Hukassa...?

[antonina]

((Mukaan vaan sitten))

Päivä oli jo pitkällä, mutta aurinko jaksoi edelleen valaista puiden välistä Ninan tietä. Tyttö oli haltioissaan metsän hiljaisuudesta ja omasta yksinäisyydestään. Hän oli kaivannut tällaista rauhaa jo hetken aikaa ja oli joutunut hakemaan sitä harmikseen metsästä asti. Nina kuitenkin arveli osaavansa oikean reitin takaisin, sillä hän ei mitenkään voinut eksyä metsään! Nina tiesi vallan hyvin, että hänellä oli hyvä suuntavaisto ja kokemusta metsässä patikoimisesta.
Tyttö tunsi ilman viilenevän, muttei halunnut vielä lähteä. Tuuli heitti hänen tummat hiuksensa kasvoille ja Nina ähkäisi ärtyneenä. Hän vetäisi hiuksensa pois tieltä ja iski katseensa suureen kivenmuhkuraan. Nina hymyili helpottunena ja istuutui kivelle. Hän oli kävellyt koko päivän tuntikaupalla ja jalkoja särki, vaikkakin hyvällä tavalla. Tyttö katseli hiljalleen härmärtyvää metsää auringon laskiessa hitaasti. Kohta pitäisi varmaankin palata takaisin, Nina tuumi harmissaan. Pimeässä ei olisi mukavaa rämpiä takaisin. Etenkin kun silloin eksyi paljon helpommin ja ties mitä eläimiä tässäkin metsässä liikkui. Tyttö päätti kuitenkin jäädä vielä hetkeksi paikoilleen.

[Sophie]

[No minähän tulen ]

Jezebelin askeleet uhkuivat itsevarmuutta. Hänen ryhtinsä oli tasapainoinen ja rento. Tytön tummanruskeat, lähes mustat hiukset valuivat vesiputouksen lailla hänen selkää vasten. Luonnostaan ruohonvihreät, suuret ja kauniit silmät pälyilivät ympärilleen.
Vaikka Jezebel oli uusi, hän oli tutkinut aluetta jo hyvin laajalti. Hän saattoikin ylpeänä todeta, että tunsi paikan jo kohtuullisen hyvin. Koulupuku päällään Jezebel asteli lyhen siroin askelin sääret paljaina, ellei valkoisia sukkia otettu mukaan. Nehän kuuluivat koulupukuun. Maahan pudonneet lehdet ratisivat hänen mustien nahkakenkien alla. Jezebel, alunperin Egyptistä kotoisin oleva, 17-vuotias tyttö hidasti nyt vauhtiaan. Hänen eteensä osui näkymä, ja se sai hänet pysähtymään totaalisesti. Jezebelin oli melko vaikeaa olla tyttöjen seurassa, sillä oli mikä oli. Hän oli kuitenkin onnistunut piilottamaan sen puolen itsestään melko hyvin. Nyt hänen täytyisi vain keskittyä... Äh, mitä hittoa hän oikein ajatteli? Tuskin Jezebel nyt jokaiseen vastaantulijaan iskisi silmiään. Tyttö naurahti itselleen hiljaisesti, ja asteli kivelle päin.
"Onko tässä tilaa toisellekin?" hän kysäisi. Vastausta odottamatta hän istui kivelle. Lause oli ollut pikemminkin tiedoitus: "tilaa, minä tulen nyt!". Tyttö otti kasvoilleen ystävällisen, pienen hymyn.
"Olen Jezebel. En ole tainnut nähdä sinua aikaisemmin", hän aloitti keskustelun normaaliin malliin. Hänen katseensa käväisi toisen kasvoissa nopeasti. Mukavan oloinen, mitä nyt kasvoista saattoi päätellä. Vaikutti tavalliselta, kiltiltä koulutytöltä.

[antonina]

Nina oli täysin omissa ajatuksiaan, kunne skuuli edestä päin askelia. Hän kohotti yllättyneenä katseensa, sillä ei ollut odottanut saavansa seuraa. Sehän oli ollut alunperin ideanakin, että saisi olla edes hetken aikaa omissa oloissaan.
"Onko tässä tilaa toisellekin?" yhtäkkiä häntä häirinnyt tyttö kysyi, mutta istuutui silti vastausta odottamatta hänen vierelleen. Nina siirtyi vaistomaisesti hieman kauemmas, jotta toinenkin saisi tilaa istua. Hänestä oli vallan röyhkeää, jotta joku saattoi noin vain häiritä hänen rauhaansa. Nina ei viitisnyt hymyillä, sillä oli vieläkin äkäinen ja yllättänyt tästä häiriöstä.
"Olen aika uusi täällä", Nina kuitenkin vastasi vastentahtoisesti, "tuota, olen Antonina tuttavallisemmin Nina."
Hän vilkaisi vierellään istuvaa tyttöä nyt hieman uteliaampana. No, nyt hänellä oli sitten seuraa. Mitä sitä käyttäytyä epäystävällisestikään. Eihän se nyt tuon tytön vika ollut, että hänen rauhansa oli rikottu.
"En minä kyllä sinuakaan ole tainnut nähdä aikaisemmin. Tai sitten olen. Muisti ei oikein pelaa näinä päivinä tai sitten minun kasvomuistina ei ole vireessä", Nina selitti kuin puhuisi säästä ja hiljeni nolona. Ja taas hän oli alkanut jaaritella ties mistä. Hyvä alku tällekin keskustelulle.

[Sophie]

Jezebel ei ollut varma, mutta jokin toisen olemuksessa kieli, ettei tuo Nina ollut ihan niin tyytyväinen hänen paikalle tupsahtamisesta. Tämä seikka ei kuitenkaan häirinnyt nuorta ranskalaistyttöä, päinvastoin. Mitäpä Jezebel muista välittäisi?
"Kutsun sinua siis Ninaksi. Selvä on", hän totesi perään. Taas hän näpräsi hameensa helmaa, kuin peläten että siihen tulisi ryppyjä. Toisen lausahdukselle hän naurahti hilpeästi, eikä lainkaan näyttänyt huomioineen toisen nolostumista. Toki Jezebel sen oli huomannut, mutta ei näyttänyt sitä.
"No, se ei ole mikään ihme. Kiertelin täällä paikkoja sellaisella nopeudella, että tuskin kukaan muukaan oikein tiedosti minua läsnäolleeksi", hän virnisti, lukuisat hopearenkaat hänen käsissään kilisivät hitusen.
"No, minkälainen ensivaikutelma tästä paikasta on?" hän uteli, kun ei oikeastaan muutakaan keksinyt.

[Anteeksi kun kesti. Piti mennä syömään ^^]

[antonina]

Nina alkoi hitaasti hyväksyä sen, että ehkäpä tuon ventovieraan tytön seura ei ollutkaan niin pahasta. Aika vain kuluisi nopeammin, kun olisi seuraa. Tai niin kaikki ainakin aina väittivät. No, olisi aika katsoa oliko siinäkään tiedossa mitään perää.
"Minä vihaan tätä paikkaa jo nyt", Nina vastasi tavan mukaan täysin suoraan. Mitäpä hän nyt valehtelemaankaan? Vanhemmat hänet tänne olivat raahanneet väkipakolla. Muka hyväksi hänelle. Hah, luulivatko he todellakin, että tällaisessa paikassa voisi olla edes viihtyisää?
Nina pyyhkäisi tummille farkuilleen ilmestyneen lehden pois ja mietti oliko puhunut sitten liian suoraan. Tietenkin hänellä oli oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta mitä nyt heti alkuun masentamaan tuota uutta tulokasta.
"Tai no, kyllähän täällä voi viihtyäkkin jos niikseen tulee", Nina lisäsi kuin lieventääkseen jyrkkää tuomiotaan paikasta. Hän oli huomaamattaan alkanut pyöritellä tummaa hiuskiharaa sormensa ympärillä, kuten teki aina ollessaan epävarma jostakin.

((juuh, ei se mitään. Itsekin jouduin poistumaan hetkeksi))

[Sophie]

Jezebel ei niinkään yllättynyt toisen vastauksesta. Silti hän piti myönteisenä asiana, että Nina sanoi asian ihan suoraan, eikä kierrellyt ja kaarrellut. Tytön omat tunteet tähän paikkaan olivat kuitenkin hiukan ristiriitaiset.
"En väitä, että viihtyisin täällä, mutta on mukavaa, että saan rauhaa vanhemmiltani. He ovat viime aikoina alkaneet käyttäytymään siten, kuin voisivat päättää mitä teen elämälläni", Jezebel sanoi, ja päätti lauseen lähes loukkaantuneeseen tuhahdukseen. Ja sehän ei tytölle kävisi. Hän ei jaksanut keskittyä kouluun. Hän oli vielä nuori, hän tahtoi pitää hauskaa. Eikä mätääntyä sisällä koulukirjojen parissa...
"Nojoo, voihan sen niinkin olla. Ainakin täällä on uima-allas ja yökerho. Ettei ajan luulisi ihan pitkäksi käyvän", Jezebel höpötti taas, ja tytön häkellyttävän vihreiden silmien katse osui katoaviin auringonsäteisiin. Kohta tulee pimeää, hän ajatteli mietteissään.
"Mistä muuten olet kotoisin?" hän kysäisi aiheen vaihtuessa nyt laidasta toiseen, ja silmäili nopeasti toisen sormea, joka pyöritti ruskeaa hiuskiehkuraa.

[antonina]

Nina kuunteli puolihuolimattomasti Jezebelin ajatuksia paikasta. Tyttö oli oikeastaan oikeassa. Täällä hän oli turvassa vanhempiensa vaihtelevilta aivoituksilta. Ihmekös tuo, jos hänen isänsä saisi taas päähänsä muuttaa jonnekin. Ninan huulilla käväisi hymy hänen kuullessaan toisen tuhahtavan loukkaantuneena. Hän taisi ymmärtää vallan hyvin tuota vieressä istujaa.
Tytön mainitessa uima-altaan Nina ähkäisi hiljaa. Hän ei osannut uida, mikä oli noloa myöntää itselleenkin. Puna kohosi uskomattoman helposti Ninan poskille, mikä ärsytti tyttöä suunnattomasti.
"Niin, ajan luulisi kuluvan täällä siivillä", Nina lisäsi kuivasti. Hän siirsi taas hiuksiaan silmien edestä näköetäisyyden ollakseen parempi.
Jezebelin ottaessa puheeksi hänen kotimaansa Ninan oli pakko naurahtaa ääneen. "Tuota noin, olen syntynyt Venäjällä, mutta taidan pitää itseäni edelleen puolalaisena. Sitä on vaikea selitää. Mistä päin maailmaa sinä sitten olet?" Nina kysyi ja vilkaisi vieressään istuvan tytön olemusta arvioiden.

[Sophie]

Hetken aikaa Jezebel aisti, että Nina tunsi samoin. Hienoa, hän ei ollut sentään ainoa. Tytön huomio kiinnittyi nopeasti toisen punastumiseen. Oliko Jezebel sanonut jotakin hassua? Hän ei osannut arvata lainkaan, mitä se olisi saattanut jolla, joten luovutti mietteensä. Tieto Ninan kotimaasta oli yllättävä.
"Venäjällä?" Jezebel olisi ollut melko sivistymätön, jos ei olisi Venäjästä kuullut. Tällä tytöllä oli varsin suppea käsitys tästä maasta kuitenkin. Jezebelistä Venäjä ei ollut muuta kuin suuri, köyhä maapläntti. Sitä hän ei kuitenkaan sanonut ääneen. Pieni hymy laskeutui hänen eksoottisille kasvoille.
"Itse olen Egyptistä. Mutta olen asunut muun muassa Englannissa, Saksassa, Japanissa ja tietysti nyt täällä Ranskassa", Jezebel sanoi. Äänensävyssä olisi voinut olettaa olla tyytyväisyyttä, mutta se vaihtuikin hienoiseen alakuloisuuteen. Ainainen muuttaminen ei ollut kivaa touhua. Juuri kun oli saanut muodostetuksi ystäväsuhteita, tuli heti uusi muutto eteen.
"Ei mikään unelmalapsuus..." Jezebel mutisi hiljaa itsekseen.

[antonina]

Nina pani merkille, että tyttö näytti hieman hämmästyneeltä kuullessaan hänen olevan kotoisin Venäjältä. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää siitä sen suuremmin. Jezebelin luetellessa maita, joissa hän oli asunut Ninan hymyili haikeasti. Heillä oli yllättävän paljon yhteistä ja tyttökään ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä ainaiseen muuttoon.
"Niin, minäkin olen ehtinyt asua Puolassa ja Englannissa. Ranskaan minua ei olisi kai saanut kirveelläkään ellei pikkusiskoni Julija olisi kierosti taivutellut minut hyväksymään koko hemmetin muuton", Nina sanoi sanat hieman kitkerästi. Hän kohautti olkiaan pahoitellen ja vilkaisi härmätyvää taivasta. Ilta pimeni huomattavaa vauhtia.

[Sophie]

Jezebel katsahti toiseen nopealla pään liikkeellä, aivan kuin näkisi Ninan ensimmäistä kertaa. Hänen yllätyksensä oli suuri, mutta tyttö peitteli sen hyvin. Ninakin siis kärsi ainaisesta muuttamisesta... Hän ei ollut ainoa.
"Kiero sisko sinulla tosiaan on", hän sanoi virnistellen, mutta vakavoitui hieman. Asia ei itse asiassa ollut lainkaan hauska. Jezebel tiesi, miltä Ninasta tuntui.
"Ei muuttamisessa mitään pahaa ole. Englannissa oli itse asiassa kivaa. Mutta... muihin tutustuminen on niin vaikeaa", hän huokaisi antaen leukansa nojata käsiin, kyynerpäiden taas polviin. "Vaikka minähän nyt olen tällainen hölöttäjä... mutta ystävien saaminen on yllättävän vaikeaa. Onko sinulla sama ongelma? Sillä olen huomannut, että juuri muuttamisen takia en viitsi oikein tutustua kehenkään", Jezebel jatkoi nyt hiukan surumielinen sävy äänessään. "Koska tiedän, että pian taas on lähdön aika, ja rakkaiksi tulleet ihmiset jäävät taakse."

[antonina]

Nina oli epävarma siitä, mitä olisi pitänyt vastata. Hän liikahti epävarmana paikallaan ja sipaisi hermostuneena hiuksiaan. Tietenkin hän voisi sanoa suoraan, että ystävien hankkiminen ei ollut ihan etusijalla muuton jälkeen. Parempi, kun pysyi muista loitolla niin ei tulisi uutta pettymystä, kun vaihdettaisiin maata jälleen. Olisi paljon helpompaa hyvästellä ystävät, jos niitä ei edes olisi. Hän kuuli surumielisen vivahteen tytön äänessä ja ajattelemattomasti kosketti Jezebelin kättä kuin muistuttaakseen, että oli kokenut aika lailla saman.
"Ensimmäisellä kerralla ystävien hyvästeleminen oli vaikeaa, mutta se on helpompaa kerta kerralta. Tai sitten en enää jaksa luoda mitenkään kauhean kestäviä ystävyyssuhteita tällainen luovuttaja kun olen", Nina naurahti ilottomasti ja tunsi katumusta puhuessaan näin masentavasta aiheesta. Ehkä olisi parempi hieman muuttaa keskustelun suuntaa. Tai sitten ei. Ainakin voisi puhua suunsa puhtaaksi ja loittaa taas kerran puhtaalta pöydältä.
"Minä en taida muutenkaan saada ystäviä kauhean helposti", Nina lisäsi pienesti, "Tuntemattomien kanssa on paljon helpompi puhua, kun he eivät vielä tunne sinua". Nina mietti oliko sanonut liikaa. Hän hölötti ties mitä ollessaan sillä päällä. Ei ehkä kuitenkaan tarvitsisi luoda sellaista kuvaa, että hän oli surkea kaikessa mitä teki. No, vaikka se olisikin ollut totta.

[Sophie]

Ninan epävarmuus tarttui Jezebeliin. Hetken aikaa hänelläkin kävi mielessä, oliko mennyt murheidensa vuodattamisessa liian pitkälle. Hän päätti kuitenkin, että turha sitä oli enää peitellä. Ja jälleen kerran hän sai huomata, että hän ja Nina olivat melko samanlaiset.
"Minulla kävi samalla tavalla. Tosin Saksasta muuton jälkeen en enää jaksanut tutustua kehenkään, luovutin myös", hän huokaisi ja loi kiittävän katseen toisen koskettaessa myötätuntoisesti hänen kättään. Pitkästä aikaa Jezebelillä oli joku, jolle pystyi puhumaan. Tyttö ei olisi voinut ikinä edes kuvitella menevänsä puhelemaan äidilleen murheistaan. Ei tämä osannut kuunnella. Vain työ oli asia, joka merkitsi jotakin. Pahin pettymys oli totaalisesti ollut Jezebelin kuusitoistavuotissyntymäpäivä. Vanhemmat olivat lähteneet viikoksi reissuun. Heistä ei kuulunut mitään. Tai no, kortti tuli kolme päivää myöhässä. Ei siinäkään mitään toivotuksia. Jezebel ei siitä päivästä lähtien enää välittänyt lähes mistään. Hän oli yrittänyt.
Ninan heleä ääni palautti hänet maan pinnalle surullisista muistoistaan. Jezebel hätkähti pienesti.
"Totta. Tänne tullessani päätin, etten tutustuisi kehenkään. Elämä voisi olla hankalaa, mutta eipähän tarvitsisi taas märehtiä surunsa kanssa, kun muutto taas koittaisi", Jezebelin sointuisa ääni kertoi.

[antonina]

Nina oli vieläkin yllättynyt, että oli saattanut tavata niin samanlaisen ihmisen. Hän hymyili Jezebelin selostukselle ja nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Minä tein jotakuinkin saman päätöksen Puolasta muutettuani ja se lupaus on pysynyt aika tiukasti matkassa mukana", Nina selitti ja arveli, että oli aika vaihtaa aihetta. Hän oli hyvillään, että saattoi puhua jollekulle sisartaan paremmalle vaihtoehdolle ajatuksistaan, mutta enempi sananvaihto tästä saisi hänet pian latelemaan suustaan kaiken tietämsien arvoisen.
"Nyt miettimisen arvoinen asia on, että mitenköhän saan aikani kulumaan täällä. Opiskelu vapaa-ajallakaan ei oikein innosta, kun se ei kiinnosta edes oppitunneilla", Nina mietti tarkoituksella ääneen. Hän hymyili taas hieman helpottuneempana, kun ei tarvinnut enää ajatella ikävämpää kategoriaan kuuluvaa muuttamista.
"Tuota, sinä olet varmaan hyvä uimaan", Nina lisäsi ohimennen ja vilkaisi kysyvästi tyttöä vieressään. Tyttö katui sanojaan miltein heti. Mahtavaa, vaihtaa aihe nyt vielä häpeällisempään asiaan. Nina tunsi, kuinka hänen poskiaan kuumotti taasen. Hän todellakin vihasi geenejä. Tietenkin juuri hänen oli pitänyt periä äidiltään puna, joka nousi kasvoille pienestäkin nolosta tilanteesta tai ajatuksesta.

[Sophie]

Auringon viimeiset, kitukasvuiset säteet koittivat valaista tätä puiden täyttämää ympäristöä parhaansa mukaan. Ne kestäisivät vielä ehkä noin viisitoista- kaksikymmentä minuuttia, ennen kuin katoaisivat kokonaan horisontin tuolle puolelle. Jezebel pani tämän merkille, ja liikahti levottomana. Hän ei varmastikaan osaisi suunnistaa takaisin pimeässä. Hän katsahti jälleen korostetun vihreillä silmillään Ninaan.
"Taisin jo aikaisemmin mainita, että täällä on yökerho. Sinnehän voi aina mennä, samoin rannalle ja uima-altaalle", hän ehdotti viekkaasti hymyillen. Jezebelinkään mielessä ei ollut aikomus opiskella. Hän pitäisi kuitenkin keski-arvoaan yllä niin, ettei olisi mitään ilmoitettavaa hänen vanhemmilleen. Äskeinen, ikävä puheenaihe oli unohtunut jo, ja Jezebelin koko olemus näytti saavan uutta loistoa ja ryhtiä, kun hän sille päälle sattui.
"No, mitä nyt olen pienemänä uinut. Nyt viime aikoina se on jäänyt hiukan vähemmälle, mutta kyllä osaan uida", hän kertoi piene hymy kareillen kasvoilla. Jezebel kiinnitti väkisinkin huomiota Ninan punastumiseen. Hän, nyt ihmeellisen kohteliaana ihmisenä, teeskenteli ettei huomannut sitä.
"Entä sinä?" hän kysyi, ajatellen samalla, että mitä toisella oli mielessään. Uiminenko?

[antonina]

Nina mietti, mitä vastaisi. Tietenkin toinen nauraisi hänelle päin naamaa. Olisi ehkä parempi lopettaa tältä erää tämä avoin käytös.
"Tuota, uiminen on aika turha laji kuitenkin", hän mutisi ja vilkaisi ympärilleen huomatessaan aikaisemman valon olevan hiipumassa hiljalleen. Pimeässä olisi hankalampaa patikoida takaisin, mutta tyttö arveli pärjäävänsä matkasta siltikin. Olihan tuosta patikoimisesta isän kanssa sentään jotain hyötyä ollut, vaikka silloin hän olikin marissut ja valittanut, että vihasi metsiä.
Hän vilkaisi arvioiden Jezebelia. Vieressä istujasta ei nyt voisi vielä sanoa mitään.
"Alkaa olla aika hämärää", Nina huomautti ja osoitti sanojensa vakuudeksi taivaalle, joka pilkotti puiden välistä. Hän ei saisi varmaan tänäkään yönä unta ja aamulla odottaisi taas yksi yhtä tylsähkö päivä. "...ei mitään järjeä...", tyttö mutisi ajatuksissaan ja huokaisi turhautuneena. Hän kokosi ajatuksensa kasaan ja naurahti sitten eräälle mietteelleen. Mitenköhän opettajat suhtautivat täällä päin sarkasmiin? Jos tunneilla ei olisi mitään muuta tekemistä voisi aina turvautua opettjaien ärsyttämiseen.