Lost in dark. [sovittu]

[Lucas.G]

~ Toki <3


Lucas saapui hortoillen viinapullo kädessään rannalle. Hän katsoi vettä johon kuunvalo loisti. Hän nosti kulmaansa ja nojasi rutkasti takakenoon "Tämäkö muka kaunista.." Lucas huokaisi ja nosti pulloaan kuulle. "Meille kahhhhhhhhhhdelle.." Hän tokaisi kielisolmussa, hörppäisi James Beania ja lysähti rannan ja veden rajaan. Vaatteet kastuivat, mitä siitä. Tuli kylmä, mitä siitä. Millään ei vaan ollut väliä.

Lucas katseli horisonttia mikä nyt ei näkynyt yöllä kovin hyvin. Silmät kierossa hän yritti erottaa tähtiä kuusta. Hän nähtävästi matkalla oli hörppinyt oikein olan takaa viinaa, ettei enää muistanu että kuu näkyy selvemmin ja on isompi kuin tähdet. Tyhmä mikä tyhmä.
Lucas luuli alkoholin poistavan surut ja mietteet, mutta siinä hän oli väärässä. Kaikki ajatukset Tokista tulivat vahvempina kuin selvinpäin. Eli siis hukkareissu alkoholin kanssa. Hyvä vaan, että Toki sanoi suoraan, Lucas vihasi valehtelua. Siitä olisi tullut isompi soppa jos Toki olisi valehdellut Lucakselle kauemmin. Mm, Toki oli siis järkevä ja teki oikein. Lucaksesta se oli silti niin väärin. Jos oikeasti Toki piti Lucista, eihän olisi jättänyt häntä noin vain, tosissaan eiväthän he yhdessä olleetkaan vielä, mutta kumminkin. Periaatteesta oli kyse. Jos jostakin välitti, ei sitä voinut loukata ja satuttaa noin vain. Ei vaan voinut.

Lucaksen housut olivat jo litimärät kun aallot iskeytyivät häneen. Hän vain tuijotti eteensä ja upotti viinapullon rantahiekkaan. Siellä se olisi ainakin viileää. Lucaksen pää nuokkui hänen kuunnellessa aaltojen ääntä. Vielä yhdeth.. - Lucas sanoi itsekseen ja veti ykkösellä kaikki alas. Aiih Helevetti! Hän maistoi voimakkaan ja polttelevan maun suussansa. Irvistyksen jälkeen hän päätti jäädä rannalle. Yksin tähän, nukkumaan ja lähteä aamulla sitten krapulassa tunnille kuuntelemaan filosofiaa. 'Aah, mikä yhdistelmä' Lucas mietiskeli sarkastisesti. Tai jos..Hän ei menisi tunneille..- EI, pakkohan hänen oli. Hän ei ollut tunneilla kahteen päivään. Nyt pitäisi unohtaa Toki, ja kaikki muu, ja keskittyä kouluun! Ihmeellisen hyvin mietiskelty umpikänniseltä.

Hän nousi ylös, tosin todella vaikeasti, ja koitti etsiä paremman paikan jossa voisi nukkua. Vaikka nurmikko, tai hiekka. Hän käveli edestakas rantaa eikä osannut päättää mihin voisi mennä nukkumaan. Hän tallusteli vedenrajan lähellä, mutta niin, ettei vesi yltänyt tähän. ÄH! tässä on hjyvä! Hän lysähti suuren kiven luo, ja laittoi kätensä pään alle 'tyynyksi'. Hän yritti sulkea silmänsä, mutta siitä ei tullut mitään. Humalatilansa vuoksi kaikki pyöri ja siitä tulikin huono olo. Hän nousi väsyneesti istumaan selkä kiveä kohti ja ajatteli että jos menisi kotiin. Äh, siellä on Toki, ja ei jaksaisi Billyn naurua aamulla. Joten, pysytään tässä, aamuun asti.

[oikeesti sori, en tajuu mitä mulle on tapahtunu, näis tulee nykyää iha paskoja >.<]

[Toki]

Toki mietti kauan mihin suuntaan hänen pitäisi lähteä. Lucas oli ehtinyt kadota ennen kuin Toki oli ehtinyt saavuttaa tämän, joten nyt brunette seisoi asuntolan edessä kosteine silmineen ja huultaan purren. Mihin hemmettiin Lucas oli mennyt? Toki ei oikeastaan tiennyt mitään mikä olisi kuulostanut tarpeeksi hyvältä paikalta lähteä potemaan sydänsuruja, mutta poika päätti aloittaa rannasta. Se oli kauimpana ja sieltä oli ehkä parhaat mahdollisuudet itsensä satuttamiseen. Toki ei missään nimessä halunnut että Lucas lähtisi kännipäissään uintireissulle ja hukkuisi. Se olisi liikaa Tokille.
Matka rannalle tuntui tuskallisen pitkältä, joten Tokin oli pakko juosta puolet matkasta. Jos Lucas satuttaisi itseään, Toki ei antaisi sitä itselleen anteeksi. Hänen olisi vain pitänyt reagoida nopeammin ja pakottaa Lucas jäämään kämpälleen. Vihdoin veden pinta häämötti Tokin silmien edessä ja hämmästyksekseen poika huomasikin jonkun istuvan rannalla. Toki kuuli juuri ja juuri kuinka Lucas kohotti maljaa "kahdelle", ja jotenkin Tokille tuli pakollinen tarve hidastaa vauhtia. Hän halusi vain katsella Lucasta hetken.

Hetken katselun jälkeen Toki huomasi että Lucas nousi ylös ja näytti haeskelevan jotain. Vihdoin Lucas pysähtyi ja istahti kiven juurelle. Toki pysytteli vielä hetken paikallaan odottaen mitä toinen tekisi. Kun Lucas ei kuitenkaan näyttänyt tekevän mitään kriittistä Toki pyyhkäisi silmäkulmaansa ja hengitti muutaman kerran syvään. Nyt kun hän oli täällä niin mitä hän oikein aikoisi sanoa Lucakselle? Mitä sellaisen jälkeen yleensä sanottiin? Toki oli aina ennen ollut se joka jätettiin, mutta nyt se kääntynyt aivan toisin päin.
Toki otti kuitenkin itseään niskasta kiinni ja astui rannan pehmeälle hiekalle tien tuomasta suojasta. Lucaksen ei tarvitsisi kuin vähän kohottaa katsettaan ja tämän huomaisi hänet. Kuitenkaan Toki ei antanut itsensä pysähtyä vaan käveli päättäväisesti Lucaksen luo. Päästyään blondin luokse Toki ei kuitenkaan saanut mitään suustaan. Katsekaan ei pysynyt Lucaksessa vaan harhaili taivaalle muodostamaan omia tähtikuvioita.

SYvän huokaisun saattelemana Toki istahti Lucaksen eteen hiekalla ja tarttui tätä leuasta kiinni.
"Tiedätkö minkä takia?" Toki piti äänensä pelottavan tasaisena, mutta hän halusi tehdä asiansa selväksi Lucakselle. Hän ei halunnut jättää toiselle pahaa makua. Tokilla oli ollut hauskaa, pitkästä aikaa. Lucas oli saanut elämisenkin maistumaan joltain muulta kuin tallotulta paskalta.
"Minä pelkään. Pelkään rakastuvani sinuun." Toki katsoi Lucasta hieman kostunein silmin, mutta pakotti kuitenkin katseensa pysymään tämän silmissä. Oli siinäkin syy jättää toinen. Toki ei vain ollut valmis luottamaan kenenkään, ainakaan vielä. Hänellä oli liikaa avonaisia haavoja. Shiro tulisi vielä avaamaan suurimman niistä uudelleen. Jollain tavalla Toki tiesi että hänen selkäänsä kirjoitettu nimi tultaisiin yliviivaamaan aika väkivaltaisesti.

[Lucas.G]

Lucas katseli tähtitaivasta ja ajatteli ettei tämä nyt olisikaan maailmanloppu. Naisia, ja miehiä oli maailma täynnä jotka Lucas voisi hurmata, ehkä. Lucaksen ajatellessa 'näin' järkevästi, hän oletti että alkholi oli sittenkin ratkaisu kaikkeen, ainakin tällä hetkellä. Hän hengitti syvään henkeä ja nuolaisi vielä viskinjämät huulestaan. Nyt tuntui että kaikki oli selvää. Hänestä ja Tokista ei tulisi mitään, se siitä, ei vaan voinut mitään jos toinen ei pystynyt olemaan toisen kanssa, vaikka se ikävältä tuntuikin. Ja muutenkin, jos Toki olisi pitänyt hänestä, hän olisi tullut jo aikoja sitten hänen perässään. Mietiskellessään Lucas ei tajunnut lähestyviä askelia takanansa, hän vain ajatteli niiden olevan harhaääniä, humalatilan takia.
Tuntui että, joku olisi seisonut hänen takanaan ja hengittänyt tämän niskaan. Äh, tuuli se vain on, ei vakavempaa. Lucas hymyili silmät kierossa ja jatkoi katselua vedenpintaan, jossa kellui hänen vanha James Bean pullonsa.

Yhtäkkiä hän näki tumman hahmon edessään, tämä otti Lucia leuasta äkillisesti kiinni että, blondin huulet törröttivät huvittavasti. Hän kuuli selvästi tutun äänen joka esitti kysymyksen. Se oli Toki. Hän tuli sittenkin, outoa mutta totta. "En voi uskoa että... oolet täällä.." Lucas mönjersi mutta Toki jatkoi asiaansa, reagoimatta. Lucas kuunteli korvillansa tarkasti nyt, mitä Tokilla oli sanottavana. Pienimuotoisen hiljaisuuden jälkeen Toki avasi suunsa ja kakisti ulos "Minä pelkään." Lucas havahtui, ja koitti nousta ylös. Hän pääsikin jo seisomaan mutta lysähti naamallensa suoraan. 'Helvetti!' Lucas karjaisi ja sylki hiekkaa pois suustansa. Hän kierteli niin että pääsi istumaan. "Pelkäät että rakastut minuun? Pyh, älä hulluja puhu! Voin olla sellainen johon et kyllä rakastu!" Lucas tokaisi ja heilautti kättään välinpitämättömästi. Miksi Toki pelkäsi rakastua Lucakseen? Aa, niin niin. Sen takia että hän ei kestäisi myöhemmin että, mitä heidän suhteestaan tulisi pitkällä aikavälillä, ja mitä muut + Shiro ajattelisivat? No, kaikkihan loppuu aikanaan, ja ehkä NYT myös tämäkin. Lucas ei jää roikkumaan perään, että jos Toki haluaa pistää poikki, se on sitten poikki.
Mietiskelyn lopuksi Lucas kaatui selällensä ja katsoi tuikkivia tähtiä. Ai, että olisi ollut joskus kiva katsella niitä Tokin kanssa, kunnollisessa sovussa. No..Unelmat sikseen, nyt oltiin todellisuudessa, kaikki ei vaan toiminut niinkuin elokuvissa, Lucaksen oli tajuttava se. Hänen katseensa pysyi silti tähdissä, hän ei vaan tahtonut katsoa Tokia, sillä hänen kasvonsa ovat liian ihanat nyt nähtäväksi.

Oli jo niin myöhä että ilmakin oli muuttunut hyytäväksi. Lucas oli tohkeissaan lähtenyt asunnolta vain pelkällä t-paidalla, ja iho oli täysin kananlihalla. Oikeastaan, kylmyys ei tuntunut niin voimakkaana, mutta iho tuntui kyllä inhottavalta. 'Minähän en mene sisälle' Lucas sanoi tomerasti hytisten. Pian hänen hyylensä muuttuisivat sinisiksi ja kasvot kalpeiksi kuin kalkkilaivan kapteeni, ja hänellä olisi shokki. Oikeastaan nyt myös itsensä kiduttaminen tekisi myös terää. Joten tänne Lucas jää, sanoi kuka mitä tahansa.

[Toki]

"Älä ole." Toki hymyili pienesti Lucaksen sanoille. Ehkei aiheesta ollut kovinkaan hyvä puhua nyt kun Lucas oli ilmeisestikin juonut hieman normaalia enemmän, eikä välttämättä ollut aivan järjissään.
Lucaksen katsellessa tähtitaivasta Toki pureskeli huultaan. Ahaa, Lucas siis katsoi mieluummin taivasta kuin häntä. Selvähän se. Kukapa olisikaan sellaisen jälkeen katsonut Tokia. Brunette puraisi huultaan hieman voimakkaammin ja tuijotti vedenrajaa. Se näytti kutsuvalta, omalla oudolla tavallaan. Veteenkin voisi hukuttautua. Toki ei tosin halunnut tappaa itseään Lucaksen silmien edessä.
Toki huokaisi syvään ja kiepahti niin, että oli kontillaan Lucaksen päällä, kasvot suoraan toisen kasvojen päällä. Brunette tuijotti tiiviisti tämän kasvoja, ja yritti ajatuksen voimalla saada toisen pitämään katseen ylhäällä. Jos Lucas kääntäisi katseensa, Toki varmaankin löisi tätä, tai jotain. Tai sitten Toki menettäisi viimeisenkin toivonsa Lucaksen suhteen ja hyppäisi laiturilta suoraan kiveen. Brunette kumartui ja painoi huulensa Lucaksen huulia vasten, ja suuteli tätä rajusti.
"Anteeksi, yritän koko ajan kieltää itseltäni sen, että rakastuin sinuun jo silloin pukuhuoneessa."

Toki nousi ylös Lucaksen päältä ja nousi seisomaan. Brunette riisui kenkänsä ja sukkansa ja jätti ne Lucaksen viereen. Toki lähti kävelemään rauhallisesti vedenrajaa kohti ja heitti paitansa noin puoleenväliin matkaa. Päästessään vedenrajaan Toki kokeili varpaallaan viileää vettä ja laski sitten jalkansa tukevasti pohjaan. Askel, ja toinenkin jalka oli nilkkaa myöten vedessä. Hetken aikaa brunette kaiveli taskujaan ja heitti pian hieman kostealle rantahiekalle puhelimensa ja avaimensa. Niitä hän ei sentään halunnut kastella.
Toki otti uuden askelparin kauemmas rannasta, ja nyt housunlahkeetkin kastuivat kunnolla. Vesi kapusi lahkeita pitkin ylemmäs, ja housut muuttuivat hetki hetkeltä painavemmiksi. Brunette käännähti nopeasti ympäri ja katsoi Lucasta pää hieman vinossa ja pieni hymy huulilla. Ehkä hän voisi jättää hyvästit nyt? Toisilla olisi varmasti parempi olla ilman häntä.

Toki käänsi selkänsä Lucakselle ja otti muutaman juoksuaskeleen ja sukelsi viileään veteen. Pimeällä uiminen ei välttämättä ollut mikään paras idea, mutta Toki ei tällä hetkellä välittänyt siitä. Viileä vesi selvitti päätä ja sekoitti kyyneleet itseensä. Toki yritti pysytellä pinnan alla mahdollisimman kauan, mutta kun keuhkoissa rupesi tuntumaan liian polttavalta, poika sukelsi pintaa kohti ja haukkoi hetken happea. Hukuttautuminen ei olisi mitään mukava tapa kuolla, ei niin ollenkaan. Ja mieluiten Toki säästäisi Lucaksen siltä, että tämä joutuisi onkimaan hänen ruumiin jostain pohjasta.

Toki ui hieman pidemmälle. Enää ei jalat ylettänyt pohjaan. Eipä siihen paljoa tarvittukaan, kun Toki oli niin lyhyt. Ehkä hän voisi uida niin kauas ettei enää jaksaisi uida takaisin? Silloin olisi pakko hukkua, eikä sille voisi kukaan mitään. Toki ui vielä vähän kauemmas. Rantaviiva tuntui olevan koko ajan kauempana ja silti aivan käsien ulottuvissa. Kylmä vesi alkoi pikkuhiljaa pistellä paljaissa käsivarsissa. Ai niin, kylmässähän oli omatkin riskinsä. Ehkei Toki edes ehtisi hukkua vaan paleltuisi hengiltä? Mieluummin Toki olisi ollut Lucaksen lämmössä.
Raju nyyhkäys pääsi Tokin kurkusta ja poika haukkasi vahingossa kunnon annoksen vettä keuhkoihinsa. Toki yskäisi, ja sai lisää vettä keuhkoihinsa. Helvetti, hukkuisiko hän siltikin? Lucaksesta ei olisi pelastajaksi. Tämä vain tappaisi itsensäkin.
Toki lähti uimaan kohti rantaa haparoivin vedoin, saaden jokaisella yskänpuuskalla hieman lisää uutta vettä keuhkoihinsa. Ja helvetti, hänhän ei kuolisi vielä. Ei ennen kunnon hyvästejä. Toki suuntasi katseensa tiukasti rantaviivaan ja suti käsillään minkä pääsi. Pian polvet kolahtivat pohjaan ja Toki nojautui käsiensä varaan yskien ja haukkoen henkeään. Hän oli vielä hengissä. Hieno homma.
Brunette konttasi hitaasti aivan rantaviivan tuntumaan ja vajosi sitten vatsalleen hiekkaan.

[Lucas.G]

Lucas katsoi vieläkin ylös vaikka Toki oli tämän päällä. Kyllä hän voisi Tokin kasvoja katsella, mutta se vaan hieman satutti. "Rakastuit? Ei voi rakastua niin helposti." Lucas epäröi hiukan mutta uskoi Tokia. Suudelma oli suloisen pehmeä ja lämmin joka lämmitti koko Lucaksen hyytyneen kehon. Tuntui että harmaasta yöstä oli tullut kirkas,värikäs keskipäivä. Miten ihmeellistä että, joku pystyi tekemään pienellä eleellä toisen iloiseksi. Lucas värähti Tokin irrottaessa tästä, nimittäin kylmyys palasi samantien. Hän nousi samanaikaisesti käsivarsiensa nojaan kun Toki otti kenkänsä pois. Lucas katsoi hölmistyneenä ja kulma sohossa että mitä helvettiä tuo poika nyt keksi? Hetkeä myöhemmin Tokin paita lennähti rantahiekalle. Eikai Toki yrittänyt nyt mitään tyhmää? Yöuinti ei ollut tarpeen tässä säässä ja tähän kellonaikaan. Vaikka Lucas oli kännissä ja ei tekisi tuollaista, mutta Toki oli selvinpäin ja hän teki. Tämä ei ollut normaalia. Hän huomasi Tokin kävelevän veteen, yhä pidemmälle ja pidemmälle. Lucas otti nopeasti tukea maasta ja nousi ylös. Toki oli ehtinyt uida jo kauas, melkein järven puoliväliin. "TOKI!" Lucas huusi erittäin kuuluvasti kun kuuli Tokin yskäisevän hätäisesti. Lucas oli niin valmis vaikka tappamaan itsensä menemällä uimaan hyiseen veteen humalassa, niin ettei Toki hukkuisi, muut ennen itseään, aina. Lucas oli ehtinyt jo ottaa t-paitansa pois mutta huomasikin Tokin räpiköivän takaisin. Lucas tarkensi katseensa että näkisi missä brunette nyt menisi, mutta huomasikin tämän jo makaavan blondin jalkojen juuressa kasvot hiekkaa vasten.

Lucas lysähti istumaan Tokin eteen. Hän katsoi tätä joka oli aivan litimärkä ja kylmissään. "Toki?" Lucas kuulusteli ensin hieman hiljempaa kuulisiko tämä tätä. Ilmeisesti tämä hengitti, mutta Lucas halusi varmistaa asian huutamalla hieman kovempaa.
Miksi Toki teki sellaista? Ennemmin Lucaksen olisi pitänyt hypätä järveen ja hukuttautua laiturin alle kalojen syötäväksi. Ei Tokilla ollut mitään aihetta, tai no, tietenkin vanhat haavat saattoivat olla auki ja niiden aiheuttama tuska piti tyrehdyttää. Eihän Lucas voinut tietää miksi Toki teki niin, eikä ajatellut kysyäkkään.

Lucas oli alkanut jo hieman selviämään humalatilastaan, ja osasi jo ajatella että Tokilla voisi olla aika pirskatin kylmä. Hän havahtui, etsi nopeasti rannalta Tokin ja hänen oman paitansa. "Laita nämä päällesi, Toki." Lucas ojensi kaksi paitaa tämän eteen ja oletti että poika toimisi nopeasti että kylmyys häviäisi. Lucas päätti istua ilman paitaa rannalla, ihan sama tulisiko hänelle kylmä. Jos vaan Tokilla olisi kaikki hiukan paremmin. Lucas silitti Tokin märkiä hiuksia ja huokaisi syvään. Toki oli vain niin suloinen, vaikka melkein tappoi itsensä ja Lucas oli saada sydänkohtauksen. Samalla hän rutisti vedet Tokin hiustupsusta mikä oli hänen kourassaan. Se vihastutti että, hän olisi tappanut itsensä hukuttamalla, se on niin tuskainen ja pitkätapa kiduttaa itseään ja muita. Se vihastutti niin pirskatisti ja Lucas reagoi siihen puristamalla Tokin hiuksia. Hän pudisti päätään ja tokaisi "Tiedätkö että meinasin saada slaagin?" Lucas sanoi hieman ilkeästi niin että Toki huomaisi tämän olevan oikeasti kiinnostunut tämän tekemisistä ja Tokista itsestään. "Et tee tuollaista enää koskaan." Hän vielä lisäsi. Hän ei halunnut menettää Tokia itsemurhan merkeissä, nimittäin se on itsekkäintä mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä.

Lucas oli kyllä aikasemmin luvannut että ei mene sisälle tänä yönä, mutta Toki oli saatava sisälle nyt heti. "Sinut on vietävä sisälle." Lucas tokaisi ja tökkäisi Tokia pienesti. Ehkä hän vain veisi Tokin sisälle peiton alle ja lähtisi itse sitten sen jälkeen ulos itkemään kurjaa rakkauselämäänsä. Joo, se oli hyvä ajatus! Lucaksella välähti ja hän odotti Tokia että voisi viedä tämän sisälle.

[Toki]

Toki naurahti Lucaksen sanoille kevyesti. Blondin ojentamat paidat olivat edelleenkin kädessä, eikä Toki tehnyt elettäkään pukeakseen niitä päälleen.
"Tiedätkös, niin minäkin. Herrajumala! Pelkäsin oikeasti että se oli menoa!" Toki ponnisti ylös rantahiekasta ja ravisteli hieman jalkojaan, toivoen, että veri kiertäisi reippaammin ja lämmittäisi hieman sinertävät jalat. Ei tosiaankaan ollut hyvä idea lähteä uimaan sellaisessa mielentilassa. Kyllähän reissu oli virkistänyt, ehkä hieman liikaakin. Olisiko kuolema oikeasti noin pelottavaa? Ja Toki oli se joka oli vatvonut itsensä tappamista päiväkausia, leikitellen ajatuksella. Ja siihenkö se jäi? Yksi kokemus siitä, ja se siitä. Tottakai kuolema pelotti.
Toki värähti kun tämä tajusi oikeasti sen mitä oli tapahtunut. Hänhän olisi oikeasti voinut kuolla!
"Helvetti..." Tokilta pääsi raju nyyhkäys ja poika painoi otsansa kylmää hiekkaa vasten. 'Minä melkein tapoin itseni, helvetti soikoon...' Toki ei saanut ajatusta hiljenemään. Sen sijaan se nosti volyymiaan jatkuvasti, huutaen asian varmasti koko maailmallekin. Isä tappaisi hänet jos tietäisi mitä oli tapahtunut.

Lucaksen ruvetessa puhumaan sisälle menemisestä Toki pudisti rajusti päätään. Hän ei tahtonut mennä takaisin sisälle, ei ainakaan ilman Lucasta. Blondi taisi tosiaankin olla ainoa asia joka piti hänet jotenkuten hengissä ja järjissä.
"Ei mennä mihinkään..." Toki sai sanottua nyyhkäystensä välistä. Brunette tarrasi Lucasta käsivarresta ja kohottautui istumaan, kietaisten kylmät ja tärisevät kätensä Lucaksen niskan taakse. Lucaksen lämpö tuntui heti rauhoittavalta omaa kylmää kehoa vasten. Veri tuntui samantien kiertävän paremmin. Kyllä hän selviäisi tästä hengissä. Mitään pahaa ei tapahtunut. Toki hoki jo tutuksi tullutta mantraansa päässä. Mitään pahaa ei tapahtunut, ei mitään, mitään, mitään.
"Luulin oikeasti että joutuisin helvettiin näin nuorena." Toki oli saanut jo hieman tasattua itseään. Nyyhkäykset oli tyrehdytetty melkeinpä kokonaan, mutta posket olivat edelleenkin märät sekä kylmän veden, että kyynelten jäljiltä. Jos kuolema tosiaankin oli jotain tuollaista, kylmää ja pelottavaa, Toki ei todellakaan tappaisi itseään vähään aikaan.

"Lucas..." Toki huokaisi hennosti ja painautui lähemmäs toista. Toki hapuili huulillaan Lucaksen olkapäätä ja painoi hellän suukon toisensa jälkeen tämän iholle. Se oli hänen Lucaksensa, maistuikin siltä. Toki ei siis ollut kuollut, ja tämä ei ollut harhakuvaa. Tai jos oli, niin Jumala oli ilmeisesti antanut hänelle armahduksen.
"Olethan se varmasti sinä?" Toki kohotti katseensa Lucaksen kasvoihin, ja yritti painaa tämän jokaisen pienenkin muodon mieleensä. Jos Lucas katoaisi, ja olisi vain harhakuva, Toki haluaisi edes muistaa tämän kunnolla. Pieni lumoutunut hymy huulillaan Toki kohotti kätensä koskettamaan blondin poskea. Okei, jos Lucas ei katoaisi kosketuksen seurauksena, tämä olisi aito.
Tokin sormet koskettivat Lucaksen ihoa ja brunette räpäytti silmiään. Okei, hän ei kadonnut mihinkään. Minä en siis kuollut. Hyvä juttu.

[Lucas.G]

Lucas katseli kun Toki räpiköi hiekalla kuin kala kuivalla maalla, edelleen ilman paitaa. Eli siis Lucaksen ehdotus ei mennyt perille. No, ei Lucaskaan niitä päällensä panisi, hän antoi ne Tokille ja Tokin oli puettava ne, hänellä se kylmä vasta olikin. "Pukisit nuo nyt päällesi. Jäädyt kohta." Lucas sanoi vielä kerran lempeästi jos se vaikka menisi läpi.

Lucaksen sydän hakkasi vieläkin epätasaista tahtia kun muisteli että meinasi juuri nähdä Tokin hukkuvan ja samma kuolevan. Onneksi se ei tapahtunut. Toki oli nyt tässä, ilmeisesti itsekin shokissa joten, seuraavaan itsemurha yritykseen olisi vielä pitkä aika.
Mitä jos Toki olisikin kuollut? Mitä silloin tapahtuisi? Lucas olisi taas yksin, aivan uudessa paikassa ilman ketään. Toki oli hänelle tässä tilanteessa kaikki kaikessa, ja jos hän olisi menettänyt vielä 'kaikkensa', hän murtuisi totaalisesti. Kotiin ei olisi enää pitkä matka ja Saint Lyons olisi jäänyt taakse. Kotona Lucas olisi itkenyt äidin sylissä ja kertonut kuinka paljon Toki tälle merkitsi. Mutta, onneksi oltiin todellisuudessa, ja Toki oli vielä hengissä. Lucaksen sydämmeltä lähti suuri taakka ja hän pystyi hengittämään taas normaalisti tajutessaan olevan Tokin vieressä. Hän hymyili vielä rantahiekassa lymyilevälle brunetelle ja hymähti pienesti.

Lucas nosti katseensa taas taivaalle, odottaessaan että Toki nousisi ja he lähtisivät sisälle.
Hän katseli pimeää taivasta jonka koristivat tuikkivat tähdet. Kuinka kauniita tähdet olivatkaan, ja tässä tunnetilassa ne olivat vieläkin kauniimpia. Lucaksen herkistelykohtauksen keskeytti yhtäkkiä kylmä käsi omalla käsivarrellaan. Lucas säpsähti ja kohdisti katseensa Tokiin. Tämä nousi istumaan. Hienoa, edistystä! Lucas hymyili ja katsoi Tokia. "Olet suloinen." Lucaksen päässä ei kuulunut mitään muuta kuin "Toki, on suloinen, Toki on suloinen." Joten hänen oli sanottava se ääneen.

Taas ajatuksissaan olevas Lucas ei tajunnut maailman menosta yhtään mitään. Senkin kohtauksen keskeytti kun Toki ryntäsi tämän kaulaan. Blondin silmät muljahtivat taaksepäin ja tämä säpsähti oikein olan takaa. Hän huokaisi syvään ja otti tämän selästä kiinni. Hui, Tokilla todellakin oli kylmä. Lucas tunsi sen ihollaan selvästi. Vaikka ei Lucaskaan kovin lämmin ollut ilman paitaa, tässä säässä. Mutta Tokin ja Lucin ruumiinlämmön eron huomasi selkeästi.
Toki alkoi puhumaan outoja. Hän kysyi oliko Luc oikeasti tässä hänen kanssaan. Tietenkin pienessä shokissa sitä ei voi tajutakkaan todellisuutta joten Lucas vastasi lempeästi "Olen tässä, olen tässä." Lucas suukotti tämän märkiä hiuksiaan ja tiputti niihin lisää kosteutta tiputtamalla kyyneleen. Miten ihanalta tuntui taas pitää Tokia lähellä, hän ei ollutkaan helvetin tulessa kärsimässä. Lucas painoi itsensä lähemmäksi Tokia ja vannoi ettei ikinä päästä hänestä irti, ei enää ikinä. "En tahdo menettää sinua." Lucas sanoi hieman mumisten Tokin kaulaan. Lucas ei todellakaan tahtonut menettää Tokia, tämä oli tosissaan hänelle kaikki kaikessa. Se sitten riippui Tokista tahtoiko tämä pitää Lucaksen, edes vähän aikaa..

[Toki]

"Ah, en siis kuollut. Hyvä homma. Tai sitten Jumalat ovat todella armahtavaisia minua kohtaan." Toki sai kiskottua jo kasvoilleen pienen hymyn, vaikka pelko velloi vieläkin vatsassa. Pelon päälle alkoi kuitenkin tulla uusi tunne, ja se oli kylmyys. Jalat tärisivät ja varmasti sinersivät jääkylmien ja märkien farkkujen sisässä. Kädetkään eivät meinanneet pysyä paikallaan, ja alahuuli vapisi, osittain itkemisen ja osittain kylmyyden takia. Tälläinen oli vaarallista. Sen verran Tokikin oli kuunnellut terveystiedontunneilla. Liika kylmä voisi aiheuttaa sydänkohtauksen. Onneksi Lucas oli hieman lämmittämässä siinä vieressä. Kuitenkin Toki hapuili paitaansa, ja kiskaisi sen päänsä yli. Sormet hieroivat käsivarsia jotta veri olisi kiertänyt hieman paremmin. Eiköhän tilanne siitä paranisi pikkuhiljaa.

Lucaksen sitten ilmoittaessa, ettei halunnut menettää Tokia, brunette oli valmis hyppäämään uudemman kerran hyytävään veteen. Että sen pitikin olla vaikeaa. Ehkä Tokin pitäisi käydä muuttamassa itsensä naiseksi? Sitten kaikki voisi olla helpompaa. Tai ehkei kuitenkaan. Toki kuitenkin tietäisi koko ajan olevansa mies ja tekevänsä sitä edelleenkin miehen kanssa. Lucaksen kanssa kaikki tuntui hyvältä, mutta se tappoi Tokia sisältäpäin. Toki ei oikein tiennyt mitä sanoa Lucakselle, joten brunette päätti olla hiljaa - ainakin hetken.
Hetken hiljaisen hetken - ainakin Tokin osalta - jälkeen Toki irrotti Lucaksen kädet ympäriltään ja nousi ylös maasta. Jalatkin pitäisi saada lämpeämään. Toki hypähtikin muutaman kerran paikallaan, kädet yhä itsensä ympärille kierrettyinä. Hetken hyppimisen jälkeen Toki katsahti Lucakseen ja hymyili tälle.
"Kiitos Lucas." Toki harkitsi pitkään jatkaisiko lausettaan, mutta tuli sitten siihen lopputulokseen, että olisi parempi jatkaa sitä.
"Kiitos, että pidät minusta noin paljon." Toki kallisti hieman päätään ja hymyili sievästi Lucakselle. Hetken katselun jälkeen, Toki käänsi katseensa pukukopeille. Siellä tuskin olisi yhtään lämpimämpi. Jotenkin Toki ei kuitenkaan halunnut lähteä sisälle. Yö Lucaksen kanssa kahden kesken rannalla ei kuulostanut ollenkaan pahemmalta.

"Minäkään en haluaisi menettää sinua." Toki kumartui Lucaksen eteen ja suuteli tätä rajusti, välittämättä yhtään siitä näkikö joku tai mitä Lucas siitä ajatteli. Sillä ei tasantarkkaan ollut väliä. Toki halusi Lucaksen itselleen aivan yhtä kovasti kun oli halunnut Shironkin itselleen. Siltikin pieni ääni pauhasi takaraivossa, että hän ei todellakaan rakastuisi taas mieheen. Sama jupakka alkaisi alusta, eikä loppuisi millään. Kaipa Toki oli valmis kantamaan vastuun siitä, että todennäköisesti menettäisi jokaisen ystävänsä tämän seurauksena. Nana saattaisi pysyäkin rinnalla, mutta muista Toki ei tiennyt ollenkaan.
"Taidan tarvita hieman lämmitystä." Toki virnisti Lucakselle. Brunetella oli mielessään hyvin kätevä tapa lämmittää keho, ja samalla saada myös Lucas tyytyväiseksi. Ei se haitannut vaikka toinen olikin hieman pää sekaisin. Eiköhän tämä osaisi kuitenkin nauttia olostaan, tai tehdä jotain.
Toki suukotti Lucasta uudelleen, ja jäi nyt aivan toisen lähelle, laskien kätensä blondin lanteille.

[Lucas.G]

Lucas naurahti hetkosen Tokille joka totesi ettei olekaan kuollut. Totta, Tokihan oli sekaisin ja harvakuvat kuuluvat asiaan, kylmyydestä ja varmasti osittaisesta shokista. Kylmyys viilsi myös Lucaksen kehoa inhottavasti, ja hieroi käsiään käsivarsiinsa lämmittäkseen ne. Lucas tunsi verensä kulkevan jo huomattavasti paremmin mutta, kylmä oli silti ja kipristely varpaissa johtui myös kylmyydestä. Lucas huokaisi ilmaan jonka seurauksena myös höyryä nousi ilmaan. -Nyt oli muuten kylmä.. Lucas tajusi ja säpsähti todellisuuteen Tokin suudelmaan. Lucas oli hieman pihalla mutta vastasi kuitenkin kiitettävästi tämän suudelmaan. Tämän jälkeen Lucas hymyili tälle ja upposi taas ajatuksiinsa. Blondi aisti jotenkin ilmasta että kaikki ei ollut hyvin, vaikka Toki niin väittikin. Hän oli vaivaantunut, todella vaivaantunut. Ehkä Lucas on väärässä paikassa, väärään aikaan, taas. Ehkä hän jättäisi Tokin rauhaan, ihan suosiolla ettei tule liikaa ongelmia, Tokille ja myöhemmin itselleen. Parasta hän tahtoi vain Tokille. Lucas heräsi yhtäkkiä niinkuin olisi nähnyt painajaisen. Siihen mihin hän heräsi, oli jotain kylmää ja nihkeää..

Hän katsahti eteensä ja huomasi Tokin seisovan hänen edessään, kädet blondin lanteilla. Se oli sitä kylmää ja nihkeää. Helvetti sentään kun se tuntui inhottavalta. Kuin käärme luikertelisi keholla arvaamattomasti. Lucas huomasi Tokin tahtovan jotain veikeällä ilmeellään. Nyt se ei onnistuisi. Totta, Lucas oli kännissä, mutta olihan siitä jo aikaa kun hän heitti pullonsa veteen. Eikä se olisi muutenkaan hyvä ajatus, ei nyt, eikä nähtävästi koskaan. Kummallekin parempi niin.

Lucas kosketti Tokin käsiä, nosti ne hitaasti pois ja hymyili hieman vaivautuneesti. "Emme voi Toki, mennään sisälle. Jäädyt pian." Tämä laski hitaasti päänsä, hieman hävetessään että pystyi sanomaan Tokille ensimmäisen kerran EI. Mutta, piti olla realistinen, asia ei voinut vain mennä näin enää. Ei voinut elää unelmassa kun maailma painaa päälle, vainoineen ja ongelmineen. Lucas ennakoi tilanteita, ja ilmoitti sen Tokille etukäteen niin ettei tämä satuttaisi Tokia, eikä Toki satuttaisi häntä.
Luc vilkaisi Tokia allapäin ja etsi paitaansa pimeältä hiekalta. Toki oli nähtävästi vain laittanut päällensä oman paitansa, eikä Lucaksen kelvannut joten Lucas otti omansa ja työnsi sen päälleen. Paita lämmitti kummallisesti kehoa vaikka se oli vain lojunut rantahiekalla, kylmässä.
Tämä ravisteli itseään että tulisi edes hetkeksi lämmin. "Tule Toki, vien sinut kämpillesi." Lucas yritti olla iloinen ja kannustava, mutta ei varmastikkaan onnistunut kun blondi hytisi sne verran. Matkalla voisi miettiä kuinka ihanaa olisi päästä nopeasti peiton alle, käpertyä niin pieneksi ettei kukaan huomaisi. Kuumaa teetä, oma peitto ja villasukat, ah mikä taivas.
Ajatuksissaan hän käveli jo pois rannalta, nimittäin oma sänky houkutteli jo sen verran että ajatus sai jalat liikkeelle.

[Toki]

Lucaksen siirtäessä Tokin kädet pois blondin lanteilta, Tokin ilme valahti automaattisesti. Eli nyt se oli Lucas joka ei pystynyt tai halunnut. Niin, no mitäpä muuta Toki oli odottanut toiselta. Kuka nyt haluaisi sellaista joka oli juuri hylännyt ja käskenyt painua niin kauas kun pippuri kasvoi. Ei Tokikaan olisi välttämättä halunnut mitään itsensä kaltaisen ihmisen kanssa. Lucas sentään sanoi asian hieman kierrellen, eikä ilmeisesti halunnut pahoittaa Tokin mieltä. Ei sillä ollut väliä enää.
Toki tuhahti pienesti ja piti katseensa tiiviisti blondissa kun tämä kaiveli paitaansa ja laittoi sen päälleen. Harmi että Toki oli näin pieni. Hänestä ei olisi vastusta Lucakselle, enintään hän voisi raapia ja purra tätä. Toki halusi laittaa toisen tajuamaan sen mitä hän tunsi, vaikka hän joutuisi sitten tekemään sen väkisin. Ainoa este tiellä olikin se, että jaloista alkoi pikkuhiljaa kadota tunto. Tätä menoa Toki paleltuisi hengiltä rannalle.

"Enkä tule. Oma on syyni jos jäädyn." Toki risti kätensä rinnankorkeudelle ja käänsi selkänsä päättäväisenä Lucakselle. Yhdessä asiassa Lucas ei pärjäisi hänelle ja se oli kiukuttelu. Toki muistutti edelleenkin sitä pilalle hemmoteltua pikkukersaa joka oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi. Nyt hän halusi Lucaksen, ja kiukutteli koska ei saanut. Eikö se ollut vielä hetki sitten ollut Toki joka oli epäröinyt? Ehkä jokin Tokin käyttäytymisessä oli saanut Lucaksen muuttamaan mieltään? Tämä ei pitänytkään siitä, että Toki oli melkeinpä kirjaimellisesti tunnustanut rakastavansa tätä? Oliko se ollut liikaa...?
Toki tuhahti uudelleen, ja valui istumaan kylmälle hiekalle. Ihan sama vaikka hän paleltuisikin, jos Lucas todellakin kohteli häntä näin. Ei se käynyt päinsä. Toki halusi Lucaksen, ja vain ja ainoastaan Lucaksen. Brunette oli tajunnut sen leikkiessään kuoleman kanssa. Lucaksen läheisyys sai elämän maistumaan joltakin. Ehkä jopa mukavalta, kyllä, Toki voisi sanoa nauttivansa elämästä pitkään aikaan. Lucas oli sytyttänyt pienen tähden taivaalle, ja nyt se oli sammutettu samantien. Ilkeää.
Toki nosti jalkansa rintaa vasten, ja halasi jalkojaan. Itkussa oli pidättelemistä, taas. Toki kuitenkin puri urhoollisesti huultaan, eikä valuttanut kyyneltäkään. Liika itkeminen oli tosiaankin liikaa. Siltikin sattui. Mikä Lucakseen oli oikein mennyt?

Alahuuli värisi jo pelkästään kylmyyden takia, ja Toki pelkäsi hengityksen muuttuvan hetkenä minä hyvänsä katkonaiseksi ja vaikeaksi. Jalat sen sijaan olivat jo lakanneet tärisemästä - kai kylmä oli liikaa. Ei tuntoakaan enää ollut. Tulisi varmaan pian joku kuolio tai vastaava. Sitten saataisiin haudata Tokin unelmat laulajan urasta, ja siinä samalla tosin hautautuisivat Nanan unelmat bändistä. Toki pettäisi taas uuden ihmisen. Montakohan hän oli jo pettänyt? Laskuissa oli vaikea pysyä perässä. Tähän mennessä Lucaksen pettäminen oli tehnyt pahinta jälkeä - tai ehkä Shiro ja Lucas yhdessä. Jos Lucas ei antaisi anteeksi, niin Tokilla olisi taas uusi syy päättää elämä. Miksi elää kun ei ollut mitään minkä takia elää?
"Taidan todellakin rakastaa häntä," Toki kuiskasi ääni kylmyydestä väristen vedenrajalle. Tuskin ketään kiinnostaisi edes tietää mitä Toki tunsi sillä hetkellä. Ei sitä edes osannut taistella kun kaikki oli aina tuotu kultatarjottimella naaman eteen.

[Lucas.G]

Lucas hortoili jo pitkällä rannasta mutta kuuli Tokin sanat selvästi. Tämä pysähtyi, pidätteli nauruaan ja pyyhkäisi märät silmäkulmat. Hän ei voinut olla nauramatta. Nauru purskahtaisi kohta ulos niin lujana että se kuuluisi pitkälle kaupunkiin asti. Tokin suloinen mökötyskohtaus osui ja upposi täydellisesti blondiin. Niin, yleensähän pienet ovat suloisia suuttuessaan, mutta Toki oli jotain aivan muuta. Lucas kumminki tyrehdytti naurunsa pieneen tyrskähdykseen ja sanoi "Jaa, jos et tule mukaani vapaaehtoisesti, niin tulet kanssani väkisin." Lucas huudahti pienesti ja käveli ripeästi takaisin Tokin luo. Toki istui yksin hytisemässä vedenrajassa ja niin surkeana että Lucasta inhotti edes katsella. Hän kaipaisi ripeästi sisälle, ja Lucas vie hänet sisälle, sanoi hän mitä vain. Möksötys taitaa olla Tokin vahvin osa-alue mutta Lucaksen tempperamenttisuudesta on kyllä vastusta paljonkin. Lucas ei helpolla anna periksi, mutta ei hän aina voitakkaan. Kumminkin, jos Lucaksen suunnitelma onnistuisi, he olisivat pian sisällä.

Toki oli hento,pieni ja kevyt. Lucas oli pitkä, ja hänellä oli voimaa, vaikka luikku olikin. Tämä katsoi lysähtänyttä Tokia ja hymyili tälle iloisesti. Tämä hivuttautui tämän korkeudella polvilleen, laittoi kätensä tämän jalkojen ympärille ja toisen selkään. "Noniin neitiseni, nyt me menemme sisälle." Lucas nousi helposti takaisin seisomaan ja hymyili Tokille huvittavasti. Lucaksella oli sen verran voimaa että Toki ei pystynyt tekemään tälle mitään, ja jos hän oikeasti piti Lucaksesta ei hän tätä satuttaisikaan, ehkä. Toki voisi purra, potkia, raapia ja lyödä, mutta kyllä varmasti Luc kestäisi sen ajan pientä kiukuttelua, olihan kyseessä Toki.

Lucas mietti vieläkin että mitä rannalla tapahtui. Hän lähti vetämään lärvit, Toki tuli tämän luokse, mutta meinasi tappaa itsensä. Sitten Toki luuli kuolleensa ja uskoi että Lucas ei olisi siellä, että brunette olisi kuollut. Seuraavaksi Toki pisti hanskat tiskiin, mutta Lucas jänisti, ja nyt.. Toki pisti hanttiin ja Lucas nappasi tämän mukaansa sisälle. Johan on ailahtelevaista touhua. Totta, Lucas on ailahtelevainen ihminen, joten tämä ei ole ollenkaan omistuista että nyt hän haluaakin Tokin. Alku on aina vaikeaa, kyllä se siitä. Asiat pitäisi nyt vain selvittää olan takaa. Onko Tokilla juttua enää Shiron kanssa, tahtoisiko hän vielä? Rakastamista Lucas ei edes tahdo kysyä, nimittäin ilmiselvää että Toki rakastaa edelleenkin Shiroa. JA tulisiko Toki edes kestämään Lucasta? Ailahtelevaisuus ja tempperamenttisuus eivät nimittäin ole helpoimpia luonteenpiirteitä.

Lucin ajatukset hävisivät hiljalleen ja tämä kantoi Tokia käsivarsillaan. Luc vain hymyili tälle ja nautti siitä että oli iso ja pystyi hieman "alistamaan" pienempää että saisi oman tahtonsa läpi.

[Toki]

Toki ei edes ehtinyt ajatella ajatuksiaan kunnolla loppuun, kun Lucas oli ilmestynyt hänen vierelleen ja kaappasi hänet syliin. Toki kiljaisi pienesti, pelkästä säikähdyksestä, ja rupesi samantien vääntelehtimään Lucaksen käsivarsilla. Hän ei todellakaan suostuisi siihen, että hänet raahattaisiin asunnoille kuin mikäkin tyttö, ei sitten vaikka pitäisi purra ja raapia.
"Päästä minut alas!" Toki karjaisi Lucakselle ja tarrasi tätä käsivarresta, yrittäen saada blondin pudottamaan hänet sylistään. Toki mulkaisi Lucasta pahasti, mutta kuitenkin pieni hymy puski läpi. Ilmeisesti Lucas ei ollut hylkäämässä häntä, ainakaan ihan heti.
"Voin kyllä kävellä itsekin." Toki painoi hellän suukon Lucaksen poskelle ja odotti, että tämä myöntyisi pyyntöön. Jos ei voinut käyttää voimaa toisen hallitsemiseen, niin sitten piti käyttää ulkonäköä ja ihmisen luontaista auttamisenhalua. Toki oli oppinut läksynsä vuosien aikana. Hän voisi ehkä kirjoittaa kirjan siitä mitä pitäisi tehdä jos tahtoi saada haluamansa. Saattaisi olla myyntihitti.

"Taisin juuri keksiä uuden laulun..." Toki kuiskasi Lucakselle, kietaisten samalla kätensä tämän harteille. Ehkä Toki sittenkin kirjoittaisi ihmisen virheistä, jotta muut eivät tekisi samoja virheitä kuin hän. Voisi olla helpompaa, ja mielenkiintoisempaa. Sillä pelastaisi ehkä enemmän ihmishenkiä.
Tokin oli edelleenkin kylmä. Ehkä se johtui juuri siitä, että hän oli luovuttanut niin helpolla. Jaloissa ei vieläkään ollut tuntoa, eikä Toki ollut edes varma siitä, että pystyisi oikeasti kävelemään. Kaiken päälle takareiden jomotus oli palannut takaisin. Kylmyyden takia se tuntui vihlovalta.
"AH! Puhelimeni ja avaimeni!" Toki huudahti aivan yhtäkkiä. Eivätkä ne olleet ainoat asiat jotka vielä lojuivat rantahiekalla. Myös Tokin kengät olivat siellä. Isä tappaisi hänet uudelleen jos saisi tietää, että hän oli hävittänyt kännykkänsä ja avaimensa. Tappaisi ensin kun kuulisi miesten kanssa peuhaamisesta, sen jälkeen hakisi helvetistä ja tappaisi uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Toki ei ollut edes enää perillä kuinka monesta asiasta isä olisi valmis tappamaan hänet.

Tokin mieleen pulpahti ihan outoja ajatuksia, ja muistoja - johtuen sekin varmasti kylmyydestä. Shiro poseeraamassa koulun vessassa puputyttönä, Lucas puolustamassa häntä, Nana kannustamassa laulamaan, Aki tappelemassa, Rose esittelemässä tekemäänsä Johnny-nukkea. Suurinpiirtein koko aika Saint Lyonsissa kävi Tokin mielessä. Tätäkö kutsuttiin siksi elämän kertaamiseksi ennen kuolemaa? Tosin tässä tapauksessa Toki olisi elänyt vasta silloin kun pääsi vapaaksi perheestään ja ikäistensä seuraan, jossa sai vapaasti olla mitä halusi. Ei ollut vanhempia vahtimassa ja vaatimassa täydellistä käytöstä ja hyviä arvosanoja.
"Tuli muuten mieleen... En ole vieläkään juhlinut synttäreitäni täällä... En kyllä kotonakaan, ei sen puoleen." Toki mutristi pienesti huultaan. Huuli tuntui kylmältä, mutta Toki ei välittänyt siitä. Ehkä Lucas vielä pelastaisi hänet. Elvyttäisi jos hän nyt kuolisi.

[Lucas.G]

Lucas käveli diiva sylissään joka kiljui että pääsisi alas. "Älä luulekkaan, juoksisit takaisin rantaan ja nukkuisit kiven vieressä, ei käy tällä kertaa." Lucas sanoi hieman nauraen ja oletti että Toki otti sen myös huumorilla. Lucas tunsi haiuksessaan Tokin puristavan otteen. Luc vaan nauroi ja jatkoi matkaa tämä sylissään. Luuliko hän pääsevänsä jotenkin pois? Turha luulla, Lucas piti pintansa.

"Ai voit vai? Uskallankohan luottaa sinuun..?" Lucas vastasi suloisesti kun Toki painoi suukon tämän poskelle ja sanovansa voivan kävellä itsekin. Lucas mietti heti että Toki juoksisi karkuun ja piiloutuisi johonkin pieneen koloon, kun pienestä koostaan sinne mahtuikin. No eiköhän Lucas osannut sen verran jo Tokiin luottaa ettei tämä heti pinkaisisi karkuun kun Lucas päästäisi irti, eikai hän nyt niin kamala ollut? Lucas säpsähti taas ja meinasi pudottaa bruneten sylistään. "Anteeksi." Lucas punastui. Säpsähdyksen aiheutti Tokin huutdahdus että hän oli unohtanut avaimensa, puhelimensa ja kenkänsä rannalle. Lucas epäröimättä laski Tokin alas hellästi. "Mennään sitten takaisin hakemaan ne. Mutta.." Lucas pysäytti Tokin hetkeksi ja jatkoi "jos menemme sen jälkeen sisälle." Se oli Lucaksen ainoa ehto että he palaisivat rannalle takaisin, ehkä Lucas nappaisi Tokin uudestaan syliinsä.
Ei kukaan rannalla tähän aikaan kävisi, joten eiköhän puhelimet sun muut ole vielä siellä samoilla paikoilla mihin Toki ne heitti. Tosin, oli jo pimeää ja valoakaan ei nyt niin kauheasti. Mutta silmät olivat tottuneet jo pimeään joten, eiköhän siitä jotenkin selvitä. Lucas mietiskeli ja kohautti olkapäitään.

Toki oli selvästi jäätynyt, fyysisesti kuin myös sisäisesti. Hän mietiskeli jotakin. Lucas seisoi hölmistyneenä vieressä ja koitti olla olematta liian kiinnostunut mitä Toki miettisi. Blondi vaappui ees, taas ja alkoi juuri viheltämään kunne Toki sanoi että tämä ei ole viettänyt syntymäpäiviä, ei täällä eikä kotona. "Mitä? Eikö sinulla ole ollut syntymäpäiviä koskaan?" Lucas painotti 'koskaan' sanaa rutkasti, ihmettelessään että kuinka se olisi mahdollista.
Ehkä he eivät tahtoneet.. Ei, jokainen lapsi ja nuori tahtoivat syntymäpäiväjuhlat, eli se ei ollut haluamisesta, niin Lucas uskoi. Eikö heillä ole ollut rahaa? Ei, Tokilla oli kyllä rahaa, tyhmä ajatus edes. Mistäköhän se johtui? Ehkä Toki kertoisi sen myöhemmin Lucakselle.

"Muuten, mistä sinulle edes tuli tämä mieleen? Näytät kalpealta.." Lucas uskoi oudon puheen johtuvan kylmyydestä. Tokihan muuttui pian hulluksi. Jos hän veisi Tokin sisälle ja lähtisi itse hakemaan Tokin tavarat, Toki oli aivan jäässä. Ainiin, Toki ei suostuisi siihen. Mikä nyt neuvoksi? Jos he tahtoivat edes jotain pientä lämmikettä ennen aamua, heidän tulisi ripeästi käydä rannalla hakemassa tavarat. Eihän tästä sähläyksetä tule mitään. Lucas huokaisi.

[Toki]

"Joo joo!" Toki vastasi päättäväisesti ja pian Lucas laskikin hänet pehmeästi maahan. Jalat meinasivat pettää, mutta hetken painimisen ja tasapainoilun jälkeen Toki sai raajansa järjestykseen. Nyt onnistui jo pystyssä pysyminen, mutta käveleminen olisikin sitten toinen asia. Tokin oli kuitenkin pakko saada veri kiertämään jaloissa. Muuten tulisi kuolio tai pahempaa. Rauhallisesti Toki otti haparoivan askeleen, ja muutaman askeleen jälkeen alkoi sujua paremmin.
"See, pystyn minä." Toki virnisti Lucakselle herttaisesti ja kietaisi sormensa blondin ranteen ympärille. Lucaksen läsnäolo tuntui edelleenkin hyvältä, nyt vielä paremmalta kuin ennen. Ehkä se johtui siitä, että Toki oli vieläkin pienessä shokkitilassa ja kylmyys oli nousemassa aivoihin asti. Ehkä se sai hänet liioittelemaan tunteidensa kanssa. Ainakaan Lucas ei ollut torjunut hänen rakkaudentunnustusta - se antoi jo vähän selviytymishalua.

"Joo, mennään vaan sisälle. Jaloissa ei ole enää tuntoa." Alahuuli värisi sitä tahtia kun Toki aukoi suutaan, ja pieni höyrypilvi pääsi ulos aina hengityksen mukana. Aika jännää. Toki ei ollut koskaan nähnyt jäätyvää ihmistä, ei edes tiedeleffoissa, ja nyt hän itse kokeili sitä. Osaisipa ainakin suhtautua kriittisesti kun näki jonkun jäätymässä. Toki vielä sanoisi jotain fiksua sinne väliin, kuten "Miten tuo vieläkin kävelee, vaikka sen jalat on ihan jäässä?". Toki aikoi ottaa asemassa takaisin eikä piilotella kuin mikäkin viemärirotta!
Pakeneminen ei ollut ollenkaan Tokin tapaista, eikä häntä ollut kasvatettukaan siihen. Mikä sitten mättäsi? Taisteluun vain keihäin ja laserpyssyin! Kyllä Toki pystyisi siihen, olihan hänellä ystäviä tukena. Nyt hänellä oli vielä Lucaskin, ja se merkitsi pientä lottovoittoa. Shirosta pitäisi luopua siltikin, mutta eikö kaikesta kauniista pitänyt luopua ajallaan? Suzukin vanhempi tulisi kyllä pieksemään Tokin siitä hyvästä, eikä Shiro varmasti vaivautuisi puolustamaan pikkuista ilkeän isoveljen katseen alla. Ei sillä väliä. Tokin elämä oli Tokin, ei kenenkään muun.

Lucaksen sitten valittaessa synttäreistä, Toki katsoi tätä hieman oudosti. Toinen oli ymmärtänyt asian hieman väärin.
"Ei ei, tarkoitan siis tänä vuonna. Et kuule tiedäkään kuinka komeat kekkerit rikkaan perheen kakaralle järjestetään. Puoli Ranskaa tietää siitä!" Toki irvisti Lucakselle. Ei hän kyllä ikävöinut suuria kekkereitä ja kalliita lahjoja. Enemminkin hän haluaisi viettää pienet juhlat kynttilänvalossa, huonoja leffoja katsellen ja mässäillen - ja ainoastaan rakastamiensa ihmisten kanssa. Tällä hetkellä kutsun saisivat Lucas, Nana ja Shiro - joka tuskin olisi tulossa.
"Eh? Eh? En oikein tiedä... Jostain se vain ponnahti mieleen..." Toki pudisteli päätään pienesti. Kylmyys alkoi hieman hellittää kun pysyi liikkeessä. Housut kylläkin liimautuivat edelleenkin nihkeinä ja jäisinä sääriin. Ah, kunhan saataisiin tavarat, niin Toki ottaisi Lucaksen kanssa juoksukilpailun takaisin sisälle, potkaisi pöksynsä pois, ja viettäisi yön Lucaksen peiton alla, blondin lämpimän kehon vieressä.

"Ensimmäinen ovesi takana saa päättää illan kulun!" Toki hihkaisi ja ryntäsi juoksuun, välittämättä siitä, että reiteen vihloi. Ei kestänyt kauaa kun Toki oli takaisin rannalla ja napannut kännykkänsä, avaimensa, kenkänsä ja sukkansa. Sen jälkeen Toki teki vauhdikkaan U-käännöksen ja lähti pinkomaan takaisin tulosuuntaan. Yhdessä asiassa Lucas kyllä häviäisi hänelle, ja se oli ketteryys. Pienenä oli helpompi liikkua, kovaa ja vaivattomasti - sekä tarvittaessa huomaamattomasti!

[Lucas.G]

"Jep, osaathan sinä." Lucas virnuili Tokille joka osoitti osaavansa kävellä jäätyneenä. Hänellä itsellään oli vaikeuksia saada sormia suoraksi, ne olivat totaalisen jäässä. Ne eivät liikkuneet mihinkää suuntaa, ei edes eikä taakse, ei ylös eikä alas. Sormet näyttivät sinisiltä ja ällöttäviltä. Ihankuin kuolleen ihmisen kädet. Ainoat kunnolla jäässä olevat paikat olivat sormet ja varpaat, tunto oli ties missä ja paikat kohmeessa, aivan kuin olisi jäädytetty pakastimessa elävänä. Arf, mutta kylmyys virtasi vihlovasti koko kehossa, Luc tunsi sen silti vaikka olikin jääkalikka.
Lucas ei vieläkään tajua, kuka on niin hullu että lähtee vetämään naamat keskellä yötä, jäätävään ilmaan noin.2 tunniksi? Sitten kaveri tulee ja melkein hukuttautuu hyiseen veteen ja ulkona olo vaan pitkittyy pitkittymistään kun toinen unohtaa arvotavaransa rannalle.. Lucas pyöritteli päätään ja otti käsivarsistaan kiinni. Veri ei vaan kulkenut enää, Lucas yrittikin tiuhaan tahtiin lämmittää käsivarsiaan.

Blondi kuuli ajatuksiensa seassa Tokin äänen. Hän kuuli mitä Toki sanoi muttei luultavasti tajunnut mitä se tarkoitti. Brunette pinkaisi kohti rantaa, nappasi tavaransa ja Luc ajatteli pojan vain nopeasti käyvän hakemassa ne ja tulevan sitten Lucaksen luo, joka pysähtyi juuri enne kuin ranta alkoi. Hän katseli ylös kädet ristissä edessään, hönkäillen höyryä taivaalle. Yhtäkkiä hän huomasi jonkun sujahtavan hänen edestään nopeasti juosten. Lucas nyrpisti nenäänsä ja katsoi juoksevan perään. Sehän oli Toki! AH! Tämä tarkoitti juoksukilpailua kämpille. Lucas huokaisi kovaan ääneen, tömäytti kätensä reisiinsä ja lähti juoksemaan.
Lucaksen vahvuuksina oli että hänellä oli pitkät jalat, joten myös isot askeleet. Sora rahisi kenkien alla nopeaan tempoon kun Lucas saavutti Tokia. Hänen varpaitaan sattui liian paljon. Mutta hänen oli pakko juosta Toki kiinni. Bruneten hiukset hulmusivat tuulen mukana ja blondi näki tämän jo selvästi. Kämpätkin näkyivät jo. Joissakin huoneissa oli vielä valotkin päällä, vaikka kello oli jo vaikka mitä. Myös katuvalot olivat yhtäkkiä ilmestyneen reitille, nythän Toki oli jo lähellä!

He juoksivat vielä pitkää suoraa kämpille. Blondi spurttasi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, ojensi kätensä ja koukkasi Tokin mukaansa. Tämä vinkkasi suloisesti Tokille "Tasapeli." Hän sanoi hieman ärsyttävästi mutta leikisti. Kun hän pääsi ovelle Toki sylissään hän päästi bruneten alas. Lucas nojasi reisiinsä etukenoon ja hengitti pari kertaa syvään. Hän nousi rauhallisesti ylös, alkoi kaivaa taskujaan jossa olisi huoneen avain. Hän tunsi sen housujen kankaan välissä ja nosti sen käsiinsä. Hän työnsi avaimen lukkopesään ja avasi huono laatuisen ovensa, samlla hän hengitti epätasaisesti ja puuhkuen. Hän lampsi sisään ja juoksi suoraan jääkaapille hakemaan juotavaa, nyt hän ei tosin tiedä, kuumaa vai kylmää.
Kylmä olisi hyvä kun oli juoksua, mutta kuuma olisi hyväksi koko keholle. Siinäpä vasta kysymys. Hetken mietittyään hän päätti ottaa kylmää ja sitten kuumaa. Näin, nyt oli taas asiat mallilla.