Hiekkaa varpaissa (sovittu)

[scarlet]

(Amanda lupas tulla (: )

Vastatuuli pakotti Scarletin vetämään suklaanruskeat hiuksensa
punaisella huivilla taakse. Tulikuuma hietikko poltti hänen siroja jalanpohjiaan. Vapaata paikkaa pyyhkeelle oli hankala löytää läheltä merta. Scarlet katsoi kauemmas, tyhjään alueeseen, johon ei edes paistanut aurinko. Hän kallisti päätään ja huokaisi, todeten että ultraviolettisäteilylle altistuminen ei olisi muutenkaan ollut hänen juttunsa, itseruskettavalla sai jokatapauksessa kauniimman ja tasaisemman rusketuksen. Vaaleanpunainen pyyhe lennähti kevyesti ilmassa ja laskeutui siististi kullankeltaiselle hiekalle, Scarletin pitäessä sen toisesta päästä kiinni. Leidi istahti pyyhkeelle ja alkoi penkoa Burberryn ruudullista rantakassiaan. Hän oli ottanut jälleen liikaa tavaraa mukaansa. Aurinkorasvaakaan hän tuskin joutuisi tarvitsemaan, tähän kohtaa rantaa aurinko ei tulisi edes vilkaisemaankaan. Tässä tapauksessa aurinkolasitkaan eivät tulisi tarpeen, mutta ne olivatkin tälle tytölle jokatapauksessakin vain tyylikysymys. Niiden lasien läpi neidin kelpaisi katsella rantakunnossa olevia kesämiehiä. Scarlet puri huulta ja asettui mahalleen, varmistaen että kaula-aukon sisältö näkyisi kaikille häneen hiemankin vilkaiseville. Hän piirteli hiekkaan kuvioita, ja vaistomaisesti odotti jonkun tulemista. Scarlet häpesi, miten seuranhaluinen hänestä oli tullut. Koskaan ennen hän ei ollut kaivannut ketään, ei varsinkaan ystäväkseen. Eihän kukaan edes voinut ymmärtää häntä, tai osoittaa olevansa mitenkään hänen tasollaan. Yhden illan jutut olivat eri asia, ne olivat Scarletille melkeinpä kuin harrastus. Huoran maine ei häntä pelottanut, sillä tyttö oli aina hokenut itselleen ettei muitten ala-arvoisten maantallaajien mielipide edes merkinnyt hänelle mitään. Rakkaudellakaan ei ollut mitään tekemistä tämän neidin kanssa, sehän oli vain haavoittuvaisten ja tunteellisten ihmisten pelleilyä. Niin alkeellista. Scarlet oli taas vaipunut ajatuksiinsa. Vaikka hän saattoi näyttää typerältä bimbolta, hänen sisällään piileksi selvä älykkö. Sitä puolta ei Scarlet edes halunnut muille näyttää, eivät he olisi sen arvoisia.

"Vittu!" Neiti parkaisi kylmien vesipisaroiden pirskoutuessa hänen paljaalle selälleen. Pieni tyttö juoksi alasti takamus vilkkuen Scarletin ohi. Oli näemmä tullut juuri uimasta. "Saaranan penskat, painusivat muualle juoksentelemaan perse paljaana." Hän mietti ja pyyhki selkäänsä pyyhkeenkulmaan. Scarlet pohti, uskaltaisikohan hän mennä uimaan. Kuinkakohan kylmää se olisi? Vedessä näytti polsikivan vain onnellisia perheitä, himokkaita nuoripareja ja ärsyttäviä teiniröykkiöitä. Kukaan ei sitten tainnut tulla tänne yksin. Taitaisi olla parasta makoilla vain pyyhkeen päällä ja unelmoida seurasta. Unelmoida todellakin.

[Amanda]

Amanda käveli rantaviivaa pitkin. Toinen käsi piteli valkoisia sandaaleja. Päälleen neitokainen oli vetänyt vaalean minifarkkuhameen ja valkoisen topin. Huokaisten nuori nainen laski aurinkolasit silmilleen, jotka peittivät melkeinpä puolet tämän kasvoista. Amanda potkiskeli vettä jaloillaan ja täysin ajatuksiinsa vaipuneena. Kotoa oli tullut ikävä soitto. Isä oli joutunut sairaalaan sydänkohtauksen takia. Olihan äiti miettinyt tytön hakemista takaisin Australiaan ja juuri kun Amanda luuli sen toteutuvan äiti totesi tylysti, että parempi niin että neiti Jones pysyy Ranskassa ja opiskelee ahkerasti. Ahkerasti.. siis luuliko se todellakin niin? Neiti Jonesilla oli taas täysi työ pitää kiukkunsa kurissa ja olla kuristamatta ensimmäistä vastaan tulijaa. Täytyi myöntää, että sisäiset höyrykattilat toimivat vähän turhankin hyvin toisinaan.

Amanda antoi katseensa kiertää rannalla olijoissa. Nainen nosti valkoisen laukkunsa toisen olkaimen takaisin omalle paikalleen. Samassa kimakaksi luokiteltava parkaisu herätti neidon ajatuksistaan. Tämä vilkaisi äänen tulo suuntaan ja huomasi jonkun bruneten, suunnilleen saman ikäisen kuin hän itse oli, kiroavan ohi juossutta vekaraa. Hymähtäen Amanda veti sandaalit jalkoihinsa ja lähti kohti ruskea hiuksista tyttöä. "Hemmetin vekarat ovat juosseet tästä kokoajan." Kevyt hymy tavoitti kultakutrin kasvot. "Saanko liittyä seuraasi?" Oliko hän juuri ollut ystävällinen? Oli, ei siitä voinut erehtyä. No, ehkä poikkeus vahvisti säännöt, tai tässä tapauksessa tavat.

[Kökköä, mut toivottavasti saat ees jotakin selvää. : D]

[scarlet]

Scarlet katsoi kadehtien rantaviivaa pitkin kävelevän neidon pitkiä vaaleita hiuksia. Hänen äitinsä ei antanut värjätä latinomaista tummaa tukkaa vaaleaksi, eikä sen puoleen minkään väriseksi. Vaistomaisesti Scarlet tarkisti tytön vaatetuksen ja niiden hintaluokan. "Mitä helvettiä, sehän tulee tännepäin!" Scarlet havahtui.

"Ai, toki" hän vastasi nopeasti tytön kysymykselle. Scarlet kysyi: "Palaako?", ja ojensi tupakka-askia tyttöön päin, asettaen itse savukkeen huulilleen ja sytyttäen sen tulitikulla. Tyttö sylkäisi savuavan tikun päälle ja heitti sen taakseen. Vaaleaverikkö vaikutti hyvinkin paljon hänen kaltaiseltaan, voisi melkein sanoa hänen arvoiseltaan. Scarlet päätti olla herättämättä sisällään sen suurempia toiveita häntä kohtaan, ainakaan vielä. Ei kukaan ole koskaan aiemminkaan loppujen lopuksi ollut sellainen kuin hän oli toivonut. "Upeet hiukset, onko aidot?" Scarlet jatkoi pitäen aurinkolasien takana olevat mantelinmuotoiset silmänsä visusti tytön hiuksissa. Neiti toivoi ettei hän rupeaisi ylimieliseksi tuon kommentin jälkeen.

Scarletin varpaissa oli hiekkaa. Hän yritti rapistella niitä pois samalla kun heilutteli niitä kohti taivasta, joka oli visusti pysytellyt pilvisenä. Tytön käsivarret värähtivät kananlihalle, joten hän joutui vetäisemään turkoosin tunikan päälleen. Löysä kangas leimahteli tuulessa, joka kuljetteli hiekanjyviä mukanaan. Ne helisivät törmätessään Scarletin tummiin aurinkolaseihin. Onneksi hän oli sattunut laittamaan ne päähänsä, sillä hänen silmissään olisi luultavasti ilman niitä ollut muutama desi hiekkaa. Muutama suuhun lennähtänyt hiekanmuru narskui ikävästi hampaissa.

[Kökköä? Pöh. ]

[Amanda]

Amanda kallisti päätään hymyillen ja kaivoi laukustaan valkoisen pyyhkeen levittäen sen toisen viereen. Kultakutrimme istahti sen päälle napaten sandaalit samalla jaloistaan. "Kiitos." Amanda hymyili ystävällisesti ja nappasi tytön ojentamasta tupakka-askista yhden sätkän huuliensa väliin. Kassistaan nuori neiti nappasi oman sytkärinsä ja muutaman yrityksen jälkeen onnistuikin saamaan röökinsä palamaan. Tyttö veti syvät henkoset ja puhalsi savut sitten hitaasti ulos. Amanda naurahti kevyesti toisen kysellessä hiusten aitoudesta. "Ovat ne. Olisin itse kylläkin halunnut samanlaiset suklaanruskeat hiukset kuin sinulla, mutta en koskaan saanut aikaiseksi niitä värjätä." Neiti Jones katsahti hymyillen vierustoveriaan. "Amanda Jones, kutsuvat vain pelkäksi Amandaksi. Niin, ja jos seurani rupeaa kyllästyttämään tottelen käskyä häivy!" Vaaleaverikkö virnisti kevyesti. Varsin omaperäinen esittäytyminen, mutta oliko tuolla niin väliä?

Amanda pyöritteli palavaa syöpäkäärylettä sormissaan ja suuntasi katseensa ylös pilviselle taivaalle. "Hmph. Lupasivat aurinkoista säätä täksi päiväksi." Tyttö puheli lähinnä itselleen, mutta vilkaisi silti samalla ruskeahiuksista vierustoveriaan vetäessään kevyet savut keuhkoihinsa. "Minulla menee pian hermot tähän salaa polttamiseen." Amanda hymähti ja katsoi sormissaan savuavaa savuketta. "Ihme, kun en ole jo kärähtänyt tästä." Kevyt olkien kohautus ja epämääräinen virnistys.

[scarlet]

"Scarlet Banks." Tyttö esittäytyi ja ojensi kämmenensä kätelläkseen Amandaa, naurahtaen hänen erikoiselle esittäytymiselle. Scarlet veti vasemmassa kädessä olevasta tupakasta pitkät savut, ja puhalsi ne nenästään nautiskellen. Joku fruittariröykkiö pelasi kauempana rantapalloa ja huudatti surkeaa teknopoppia. Musiikki vihloi Scarletin korvia, tekno ei kuulunut hänen mielimusiikkeihinsa. Hän yritti sulkea taustamelun pois, varsin epämääräisin tuloksin.

"Ai katsohan, taisivat sitten ennustaa jälleen väärin. Amatöörejä ne siellä ilmatieteenlaitoksella, kun selostavat säänkin koko maalle päin persettä." Tyttö sanoi sarkastisesti hymyillen. "Teillä ei sitten taideta pahemmin savuttelua hyväksyä? Oma äitini on tunkenut suuhuni kessua siitä lähtien kun olin 13. Hänen mielestä polttelu kuuluu sivistyneen naisen tapoihin. Asiasta voi olla montaa mieltä mutta mitä minä olen sille vastaankaan sanomaan, saanpahan vetää tervaa keuhkoihini rauhassa, olisin minä tämän aloittanut kuitenkin." Scarlet epäröi hieman, kuinka paljon näinkin ventovieraalle uskaltaa kertoa. Ties kuinka pitkälle hänkin saa juttuja liikkeelle, ei voi koskaan tietää. Tähän mennessä Amanda oli kuitenkin osoittanut olevansa luotettava persoona. Ja mitä siitä vaikka levittelisikin, Scarlet oli hyvä kieltämään oikeasti tapahtuneetkin asiat, joten hänellä oli itseluottamusta siihen että saisi pyyhittyä juorut kohtalaisen nopeasti pois. Samalla hän saisi tietoon millainen kieroilija tyttö olisi. Scarlet kuitenkin muistutti itselleen ettei hänen tarvitsisi aina olla näin pessimistinen, sillä tuskimpa täälläkään kaikki neidit voivat olla kylmiä selkäänpuukottajia, sehän oli vain neidin oma oletus. Oletus joka on muissa kouluissa yleensä ilmennyt harmillisen todeksi. Tosin, hän oli itsekin kasvanut niistä ajoista, joten täytyihän muittenkin. Elämänsä aikana tyttö oli sitäpaitsi kasvattanut ympärilleen melkoisen paksun kuoren, jota oli vaikea puhkaista. Ainakin näin hän oli tähän asti luullut. Nyt hän kuitenkin oli ihmeellisen varomaton tämän Amandan kanssa. Ehkä kuori oli nyt vihdoin puhkeamassa. Ei se saa puhjeta. Ei se saa.

[Amanda]

Amanda tarttui toisen käteen ja puristi sitä kevyesti vetäen kätensä sitten pois. Tupakka savusi sormien välissä, kun Amanda pyöritteli sitä mietteliäs ilme kasvoillaan ja piirteli toisella jalallaan epämääräisiä kuvioita pehmeään rantahiekkaan. "Mokomat fruittarit. Oikeita isin pikkuprinssejä." Huvittunut hymähdys karkasi vaaleaverikön huulilta, kun tämä vilkaisi rantapalloa pelaavien fruittareiden suuntaan, jotka väläyttelivät valkoisia hammasrivistöjään ja iskivät kevyesti silmää. Amanda veti vasemman jalkansa koukkuun ja nojasi kättään, jossa savusi syöpäkääryle, siihen rennosti.

"Tuntuvat olevan, joo." Amanda kallisti päätään ja vilkaisi toista naurahtaen. "Faija hyväksyisi, mutta mutsi... sehän on liittynyt ties mihin tupakanvastaisiin järjestöihin ja muutenkin se on kunnon absolutisti. Ei röökiä, ei alkoholia, ei mitään." Niin, äitykkä oli kyllä tehnyt selväksi Amandalle ettei missään vaiheessa hyväksy polttamista ja lähettänyt tytön samantien sisäoppilaitokseen. Nyt takana oli useampi sisäoppilaitos ja neiti Jones poltti edelleen. Eivät ne takavarikoinnit tai edes jälki-istunnot olleet saaneet tyttöön minkäänlaista vaikutusta aikaan. Tyttö veti syvät henkoset mietteliäs ilme kasvoillaan ja puhalsi savut nautiskellen ulos, tumpaten sitten sätkän raadon hiekkaan.