Rantatuulen viima... (britti tänne )

[Aki]

(btw mitä aikaa me pelataan? O.o ite ainakin kuvittelin että ollaan keväässä/kesässä mutta tuolla aikaisemmassa oli jotain syksystä?)


Käveltyään jo jonkun aikaa, päätyi se kaksikko sinne rauhallisen rantaman luokse. Taisi rannalla oleskella muuan porukka, jossa oli muutama tyttö ja poika, mutta nuo ainakin kaukaa - ja jos nyt ei myös vähän lähempääkin - näyttivät täysin harmittomilta. Aki ei näyttänyt mokomista välittävän lainkaan, enemmänkin tuo käveli suoraan sinne pitkän laiturin luokse, minne se oli alunperinkin ollut menossa. Laiturilla oleminen rauhoitti ja sitäkin enemmän rauhoitti se, että hän sai olla veden läheisyydessä. Tytön kysymykseen kuitenkin Aki lopulta päätyi vastaamaan.
"Olen." No, ainakin Aki oli sentään suorapuheinen asioista. Hän oli hiljainen... joskus. Äänekäs hän oli pelkästään laulaessaan, mutta muuten? Nojaa, kyllä hän joskus puhui, silloin kun halusi olla ilkeä tai yritti iskeä jotakuta, mutta muuten hän mielummin oli vain hiljaa.

Päästyään laiturille Aki käveli aina koko matkan sinne laiturin päähän, kunnes sitten pysähtyi ja riisui kenkänsä. Kauaa eivät myöskään sukatkaan pysyneet jalassa, kun tuo jätti ne valkeat sukkansa kenkiensä sisälle, kääri housujensa lahkeet polviin ja istahti laiturin reunalle, upottaen jalkansa sinne viileään veteen. Ei se nyt niiin kylmää ollut, etteikö jalkoja kyennyt mokomassa pitää.

[Brittany]

[[ njaa, mä aattelin et ois jtn syksyä mut iha sama se on >XDD]]

Brittany seurasi Akia kuin hai laivaa, ja pian he päätyivätkin pitkän laiturin luo. Puu kopisi ja keinui, kun kaksi nuorta asteli kohti laiturin päätä. Perille päästyään tyttö seisahtui hetkeksi vetämään keuhkoihinsa raikasta järvi-ilmaa. Kuului vain veden liplatus laiturin reunaa vasten, lokkien kirkunaa ja etäistä, satunnaista puheensorinaa rannalta päin.

Brittany otti pojasta mallia ja riisui ballerina-tossut jalastaan heittäen ne melkein alas laiturinreunalta. Hän istahti lähelle poikaa ja kokeili ensin varpaallaan veden lämpötilaa. Todettuaan veden jäätävän kylmäksi, tyttö laski jalkansa ja vinkaisi pienesti kylmyyden vallatessa raajat. Kylmään tottui kuitenkin nopeasti, vaikka se saattoi johtua siitä, että jalat jäätyivät tunnottomiksi. Brittany heilutteli jalkojaan kevyesti edestakaisin ja siirsi vihreät silmänsä kohti järven tyyntä pintaa.

[[briitu on vilukissa]]

[Aki]

( yleisemmin ite ainaki pelaan niiden säiden mukaan mitkä suomessakin on o.o talvi talvena ja kesä kesänä, yoo knooowww )

Aki ei heilutellut lainkaan jalkojaansa vedessään - lukuunottamatta varpaitaansa - vaan pysytteli rentona paikoillaan. Vesi oli ... rauhoittavaa, vaikka vähän viileää. Uimarina Aki oli tottunut moiseen viileisiin ja jopa jäitäviinkin vesiin, joten eipä tuo veden viileys haitannut lainkaan. Vaikka mustanruskeat silmät tuijottivat tiiviisti veden pintaa, seurasi kundi kuitenkin sivusilmällä sitä, miten Brittany sitten teki perässä. Oho, tyttö uskalsi. Monethan olisivat kiljuneet ja sanoneet etteivät aikoisi katsella itseään, saattoihan rantavesi olla vaikka saastaista. Moiset muistot saivat Akin puremaan alahuultaansa huomaamattomasti. Ei sen takia, että häntä ärsytti, vaan sen takia, että Aki pelkäsi että pieni hymy meinasi kohota niille huulille, jotka yleisemmin olivat vain pelkkää viivaa.

"Miksi tulit mukaani? " Aki sitten yllättäen hiljaisuuden keskellä pamautti kysymyksen. Kysyessään Aki ei kuitenkaan katsonut Brittanyä, vaan katseli sinne rannan ja veden rajaan, kunnes sitten.. kellahti selälleen siihen laiturille, jalkojen ollessa yhä vedessä. Eh? Aikoiko Aki ottaa oikein rennosti? No tietenkin, ei hänellä ollut mitään syyttä esittää mitää. Tälläinen hän oli, jos sitä ei sietänyt, niin voisi lähteä vain hänen seurastaan pois.

[Brittany]

[[ no juu mut voi suomessaki olla syksyl lämmin! >XDDD iha sama]]

Brittany oli vajonnut mietteisiinsä, jotka poikkeuksellisesti eivät koskeneet viikonloppusuunnitelmia, vaan hänen ystäviään Los Angelesissa. Tyttö katseli järvenselälle kaihoisa katse mantelinmuotoisissa silmissään ja hätkähti hieman Akin avatessa suunsa.
Hetkeen Brittany vain mietti vastausta puhua pukahtamatta, mutta koska ei keksinyt syytä, esitti vastakysymyksen:
"Miksi häiritsit tupakkahetkeäni?"

Tyttö jäi kuitenkin pohtimaan Akin kysymystä. Hän ei oikeastaan osannut sanoa, johtuiko pojan seuraan hyppääminen vain Brittanyn ylisosiaalisesta luonteesta. Jos hän olisi alunperin kaivannut seuraa, olisi hän pyytänyt jonkun mukaansa tupakkapaikalle. Harvoin hän sentään niin epätoivoinen oli, että yritti etsiä itselleen juttukumppania satunnaisista ohikulkijoista. Itseasiassa tyttö uskoi, että seurankaipuuta enemmän asiaan oli vaikuttanut Akin hivenen tungetteleva, itsevarma käytös, kun tämä oli vienyt hänen tupakkansa ja heittänyt tilalle mansikkatikkarin kuin millekin tarhaikäiselle ipanalle.

[Aki]

"Miksi en olisi häirinnyt?" Aki vilkaiis kysyessään tyttöä, mutta käänsi pian katseensa takaisin sinne taivaalle. Pilviä oli jonkunverran, mutta ainakaan vielä ei näyttänyt siltä, että alkaisi satamaan. Nähtävästi Aki kuitenkin pommitti tyttöä samalla tavalla, kuin tyttö oli pommittanut häntä. Vastannut kysymyksellä kysymykseen. Pian Aki kuitenk sulki hetkeksi silmänsä, hymähti ja avasti ne sitten uudelleen.

"En pdä tupakoivista tytöistä. " Aki sitten lopulta vastasi. Olihan se totta. Aki ei itse polttanut eikä sen takia myöskään pitänyt siitä, jos jotkut - varsinkin tytöt polttivat. Tupakan savu haisi pahalta joten.. miksi kukaan oikeastaan poltti? Olihan toki Aki nuorempana maistanut tupakkaa ja halutessaan olevansa kova melkein ruvennutkin, mutta kuullessaan siitä, että tupakka heikentäisi lauluääntä oli polttaminen nopeasti loppunutkin. Nuorena sitä teki kaikkea tyhmää.

[Brittany]

Brittany vain kohautti olkapäitään ja nosteli kulmiaan, kun poika pamautti kysymyksen takaisin. Hän ei jaksanut inttää juuri nyt, jos toinen ei suostunut paljastamaan käytöksensä syitä, sai asia jäädä sikseen. Ei sillä, etteikö vastaus olisi häntä kiinnostanut. Hän tyytyi vain katselemaan järveä epätavallisen mietteliään näköisenä. Pitkästä aikaa hän oli näin hiljainen, etenkin kun hänellä oli tutustumisen arvoista seuraa.

"Tuskinpa pitäisit minusta muutenkaan", Brittany hymähti totuudenmukaisesti ilman itsesäälin tai muun vastaavan ruikutuksen häivää. Hän epäili, ettei oikein ollut Akin tyyppiä missään mielessä, eikä se pahemmin tyttöä häirinnyt. Ainahan oli mukava saada uusia ystäviä, mutta vielä hauskempaa olisi ollut vaihteeksi ystävystyä johonkin tyttöön, jonka kanssa jakaa ajatukset niin koulusta, muodista kuin pojistakin. Nyt Brittanyn kaveripiiri koostui lähinnä pojista, joista suurin osa oli kuolaavia häntäheikkejä. Kelpo seuraahan nekin olivat, mutta tyttö olisi halunnut välillä keskustella myös oikeista asioista, eikä aina vain heittää läppää milloin mistäkin aiheesta.

[Aki]

Aki hymähti Brittanyn vastaukselle ja sulki hetkeksi silmänsä. Rannalla oleminen oli niin rauhoittavaa. Olisipa vain ollut enemmän kesä ja lämpimämpi, niin olisi tarjennut ilman inhottavia epämukavia kouluvaatteita.
"Mistä tiedät mistä pidän? " Aki mutisi samalla kun se vei kummatkin kätensä takaraivonsa alle, kuin tyynyksi, samalla kun siinä selällään laiturilla yhä oli. Silmät avautuivat pian ja ne käännettiin katsomaan tuota tyttöä, yhä ilmeettömänä tosin. Niin, mistä tämä kaunis tyttö todella tiesi millaisista naisita Aki piti? Toisaalta, mistä kukaan tiesi millaisia aki halusi.. ja millä tavalla. Tokihan kaikki tytöt olivat omalla tavallaan haluttavia, mutta kaikki eivät olleet sellaisia, joita Aki ei halunnut heti kaataa sänkyyn. Ne, joita Aki ei kaatanut, olivat itseasiassa juuri niitä, johon tuo punamustahiuksinen halusi tosissaan tutustua ja ...ehkäpä joskus sitoutua. Joskus - hamaassa tulevaisuudessa. Tällä kertaa Aki ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan muualle, vaan jopa hyvin häiritsevästi tuijotti tuota tyttöä ja sitä, miten tyttö tuijotti sinne muualle. Huomasi Brittany tuon tuijotuksen tai, tapahtui yllättäen jotain ehkäpä.. omituisetakin. Oltuaan tarpeeksi kauan siinä laiturilla selällään, kohosi Aki takaisin suoraksi istumaan, mutta sen sijaan että hän olisi vain istunut ja vain ollut, siirtyi Aki lähemmäksi Brittanyä. Kundi kohotti toisen kätensä - sen järvensuuntaan olevan - ja vei sen tuon tytön kasvoille, koskettaen lämpimillä pitkillä sormillaan ensiksi tytön poskea, kunnes ne valuivat tuon leuanpieleen, kääntäen nyt viimeistään tytön kasvot itseensä.

"Mitä mietit?" Aki sitten kysyi, pitäen sen tiiviin, häiritsevän katseensa. Tuo katse muistutti hyvin sellaista, mikä näkisi varmasti jos tyttö vähänkin epäröi tai valehtelisi.

[Brittany]

"Et pidä tupakoivista tytöistä", Brittany vastasi pojan omia sanoja toistaen pitäen katseensa yhä järvessä. Yhtäkkiä hänelle oli tullut jotenkin haikea olo. Istuessaan siinä laiturilla, kaukana oikeista ystävistä ja tutuista paikoista, hän tunsi itsensä hivenen yksinäiseksi. Hän mietti, milloin seuraavana kerran tapaisi ystävänsä. Luultavasti vasta joululomalla ja siihen oli vielä ikuisuus. Hänen vanhempansa olivat puhuneet kustantavansa tyttärelleen lentolipun Kaliforniaan, jos tämä olisi ihmisiksi. Meno-paluu-lipun tietenkin, tämä oli ehdoton pakkosiirto, pysyvästi takaisin ei olisi menemistä ennen kuin koulu oli käyty loppuun.

Brittany yllättyi toistamiseen, kun tunsi lämpimän käden kasvoillaan. Hän käänsi surumielisinä välkehtivät silmänsä poikaan, kun tämä käänsi hellästi hänen päänsä. Aki katsoi häntä suoraan silmiin, ja Brittany räpytteli muutaman kerran pitkiä ripsiään toivoen, ettei yksinäisyys heijastuisi hänen silmistään.
"En sinua", hän hymähti hiljaa. Jos Akin paikalla olisi ollut kuka tahansa muu, olisi kohtaus varmasti näyttänyt ja tuntunut romanttiselta, mutta Brittany ei hetkeäkään uskonut, että toisella olisi mielessään mitään sellaista.

[Aki]

Vaikka Aki laskikin lämpimät sormet Brittanyn kasvoilta alas, ei tuo punamustahiuksinen kundi liikahtanut kauemmaksi, vaan tuijotti yhä sillä tiiviillä katseellaan tytön silmiä. Ainakaan Akin olemuksesta ei osannut sanoa, oliko tuo huomannut tytön yksinäisyyden, näyttihän Aki nimittäin yhä samalta. No, sai tuo ainakin pienesti hymähdettyä tytön vastaukselle.
"Mutta sanoit etten pitäisi sinusta muutenkaan vaikka et tupakoisikaan. " Sitähän tyttö alunperin oli tarkoittanut sanoillaan, niinhän? Ainakin Akin korviin seoli siltä kuulostanut. Oliko tytössä jotakin sellaista, mitä toinen peitti, ei tahtonut näyttää hänelle? Haava entisestä suhteesta? Tai sitten toinen ei pitänyt ehkä itseään tarpeeksi hyvänä? Aki kuitenkin alkoi lopulta periksi ja käänsi itsensä takaisin meren suuntaan, vilkaisten myös porukkaa rannalla, joista muutama taisi seurata mitä laiturilla tapahtui.
"Ei sinun tarvitse kertoa. " Katse laskeutui jalkoihin jotka yhä lilluivat vedessä. Ehkäpä olisi vain parempi olla hiljaa ja vain rentoutua. Ainakin Aki piti hiljaisuudesta, mutta jonkun ollessa seurassa - varsinkin tuntemattoman ja tytön, hän tunsi olevansa vastuussa siitä puhuttiinko vai ei. hmph.

[Brittany]

Akin puheista Brittany päätteli tämän käsittäneen, että tytöllä oli jotain suurempiakin murheita tai salaisuuksia harteillaan.
"Enhän sanonut", Brittany vastasi naurahtaen. Sitä hän ei todellakaan ollut tarkoittanut, turha vaatimattomuuden ja riittämättömyyden esittäminen oli tytölle vieras käsite. Hän ei osannut arvostella ihmisiä, jotka vähättelivät koko ajan itseään ja kykyjään, vaikka vain yrittivät kerjätä huomiota muilta. Brittany sai tarpeeksi huomiota muutenkin, ehkä hänellä ei sen takia ollut ollut koskaan tarvetta sellaiseen.

"Mietin vain.. kotia", tyttö hymähti hetken kuluttua. Jos poikaa kiinnosti, mitä Brittany kyllä epäili, hän puhuisi kyllä. Eihän tytöllä ollut mitään syytä olla hiljaakaan, ei häntä ujostuttanut tai hävettänyt puhua asioistaan, vaikka ei ehkä ensimmäisenä pakkosiirtonsa syitä ollut selittämässäkään. Sen verran hän halusi puhekumppanistaan kuitenkin tietää, että osaisiko sanoa kauhistuisiko tämä perin juurin kuultuaan tytön menneisyydestä. Hän ei halunnut heti leimautua keimailevaksi lutkaksi, vaikka pieni osa hänestä sitä ehkä olikin.