Luonnollinen rusketus

[Elaina]

[[asdf ampukaa mut, sanoo otsikko. joo mut Tommyboy tänne kiitoos~]]

Elaina oli kerrankin noussut sängystä oikealla jalalla ja harvinaisen pirteänä. Sunnuntain kunniaksi tyttö oli päättänyt jättää huoneen, joka oli muutamien viikkojen ajan ollut ainoa tila, missä hän oli koulun ohella aikaansa viettänyt. Oli siis jo aikakin lähteä vähän tuulettumaan.

Syötyään ruokalassa tavallisen aamiaisensa, eli yhden vihreän omenan, tyttö kiirehti takaisin huoneeseensa, vaihtoi ylleen kauneimmat, valkoiset bikininsä ja veti päälle lyhyen rantahameen. Ennen rannalle lähtöään hän nappasi mukaansa vielä pyyhkeen ja uusimman Voguen numeron ja painoi Chanelit nenälleen. Sitten tyttö olikin valmis hankkimaan luonnollisen rusketuksen sairaalloisen kalpeutensa peitoksi.

Hänen mielialansa keveni entisestään, kun hän ulos astuessaan huomasi auringon porottavan sinisellä taivaalla ja lämpimän tuulen hivelevän solakoita sääriään. Tyttö heitti laukun olalleen ja lähti iloisesti vihellellen kohti rantahietikkoa.

Elaina pääsi kuin pääsikin kommelluksitta rannalle ja asettui muitta mutkitta pyyhkeineen keskelle hietikkoa surffaripoikien ihailtavaksi. Hän veti onnellisena syvään henkeä, asettui otolliseen auringonottoasentoon vatsalleen ja keskittyi muotiraamatun kymmeneen käskyyn.

[Tommy]

Tommy laahusti apeana kohti koulun lähellä sijaitsevaa rantaa. Hän oli lähtenyt kämpästään pois saatuaan terpeekseen Rafiqin katselemisesta. Nuorukainen ei ollut sillä hetkellä kovin ylpeä itsestään eikä siihen aihetta ollutkaan. Vaivaisen vuoden hän oli sinnitellyt ilman aineita, kunnes hänen kämppiksensä oli ystävällisesti näyttänyt hänelle taas ne vanhat tutut aineet, joiden avulla sai hetken kadota omaan maailmaansa. Ei nuorukainen vielä varsinaisesti koukussa ollut, mutta sekin oli vain ajan kysymys, milloin vapaaehtoinen käyttö muuttuisi pakonomaiseksi. Huivipää ei enää jaksanut uskoa, että pystyisi vastustamaan kiusausta ostaa kämppikseltään haluamiaan aineita. Ainoa ongelma oli käteinen, mitä nuorukaisella ei luonnollisesti ollut, kiitos vanhempien. Hän oli kuitenkin jonkin verran myynyt turhaa tavaraa ja niistä saadut rahat riittäisivät helposti joksikin aikaa. Nuorukainen tiesi leikkivänsä asioilla, joista ennemmin tai myöhemmin koituisi suurta harmia hänelle. Silti hän ei osannut lopettaa.

Nuorukainen saapui hietikon reunaan ja riisui kengänsä ja sukkansa jatkaen matkaansa paljain varpain. Lämmin hiekka tuntui mukavalta jalkoja vasten hänen kävellessään eteenpäin samalla, kuin ihaili sinistä merta. Nuorukainen päästi katseensa vaeltelemaan ja huomasi ilokseen tutut kasvot jonkin matkan päässä itsestään. Hän käveli tytön luo ja virnisti nähdessään, mitä lehteä toinen luki.
"Ai että muotiraamattua sitä täällä vaan luetaan?" hän avasi keskustelun ja sytytti itselleen tupakan. Vaikka nuorukainen tiesi, ettei päällepäin voinut mitenkän arvata hänen ratkenneen uudelleen huumeisiin, hän pelkäsi kuitenkin toisen arvaavan asian oitis.

[väsyttää, ei jaksa oikolukea. Saat kärsiä kirjotusvihreistä. :'DDD]

[Elaina]

[[ haha mä en jaksa koskaan oikolukee ]]

Elaina venytteli raukeasti ja näki silmäkulmastaan jotain, mikä sai hänen mielialansa laskemaan kuin lehmänhäntä: Tommy, poika jota hän oli yrittänyt vältellä kahvilakäynnistä asti, oli myöskin ilmeisesti päättänyt lähteä nauttimaan auringonpaisteesta.
Syy siihen, miksi Elaina oli viimeisien viikkojen ajan haihtunut savuna ilmaan joka kerta, kun oli nähnyt tutun huivipään, oli yksinkertaisesti hämmennys. Tietoisesta välttelystä huolimatta hän oli yhyttänyt itsensä ajattelemasta poikaa ihan liian usein.

Nytkin Elaina oli kahden vaiheilla, esittää, ettei tuntenut poikaa, tai sitten tervehtiä. Toisaalta, ei ollut varmaa, oliko Tommy edes tunnistanut häntä. Niinpä tyttö painoi aurinkolasit tiukemmin nenälleen ja nosti Voguen kasvojensa peitoksi, kuin paraskin salainen agentti.

Turhaan hän kuitenkin mietti keinoja muuttua mahdollisimman huomaamattomaksi, sillä Tommy oli tunnistanut hänet jo ja oli tulossa kohti. Elaina huokaisi raskaasti, mutta ei voinut estää pojan näkemisestä johtuvaa hymyä nousemasta huulilleen.
"Liitytkö seuraan?" hän vastasi naurahtaen toisen kommentille. Kohottaessaan katseensa hän huomasi, että myös Tommy oli kalvennut entisestään. Tytön kulmat kurtistuivat huolestuneesti, mutta hän päätti antaa asian toistaiseksi olla. Sen sijaan hän kiinnitti huomionsa pojan tupakkaan. Uskomatonta, ettei hän ollut ottanut edes askia mukaansa.
"Heitätkö mullekin tupakan?" Elaina kysyi. Tämä oli jo toinen kerta, kun hän pummi tuolta nuorukaiselta tupakkaa ja tyttö päätti vakaast kuljettavansa tästä lähtien askia mukanaan joka hetki.

[[ en tiiä junttimaisempaa sanontaa, kun toi lehmänhäntä-juttu :''''''D]]

[Tommy]

Tommy ei ollut ajatellut lainkaan sitä vaihtoehtoa, ettei Elaina ehkä olisi halunnut hänen tulevan luokseen, mikä oli oikeastaan epätavallista käytöstä häneltä. Yleensä hän lähti liikkeelle siitä olettamuksesta, ettei kukaan hänen seuraansa kaivannut. Siksi hän yleensä välttelikin ihmisiä viimeiseen saakka, mutta jostain syystä hän oli sillä kertaa toiminut toisin.

Elainan vastaus sai nuorukaisen virnistämään. Hän huomasi kyllä toisen huolestuneen kulmien kurtistamisen, mutta koska tyttö ei näyttänyt aikovan penkoa asiaa, ei Tommy tuntenut oloaan kovin vaivaantuneeksi. Kuitenkin tieto siitä, että toinen oli kohottanut kulmiaan luultavasti juuri hänen kalpeudelleen, oli hieman musertava. Jos käyttö näkyisi päälle päin, kuinkakohan moni aavisti hänen käyttävän huumeita. Toisaalta suurin osa koulun oppilaista oli varmasti olettanut niin siitä saakka, kun näki hänen ex-narkkarin olemuksensa, joten oikeastaan asiat eivät muuttuisi juurikaan käytti hän tai ei.

Elainan pyytäessä tupakkaa, Tommy kaivoi askinsa esille tarjoten sitä toista kohti.
"Kyl mä nyt aina sulle voin heittää yhen tupakan. Vaikka sun pitäs kyl varoo, et mä en saa susta pummin kuvaa. Tää on jo toka kerta", hän sanoi ja virnisti hyväntuulisesti ojentaessaan toiselle sytkärinsä. Ei häntä haitannut, että tyttö häneltä tupakkaa pummasi, mutta olipahan vain pannut merkille, sillä luulisi tuolla nyt tupakkaan olevan varaa. Toisaalta hän ei voinut tietää, polttiko toinen säännöllisesti vai oliko pelkkä seurassapolttaja. Se selittäisi sen, miksei tuolla ollut tupakkaa. Tai sitten tuo oli yksinkertaisesti unohtanut askinsa kotiinsa.

[ollaaks nyt vähän ylpeit must, ku vastasin. :'DD
Tommy filosofisoi Elainan tupakan puuttumisen syytä. :'DD]

[Elaina]

Elaina hymyili kiitollisena Tommylle tämän ojentaessa tupakan ja sytkän. Tyttö asetti savukkeen huuliensa väliin ja sytytti sen, ja heitti sitten sytyttimen takaisin.
"Kiitti", hän hymähti ja imi tupakkaansa nauttien. "Voin mä sulle takas maksaa, jos sun taloudellinen toimeentulo on kahestä tupakasta kiinni", hän jatkoi ja naurahti hiljaa. Hän ei käsittänyt miten oli voinut lähteä rannalle tarkistamatta että tupakat olivat matkassa. Sen verran riippuvainen hän päivittäisestä nikotiiniannoksestaan oli, vaikkei sitä suoraan myöntänytkään. Eihän hän voinut olla riippuvainen mistään, kuten tupakasta tai ruoan oksentamisesta, ei toki.

"No, mitä kuuluu?" Elaina kysäisi ja nosti aurinkolasit otsalleen. Hän räpytteli hetken suklaanruskeita silmiään kirkkaassa auringonvalossa ja käänsi sitten katseensa kiiltelevälle järvenselälle. Oli tosiaankin ollut hyvä idea lähteä rannalle, saattoihan tämä olla syksyn viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Toisaalta oli ollut varsinainen onnepotku, että hän oli sattunut törmäämään Tommyyn sellaisella hetkellä, ettei pakenemismahdollisuutta ollut.
"Oot selvinnyt jälki-istunnosta?" tyttö virnisti muistaessaan, mitä heidän ensimmäisellä tapaamisellaan oli tapahtunut.

[[nii leikitään nyt sit et nää istu jälkkänsä erikseen. jos tomppa ees istu emt.
juu oon ylpee sust <3]]

[Tommy]

Tommy nappasi sytkärinsä takaisin ja tunki housujen vasemmanpuoleiseen taskuun. Hän naurahti toisen sanoille, jotka ikävä kyllä osuivat vähän turhankin lähelle totuutta. Huumeisiin uudelleen sortuminen oli vetänyt nuorukaisen taloudellisen tilanteen tiukille varsinkin, kun vanhemmat eivät edelleenkään suostuneet lähettämään rahaa. Huivipää oli myynyt jo jotain turhaa irtaimistoaan ja käyttänyt osan rahoista päihteisiin. Hänellä oli vielä tukku käteistä ja se riittäisi hyvällä tuurilla pidemmäksikin aikaa.

Elainan kysyessä, mitä Tommylle kuului, tämä vilkaisi tuota hieman vaivaantuneena.
"Siinähän se", hän sanoi ponnettomana, ei kovin vakuuttavasti. Huomattuaan tämän hän virnisti hieman, jottei vaikuttaisi liian synkältä, sillä silloin toinen saattasisi laskea yhteen yks plus yks ja tajuta, että hänen huono mielialansa ja kalpeutensa kevätauringosta huolimatta johtuivat huumeista. Toisaalta huivipää tiesi kyllä, ettei se ehkä ensimmäisenä ihmisten mieleen tulisi, vaan luultavasti nuo vain olettaisivat, että hänellä oli vain huono päivä tai jotain.

Kun toinen vaihtoi aiheen jälki-istuntoon, nousi huivipään kasvoille hetkeksi aito virnistys hänen muistaessaan, mistä he olivat rangaistuksensa saaneet.
"Joo, luulisin. En mä kyl ihan varmasti muista, et onko just se jälki-istunto ollut niitten istuttujen joukossa, mut veikkaisin näin", hän sanoi ja virnisti lopuksi hieman vaivaantuneenakin siitä, että oli ottanut puheeksi ne monet jälki-istuntonsa, joita ei tahallaan kerännyt. Kuitenkin tunneille oli joskus ylivoimaisen vaikeaa raahautua ja turhalta tuntuvien sääntöjen noudattaminen, kuten tupakoitinkielto, maistui sekin puulta.

[Elaina]

Elaina kohotti toista huolellisesti nypittyä kulmaan arvioivasti kuullessaan Tommyn vastauksen. Pojan äänensävystä päätellen vastaus ei ollut aivan rehellinen, eikä Elainalla mennyt kauaakaan aikaa päätellä, mikä saattaisi olla syynä sekä toisen alakuloisuuteen että kalpeuteen. Tyttö ei kuitenkaan mielellään ajatellut sitä vaihtoehtoa, mutta ei tällä kertaa aikonut jättää asiaa sikseen. Kenties hänellä oli vain ylitsevuotava tarve puuttua toisten asioihin, tai sitten hän aikoi leikkiä pelastavaa enkeliä paatuneille narkkareille. Kumpikaan kuvaus ei oikein sopinut Elainaan, mutta hän ei jäänyt pohtimaan motiivejaan.
"Joo, siltä näyttääkin", hän puuskahti hieman aiottua ivallisemmin. Sen verran, mitä Elaina Tommya tunsi, hän epäili tämän älyävän mitä tyttö lausahduksellaan haki, mutta ei osannut sanoa, kimpaantuisiko toinen vai pysyisi vaiti. Mahdollisuus siihen, ettei huivipää tajuaisi viestiä, oli häviävän pieni, kuten oli sekin, että tämä kertoisi totuutta.

Elaina ei keksinyt enempää sanottavaa. Eihän hän edes tiennyt, mitä heidän välillään varsinaisesti oli. Ystäviä he eivät todellakaan olleet, mutta jotenkin tuttava tuntui liian vähättelevältä kuvaamaan poikaa, jonka kanssa hän oli ensin riidellyt kiivaasti ruokalassa, sen jälkeen haistattanut vitut koulun säännöille ja lopuksi painunut kahville. Mistä he edes olivat puhuneet? Elaina kauhistui muistaessaan, että oli ruikuttanut toiselle omista ongelmistaan. Mikä hänet oikein oli ajanut puhumaan syömishäiriöstä tuntemattoman pojan kanssa? Elaina tosin muisti hämärästi myös toisen purkaneen sydäntään huumeongelmistaan, mutta entä sitten? Hänen olisi pitänyt suhtautua tavalliseen kylmään tapaansa ja pitää turpansa kiinni, eikä hölöttää oksentamisesta. Jos hän ei olisi arvellut niin vahvasti, että Tommyn vaitoloon pystyisi luottamaan, hän olisi luultavasti nyt toisen kurkussa kiinni, tivaamassa kuinka monelle kaverilleen oli jo kertonut. Ja jos Tommy olisikin ollut tyttö, ei Elaina olisi aikaillut turhia. Jostain syystä kaikkein kiinnostavinta ajankulua etenkin nuorempien tyttöjen mielestä oli juoruilla muiden asioista.
Elainan mieleen muistui myös kahvilakäynnillä sattunut pieni tapaturma. Hän ei kuitenkaan viitsinyt edes ilkeyttään muistuttaa Tommya kaatuneesta kahvikupista ja tytön sinisestä kouluhameesta, jonka hän oli päättänyt loppujen lopuksi heittää roskiin.

[[lol, elaina on psykologisella päällä tänään]]

[Tommy]

Tommyn ilme synkistyi toisen ivallisesta vastauksesta. Hän vilkaisi maahan ja imi tupakkaansa mietteliään näköisenä. Asia ei kuulunut toiselle, joten huivipäällä ei ollut aikomustakaan lähteä selittelemään juttua tuolle lähes tuntemattomalle tytölle. Nuorukainen vilkaisi nopeasti taivaalla lipuvia muutamia pilviä ja siirsi katseensa tämän jälkeen Elainaan.

"Sun ei kannata sekaantua asioihin, joiden ei tarvi olla sun ongelmia", hän sanoi tuolle harkitun rauhallisesti. Hän ei ollut aivan varma, oliko vastaus ehkä hieman hätiköity päätös, sillä nyt hän oli tavallaan myöntänyt, että hänellä tosiaan oli joku ongelma riesoinaan. Ei hän varsinaisesti huumeongelmasta ollut puhunut, mutta eiköhän toinen sen jo ollut arvannut. Mutta ei Tommy vielä koukussa ollut, sillä hän oli vain viikonloppuiksi ostellut päihteitään, joita ei lähikaupassa myyty. Viikolla hän oli selvä, jollei laskettu kaljaa ja kannabista, joita molempia jonkinverran meni. Vielä toistaiseksi enemmän kaljaa. Oikeastaan nuorukainen oli vähän huolissaan päihteidensä huonosta saatavuudesta. Kun hänen kämppiksensä pian muuttaisi muualle, ei Tommy tiennyt, mistä löytäisi itselleen uuden diilerin. Toistaiseksi ei ollut ongelmaa, sillä huivipää pystyisi ostamaan päihteitä 'varastoon' ja samalla kuin käytellä näitä, etsiä uutta diileriä itselleen. Pakko sellaisia oli täällä olla, mutta kun ne penteleet pitivät yleensä vähän turhankin matalaa profiilia.

[kauheeta paskaa. Faija taas vaihteeks huutaa tos vieressä, niin meinaa katkeilla ajatus.. hohhoijjaa..]

[Elaina]

Elainan teki mieli nauraa, kun poika vastasi juuri niin kuin hän oli arvellutkin. "Ei oo sun ongelma. Ei kuulu sulle. Pidä nokkas omissa asioissas." Kiittämättömyys on maailman palkka, sen Elaina allekirjoitti täysin.
Okei, ehkä kuulostin enemmän vittumaiselta kuin huolestuneelta, mutta.. tyttö tuumi, mutta ei vaivautunut korjaamaan asiaa. Jos Elaina myöntäisi, että oli huolestunut toisesta, saisi hän luultavasti vain lisää rapaa niskaansa. Turha vaiva, toisin sanoen.

Tyttö kallisti päätään katsoen Tommya silmiin ja sanoi sitten samaan, rauhalliseen sävyyn kuin poikakin:
"Mistä sä tiedät, mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei?"
Häntä ärsytti toisen tyly asenne. Ja vielä enemmän häntä ärsytti se, että ex-narkkari tuli jakelemaan elämänohjeita. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut sanoa ääneen. Hän piti Tommysta, eikä halunnut taas tapella, etenkään järvenrannalla, jolla parveili 13-vuotiaita juorukuningattaria.
Elaina tunsi sorkkivansa kepillä muurahaispesää, mutta ei voinut luonteelleen mitään. Jos poika räjähtäisi, tämä luultavasti painuisi saman tien jonnekin raivoamaan, jolloin asia ei toisaalta olisi enää Elainan ongelma.
Tyttö kääntyi vatsalleen ja laski aurinkolasit takaisin ruskeiden silmiensä suojaksi, kuin viestien sanattomasti toiselle, että mikäli poika halusi, saisi nyt painua vittuun.

[[okei tylyä ja lyhyttä.]]

[Tommy]

Tommy ei voinut olla hymähtämättä tytön vastaukselle, joka oli juuri sellainen, mitä tuolta saattoi odottaakin.
"Mä tiiän sen, että mä en tykkää siitä, jos joku sotkeentuu mun elämään", hän sanoi toteavaan sävyyn, ei mitenkään uhkaavasti. Ehkä hän ei ollut ex-narkkarina mikään ideaalihenkilö jakamaan elänohjeita toisille, mutta omaa yksityisyyttään hän sentään aikoi tästä lähin varjella kuin mitäkin valtionsalaisuutta. Hän oli kantapään kautta oppinut, että huumeidenkäyttäjän piti kaikin keinon yrittää pitää asia omana tietonaan. Jos se ei onnistunut, niin ei ainakaan puhunut liikaa tai myöntänyt mitään muille, varsinkaan, jos ei noita kunnolla tuntenut. Narkkarivuosinaan huivipää oli puhunut ainoastaan muille huumeidenkäyttäjille. Jo silloin Tommy oli ollyt vahvasti sitä mieltä, että huumeidenkäyttäjää ymmärsi vain toinen huumeidenkäyttäjä. Toinen asia, minkä hän oli oppinut oli, ettei kehenkään voinut luottaa.

Huivipää vilkaisi tyttöön, joka näytti siltä, että nuorukainen saisi tuon mielestä vapaasti painua helvettiin häiritsemästä. Tommy vilkaisi tulosuuntaansa, muttei vielä ehtinyt ottaa askeltakaan sinne suuntaan, kun hänen kännykkänsä soi. Nuorukainen vilkaisi nopeasti numeroa, joka oli hänen kämmpiksensä. Mitä hittoa tuo hänelle soitteli? Hetken ajan huivipää mietti, pitäisikö olla vastaamatta, mutta toisaalta toinen ei hänelle turhaan soittelisi. Nuorukainen painoi puhelimen vihreää luuria ja vastasi vilkaistuaan ensin Elainaa hieman epäluuloisena. Puhelu koski juuri sitä aihetta, mitä huivipää oli odottanutkin eli hänen seuraava huumetilaustaan. Tommy puhui matalalla äänellä selin Elainaan. Hän sanoi Rafiqille haluavansa huomiseksi normaali määrän vauhtia ja samaa kuin viimekerralla, mutta tupla määrän. Hän totesi, että hänellä oli kyllä käteistä ja lopetti puhelun nopeasti vedoten siihen, että oli nyt oli huono hetki. Saatuaan käänykän takaisin taskuunsa, huivipää vilkaisi Elainaa ja huokaisten tumppasi tupakkansa sytyttäen saman tien uuden. Hyvällä tuurilla toinen ei olisi kuullut puhelua.

[Elaina]

Elaina tuhahti hiljaa, muttei jaksanut väittää vastaan. Häntä kirpaisi hieman toisen tympeä asenne, mutta sitä hän ei Tommylle myöntäisi. Omapahan oli asiansa, jos kuoli huumeiden yliannostukseen. Ja mistä hän edes tiesi, oliko poika taas sortunut aineisiin. Eihän hän todellakaan ollut mikään alan asiantuntija, olihan Andrew'kin paininut narkkarien höyhensarjassa, vaikka olikin ollut pöllyssä 24 tuntia vuorokaudesta. Ohimennen tyttö tuli ajatelleeksi, pääsisikö koskaan yli siitä säälittävästä idiootista, vai haikailisiko aina sen tutuksi käyneen, raukean katseen ja humalaisten suudelmien perään.

Elaina mätkähti takaisin maan pinnalle hieman liiankin kivuliaasti. Hän säikähti toisen puhelimen pirinää ja kirosi kovaan ääneen, kun tupakka tippui tytön oikeasta kädestä suoraan vasemmalle käsivarrelle. Elaina nappasi nopeasti savukkeensa ja tumppasi sen hiekkaan, kiroten yhä hiljaa.
Vitun idiootti, hän toisteli mielessään ja mietti samalla, olisiko tupakan polttamalle palovammalle tehtävä jotain erityistoimenpiteitä. Toisaalta, vereenhän se nikotiini joka tapauksessa kulkeutuisi, meni sinne sitten kumpaa kautta tahansa.

Elaina loukkaantui hieman, kun Tommy vastasi puheluun. Hän ei kylläkään tiennyt miksi, kun oli itse juuri hetki sitten tehnyt selväksi, että poika voisi hänen puolestaan painua sinne missä pippuri kasvaa. Tyttö kuunteli Tommyn vaimeaa puhetta puolella korvalla, sadatellen edelleen mielessään omaa kömpelyyttään. Hän ei erottanut toisen sanoja, mutta tämä puhui siihen sävyyn, että asia oli tärkeä, eikä ilmeisesti kestänyt päivänvaloa, tai ainakaan kuulunut Elainalle. Olihan huivipää tosin juuri itse ilmoittanut, etteivät hänen asiansa kuuluneet tytölle. Elaina ei kuitenkaan voinut olla lohkaisematta:
"Tyttöystäväkö soitti?"
Hän tiesi kerjäävänsä verta nenästään, mutta enemmän häntä häiritsi se seikka, että oli kuulostanut omasta mielestään hyvinkin katkeralta. Toivottavasti Tommy pani sen vaikkapa kuukautisten piikkiin tai jotain, niin pojat aina tekivät, jos tytöt käyttäytyivät heidän mielestään hankalasti.
Tai no, Elaina mietti, Tommy luultavasti vaan laskee sen mun huonoksi ominaisuudeksi snobiuden ja toisten asioihin puuttumisen sekaan.

[[Elaina on katkeroitunut vanhapiika ja multa meni tunti kirjottaa tätä ku keskityin vaa angstaamiseen.]]

[Tommy]

Tommy kohotti tytön kysymykselle kulmiaan puoliksi epäuskoisena, puoliksi huvittuneena. Toisen äänensävy oli katkeransävyinen, mikä sai huivipään miettimään, mistä moinen johtui. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää tuollaisesta pikkuasiasta, vaan hetken tuijoteltuaan Elainaa, naurahti hieman ja siirsi katseensa taivaalle.

"Toi oli jotain paljo parempaa", hän totesi ja virnisti hyväntuulisesti. Hänen päivänsä oli kertaheitolla paljon valoisamman tuntuinen, kun tiesi saavansa huomiseksi keinoteikoista hyvänolon lähdettä. Suurin osa ihmisistä ajatteli, että oli moraalitonta käyttää huumeita, mutta Tommystä se oli kaikkea muuta. Mitä moraalitonta oli siinä, että teki valintoja, jotka eivät ehkä olleet terveydelle niin haitattomia, mutta eivät koskeneet ketään muuta kuin häntä itseään? Jos ne huumeet nyt pilaisivat elämän, niin se ei koskenut suurinta osaa tämän yhteiskunnan ihmisitä millään tavalla. Ainoat henkilöt, joiden elämään se ehkä vaikutti käyttäjän itsensä lisäksi, oli aineilla pelleielvän henkilön perhe. Mutta tällä kertaa Tommy aikoi pitää asian hallinnassa eivätkä hänen vanhempansa tai oikeastaan kukaan ulkopuolinen saisi tietää hänen käyttävän jälleen. Hän uskoi ehkä typerästi siihen, että kun oli kerran jo ylittänyt rajan, joka erotti hauskanpidon huumehelvetistä, osaisi hän lopettaa ajoissa.


[vähän lyhyttä, sori]

[Elaina]

Elaina käänsi aurinkolasien taakse piilotetut silmänsä Tommyyn, hieman huvittuneena toisen äkillisestä mielialanmuutoksesta.
"Aijjaa?" hän hymähti ja totesi helpotuksekseen, että outo, katkera sävy oli kadonnut hänen äänestään. Kenties poikaa ei oltukaan lähetetty rannalle hänen päiväänsä pilaamaan, vaikka tämä auringon tiellä olikin. Elaina pohti, viitsisikö kehottaa huivipäätä istumaan. Toisaalta hän epäili kyllä, että jos Tommy oli tullut jäädäkseen, tämä istahtaisi lupaa odottamatta, mutta eipä pojalla näyttänyt kummemmin kiire olevan.

"No, tulitko säkin rusketusta syventämään ja surffaajia kuolaamaan?" brunette kysäisi hetken kuluttua ja virnisti. Toivottavasti Tommy ei vetäisi palkokasveja sieraimiinsa. Eipä Elaina olisi kyllä yllättynyt, vaikka sitä tarkoitusta varten toinen olisi rannalle tarponutkin, jostain syystä hän oli saanut käsityksen, että joka kolmas vastaantulija oli enemmän tai vähemmän vinossa omaan sukupuoleensa päin. Hänen tuuriaan tosin olisi ollut, että Tommy osoittautuisi aggressiiviseksi homofoobikoksi.

[[ joo morjesta vaan kaikille taas.. yritän normalisoituu pikku hiljaa.]]

[Tommy]

Tommyn katsoi huvittuneena Elainaan tuon kysyessä, oliko hän tullut syventämään rusketustaan ja kuolaamaan surffareita.
"Mitä rusketusta?" hän kysyi ja naurahti hieman miltein vaivaantuneena. Hän vihasi olla niin vaalea, että kaikki luulivat hänen käyttävän edelleen. Vaikka niinhän hän nykyään käyttikin. Se ei kuitenkaan ollut sama asia, sillä tällä kertaa nuorukainen keskittyisi lähinnä pelkkään heroiiniin, johon ei aikonut enää jäädä koukkuun. Hän osaisi kyllä vetää itselleen rajat, kun oli jo kerran tyhmyyksissäään päästänyt homman karkaamaan käsistä.

Huivipää siirsi katseensa merelle, jossa muutama surffari tosiaan olikin viettämässä päivää.
"Noi surffarit on väärää sukupuolta", hän totesi ja siirsi katseensa takaisin Elainaan. Hetken ajan Tommy suunnitteli istahtavansa alas, kunnes hänen kännykkänsä piippasi tekstiviestin merkiksi. Nuorukainen kaivoi harmistuneena kännykkänsä taskustaan ja lukaisi viestin nopeasti. Siinä hänen käskettiin tulemaan kahvilaan tunnin sisällä. Huivipää kirosi hiljaa, sillä hänen täytyisi lähteä pian, jos aikoi keretä paikalle.


[voi vittu ku on lyhyttä. Ampukaa mut. Koitan lopetella tän pelin. Tää on 14. viesti ja mun seuraava viesti menee kakkossivulle nii voidaan lopettaa tää ja alottaa se uus. :'DD ]

[Elaina]

[[ no nii loppuun saakka pinnistellään kiri kiri öö öö sievinen! ]]

Elaina naurahti pojan vastakysymykselle. Toisen "rusketuksessa" olisi todellakin ollut syvennettävää muutamalle aurinkoiselle iltapäivälle. Erottuipa ainakin massasta vitivalkoisine naamoineen.
Kun Tommy kielsi myös tulleensa surffaripoikia kuolailemaan, Elaina tunsi olonsa jollain tapaa helpottuneeksi. Ainakaan toinen ei siis kuulunut homopoikien kuppikuntaan. Toisaalta, kaapissa pysytteleminen voisi myöskin olla eräänlainen selitys toisen kalpeuteen..

Tommyn puhelin piippasi uudemman kerran, tällä kertaa ilmeisesti tekstiviestin merkiksi. Elaina huokaisi hiljaa, ilmeisesti toinen ei juuri sillä hetkellä kaivannut hänen seuraansa. Niinpä tyttö kääntyi jälleen vatsalleen ja keskittyi, ainakin näennäisesti, Voguen hiustenhoitoekstraan, vaikka ajatukset harhailivatkin jossain muualla. Eivätkä edes kovin kaukana |i]"muualla"[/i], vaan parin metrin päässä seisovassa pojassa.

[[ shaibaa, tiedetään. kummallista sellaista. ]]