Timantteja valkeassa hiekassa (sovittu)

[Keigo]

(Sovittu peli, Kinoki tänne päin!)

Aurinko paistoi täydeltä terältä lämmittäen vettä, joka talven jäljiltä oli vielä hyytävää. Jäätä sen pinnalla ei kuitenkaan enää näkynyt, ja siitä saattoi olla vain kiitollinen, sillä vesi kimalsi aivan eri tavalla kun sen pintaa eivät turhat kokkareet rikkoneet. Taivaalla lenteli kirkuvia lokkeja, jotka tappelivat tuoreista kalasaalistaan, auringonvalon heijastuessa niiden valkeista siipisulista. Rannalla oli jo joitakin uskalikkoja, jotka olivat asettuneet valkealle, kimaltavalle hiekalle turvallisen kauaksi hyytävästä vedestä ottamaan aurinkoa.
Heidän joukossaan oli nuori poika, joka oli kyykistynyt piirtämään tikulla hiekkaan. Hänen vaaleat hiuksensa oli koottu pieneksi töpöksi niskaan, vaikka muutamat suortuvat valuivat yhä reunustamaan hänen kasvojaan, ne kun eivät ponnarille yltäneet. Pojalla oli yllään hyvin istuvat, tyylikkäät farkut, valkea paita ja farkkutakki. Hänen kaulaansa kiersi värikäs, itsekudotun näköinen kaulaliina, ja hänen rinnallaan roikkuivat kuulokkeet, joiden piuha katosi hänen paitansa sisään. Keigo oli saapunut tänne tervehtimään kesää myös ja rohkaisemaan sitä tulemaan nopeammin. Hänellä oli silmillään tyylikkäät, kalliinnäköiset aurinkolasit, jotka suojasivat tummanruskeita silmiä häikäisevältä kevätauringolta. Hänellä ei ollut juurikaan koruja, kuten hänen tapoihinsa kuului, mutta vaihtelun vuoksi hänen kaulallaan roikkui pitkässä ketjussa yksinkertainen, hopeinen riipus, jonka oli kai tarkoitus olla sydämenpuolikas. Hän hyräili hiljaa itsekseen NEWSin Love songia, hihittäen itsekseen päästessään kohtaan, jossa oli tarkoitus lailaa "tu tu, tuu du tu" ja hänen hymyillessään hänen suunpieleensä ilmstyi pienen pieni hymykuopan alku.
Keigo kohotti katseensa hiekkapiiroksestaan ja katseli ympärilleen. Laiha japanilainen mahtui pieneen tilaan ollessaan kyykistyneenä hiekkaan, mutta suoristautuessaan hän oli miltei 170-senttinen ja kohtuu paksupohjaisten kenkien ansiosta hän oli ylikin sen. Hänen päänsä nyökähteli mielessä soivan musiikin tahtiin, hänen pyyhkäistessään hiekkaan valkealla kengällään, niin että hiekkaan piirretty kuva pyyhkiytyi tiehensä. Hän yskäisi kevyesti, peittäen suunsa kädellään, ja lähti sitten kulkemaan pitkin rantaa, merelle tuijotellen.
Hän ei huomannut lainkaan katsoa eteensä, eikä aikaakaan kun hän jo törmäsi johonkuhun, joka oli lienee ollut ihan yhtä ajatuksissaan. Keigo säpsähti hereille ajatuksistaan ja katsoi tyttöön, johon oli törmännyt. Keigo työnsi aurinkolasit silmiltään ylös otsalleen, samalla siirtäen hiukset sivuun kasvoiltaan. Hän katsoi toista huolestuneena.
"Anteeksi, oletko sinä kunnossa?" Keigo kysyi pehmoisella, pahoittelevalla äänellä.

[Kinoki]

Tuuli kiusasi parhaansa mukaan rannalla lepäävää kansaa heittämällä hiekkaa kaikille niiden silmille jotka olivat kantomatkan päässä. Tämä vain hiekalla maatessa havaittava haitta oli kuitenkin niin pieni että harvempi edes huomasi tuulen epätoivoisia yrityksiä estää uutta flunssa-aaltoa, ja niinpä vähäpukeiset auringonottajat jatkoivat ihonsa paistamista tyytyväisinä hyvään säähän. Liekö tiesivät saatika välittivät auringonoton haitoistakaan.
Oranssihiuksinen tyttö askelsi vaihtelevalla vauhdilla kohti rantaviivaa. Hänen siristelevien silmiensä katse harhaili ympäristössä etsien jonkinlaista kiintopistettä rannalla vallitsevasta kirkkaudesta. Välillä nuo ruskeat sielunpeilit jämähtivätkin satunnaisiin kohteisiin, jolloin niiden omistajan, Kinokin, mieli puuttui asiaan viemällä katseen takaisin etiä päin. Edessä siintävän taivaan valloittaneiden lokkien keskenäinen nahistelu sai opiskelijan hymyilemään aina vain leveämmin kun hän katsoi lintuja kohti. Nuo lentävät eläimet taisivat olla riemuissaan saadessaan taas käyttää tätäkin rantaa ruokailupaikkanaan...
Tytön huoleton hyppely ja laahustaminen saivat hiekan pölisemään, joten ollakseen muille mieliksi hän kiersikin hiekalla lepäävät sielut kauempaa. Välttely-yrityksistä huolimatta Kinoki onnistui ärsyttämään jotakuta ruipeloa naishenkilöä jäädessään huomaamattaan tämän 'auringonvalon eteen'. Otettuaan vastaan muutaman ilkeän kommentin edellämainitulta ruippanalta, pyysi Kim anteeksi, kiristi otettaan olallaan riippuvasta sinisävyisestä laukusta ja kipitti sitten ripeätä vauhtia karkuun enempiä moitteita. Päästessään vihdoin ja viimein määränpäähänsä vesirajaan, tyttö virnisti itsekseen. 'Mission vaikein osa suoritettu', hän ajatteli hymyillen. 'Mission' tärkein osuus ei kuitenkaan ollut rannan läpi kulkeminen, vaan eräs tietty toimenpide jonka voi tehdä vain veden äärellä...
Niinpä Kinoki astui vielä yhden askeleen lähemmäs rantaviivaa. Juuri kun tyttö oli kumartumassa veden ääreen saadakseen kokeilla kädellä minkä lämpöistä rannan H2O olikaan, jokin täysin tuntematon objekti törmäsi häneen sivultapäin. Ennen kuin Kim huomasikaan, hän kupsahti märälle massalle edessään. Kim vingahti tajutessaan että nökötti kylmässä vedessä vasen koipi huuhdeltavana, oikeanpuoleinen kenkä täynnä märkää mönjää ja kädetkin vetelään hiekkaan uponneina. Aallonpoikanen huuhtaisi tyttörukkaa ennen kuin hän ehti keinahtamaan ylös ja peruuttamaan pois vedestä. Noustuaan hän ei keksinytkään mitään tekemistä vaan tuijotti neuvottomana tyylikästä olentoa, joka mitä ilmeisimmin oli huomaamattaan törmännyt häneen.
"Oli sentään pehmeä alusta niin ei käynyt mitenkään..." Kim lausahti hiljaisella äänellä ja kurtisti kulmiaan. "Mitä nyt vähän sotken" tyttö naurahti tutkiessaan katseellaan vaatteidensa kuntoa. Hänen hieman löysänpuoleisten farkkuhousujensa lahkeet ja perin värikkäät lennkkarinsa olivat selvästi imaisseet kiitettävän määrän vettä, eikä pirtsakanvärinen takkikaan ollut välttynyt pärskeiltä... Kim huiskautti enimmät mönjät takaisin hiekan sekaan ja riisui sitten uittamisen aikana epämukaviksi käyneet mustat nahkahansikkaansa, jättäen ne roikkumaan huolettomasti vasemmasta nyrkistään. Kinokin tuijotus keskittyi jälleen Keigoon.

[Keigo]

Keigo ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut noiden haaveilevien, ruskeiden silmien alla, ja liikahtikin hiukan hermostuneesti.
"Kuule, olen ihan hirveän pahoillani. En katsonut yhtään, minne olin menossa", Keigo sanoi. Hän näytti keksivän yhtäkkiä jotain ja riisui farkkutakkinsa, heilauttaen sen tytön olkapäille.
"Jos kuljemme tuonne päin, saavumme pieneen rantaravintolaan, jossa opiskelijat viettävät aikaansa. Voisit kuivatella siellä", Keigo sanoi, epävarman ilmeen korvautuessa sillä totutulla, aurinkoisella hymyllä, joka riisui pahimmankin kiusaajan aseista ja tuntui olevan varsin tarttuvaa laatua. Hän viittasi tyttöä seuraamaan mukanaan, vilkaisten pahoitellen toisen hiekkaisia ja märkiä vaatteita. Keigo oli arka kylmälle, joten hän kiersi kaulaliinansa päät käsiensä ympärille, pitääkseen sormensa lämpiminä. Yskäkin saattaisi koitua hänelle kohtalokkaaksi.
"Minä olen Murakami Keigo", poika esitteli, kumartaen hiukan, vaikka jatkoikin kävelyä samalla.
"Voit kutsua minua Keigoksi, jos enää ikinä tapaamme tämän jälkeen", Keigo sanoi, hymyn muuttuessa hiukan pahoittelevaksi ja katseen eksyessä tytön vettä imeneisiin kenkiin. Hän ei ollut todella tarkoittanut aiheuttaa sellaista vahinkoa, tai vahinkoa ylipäätään. Hän oli myös huomannut, ettei tyttöä lainkaan tuntunut harmittavan vaatteidensa kastuminen. Keigo pohti, voisikohan hyvillä mielin tarjota tytölle kupin kuumaa teetä siellä ravintolassa, ihan vain hyvitykseksi aiheuttamastaan vaivasta. Poika vei kätensä niskaan ja naurahti hiukan.
"Mistähän se johtuu, että tyttö on aina yhteentörmäyksessä se, joka kaatuu", Keigo tuumasi, naurun hiipuessa suunpielissä kareilevaksi hymyksi. Poika vilkaisi tummanruskeilla silmillään tyttöä, ja sitten merta, joka levittäytyi tytön toisella puolella. Jokin sen suuruudessa sai Keigon värähtämään, ja hetken hänen teki mieli juosta sitä pakoon. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan vilkaisi jonnekin auringon tienoille. Hän huomasi, että oli unohtanut aurinkolasit otsalleen ja nappasi ne käteensä asettaakseen ne takaisin silmilleen. Hän kuljetti sormiaan hiuksissaan asetellakseen ne takaisin hyväksytodetuille paikoilleen. Keigo oli niitä poikia, jotka halusivat jo omaksi ilokseenkin näyttää hyviltä, vaikkeivät ketään muita miellyttäisikään, vaikka tietenkin kaikki muualta saatu positiivinen huomio oli vain plussaa. Vaivihkaa Keigo tarkasteli vierellään kävelevää tyttöä ja hänen hymynsä leveni asteen verran.
"Rehellisesti, oletin, että sinä olisit vähintäänkin suuttunut ja lyönyt minua, kun törmäsin sinuun sillä tavoin", Keigo sanoi, "moni tyttö olisi varmasti toiminut niin. Pidän poikkeustapauksista." Keigo taivutti päänsä hiukan takakenoon ja katseli taivaalle, huokaisten onnellisena ihan vain jo senkin takia, että oli välttynyt naisen raivolta.

(Anteeksi pieni autohitti, toivottavasti se ei nyt ihan hirveästi haittaa n__n'')

[Kinoki]

Keigon jatkaessa pahoitteluaan ja heivatessaan vielä takkinsakin Kinokille, ei tyttö mahtanut mitään sille että hänellekin tuli syyllinen olo. Keigon lähtiessä kävelemään jonnekin, ilmeisesti rantaravintolaa kohti, Kinoki kipitti (vielä hetken tilannetta hämmästeltyään) kohteliaan nuorukaisen vierelle. Saatuaan tämän kiinni käynti kävikin mukavan leppoisaksi, eikä tytön tarvinnut kiirehtiä pysyäkseen Keigon perässä.
Keigon lämpöinen hymy ei saanut aluksi vastakaikua sen luonteesta huolimatta, vaan pojan ilmeen huomatessaan Kim käänsikin katseensa poispäin, tunkien sormikkaansa oman takkinsa taskuun, mistä ne jäivät törröttämään omituisena myttynä kaiken kansan nähtävillä. Ylimääräinen takki vaivasi tyttöä hetki hetkeltä enemmän, sillä hänellä palelivat vain uitetut takaraajat, ja miehenalku, jolta lainaesine oli saatu, näytti Kinokin mielestä tarvitsevan takkiaan paljonkin enemmän kuin hän joka sitä nyt yllään piti. Niinpä Keigon kumartuessa esittäytymisensä yhteydessä Kinoki sujautti vaatekappaleen takaisin oikean omistajan olkapäille, ja virnisti sitten kuin merkiksi siitä ettei tarvinut tuota farkkutakkia ihan heti takaisin niskaansa.
"Minä taas 'tottelen' nimeä Kinoki" tyttö totesi hymyillen Keigon esiteltyä itsensä vähän virallisemmalla tavalla. Pojan pahoittelevaksi käyvä ilme alkoi vaivata Kinokin mieltä, ja hän olikin juuri aikeissa huomauttaa, ettei hänen vedellä säheltämistään tarvinnut enään murehtia, mutta tyttö piti kuitenkin suunsa kiinni Keigon alkaessa taas puhua.
Kinoki naurahti ennen kuin vastasi; "varmaan siitä että te kaksilahkeiset olette niin ronskeja meihin tipuihin verrattaessa". Hilpeä virnistys vieraili jälleen tytön kasvoilla.
Kim vilkaisi poikaa muutaman kerran ennen kuin siirtyi jälleen ihailemaan kirkasta taivaankantta. Muutamia lokkeja lensi heidän ylitseen ennen kuin kumpikaan sanoi yhtään mitään, ja tälläkin kertaa Keigo oli se joka ensiksi palautteli sanoillaan maanpinnalle.
"Ethän sinä tehnyt sitä tahallasi, niin mikä minä olisin sitten suuttumaan" Kinoki huomautti kallistaen päätään aavistuksen verran oikealle. "Voisin tosin harkita ärsyyntymistä siinä tapauksessa että olisit juossut minuun pahki ja naureskellut sitten vahingoniloisena..." Tyttö tuumasi hyväntuulisesti antaen katseensa viilettää pitkin taivaankantta, josta se valui aina välillä maahankin asti tutkailemaan minkä päällä sitä oikein käveltiinkään.

(mitäs me pienistä, ei pienetkään meistä..? ^_^')

[Keigo]

Keigo sävähti hiukan hämmentyneenä, kun tyttö palautti takin hänen harteilleen, muttei sanonut mitään, työnsipä vain kätensä hihoihin kiitollisena pienestäkin suojasta kevättuulta vastaan. Tytön sanavalinnat saivat hänen hymynsä levenemään asteen tai kaksi, sillä toinen puhui ranskaa luultavasti paremmin kuin Keigo itse koskaan oppisikaan, mutta selvän siitä sai, ja sehän oli tärkeintä. Keigo ei sanonut mitään hetkeen, mutta sitten jokin tytön sanomisissa vaivasi häntä ja hän pysähtyi hetkeksi.
"Sanotko sinä, että joku on joskus tehnyt sinulle niin? Tai siis.. Kiusannut sinua?" Keigo kysyi, työntäen nyt jälleen aurinkolasit sivuun silmiltään, jotta saattoi katsoa toiseen kunnolla. Hän pudisti kevyesti päätään, miettien miten häntä itseään oli pienempänä miltei kiusattu, mutta hän oli kertonut kuka hänen isoveljensä oli, ja kiusaaminen oli loppunut siihen. Takuma oli pelastanut kaikki neljä nuorempaa veljeään paljolta vaivalta, sillä Takumaa itseään oli kiusattu kaikin mahdollisin pikkujäynöin, kunnes hän oli osoittanut osaavansa itsekin pelata samaa peliä. Takuma oli laittanut kiusaajilleen luun kurkkuun ja pelastanut pikkuveljensä Arashin monesta pinteestä, kunnes jossain oli syntynyt urbaani legenda Murakamin veljeksistä, joille ei kannattanut ryttyillä. Harmi vain, että Takuman maine oli menneisyytensä takia jossain määrin pelottava, vaikka kuka tahansa Takuman yhtään paremmin tunteva olisi taatusti voinut kertoa, ettei Takuma tappaisi kärpästäkään, ellei se kiusaisi häntä tai hänen perhettään. Siksi Keigokin oli välttynyt pahimmilta vahingoilta, eikä hän tiennyt, millaista oli olla kiusattu. Myöhemmin Keigosta oli tullut pikemminkin suosittu, kuin kiusattu, sillä olihan hän kohtalaisen sievä pojaksi.
Keigo kohdisti katseensa uudemman kerran tyttöön ja hymyili tuolle. Hän asteli tuon luokse ja nappasi Kinokiksi esittäytynyttä tyttöä farkkutakin hihasta, lähtien johdattamaan tuota kohti rantaravintolaa, joka jo näkyi hiukan edempänä.
"Olen kuullut, että tuolla ravintolassa friteeratut katkaravut ovat erityisen herkullisia", Keigo tuumasi, vilkaisten tyttöä ja päästäen tuon hihasta irti, "ehkäpä me voisimme syödä jotain lounaaksi täällä?"

[Kinoki]

Keigon pysähtyessä hetkeksi jäi Kinoki myöskin paikoilleen, tosin toisen yhtäkkisen pysähdyksen tajuamiseen kuluneena aikana oli tyttö toki ehtinyt jo metrin pari kauemmas, joten hän joutui kääntymään takaisin tulosuuntaa kohti nähdäkseen hänet teilanneen henkilön. Keigon kysymys pisti Kinokin miettimään, mikä tytön sanomisissa oli saanut keksimään moisen teorian.
"Ei, ei minua kukaan ole erityisemmin kiusannut- mitä nyt jotkut härnänneet, mutta siltähän ei kukaan välty" Kim vakuutti pyyhkäisten sitten hiuksiaan pois silmiensä edestä, jääden tuijottamaan Keigoa tämän nostettua aurinkolasinsa silmiltään jo toista kertaa lyhyen ajan sisään. Kim pohti mahtoivatko nuo UV-säteilyä torjuvat kakkulat olla suurikin näköeste niiden käyttäjälle, kun ne piti aina siirtää silmiltä. Tyttö ei itse juuri koskaan käyttänyt aurinkolaseja, sillä hän tiesi oikein hyvin miten ne useimmiten estivät muita näkemästä käyttäjänsä silmiä. Se, ettei nähnyt sen henkilön silmiä jolle puhui, sai ainakin Kinokin tuntemaan olonsa jokseenkin vaivautuneeksi, sillä ilmeiden 'lukeminen' hankaloitui selvästi jos sielunpeilit piiloitettiin..
Mietteisiinsä vajonnut tyttö ei edes huomannut Keigon vaihtaneen paikkaa ennen kuin tämä olikin jo hihassa kiinni. Kinoki huomasi hymyilevänsä entistä leveämmin, sillä mikäs siinä oli ollessa toisen talutettavana. Olisihan tätä toki kauemminkin sietänyt, vaan sitten tuulenvire toi mukanaan jonkin herkullisen tuoksun, jolloin Kim käänsi katseensa suuntaan josta oletti hajun tulevan. Siellä jonkin rakennuksen edessä liikuskeli muutamia ihmisiä, jotka olivat yhdessä muodostaneet pieniä ryhmittymiä. Samanlaisen ilmiön voi huomata koulun käytävillä välituntisin kun kaveriporukat kerääntyvät ja vetäytyvät omiin oloihinsa.
Keigon mainitessa katkaravut ei Kinoki voinut olla toivomatta ettei hänen tarvitsisi olla niiden kanssa missään tekemisissä. Katkaravut kun olivat yksiä niistä harvoista äyriäisistä joita Kinoki ei vain voinut sietää. Ehkä se johtui niiden lähes läpinäkyvästä ulkokuoresta. Yöks.
"Toki, kunhan en joudu syömään mitään epäilyttävää" Kim tuumasi vastaukseksi ja jatkoi taaperrusta Keigon vierellä hymyssäsuin.

[Keigo]

Keigo hymyili toiselle, olihan tuo nyt ehkä tyypillisin asia, jota teinitytöltä saattoi kuulla, ja johti Kinokin sitten puisia portaita pitkin ylös ravintolan terassille. Muutamat terassillaolijoista tuntuivat tuntevan Keigon, sillä he tervehtivät häntä ja hän tervehti takaisin, laukoen sisäpiirivitsejä, jotka vain vastapuoli tajusi. Jollain tapaa hän sai itsensä vaikuttamaan sosiaaliselta joka paikan höylältä, mutta hän sai myös nämä kohtaamansa ihmiset paremmalle tuulelle. Hän vilkaisi Kinokiin ja hymyili, johtaen tuon sisälle ravintolaan.
Ravintola ei ollut suuri, mutta sen ruokasaliin mahtui yllättävän paljon pöytiä ja tuoleja. Siellä täällä istuskeli nuoria koulupuvuissaan tai ilman, hörppimässä pirtelöitä, joista paikka oli kuuluisa, tai syömässä jotain enemmän tai vähemmän epätavallista ruokalajia, jota ruokalistalla tarjottiin. Ruokasalin lattia oli vaaleaa parkettia jota sieltä täältä rikkoi vihertävät matot. Keigon valkoiset, mustapohjaiset lenkkarit eivät päästäneet ääntäkään pehmeillä matoilla, hänen astellessaan kohti tiskiä. Hän kääntyi tytön puoleen.
"Mitä sinä haluaisit ottaa? Minä voin tilata sillä välin, kun käyt siistiytymässä", Keigo sanoi, yhä hymyillen. Hän kohotti katseensa tarkastelemaan ruokalistaa, etisen omia herkkujaan. Vaikkei Keigo vaikuttanutkaan siltä, hän piti ruuasta, vaikkei voinutkaan syödä paljoa, sillä kuntoliikunta oli häneltä kiellettyä. Keigo nojautui tiskiin, tervehtien myyjää leveällä, aurinkoisella hymyllä ja tilasi sitten itselleen mustekalarenkaita ja katkarapuja friteerattuina, sipulirenkaita ja ranskalaisia ja pirtelön vihreän teen makuisena. Kun tyttö kysyi, ottaisiko hän muuta, Keigo mietti pitkän hetken ja tilasi sitten vielä suuren jääveden. Tyttö nyökäytti ponnekkaasti ja kääntyi odottavaisena Kinokin puoleen. Myös Keigo vilkaisi tyttöön, muttei hoputtanut toista, sillä tiesi itse, kuinka inhottavaa hoputettavana oleminen oli, etenkin, jos halusi tilata jotain.

((Anteeksi kun kesti vastaamisessa niin kauan, oli muutto tässä välissä ja nyt alkaa pahin häslinki olla ohi, joten palajan roolipelien kiehtovaan maailmaan~))

[Kinoki]

Kinoki asteli Keigon vierellä terassille ja kompastui ajatuksissaan askeliinsa pojan tervehtiessä ties keitä heppuja. Tyttö korjasi tasapainonsa ajoissa ja pyyhkäisi silmilleen heilahtaneita hiuksia korvan taa. Hänen ruskeiden silmiensä katse kaarteli hilpeissä paikallaolijoissa, ja jostain syystä Kinokin hyväntuulisuus tuntui laantuvan hetkeksi. Keigo oli selvästi monelle mieleen, mutta minkäs sille mahtaa. Hyväkäytöksisillä ihmisillä olisi menekkiä vaikka kuinka, ja Keigo vaikutti kaiken lisäksi keränneen kannatusta vähän kaikenlaisista kansalaisista... Kim hipsi hiljaa Keigon vanavesissä sisälle ravintolaan toruessaan samalla itseään politiikkomaisista ajatuksistaan.
Tyttö tutkaili paikkaa uteliaana, ja pani tyytyväisenä merkille miten matot, seinät, lattia, katto ja huonekalut sointuivat hyvin yhteen, mutta valitettavasti rakennuksen arkkitehtuuri tökki hieman omituisten kulmauksien muodossa.
Kinoki huomasi jättäneensä jälkeensä tasaisen hiekkavanan. Ilmeisesti kuivuva hiekkamössö päätti ropista vasta nyt pois, muttei se riittänyt saamaan tyttöä paniikkiin. "hetki pieni olkaa hyvä" Kim lausahti, virnisti Keigolle ja katosi sitten naistenhuoneeseen, jättäen siten pojan rauhaan pohtimaan mitä söisi. Keigon pohtiessa ateriansa koostumusta, Kinokin onnistui kikkailla lähes kaikki hiekka lahkeistaan roskakoriin, ja tyttö pyyhki samalla reissulla mutapärskeet takistaan kostealla paperilla. Tarkistettuaan seinällä roikkuvasta peilistä ettei ollut sotkenut itseään ja vaatteitaan ihan säädyttömään kuntoon, Kim pesaisi vielä kätensä ja hipsi sitten takaisin tiskin luo. Hän katsahti Keigoa tyytyväisenä siitä ettei tämä ollut lähtenyt minnekään tytön poissa ollessa, ja kääntyi sitten tapittamaan ruokavalikoimaa kauhistuen sitä miten noinkin pienessä paikassa ruokalajeja oli näin tuhottoman paljon.
Noin kahden minuutin mietinnän jälkeen Kinoki päätti tilata hedelmäsalaatin, cappucinon ja voisarven, arvellen noiden syömisen pitävän nälän kurissa muutaman tunnin. Hymysuinen myyjätär kirjasi tyytyväisenä tilaukset ylös ja muistutti että ravintoa odotellessa tuli hänen ojentamansa läpyskän olla näkyvillä että tarjoilija osaa varmasti tuoda tilaukset oikeaan pöytään. Kim kääntyi katsomaan Keigoa heiluttellessaan numeroitua muoviläpyskää oikeassa kädessään.
"Mihinkäs sitten istuttaisiin?" Kinoki kysäisi pää kallellaan toivoen, että poika johtaisi pöydän valintaprosessia. Kim nimittäin tyytyisi vallan hyvin mihin tahansa sijaintiin ravintolan tilojen sisäpuolella- tosin olisi ihan hyvä ettei siinä missä istui ollut ketään jolla istui. Ajatus jonkun tuiki tuntemattoman syliin istahtamisesta sai Kinokin naurahtamaan itsekseen.


(Muutto? Sinäkö muutit vai joku muu? x) )

[Keigo]

Keigo vilkaisi tyttöä tuon esittäessä ruokatoivomuksensa. Poika ei voinut kuin ihmetellä tytön kevyttä ruokavaliota, mutta tokihan se oli Kinokin oma asia, mikäli tuo uskoi pärjäävänsä moisella kevyellä aterialla seuraavaan ruokailuunsa asti, koska se sitten olisikaan. Keigo itse söi melko paljon, mutta kohtuu harvoin. Ateria tai kaksi päivässä, ja senkin hän kulutti olemalla miltei alati liikkeessä, vaikkei varsinaista urheilua voinutkaan harrastaa. Keigo vilkaisi ympärilleen ravintolasalissa tytön kysyessä, mihin he voisivat istua. Salissa oli useita pöytiä vapaina, mutta Keigo johdatti tytön korkean tiskin ääreen, jonka eteen oli aseteltu ravintolan väreihin sopivia, korkeita baarijakkaroita. Heidän paikkansa oli hiukan sivussa niin, että he voisivat hoitaa juttelunsa rauhassa, mutta kuitenkin sellaisella paikalla, ettei heidän tapaamisensa näyttänyt treffeiltä.
Baarin äärestä näkyi auringonvalaisemalle rannalle suurien ikkunoiden kautta, joskin terassilla istuvat ihmiset olivat hiukan edessä, ja terassin katosta roikkuvat kukka-amppelit veivät palan taivasta jokainen. Silti näkymä oli huikea, kun kirkas aurinko heijastui vaaleasta hiukasta ja merestä, lokkien kimaltaessa taivaalla valkoisina timantteina. Keigo huokaisi hiljaisesta ihastuksesta, nähdessään tuon näyn. Sisällä oli yllättäen viileämpää kuin ulkona, ja kylmät väreet vilistivät pitkin pojan selkärankaa, nostaen käsivarsien ihon kananlihalle. Toisaalta kylmät väreet saattoivat johtua hiljaisesta, akustisella kitaralla soitetusta musiikista, joka ravintolassa soi, sekä näkymän kauneudesta. Hetken Keigo toivoi, että olisi ottanut kameransa mukaan. Ehkäpä Kinoki olisi suostunut toimimaan hänen valokuvassaan mallina. Kuka tietää. Keigo nousi yhdelle baarijakkaroista ja huomasi ilokseen istuinosan olevan kääntyvää mallia. Hän ei kuitenkaan leikkinyt tuolilla, niin kuin oli aina pienenä tehnyt, pyörinyt niin kauan, että oli meinannut tipahtaa, pää ihan pyörällä. Nyt Keigo kääntyi vain sen verran, että saattoi nähdä seuralaisensa.
"Minä pidän tästä paikasta, kun tässä on jotenkin niin valoisaa ja nättiä. Sinun pitäisi tulla tänne joskus illalla ja istua näille samoille paikoille", Keigo selitti innostuksissaan, kääntäen katseensa ulos jälleen, "he sytyttävät ulkotulia tuonne rannalle ja terassia valaisevat tuulessa ihan vähän heilahtelevat paperilyhdyt. En tiedä montaakaan kauniimpaa näkyä, etenkin pimeimpinä kesäöinä, kun tähtitaivaskin on kirkas. Eihän sitä tähän näy, tähtitaivasta nimittäin, mutta jos kävelee tuonne valojen ulottumattomiin, taivas on ihan täynnä timantinkaltaisia tähtiä, jotka tuntuvat tuikkivan ja heilahtelevan, aivan kuin tipahtaisivat hetkenä minä hyvänsä ja sataisivat hopeisena sateena rannalla olijoiden ylle", Keigo jatkoi, unohtuen tuijottamaan ikkunasta ulos. Hänen huulillaan karehti hymy, kun hän ajatteli sellaista sadunomaista näkymää.
"Tykkäätkö sinä valokuvaamisesta? Minusta se on kamalan rentouttavaa puuhaa. Meillä on oma pimiö kotona, mutta minä en osaa tehdä värillisiä kuvia siellä, joten jos tahdon jonkun kuvan väreissä, joudun viemään kuvani kehitettäviksi jonnekin muualle. Mutta oikeasti, minusta mustavalkoiset kuvat tuovat esiin jotain, mitä värilliset kätkevät juuri sen värillisen kuorensa taakse", Keigo höpisi, kääntyen jälleen Kinokia kohden.

(Minä muutin, äidin ja pääkaupunkiseudun helmoista kauas kauas Etelä-Karjalaan : D Täällä sitä nyt sitten naputellaan vuoroja)

[Sasha]

//Haittaako jos liityn seuraanne? Olisi kiva päästä pelaamaan Voin toki poistaa viestini jos ette sitten kaivanneetkaan seuraa, mutta tässä nyt jotain alkuhipiäistä.//

Tuoli keinahti taaksepäin mukavan rauhalliseen tahtiin. Tämä liike toistui aina kun Sasha sattui istumaan tuolilla joka soveltui ´keinumiseen´. Löysät hiphoptyyliset farkut oli asetettu matalalle vyöllä kiinni jotteivät tippuisi koko aikaa. Yläosassa nuorella naisella oli vain musta hihaton paita joka jatkui selvästi lantionalapuolelle. Se ei ollut samanlainen lyhyt ´toppi´ mitä useimmat tytöt käyttivät, vaan juuri sellainen tarpeeksi löysähkö Sashan tyyliin. Vaaleat erittäin pitkäh hiukset olivat auki ja siniset silmät hohkasivat innostusta paikan tapahtumiin. Paikalle saapui ilmeisestikkin japanilainen poika ja tämän tyttöystävä. Poika oli komea vaikkei ihan Sashan mieleen. Tämän kaareva hymy sokaisi useimpien tyttöjen silmät ja sai suonet tykyttämään. Rento tyyli myös auttoi asiaan. Sasha jätti tuon parin silmäilyltään kun oranssitukkainen tyttö katosi naisten huoneeseen. Pari tuttua miehen alkua astuivat sisään. Pojat huomasivat Sashan ja lähtivät toisilleen viittoen kohti tyttöä. Kummallakin oli samanlaiset farkut, samantyyliset kuin Sashallakin mutta toisella ei ollut lainkaan paitaa, ja toisella auki oleva valkoinen napitettava paita. Lihakset paistoivat esille auringonvalossa, mutta Sasha jätti nämä huomiotta vaikka paikalla olevien nuorten teinien silmäykset kohdistuivatkin niihin.
"Veli." Sasha toisi ja lykkäsi kätensä miehen olan yli lyöden leikkisästi selkään. Mies murahti jotain huonosta päivästä ja kytistä joita olivat paenneet pyörillään. Sasha veti päätään hieman taaksepäin ja virnisti pojille viittoen pöytään.
"Minä tarjoan tänään, mitä haluatte?" Sasha sanoi ja rupesi vetämään seteleitä taskuistaan tukku tolkulla. Tytöstä tiedettiinkin jo ennestään että tämän isä oli rikas, harva ei kuitenkaan ollut uskaltanut yrittää varastaa tätä.
"Jotain.. sama tuo." Toinen veljeksistä sanoi viittoen Sashaa hakemaan jotain juotavaa.
Nainen pyörähti ympäri, ja lähti kevyin askelin valkoiset skeittarit vinkuen parketilla eteenpäin. Sasha pääsi onneksi tilaamaan ennemmin tilauksensa kuin japanilainen ja tämän tyttöystävä. Juomat lykättiin naisen käsiin. Kolme isoa tuoppia oli melko vaikea kantaa mutta Sasha sai kuitenkin ne käteensä. Tyttö kääntyi mennäkseen ystäviensä luokse mutta kompastuikin jonkun asiakkaan jalkaan ja lennätti juomansa kohti japanilaista poikaa.
´Ei helvetti, poika on tuhon oma.´ Sasha älähti mielessään ja yritti kadottaa näkyä painamalla silmät kiinni. Lopulta Sasha avasi silmänsä muttei katsonut poikaan.
"Hei se oli vahinko, sori." Sasha sanoi ja kohautti olkapäitään lopulta katsoen poikaan. Siniset silmät osoittivat myöntä tuntoa. Tuuli heilautti vaaleat pitkät hiukset silmille mutta Sasha väisti ne tieltään laittaen lippiksen vinosti oikealle ja vetäen hiukset kunnolla raiteilleen. Nolostus ei näkynyt olennaisestikkaan Sashan ulkoapäin mutta sisin hehkui kaikkea muuta. Baari oli hiljentynyt täysin ja jokainen toljotti Sashaa ja sitä japanilaista poikaa ja saaputunutta partneria.

//Kuten jo sanoin voin poistaa viestini jos seuraa ei töpöön kaivata, en pahastu. Sori pieni hittaus, tuskin haittaa *nolo*//

[Kinoki]

(The more the merrier, vai mites sitä sanotaan. eli minua ei ainakaan haittaisi lisäkkäät jos Micchiäkään ei pahemmin vaivaa...)

[Keigo]

((Eipä siinä mitään, Keigo joutuu nyt ilmeisimmin lähtemään kotia vaihtamaan vaatteita, tuollainen läpikotainen kastuminen kun ei vessareissulla taida hoitua.. ^^'' Mutta minäpä kirjoitan pojan ulos pelistä niin voitte sitten jatkaa keskenänne.))