|
|
Post by yuki on Oct 20, 2006 16:07:54 GMT 2
Mustatukkainen, 16 vuotias tyttö käveli hiljakseen rantaa pitkin, potkien hiekkaa edellään, katse suunnattuna maahan. Yuki oli hieman yksinäinen ja hän ei tuntenut vielä oikeastaan ketään, olihan hän uusi tässä koulussa ja aloittanut vasta muutama päivä sitten; eikä ollut mitään maailman sosiaalisimpia ihmisiäkään. Rannalla tuuli vähän ja oli pilvistä, ilma oli viileä ja Yuki värisi hiukan kävellessään hietikolla. Tyttö pysähtyi ja sipaisi mustat hiukset kasvojensa edestä pois, kääntäen katseensa ulapalle. Pienet aallot löivät tasaisin väliajoin rantaan ja kun Yuki katsoi taakseen, toisessa suunnassa näkyivät Yukin yksinäiset jalanjäljet, ne erottuivat hyvin hiukan kosteassa hiekassa. Yuki istui maahan, hän ei välittänyt vaikka koulupuku vähän tahriintuisi, voisihan sen aina pestä. Tyttö otti käteensä kourallisen hiekkaa ja antoi sen sitten valua hitaasti takaisin maahan. Tyttö vaipui omiin mietteisiinsä täysin, rannalla oli täysin hiljaista ja hän mietti, että varmaan hän oli ainoa, joka tänään edes tuli rannalle. Koulupäivä oli ollut rankka, varsinkin kun ei ollut ystäviä, joiden kanssa voisi puhua. Yuki havahtui ajatuksistaan vähän ajan kuluttua kun pari lokkia lenti kirkuen hänen ylitseen. Tyttö värähti tahtomattaan, koska hänellä oli hiukan kylmä, mutta ei jaksanut välittää siitä, ei hän viitsisi enää takkiakaan hakea. Yukin suklaanruskeiden silmien katse hakeutui jälleen veteen, kauas ulapalle, taivaan ja veden raja näkyi sumuisena, se tuntui niin kaukaiselle. Tuulenvire liikutti hiljaa tytön hiuksia, tämän katsellessa yhä vettä. Yuki poimi pienen, sileäpintaisen kiven maasta ja heitti sen veteen, niin pitkälle kuin suinkin pystyi. Yuki säpsähti hiukan, tytön takaa nimittäin kuului hitaita askeleita, hän ei ollutkaan niin yksin kuin oli luullut..
|
|
|
|
Post by mila on Nov 28, 2006 16:06:19 GMT 2
[tuon nyt milan sitten tänne.]
Tuuli leikitteli nuoren naisen hiuksilla. Mila veti turkoosia villatakkia tiukemmin ympärilleen. Tytön jalat upposivat rantahiekkaan ja kylmä tuulenvire sai hänet horjahtamaan taaksepäin. "Hrrrrr... Täällähän on jäätävän kylmä." Mila ajatteli ja otti muutaman juoksuaskeleen. Harmaat pilvet ajautuivat kokonaan auringon eteen, Mila tuijotti taivaalle. Hetken taivasta pällisteltyään tyttö jatkoi matkaansa verkkaisesti. Hän puristi kantamiaan maantiedon kirjoja rintakehäänsä vasten, ehkä hän ajatteli niiden suojaavan edes vähän kylmältä tuulelta. Tyttö pysähtyi taas ja katseli ympärilleen. Vähän matkan päässä istui tyttö, joka näytti lähes yhtä onnettomalta ja yksinäiseltä kuin hän. Mila tarkkaili toista hetken silmäänsäkkään räpäyttämättä. "Hei!" Mila huusi tuuleen, mutta hänen kurkkunsa oli niin kuiva, ettei ääntä lähtenyt kunnolla. Ainakaan hiekalla istunut tyttö ei reakoinut hänen huutoonsa. Mila rohkaistui viimein ja lähti kävelemään hitaasti tyttöä kohti. "Täällä on kylmä, sä vilustut!" Mila huudahti ja kyykistyi tytön viereen, joka nopealla silmäyksellä vaikutti hieman nuoremmalta kuin hän. Mila yritti hymyillä toiselle ja istuutui tytön viereen viileälle rantahiekalle. "Saanko mä liittyä seuraan?" Mila varmisti, sillä ei ollut erityisen varma itsestään.
|
|
|
|
Post by yuki on Nov 30, 2006 16:48:13 GMT 2
Yuki katsahti silmäkulmastaan lähestyvää tyttöä, mutta ei kääntänyt päätään. Tämä värähti hieman, tuuli oli yltynyt ja rannalla oli koko ajan yhä kylmempi. Toinen asteli lähemmäs ja mustatukkainen tyttö käänsi hieman päätään, kohauttaen olkapäitään tytön huudahdukselle, mutta hymähti hiljaa. "Saat, ihan vapaasti", tyttö vastasi toisen kysymykseen nyökäten. Tämä hymyili pienesti ja vähän epävarmasti toiselle tytölle, joka taisi olla vähän Yukia vanhempi. Tyttö käänsi kuitenkin taas katseensa mereen ja sulki hetkeksi silmänsä. Yuki avasi ne kuitenkin pian ja käänsi katseensa Milaan, kallistaen hieman päätään. "Olen muuten Yuki", tyttö mutisi ja laski sitten katseensa maahan. Tuuli puhalsi tytön hiukset taas kasvojen eteen, ettei toinen voinut nähdä tytön ruskeita silmiä. Yuki kuitenkin pyyhkäisi ne pois ja katsahti taas Milaan, hieman uteliaana. 'Ehkäpä heistä voisi tulla ystäviä', Yuki ajatteli ja hymähti hieman, laskien taas katseensa rantahiekkaan. Tyttö piirsi sormellaan kuvioita maahan, vaitonaisena. "Mikä sun nimi on?" tyttö kysäisi nostaen sitten katseensa maasta, nyt tuossa katseessa näkyi hieman uteliaisuutta.
(Lyhyt)
|
|
|
|
Post by mila on Dec 4, 2006 21:56:25 GMT 2
Mila silmäili toista varovasti ja piirteli etusormellaan kuvioita hiekkaan. Kylmä tuuli iski myös hiekkaan joka liikehdinnällään pilasi jokaisen Milan hiekkaan piirtämän kuvion. "Hah!" Tyttö tuhahti hiljaa mielessään ja tuijotti rantaan iskeytyvää aallokkoa. Mila hymyili toiselle. Hänen mielestään "Yuki" oli mahtava nimi. "Ihanaa kun ihmisillä on lyhyitä ja yksinkertaisia nimiä." Mila ajatteli, mutta jätti sanomatta sen ääneen.
"Mikä sun nimi on?" Hänen vieressään istuva tyttö kysyi. Mila kääntyi katsomaan toista suoraan. "Mä oon Marié-Li... Hmph. Kutsu vaan Milaksi." Mila nauroi tajuttuaan ettei hänen nimensä opettelemisesta olisi kuitenkaan mitään hyötyä. Kukaan ei kutsunut häntä hänen oikealla nimellään. Eikä hän itse pitänyt etunimestään, joka oli kertakaikkiaan niin pitkä ja hankala että harva jaksoi kutsua häntä sillä nimellä.
Mila kääntyi taas katsomaan ulapalle. "Ootko sä istunut täällä kauankin?" Hän päätyi kysymään ja veti villapaitaansa taas paremmin päälle. Vanha nukkainen villapaita kietoutui tytön ympärille tiukemmin, mutta jätti tytön alaselän paljaaksi. Tuuli leikitteli tytön hiuksilla.
|
|
|
|
Post by yuki on Dec 18, 2006 18:50:04 GMT 2
Yuki hymähti, kun tuuli pyyhki toisen tytön piirroksen pois, hiekka tasoittui nopeasti. Tyttö vastasi toisen hymyyn, hieman epävarmasti, mutta kuitenkin tuo sai koko ajan lisää rohkeutta tutustua uuteen ihmiseen. Katsoi Milaa kohottaen hieman kulmiaan, odottaen hetken vastausta tämän kysymykseen toisen tytön nimestä.
"Okei, Mila", tyttö sanoi toiselle ja hymyili hieman. 'Hmm, Mila', tuo maisteli nimeä mielessään, nimi kuulosti mukavalle. Tytöllä oli ilmeisesti joku pidempi nimi, mutta tuo ei joko pitänyt siitä, tai ei käyttänyt sitä muuten vaan. No, Yukin mielestä hänen oma nimensä oli lyhyt, tuo oli joskus toivonut omaavansa pidemmän nimen, mutta ei oikeastaan enää.
"Neeh, en oikeastaan, tulin vähän ennen sinua", tyttö vastasi Milan kysymykseen, kääntäen katseensa pian tytöstä taas veteen, jonka aallot löivät tasaisin väliajoin rantaan. "Itseasiassa en edes ole varma miksi tulin rannalle, mutta olen aina pitänyt merestä", tuo mutisi hiljaa. Tytön mustat hiukset liehuivat hiljaa tuulessa, kun tuo kääntyi taas katsomaan Milaa. "Entä sinä, miksi sinä päätit tulla tänne?" tuo kysyi, yrittäen keksiä jotain sanottavaa.
|
|
