|
Post by Zacharie on Jan 9, 2007 16:42:43 GMT 2
"Urheileminen ei ole huono vaihtoehto ollenkaan, mutta minusta tuntuu, että sinulla on päätä muihinkin hommiin. Se, että jaksat päntätä täällä, kun mahdollisuus olisi vain haista.. Kuule. Harvat ovat hyviä monessa lajissa. Sinä olet onnekas, sillä pystyt varmasti valitsemaan aikamoisesta listasta aloja, sitten kun aika tulee." Puhe taukosi hetkeksi ja tupakasta kiskottiin savut. "Minun on myös vaikea vastata tuohon kysymykseen, mutta päivastaisesta syystä kuin sinun. Minä olen kiinnostunut niin monesta asiasta kerralla, että en osaa valita vain yhtä tai kahta." Zacharie hymyili leveästi ja veti syvään veden tuoksuista ilmaa, jota tuuli toi ulapalta. Sitten savuke nostettiin taas huulille. "Minä rakastan maalaamista ja kaunokirjallisuutta. Minä olen kiinnostunut myös uskonnosta tieteenalana, filosofiasta ja kielistä. Tiede kiinnostaa, samoin elokuvateollisuus. Kah. Noita on niin pitkä lista." Poika naurahti. Hän käänsä katseensa alas, kuopsutti varpaillaan pienen kuopan hiekkaan ja kyykistyi sitten tuikkaamaan tumppinsa sinne. Hiekkaa paineltiin pieneksi keoksi tupakanjämän päälle. "Sinulla on muuten hyvää aikaa etsiä itseäsi täällä." Poika oli edelleen kyykistyneenä hiekkakakkunsa ylle ja napitti sieltä pää kallellaan parin askeleen päässä seisovaa tyttöä. "Jos vanhempasi ovat turhan kaikkitietäviä ja määräileviä.. Sellaisia niistä helposti kasvaa, jos ei heti pane pistettä paapomiselle.."Tässä välissä poika iski silmää kuin salaliittolaiselle. "Niiden luota pois pääseminen helpottaa ajatusten selkeyttämistä aikalailla. Minun vanhempani pistivät minut tänne siinä uskossa, että keskittyisin lakitietoon." Zack virnisti ja pidätti vaivoin huvittuneen tyrskähdyksen. Hän punnertautui takaisin jaloilleen ja lähti sitten kävelemään rantaa samaan suuntaan, josta kaksikko oli juuri tullut. "Älä ymmärrä väärin. Minä en kehoita sinua heittämään kaikkea pakolla opittua hukkaan. Kaikki tieto on hyväksi, mutta nyt kun olet itseksesi, sinun pitäisi keskittyä tekemään sitä, mikä saa sinun olosi hyväksi ja mielesi kohoamaan." Poika kulki hitaasti eteenpäin. Hän päätti antaa Sabinelle puheenvuoron välillä, sillä tunsi selittäneensä yksinään jo ikuisuuksia. Hymyillen tuo katseli vuoroin eteensä, yllättävän pitkän matkan päässä odottavaa laituria ja sen takana siintävää, tähtien täplittämää horisonttia, vuoroin vierellään kävelevää tyttöä.
|
|
|
Post by sabine on Jan 9, 2007 21:47:37 GMT 2
Sabine kohautti hieman olkiaan, punastuen hieman. Hän kuunteli kyllä pojan puheita, mutta väkisinkin niistä puolet meni häneltä ohi korvien. Hän ymmärsi kyllä, mitä poika hänelle sanoi, vaikkakin hän oli vielä toistaiseksi kiintyneempi pojan ulkonäköön. Se, että toinen melkein jopa kehui häntä, sai hänet vielä enemmän hämilleen. Hän ei ollut tottunut siihen, että hänelle oltiin kohteliaita, lähinnä vain häntä oltiin kritisoitu. Sabine siirsi hieman hiuksiaan pois kasvojensa tieltä, hän oli kokonaan unohtanut ottaa ponihäntää, jolle hän saisi ne laitettua. Hän huomasi muistelvansa tappaluita vanhempisensa kanssa siitä, miten lyhyt tukka olisi vain sopinut hänelle niin paljon paremmin kuin pitkä. Sabine naurahti hieman toiselle, ei hänellä ollut oikeastaan aikaa tehdä mitään. Hän vain huomasi viskovansa hiuksiaan puolelta toiselle, kun tuuli käänsi niitä hänen huomaamattaan. Hän käänsi lopulta katseensa toiseen, naurahtaen hieman. "Ei minulla ole oikeastaan siihen mitään mahdollisuuksia, tuntuu lähinnä siltä kuin joka kerta kun olen suorittanut jonkun kurssin opettajat kertovat vanhemmilleni, miten minulla on mennyt ja sitten he uhkaavat tulevansa käymään, jos minulla menee jossain huonosti." Hän katsoi hetken aikaa maisemaa, kunnes hän huokaisi hiljaa. "Minusta on hienoa, että sinä olet kiinnostunut niin monesta alasta.." Hän hymähti hiljaa, värätäen hieman kylmästä, hänen vaatteensa eivät sittenkään olleet niin lämpimät kuin mitä hän oli kuvitellut. Hänelle tuli aivan vain kylmempi ja kylmempi ja hän käänsi katseensa poikaa kohti, anova ilme kasvoillaan. "Mitä jos menisimme koululle päin, täällä alkaa olla hieman kylmä." Hän katsoi kohti nuosevaa kuuta, joka ei hänen mielestään ollut voinut nousta niin korkealle, kuin mitä se nyt jo oli. Sabine puhalsi hiuksia pois naamansa tieltä, kääntäen kysyvän katseensa poikaa kohti. "Miksi sinä et halua opiskella lakitiedettä?"
|
|
|
Post by Zacharie on Jan 10, 2007 17:50:17 GMT 2
Zacharie pahoitteli mielessään omaa vähäistä vaatetustaan: tiukkaa teepaitaa olisi täysin mahdotonta ruveta herrasmiesmäisesti kietomaan kylmissään olevan neitokaisen lämmikkeeksi. Nolo ajatus ja sitä seuraava mielikuva saivat pojan naurahtamaan ja punastumaan lievästi. "Mennään vain. Hei. Jos minä saattelen sinut asunnollesi?" Zack katseli tyttöä hetken aikaa vaiti. Toinen oli kaunis pojan silmissä jotenkin hauraalla tavalla. Oli kuin tuo pikkuprinsessa saattaisi särkyä sekä henkisesti, että fyysisesti varomattomasta käsittelystä. Zacharie piti uudesta mielikuvastaan ja huomasi jo suunnittelevansa tytön pyytämistä luokseen teelle. Jälleen ajatus ja mielikuva, jota seurasi naurahdus ja häivähdys punaa poskilla. "Lakitiede on jäykkää ja mielikuvituksetonta. Minä arvostan ihmisiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen kahlata läpi samoja lakikirjoja ja pakottaa ajatuksensa kulkemaan pelkkien faktojen monimutkaisia teitä, mutta minua varten se ei ole. Vanhempani ymmärtävät minua jollain asteella, sillä he ovat alkaneet nähdä minussa viimeaikoina persoonan sen pienen pojan sijaan, jona he minut näkivät vielä vuosi pari taaksepäin." Zack keräsi tuulessa vallattomina viuhuvat hiuksensa vasemman kätensä nyrkkiin. Nyt ne penteleet eivät viuhuisi enää tiellä. "Sinä voisit muuten pyytää opettajia pitämään päänsä kiinni asioistasi. Vanhempien ei aina ole hyvä työntää nokkaansa joka asiaan ja useimmat opettajista tietävät sen. Tai no. Enhän minä varma voi olla, mutta kannattaa kokeilla kuitenkin." Pojan hymy vaihtui irvistykseen, kun hiuksia pidellyt käsi puutui ja sitä alkoi nipistellä ikävästi. Tuuli sai luovutusvoiton ja takkuiset ruskeat hiussuortuvat päästettiin jälleen vapaina tanssimaan ilman kanssa. Zack ravisti kättään ja työnsi sen sitten farkkujensa taskuun. Kirja vaihtoi paikkaa oikeasta kainalosta vasempaan, jotta toinen pojan käsistä jäisi vapaaksi. Nuoret tallustivat pimenevässä illassa ja saapuivat rannalta koulurakennuksille viettävälle polunpätkälle, jota pitkin kulku kävi nopeammin kuin upottavassa hiekassa.
|
|
|
Post by sabine on Jan 14, 2007 21:05:50 GMT 2
Sabine katseli aina vainvihkaa poikaa ja huomasi tämän punastuvan, mutta ei vain viitsinyt kysyä tältä, miksi tämä punastui. Hän kohautti olkiaan ja kuullessaan pojan puhuvan hän hymyili tälle omaa lempeää hymyään, mitä ei kuitenkaan kovin usein tavannut tytön kasvoilla. Sabine kohautti olkiaan pojalle, värähtäen samalla hieman kylmästä. "Käy oikein hyvin, minua itseäni aina vähän inhottaa palata sinne yksin, tulee aina kamalan typerä olo, että pitäisi kuitenkin kuljettaa joku sinne." Sabine naurahti hieman pojalle, pudistaen tälle hieman päätään. Hänen hengityksensä hieman rasahteli, kun hän hengitti syvään, mutta hän ei kuitenkaan ollut aikeissa itkeä tai mitään. Hänelle oli vain tullut jotenkin omituinen tapa tehdä niin aina välillä, voimatta lopettaa sitä. Hän katseli hiljaa kohti horisonttiin, jossa aurinko oli kovaa vauhtia katoamassa heidän kulkiessaan eteenpäin. "Ehkä he vain ajattelivat sinun parastasi, onhan se tunnettu fakta, että lakimiehet tienaavat hyvin." Sabine käänsi katseensa poikaan hymyillen, hän ainakin tiesi kokemuksesta, että hänen vanhempansa olivat tarkoittaneet hänelle vain pelkkää hyvää lähettäessään hänet tänne. Hän kohautti hieman olkiaan pojan sanoille, kääntäen katseensa jalkohin, kunnes hän sitten käänsi lopulta katseensa jälleen poikaa kohti. "Ehkä minun pitäisikin tehdä niin, mutta se vain jotenkin toimii näin parhaiten meille kaikille, muussa tapauksessa he tulisivat vähintään kerran kuussa katsomaan, miten minulla täällä menee, eikä se olisi kenellekään hyvä ratkaisu." Hän käänsi varovaisesti katseensa kohti poikaa, nauraen tälle, kun poika koitti taistella hiuksiensa kanssa. Hän nuolaisi hieman kuivuneita huuliaan, kääntäen hymyillen katseensa poikaa kohti, kuitenkin ensin siirtäen hiuksiaan korvan taakse. "Ja näin koulun viimeistä vuotta käyvä poika keksii, miksi naiset kuljettavat aina mukanaan harjaa." Sabine naurahti hieman pojalle, huomaten heidän kulkevan kohti asuntoloita, kirkkaiden valojen loistaessa heidän edellään. Sabine katseli asuntoloiden valaistuksia otsa kurtussa, etsien juuri sitä asuntoa, joka kuuluisi hänelle ja jossa valot olivat vieläkin pimeänä.
|
|
|
Post by Zacharie on Jan 19, 2007 14:38:44 GMT 2
"Naah. On muitakin ammatteja, joiden harjoittamisesta ansaitsee yli oman tarpeensa.." Poika puisteli päätään ja hymyili Sabinen huumorille hieman yllättyneenä. Tyttö vaikutti jo paljon rennommalta kuin aluksi. Hyvä niin. Tuuli vaimeni sisemmälle maahan mentäessä ja molempien hiukset rauhoittuivat jonkin verran. Asuntoloiden ikkunoista suuri osa loisti kirkkaina läiskinä hämärää seinää vasten saaden suuren rakennuksen muistuttamaan tähtitaivasta. Zack hymähti. Nuoret saapuivat rakennuksen eteen. "Minä taidan lähteä vielä maleksimaan tuonne noin." Poika viittasi epämääräisesti kädellään sivulleen, kohti oppilaitoksen tiloja ympäröivää metsää. "Mene sinä lämmittelemään, ennen kuin vilustut." Zack hymyili ja nosti kätensä hyvästiksi. "Nähdään taas pian, Sabine. Pidä huoli itsestäsi." Nuorukainen astui muutaman askeleen taaksepäin. Kulku oli verkkaista, empivää. Olisiko toiselle pitänyt sanoa vielä jotain? Tuppautua seuraksi? Vaan näkisiväthän nuo jälleen pian. Koulussa oli vaikea olla törmäämättä varsinkin nyt, kun oli ihminen, johon törmäisi mielellään. Siispä poika nyökkäsi, enemmän ajatuksilleen ja itselleen kuin tytölle, ja lähti hitaasti tallustamaan takaisin rantaan vievää tienpätkää. Ilta oli vasta nuori. Tässä olisi hyvin aikaa vielä tuijotella tähtiä ja selvittää ajatuksia ennen kuin olisi painuttava kämpille suihkuun ja nukkumaan. Paksu romaani kainalossaan tuo kuljetti itsensä takaisin viileähiekkaiselle rantakaistaleelle, jonne tuo sitten istahti yksinään vihreät silmät taivasta kohden luotuina. [Minä arvelin lopettaa tämän tähän, kun en oikein keksinyt näille enempää tekemistä. ^^' Kiitoksia pelistä, toivottavasti pelataan pian jo uutta. ]
|
|
|
Post by sabine on Jan 25, 2007 21:38:30 GMT 2
Sabine käänsi katseensa poikaa, hän hieman pettyi kun he olivatkin jo perillä. Sabine käänsi katseensa kohti taivasta, jotta toinen ei näkisi hänen pettymystään, kääntyen sitten hymyilemään pojalle. Hän oli alkanut omaksi yllätyksekseen pitämään tuosta vampyyrinnäköisestä pojasta, naurahtaen itse keksimälleen jutulle. Hän kuitenkin päätti, että ei itkisi pojan perään, eikä ainakaan ihastuisi tähän. Vaikka hän olikin suudellut poikaa. hän ei silti aikoisi ihastua kehenkään. Sabine käänsi katseensa kohti poikaa, siirtäen hieman tukkaansa pois kasvojen tieltä. "Kyllä minä pärjään tästä eteenpäin, ellei joku tyttö saa raivoisaa kohtausta kun olen yhtäkkiä jonkun pojan kanssa." Hän hymähti hieman, katsellen pojan perään, vaikka hän kuinka koittikin olla kuolaamatta. Hän naurahti ja päätti jättää pojan ajattelun toisaalle, kävelleen omaan asuntoonsa, jossa hän oli jälleen omassa rauhassaan syömässä muroa ja katselemassa televisio-ohjelmia.
|
|