|
|
Post by kira on Jul 28, 2006 16:03:27 GMT 2
//juu, älä kysy tota otsikkooo...xDD//
Kira käveli hieman alakuloisena rannan pehmeällä, sileälllä hiekalla. Pojan jalat upposivat aina siellä täällä hiekkaan, mutta aina hän kuitenkin jatkoi matkaa. Poika huokaisi. Ei taaskaan mitään seuraa. Hän haluaisi pitää jonkun kanssa "hauskaa".. Kira naurahti, jos toisenkin. Hänen ajatuksissaan pyörivät kaikki menneet ajatukset, muistot. Louis ja hän...Voi, mitä kaikkea he tällä hetkellä tekisivätkään..? Sitä Kira haluaisi juuri nyt.. Samassa pojan ajatukset keskeytti kompastuminen johonkin terävään. Kiran jalka oli osunut terävään kiveen, joka oli ollut jossain hiekan uumenissa. Poika tömähti pihmeälle hiekalle ja otti kenkänsä pois. Kivi oli rikkonut myös kengän kärjen. Kiran jalasta vuosi verta. Haava ei ollut iso, mutta silti siihen sattui kamalasti. Kira kirosi mielessään, nousi jaloilleen ja potkaisi heikkaa raivoissaan. Juuri Kiran onneksi, tuuli sattui samalla siunauksella puhaltamaan kaikki hiekat pojan naamaan. Kira kirosi uudestaan, ties monennen kerran ja heittäyti istualleen hiekalle. Aurinko oli jo laskemassa. Sen oranssinpunainen väri loi kauniita kuvia, värillisiä viivoja veden aaltoihin. Kira huokaisi ja kaivoi taskustaan sytkärin ja toisesta tupakka-askin. Hän pisti tupakan suuhunsa, sytytti sen ja kaatui makuulleen hiekalle, nostaen jalkansa koukkuun ja toisen jalan sen polvelle. Kira huokaisi. Savu haihtui ilmaan ja poika sulki silmänsä. Ehkä tämä päivä oli tarkoitettu Kiralle yksinolemiseen...?
Samassa Kira säpsähti. Hän aukaisi silmänsä. Tupakka oli kulunut melkein loppuun ja hän heittikin sen pois. Oli jo hämärä. Kira vaihtoi katseitaan ympäriinsä rannalla ja sen ulkopuoleiseen elämään. Valot pilkuttivat teitä ja nurmikkoja toisten oppilaiden asuntoloista. Samassa Kira kuuli askelten vaimeat äänet. Joku oli tulossa, mutta kuka?
|
|
|
|
Post by jack on Jul 28, 2006 16:09:06 GMT 2
//Voih, minä ehdin jo aloittaa sen töpön. Noh, poistin sen ^^;;//
Jack Brockley, koulun antiikinhistorian opettaja, oli saapunut rannalle vähän aikaa sitten talleilta. Asuka-tyttö oli tosiaan ollut melko.. mielenkiintoinen erikoisine ajatuksineen ihmisiä syövistä demonihevosista. Mies ei ollut pitänyt vielä yhtäkään tuntia, ja silti hänestä tuntui, että hän oli ollut täällä jo kauan, ja kokenut paljon. Väärin. Ruskeaverikkö asteli tyynen rauhallisena rannalla, kunnes hetken mielijohteesta päätti istahtaa, ja asettua makuulleen kyynerpäidensä varaan hiekkamatolle.
Oranssi aurinko loi viimeisiä säteitään rannalla oleskelevien ihmisten niskoille, ja värjäsi taivaan liekehtivän punaiseksi. Vaikuttava näky, se Jackin oli pakko myöntää. Ei hän niinkään rannoista välittänyt, mutta olihan täällä ihan viihtyisää. Kauempana kuului oppilaiden nauru ja puhe. Jack oli näkymätön. Ei tietenkään kirjaimellisesti, vaan vaatteidensa ansiosta. Hänellä oli päällään vaaleat, kulutetut farkut ja musta t-paita. Ne päällään hän näytti aivan kapinoivalta oppilaalta. Ja kun tämä herra ei vielä hullumalta näyttänytkään, niin hänen ei tarvitsisi välittää noista oppilaista tuon taivaallista.
Jostakin kantautui vihaisena kiroava ääni hänen korviinsa. Jack käänsi päätään oikealle, ja huomasi kauempana pojan. Tämän luota lehahti tuulen mukana epäilyttävä tupakanhaju. Jack irvisti. Harmistuneena huokaisten hän nousi ylös, ja käveli toisen luokse, aikeinaan panne piste tuolle polttamiselle. Mutta kun mies oli juuri saapumassa toisen luokse, tämä poika tumppasikin tupakan pois. Siinä Jack sitten seisoi neuvottomana. Hän oli uusi täällä, eikä oikein ollut varma säännöistä. Mutta hän tosin oli siitä varma, että täällä ei saanut polttaa.
"Eikö sinua huolestuta, että joku opettaja saattaa nähdä sinut polttamassa?" Jack kysäisi pehmeän matalalla äänellä, joka oli useimpien mielestä ihanaa kuunneltavaa. Ehkäpä siksi Jack oli siksi alkanut enemmän pitää yleisön edessä puhumisesta. Hänhän oli opettaja kaiken kaikkiaan. Tuo lause ei kuitenkaan paljastanut sitä, eikä tuo toinen poika sitä tosiaankaan voisi tietää. Jack ei oikein itsekään tiennyt, miksei kertonut. Ehkä se ei vain ollut kovin tärkeää tällä hetkellä.
|
|
|
|
Post by kira on Jul 28, 2006 16:12:48 GMT 2
Kira siirsi kiukkuisen katseensa opettajaan. Hän rypisti kulmiaan ja sähähti "Tuskin, minä en säännöistä piittaa..." Poika käänsi päänsä taivaan rantaa kohti, katsoi kuinka viimeisetkin säteet hävisivät horisonttiin. Pojan hiukset heilahtivat pään mukana kun tämä nousi pituutensa. Hän hymyili salaperäisesti, nosti kätensä muukalaisen rintakehälle ja liu'utti sitä alspäin, tietämättömänä siitä, että kyseinen muukalainen oli opettaja. Poika läheni toista, kiersi tämän ympäri ja asettui miehen oikealle puolelle. "Hmmm.." Kira päästi suustaan tyytyväisen äännähdyksen. Hän otti taas sytkärin, tupakan ja sytytti sen palamaan ja alkoi polttaa. Kira erkaantui opettajasta, käveli tästä pari askelta pois päin. Savu haihtui ilmaan, minuutit kuluivat ja hiljaisuus oli vallannut kahden henkilön ympäristön, kunnes Kira kääntyi, heitti tupakan pois. Hänen ilmeensä oli muuttunut kovaksi. Tuuli puhalsi ja heilutti hänen avoinaista kauluspaitaansa. "Oliko sinulla jotain asiaa, haluaisitko "leikkiä"?" Poika kysyi vaivihkaa. Viime kerrasta todellakin oli aikaa. Hän kaipasi "seuraa". Rutkasti "seuraa". Kira astui yhden askeleen miestä kohti ja nosti kätensä vastauksia odottelematta "Olen Kira."
|
|
|
|
Post by jack on Jul 29, 2006 20:26:12 GMT 2
Jack ei hätkähtänyt toisen vihaista katsetta. Hän oli saanut niitä osakseen jo niin monta kertaa, ettei moinen jaksanut häntä enää hetkauttaa. Mies tyytyi vain tunkemaan kädet taskuihinsa, ja katselemaan toista vaitonaisena. Hänen otsansa kuitenkin rypistyi hiukan kuullessaan, ettei toinen piitannyt säännöistä. Jaahas, tämä taisi olla kapinallinen ipana, vai kuinka? Jack hymähti vastaukseksi.
Nyt aurinko oli kadonnut kokonaan. Hämärä kietoi heidät keskelleen, ja kylmemmäksi muuttunut tuuli puhalsi viekkaana ympäriinsä. Kun ruskeahiuksinen poika nousi ylös, Jackin täytyi tunnustaa, että toinen oli pidempi kuin hän oli luullut. Eihän ipana aivan hänen tasolleen pituudessa yltänyt, mutta silti... Heti kun tuo salaperäinen hymy nousi nuorukaisen kasvoille, Jack aavisti, että pian tapahtuisi jotakin. Hänen komeat ja nuorekkaat kasvonsa muuttuivat kireiksi, lähes huolestuneiksi. Kira lähestyi häntä epäilyttävästi, mutta siitä huolimatta Jack pysyi paikoillaan. Juttuhan alkoi mennä kiinnostavaksi. Nyt kun hän tutustuisi joihinkin oppilaisiin paremmin, hän tietäisi näistä tunneillakin sitten enemmän. Ei mies kuitenkaan mitään "sellaista" ajatellut, ei herran jestas sentään. Hän oli opettaja. Opettaja.
Ajatuksistaan Jack havahtuikin, kun Kiran käsi liukui hänen rintakehältään alaspäin. Hän älähti hiljaa matalan pehmeällä äänellä. Ruskeasilmäinen Jack värähti, loi toiseen kysyvän katseen. Ja tietysti Kira alkoi taas polttaa. Jack kesti sitä hetken, kunnes oli avaamassa suunsa lausuakseen kiellon moiselle hommalle. Poika ehti heittää tupakan pois. Mies huokaisi ärsyyntyneenä. Kun Kiran ilme muuttui kovaksi, muuttui myös Jackin. Aivan kuin poika olisi haastanut hänet kaksintaisteluun.
"Itse asiassa minulla oli sinulle asiaa. Eipä ole enää. Paitsi että jos viitsisit lopettaa tuon polttamisen, vaikka myönnän että siitä varmasti löytyy omat, 'kiehtovat' puolensa", Jack sanoi paheksuvasti. Ja ehkäpä hitusen huolestuneena. Mitäköhän toinen tarkoitti leikkimisellä? Sitä Jack ei halunnut tietää. Vastahakoisesti hänkin tarttui sitten viimein Kiran ojentamaan käteen.
"Olen Jack", hän esitteli itsensä lyhyesti. Miksi hitossa hän ei vielä paljastanut olevansa opettaja? Nyt ei ollut kyllä tällä miehellä kaikki kohdallaan. Tässä Kirassa oli jotakin... erilaista. Jotakin kammottavan erilaista. Parin sekunnin kuluttua Jack irrotti otteensa pojasta, istahti hiekalle istumaan. Hän loi terävän katseen ulapalle, missä aallot kilpailivat keskenään.
|
|
|
|
Post by kira on Aug 1, 2006 13:06:14 GMT 2
Kira laski kätensä, eikä sen kummemmin välittänyt toisen nimestä. Hän säpsähti kuullessaan miehen kommentin polttamiseen ja sähähti samantien "En. En voi lopettaa, olen jo jäänyt siihen koukkuun ja koukussa olen siihen saakka, kunnes kuolen. Ja luuletko määräileväsi minua kuin mikäkin opettaja?" Hän kohotti toista kulmaansa ja katsoi paheksuvan kysyvästi. Pian Kira kuitenkin heittäytyi pehmeällä hiekkamatolle. Hiljainen, melko viileä tuuli puhalsi hiekkaa ilmaan, kuiskaten merkillisiä sanojaan Kiran korviin. Poika huokaisi. Hän nosti toisen jalkansa jälleen toisen päälle ja meinasi ottan tupakan, mutta muutti mieltään. Ei, Ei hän toista ajatellut, hän ei vain jaksanut. Poika suki silmänsä ja ajelehti aaltojen vaimeassa solinassa menneisiin muistoihin.
Vankila-ajat palautuivat nuoren pojan sumeaan mieleen. Louis...heh, hänen paras ystävänsä joskus nuoruudesta ja...ei, hän ei halunnut muistella menneitä liian pitkälle. Kira piti rajansa kaikelle, sillä hänen vanhempansa... Kira pudisti päätään, aukaisi silmänsä ja nousi nopeasti istualleen. Hiekkaa lennähti, mutta sillä ei ollut väliä mihin se lentäisi. Tuuli keinutti pienesti pojan tummia hiuksia. Kira huokaisi.
Oli täysin pimeää. Oliko hän unessa vaiko todellisuudessa. Todennäköisesti se oli sen toinen vaihtoehto, mutta välillä Kirasta tuntui, että hän kävelisi unessa. Uudestaan huokaisu, joka oli tällä kertaa raskaampi, huterampi, väsyneempi.. Poika nojasi laihoihin käsiinsä. Samassa hän otti kiven maasta ja heitti se pitkälle veteen.
Pieni loiskahdus ja kivi oli meren synkissä syvyyksissä.
|
|
|
|
Post by jack on Aug 1, 2006 20:08:35 GMT 2
Jackin toinen kulma kohosi aavistuksen verran huvittuneisuudesta. Edelleen tämä piti suklaanruskeita silmiään kiinni, nautti vain mereltä puhaltavasta tuulesta, jonka mukana kantautui miellyttävä suolaveden haju. Hän kuunteli Kiran sähäkän kommentin, ja hymähti. Sitten tämä aukaisi silmänsä, ja katsoi merkitsevästi poikaa.
"Oletko muka liian heikko taistelemaan vastaan? Tupakan polton voi aivan helposti lopettaa, jos tosissaan niin haluaa", Jack sanoi tuima sävy pehmeässä äänessään tällä kertaa. Pieni säpsähdys kuitenkin puistatti häntä kaiken sen keskeltä. Kira oli osunut vaarallisellen lähelle hänen henkilöllisyydestään. Totta, hän oli opettaja, mutta sitähän Jack ei aikonut paljastaa.
Pienoinen kasa hiekkaa lensi hänen päälleen, mustalle t-paidalle, kun Kira heittäytyi hänen seurakseen hiekalle. Tämä näytti vajoavansa omiin ajatuksiinsa, siispä Jack teki niin myös. Hän meni nyt aivan makuulleen hiekkaan, niin että tummanruskeisiin hiuksiin sotkeutui hiekanmurusia. Mies ei siitä välittänyt. Hän huokaisi tyytyväisenä syvään, ja antoi itsensä vain ajelehtia tyhjyydessä.
Sitä kului ehkä viitisen minuuttia, kunnes joku, ilmeisesti Kira, heitti harmaan kiven veden syvyyksiin. Loiskahduksen jälkeen aallot liplattivat hiukan kiivaammin kuin äsken. Jackin silmät avautuivat verkalleen. Hän ojensi kätensä kohti taivasta, suoristi selkänsä mahdollisimman suoraksi, ja venytteli. Antaessaan lihastensa taas palata normaalitilaan tämä katsahti vaitonaisena Kiraan.
[[Oli hiukan hankalaa vastata ^^;;]]
|
|
|
|
Post by kira on Aug 24, 2006 11:05:52 GMT 2
Kira katsoi vielä hetken lainehtivaa vettä ja kaatui sitten rennosti opettajan vierelle. Hän nosti toisen jalkansa toisen päälle ja koukisti kädet niskansa taakse. Raskaampi huokaisu kuin aikaisemmin ja poika sai sanotuksi "En aijo lopettaa, aijon lopettaa sitten kun siltä tuntuu." Kira näsäili. Hän kääntyi kyljelleen, selkä päin Jackiin. Poika hymähti. Hänen hiuksensa olivat yltäpältä hiekassa, mutta mitäpä sillä olsii väliä. Poika aikoi jäädä koko yöksi tälle rannalle, ihan sama vaikka hän saisi erotus lomakkeen koulusta. Kira ei välittänyt tällä hetkellä mistään. Hänen mielensä oli tyhjä. Poika tuntenut mitään, ei surua eikä iloa. Kira huokaisi hiekkaa päin jälleen kerran. Pienesti se vaalenaruskea - joka näytti tällä pimeällä hetkellä aivan tumansiniseltä - hiekka pyrähti ilmaan. Sitä lensi hitusen Kiran tummanruskeisiin silmiin. Poika pyyhkäisi ne pois. Poika kaivoi povitaskuaan ja sai pian otteen savukeaskista. Tyhjä. Taas hänen pitäisi tuhlata rahaansa mokomaan askiin. Kira kirosi ja puristi hampaitaan yhteen. "Saatana!" Kuului karjaisu. Kira heitti askin menemään ja kääntyi jälleen selälleen, katsoi nyt tuota mustapuhuvaa tähtien pilkuttamaa taivasta. Kira sulki silmänsä.
//oli ihan hiton vaikeeta vastata, että en valkuuta hyvästä tekstistä. Ó.Ò;;//
|
|
