Rannalla paahtavassa kuumuudessa..

[jeffcampell]

Laineet liplattavat kauniisti heijastaen auringon valoa pinnastaan. On vallan kuuma ja tuuleton päivä. Aurinkokin paistaa täydellä teholla ja tuntuu niinkuin se aikoisi paistaa taivaalta myös koko loppupäivän yhtä tehokkaasti. Koska pilviä ei näy taivaalla juuri ollenkaan, paria vallan pientä lukuun ottamatta.

Rannalla on melkoisesti väkeä ja suurin osa on joko ottamassa rusketusta tai sitten pulikoimassa vedessä iloisena. Jeff mumisee jotain hiljaa istuen rantahiekalle asettamansa pyyhkeen päällä. Tuo poika istuskelee varjossa, kiitos aurinkovarjon joka on asetettu aivan pyyhkeen viereen suojaamaan poikaa liialliselta auringolta.. Sillä vähäinenkin määrä sitä voi tuottaa pojalle ikäviä asioita.. Iho palaa tai vastaavaa.. Yllään tuolla pojalla on kireähköt farkut ja t-paita. Tietenkin pojan tottumusten mukaan nuo vaatteet ovat mustat, mitkä sinänsä ovat vallan ikäviä kaikessa kuumuudessa ja auringossa.. "Hiton kuuma... Nooh.. Kyllä tämä tästä. Rannalla on aina tällaisella säällä mukava katsella laineiden liplatusta ja lokkien lentoa.. Muiden iloa ja sensellaista.." Poika mumisee hiljaa katseen käydessä jossakin kirjassa mikä tämän vierellä on. Siihen poika ei tosin olisi kajoamassa ainakaan vähään aikaan. Ellei sitten tulisi vallan tylsää.. Mutta tällä hetkellä poika vain katselee lähinnä vettä ja joitain tyttöjä jotka siellä uimapuvuissaan uiskentelevat.
Nyt tosiaankin on kuuma.
(niinjoo.. Ja olisi mukavaa jos joku/jotku tulisi mukaankin..)

[cesile]

[[heitän Cécilen paikalle. (:]]

Cécile käveli kohti rantaa toisessa kädessä tummansininen pyyhe ja toisessa oranssinruskea rantakassi. Neitokaisella oli päällään vaaleansiniset bikinit, jossa yläosassa ja alaosassa oli molemmissa painettu valkoinen kukkanen. Tyttö oli vetäissyt lyhyen vaaleanpunaisen rantahameen bikinien alaosan päälle, sillä ei hän ihan kehdannut kaupungin läpi pelkissä bikineissä tallustaa. Jalkaan Cécile oli laittanut tummanpunaiset varvastossut.
Ruskeahiuksinen neitokainen katseli ympärilleen ruskeaiden aurinkolasiensa takaa, kun oli saapunut rannalle. Rannalla oli niin paljon väkeä, että hyvä kun sai pyhkeen johonkin koloon levitettyä, mutta ei tuo ollut mikään ihme, sillä oli todella kuuma päivä ja kaikki halusivat tulla nauttimaan sitä rannan oloihin.
Viimein Cécile löysi hyvän paikan läheltä rantaa, jonne pystyi levittämään pyyhkeensä ja asettelemaan tavaransa. Hän otti laukusta kesken jääneen kirjan ja asettui pyyhkeen päälle mahalleen, kirja nenän eteen.
Neitokainen oli jo saanut kauniin päivettyneen rusketuksen iholleen, kun oli vain makoillut pihalla viime päivien aikana.

[jeffcampell]

(Hjyvä Hjyvä ^^.)

Hetken tutkiskelun ja pahalta näyttävän tuijottelun jälkeen poika kääntää katseensa rantahiekkaan. Pian poika jupisee jotain hiljaisena ja hymähtää sitten, millekkähän poika hymähti? Nyt Jeff tarttuu pieneen koriin ja siirtää sen vierelleen ottaen korin uumenista pullon Coca Colaa. Vallan mahtavaa kylmänä, tällaisena kuumana päivänä. Pian poika on jo juonut pullosta melkein puolet kunnes tajuaa että pitää säästää myöhemmälle ajalle. Punapäinen poika mietiskelee jotain kunnes huokaisee, ei täällä varmaankaan mitään erikoista nyt vähään aikaan tapahtuisi ja tyttöjäkään ei jaksa tarkkaillaa koko aikaa. Tiedä miksi luulevat kun huomaisivat pojan tuijottelemassa heitä kaiken aikaa. Tuo poika haukottelee nyt ja tarttuu kirjaansa katsoen sitä kuin empien, pian kuitenkin poika avaa kirjansa ja rupeaa lukemaan sitä mukavan varjon alla, auringossa nimittäin poika ei mielellään halua olla..

[cesile]

Cécileä tämä ylenpalttinen kuumuus ei haitannut pätkääkään, päinvastoin, hän tykkäsi makoilla rannalla kuuman auringon porottaessa suoraan kirkkaan siniseltä taivaalta. Uiminenkin tuntui paljon mukavammalta, kun oli lämmintä, vaikka ei ruskeahiuksinen neitokainen kaihtanut kylmääkään vettä. Toisaalta oli ihan hyväkin, että näin kuumana päivänä vesi olisi hieman viileämpää, jotta siinä olisi edes vähän virkistynyt.

Cécile laittoi sinisen huivin päähänsä, jottei olisi saanut auringonpistosta. Tytön kun ei tarvinnut olla kuin hetken auringossa ilman lätsää niin eiköhän jo tullut huono olo ja alkanut huimata.
Neitokainen selaili kirjaansa kaikessa rauhassa kunnes yhtäkkiä tuuli tarttui hänen huiviinsa ja lennätti sen hieman kauemmaksi, erään pojan viereen. Cécile nousi seisomaan ja lähti tallustamaan paljain jaloin pitkin kuumaa hiekkaa kohti poikaa, joka makasi varjon alla ja luki kirjaa.
"Anteeksi." Tyttö sanoi hieman nolona, kun poimi huivinsa toisen vierestä.

[[lähden huomenna (28.7) lappiin isoseksi ja tulen vasta 6.8, joten tällä aikavälillä minua ei täällä näy.]]

[jeffcampell]

(Juups..)

Hetken lueskelun jälkeen ilmestyy paikalle sininen huivi kuin tuulen tuomana. Oikeasti se kyllä olikin tuulen tuoma mutta mitäpä siitä. Jeff kurtistaa kulmiaan hiukan nostaen sitten katseensa tyttöön joka kipitti ilmeisesti oman huivinsa luokse. Siis tyttö tuli huivin mukana ja huivi tuulen tuomana, hauskaa ajateltavaa.. Tai hyödytöntä oikeastaan. Jeff katsoo toista hetken ja kuuntelee kunnes hymähtää laittaen kirjan lepäämään maahan, hietikolle. "Turhaan sinä anteeksi pyytelet. Tuulihan sen tänne lennätti." Poika vastaa sitten katsoen nyt toista mietteliään näköisenä vaikka ei poika edes mitään varsinaisesti ajattele.

"Kuuma päivä tänään.. Omasta ja oletettavasti monen muunkin mielestä..Vai?" Jeff Campell, tuo punahiuksinen poika kysäisee sitten toiselta kun ei tähän hätään muutakaan keksi, koska kaiken kaikkiaan juuri tällä hetkellä on melko tylsää ja jotenkin kirjaakaan ei jaksa niinkään lukea tällaisella säällä joka on hieno, vaikkakin hitusen liian kuuma.

[cesile]

[[palannut olen. ]]

Cécile hymyili hieman ja nyökkäsi pienesti. Oli totta, että tytön huivi oli lennähtänyt tuulen voimalla pojan viereen eikä siis siinä tilanteessa se ollut neitokaisen syy, mutta olihan se nyt vain kohteliasta pyytää anteeksi. Jos ei sen takia, että huivi oli lentänyt tämän viereen niin, sitten sen takia, että tyttö joutui noukkimaan sen siitä ja pakollakin hieman häiritsi poikaa. Mutta Cécile päätti antaa asian olla, sillä eihän poika ollut ottanut pahakseen sitä, että neitokainen oli tullut häiritseen toisen lukuhetkiä.

"No, on täällä vähän kuuma." Tyttö vastasi pienesti naurahtaen. Kukapa nyt ei olisi huomannut tällaista hellettä. Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta eikä pilviä näkynyt edes horisontissa. Hellettä oli jatkunut jo niin monta päivää, että oli ihme, jos ei pian tulisi kunnon ukonilmaa.
"Olen muuten Cécile, mutta Cesiksi minua kutsutaan." Neitokainen esitteli itsensä pienen hiljaisuuden jälkeen.

[jeffcampell]

(Juuh ^^..)

Campell tuumii jotain ja katselee nyt lähinnä hiekkaa vieressän jota kylläkin on jokapuolella minne katseensa kääntääkään. Jeff pohtii jotain hiljaisena kuunnellen, hiukan epävarmana mutta kyllä se varmaankin siitä. "Eh..Ces... Juu..." Poika mumisee hiljaisena oikeastaan itsekseen kunnes sitten hätkähtää ja nostaa katseensa varovaisesti toiseen. "Niin. Cécile.. Minä olen Jeff." Poipa puhelee melko hiljaisesti istuen hiekalla. Pian poika nousee ylös venytellen käsiään kunnes ne sitten laskeutuvat takaisin alas. "Niin.." Jeff Campell sanoo sitten vielä hiljaa. "Mutta hauska tutustua.. Kait tai mitä tämä onkaan.." Jeff sanoo sitten kuulostaen melko hajamieliseltä hiljaisuuden laskeutuessa tämän pojan ylle, tosin sitä ei oikeastaan erota naurusta ja huudahduksista sekä puheensorinasta jota jokapuolelta suorastaan paisuu..

[cesile]

Cécile käänsi katseensa pojasta rantaviivaa kohti, jossa sillä hetkellä juoksi nuoripariskunta. He olivat luultavasti samanikäisiä kuin neitokainen itse eli siis n. 17-vuotiaita. Kaksikolla näytti olevan erittäin hupaisaa, he näyttivät hyvin onnellisilta. Ces huokaisi pienesti ja käänsi katseensa takaisin Jeffiin, joka oli juuri esitellyt itsensä.
"Hauska tutustua myös." Ruskeahiuksinen neitokainen vastasi ja tarkoitti sitä myös todella, vaikka äänensävystä saattoi saada erilaisen käsityksen.
"Mitä sinä täällä näin helteellä teet?" Ces kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen, kun ei muutakaan puheen aihetta keksinyt. Tyttö oli hyvin huono keskustelemaan, sillä yleensä hän oli se ensimmäinen jolta ne asiat loppuivat.

//anteeksi huono ja lyhyt..//

[jeffcampell]

(Ei se pari riviä maailmaa kaada, oletettavasti..)

Jeff mumisee jotain katsellen merta ja sen aaltoja jotka huolettomina lipuvat eteenpäin pysähtyen vasta rantaan. Moni on tuolla vedessä leikkimässä tai uimassa kavereiden kanssa ja kaikilla näyttää olevan hauskaa. Osa leikkii aaltojen kanssa, osa vain pulikoi ja ne loput sitten roiskivat vettään toistensa päälle nauraen. Jeff Campell jupisee nyt jälleen jotain olematonta kunnes sitten hiukan hätkähtäen kääntää katseensa toiseen, näyttäen vallan hiljaiselta. "Nih.. Minä.. Öh.. Istun ja luen. Katselen aaltoja ja jotakin, en mitään kummoista kait, sisälläkään en viihtynyt kun on liian kuuma sää. Varjossa taas olen koska en kestä aurinkoa kovinkaan paljon, tai ihoni ei kestä.." Jeff puhelee sitten ja ääni on mennyt melko hiljaiseksi. "Uisinkin jos vain huvittaisi.. Nyt ei tosin huvita.." Poika lisää sitten katsoen toista mietteliään näköisenä kunnes poika sitten kääntyy katsomaan laineita haroen hiuksiaan hetken..

[cesile]

Ces katsahti Jeffiä miettelijäänä. Oliko poika ujo vai muuten vain yleensäkin melko hiljainen. Sitä neitokainen ei voinut tietää, sillä hän ei tiennyt millaista on olla ujo tai hiljainen, kun tyttö itse puhua pälätti niitä näitä, aina silloin kun oli jotain sanottavaa. Ujoksikaan Cesiä ei voinut kutsua, sillä hän tutustui todella helposti uusiin ihmisiin ja olikin melko pian aina uusissa ympyröissä mukana.
"Jep. Tuntuu ettei täältä mistään löydä sellaista ihanaa viileää paikkaa, jota kaivattaisiin kiperästi." Ruskeahiuksinen neitokainen sanoi miettiväisen näköisenä. Hän käänsi katseensa taivaalle, jossa aurinko porotti eikä pilven hattaroista ollut vieläkään mitään tietoa. Koskakohan oli edes viimeksi satanut?

[jeffcampell]

Poika katselee Auringon kauniista valosta kimaltelevaa vettä hiljaisena ja mietteliäänä. Jeff siirtää kätensä silmiensä eteen kun vedestä heijastuva valo häikäisee pojan ja hetken poika hierookin silmiään kunnes kääntyy takaisin kohden tuota tyttöä joka jo jonkin aikaa on pojan luona ollut, juttelemassa... Kun poika kuulee toisen sanat tämä menee hirveän mietteliään oloiseksi." Uh... Niin. Tuota, ei taida olla täällä.. Kait.. Minä en ainakaan tiedä." Poika sanoo sitten nopeasti, melko hiljaisella äänellä virnaisten hiukan sitten omille sanoilleen. Änkytys olisi vallan ikävää ja poika ilmeisesti nytkin jo on lähellä sitä, tai tuo on oikeastaan takertelua. Takertelua mikä on melko harvinaista pojalta, johtuen kait siitä ettei tämä paljoa muiden kanssa yleensä puhu eikä muutenkaan ole mikään puhemies, vaan pysyttelee kaiken kaikkiaan melko hiljaisena, yleensä.
Pojan aatteet pyörivät tällä hetkellä hänen omassa kevarissaan joka tuolla jossain kauempana odottaa, siellä mihin muutkin ihmiset ovat autojaan ja menopelejään jättäneet. "Täällä kyllä tosiaankin on tukahduttavaa.." Poika sanoo sitten hiljaisesti toiselle.

[cesile]

Joka kerta kun poika puhui, Cécile joutui kuuntelemaan hyvin hyvin tarkasti, sillä toinen puhui niin hirveän hiljaa, että sanoista oli vaikea saada selvää. Ei siinä mitään, kyllähän neitokainen sai kuin saikin toisen sanoista selvää, mutta siinä kesti aina hetken, sillä tämä ei ihan aina osannut sisäistää kuulemaansa. Hetken aikaa piti miettiä.
"Oletko ollut täällä kauankin?" Cés kysyi Jeffiltä. Hän itse vasta oli äsken tullut, joten ei tiennyt oliko poika makoillut täällä jo pitkäänkin. Neitokaista alkoi häiritä hänen ja pojan välimatka. Tyttö itse seisoi Jeffin vieressä, kun tämä makoili varjonsa alla. Ruskeahiuksinen neiti istahti alas lämpimälle hiekalle pojan viereen ja katsahti tätä pikaisesti.

[jeffcampell]

"En nyt niinkään.... Kait.. En ainakaan omasta mielestäni kovinkaan kauaa ole täällä ollut.. En kyllä ole edes tällaisissa paikoissa kovin kauaa... Kait... Heh.." Poika puhelee ja kun tyttö istuutuu tämän viereen tämä näyttää mulkaisevan toista. Vaikkei ainakaan poika tarkoituksella mulkoile, poika vain säpsähti. "Anteeksi... Kun en kehottanut sinua aiemmin istumaan.." Poika sopertaa sitten laskien katseensa maahan. Hassu olo, kihelmöi ja hirveä paine, se tosin taitaa johtua henkilöstä jolle tämä puhuu. Poika ei nimittäin hirveästi juttele muiden kanssa, varsinkaan tyttöjen kanssa joten poika hermostuu vallan herkästi. Poika katselee hetken hiekkaa kunnes sitten säpsähtää tarttuen sitten pieneen koriin jonka siirtää eteensä. "Haluatko coca-colaa?". Poika kysäisee sitten hiukan kovemmalla äänellä kuin yleensä puhuu. Poika ottaa itselle pullon ja kehottaa tyttöä ottamaan myös, mikäli hän haluaa.

[cesile]

[[anteeksi on ollut hirveitä kiireitä lukion kanssa enkä kyllä ehdi enää pelaamaan kamalasti. Joten heivaan Cécilen täältä pois.]]

Cécile hymyili pojalle pienesti ja katsahti samalla kelloaan.
"Minun pitää nyt mennä." neitokainen sanoi ja nappasi huvinsa pienesti hymyillen.
"Oli hauska tutustua." Tyttö sanoi vielä ennen kuin käänsi selkänsä pojalle ja juoksi pois.

[jeffcampell]

(Mh. Juu..)

Jeff Campell tarjoaa pulloa vielä hetken kunnes tyttö katsahtaa kelloaan ja nousee ylös. Kun toinen sanoo lähtevänsä säpsähtää poika hiukan.. "Ai.. Nojaa, eipä se mitään, aika juoksee alamäkeen.." Poika jupisee sitten hetken kunnes siirtää korin sivummas. Pian tyttö juokseekin pois ja poika jää katsomaan perään ennenkuin nousee ylös. "Niin.. Olihan se.." Punapää sanoo lähes haikeasti kunnes alkaa laittamaan kamppeita kasaan jotta voisi lähetä.. Pian poika onkin jo kadonnut paikalta. Kevytmoottoripyörän pärinä kuuluu vaimeana rannalle ja pian tuo ääni on kadonnut, kovinkaan moni ei varmastikkaan tosin kiinnittänyt menopeliin huomiota, se vain meni.