Rannalla sateessa

[shinichi]

Shinichi seisoi hiljaa rannalla ja katseli sateen harmaaksi värjäämää maisemaa. Pojan valkoinen kauluspaita liimautui märkänä hänen hoikkaa kehoaan vasten ja mustat hiukset valuivat vettä. Shinin kasvoilla kuitenkin leikitteli pieni hymy ja virnistäen poika levitti kätensä ja kohotti kasvonsa taivasta kohti, nauttien sateesta ja tuulesta. vasta muutama viikko sitten Shin oli saapunut Ranskaan ja asettunut uuteen kouluunsa, mutta poika oli sulautunut joukkoon nopeasti. Vaikka hän ei tuntenut ketään, hän tiesi useimpien historian, koulumenestyksen ja suhteet koulun sisällä. Seuraten isänsä oppia Sinichi etsi tietoa muista ja alkoi taas saada osaa vanhasta itsevarmuudestaan takaisin. Nyt mustasilmäinen japanilaisnuorukainen tuijotti rantaan lyöviä aaltoja ja nauroi aidosti ensimmäistä kertaa Saint Lyonsiin saapumisen jälkeen.
Ehkä tämä ei olekkaan niin paha paikka
Edelleen hymyillen Shin kumartui nopeasti, riisui valkoiset tennarinsa ja heitti ne huolettomasti hiekalle. Sitten hän asteli nopein askelin rantaveteen, välittämättä kääriä mustien farkkujensa lahkeita ja upotti jalkansa kylmään pohjahiekkaan samalla, kun aallot löivät vasten nuorukaisen sääriä. Yleensä hallittu Shin antoi itselleen luvan nauttia, uskoen ettei kukaan tässä säässä rannalle ilmesty. Sade piiskasi vasten pienikokoisen japanilaisen kasvoja, kun tämä ryntäili vesirajalla.


//Joku mukaan ^^//

[may]

[ Minä tulin tänne seuraksesi, jos sopii..? ]

Satoi kaatamalla ja eteensä oli vaikeaa nähdä.
May raahasi perässään kulunutta mustaa laukkua joka kätki sisälleen varusteet rannalla vietettävää päivää varten. Koko matkan kestänyt tihkusade oli tehnyt kulkemisen vaivalloiseksi tai ainakin turhauttavaksi, mutta tyttö oli uskotellut itselleen koko matkan ajan, että ei se sade siitä enää yltyisi – olihan säätiedoissa luvattu aurinkoista säätä koko päiväksi. Juuri tuon tiedon takia tyttö oli päättänyt viettää koko päivänsä rannalla kouluun menon sijaan, mutta vain muutamaa kymmentä metriä ennen rantaa koko taivas oli revennyt. Päättäväisenä tyttönä May ei vain kyennyt kääntymään takaisin ja palaamaan asuntoonsa, vaan päätti istua rannalla eväitä syöden sateesta huolimatta - ja uidessahan tyttö kastuisi kuitenkin.
Kaunis ranta avautuikin pian Mayn silmien edessä, vaikka kesti hetken ennen kuin tyttö hahmotti mitään harmaasta maisemasta. Tyttö asetteli vilttinsä kauemmas vesirajasta, vaikka toisinaan aallot koskettivatkin tytön varpaanpäitä. May yritti parhaansa mukaan nauttia olostaan, vaikka värisikin kylmästä ja jostain syystä tyttö olikin menettänyt halunsa uida. Tytön vaaleanpunainen toppi ja valkoiset shortsit olivat aivan märkiä ja muuttuneet inhottavan läpinäkyviksi. Ei niin, että tyttö uskoisi kohtaavansa ketään tässä säässä, mutta hän ei voinut mitään kylmille väreille, jotka kulkivat pitkin tytön selkää. Tärisevin käsin tyttö otti laukustaan esiin eväspussinsa, joka kätki sisälleen muutaman leivän ja mehupullon. May oli haukkaamaisillaan palaa leivästään nähdessään tumman hahmon liikkuvan aivan vesirajassa. Pieni kiljaisu karkasi tytön huulilta, vaikka May yrittikin tukahduttaa äänen käsillään. Eihän hän halunnut yhdenkään murhaajan löytävän häntä liian helposti.

[shinichi]

//Oikein hyvin ^^//

Shin hätkähti ajatuksistaan kuullessaan kiljaisun. Nopeasti poika pyörähti ympäri ja horjahti heti perään polvilleen hiekkaan, kun aalto iski hänen jalkoihinsa. Ihmeellistä kyllä, mutta läpimärät farkut tuntuivat imaisevan entistä enemmän kylmää vettä sisäänsä. Shinichi kirosi hiljaa mielessään ja toivoi todella, että oli vai kuvitellut kiljaisun. Hitaasti poika kohotti päätään ja haravoi katseellaan rantaa. Aluksi hän ei huomannut ketään ympärillä pauhaavan sateen ja silmilleen valuvien hiusten takaa, mutta sitten vaaleanpunainen toppi osui japanilaisen silmiin. Hetken Shin uskotteli itselleen, että toinen ei ollut nähnyt häntä, mutta tajusi heti perään, että hänen takiaan toinen oli varmasti kiljunutkin. Huokaisten nuorukainen kömpi jaloilleen, pörrötti mustia hiuksiaan molemmin käsin, saaden niistä samalla vähän kuivemman oloiset ja lähti kävelemään hahmon suuntaan. Märät vaatteet hidastivat askelia ja tiukat farkut olivat valuneen matalalle, lantioluiden alle. Tullessaan lähemmäksi Shin tunnisti toppiin ja sortseihin pukeutuneen kiljujan itseään vuotta ylemmällä luokalla olevaksi tytöksi. Shinichi rypisti hienoisesti kulmiaan yrittäessään muistaa tämän nimeä. May.. Poika työnsi kädet taskuihinsa miettiessään, mitä tekisi. Shin oli nyt aivan tytön vieressä ja pysähtyi kasvot ilmeettömänä tämän eteen. Nuorukaisen katse harhaili nopeasti Mayn kasvoilta alas vartalolle ja sitten taas ylös silmiin. Lopulta poika päätti avata suunsa ja rikkoa hiljaisuuden.
"Hei"

[may]

May rukoili mielessään, että toinen ei ollut kuullut tukahtunutta kiljaisua, vaikka huomasikin hahmon kääntyneen häntä kohti ja ilmeisesti kaatuneen rähmälleen märkään maahan. Pilkallinen nauru oli jo karata tytön huulilta, mutta hän hillitsi itsensä pian – hänhän saattoi olla tekemisissä ties millaisen murhaajan kanssa. Sade piiskasi maata, peittäen hahmon taas hetkeksi näkyvistä. Kylmästä, ja nyt myös pelosta, tärisevä May vetäytyi vaistomaisesti taaemmas huomatessaan hahmon kauempana uudelleen. Ainakin tytön itsesuojelu vaisto toimi vielä moitteettomasti, Mayn valahtaessa aivan kalpeaksi huomatessaan hahmon olevan tuntematon poika, joka lähestyi tyttöä uhkaavasti. En juokse tarpeeksi nopeasti, jotta pääsisin pakoon, mutta jos potkaisisin poikaa munille ja juoksisin sitten pois, pääsisin varmasti karkuun. Pieni virne kohosi tytön kasvoille, tämän valmistautuessa kovaan potkuun.
Hahmo seisoi nyt aivan Mayn vieressä ja tyttö tunnisti tuon pojaksi, joka oli vastikään tullut kouluun. Tyttö laski, jo potkuun kohonneen jalkansa, takasin maahan. May oli nähnyt pojan vain kerran ohimennen, eikä ollut koskaan vaihtanut sanaakaan tuon kanssa. Hän oli vain kuullut, että tuo oli tullut jostain päin japania. Edes pojan nimeä tyttö ei saattanut muistaa. Pojan ääni rikkoi hiljaisuuden, ja poika vaikutti sillä hetkellä kaikelta muulta kuin murhaajalta. Tytön hengitys tasaantui hieman.
"Tuota, tuota. Hei.." May takelteli sanoissaan ja valahti aivan punaiseksi. "Sinähän käyt tuota meidän koulua? Mikset ole nyt siellä?" Hermostunut naurahdus karkasi Mayn huulilta. Hän ei ollut ikinä tuntenut itseään yhtä tyhmäksi kenenkään seurassa, onneksi edes sade peitti tytön punastumista.

[shinichi]

Shinichi kohotti toista kulmaansa huomatessaan Mayn laskevan toisen jalkansa takaisin maahan.
Potkiakko se oli aikonut?
Pieni virne nousi pojan suupieleen, kun tämä katseli itseään pidempää tyttöä ja käsi kohosi taas sekaisiin hiuksiin työntämään niitä pois kasvoilta.
"Käynhän minä.."
Tummat silmät tarkkailivat tyttöä vielä hetken ennenkuin kääntyivät takaisin aallokon suuntaan. Sade alkoi hellittää ja vesikin hyökyi rantaan hieman rauhallisemmin. Shin nyki hieman ärtyneesti märkää paitaa irti ihostaan.
"Ai miksen ole siellä? Ei huvittanut ja minä pidän sateesta."
Poika vilkaisi taivaalle, jossa pilvet jo rakoilivat hieman ja muutama auringonsäde onnistui tunkeutumaan hiljenneen sateen sekaan. Olkiaan välinpitämättömästi kohauttaen poika kääntyi taas Mayn puoleen. Koska tuo nyt kerran oli tullut rannalle, niin epätodennäköistä kuin se oli ollutkin, eikä Shin enää pystyisi nauttimaan yksinäisyydestä, poika päätti käyttää tilanteen hyväksi ja tutustua tyttöön. Jostain tiedon kerääminen oli aloitettava ja mikä olisi parempi tilanne kuin kahdenkeskinen hetki rannalla. Hiljainen virnistys yritti taas hiipiä pojan kasvoille, mutta Shin säilytti ilmeettömyytensä ja hymy heijasteli vain silmien lämpimästä ilmeestä.
"Entä sinä? Mikset itse ole siellä? Mayhan sinun nimesi on..?"
Shin katsoi kysyvästi kylmästä hytisevää tyttöä, joka näytti kaikkea muuta kuin nauttivan myrskyistä. Tosin tämä myrsky oli jo menettänyt voimansa ja enää pehmeä sade putosi molempien päälle hiljaisen tuulen puhaltaessa. Shinichi seisoi edelleen nilkkojaan myöten vedessä ja onnistui näyttämään jopa tavallista pienikokoisemmalta.

[may]

May huomasi toisen kohottavan kulmaansa ihmetteleväni. "No tuota katsos, luulin, että sinä olit joku hullu murhaaja-raiskaaja ja, no, päätin, että potkaisen sinua ensin munille ja pakenen vasta sitten henkeni edestä..", May sopersi aivan punaisena. Nyt, äsken niin järkevältä tuntunut suunnitelma, tuntui säälittävän lapselliselta. Mitä minä oikein äsken mietin.. Millä todennäköisyydellä täällä rannalla vaeltaisi joku murhaaja? Hermostuneisuus oli aina saanut tytön sekoittumaan sanoissaan, mutta harvoin May näin pahasti mokaili. Hetkeksi hiljaisuus taas laskeutui taas parivaljakon ylle, mutta pian tyttö sai taas avattua suunsa. "No sittenhän, tuota, meitä on kaksi, sillä minuakaan ei tänään tuo koulu juurikaan innostanut ja päätin sen sijaan tulla rannalle, tuota, ottamaan aurinkoa, mutta olosuhteet muuttuivat hieman.." May ei halunnut paljastaa pojalle, että tyttö ei ollut todellisuudessa käynyt päivääkään koulua tänne tulonsa jälkeen. Eihän täällä ollut ketään, joka olisi pakottanut tytön siihen. Jokainen hiljainen hetki sai tytön yhä hermostuneemmaksi, mutta toisaalta se antoi Maylle mahdollisuuden selvitellä ajatuksiaan. "Tuota noin, mistä sinä tiedät nimeni? Mielestäni en ole koskaan esitellyt itseäni sinulle, etkä sinäkään itseäsi minulle." May kelasi päässään muutaman viime päivän tapahtumia, mutta näiden jokapäiväisten 'bileiden' jälkeen tytöllä ei ollut mitään mielikuvaa tapahtumista – saati sitten siitä kenen kanssa May oli päivien mittaan jutellut ja 'pitänyt hauskaa'. Tänäänkin tyttö oli herännyt jonkun vieraan ainakin 25- vuotiaan miehen kainalosta, kilometrien päässä koululta. Aamuyöstä May oli palannut hiipien asunnolleen ja oli valvonut koko loppuyön pelokkaana, vannoen, että ei enää koskaan joisi tippaakaan alkoholia – vaikka tyttö oli aika varma, että joku oli tarjonnut hänelle eilen jotain siideriä vahvempaa. Aamulla tyttö oli sitten päätään selvitelläkseen lähtenyt rannalle ja päätynyt tuon pojan seuraan.
Hitaasti sade alkoi hellittää, kunnes se muuttui taas jo tutuksi käyneenksi tihkuksi, avaten taas kauniin rannan tytön silmien eteen. Ahdistuneena tyttö veti ihoonsa liimautunutta toppia irti, mutta samalla hetkellä kun tyttö päästi topistaan irti, liimautui se takaisin Mayn ihoon näkyen läpi aivan samalla tavalla kuin äskenkin. Nopeasti tyttö ymmärsikin, että ei voisi nousta ylös ilman, että esittelisi pojalle samalla kauniita vaaleanpunaisia alushousujaan. "Haluaisitko istua tähän, tuota, likomärälle viltilleni?" Pieni hymy viipyili tytön kasvoilla - omalla tavallaan tilanne oli aika huvittava.

[shinichi]

Hullu murhaaja-raiskaaja? Shin kohotti kätensä suunsa eteen ja naamioi naurunsa yskähdykseksi.
"Et sinä ole itseäsi esitellyt, minä vain otan selvää ihmisistä tullessani uuteen paikkaan." Poika kohautti taas olkiaan ja jatkoi "Tiedän oppilaista suurimman osan nimen, koulumenestyksen ja taustan, mutta täytyy myöntää, että sinusta en ole saanut tietooni kuin nimen.." Shin virnisti ilkikurisen viattomasti ja puraisi huvittuneena huultaan, kun toinen tarjosi paikkaa viltillä. Shin vilkaisi sitä ensin miettivästi, mutta istahti sitten litimärän viltin reunalle. Poika irvisti kylmän ja märän kankaan osuessa hänen farkun takamukseensa, mutta ryhdistäytyi sitten ja asetteli halitun ilmeen kasvoilleen.
"Olen Shinichi, tulin tänne Japanista muutama viikko sitten."
Shin katseli tummilla silmillään tyttöä ja hymyili huvittuneena hiljaisuuden jatkuessa. Poika kuitenkin liikahti hieman levottomasti tytön vierellä, sillä kylmän kostea viltti tuntui varsin ikävältä hänen allaan ja hänen farkkunsa olivat valuneet entistä alemmas hoikalla lantiolla, kun poika oli istunut. Hiljaisuuden jatkuessa nuorukainen kiinnitti yhä enemmän huomiota epämukavaan alustaan ja hermostuneen kiemurtelun jälkeen Shin päätyi suoristamaan jalkansa ja painamaan reisiään maata vasten, toivoen viltin lämpiävän edes hieman allaan. Sitten poika päätti jatkaa keskustelua yrittäen olla huomioimatta viileää vettä, joka päättäväisesti imeytyi hänen huosuihinsa.
"Mistäs sinä tulet?"

[may]

May hymyili avoimesti huomatessaan toisen huvittuneisuuden. "Katsos, minulla oli eilen rankka päivä ja no yö, joten sinut nähdessäni mielikuvitukseni teki tepposet.. En minä yleensä yritä uusia tuttavuuksiani vahingoittaa."
Pojan läsnäolo alkoi tuntua tytöstä luontevammalta, eikä May edes hätkähtänyt toisen istuessa viereensä. Tytölle tarjoutui vihdoin mahdollisuus tarkastella poikaa kunnolla, eikä hän löytänytkään mitään valittamista – vaikka katselikin huvittuneina alas valuneita farkkuja. Aivan niin kuin minulla olisi varaa, Shinichihän se tässä kohta minun vaatteilleni nauraa. May kuunteli pojan jutustelua luontevasti, vaikka ahdistuikin hieman toisen utelusta, tyttö ei halunnut paljastaa toiselle liikaa itsestään. "Minusta voi olla vaikeaa saada tietoa irti, mutta voin sanoa, että on vain hyvä asia, että et tiedä minusta nimeä enempää." Mayn mutina hiipui loppua kohden lähes kuulemattomiin.
Tyttö huomioi toisen ahdistuneen olotilan ja hymyili tyytyväisenä – ainakaan hän ei ollut ainoa, jolla ei ollut järin mukava olo, mielessään tyttö toivoi, että viltin osa Shinin alla olisi mahdollisimman epämukava ja märkä.
Mistäkö minä tulen.. En ymmärrä miten hän hyötyy näistä tiedoista. Yleensä vain harvat uskaltautuivat kysymään mitään Mayn menneisyydestä, ja jos joku uskalsi, niin silloin tyttö valehteli sukkelasti. Jostain syystä May kuitenkin uskoi, että tämä poika ei uskoisi valheita niin helpolla. Tyttö oli selvästi kahden vaiheilla – kertoako totuus vai yrittääkö valehdella. Hetken kuluttua May kallistui jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. "Synnyin Englannissa, mutta muutin vanhempieni mukana Pariisiin, josta minut lähetettiin tänne sivistymään. Olin ainoa lapsi, joten he halusivat minulle vain parasta." Odottava hiljaisuus laskeutui Shinin ja Mayn ylle. Nielisikö poika valheen kyselemättä, vai alkaisiko Shin epäillä jotain?
May ei halunnut kertoa kenellekään, että ei oikeastaan tiennyt missä oli syntynyt ja elänyt. Tyttö muisti vain muutamien viime vuosien tapahtumat, jolloin hän oli asunut pienessä lastenkodissa, josta May oli pian lähetetty tähän kouluun. Oikeastaan kukaan ei koskaan ollut välittänyt tytöstä hitustakaan – aivan kuin se tyttöä liikuttaisi.
Liian myöhään May huomasi, että vesipisara joka valui pitkin tytön poskea, olikin kyynel. Tyttö pyyhkäisi sen nopealla liikkeellä pois ja käänsi katseensa takaisin Shiniin. "Shinichi.. Onko sinulla mitään lempinimen tapaista?"

[shinichi]

Shin nojautui taaksepäin käsiensä varaan ja tarkkaili tytön kasvoja. Vai on hyvä etten tiedä..nythän minä suorastaan palan halusta tietää Poika virnisti pienesti itsekseen ja odotti jatkoa kääntäen katseensa jälleen vesirajaan. Pitkä tauko ennen vastausta kysymykseen sai pojan kuitenkin katsahtamaan terävästi Mayhyn. Shin ei uskonut tytön sanojen olevan koko totuus, vaikka ei osannutkaan sanoa, mikä oli valhetta tai mitä jätettiin kertomatta. Mutta jos May todella oli tullut Englannista vanhempiensa kanssa ja päätynyt tänne kuten sanoi, miksi tämä olisi epäröinyt?
Shin nuolaisi huulikoruaan katsoessaan arvioivasti tyttöä. Hän hermostui, kun kysyin siitä ja epäröi liian pitkään.. Poika ei pitänyt siitä, että hänelle valehdeltiin ja usein ruumiinkieli myös paljasti valehtelijat. Shinin isä oli kyllä pitänyt huolen, että amatöörit eivät hänen sukunsa jatkajaa harhauta ja Shin oli istunut tuntikausia opiskelemassa ihmisten käyttäytymistä koulunsa ohella. Nyt poika kuitenkin päätti antaa asian olla ja huomatessaan tytön pyyhkäisevän jotain poskeltaan poika tunsi leppyvänsä. Kylmä ilme katosi tummista silmistä ja lempeys astui sen tilalle. Ei Shin ilkeä ollut tai halunnut loukata muita, hän vain turvasi oman selustansa. Pieni varautuneisuus kuitenkin säilyi ja poika päätti vahtia tyttöä tarkemmin.
Shin oli niin uppoutunut omiin päätelmiinsä ja suunnitelmiinsa, että säpsähti yllättyneenä kun toinen taas avasi suunsa ja kysyi jotain. Hetken poika tuijotti hämmentyneenä Mayaa ennen kuin sai taas itsensä hallintaan ja tajusi kysymyksen.
"Shin käy... tai Ichi" Shinichi sipaisi sotkuisia hiuksiaan pois kasvoiltaan ja huomasi samalla, että ne olivat jo alkaneet kuivua. Poika sulki silmänsä ja lysähti selälleen makaamaan viltin päälle. Aurinko pilkisteli pilvien raoista ja alkoi hitaasti lämmittää ilmaa.
"Onko sinulla lempinimiä vai kutsutaanko sinua vain Mayksi?" Shin piti edelleen silmiään kiinni ja risti käsivartensa päänsä alle.
"Mitä mieltä sinä olet tästä paikasta?"

[may]

May pyyhki kyyneleistä sumentuneita silmiään samalla, kun katseli muka huolettomasti järvelle päin. Tyttö ei halunnut toisen huomaavan kyyneliään.
May ei ollut hyvä valehtelija, ei edes keskinkertainen, mutta sai usein keploteltua itsensä pois tukalista tilanteista valkoisten valheiden avulla. Muutama teatraalinen niiskaus yhdistettynä vapisevaan ääneen – ja tyttö oli vapaa syytöksistä. Tällä kertaa May kuitenkin ymmärsi jääneensä kiinni, mutta ei halunnut selitellä Shinille valheitaan enempää. May vain toivoi, että poika ymmärtäisi, että näille valheille oli hyvä syy.
Omalla tavallaan May tosiaan halusi kertoa kaiken kurjasta elämästään Shinille, mutta pelkäsi, että lähes tuntematon poika kertoisi kaiken tytön elämästä eteenpäin. May ei halunnut, että muut tiesivät hänen olevan niin köyhä, että hän joutui usein varastamaan ruokansakin koulun keittiöstä.
Shinin elämä oli varmasti ollut täydellistä japanissa ja luultavasti hänen perheensä oli ollut upporikas. Tyttö pelkäsi, että toinen ei ehkä ymmärtäisi mitään Mayn elämästä.
Hiljaisuuden venyessä yhä pidemmäksi tyttö alkoi piirrellä varpaillaan viivoja märkään hiekkaan – yrittäen keksiä epätoivoisesti jotain sanottavaa, mutta tytön onneksi Shin ehti ensin. "Lempinimiä.. Ei kellään ole ollut aikaa keksiä minulle sellaisia, Mayn lisäksi minusta käytetään useimmiten vain haukkumanimiä – ja niistäkään sinun ei tarvitse tietää sen enempää.." Tyttö yskäisi vaivautuneena – mitä pidempään hän oli Shinin seurassa, sitä vapaammin hän alkoi puhua, eikä välttämättä osannut varoa sanomisiaan tarpeeksi paljon. May tiesi, että muun muassa tytön viimeöisellä tuttavuudella ei ollut hajuakaan tytön oikeasta nimestä – saati sitten iästä. Useimmille riitti tieto, että tyttö oli täysi-ikäinen, vaikkei May sitä ihan vielä ollutkaan. Tytön silmissä näkyi yhä vain enemmän epävarmuutta, jopa näillä arkipäiväisillä kysymyksillä poika sai Mayn tuntemaan olonsa ahdistuneeksi. "Ei tässä paikassa mitään vikaakaan ole, mutta me emme vain sovi yhteen. Aivan kuin yrittäisi yhdistää kahden eripalapelin palaa – jos tiedät mitä tarkoitan. Oikeastaan – toisinaan tuntuu, että en sovi minnekään." Tekopirteä hymy nousi Mayn huulille viimeisten sanojen kohdalla, tytön yrittäessä peittää suruaan. "Kuinkas sinä olet muuten sopeutunut tänne?" Mayn ääni oli epäaidon iloinen, vaikka samalla tytön silmät kostuivat uudelleen kyynelistä.

[shinichi]

Shin rypisti kulmiaan kuullessaan ahdistuksen tytön äänestä ja päätti jättää toisen rauhaan tällä kertaa. Vastoin tapojaan poika sen sijaan alkoi puhella arkipäiväisiä asioita itsestään ja antoi toiselle mahdollisuuden rauhoittua.
"Minä sopeudun ihan hyvin.. sopeudun yleensä aika helposti minne tahansa." Shin piti pienen tauon ja mietti miten jatkaisi.
"Tulin tänne, koska vanhempieni mielestä on tärkeää, että koen mahdollisimman monia kulttuureita ja tutustun ihmisiin eri maista... se opettaa miten käyttäydytään oikein eri ihmisten kanssa. On tärkeää, etten aiheuta häpeää perheelleni missään tilanteessa." Poika päätti hypätä ihmisten ohjailu osion yli, sillä ei uskonut sen olevan kovin rauhoittava tieto jollekkin, joka selvästi salaili jotain.. ja se myös tuhoaisi kaikki mahdollisuudet sen vallan saavuttamiseen tässä koulussa.
"Japanissa koulu on paljon tiukempaa, siellä en pystyisi häipymään rannalle kesken päivän vaikka haluaisin." Ei minun kyllä tarvitsisikaan vaan käskisin muita pysymään poissa..
Puheensa ajan poika oli pitänyt silmiään kiinni ja lekotellut rennon oloisesti viltillä, mutta samalla tämä oli kuunnellut toisen hengitystä ja uskoessaan Mayn rauhoittuneen Shin avasi tummat silmänsä ja hymyili tytölle.
"Kyllä sinäkin vielä paikkasi löydät, mutta sitä odotellessamme voisin käydä etsimässä kenkäni.." Poika virnisti ja kohottautui ylös nykien housujaan samalla paremmin.
"Odotatko tässä vai tuletko mukaan? Jos siis vain saan jatkaa seurastasi nauttimista?" Shinichi kallisti päätään ja ojensi kätensä Mayta kohti, valmiina auttamaan toisen ylös, jos tuo haluaisi mukaan.

[may]

Hitaasti May sai itsensä rauhoitetuksi ja ahdistuneisuus katosi tytön silmistä, vaikka pieni epävarmuuden häivä säilyi yhä paikallaan. Hetken Shinin ehdotusta punnittuaan, tyttö tarttui ojennettuun käteen ja veti itsensä pystyyn, unohtaen värähtää toisen kosketuksesta. Mielessään tyttö soimasi itseään unohduksestaan, pian poika ehkä huomaisi, että tyttö ei ollutkaan niin viaton kuin halusi antaa olettaa. Pieni huokaus karkasi tytön huulilta, miksei hän edes kerran voinut antaa roolien olla? Epäröivänä tyttö tuijotti läpinäkyviä housujaan, mutta päätti olla, kuin housujen kuuluisi näyttää juuri tuolta. Vilkaisu pojan housuihin osoitti, että kummankaan vaatetus ei ollut aivan kohdallaan. "Olemmepas tänään muodikkaasti pukeutuneita, usko pois – en minä yleensä näin hehkeältä näytä." May vilkaisi toista alta kulmiensa pitäen tulkitsemattoman ilmeensä kunnossa.
"Odota vain, niin kohta et pääse minusta ollenkaan eroon ja päädyt hankkimaan jonkinlaista lähestymiskieltoa." Pieni ilkikurinen hymy alkoi leikkiä tytön kasvoilla samalla, kun May tönäisi poikaa toverillisesti, yrittäen saada itseään pienikokoisemman pojan horjahtamaan.
"Koulusta puheen ollen, täällä ketään ei kiinnosta käytkö tunneilla vai et - itsekkään en usein ole tunneilla istunut. Suoraan sanottuna en ole käynyt koko koulurakennuksessa kertaakaan tänne tuloni jälkeen. Tosin en ole ihan varma, onko tämä käytäntö vain minun kohdallani. Papereissanikin lukee varmasti punaisella: ongelmatapaus." Tyttö kohotti nopeasti kulmiaan yrittäessään selvittää mitä hänen sanomisensa saivat aikaan. Sisimmässään tyttö pelkäsi pojan hylkäävän hänet yksin rannalle, kuullessaan millaisen huligaanin kanssa hän olikaan tekemisissä. Usein lastenkodissakin May oli muka tahattomasti unohdettu ottaa mukaan retkille ja yhteisiin peleihin vain sen takia, että kaikki pelkäsivät Mayn sekoavan hetkenä minä hyvänsä. Ei tyttö vielä niin hullu ollut, vain hieman hukassa.
"No, mistä aloittaisimme etsinnän?"

[shinichi]

Naurahtaen Shin katsahti ensin omia hiekkaisia ja märkiä vaatteitaan, jotka roikkuivat epämääräisesti hoikan vartalon ympärillä ja sitten Mayn läpikuultavia housuja. "Todella.. harvoin sitä tulee panostettua pukeutumiseen näin paljon." Virnistäen poika vilkaisi vielä tytön vartaloon liimautunutta toppia ja housuja. "Täytyy kyllä myöntää, että sinun tyylisi on viehättävämpi."
Seuraavaksi poika saikin ottaa pikaisia askelia taaksepäin, jotta ei olisi kaatunut istuallee toisen tönäistessä häntä. Hymy nousi uudelleen pojan kasvoille. "Eipäs nyt kiusata pienempää."
Pienikokoinen japanilainen kallisti miettivästi hymyillen päätään ja oli purskahtaa nauruun huomatessaan toisen kulmien kohotuksen koulu selostuksen perään. Toinen kai yritti saada selville hänen mielipidettään tytön koulutuksesta. Shin tyytyi vain virnistämään ja kohauttamaan olkapäitään.
"Se on jokaisen oma asia.."
Sitten poika katsahti taakseen ja huitaisi kädellään epämääräisesti rannan suuntaan.
"Tuonne jonnekkin minä ne heitin.. valkoiset tennarit." Shin nuolaisi huulikoruaan ja jatkoi: "Ei niillä muuten niin väliä olisi, mutta en haluaisi kävellä paljain jaloin takaisin koululle asti.. ja ne ovat aika uudet." Nuorukainen vilkaisi taivaalle jolta pilvet olivat kaikonneet lähes kokonaan ja siirsi tummat silmänsä jälleen Mayhyn. "Eiköhän aleta etsiä." Shin käänsi selkänsä tytölle ja asteli kauemmas, vilkuillen aina välillä ympärilleen ja hakien katseellaan jotain valkoista. Jalat upposivat märkään hiekkaan, joka luisti alta ja sai pojan kompuroimaan aina välillä. Kasvot ilmeettöminä poika kulki eteenpäin ja mietti kaikkea, mitä May oli kertonut ja miten tämä oli käyttäytynyt. Tyttö saattaisi aiheuttaa ongelmia, mutta Shin uskoi selviävänsä tuon kanssa ja May oli ihan hauskaa seuraa. Eikä tämän piittaamattomuus säännöistä ollut välttämättä huono asia. Virnistäen poika vilkaisi taakseen ennenkuin kiinnitti huomionsa jälleen kenkiensä löytämiseen.

[may]

Mayn kasvoilla risteili monenlaisia tunteita, enimmäkseen helpottuneisuutta toisen hyväksynnästä Mayn koulutusta kohtaan. Tyttö tosin uskoi, että poika ei itsekkään tiennyt mitä ajatella Mayn sääntöjen rikkomisesta ja välinpitämättömyydestä – huonolla tuurilla Shin tulisi pian toisiin ajatuksiin ja lähtisi vielä kun voisi.
"Hyvä tietää, että olen viehättävä silloinkin, kun vaatteeni näkyvät kokonaan läpi ja näytän kaiken kaikkiaan järkyttävältä. Tästä lähtien voinkin alkaa liikkua tämän näköisenä julkisilla alueilla – vai mitä mieltä olet? Ainakin kääntäisin katseita, jos en mitään muuta sillä saisi aikaan." Maylla oli kova työ pysyä itseään pienemmän pojan perässä, sillä ei ollut tottunut kävelemään upottavalla hiekalla tätä vauhtia – yrittäessään samalla epätoivoisesti etsiä hiekalta jotain valkoista. "Ihan suoraan sanottuna uskon, että uudet lenkkarisi näyttävät hirveältä tämän rankkasateen jälkeen ja ehkä vielä paremmalla tuurilla aallot ovat vieneet ne mukanaan. Jolloin sinun on joko pakko kävellä kotiin ilman kenkiä – tai minun on pakko kantaa sinut." Tyttö nauroi iloisesti omille sanoilleen – vaikkei se ollutkaan yleensä hänen tapanaan.
May ei ollut vieläkään aivan varma siitä, miten pojan seurassa kuuluisi käyttäytyä. Toisinaan tyttö halusi aloitta jonkin totuutta suojaavan esityksen, mutta useimmiten May halusi hetkeksi rentoutua jokapäiväisestä näyttelijän työstään. Tuntui siltä, että molemmilla osapuolilla oli jonkinlainen esitys meneillään. Tyttö mutristi epäilevänä suutaan kiinnittäessä katseensa pojan selkään. Oliko tuo kuitenkaan sitä mitä esitti olevansa?
May alkoi jo luovuttaa etsinnän, kun ranta näytti olevan täynnä pelkkää tavallista hiekkaa – missään ei näkynyt pienintäkään merkkiä valkoisista lenkkareista tai ylipäätään mistään muustakaan. "Onko sinulla todellisuudessa mitään aavistusta minne kenkäsi jätit – vai onko tämä koko kenkä juttu vain kieroa suunnitelmaa, jolla yrität saattaa minun kaltaisen viattoman tytön johdetuksi ansaan?"

[shinichi]

Naurahtaen poika katsoi tytön vaatteita ja hymyili taas. "Kyllä sinä tosiaan ainakin huomiota saisit tuossa asussa.." Shin työnsi kätensä hiustensa läpi ja venytteli nautinnollisesti. Aurinko alkoi taas lämmittää ympäristöä ja poika myönsi, että sen säteet tuntuivat mukavalta kylmän sateen jälkeen. Sitten Shin voihkaisi tuskaisan kuuloisesti tytön viimeisen lauseen kohdalla.
"Voi suunnitelmani paljastui", poika käänsi päätään ja katsoi surullisesti Mayhyn "tarkoitukseni oli juoksuttaa sinut väsyksiin tässä hiekalla ja siirtyä sitten metsään, missä voisin rauhassa toteuttaa kaikki sairaat mielihaluni, mutta nyt kaikki on tuhottu."
Epätoivoisesti voihkien poika pudottautui polvilleen maahan, mutta hiljeni nopeasti huomatessaan toisen kenkänsä edessään. Se oli puoliksi hautautunut hiekkaan ja sen paria ei näkynyt missään. Hieman huvittuneena Shin kumartui eteenpäin ja kiskaisi tennarin pois hiekasta.
"Voi olla, että joudut tosiaan kantamaan minut." Shin käänsi taas päätään Mayn suuntaan ja näytti surkeanoloista jalkinetta. Virnistäen poika pudotti sen takaisin hiekalle ja kääntyi, edelleen polvillaan, kokonaan tytön puoleen. "Minne sinä haluaisit kantaa minut?"


//Kamalan lyhyt ^^"//