Britannyn kämppä.

[nanashi]

Witold hymyili hieman tytölle, kun he lähtivät tämän kämpille. Matka ei ollut kovin pitkä, itse asiassa hehän asuivat melkein samassa rapussa. Tosin, hän asui homon kanssa. Jo pelkkä ajatuskin sai hänen päänsä räjähtämään. Hän kuitenkin päätti unohtaa sen kaiken ja päätti vain nauttia tytön seurasta. Niin kauan kun sitäkin oli vielä jäljellä. Hän huomasi jo tytön ovesta, että tämä ei ollut kovinkaan siisti persoona, olihan ovi täynnä nuhruisia jälkiä. Hän ei ollut kuitenkaan tullut niistä nipottamaan, ja nopeasti hän käänsi katseena kohti tyttöä.
"No niin, onko sinulla oikein avainkin, vai revinkö oven auki?"
Hän hymyili hieman tytölle. Harvoin hän kävi tyttöjen asunnoilla, itse asiassa häntä häiritsikin hieman, miksi hän tuntui tapaavan vain poikia. Se oli.. Melkein epänormaalia häneltä. Ehkä hänen pitäisi tosissaan käydä enemmän ulkona, ja tutustua muihin ihmisiin.

[Brittany]

Brittany kulki pojan vierellä kohti asuntolaa jotain vanhaa punk-rallatusta hyräillen ja pian he olivatkin jo tytön huoneen ovella.
"Jaa-a, katsotaan", Brittany virnisti kaivaessaan avaimia laukkunsa uumenista. Hänen laukkunsa sisältö kertoi paljon tytön huolettomasta ja iloisesta luonteesta, veskassa ei vallinnut minkäänlaista järjestystä ja tupakat, iPod, purukumit, karkit, meikit ja kondomit olivat mullinmallin pitkin laukkua.
Viimein hän poimi kätösiinsä Gloomy Bear-avaimenperään pujotetun huoneenavaimen ja sai kuin saikin oven auki.
"Tervetuloa sekasortoiseen valtakuntaani", Brittany hymähti astuessaan edeltä sisään, jotta voisi edes vähän tuuppia pyykkikasoja pois näkyvistä. Huone ei taivaan kiitos ollut niin pahassa kunnossa, kuin hän oli etukäteen kuvitellut ja seisomatilaakin saattaisi löytyä.

"Nämä kämpät ovat surkean pieniä", Brittany valitti pujotellessaan tavarakasojen läpi kohti vaatekaappia. Hän avasi kaapin peilioven ja alkoi etsiä itselleen sopivaa päälle pantavaa. Kenties Witold suostuisi toimimaan makutuomarina.
"Istu mihin haluat", hän huikkasi tonkiessaan valtavaa vaatevalikoimaansa. Paikkoja, joihin takamuksensa uskaltaisi laskea, ei kyllä kovinkaan montaa ollut, sillä toinen tytön punaisista nojatuoleista oli vaatteiden, lehtien ja avaamattomien hiuskuitu-pakettien peittämä ja puolet sängyn pinta-alasta oli vuorattu mitä monipuolisimmalla valikoimalla kaikenlaisia kosmeettisia välineitä.
Taidan siivota täällä vähän lauantaina, Brittany päätti mielessään vilkaistessaan vielä kerran kohti hallittua kaaosta.

[nanashi]

Witold hymyili hieman, olettaen tytön sanat jonkin sortin vitsiksi. Kun hän sitten näki tämän sekasortuisen huoneen, hänen kulmakarvansa nousi hieman pystyyn. Witold ei oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Häntä oltiin pienestä pitäen opetettu, miten tulee käyttyä, jos hän pääsee presidentin taloon. Hän tiesi, mitä kuului tehdä, jos joutui menemään palavaan taloon, sortuvaan taloon, tai rakennukseen, jossa oli terroristeja. Mutta sekasortoinen asunto oli jotain, mihin hän ei ollut valmistautunut. Niinpä hän vain kierteli varovaisesti ympäriinsä, koittaen keksiä, minne hän voisi mennä istumaan. Lopulta hän siirsi hieman tavaroita, kunnes hän pääsi istumaan nojatuolin kulmalle. Hänen käteensä osuivat tytön pikkuhuosut, jotka hän nopeasti siirsi syrjään. Hän koitti katsella ympäriinsä, samalla miettien, mahtoiko se loukata tyttöä. Witold yskähti hieman nyrkkiinsä.
"Sinulla on.. Mielenkiintoinen tapa sisustaa."
Hän oli vähällä nauraa tytölle. Hänen ja Tokin asunto oli lähes yhtä iso kuin tytön, ja heillä ei todellakaan ollut pulaa tilasta. Itse asiassa heidän ongelmansa oli siinä, että heillä oli aivan liian paljon tilaa. Mutta se oli vain hyväksi, ainakaan hänen ei tarvinnut törmätä Tokiin ja Shiroon. Katsettaan kohattaen Witold alkoi jälleen puhumaan.
"Asutko sinä todellakin täällä yksin?"

[Brittany]

"Siisteys ei oikeastaan kuulu parhaisiin puoliini", Brittany naurahti katse yhä vaatekaapin sisällössä. Yleensä sotkuisuus ei häntä haitannut, koska huoneessa vallitsi, kuten sanottua, hallittu kaaos, mutta esimerkiksi nyt, kun halusi löytää jotain päällepantavaa, olisi järjestyksestä ollut hyötyä. Huokaisten tyttö kumartui etsimään leoparditoppiaan ja toivoi, ettei lyhyt kouluhame paljastanut mustan pitsin peittämää takamusta ainakaan ihan kokonaan.

Hetken tongittuaan Brittany oli viimein löytänyt kaiken, mitä oli hakenut. Hän seisoi hetken mietteliäästi vaatekaapin edessä. Voisiko hän vaihtaa vaatteensa tässä, puolalaisen silmien alla, vai pitäisikö hänen tunkea pieneen kylpyhuoneeseen? Toisaalta, hän uskoi Witoldin olevan sen verran hyvätapainen, että kääntäisi katseensa toisaalle. Sitäpaitsi, koskapa Brittany muka olisi häpeillyt vartaloaan?
"Haittaako, jos vaihdan vaatteet tässä? Kylpyhuone on niin hemmetin pieni, että hyvä kun siellä mahtuu edes kääntymään", Brittany kysyi kulmat kurtussa. Toivottavasti poika ei kuvitellut hänen alkavan pitää yksityistä strippishow'ta tai mitään.

[[miks mä kirjotan niin pitkiä lauseita aina :-----D]]

[nanashi]

Witold käänsi hieman hämmentyneenä katsettaan, kun tyttö kumarteli hänen edesään. Hän näki tytön pikkuhuosut hieman liiankin selvästi. Hän punastui hieman, mutta ei suinkaan uskaltanut sanoa tytölle mitään, tiedä vaikka tämä innostuisi siitä. Kun tyttö alkoi puhumaan vaatteiden vaihdosta, hän meni vielä enemmän hämilleen. Tyttö aikoisi siis sittenkin jatkaa. Witold rykäisi hieman käteensä, jotta ei tarvitsisi katsoa tyttöä kohti.
"Vaihda vain.. Minä menen vaikka keittiöön, voisin juoda hieman vettä.. Tai jotain."
Niin sanottuaan hän karkasi samantien tytön asunnon olohuoneesta suoraan hieman pienempään keittiöön, jossa oli sekä likaisia astioita, että ruuan jämiä. Olkiaan kohauttaen hän otti käteensä yhden lehdistä, jonka hän löysi ja alkoi mielenkiinnolla lukemaan artikkelia siitä, miten oikean väriset alusvaattet loivat asukokonaisuuden.

[Brittany]

Brittany hymyili itsekseen pojan käytökselle, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Hän vaihtoi nopeasti koulupukunsa pinkkiin leopardikuvioiseen toppiin ja mustaan tyllihameeseen ja mietti sitten, miten laittaisi hiuksensa. Hetken peilailtuaan hän päätyi letittämään mustat suortuvansa pikaisesti kahdelle paksulle letille, hymähti sitten tyytyväisenä peilikuvalleen ja meni pojan perässä pieneen keittiönurkkaukseen.

"Varmaan hyödyllinen artikkeli", Brittany sanoi ilmestyttyään pojan selän taakse. Hänen toinen kulmakarvansa oli huvittuneesti koholla, kun hän silmäili aukeaman himokkaan näköisiä alusvaatemalleja. Tyttö ei voinut olla virnistämättä miettiessään, mitä hänen uusi tuttavuutensa olisi sanonut, jos eteen olisi ilmestynyt kuva Brittanysta korsettitopissa ja stringeissä. Varmaan hypännyt ikkunasta ja kiivennyt paloportaita pitkin alas. Tai jotain.
"Haluatko kahvia? Teetä? Vodkaa?" Brittany kysyi pujotellessaan ahtaassa keittiössä kohti jääkaappia. Harvoin hän aloitti iltapäiväänsä vodkapaukulla, joten tyytyi nytkin vain kaatamaan itselleen lasiin appelsiinituoremehua, jota ihme kyllä oli vielä jäljellä. Hän oli huono tekemään ruokaostoksia, eikä osannut ennakoida kuinka pitkäksi aikaa mikäkin ruoka-aine riitti. Usein hän huomasi paketin tyhjenemisen vasta liian myöhään, joko kymmenen minuuttia ennen koulun alkua, tai sitten puolen yön aikaan, kauppojen mentyä kiinni.

[nanashi]

Witold oli vähällä heittää lehden käsistään, kun tyttö oli tullut hänen taaksensa. Hän ei oikein osannut vieläkään suhtautua tyttöön. Hän kuitenkin tyytyi vain kohauttamaan olkiaan ja siirtämään lehden pois.
"Oikeastaan sanden epäkäytännöllinen. Mielestäni se on tarkoitettu kaikenmaailman kyylille, jotka saavat nautintoa siitä, kun saavat pohtia muiden huonoja asukokonaisuuksia. Ja vodkaa voisin ottaakin."
Hän hymyili hieman tytölle, hän todella tarvitsi jotain vahvempaa kuin tuoremehu tai vesi. Olihan hän sentään kahdestaan kauniin tytön kanssa. Witold sulki lehden, huomaten sen kannessa roikkuvan kauniin näköinen tyttö. Katseltuaan hetken kantta ja verrattuaan sen mallia Britannyyn, hän huomasi kyllä jonkin asteisen yhdennäköisyyden, mutta siihen se sitten jäikin. saattoihan tytöllä olla sisko tai jotain. Tuskihan nyt hänen ikäisensä koulutyttö menisi muotilehtien kansikuvaksi. Samantien hän voisi hakea presidentiksi.

[Brittany]

Brittany väläytti pojalle säteilevän hymyn kuullessaan tämän tilauksen.
"Saamasi pitää", hän hymähti ja pamautti jääkaapin oven kiinni napattuaan ensin oven lokerikosta tonic-pullon. Hän kumartui avaamaan baarikaappiaan, jonka oli välttämättä halunnut rahdata mukaansa, vaikkei se hänen vanhempiensa mielestä ollut oikein soveliasta.
Tämä sentään on aina täynnä, tyttö totesi itsekseen ja pujotti kätensä pullorivin taakse.

"Vodka tonic ala Brittany", hän naurahti asettaessaan lasin pojan eteen tarjoilijamaisin elkein. Hän istahti Witoldia vastapäätä ja hörppäsi mehuaan.
"Kyllä tämä aina koulun lounaan ja oppitunnit voittaa", hän tuumi ääneen ja nosti sääret ristiin alleen. Tyttö siirsi taas katseensa puolalaiseen, joka näytti huvittavan hämmentyneeltä. Olikohan tämä ensimmäistä kertaa jonkun tytön huoneessa, vai kauhistuttiko häntä Brittanyn asunnon sekasortoisuus?

[nanashi]

Witold naurahti hieman tytölle, ja saadessaan juomansa hän kulautti sen alas niin nopeasti, kuin vain oli mahdollista, antaen kuitenkin sen kuvan, että hän joi tahdikkaasti, eikä ollut suinkaan mikään juoppo. Hän hymyili hieman, vodka toi mukanaan ihanan lämpimän olon. Hän katsoi tytön pitkiä sääriä hymyillen, ja itsensäkin hän yllätti suutelemalla tyttöä suoraan suulle. Jos hänellä olisi ollut jotain tahdikkuutta, hän olisi pyytänyt tältä anteeksi tunkeiluaan, mutta sitä hänen mielensä oli tehnyt siitä lähtien, kun tyttö oli istunut hänen viereensä ruokalassa.
"Eikä seura ole yhtään sen pahempaa."
Hän hymyili tytölle kauniisti, kaateaen itselleen hieman lisää vodkaa. Vain vodka tuuditti hänen hermojaan tässä sekasorron valtaamassa asunnossa.
"Täytyy kyllä sanoa, että yllätit minut täysin. Melkein kuvittelin, että asuntosi olisi siisti, ja joka paikassa olisi vaatteita roikkumassa henkareissa. Tälläinen sotku tuli minulle niin.. Yllättäen."
Hän hymyili hieman tytölle, juoden hieman lisää. Hän tiesi vaikuttavansa lievästi humaltuneena, mutta hyvien tapojen ja rankan vitsankäytön tuloksena hän oli oppinut pitämään välimatkansa jopa juotuaan.

[Brittany]

Brittany yllättyi toden teolla kun Witold yhtäkkiä kumartui suutelemaan häntä suulle. Hän ei ehtinyt toipua hämmästyksestään ajoissa edes vastatakseen suudelmaan, mikä harmitti häntä hieman, sillä poika vaikutti hyvältä suutelijalta, eikä toista tilaisuutta tämän taitojen testaamiseen välttämättä tulisi vastaan.
"Täytyy myöntää, että huonompaakin voisi olla", Brittany hymähti saatuaan puhekykynsä takaisin. Hän hymyili pojalle kuin rohkaisten tätä jatkamaan, mutta pidättäytyi itse vain hörppimään mehuaan. Katsellessaan pojan juomaa hänenkin alkoi tehdä mieli jotain vettä vahvempaa, mutta halusi tutustua puolalaiseen ilman humalan tuomaa vauhditusta. Olisi mukavaa saada joskus sellaisiakin tuttavuuksia, joiden kanssa tapaamisten kaava ei aina ollut ovesta sisään ja suoraan sänkyyn. Tai suihkuun. Tai keittiön pöydälle.

"No, kuten huomasit, vaatteet roikkuvat lattialla", Brittany naurahti.
"En ole koskaan nipottanut siisteyden suhteen", hän jatkoi lisäämättä kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että vietti mieluummin aikaansa miesten asunnoilla, kun toi heitä omaansa.
"Taisi muuten jäädä se jäälle lähtö", hän naurahti hetken kuluttua muistaessaan, mitä varten he olivat hänen asunnolleen tulleet. Toisaalta, tuskinpa hän niitä luistimia olisi edes löytänyt.

[nanashi]

Witold hymyili hieman tytölle, suudellen hellästi tämän kämmentä. Hän hymyili tälle viehättävää hymyä, jonka oli tarkoitus sulattaa pääministerin tytär. Mutta se sotku, mikä tuli tyttären velipuolen kanssa esti sen, hän ei voinut käyttää kykyään 'oikealla' tavalla. Mutta olihan hän sentään löytänyt jonkun käyttötarkoituksen.
"Neiti hyvä, se olisi ollut sääli. Jäähallin jää olisi kalvennut teidän silmienne kimmelyksessä."
Hän räpsäytti nopeasti oikeaa silmäänsä, ja suuteli jälleen kerran tytön kättä.
"Kerrohan itsestäsi sitten jotain. Oliko perheesi rikas vai köyhä, kaunis vai ruma? Oliko isäsi seitsämään meren uljain merirosvo, vai oliko hän tavallien konttorirotta?"
Witoldin kädet liikkuivat villisti hänen puhuessa tytölle, pieni hymynkare oli jatkuvasti nuoren hurmurin kasvoilla. Hän tunsi olevansa voimissaan. Hänen kehonsa oli täydellisesti valmistautunut siihen, että hän sai olla tytön seurasssa, ja käyttää kaikkea oppiimaansa tämän viettelemiseen. Tähän hänet oltiin kasvatettu, ja tässä lajissa hän loisti.

[Brittany]

Brittany hihitti Witoldin jutuille tyttömäiseen sävyynsä. Pojan puheet imartelivat häntä, mikä oli tietenkin tarkoitus, mutta tyttö ei voinut jostain syystä hälventää sitä tunnetta, että tässä oli taas yksi tapaus, joka halusi päästä hänen pöksyihinsä. Aiemmin Brittany ei ollut koskaan pysähtynyt miettimään, vaan oli antanut mennä, mutta nyt jokin pidätteli häntä. Olisiko mahdollista, että joku poika joskus ihastuisi hänessä johonkin muuhun kuin ulkonäköön, eikä haluaisi aina vaan sitä samaa?

Brittany ei kuitenkaan halunnut olla epäkohtelias ja sitäpaitsi, tämä oli hänen asuntonsa, hän siis saisi päättää, mitä tehdään vai tehdäänkö mitään.
"Rikkaita ja kauniita, totta kai. Äitini on asianajaja ja isäni muotikuvaaja", tyttö naurahti. Hän oli todellakin ihmeissään, ettei herra Coatesin mieleen ollut koskaan tullut, kuinka sopivan näköinen ja kokoinen hänen tyttärensä mallitoimistojen mielestä oli. Brittanyn mielestä isän, jos kenen, olisi pitänyt osata epäillä mitä hän oikeasti silloin teki, kun sanoi olevansa töissä kahvilassa L.A:n toisella puolen.
"Etkö muka ole jo huomannut, kuinka hyvin minut on kasvatettu?" Brittany naurahti ja viittasi väkevillä varustettuun baarikaappiin ja täpötäyteen tiskialtaaseen.

[nanashi]

"Hyvän kasvatuksen voi nähdä vain ja ainoastaan siinä, kuinka täynnä toisen viinakaappi on. Omat vanhempani eivät ikinä koittaneetkaan opettaaa minulle kohtuullista juomista, se oli heille jotain mystista. Kuitenkin se mitä minulle opetettiin, oli että vaikka kuinka joisin, minun piti aina käyttyä hyvin."
Hieman naurahtaen hän siirsi hiuksiaan pois kasvojensa tieltä, katsellen tyttöä rauhallisesti, kunnes hän naurahti hieman.
"Miten paljon olisin maksanutkaan, että olisin päässyt tänne sinun kanssani.."
Hitaasti hän joi toisen lasillisensa tyhjäksi, nousten samalla seisomaan. Hän ojensi hieman kättään toiselle.
"Mutta minä taidan silti lähteä täältä pikkuhiljaa. Harmi, että luistelemisesta ei tullut mitään tällä kertaa, vaikka voisinkin auttaa sinun etsimään luistimesi."
Hymyillen hän ojensi tälle kättään, jotta pääsisi kättelemään tyttöä vielä kerran, ennenkuin hän lähtisi pois. Minne hän menisi, siitä hän ei ollut vielä varma.

[Brittany]

"Voi raukkaa", Brittany sanoi teeskennellen mitä syvintä myötätuntoa. Hän oli usein jälkikäteen ihmetellyt omien vanhempiensa kasvatusmenetelmiä: koskaan herra ja rouva Coates eivät olleet kyselleet missä ja kenen kanssatyttö aikaansa vietti, mutta heti, kun hän oli jäänyt alusvaatemallin töistä "kiinni", oli huutoa ja räyhäämistä kuultu vuosien edestä.

Brittany naurahti puolalaisen kommentille, mutta hymy ei ylettynyt hänen silmiinsä asti.
Niinpä niin, niinpä niin, hän mietti niin katkerasti, että yllättyi itsekin. Koskas hän muka oli seuralaistensa motiiveja analysoinut?

Tyttö hätkähti hieman kun Witold ilmoitti lähtevänsä.
Et varmasti muuten lähde, vastahan me tänne tultiin, Brittany ajatteli huvittuneena.
"Aiot jättää minut tänne yksin? Etkö voi jäädä seuraksi?" tyttö kysyi kasvoillaan hymy, jota kovin moni uros ei siihen saakka ollut kyennyt vastustamaan. Hän ei halunnut jäädä yksin homehtumaan kämpilleen, vaan kaipasi juttuseuraa. Witoldhan sitäpaitsi yhdessä lintsaamista oli ehdottanut ja nyt poika oli jo lähtemässä. Kumma tyyppi, totta totisesti.

[nanashi]

Witold naurahti hieman tytölle. Hän katseli tätä hetken, kunnes hän naurahtaen jäi nojailemaan seinään. Hän käänsi päätään hieman, jotta hiukset eivät enää menneet kasvojen tielle.
"No, minun on parempi lähteä. Jos jään tänne, me tuskin jäämme pelaamaan korttia. Enkä harrasta yhden illan juttuja, saan niistä vain päänsärkyä. Jos todella haluaisin olla sinun kanssasi, en voi jäädä tänne. En halua satuttaa jotakuta, josta välitän kohtelemalla häntä kuin tavallista huoraa. "
Witold naurahti hieman, hän kuulosti aivan ääliöltä, mutta ei osannut sen paremmin selittäkkään tytölle, mitä hän tältä halusi. Hän olisi halunnut mennä luistelemaan, hän olisi halunnut tutustua tyttöön paremmin, ennenkuin alkaisi pelehtimään tämän kanssa. Se vain oli hänen luonteesaan, eikä hän voinut sille mitään. Tyttö oli aivan liian kaunis, ei tämä oli täydellinen. Eikä hän pilaisi mahdollisuuksiaan täydellisyyteen vain panemalla tätätämän kämpässä. Ei ainakaan tänään. Ehkä hän ei nyt saisi tyttöä ikinä, mutta parempi niin. Paljon parempi.