But I don't wanna think about.

[Amanda]

[Ja Takuma tulee tänne.]

Nuori vaalea hiuksinen nainen käveli uima-altaan vierttä pitkin antaen katseensa samalla vaeltaa pitkin altaan reunoilla lojuvissa nuorissa, joita luojan kiitos oli varsin vähän. Kiitos tästä kuuluikin pilviselle säälle. Amanda Jones oli tuon nuoren vaaleaverikön nimi, tuttujen kesken kuulema ihan pelkkä Amanda. Nuoren naisen tai tytön, kummin halusi asian ilmaista, olkapäällä roikkui vaalea kangas kassi. Sen alaosaan oli kirjailtu pieniä kukkia, keltaisesta väristä päätellen taisivat olla auringonkukkia tai jotakin vastaavia.

Huokaisten Amanda laski kassinsa syrjäiselle aurinkotuolille ja lysähti itsekkin istumaan sille. Päälleen vaaleaverikkö oli kiskonut tummat farkut sekä täysin tavallisen mustan topin. Tänään mikään ei ollut sujunut. Heti ensimmäiseksi neitonen oli myöhästynyt aamun ensimmäisiltä tunneilta ja siihen ihmeellisen koulupukuunkin oli ilmestynyt kuin tyhjästä pieni ruskea läikkä. Onneksi kukaan opettaja ei ollut kumminkaan huomannut ruskeaa läikkää paidassa. Amanda vilkaisi ympärilleen ja kaivoi pienen harmaan puhelimensa laukustaan. Kaksi viestiä. Yllätys, yllätys, porukoilta tietysti. Kyselivät miltä uusi koulu vaikutti. Amanda ei kumminkaan vaivautunut vastaamaan. Samanlainen koko koulu oli kuin ne edellisetkin. Ei mitään erikoisempaa. Ranska kyllä kieltämättä oli ihan siedettävä maa, mutta neiti kaipasi suuresti vanhoja ystäviään Austraaliasta.

Hymähtäen Amanda kaivoi laukustaan muovisen vesipullon ja kaatoi osan vedestä suuhunsa. Vaatteetkin voisi käydä vaihtamassa, mutta ei. Vielä ei jaksanut. Silkkaa laiskuutta kaiketi? No, mitäpä muuta Amandalta pystyi odottamaan. Hän ei ollut niitä ketkä tekivät asioita toisensa perään ehkä jopa liiankin innokkaasti. Opiskelu oli pelkkää pakkopullaa, mutta eihän omaan tulevaisuuteen panostaminen olisi ainakaan pahitteeksi?

[Takuma]

[Ja Takuhan tulee. ]

Taku oikaisi jalkansa suoraksi uima-altaan reunalla ja leikitteli varpaillaan vedenpinnalla. Oli ollut suorastaan järjetön ajatus lähteä uima-altaalle istuskelemaan yksinään pilvisellä säällä. Kuitenkin Taku oli roikkunut jo pidemmän aikaa altaan reunalle uitellen jalkojaan. Farkkucaprit oli kääritty vielä hieman ylemmäs, jottei vesi kastelisi niitä. Pinkkitukkainen poika huokaisi syvään ja potkaisi vedenpinnan rikki närkästyneenä. Tässä koulussa ei ollut mitään hienoa. Samat vanhat kääkät pitivät samoja vanhoja tylsiä oppitunteja samassa vanhassa kuluneessa rakennuksessa. Saint Lyons ei tosiaankaan vastannut sitä kuvaa minkä se jakoi itsestään julkisuuteen. Taku oli itsekin joutunut huomaamaan sen kantapään kautta. Koulu ei ollut täynnä hikipinkoja närttejä, vaan parhaassa iässä olevia bilettämisestä nauttivia nuoria. Taku kuului opettajien pettymykseksi tuohon nuorten joukkoon. Vaikka eiväthän he estääkään voineet. Taku oli jo sisäistänyt ajatuksen, että oli Ranskassa täysi-ikäinen. Japanissa pitäisi odottaa vielä kaksi vuotta.

Taku potkaisi vedenpinnan rikki vielä kerran ennen kuin hinasi jalkansa takaisin kuivalle maalle. Seura olisi ollut mukavaa, mutta enää Taku ei jaksanut odottaa. Ehkä olisi parempi lähteä clubille etsimään joku nätti blondi lakanoita lämmittämään. Tai sitten vain kipittää Béan luo. Mielellään Taku kokeilisi jotain uutta. Poika nousi ylös maasta juuri parahiksi nähdäkseen vaaleahiuksisen tytön istuutuvan hieman syrjemmälle. Taku ei siis ollut ainut joka oli joutunut lähtemään yksinään pilvisellä säällä uima-altaalle aikaa viettelemään. Voi heitä seinäruusuja. Hymy kohosi väkisinkin Takun kasvoille, ja poika nappasi paitansa maasta. Sen jälkeen poika suuntasi kohti tyttöä ja istahti tämän viereen aurinkotuolille. Paita löysi tiensä maahan ja Taku venytteli hieman paljasta ylävartaloaan.
"Onko tässä tilaa?" Taku ei kuitenkaan odottanut vastausta vaan kävi samantien selälleen makuulle. Aivan sama hänellä oliko paikka varattu tytön vielä näkymättömälle rakastajalle tai avaruusolennolle, nyt se kuului Takulle, ja sillä siisti.

[Amanda]

Amanda säpsähti ajatuksistaan kuullessaan jonkun puhuvan. Nuori nainen nosti katseensa puhujaan, joka oli jo ennättänyt käydä tuolille makuulleen ennen kuin Amanda kerkesi edes suutaan avata. Neiti Jones siristi jokseenkin vaarallisesti silmiään ja katsoi viereisellä tuolilla olevaa pinkkitukkaista poikaa.

"Sekoititko pinkin ja punaisen keskenään?" Amanda kysyi hieman piikikkäästi ja hymyili pojalle teennäisesti kääntäen katseensa sitten uima-altaan suuntaan. Punainen nyt olisi saattanut vielä menetellä hiusten värinä, mutta pinkki.. kuka värjäsi hiuksensa pinkiksi? Tytöllä ei ollut aikomustakaan peitellä mielipiteitään, vaikka uudessa paikassa oltiinkin. Ja tietysti pian neiti Jones huomaisi olevansa korviaan myöten ongelmissa fiksujen mielipiteidensä takia. Amanda vilkaisi sivusilmällä tutkivasti toista. Viereen istahtanut oli ihan siedettävän näköinen tapaus ja pitkä. Tämä sai kiittää onneaan, että neitonen oli hyvällä tuulella, koska muussa tapauksessa jätkä olisi varmasti lentänyt tuolilta kuin leppäkeihäs.

Amanda tunki kädessään olleen vesipullon takaisin vieressään olevaan kassiin ja vilkaisi samalla vierustoveriaan. Ehkä olisi sittenkin ollut vain fiksumpaa mennä jonnekkin muualle kuin uima-altaille. Tai vaihtoehtoisesti sulkeutua kämpille opiskelemaan. Nainen pyyhkäisi olematonta likaa farkuistaan ja nappasi samalla valkoiset mokkasiinit jaloistaan nostaen ne viereensä. "Onko tuo vesi kylmää?" Vaaleaverikkö kysyi vilkaisemattakaan toista. Olisihan se nyt ikävää jäätyä. Amanda vilkaisi lakattuja varpaankynsiään. Hymy levisi väkisinkin vaaleille kasvoille. Edellisessä sisäoppilaitoksessa huonetoverin kanssa oli ollut tapana viettää tyttöjen ilta joka perjantai. Huokaisten Amanda karisti muistot mielestään ja nosti katseensa vieressään olevaan poikaan ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa. Yllättäen puhelin ilmoitti olemassa olostaan. Hymähtäen nainen hylkäsi puhelun ja sammutti koko rakkineen. Vanhempien kyselyitä tässä nyt vähiten kaivattiin.

[Takuma]

"Jaa-a, näytänkö siltä että katuisin väriä?" Taku katsoi tyttöä pistävästi ja vastasi tämän teennäiseen hymyyn aivan yhtä teennäisesti. Kehtasikin. Mitähän sitä keksisi... Taku katsoi tyttöä tarkkaavaisesti. Ei tämän ulkonäöstä hirveästi löytäisi piikiteltävää, mutta eipä sitä tarvinnutkaan. Taku oli käännyttänyt niin monta ihmistä itseään vastaan vain etsimällä virheitä näistä. Kyllä sieltä aina jotain ilmaantuisi, kunhan vain jaksaisi odottaa kärsivällisesti.
Taku käänsi suosiolla katseensa kohti taivasta. Pilvipeite oli hieman repeillyt, mutta aurinko ei siltikään päässyt kunnolla paistamaan. Harmi, Taku oli toivonut pääsevänsä edes hieman eroon aasialaisesta kalvakkuudesta. Hän ei halunnut näyttää aaveelta muiden joukossa. Sen siitä sai kun syntyi sellaiseen pikkukylään jumalan selän taakse. Vaikka Takun suonissa virtasikin italialaisverta, niin ei se paljoa näkynyt.

"Riippuu siitä kestääkö neiti kuinka kylmää." Taku hymyili leveästi tytölle ja pöyräytti nilkkaansa tympääntyneenä. Ilmeisesti hän ei ollut ainut hienohelma tässä rakennuksessa, jo oli aikakin saada joku josta oli vastusta hänelle. Kerrankin joku jossa oli hieman haastetta.
"Tosin näytät siltä, ettet ihan pienistä pelästy. On se aika viileää." Taku käänsi katseensa takaisin taivaalle. Antaisi tämän mennä omalla painollaan ja odotettaisiin pieniä oljenkorsia. Niillä saattaisi päästä pitkälle. Tai sitten Taku voisi vain ruveta vittuilemaan. Muutahan hän ei ollut tässä rakennuksessa tehnytkään. Opettajillekin piti näyttää missä kaappi seisoi.

[Amanda]

Amanda tyytyi vain hymähtämään vieressä istuvan vastaukselle. Tämä taisi hieman närkästyä tytön kysymyksestä. No, ainakaan tämä ei kääntynyt kannoillaan, kun Amanda avasi sanaisen arkkunsa. Sille neiti antoi jo paljon arvoa. Ehkäpä jätkästä olisi sittenkin vastusta neiti Jonesin kaltaiselle jääräpäälle ja suorasanaiselle tyttölle, vaikka ensivaikutelma oli antanut aivan toisenlaisen kuvan, taisivat kuitenkin vain olla neidon omia kuvitelmia eikä mitään ensivaikutelman antamaa kuvaa. Amanda ei kumminkaan aikonut ruveta mielistelemään ketään. Samassa mieleen muistui, että vieressä olevan kassin pohjalla odotteli aski. Tupakkahammastakin jo kolotti - ja pahasti. Lentokoneessa kun ei ollut saanut polttaa, eikä muutenkaan ollut tullut sopivaa tilaisuutta vetäistä edes yhtä syöpäkäärylettä. Vaaleaverikkö sipaisi kasvoiltaan pari hiussuortuvaa. Ne kumminkin valuisivat korvan takaa takaisin kasvojen eteen, joten miksi edes vaivautua? Pakkomielle kaiketi.

Amanda kosketti etusormen päällään rohtuneita huuliaan. Eipä hätää, kassin pohjalta löytyi muutakin kuin pyyhe ja tupakka-aski, kuten esimerkiksi huulirasvapuikko. Hän sipaisi sitä nopeasti huuliinsa ja vilkaisi altaalta pois suuntaavia nuoria. Kun huulirasva oli löytänyt tiensä takaisin kangaskassin pohjalle Amanda vilkaisi vierustoveriaan. Tämän nimi oli täysi mysteeri. Olihan se paljon mukavampi puhutella toista omalla nimellään. Herra mysteeriksikään ei jaksaisi tätä kovinkaan kauan kutsua. "Onko nuorella herralla nimikin vai haluatko kutsuttavan prinssiksi tai joksikin vastaavaksi?" Äänestä kuulsi edelleen sama piikikkyys kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa sitä pehmitti hymy, jonka saattoi luokitella jopa ystävälliseksi.


[Arvaa vaan kuinka moneen kertaan oon tätäkin tekstiä muokannut. :> Itsekurikin on haudattuna jonnekkin takapihan syrjäisimpään nurkkaan.]

[Takuma]

[haha. XD]

Taku hymähti tytön nimikyselyille. Prinssi olisi liian kliseistä, eikä pukenut muutenkaan Takua vaikka kuinka olisi yrittänyt. Ja tuskonpa neiti hienohelmaa huvittaisi kutsua häntä prinssiksi edes lakanoiden välissä.
"Takuma. Entä neiti?" Taku esitteli itsensä hyvin harvoin ihmisille oikealla nimellään. Yleensä hän oli Taku, ihmisestä riippumatta. Hienohelma saisi kuitenkin nähdä sen verran vaivaa että kutsuisi häntä oikealla nimellä. Se oli tyylikkäämpää kuin oravanimitys. Eiköhän tyttö olisi laukonut siitäkin jotain omaa taas. Taku hymyili tytölle teennäisesti ja risti kätensä pään alle. Katse harhautui tyttöön ja taas kerran Taku kävi läpi tämän sirot piirteet. Ei ollenkaan paha. Tosin ei Takun tyyppiä, luonteeltaan.

Taku huokaisi syvään ja kaivoi taskustaan tupakan. Poika pisti kärsineen sätkän huuliensa väliin ja siirsi kätensä kaivelemaan sytkäriä. Pian sekin löytyi ja poika sai tupakkansa sytytettyä. Taku veti henkoset nauttien ja puhalsi savut hitaasti ulos. Tätä menoa hän kuolisi hyvin nuorena. Taku oli polttanut niin kauan kuin vain muisti. No, eipä sille mitään voinut. Riippuvaisia oltiin, ja sillä siisti. Minkäs teki. Taku ei kuitenkaan viitsinyt leikkiä niin hyväkäytöksistä, että olisi kysellyt neiti hienohelmalta lupaa poltteluun. Jos se häiritsisi niin senkos vaihtaisi paikkaa, ei ollut Takun ongelma, ei niin missään määrin.

[Amanda]

Amanda kallisti aavistuksen päätään ja hymähti hiljaa. Katse tutki viereisellä tuolilla löhöävää kundia. Vai että Takuma? Kultakutrin mielessä liikkui jo varsin hyviä versioita pojan nimestä, mutta päätti onneksi pitää ne omana tietonaan. Ei ollut kovinkaan fiksua käännyttää heti ensimmäisiä tapaamiaan ihmisiä itseään vastaan. Vihamiesten hankinta ei muutenkään ollut järin järkevä teko. Enemmänkin tyhmä ja lapsellinen. "Amanda, mutta mikäli haluat kutsua jollakin muulla nimellä sekin käy oikein hyvin." Tyttö virnisti kevyesti ja siirsi katseensa sitten muualle. Huomaamattaan tämä repi kynsiään. Paha tapa, josta ei tuntunut millään pääsevän eroon.

Amanda puri mietteliäästi huultaan huomatessaan toisen sytyttävän savukkeen. Vaaleaverikkö vilkaisi ympärilleen ja sipaisi kasvoilleen karanneet hiuskiehkurat takaisin korvansa taakse. Hieman empien tyttö kaivoi askin kangaskassinsa pohjalta ja nappasi yhden syöpäkääryleen huuliensa väliin vilkaisten samalla vierustoveriaan kulmiensa alta. Että sen olikin pitänyt alkaa polttelemaan juuri, kun Amanda oli saanut haudattua tupakkahimonsa jonnekkin takaraivonsa syrjäisimpään nurkkaan. Savuke syttyi nopeasti, ottaen huomioon, että sytkärin kaasu määrä lähenteli nollaa. Ensimmäisten savujen valuessa keuhkoihin Amanda rentoutui hieman ja katsahti sitten Takumaa. Tyttö laski katseen syliinsä ja karisti tuhkat tuolinsa viereen. Samapa tuo haittasiko se jotakuta. Kultakutrimme kääntyi jälleen katsomaan pinkkihiuksista jätkää samalla puhaltaen savut hitaasti tämän suuntaan. Erittäin ärsyttävä tapa, tai ainakin useamman ihmisen mielestä oli.

"Et sattuisi tietämään ketään keneltä kysyä onko täällä hienostokoulussa ylipäätään mahdollisuutta harrastaa miekkailua?" Lempipuheenaihe. Tyttö oli harrastanut pienestä pitäen miekkailua. Se olikin potkunyrkkeilyn lisäksi ollut harrastus, jota Amanda ei ollut lopettanut parin viikon kuluttua sen aloittamisesta. Olihan sitä tullut kokeiltua, jos jonkin näköisiä lajeja, kuten ratsastusta, balettia ja yleisurheilua. Kaikkiin kumminkin oltiin kyllästytty ja treeneissä käynti oli vähentenyt huomattavasti, etenkin silloin kun alkoholi, tupakka ja jätkät astuivat kuviin. Blondi veti kevyet savut keuhkoihinsa antaessaan katseensa kiertää pitkin uima-altaan reunoja. Vapaalla kädellään neito pörrötti vaaleita hiuksiaan.

[Takuma]

[Anteeksi, että vastaaminen kesti. 8'D Leiri pukkasi tielle.]

Taku nyökkäsi pienesti Amandan esitellessä itsensä, mutta ei vaivautunut sen suurempaan reaktioon. Nimi oli normaali, ei mitään hauskaa, harmi. Poika katseli pitkään ilmeettömästi Amandaa ja huomasi yllättyvänsä pienesti kun tyttö kaivoi tupakan esiin. Ohhoh, tämähän ei ollutkaan aivan niin hentoinen kun Taku oli luullut. Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista. Taku vetäisi syvät henkoset tupakastaan ja katseli kulma hieman koholla kun Amanda sytytti oman tupakkansa. Ei olisi ihan heti uskonut tuollaisesta nätistä tyttösestä. Toisaalta, ei kovin moni ollut valmis lyömään vetoa senkään puolesta, että Taku poltti hyvinkin aktiivisesti tupakkaa. Väliäkö tuolla. Kunhan tupakointi ei näkynyt ulospäin.
Taku sai tupakkansa poltetuksi juuri kun Amanda kysyi kysymyksensä. Poika heitti tupakan maahan ja jätti sen siihen kitumaan. Sen jälkeen Taku kääntyi Amandaa kohti vino hymy kasvoillaan. Tyttöhän oli täynnä yllätyksiä.

"Olen itsekin miettinyt samaa. En ole ainakaan vielä löytänyt ketään joka olisi kiinnostunut samasta lajista kuin minä." Taku hymyili huomattavasti rennommin Amandalle. Ehkä tämä ei olisikaan niin kamala kuin oli antanut ymmärtää. Jos tyttö kerta oli kiinnostunut miekkailusta, niin ehkä Taku voisi vaivautua tulemaan tämän kanssa toimeen. Saint Lyonsissa ei tosiaankaan ollut ketään jota olisi kiinnostanut ruveta valmentamaan eksoottisempia urheilulajeja, kuten miekkailua tai jousiammuntaa. Taku oli joutunut tyytymään yksinään harjoitteluun, ja siitäkin valitettiin. Oli kuulemma vaarallista ampua metsän laidalla harjoitusjousella. Joku saattaisi saasa nuolesta selkään. Niinpä Taku oli tyytynyt vain ihailemaan joustaan sisätiloissa.
"Oletko harrastanut kauankin?" taku katsoi mielenkiinnolla Amandaa. Nyt kun oli löydetty jotain yhteistä, niin ehkä juttukin alkaisi sujua eikä jäisi siihen toisen piikittelyyn ja härnäämiseen. Takunkin olisi ehkä aika saada ihan ystäviä tästä koulusta. Vihamiehiä oli jo tarpeeksi.

[Amanda]

[Juu, ei mit. Vastailet sit, ku jaksat/kerkeet/haluat. :>]

Amanda tunsi jätkän katseen. Huokaisten kultakutri heilautti hiuksiaan ja nosti katseensa vierustoveriinsa. "Onko niin ihmeellistä, kun tyttö polttaa?" Vaaleaverikkö siristi aavistuksen verran silmiään ja kallisti päätään. Tyttö painoitti niin-sanaa lauseessaan. Kyllä hän tiesi ettei moni uskonut tämän polttavan saatika sitten harrastavan miekkailua ja potkunyrkkeilyä. Amanda kohotti kulmiaan lähes huvittuneena pojan kääntyessä häneen päin vino hymy kasvoillaan. "Älä nyt sano, että luulit minun harrastavan jotakin niinkin tylsää kuin... no, baletti?" Silmiään pyöräyttäen tyttö huokaisi erittäin dramaattisesti ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Toki kaikki ajattelivat, että siro tyttönen, kuten Amanda harrasti luonnollisesti balettia. Miekkailussa tai nyrkkeilyssä saattaisi kynsi vaikka katketa. Huoh, boring.

Neitonen puhalsi savut hitaasti ulos nenänsä kautta. "Hienostokouluissa ei useasti tunnu olevan kuin balleriinoja ja pelureita, joiden ainoa harrastus tuntuu olevan tyttöjen vikittely." Amanda naurahti hyväntuulisesti ja katsoi toista kulmiensa alta. "Tiedän, koska olen kiertänyt kahden vuoden sisällä useammassa hienostokoulussa kuin vain yhdessä." Tyttö perusteli mielipidettään. Kasvoilla oli kevyt, pieni hymy, joka ei kumminkaan ulottunut silmiin asti. Vierustoverin tiedustellessa oliko toinen harrastanut kauankin miekkailua tyttö hymähti ja kohotti aavistuksen verran toista kulmaansa. Nytkö hänen seuransa alkoi kiinnostamaan? Kultakutri veti syvät henkoset ja puhalsi savut ylös taivaalla tarkkaillen sivusilmällä vieressään istuvaa. Etu- ja keskisormi piteli savuavaa syöpäkäärylettä ja katse tutki toista ehkä hieman kiinnostuneempana. Ehkä piikittelyn voisi jättää, jos toinen kerta oli kiinnostunut samoista asioista. "Kakarasta asti ja siinä sivussa myös potkunyrkkeilyä. Entäs herra itse? Kauanko olet harrastanut miekkailua?"

Now, now, darlin.
Oh, don't lose your head
'cause none of us were angels.

[Miten musta tuntuu, että mun molemmat hahmot harrastaa tätä dramaattista huokailua? *silmien pyörittelyä*]

[Takuma]

Taku hätkähti ajatuksistaan tuntiessaan Amandan katseen ja kuullessaan tämän kysymyksen. Pinkkitukka pudisti päätään ja kohtasi Amandan katseen.
"Eihän se taida nykypäivänä olla niinkään erikoista." Taku hymyili hieman vinosti Amandalle ja käänsi katseensa sen jälkeen taivaalle. Blondihan oli näköjään oikein tarkka siitä mitä hänestä ajateltiin. Muistutti hieman Takua itseään.
Takun oli pakko naurahtaa kun Amanda vaihtoi aiheen harrastukseensa. Ei hän voisi edes kuvitella blondia tanssahtelemassa tutu päällä tai mitään vastaavaa. Se olisi aivan liikaa toisen ylpeydelle. Tai mikäpä Taku oli sanomaan naisten piiriin. Miekkailu kuulosti enemmän tytön lajilta, tai jokin itsepuolustus.
"Enpä oikeastaan. En edes voisi kuvitella sinulle tutua ja balettitossua." Taku naurahti leikkisästi ja käänsi katseensa uudelleen Amandan kauniisiin kasvoihin. Harmi, että tytön luonne oli mitä oli.

Amandan ruvetessa puhumaan hienostokoulujen normaaleista piirteistä Takun oli pakko lisätä eräs seikka.
"Tai poikien vikittely. En ole tainnut tavata tässäkään koulussa yhtäkään täysheteroa poikaa. Tai ehkä muutaman. Vähemmistö he kuitenkin ovat." Amandan sitten perustellessa näkökulmaansa, Taku vain nyökkäsi tälle pienesti. Ilmeisesti tyttö ei ollut mitään kovin pysyvää tyyppiä. Tai sitten tällä oli omat syynsä matkustella hienostokoulusta toiseen. Ja mitä tuohon perusteluun tuli, niin Taku ei tainnut tuntea yhtäkään balleriinaa tästä koulusta. No, ehkä hän oli tutustunut vääriin ihmisiin. Pelureiden kohdalla väite oli täyttä totta, Takukin taisi kuulua tuohon kastiin.
Amandan kulman noustessa Taku vain hymyili tälle. Hän sai odottaa vastausta kysymykseensä hetkosen, mutta ei se haitannut. Amandan vihdoinkin saadessa vastauksen ilmoille Taku virnisti tälle.
"Polvenkorkuisesta, sivulla myös jousiammunta on ollut mukana." Taku piti katseensa edelleenkin taivaalla ajelehtivissa pilvilautoissa. Eipä ollut pahemmin tullut harrasteltua kumpaakaan lajia Ranskassa ollessa. Täällä tosiaankin oli surkeat mahdollisuudet.