Athenen asunto

[athene]

Athene avasi asuntolan ulko-oven ja lähti kävelemään pimeää käytävää pitkin omalle asunnolleen. Tyttö kompuroi pimeässä, mutta löysi lopulta asuntonsa oven, avasi sen ja astui ovesta sisään. Napsautettuaan valot päälle häntä odotti sekasorto. Tytön matkalaukut ja pahvilatikot olivat keskellä eteistä, Yu huokaisi ja alkoi kantamaan pahvilaatikoita viimeiseen makuuhuoneeseen. Makuuhuoneen ikkunanpuoleisella seinällä oli vaatekaappi ja kaapin oikealla puolella jonkinlainen vuode. Se oli sellainen tavallinen vuode, jossa oli paksu patja ja puiset jalat. Athene laski pahvilaatikon sängylle ja lähti hakemaan toisia tavaroitaan. Haettuaan tavaransa eteisestä, hän avasi kaikki laatikot ja matkalaukut ja alkoi laittamaan tavaroita paikoilleen.
Yu keskeytti julisteen ripustamisen, kuullessaan jonkinlaisen koputuksen ovella. Kun koputus ei toistunut tyttö kohautti olkiaan, sulki huoneensa oven ja meni ovelle. Hän avasi oven lukosta, joka kolahti kovaa käytävässä. Yu jätti oven auki kaiken varalta ja lähti hääräilemään omaan huoneeseensa, eteisessä olevien tyhjien pahvilaatikkojen kellertyvän valossa.

((Kuka tahansa saa tulla Athenen juttu kaveriksi tai asuntolaan vakituiseksi.. :>))

[Tommy]

[nu~, nu~. Mie sain vihdoin raahattua Tommyn pois Kinokin luota. Ja keksittyä 'nerokkaan' syyn saada huivipää käppäilemään toisten kämpässä. :'DD]


Tommy oli tulossa kaupasta, jossa oli käynyt ostamassa askin tupakkaa tajutessaan, että syöpäkääryleet loppuisivat pian kesken. Hän löntysteli laiskasti kämpille päin polttaen tupakkaa hajamielisesti. Nuorukaisen saapuessa ovelle, tämä tumppasi tupakkansa ulko-oveen ja astui sisään pimeälle käytävälle. Heti oven eteen oli joku pudottanut lompakkonsa, jonka Tommy nappasi käteensä pyöritellen sitä hetken. Se oli tumma lompakko, aika pieni ja nahkainen. Nuorukainen mietti, löytäisikö sen oikeaa omistajaa, kunnes tajusi lukea sievällä käsialalla kirjoitetun osoitelapun sen sisältä. Ei tullut yllätyksenä, että lompakon omistaja asui asuntolassa. Nuorukainen sai oudon ritarillisuuspuuskan ja päätti palauttaa nahkaisen rahasäilytysvälineen takaisin oikealle omistajalleen. Huivipää vilkaisi vielä kerran asuntolan osoitteen lappusesta, kunnes tunki lompakon takataskuunsa ja lähti suunnistamaan kohti oikeaa ovea.

Saapuessaan ovelle, nuorukainen koputti siihen terävästi. Odotellessaan jotain avamaan, hän tuli hetkeksi toisiin ajatuksiin lompakon palauttamisen kanssa ja häipyi hetken mielijohteesta ovelta vähän matkan päähän käytävältä. Ja vilkaisi, paljonko lompakossa oli rahaa ja verotti sieltä muutaman pienen setelin. Eihän hän nyt ilman löytäpalkkiota tuota palauttaisi. Hän voisi kyllä pitää tuon itselläänkin, mutta jostain syystä hänen omatuntonsa ei juuri sillä hetkellä sallinut moista tekoa. Tommy talsi takaisin ovelle, joka oli nyt auki. Hän epäröi hetken kunnes astui sisään muuttolaatikoiden valtaamaan eteiseen. Nuorukainen seisahtui hetkeksi kuullostelemaan ja päätyi sitten koputtamaan oveen, jonka takaa kuului meteliä. Hän ei odottanut vastausta vaan avasi oven itse, huonotapainen kun oli.

"Ei sulta sattuis olemaan lompakko hukassa?", hän kysyi bongatessaan muuttolaatikoiden parissa hääräilevältä tytöltä ja virnisti hieman vahigoniloisesti.

[Tommy]

[hei kuules. En voi pitää peliä, joka etenee hitaasti, viemässä tilaa, kun itsellä on niin kova peli-inspis ja paljon pelejä suunniteltuna, joten.. umh.. pitää perua koko juttu. Tai laittaa tauolle tai jotain. Ilmota mulle yksärillä, että haluutko mun poistavan omat viestini tästä topikista, että tänne voi joku muu tulla, vai annetaanko olla. ]

edit // vastaa heti ku kerkeät. Järkkään sitte taas tilaa uudelle pelille ja tuun jatkamaan. Ok? ]

[athene]

((Tulin tänne nopsasti kirjoittamaan. Elaine olisi tulossa tänne kolmanneksi, sovimme tästä yksityisviestillä, käykö?))

Athene käännähti kuullessaan äänen takanaan. Hänen katseensa terävöityi tulokkaan kädessä olevaan lompakkoon ja samantien pojan kasvoihin. Hän siirsi hiuksiaan korvan taakse, astellen lähemmäksi."Itse asiassa, kyllä." Tyttö sanoi, napaten lompakkonsa pojan kädestä."Kiitos." Hän lisäsi. Pitihän nyt olla kohtelias toisia kohtaan, Yu palautti mieleensä. Hän viskasi lompakon työpöydälleen ja alkoi siirtelemään vaatteitaan kaappiin. Omatunto kolkutti kreikkalaisen päässä ja tämä lopetti puuhastelunsa ja kääntyi tulijaan päin."Haluaisitko jotain?" Athene kysyi kohteliaasti, kalliastean päätään hieman, heittäen lakkinsa sängylleen ja menten ikkunalle sulkemaan kaihtimet. Samassa hän lähti eteiseen, jonka kautta pääsi keittiöön ja haki kaapista muutaman lasin ja jätti ne pöydälle. Hän ei turhia aikaillut. Hän halusi nyt olla yksin tai jonkun muun naispuolisen henkilön kanssa. Nuorukainen siirtyi eteiseen ja alkoi taittelemaan pahvilaatikoita kasaan, laittaen ovea hieman kiinnemmäs. Olohuone, josta oli suora näkymä ulos, oli tyhjillään. Sinne saataisiin tavarat huomenna tai vasta viikonloppuna. Onneksi nyt oli jo torstai-ilta. Athene kiirehti nopeasti takaisin huoneeseensa, laittaen kännykkänsä laturiin ja potkaisten laukkunsa huoneensa kynnykselle."Olen muuten Athene. Entä sinä?" Hän sanoi, kipitellessään ympäri asuntoa.

[Tommy]

[juu. se on ok. ^__^
onkos pelijärjestys sitten Atehe, Tommy, Elaina? vai onkos vielä edes tulossa kolmanneksi vai vasta vähän myöhemmin? ó.O;; ]


Tommy kohotti kulmiaan toiselle, tuon napatessa lompakon tuon kädestä. Hän oli vähällä kysyä jotain sen tyylistä kuin 'mistä mä tiedän, että lompakko on varmasti sun', mutta tajusi ajoissa pitää suunsa kinni. Olihan tuon osoite ollut lompakkoon jätetyssä paperilappusessa, joten tottakai tuo oli lompakon omistaja. Tai sitten se oli tuon kämppiksen, mutta sillä ei oikeastaan ollut huivipään kannalta väliä.

Tommy norkoili oven edessä toisen hääräillessä vaatteidensa kimpussa. Hän katsoi, kuinka toinen viikkasi vaatekerran toisensa jälkeen siististi kaappiin. Nuorukainen oli jo valmiina poistumaan paikalta, kun toinen yllättäen näytti muistavan hänet. Hän pudisteli päätään vastaukseksi toisen kysymykseen.
"Mä mitään tarvi. Enkä haluu", hän sanoi hieman töksähtävästi. Huivipää mietti, pitäisikö hänen jättä toinen rauhassa purkamaan muuttolaatikoita. Hän ei kuitenkaan saanut itseään liikkelle, vaan seisoi kuin tatti ovensuussa katsellen toisen puuhastelua kiinnostuneen oloisena. Miten jollakin oli virtaa tehdä jotain tuollaista? Nuorukainen ei itse voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään moisella tarmolla. Omat muuttolaatikotkin hän oli saanut purettua vasta muutaman kuukauden kuluessa, vaikkei tavaraa ollutkaan ollut paljoa. Hän ei kyennyt ymmärtämään, että joku jaksoi oikeasti noin energisesti tehdä jotain, kun itse eli elämäänsä verkalleen ja antoi asioiden edetä omalla vauhdillaan.

Toimeliaan tytön kadotessa huoneesta hetkeksi, nuorukaisen katse sirirtyi tutkimaan tuon huonetta lievästi uteliaana. Kun toinen tuli takaisin, hän siirsi katseensa tuohon ja kohotti jälleen kulmiaan hieman hämmästyneenä tytön yllättävästä esittäytymisestä.
"Tommy", huivipää esiteli itsensä lyhyesti. "Sä oot näköjään vasta muuttanu tänne", hän totesi aika pian vain jotain sanoakseen.


[mmh.. pahoittelen vähän kökköä viestiä. Meinaa vähän väsyttää.. xDD ]

[athene]

((Elaine ajatteli tulla tänne vasta kun Tommy lähtee. Kun teillä on tuolla toisessa paikassa peli.. Itse kirjoittelen tänne sitä mitä päähän ikinä pulpahtaakin.))

Athene rauhoittui vähäsen ja hiljensi tahtiaan."Juu, päivä sitten." Hän sanoi. Hän pysähtyi Tommyksi esittäytyneen nuorukaisen viereen."Taidat itsekin olla melko uusi täällä, mutta olet tutustunut nopeammin paikkoihin." Hän sanoi ykskantaan, käyten nopeasti eteisessä sulkemassa oven, käyten keittiössä laittamassa lasit takaisin kaappiin ja palaten paikalleen, kuin ei olisi siitä lähtenytkään. Näytti kuin nuorella naisella ei olut mitään tekemistä, tämä alkoi vaihtaman painoaan jalata toiselle ja pyörittelemään hiuksiaan sormissaan.

((Mulla ei oikien inspaa tänään...))

[Tommy]

[awwzz, oukii. ^__^]

Tommy nyökkäsi toisen vastaukselle. Tuon todetessa, että huivipääkin mahtoi olla aika uusi asukas, tämä kohotti hieman kulmiaan. Oli hän jo jonkin aikaa ehtinyt koulussa olla, mutta ei niin kauan, että olisi ehtinyt sopeutua kunnolla. Toisaalta nuorukainen uskoi, ettei koskaan sopeutuisi täysin sisäoppilaitoksen meininkiin. Vaikka laitos kun laitos. Olihan nuorukainen viime vuodenkin viettäny lähinnä vieroitusklinikalla ja siellä kasannut elämäänsä uudelleen. Kouluun meneminen oli seuraava askel toipumiseen, ainakin lääkäreiden mielestä. Nuorukainen oli itse sitä mieltä, että oli jo kovaa vauhtia toipumassa ja kyllä kaikki hänen tukihenkilönsäkin olivat tyytyväisiä hänen vauhtiinsa päästä uudelleen jaloilleen. Ei häntä olisi kouluun päästetty, jos nuo eivät olisi uskoneet hänen olevan siihen valmis.

"Emmä nyt niin uus oo", hän vastasi ääneen. Nuorukainen tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi jäädessään roikkumaan toisen kämppään sillä tavalla, mutta jostain syystä hän ei vielä halunnut lähteä. Ehkä hän kaipaisi niitä kontakteja toisiin ihmisiin. Ainakin se, että joku ylipäätään puhui hänen kanssaan, tuntui vaikuttavan mukavalla tavalla hänen itsetuntoonsa, joka oli aika heikoilla lukemilla.


"Mistä sä oot kotosin?", nuorukainen töksäytti yllättäen kysymyksensä. Ei häntä oikeastaan kiinnostanut, mutta olipahan ainakin saanut jotain sanottavaa.


[niin joo. ja se inspiksen puute on ihan ymmärrettävää välillä. ]

[athene]

"Kreikasta." Athene vastasi lyhyesti. Hänestä oli mukavaa kun Tommy töksäytteli kysymyksiä, mutta turhempaa olisi jos he molemmat olisivat hiljaa kuin muuri. Punatukka lopetti hiuksiensa pyörittelyn, koska se tuntui ajantilanteeseen lapselliselta. Vaikka ei Athene mikään ihmisten kansallisuuden tietokone, hän saattaa kuka on japanilainen ja kuka britti, jokaisellahan on oma tyylinsä ja maansa 'kasvot'.
"Anna kun arvaan, olet britti?" Athene sanoi, ennen kuin pystyi kieltämään itseään. Odottamatta vastausta hän jatkoi."Sen huomaa piirteistäsi."
Äkkiä kreikkalaisen puhelin soi viestin tulo ääntään ja Athene meni nopeasti ja luki viestin joka oli tullut."Hmm..." Tyttö mutisi, juuri ja juuri että sen saattoi kuulla, hän sammutti kännykkänsä ja irrotti latingista, kääntyen Tommyyn päin."Anteeksi." Hän sanoi nolostuneena, äkillisestä viestistä ja aiemmista sanoistaan.

[Tommy]

Jälleen Tommy tyytyi vain nyökkäämmään toisen vastaukselle. Kreikasta siis. Nuorukainen unohtui hetkeksi katsomaan tytön pitkiä, punaisia hiuksia, mutta toisen puhuessa taas, siirsi huivipää katseensa tämän kasvoihin.
Hän yllättyi hieman toisen arvatessa, että hän oli britti. Nuorukainen oli juuri kysymässä, mistä toinen tiesi, kun tuo jo kertoi huomanneensa sen hänen kasvonpiirteistään. Huivipää ei ollut koskaan ajatellut, että näytti niin selkeästi britiltä, mutta ehkä sitä ei ollut niin vaikeaa päätellä. Nuorukainen itse ei yleensä osannut kuin suunnilleen arvioida, mistä toinen saattaisi olla.

Tytön kännykän piipatessa, nuorukainen havahtui omista ajatuksistaan. Hän päästi katseensa jälleen vaeltelemaan huoneessa, mutta siirsi sen pian takaisin tyttöön tuon mutistessa nolostuneet anteeksipyynnöt.
"Joo ei mitään", hän vastasi vähän oudoksuen. Huivipää ei muistanut koskaan tavanneensa ihmistä, joka pyyteli anteeksi saadessaan kännykkäänsä viestin tai tunnistaessa toisen kansallisuuden kasvonpiirteiden perusteella. Nuorukainen hymähti hieman ja päästi katseensa tarkastelemaan lattiaa hetkeksi.

"Millä luokalla sä oot?", hän töksäytti jälleen. Huivipää nosti katseensa toiseen ja hymyili vähän vaivaantuneena. Hän tiedosti kyllä, että saattoi toisen mielestä vaikuttaa tungettelevalta kysymyksineen, mutta ei nuorukainen oikeastaan hiljaakaan halunnut olla.


[omg! Sain vastattua. jee! Okei, toi on aika tönkköä tekstiä, mut vastasin silti. hahhah! Mä saan mun inspiksen viel kiinni. *bwahahahah*]

[athene]

Athene naurahti hivenen.
"Kituva 12 luokkalainen. "Hän vastasi lyhyesti, heittäen kännykkänsä lompakkonsa viereen. Athenen mielestä oli mukavaa kun Tommy kyseli vähän sitä sun tätä, vaikak huivipää saattoi itse pitää niitä kiusallisina.
"Anteeksi, mutta minun pitäisi alkaa lukemaan muutamiin kokeisiin, ku ne on täs ihan lähipäivinä." Hän sanoi, alkaen kaivaa kirjojaan repusta ja laskien ne pöydälle. Hän oli hieman väsyneempi Tommyn tultua, mutta hänen piti vetäistä lauseensa takaisin, mutta se oli nyt mahdotonta. Athenen ei ollut tarkoitus sanoa mitään sen tapaista, se vain tuli ulos.

[Tommy]

Tommy ei nauranut toisen vastaukselle. Hän itseasiassa vaivaantui hieman, koska tiedosti turhankin hyvin olevansa surkea koulussa. Kolmannentoista luokan erityisryhmäläisenä hänellä ei oikein ollut saumaa lähteä koulumenestyksellään kersumaan.
"Meil saattaa sit olla jotain samoi tuntei joskus. Mullon välil tuntei vuotta nuorempien kans, ku..en oo kovin hyvä koulussa", hän totesi ja ihmetteli, miksi teki tuollaisen tunnustuksen ventovieraalle, vaikkei hänen olisi tarvinnut sanoa sanaakaan vastaukseksi. Pitäisi varmaan opetella olemaan puhumatta omista asioistaan liikaa, sillä nuorukainen oli todennut joutuvansa yleensä pulaan, jos laverteli liikaa itsestään tai muista. Silti hän silloin tällöin harrasti moista, mutta tekin sen vahingossa ja yleensä humalassa.

Tytön seuraava toteamus sai Tommyn vaivaantumaan entisestään.
"Mä voin kyl häipyy", huivipää tuumasi olkiaan kohauttaen ja lähti hivuttautumaan kohti ovea. Ehkä häntä hieman loukkasi toisen todetessa suoraan, että halusi lukea rauhassa, mutta toisaalta syy oli ihan hyväksyttävä. Nuorukaisella itselläänkin odottivat kämpällä läksykirjat. Hän nimittäin kyllä panosti koulunkäyntiinsä ja läksyt teki aina, vaikkei moni sitä päältä päin olisikaan uskonut. Eikä nuorukainen yleensä asiasta kovaa metakkaa pitänyt, vaan piti kiinni huligaanin maineestaan.

[sori hirveen pitkä vastausväli. Meinaa toi inspis oikeesti karkailla. ]