|
Post by sabine on Apr 10, 2006 17:01:01 GMT 2
Sabine oli hyvillään, että poika pystyi nukkumaan ilman yövaatteitakin ja naurahi hieman, kun poika vastasin hänelle leikin mukaisesti. Pojan tarttuessa häneen tyttö vavahti vieläkin hieman, ihan oman itsesuojeluvaistonsa takia. Todettuaan, että pojassa ei ollut mitään vaarallista Sabine rentoutui hieman ja antoi pojan viedä häntä läpi huoneen. "Ei minua edelliselläkään kerralla haitannut, että tanssimme selvässä musiikin puutteessa. Muusiikkihan on luotu vain siksi, että tannsimisessa olisi jotain järkeä." Sabine nauroi iloisena, sillä huoneessa ei ainakaan ollut mittä liian arvokasta, minkä rikki menessä hän olisi joutunut ostamaan tilalle uuden.
Hetken tanssittuaan Sabine kurtisti hieman kulmiaan ja katsahti poikaa uudemman kerran. "Missä sinä olet oikeastaan oppinut tanssimaan?" Sabine ei ainakaan muistanut, että olisi kysynyt tätä pojalta jo aikaisemmin, tai sitten hänen muistinsa temppuili pahemman kerran. Vaikka Sabine ei osannutkaan paritansseja kovinkaan hyvin, näytti hänkin osaavan niitä pojan taitavan viemisen avulla.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 10, 2006 19:52:48 GMT 2
Daniel naurahti. "Järki sinänsä, että saisi säännöllisen tahdin aikaiseksi. Enkä uskonut, että sinulta olisi löytynyt paritanssimusiikkia", hän sanoi hymyillen. Huone ei ollut kaikkein paras paikka tanssin harrastamiselle, mutta paremman putteessa se sai kelvata. Tokihan he olisivat voineet liikkua oviaukosta käytävään ja sieltä valtaamaan muut huoneet. Makuuhuone sopi kuitenkin paremmin. "Juttu on aika monimutkainen selitettäväksi, mutta yritän yksinkertaistaa sen", poika vastasi Sabinen kysymykseen. Hän mietiskeli hetken aikaa, ennen kuin jatkoi. "Whitebrookin suku on ollut olemassa jo hyvän aikaa, ja sen jokaisen jäsenen velvollisuus on oppia tanssimaan sujuvasti. Tämän takia äitini passitti minut Thunder Bayn parhaimman tanssinopettajan luokse ja piti siellä niin kauan, että opin kaikki yleiset parintanssit ja joitain muita lajeja." Daniel seisahtui hetkeksi parantamaan otettaan Sabinesta. Tanssiminen kuului niihin tekemisiin, jotka saivat hänet hengästymään tavallista nopeammin. Hän ei sitä nimittäin harrastanut kovinkaan paljoa opettelemisesta huolimatta. Hänen kätensä olivat hiukan hionneet ja lipsuivat Sabinen kämmeneltä. "Etkä varmaan usko, mitä äitini käski minun tehdä täällä niin nopeasti kuin suinkin", poika sanoi ja irvisti ajatukselle. "Ennen kuin astuin lentokoneeseen, hän vannotti minut liehittelemään jonkun pahaa-avistamattoman opiskelutoverini ja leipomaan hänestä uuden tyttöystävän. Vällyjen väliin hyppääminen kuului hänen lauseeseensa. Minun ja edelliseni, Emilyn, eroaminen oli hänelle kova isku", hän jatkoi ja pyöräytti silmiään kattoon.
|
|
|
Post by sabine on Apr 10, 2006 20:25:24 GMT 2
Sabinea makuuhuoneen ahtaus ei kovin paljoa häirinnyt, itse asiassa huoneessa oli tilavampaa kuin hänen omassa makuuhuoneessaan. Hän tanssi pojan tahtiin ja nautti siitä täysin siemauksin. Hän nauroi iloissaan, vaikka ei edes tiennyt, millaista tanssimusiikkia poika olisi kaivannut. Sabine kuunteli pojan puheita, eikä hänestä tuo kovin monimutkaiselta kuulostanut, verrattuna hänen omaan kotitilanteeseensa. Hänen oman oma perheensä oli joutunut tappelemaan suuremman kriisin kanssa kuin muutama tanssi kurssi. "Mutta eihän tuo kuulosta kovin monimutkaiselta, lähinnä selvältä. Minunkin suvussani oli muutamia outoja perinteitä, kuten vaikkapa että jokainen tyttö saa 12-vuotiaana oman käytöstapojen opettajansa. Se on vähän outoa, kun kerran elätään nykyaikaa, eikä mitään 1700-lukua." Sabine ei edes huomannut, että poika oli parantanut otettaan. Hikiset kädet kuitenkin häiritsivät häntä enemmän. Hän koitti pitä otteensa pojassa, vaikka se olikihin hieman hankalaa. Sabine naurahti hieman pojalle. "Ja minäkö olen nyt sitten sinun pahaa-aavistamaton uhrisi? Tiesin, että joudun vielä uhriksesi. Tiesin sen jo siellä metsässä. Mutta nyt sinä ainakin jäit kiinni." Sabine naurahti hieman, mutta vakavoitui sitten. "Mitäs sinulle ja exsäsi sitten kävi? Eivätkö kaukosuhteet toimikaan, kuten ollaan monesti ennustettu?" Sabine punastui hieman, hänen ei ehkä pitäisi tökkiä jäätä niin innokkaasti.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 10, 2006 20:37:31 GMT 2
"Eihän se kuulosta kamalalta, mutta se on sitä. Et sinä haluaisi opettajaksesi viittäkymppiä lähestyvää vanhaapiikaa, joka muistuttaa ulkomuodoltaan rahtilaivaa. Mutta minkäs teet? Äiti valitsi hänet maineen vuoksi." Daniel seisahtui jälleen ja irrotti otteensa Sabinesta. Hän pyyhkäisi kämmeniään shortsiensa sivuihin. Niiden hikisyys alkoi häiritä häntä itseäänkin. Poika heilutteli käsiään ilmassa saadakseen ne kuivumaan edes jotenkuten. "Oikeassa olet siinä, ettemme elä 1700-lukua. Vanhemoani eivät vain ole tajunneet sitä - vielä", hän sanoi ravistelleen edelleen kämmeniään. Olihan hän tolkuttanut lukemattomia kertoja vanhemmilleen, että heidän olisi nykyaikaistettava itsensä. Sukukartanoon he eivät olleet aikeissa koskea restaurointimielessä ainakaan tällä haavaa. Daniel virnisti ilkikurisesti Sabinen mainitessa pahaa-aavistamattomuuden. "Vain jos itse haluat." Sen sanottuaan hän kietoi kätensä tytön ympärille ikään kuin taustalla olisi alkanut kuulua hidasta musiikkia. "Täsmälleen niin. Hän muutti Thunder Baystä pois, eikä suhteemme kestänyt sen jälkeen enää pitkään. Juttelimme kauan puhelimen kautta ja sen tuloksena päätimme, että oli aika päästää irti ja lähteä molemmat omille tahoillemme. Olimme molemmat tyytyväisiä", hän selosti.
|
|
|
Post by sabine on Apr 10, 2006 20:57:01 GMT 2
Sabine punastui hieman, tosiasiahan oli se, että hän ei oikeastaan tiennyt, mitä hän halusi. Hän halusi kyllä olla rakastettu, pidetty, mutta.. Minkä hinnalla? Hänellä meni mielestään hyvin Christianin kanssa, kunhan vain poika muistaisi ajattella enemmän seurassaa olevia eikä käyttäysi kuin mikäkin moukka. Hän päätti unohtaa kokonaan pojan vastauksen ja keskittyi sitten kuuntelemaan tarkemmin, miksi heidän kaukosuhteensa ei ollut toiminut. Sabine tunsi tahdin hidastuvan, mikä oli sinänsä hieman parempi, sillä hänelle alkoi tulla hieman kuuma tässä tanssiessa. Ja hidas tempo mahdollisti sen, että hän pystyisi keskittymään pojan puheisiin. Hän tunsi kyllä myötätuntoa poikaa kohti, sillä olihan se ikävää, että Danielin kaltainen poika joutui menettemään tyttöystävänsä. Mutta tokihan pojan ulkonäöllä tämä saisi uuden nopeammin. "Voi sinua raukkaa.. Etkä ole vieläkään saanut ketään uutta kiikariisi? Tosin, ei parempaa paikkaa olekaan: Koko koulu täynnä toinen toistaan upeampi vartaloisia tyttöjä, jotka vain odottavat, että komea poika katsoo heitä kohti ja he pääsevät näyttämään, miten tässä koulussa todella toivotetaan vapaa sinkut tervetulleiksi." Sabine liverteli pojalle hyvinkin kauniisti, vaikka ei kunnolla tiennytkään pystyvänsä moiseen. Olihan se hauskaa kiusata poikaa hieman, ihan vain tunnelman keväntämiksesksi. Tanssiminen alkoi ottaa hieman Sabinen voimille ja tyttö parka alkoi kompastelemaan aina vain pahemmin ja pahemmin. Hän koitti kuitenkin pysyä mukana pojan rauhallisessakin tahdissa, onneksi ei sentään tallonut tämän varpaille.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 11, 2006 13:49:22 GMT 2
Hiljaisuuden vallitessa Daniel keskittyi sylissään pitelemäänsä tyttöön. Poika laski päänsä Sabinen olkapäälle ja kietoi kätensä tämän vyötärön ympärille. Tahdin hidastuttua Danielin olokin alkoi olla mukavampi ja hänen hengityksensä tasaantui jälleen normaaliksi. Siinä he pyörivät hitaasti ympäri keskellä Sabinen vierashuonetta. Tytön kiusoitteleva lausahdus nostatti hymyn pojan huulille. "Ei ole ollut tarvetta. Sinkkuna olemisessa on hyvätkin puolensa. Ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia tai muuta sellaista", hän naurahti. "Saan tarpeeksi vältellä vihjailevia silmäyksiä koulun käytävillä. Ei minua vartalot oikeastaan edes kiinnosta. Taisin jo mainitakin, että tärkein löytyy sisältä?" Daniel puhalsi lämmintä ilmaa Sabinen korvaan.
|
|
|
Post by sabine on Apr 11, 2006 14:03:57 GMT 2
Sabine renntoutui hieman, kun tanssin tahti hiljeni. Hän tanssi hiljaa pojan tahdissa, tuntien pojan ottaneen paremman otteen hänen ympärilleen. Tosin, hänellä ei ollut mitään huolta, sillä vieläkin hän tuntui tuntevan Danielin paremmin kuin Christianin. Hänellä oli kyllä hauskaa, vaikka hänen jalkansa eivät enää kunnolla kestänyt tanssimista. Sen siitä saa, kun lopettaa kaikki urheiluharrastukset samantien. Kunto ei millään tunnu kestävän. Sabine naurahti hieman pojan puheille. "Mutta silloihan sinä jätät viattomat tyttöparat kamalan epätoivon partaalle!" Sabine oli näytti mukamas pelästyneeltä ja naurahti sitten hieman. "Voi niitä tyttöparkoja, jotka ovat koittaneet monta viikkoa iskeä sinua ja huomaavatkin, että olet mielummin minun seurassani kuin heidän." Sabine pudisti päätään muka säälien niitä viatomia tyttöparkoja.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 11, 2006 14:14:51 GMT 2
"Viattomuus on kansantauti. Toivottavasti se ei tartu sinuun. Ja kyllä minä erotan ihmisistä heidän aikeensa. Ne tytöt haluavat vain päästä iholle ja näyttäytyä hyvännäköisen pojan kanssa kylillä." Hiljaa pyörähtely pimeässä huoneessa tuntui arvoitukselliselta. He eivät olleet tunteneet toisiaan kovinkaan kauaa ja nyt he tanssahtelivat kuin vanhat tutut. Ajatus nauratti Danielia. "Tiedätkö, tämä tanssiminen alkaa jo hieman kyllästyttää", hän sanoi hiljaa ja irtautui Sabinesta se vähäinen valo, joka ikkunasta pääsi sisälle, valaisi puolet tytön vaaleista kasvoista. Samoin Danielin omista. Kuunvalo heijastui hänen suklaanruskeista silmistään, jotka tutkailivat Sabinea herkeämättä. "Sinun jalkasi tärisevät."
|
|
|
Post by sabine on Apr 11, 2006 14:26:17 GMT 2
Sabine naurahti hieman leikkisästi pojalle. "Mistä sinä tiedät, kuinka viaton minä olen? Ehkä olenkin vain yksi niistä viattomista tyttöistä, jotka vain etsivät itselleen hyvännäköistä poikaa?" Sabine punastui hieman ajatuksellekin. Eihän hänestä olisi ikinä sellaiseen. Sabine ei ollut juurikaan huomannut, että ulkoa oli tullut pimeää. Hän vain tykkäsi tanssia pojan kanssa, vaikka joutuikin kiinnittämän huomiotaan siihen, että ei talloisi pojan varpaita. Kun poika totesi olevansa kyllästynyt tanssimiseen, Sabine huokaisi hiljaa helpotuksesta, sillä jos he olisivat jatkaneet vielä vähänkin kauempaa, hän olisi pyörtynyt siihen paikkaan. Hän jäi hiljaa seisomaan, katsellen pojan tarkkailevaa katsetta hieman hämillään. Hän hätkähti hieman, kun poika sanoi, että hänen jalkansa tärisivät, eivätkä niin vähäänkään. Sabinesta tuntui, että hänen jalkansa voisivat pettää koska tahansa hänen altaan. "Niin tärisevätkin.. En oikeastaan harrasta enää juurikaan urheilualajeja ja se alkaakin jo näkyä.." Tottapuhuen Sabine ei ollut käynyt uimasa kuin vain kerran, tyttö ei enää käynyt lenkillä tai harrastanut aerobiciä, eikä ollut käynyt edes talleilla pitkiin aikoihin. Ei siis ollut kovin ihmeellistä, että hänen kehonsa reagoi niin voimakkaasti yllättävän urheilulliseen päivään. Sabine nojasi hieman seinään, jotta ei kaatuisi pojan syliin ja katseli hiljaa sänkyä kaipaukesella. Olisi ihanaa istuutua pehmeän sängyn päälle ja lepuuttaa jalkojaan.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 11, 2006 14:39:21 GMT 2
Daniel hymyili. "Et sinä näytä sellaiselta ihmistyypiltä. Olen tavannut monia ihmisiä elämässäni." Hän seurasi katseellaan Sabinen seinäännojailua. Tytön jalat tärisivät silminnähden ja tämä näytti olevan kaatumaisillaan. Daniel tukahdutti halun tarrata tätä käsivarresta tukemaan Sabinea. "Sinun pitäisi aloittaa liikunta uudestaan. Esimerkiksi juoksemisella. Kun olet sitä jonkin aikaa harrastanut, olet taas yhtä hyvässä kunnossa kuin silloin aikoinaan, kun olit liikkuvaisempi", hän sanoi rohkaisevasti. Poika nyppäsi käsivarrelleen pudonneen hiuksen pois häiritsemästä. Hän huomasi Sabinen tuijottavan sänkyä kaipaavasti. Ei siinä mielessä, miten olisi ensimmäisenä luullut, vaan toiveikkaana. Toiveikkaana lepuuttaa väsyneitä raajojaan. Sanaakan sanomatta Daniel otti Sabinen käden omaansa ja johdatti tämän istumaan sängylle. Itse hän istui tytön viereen ja ojensi itsensä suoraksi viileille lakanoille. Hän huokaisi tyytyväisenä ja sulki silmänsä, vaipuen jonkinasteiseen horrokseen.
|
|
|
Post by sabine on Apr 11, 2006 14:47:31 GMT 2
Sabine hätkähti hieman pojan sanoista, kohauttaen hiljaa olkiaan. Tosiasiassa tytöllä ei ollut mitään intoa tai mielenkiintoa aloittaa enää uudelleen mitään urheiluharrastusta, sillä tyttö aikoi olla parempi oppilas kuin edellisena vuonna, ihan vain vanhempiensa mieliksi. Ja uhreilu toi hänen mieleensä paljon huonoa muistoja, jotka tyttö tahtoi unohtaa mahdollisimman nopeasti. Sabine hätkähti hieman, kun poika johdatti hänet istumaan sängylle ja katseli hetken hiljaa hymyillen poikaa, kun tämä näytti nukkuvan. Hetken tyttö katseli eteenpäin ja mietti mitä aikoisi tehdä, kunnes Sabine sitten otti tyynyn käteensä. Hetken hän katseli tyynyä ja läimäytti sen suoraan pojan naamalle, ilman minkäänlaista varoitusta. Sabine nauroi pojalle, sillä tämän ilme oli näkemisin arvoinen. Sabine istuutui keskelle sänkyä, pidellen yhä tyynyä käsissään.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 11, 2006 15:26:00 GMT 2
Ajantaju katosi Danielilta täysin, kun hän makasi silmät kiinni horrosmaisessa tilassa. Tuntiessaan tyynyn mäjäytyksen kasvoillaan hänen huuliltaan karkasi yllättynyt huudahdus ja hänen silmänsä rävähtivät apposen auki. Ketjun jatkoksi hän ponkaisi automaattisesti istumaan ja tähyili hiljaisuuteen etsien herättäjäänsä. Tajuttuaan sen istuvan vieressään hän nappasi Sabinen kädestä tyynyn, jolla hän antoi vastaiskun tytön olkapäähän. Naureskellen Daniel vajosi takaisin makuuasentoon jääden katselemaan Sabinea. "Tuo oli julmaa."
|
|
|
Post by sabine on Apr 11, 2006 15:33:11 GMT 2
.Sabine nauroi pojan etsivälle katseelle ja yllättyi, kun poika vei häneltä tyynyn. Hän huudasti hieman, kun poika löi häntä kostoksi ja katseli tätä hymyillen, hieroen olkaapäätänsä. "Mikä itse sitten olet, mokoma metsänhenkien palvoja, kun hyökkäät tuolla tavalla viattomien pikku tyttöjen kimppuun." Sabine laittoi kätensä puuskaan ja alkoi muka murjottamaan pojalle ja tämän ääliömäiselle käytökselle. Hän katseli kohti vastapäistä seinää ja muistutti itseään, että siivoaisi sen vielä. Hän kääntyi katsomaan poikaa muka vihaisen näköisenä. "Äläkä ala mitään sanomaan, että sinä se tässä olet viaton, sillä sitä sinä kaikkein vähiten olet. Olet kamala ja inhottava, kiusaat viattomia tyttöjä piittaamattomuudellasi ja sitten viet minut metsään, jossa sinä ja sinun serkkusi kuitenkin uhraatte monia koulun tyttöjä vain omien pakanallisten perinteidenne takia." Sabine näytti pojalle kieltään ja jäi nojaamaan sängyn reunaan, esittäen hyvinkin murjottaaa ja loukattua, kuitenkin epäonnistuen siinä surkeasti.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 11, 2006 15:58:05 GMT 2
Daniel hieraisi silmiään kuunnellessaan Sabinen vuodatusta. Hän vilkaisi silmäkulmastaan tytön puuskaan asetettuja käsiä ja muka vihaista ilmettä. "Et viitsisi lopettaa tuota metsänhenkijuttua? Tiedät kyllä, ettei se ole totta, sillä oppilaiden katoaminen huomattaisiin heti", hän valitti pidellen kättä otsallaan. Väsymys alkoi tuntua jo pienenä turruutena, joten hän nousi istumaan saadakseen itsensä enemmän hereille. Kädet yhä kasvoillaan hän jäi siihen. "Kylmä suihku tekisi ihmeitä ja piristäisi samalla." Daniel risti jalkansa ja laski kätensä syliin. Hän siirsi katseensa Sabineen.
|
|
|
Post by sabine on Apr 11, 2006 16:22:06 GMT 2
Sabine tuhahti hiljaa pojalle. "No en minä voi tietää, mitä te heille teette. Jos te vain uhraatte heidän sielunsa tai jotain sen tapaista, mistä minä sen tiedän." Sabine katseli hiljaa poikaa, joka näytti kyllä kamalan väsyneeltä. "Noo, suihkuhuone on tuossa käytävän päässä, jos sinä kerran niin kovasta tahtoisit sinne piristymään, varsinkin tuon tanssimisen jälkeen minä suosittelen sitä sinulle erityisesti. Minä voisin jäätä tähän sinua odottamaan." Sabine hymyili hiljaa pojalle, tutkien hiljaa kynnenalusiaan. Kyllä hänkin olisi suihkun tarpeessa, sillä hänen hiuksensa haisivat inhottavasti kloorille ja siitä tyttö ei kovinkaan paljoa pitänyt.
|
|