|
Post by sabine on Apr 25, 2006 22:34:30 GMT 2
Sabine nauroi pojan puheille, katsellen tätä herkeämättä. Hän taputti käsiään, kun poika toi kulhon hänen eteensä suureleisesti ja kiitti hiljaa haaruksta. Sabine alkoi hiljaa syömään pojan viipaloimia hedelmiä ja hetken mielijohteesta hän laittoi niistä muutaman haarukkaan ja kohti pojan suuta hymyillen. "No niin, olepas nyt kiltti poika ja syö hedelmät." Sabine naurahti hieman, kasvojen puna hieman hälvenneenä.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 26, 2006 8:45:41 GMT 2
Hymyillen Daniel poimi haarukan pöydältä ja keihästi sillä persikoita. Hänen kätensä liike jäi puolitiehen, kun Sabine ojensi omaa haarukkaansa häntä kohti. Poika vilkaisi ensin kaivaten odottavan näköisiä persikoita, kunnes siirsi niitä Sabinea kohti. "Vastavuoroisesti", Daniel hymähti ja avasi suunsa ottaakseen hedelmät Sabinen haarukasta. Raikas maku sai hänet hymyilemään entistä leveämmin, ja hän poimi lisää makupaloja kulhosta.
[Jäi lyhyeksi, kiire kouluun.]
|
|
|
Post by sabine on Apr 26, 2006 14:45:02 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojalle, syöden hedelmiä hiljaa, kunnes sitten siirsi huomaamattaan jalkaansa pojan jalkaa vasten, hieroen tämän jalkaa, syöden samalla hedelmäpaloja. "Nyt kun tuhosin sinun esseesi aiheen, onko sinulla mitään aihetta varalla?" Sabine naurahti hieman poikaa, hymyillen hänelle, sivellen yhä pojan jalkaa, tuntien tämän säärikarvat jalallaan. Se kutitti häntä ja Sabine alkoi nauramaan iloisena.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 26, 2006 15:23:23 GMT 2
"Et sinä mitään tuhonnut. Kreikan jumalat ovat yhä listallani", Daniel naurahti keskeyttämättä syömistään ja tiiraili samalla ikkunasta ulos. Kirkas auringonpaiste näytti houkuttelevalta, kun se valaisi koko alueen. Hän saattoi kuulla ihmisten naurun, kun nämä kulkivat kylillä ja rannalla. "Heti kun olen saanut aloitettua esseeni, menen rannalle nukkumaan", poika suunnitteli mietteliäänä. Hän nojasi toisella kyynärpäällään pöytään pidelleen haarukkaansa hedelmäsalaattikulhon yläpuolella valmiina poimimaan lisää uusia uhreja. Sabinen siveleminen sai hänet vilkaisemaan tyttöä ja hymyilemään vinosti.
|
|
|
Post by sabine on Apr 26, 2006 15:35:49 GMT 2
Sabine söi rauhallisena hedelmiä, nyökkäillen samalla pojalle. Hän katseli kyllä vainvihkaa ikkunasta, mutta ei ollut kuitenkaan keksinyt mitään kovin järkevää syytä mennä ulos, ainakaan vielä. "Vieläkö muuten asuntosi on täynnä vaatteita?" Sabine naurahti hieman, kun hän muisteli sitä, kuinka poika oli kaatunut ottaessaan sukkaansa sohvan nurkasta ja kaatui sitten sen seurauksena rähmälleen. Sabine jotenkin muisti, että pojan asunto oli ollut hieman sotkuisen puoleinen muutenkin, mutta samaa voi kyllä sanoa hänenkin asunnostaan, sillä hän ei ollut muistanut moneen päivään siivota ja hän oli vain antanut kauhean kasan tiskejä jäädä vain odottamaan, että hän saisi kunnolla aikaa tiskata niitä, mutta viime aikoina ei aikaa ollut jäänyt mihinkään. "Rannalla olisi kyllä mukavaa lekotella, ainakin jos on hyvä kirja ja tarpeeksi varjoisa paikka vapaana." Huomatessaan pojan virnistävän hänelle, Sabine siirsi nopeasti jalkansa pois, siirsi katseensa kohti pöytää, samalla kun hänen koko naamansa oli aivan kirkkaanpunainen.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 26, 2006 15:49:46 GMT 2
Danielin harmiksi kulho alkoi olla tyhjä, mutta päätti pärjätä seuraavaan ateriaan asti. "Ei ole enää kuin yksi huone siivoamatta. Sitten kaikki jäljellejääneet vaatekappaleet mahtuvat kaappeihini. Loput menevät kierrätykseen ja Kanadaan pikapostina", hän sanoi ja laski haarukkansa pöydälle, jääden katselemaan tyhjää kulhoa joka hetki sitten oli vielä ollut kukkuroillaan mehukkaita hedelmäpaloja. Poika siirsi tuoliaan taaksepäin ja vilkaisi olkansa yli työpöytää, jolla leikkuulauta ja veitsi yhä olivat, ja mietti jaksaisiko alkaa tiskaamaan. "Lukeminen on liian lämmintä ja rasittavaa puuhaa, kun vastassa on kuumana helottava aurinko", Daniel hymyili ja käänsi katseensa takaisin Sabineen. Tämän kasvojen punertavuus ei jäänyt häneltä huomaamatta ja hän katsoi tätä suklaanruskeilla silmillään rohkaisevasti.
|
|
|
Post by sabine on Apr 26, 2006 19:10:49 GMT 2
Sabine pureskeli hiljaa viimeistä hedelmäpalaansa katsellen samalla poikaa, kuunnellen tämän puheita. "Sinäpäs olet ollut ahkera poika, viimeksi kun tapasimme, asuntosi oli kamalan sotkuinen paikka." Sabine naurahti hieman, hänellä oli silloin ollut kaikin puolin hyvin hauska ilta. Sabine katseli hetken ympärilleen, kunnes huomasi, että lautanen oli jo tyhjä. Sabine katseli sitten haarukan nokassa olevaa viimeistä hedelmäpaljaa ja laittoi sen lopulta suuhun, katsellen poikaa hieman hermostuneena. Sabine naurahti hieman pojalle, hymyillen hänelle iloisena. "Siksi varjot onkin keksitty. Todella harvat, varsinkin ne, jotka eivät käytä hattuja, saavat enemmmin auringonpistoksen kuin saavat jotakin tehtyä ajallaan." Sabine katseli hetken Danielia, vastaten tämän katseeseen hymyillen, punan syvetessä vielä muutaman asteen, jos se oli edes mahdollista. Hetken katseltuaan tyhjää kulhoa, Sabine otti sen käteensä, laittoi oman haarukkansa ja nousi ylös. Kävellessään pojan ohi hän otti tämän haarukan pöydältä ja alkoi järjeställä hieman tiskipöydän tiskejä. Hän laittoi pojan käyttämät tiskit ojennukseen ja sen tehtyään palasi takaisin pojan luokse, hymyillen tälle hieman. Hän oli saanut puan kasvoiltaan helitämään, mutta se palasi hyvi nopeasti hänen katseensa kohdatessa pojan katseen. Sabine istui poikaa vastapäätä ja alkoi kiertämään kädellään pientä hiussortuvaa sormensa ympärille. "Kuinka pitk sinun esitelmästäsi sitten pitäisi tulla?"
|
|
|
Post by Daniel on Apr 27, 2006 15:39:00 GMT 2
Daniel hymyili. "Sain innostettua itseäni jollain tavalla", hän vastasi. Koko vaatemäärän keräämiseen ja läpikäymiseen oli mennyt muutama viikonloppu. Nyt hänen eteisessään oli yksi jos toinenkin muovipussi valmiina lähetettäväksi määränpäähänsä. Osa oli jo lähtenyt matkaan, mutta postikulujen vuoksi Daniel joutui jakamaan ne muutaman pussin kokoisiin ryhmiin. Sabinen esitettyä kysymyksensä koskien pojan esitelmää, hän joutui kaivelemaan muistilokeroitaan löytääkseen vastauksen. "En muista, että olisimme saaneet vähimmäispituusvaatimuksen. Mutta kyllä siitä muutaman sivun mittainen tulee, ainakin", Daniel sanoi katsellen pöydän pintaa mietteliäänä. Hän heilutteli toista jalkaansa ajatuksissaan.
|
|
|
Post by sabine on Apr 27, 2006 16:18:13 GMT 2
Sabine katseli hieman poikaa, siirellen jalkojaan hermostuneena. Hän huokaisi hiljaa, kun ei keksiny mitään keskustelun aiheita ja päätti sitten lopulta katsoa poikaa kohti. "Sinun vaatteesi taitavat olla jo kuivat, joten sinä kai voisit sitten hakea ne ja lähteä, jotta saisit esseen tehtyä?" Sabine huokaisi hiljaa pojalle, katsellen tätä hieman peloissaan, että jos poika loukkaantuisikin hänen puheistaan, vaikka he olivatkin jo hänestä keskutelleet sujuvasti siitä, miten pojan essee tulisi onnistumaan. Sabine koitti katsoa poikaa silmiin, vaikka se olikin vähän hänelle hieman hankalaa.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 27, 2006 22:36:36 GMT 2
Danielin jalan liikehdintä pysähtyi ja pojan katse kohosi pöydän pinnasta Sabinen silmiin. Näin toisen ihmisen sanottua hänen ajatuksensa hän alkoi tosissaan miettiä päivän omistamista opiskelulle - ainakin osittain. Kunhan vain pääsisi ensin alkuun... "Voi olla paras ratkaisu tällä hetkellä", Daniel sanoi hymyillen ystävällistä hymyään, silmät kiillellen hyväntuulisuutta. Sanaakaan sanomatta hän nousi seisomaan ja työnsi tuolinsa pöydän alle, jonka jälkeen käveli Sabinen viereen ja kyykistyi tämän viereen. Hän katseli tyttöä edelleen hymyillen ja siirsi kasvoille karannet vaaleat hiussuortuvat pois, ennen kuin painoi hellän suudelman tämän huulille. "Sen halua sanoa, että edellinen yö ei koskaan katoa mielestäni", poika sanoi irtauduttuaan ja siveli Sabinen kasvoja, katsellen tyttöä suoraan silmiin pieni hymynkare toisessa suupielessään.
|
|
|
Post by sabine on Apr 27, 2006 22:58:25 GMT 2
Sabine katseli hieman pojan lähtöaikeita ja oli hieman pettynytkin jopa. Hän oli aikeissa nousta myös, kunnes huomasi pojan kyykistyvän hänen äärelleen. Sabine koitti katsoa poikaa silmiin, mutta se tuntui hänestä jotenkin hankalalta. Sabine vavahti hieman, kun Daniel siirsi hiuksia hänen kasvojensa tieltä ja nosti lopulta katseensa poikaan. Hän hengähti hieman, lähinnä yllättyneenä, vastaten hellästi pojan suudelmaan. Sabine hymähti hieman pojalle, tuntiessaan pojan kädet kuumottavilla poskillaan. Hän siirsi hieman pojan hiuksia paremmin ja käänsi katseensa poikaan. "Voi, miten voisitkaan unohtaa sen, kuinka tapoin jääkaapissani olevan juuston? Sehän oli ihmisen historian tärkein tapahtuma!" Sabine naurahti hieman pojalle ja suuteli tätä hellästi, nousten pystyyn ja vetäen päättäväisen näköisenä pojankin pystyyn. "Mutta seuraavan kerran, kun polvistut eteeni, odotan että sinulla on antaa sormus. Muussa tapauksessa olet vain mauton moukka." Sabine päästi irti pojan toisesta kädestä ja lähti kuljettamaan tätä kylpyhuoneelle, kääntyen sitten vähän ajan päästä katsomaan poikaa ja puristi tätä hellästi nenästä. "Ja nyt seuraakin se vaikea kohta: Osaatko minun kylpyhuoneelleni päivällä?" Sabine naurahti hieman pojalle, sivellen tämän poskia, tarkoittamatta oikein mitään.
|
|
|
Post by Daniel on Apr 28, 2006 13:18:08 GMT 2
Itsekseen virnuillen Daniel seurasi Sabinea kuuliaisesti käytävän päähän ja pysähtyi laskemaan ovia. "Kokeillaan tätä ensin", poika sanoi ja avasi raollaan olevan oven. Nopeasti suurenevasta kaistaleesta näkyi laatoitettu lattia ja pian sen jälkeen kaakeleilla peitetty seinä. "Minä olen aika hyvä", hän hihkaisi hymyillen leveästi ja astui kylpyhuoneeseen. Vaatteet roikkuivat yhä naruilla ja näyttivät kuivuneen täysin. Daniel veti ensimmäisenä bokserit ylleen ja heitti pyyhkeen ammeen reunalle. Puolen minuutin kuluttua hän oli saanut yllensä myös farkut ja t-paidan. Poika kääntyi Sabinen puoleen. "Näin. Minun pitää mennä", Daniel hymyili ja vilkaisi kelloaan, ennen kuin asteli eteiseen, poimi sandaalinsa lattialta ja katosi ovesta ulos.
|
|
|
Post by sabine on Apr 28, 2006 14:43:32 GMT 2
Sabine naurahti hieman, kun poika avasi oikean oven ja katseli hetken pojan vaatetusta ja naurahti tälle hieman. Sabine käveli pojan luokse ja suuteli tätä järjstellä omia vaatteita, laittaen nopeasti päällensä ja oikoi sitten pojan paitaa hieman, suudellen häntä kummallekin poskella hymyillen. "En minä nyt päästä sinua ulos sotkuisen näköisenä." Sabine seurasi poikaa ovelle, nojaten sitten seinään ja katsellen pojan vaatetusta. "Käy minulle, näemme varmaankin vielä joskus koulussa." Sabine hymyili hellästi pojalle, kunnes tämä sitten sulki oven. Sabine huokaisi hieman ja käveli omalle makuuhuonelleen, sulkien oven perässään. Hän rojahti sängylle, leikki hieman hiuksiallaan ja jäi siihen tuijottamaan kattoa. ((ja näin peli loppui. The End.))
|
|