liikunta sopii vain osalle.

[london]

[ eli Dani tänne, kiitos. Sovittu peli.. ]

London asteli nuutuneen näköisenä ulos tyttöjen pukuhuoneesta, yllään vielä liikuntavaatteetkin ja hiukset sotkuisella poninhännällä. Hikiset eivät hänen vaatteensa olleet, eivät olleet yleensäkään, sillä Londonille käsite liikunta oli hieman erilainen kuin muille. No, ainakin hän nyt oli päässyt pois aikaisemmin, opettaja oli armahtanut Londonin pois lopputunneilta kun tämä oli saanut koripallosta aimo tällin päähänsä. Joskus London oli täysin varma, että opettaja tosiaan sääli häntä. Eipä kyllä olisi edes ihme, kun hän tällainen rääpäle oli opettajan tunneilla. Lihakseton pieni haaveilija, joka tuntui aiheuttavan uskomattoman paljon harmia pelkällä olemassaolollaan.

London vilkaisi hajamielisesti tummansinisiä collegehousujaan ja harmaata hupparia, jaksamatta kuitenkaan välittää vaatetuksestaan. Liikunta tuntui ottavan voimille niin fyysisesti myös henkisesti. Huonommuuden tunteeseen ei koskaan täysin tottunut, vaikka omat rajansa millä lailla hyväksyisi.
London seisahtui hetkeksi aloilleen, nostaakseen laukkua paremmin olalleen. Valitettavasti hän tuli seisahtaneeksi juuri sitä toista sukupuolta edustavien yksilöiden pukuhuoneen oven eteen, ja pelästyi pahanpäiväisesti oven yllättäessä pamahtavan auki suoraan hänen nenänsä edessä. Huudahtaen London astahti taemmas, miltei kompastuen omaan liikkavaatekassiinsa.

[kröh. toivottavasti ei ole kovin vaikea vastata.. ]

[dani]

[ei ollut vaikeaa vastata. Elä sie stressaa turhaan. ^__^]

Daniel harjasi hiuksiaan poikien pukuhuoneessa hajamielisesti. Nuorukainen oli lähtenyt pois kesken tunnin pitkästyttyään katsomaan muiden rehkimistä. Hän ei tunnilla oikeastaan mitään tehnyt, oli oikeastaan ihme, että hän oli edes sinne vaivaantunut. Liikuntatunnit kun eivät hänelle enää olleet pakollisiakaan, kun hän oli maagisen 18 vuoden rajan ylittänyt.

Dani nappasi takkinsa naulakosta ja avasi pukuhuoneen oven ja hätkähti huomatessaan jonkun seisoneen oven edessä. Refleksinomaisesti hän nappasi tytön, joka oli kompastua omaan kassiinsa, kiinni ja samantien ihmetteli omaa käytöstään. Mikä hän oli muita auttamaan, jos eivät pystyssä osanneet pysyä?

Nuorukainen irroitti otteensa toisen olkapäästä ja heilautti hiuksiaan katsoen tyttöä tarkemmin. Toisella oli päällään liikuntavaatteet ja hiuksetkin olivat sotkuisella ponihännällä. Dani naurahti hieman ja kysyi: "Kukas se täällä hiippailee pukuhuoneiden edessä kesken tunnin?".
Hän nosti vielä hieman toistaa kulmaansa ja jäi sitten odottamaan tytön vastausta kiinnostuneena.

[london]

Ensi säikähdyksestä toinnuttuaan London onnistui jotenkin hävittämään kasvoiltaan pöllämystyneen ilmeen, kääntäen katseensa kunnolla toiseen.
"Öh, kiitos?"
Tämä mutisi hieman hämmästyneenä, ymmärrettyään toisen auttaneen häntä kaatumasta.
"Minä.. Olin liikuntatunnilla"
London totesi, hymyillen hieman rentoutuneemmin toiselle.
"Tai siis pitäisi olla vieläkin, mutta sain vapautuksen."
London katsasti toisen nopeasti päästä varpaisiin, tunnistaen toisen hämärästi yhdeksi koulun vanhimmista. Nimeä hän ei muistanut, tuskin oli koskaan puhunutkaan toiselle. Hän oli hieman eri kastia kuin London itse.
"Tuota noin.. Olen London"
Pitäisikö edes esittäytyä? No, tehty mikä tehty, London jäi katsomaan hieman kysyvästi toista.

[dani]

Daniel virnisti toisen pöllämystyneelle ilmeelle. Hän katsoi toista ja hymähti. Hän muisti nähneensä tuon joskus koulun käytävillä, mutta suurempaa huomiota tuo ei koskaan ollut kiinnittänyt. Tyttö ei ainakaan ollut yksinkään niistä kovaäänisistä kanoista, joita Dani tasaisin väliajoin pudotti takaisin maanpinnalle leikkimällä näiden tunteilla kissaa ja hiirtä.

Poika nyökkäsi toisen kertoessa saaneensa vapautuksen tunneilta ja kuullessaan tuon nimen hän nosti toista kulmaansa. London.. hänelle tuli jostain syystä mieleen Paris Hilton. Nuorukainen naurahti hieman.

"Dani", hän esitteli itsensä itsevarmasti ja katsoi toista hieman arvioivasti. Pojan selkeästi ylimielinen asenne, jolla hän yleensä kaikkia kohteli, oli tälläkertaa poispyyhkiytynyt ja hän kohteli tyttöä melkein kuin vertaistaan.

[london]

London ei voinut mitään sille, että hänellä oli toisen seurassa hieman levoton olo. Vähän niinkuin piilokamerassa olisi. Hän loi toiseen hieman epäilevän katseen, sanomatta kuitenkaan mitään. Olihan jo sinäsä outoa, että toinen puhui hänelle.
"No, hauska tutustua"
Tämä sanoi hieman hitaasti, hymyillen kuitenkin. Ei ehkä täysin aidosti mutta mukavasti kuitenkin.
London ehti pienen hetken aikana nopeasti katsastaa toista noin niinkuin ulkonäöllisesti. Lähinbä hän olisi tahtonut saada irti jotain toisen luonteesta, mutta jotenkin se tuntui hieman hankalalta, ksoka Londonilla oli olemassa toisesta lievä yleiskäsitys. Ainakin nyt, nimen kuulemisen jälkeen. Eikä se kyllä tehnyt häneen sellaista vaikutusta, mitä ehkä olisi moniin koulun tyttöihin tehnyt. Mutta ei saisi ola liian ennakkoluuloinen..?
"Eikös teilläkin ole liikuntatunti menossa..?"
London kysäisi, kohottaen hieman kulmiaan. Ehkä se oli hieman liikaa, olihan hän itsekin täällä vaikka pallo ei ollut aiheuttanut edes päänsärkyä.

[dani]

Dani hymähti toisen epäilevälle katseelle itsekseen. Olikohan poika loukannut joskus jotain tuon kavereista? Nuorukainen ei ainakaan osannut yhdistää tyttöä kehenkään. Toisen väittäessä, että oli hauska tutustua, poika katsoi tuota hieman alta kulmiensa ja pudisti sitten hieman päätään naurahtaen jälleen itsekseen. Käytöstapoja tuolla ainakin oli ja Dani huomasi pitävänsä siitä.

"Minun ei enää 18-vuotiaana ole pakko käydä tunneilla", nuorukainen vastasi toisen kysymykselle aivan kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. "Kävin kuitenkin katsomassa, miten he", hän sanoi viitaten liikuntaryhmän oppilaisiin, "rehkivät tunnilla itsensä hikisiksi".

Nuorukainen vilkaisi kelloa. Seuraava tunti ei alkaisi vielä pitkään aikaan, joten hänellä ei ollut kiirettä minnekään. Eikä kyllä muutenkaan olisi ollut, sillä hän ei jaksanut enää ottaa koulua kovin tosissaan. Hän ei edes olisi täällä, jos hänen vanhempansa kunnioittaisivat häntä vähän enemmän. Pojan ilme muuttui hieman katkeraksi hänen ajatellessaan isänsä uhkausta jättää hänet rahattomaksi, jos ei saisi kouluaan sujumaan.

[london]

London ei reagoinut mitenkään toisen naurahdukseen, oikeastaan jätti sen enemminkin huomiotta. Ehkä hän ei tosiaan kätkenyt hieman epävarmoja tuntemuksiaan kovin hyvin, mutta minkäs teit. Ainakaan ei syntynyt väärinkäsityksiä.
London katsoi toista hieman ihmettelevästi, tämän ilmoittaessa ettei tämän ollut enää pakko käydä tunneilla. Heräsi kysymys, miksi toinen sitten ylipäätään oli sisäoppilaitoksessa? No, ehkä tämäkään ei vain pitänyt liikunnasta. Eihän hänkään pitänyt, tai oikeammin London vaan ei ollut hyvä siinä. Vilkaistuaan toista London joutui kumminkin myöntämään, että todennäköisesti toinen harrasti liikuntaa, vaikkei ehkä koulun liikuntatunnilla viihtynyt.
London naurahti toisen puhuessa uudelleen, katsoen toista hieman huvittuneesti. Kiero tyyppi, vahingoniloinen.
"On sinullakin huvit"
London totesi aidosti huvittuneena, laskien laukun kädestään hetkeksi. Koulukirjat painoivat ihan mukavasti. London jäi katsomaan toista hymyillen, hieman epäuskoisena. Toinen tuntui jotenkin niin - kummalliselta. Ei ehkä edes pahalla tavalla. Vähän vain, mutta myös mielenkiintoiselta.

[dani]

Daniel naurahti kevyesti toisen toteamukselle.
"Et tiedäkään", hän sanoi ja virnisti hieman kierosti. Tyttö kiinnosti häntä, ei kuitenkaan sillä tavalla kuin useimmat kiinnostavat ihmiset; tuolle Daniel ei halunnut mitään pahaa, päinvastoin. Se oli aika vieras tunne nuorukaiselle.

"Millä luokalla sinä olet?", hän kysyi ja hymyili hieman. Tyttö oli suloinen sellaisella pirteällä tavalla, jota Dani oli aina arvostanut. Nuorukainen halusi tutustua tuohon ja tälläkertaa hänen mielessään todellakin oli vain tutustuminen

[anteeksi kamalasti. Tuli todella lyhyt vuoro. *lyö itseään*]

[london]

Hetken ajan London olisi tahtonut näyttää toiselle kieltä, mutta tajusi sitten että se olisi ehkä hieman liian.. No, kumminkin. London tyytyi kohottamaan leikkisästi kulmiaan, hymyillen hieman lämpimämmin. Toinen voisi olla ihan mukava. Ja suoraan sanottuna London oli aika otettu, että tuollainen edes puheli hänelle. Varsinkaan nyt. London tajusi vasta nyt nuhjuisen pukeutumisensa, ja hetken ajan se jopa harmitti häntä.
Kyse luokasta kuitenkin tiputti hänet reippaasti alemmalle tasolle, ja hieman vastahakoisesti London lopulta avasi suunsa.
"Hhm.. 12 B:llä."
Niin. Nyt hänestä tuli sitten pikku tyttö. Vaikka ei välttämättä, mistäs hän tiesi. London jätti omalta osaltaan vastakysymyksen sikseen, koska tiesi jo toisen iän. Oikeastaan hän ei osannut sanoa mitään. Vaikka ei ujostattunutkaan, kuten välillä Mishan kanssa.

[ laatu korvaa määrän
turvaan siihen itsekin.. ]

[dani]

Dani katsoi huvittuneesti tyttöä, joka näytti hetken siltä, kun olisi aikeissa näyttää hänelle kieltä tyytyen kuitenkin kohottamaan kulmiaan ja hymyilemään. Daniel naurahti hieman ja sipaisi hiuksiaan pois silmiltä. Aina ne olivat tiellä, vaikka ei Daniel oikeastaan ollut pahoillaan eikä varmasti olisi valmis leikkaamaan hiuksiaan pois vaikka maksettaisiin.

Dani kohotti kulmiaan kysyvästi toisen mielialan tuntuessa yhtäkkiä laskevan. Tuon vastatessa hieman vastahakoisesti olevanvansa 12B:llä nuorukainen hymähti ja nyökkäsi hyväksyvästi. Tyttö oli häntä pari vuotta nuorempi, mutta poika ei ollut olettanutkaan tuon olevan samanikäinen kuin hän.

[taas lyhyt. Olen säälittävä. *kiroaa*
Eikä pelikään mennyt eteenpäin. duh.. joo. *ampuu itsensä*]

[london]

London ehti sopivasta tarkkailla toista tämän pysyessä hiljaa, saamatta kuitenkaan paljon irti. Eihän hän mikään ihmisasiantuntija oikeastaan ollut, turhan sinisilmäinenkin toisinaan. Mutta silti.
Kääk, mitä hän voisi sanoa? London tunsi, että olisi keksittävä jotain puhuttavaa, mutta hän ei ollut hyvä tällaisessa. Hän ei osannut puhua tyhjää minuuttikaupalla, sen verran hiljainen kumminkin oli. Piti olla jotain oikeaa puhttavaa. Kai sitäkin olisi löytynyt, mutta ei London nyt heti uskaltanut kysyä mitä sattui. Sen verran itsesuojeluvaistoa hänellä oli.
Maha murahti vaativasti, ja harmikseen London tajusi senkin, ettei ollut niukan aamiaisen jälkeen syönyt mitään. Tai no, aamiaisen ja aamiaisen. Hän oli huono heräilijä, ja tahtoi usein myöhästyä aamupalalta. Nopealla vilkaisulla London havaitsi suklaapatukkaautomaatin kulmalla, ja alkoi hajamielisesti kaivella laukkuaan etsiäkseen pari hassua kolikkoa.
"No höh.."
London sulki laukkunsa harmissaan, kurtistaen kevyesti kulmiaan. Ei kolikon kolikkoa. Miksei tällaisessä snobikoulussa voinut ostaa automaateistakin visalla?
London vilkaisi hieman epäröiden toista, naurahtaen sitten kumminkin.
"Hhm.. Voisitko lainata muutaman kolikon?"

[ et ole säälittävä. peli etenee kun on edetäkseen ]