Kirkkain tähti olet sinä

[lucas]

[Arbiter ja Yoru-muru tänne, kiits. ^^]

Lucas huokaisi hiljaa astellessaan tähtitornille vievää polkua pitkin. Poika katseli hajamielisesti ympärilleen eikä häntä oikeastaan ympäristö sen kummemmin kiinnostanut. Pojan ajatuksen olivat aivan toisaalla, tarkemmin sanoen eräässä paria vuotta vanhemmassa, sinihiuksisessa henkilössä. Lucas hymähti hieman toista ajatellessaan. Eilen he olivat viimeksi nähneet, ja silti hän jo kaipasi toista, tämän hymyä ja vangitsevia silmiä. Hyvin lyhyessä ajassa hän oli toiseen kiintynyt, mutta tuskin se paha asia oli. Poika nopeutti hieman askeliaan ja kietoi samalla mustaa kaulaliinaa paremmin kaulaansa. Hän oli oikea vilukissa ja eilisestä oppineena oli tällä kertaa pukeutunut lämpimämmin.

Lucas saapui tähtitornille ja seisahtui sen juurelle. Poika tunki kädet tummien farkkujensa taskuihin ja katseli tornia hetken. Sisällä hän ei ollut koskaan käynyt, mutta nytpä tulisi sekin tehtyä. Poika asteli tornin ovelle ja veti sen varovasti auki. Sisällä oli pimeää. Mutta ei hän pimeää pelännyt, joten Lucas asteli peremmälle ja antoi oven sulkeutua perässään. Kai hän portaat pääsisi ylös kaatumatta. Toivottavasti. Poika hymähti itsekseen ja lähti kapuamaan portaita varovasti.

Lucas pääsi portaat ylös ehjin nahoin ja ylös päästyään tämä hengähti helpottuneena. Katse kiersi huoneen ympäri. Yorua ei näkynyt vielä. Poika mutristi hieman huuliaan ja asteli ikkunan luokse. Ilma oli kirkas, joten he todennäköisesti saisivat ihailla tähtiä. Lucas nojautui ikkunalautaa vasten kyynärpäidensä varaan ja huokaisi pienesti katsellessaan ulos.

[Yoru]

[Arbi ja Yoru ovat täällä]

Yoru käveli laiskan oloisesti tähtitornia kohti, kädet housujen taskuissa ja katse valuen pitkin maata. Hän yskähti hiukan, nostaen katseensa juuri sopivasti tähtitornin oveen, aukaisten sen hiljaisesti ja mennen rakennuksen sisään vielä hiljaisemmin. Poika oli aivan varma, että Lucas oli jo tähtitornilla, joten hän päätti yrittää yllättää tämän.
Yoru astahteli portaita pitkin harkitusti ja kiusallisen hitaasti, kunnes hän saapui ylimmälle kerrokselle, nähden ensimmäisenä Lucasin ikkunan luona. Lievä virne karkasi japanilaispojan huulille, kun hän astahteli jo rohkeammin toista kohti ja perille päästyään hän kietoi kätensä Lucasin hennon kehon ympärille ja peitti kasvonsa tämän kaulaa vasten, jota peitteli takin kaulus.
”Nh, kuinka kauan jouduit odottamaan?” Yoru kysyi painautuen lähemmäs Lucasta, suudellen tätä viileillä huulillaan poskelle.
Tummatukkainen poika katsahti lyhyempää poikaa tummilla silmillään, jotka näyttivät mustilta siinä pimeydessä ja jotenkin erikoisemmilta. Yoru hymähti tyytyväisenä ja haistoi Lucasin tuoksua huomaamattomasti, mikä nyt ei kuulunut ollenkaan Yorun luonteeseen. Poika naurahti äänettömästi omalle käytöksellensä. Lucas todella sai hänet tekemään asioita, joita hän ei normaalisti tekisi.

[lucas]

Lucaksen ei onneksi tarvinnut odottaa Yorua kovin kauan. Ei siinä mitään, vaikka toinen olisi tullut myöhemminkin, tämän takia Lucas jaksaisi odottaa vaikka tunnin tai kaksikin. Mutta olihan se tietenkin kivempi nähdä toinen mahdollisimman pian. Pojan suupielet kaartuivat pieneen hymyyn askelten lähestyessä häntä. Hymy leveni hiukan toisen kietoessa kätensä hänen ympärilleen. Toisen läsnäolo tuntui äärettömän mukavalta.
"En kauaa", poika mutisi ja värähti hieman toisen suudellessa hänen poskeaan. Yorun huulet olivat kylmät. Lucas kääntyi hieman toisen syleilyssä, jotta pystyi katsomaan tätä silmiin. Vanhemmat pojan silmät olivat kyllä ihanimmat jotka hän oli koskaan nähnyt. Poika hymähti tuskin kuuluvasti ja painautui varovasti hieman tiiviimmin toista vasten. Hän tunsi itsensä joksikin pikkuprinsessaksi.
"Mites sinun päiväsi on mennyt?" Lucas kysyi hetken kuluttua ja hymyili hieman toisen silmiä katsellessaan. Hänen oma päivänsä ainakin oli mennyt ihan kivasti, ja nyt varsinkin muuttunut mitä parhaimmaksi.

[Yoru]

Yoru katsahti ulos tummaa taivasta mietteliäänä. Mitä hänen päivänsä yleensäkkin menivät? Ei mitenkään erikoisesti, vaikka ainahan hän pieniin hankaluuksiin joutui muiden oppilaiden kanssa... ja joskus myös opettajien. Poika hymähti hiukan omahyväisetsi ajatellessa asiaa ja suuteli Lucasin otsaa.
"Ei mitenkään erikoisesti", Yoru sanoi lopulta ja katsoi lyhyempää poikaa kysyvänä, "Entäpä itselläsi?"
Nuorukainen päästi Lucasista irti ja haroi omaa tukkaansa katsoen samalla ulos, tähtitaivasta. Ilma oli kieltämättä aika nätti eikä lähimailla näkynyt yhtään pilveä. Yoru tuhahti kuitenkin aika välinpitämättömän oloisesti, ei häntä nyt taivas kiinnostanut yhtä paljoa kuin henkilö hänen lähellään. Poika liikahti tarpeeksi sivulle päin, nojautuen seinää vasten, lähelle ikkunaa, jotta hän näki kuitenkin vielä hyvin ulos. Kädet puuskassa rintakehän alapuolella, Yoru hymähti hiukan marttyyrin oloisesti ja katsoi Lucasta tummilla silmillään. Hän kohotti kättään ja kosketti sillä Lucasin poskea, joka tuntui paljon lämpimältä, mitä hänen omat sormensa, jotka olivat ehtineet jo kylmetä matkan aikana. Lapasiako kun ei tajunnut ottaa mukaan.

[Lyhyttä taas vaihteeksi, oon vaan ihan jäässä ja virheitäkin löytyy varmasti. x__X ]

[lucas]

Lucas sulki hetkeksi silmänsä vanhemman pojan suudellessa hänen otsaansa. Silmät aukenivat kuitenkin hyvin pian, sillä Lucaksen teki vain mieli katsella toista.
"Ei minullakaan mitään erikoista", poika totesi hymähtäen. Niin, mitäpä erikoista hänelle muka tapahtuisi. Yoru oli ainoa erikoisuus - hyvällä tavalla - hänen elämässään tällä hetkellä. Toinen vetäytyi hieman kauemmas ja Lucas siirsi painoaan toiselle jalalleen. Hänelle tuli hieman kylmä, sillä Yoru oli ollut niin lämmin. Olisi pitänyt sittenkin pukeutua hieman lämpimämmin.

Lucas värähti hieman toisen koskettaessa hänen poskeaan. Hitsin kylmät sormet. Poika naurahti hiljaa ja otti toisen käden varovasti omaansa.
"Sinun sormesi ovat kylmät", nuorempi poika mutisi ja hipaisi huulillaan toisen rystysiä. Hän nosti katseensa toisen tummiin silmiin ja hymyili aavistuksen vinosti. Jestas kuinka hän vain halusi olla toisen syleilyssä. Mutta melko arka kun oli, ei poika oikein uskaltanut painautua toisen lähelle. Katse painui jonnekin kenkien tienoille ja Lucas tiukensi hieman otettaan toisen kädestä.

[Yoru]

Yoru ei reagoinut mitenkään Lucasin sanoessa hänen sormiaan kylmiksi. Hän tiesi sen vallan hyvin jo entuudestaan. Nuorukainen katseli ulos pimeyteen mietteliäänä ja poissaolevana. Lapsilla ja nuorilla oli lämpimät kädet, mutta aikuistuessaan kämmenet viilenivät ja loppuen lopuksi niistä tulee kovat ja ra´at. Poika tuhahti hiljaa pudistaen päätään pienoisesti. Hänen katseensa siirtyi pimeydestä Lucasiin, joka seisoi aika yksinäisen näköisenä hänen edessään.
Paleliko Lucasta? Yoru nojasi seinämään paremmin ja virnisti pienesti, "Jos sinulla on kylmä voit kyllä tulla minun lähelleni. Ei sinun sitä tarvitse pelätä". Poika haroi mustaa tukkaansa ja katsahti taas ulos. Koulussa oli ollut harvinaisen vaikeaa tänään. Yoru oli taas valistanut hänen ryhmässä olevia poikia, kuinka he osasivat olla söpöjä ja ärsyttäviä samaan aikaan. Hänen ihmekseen muut olivat vain katsoneet Yorua pitkään ja hartaasti, ja lopulta kohauttaneet olkiaan alkaen puhua muista asioista. Tällöin japsinuorukainen oli vain virnuillut mielessään. He eivät enää uskaltaneet väittää vastaan niin kuin ennen, jolloin pienestä nahistelusta oli tullut joskus isojakin tappeluita.
Yoru havahtui taas ja katsahti sivusilmällään Lucasta, otsatukka valahtaen tummien silmien peitoksi.

[lucas]

Lucas punastui aavistuksen Yorun sanojen takia ja katse pysyi melko tiiviisti lattiassa. Ei hänellä kylmä ollut, eikä hän oikeastaan pelännytkään... Tai tietyllä tavalla pelkäsi. Hän pelkäsi lähinnä sitä, että tekisi vahingossa jotain sellaista, mikä saisi Yorun suuttumaan hänelle. Sen takia hän oli niin tavattoman arka ja varovainen. Mutta kai hän joskus oppisi olemaan hieman rohkeampi. Lucas sipaisi hieman hiuksiaan pois hiuksiltaan ja kohotti katseensa toisen kasvoihin. Hän tutkaili toisen kasvoja hetken, kunnes otti arkaillen askeleen lähemmäs toista. Nuorempi poika kiersi varovasti kätensä toisen ympärille ja painoi päänsä tämän rintakehää vasten.

"Kävitkö sinä muuten siellä terkkarilla?" Lucas kysyi hetken kuluttua kun hiljaisuus alkoi tuntua kiusalliselta. Ei toinen ainakaan ollut pahemmin ruhjeitaan valitellut, joten kai tämä oli jonkin verran parantunut. Hän nosti hieman päätään nähdäkseen toisen kasvot.

[ei oikein suju... ._.]

[Yoru]

Yoru katseli rykäisi hiukan ja vilkaisi Yorua mustan otsatukkansa takaa. Lyhyempi poika näytti niin viattomalta siinä Yorun vierellä, kun Yoru itse varmaan muistutti jotain radikaalinuorta. Se onkin sitten eri asia, että onko Yoru sellainen vai ei...
"Kävin", poika sanoi ja sekoitti Lucasin tukkaa tietäen, että hän ei siitä oikein tykännyt. Japanilaisnuorukainen virnisti ja kumartui aavistuksen verran suukottaen toisen otsaa, jonka jälkeen hän nojautui taas seinämää vasten katsoen ulos ikkunasta.

"Onko sinua enää häiriköity tai kiusattu?" Yoru kysyi yllättäen ja katsahti toista sivusilmällä. Ei Lucas ainakaan näyttänyt siltä, että häntä olisi härnätty, mutta mistä Yoru sen pystyi tietämään? Jos Lucasta olisi vaikka lyöty jonnekin keskivartalon paikkeille ja noiden vaatteiden takana olisi nyt isokin mustelma, joka olisi oikeasti kipeä. Nuorukainen nykäisi hiukan takinkaulustaan, jotta se lämmittäisi paremmin hänen naamaansa. Vaikka päivisin olikin hirveän lämmin, niin aina yötä myöten ilmat kylmenivät hyvinkin ilkeästi.

[[ Doh~ Lyhyttä pukkaa ja inspis on hukassa. Ainoa hyvä asia on se, että lomat on alkaneet ja kaikki kouluhommat ja kesäjärjestelyt on saatu tehtyä ja on enemmän aikaa ajatella rooleja. >__> ]]

[lucas]

Toinen vastasi kovin lyhytsanaisesti Lucaksen kysymykseen. Nuorempi poika kohotti hieman kulmiaan, muttei loppujen lopuksi sanonut mitään. Hänen teki kyllä mieli saada selville, kuinka vakavia toisen ruhjeet olivat ja mitä terkkari oli sanonut. Mutta se olisi saanut hänet tuntemaan olonsa ylihuolehtivaksi tyttöystäväksi, joten Lucas antoi asian olla. Pääasia oli, että Yoru oli paranemaan päin.
Lucas irvisti hieman toisen sekoittaessa hänen hiuksiaan. Toinen kiusasi häntä selvästi tahallaan.
"Sinä olet ilkeä...", poika mutisi toisen suukottaessa hänen otsaansa.

Lucas laski katseensa lattiaan toisen kysymyksen myötä. Itse asiassa häntä oli kiusattu, mutta ei hän halunnut asiaa ääneen sanoa. Lucas puraisi kevyesti huultaan ja vilkaisi toista varovasti. Mutta kai hän oli jo itsensä elekielellään paljastanut, joten kai hänen olisi parempi kertoa.
"Mm... No, minä törmäsin tänään niihin tyyppeihin, jotka olivat silloin kirjastossakin. Eivät ne kuitenkaan käsiksi käyneet tai mitään...", Lucas kertoi hieman vastahakoisesti ja toisen katsetta vältellen. Varmaan se olisi ollut ollut parempi, että kiusaajat olisivat lyöneet häntä tai jotain, sillä sanoilla sai Lucaksen tapauskessa paljon pahempaa vauriota aikaiseksi. Poika painoi katseensa taas lattiaan ja alkoi taas aivan huomaamattaan purra huultaan.

[Minulla taas loma ja kesä tuntuu syövän inspistä :'DD Mutta eiköhän tämä tästä...]