Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Jan 19, 2007 17:45:06 GMT 2
Charlien kasvoille alkoi pikkuhiljaa palautua normaali väri, muuta punaisuuden huomasi silti helposti. Hän katseli tähtiä ja mietti oliko tehnyt jonkinlaisen virheen, mutta päätyi lopulta siihen että oli todellakin ollut järkevä tullessaan juuri tänään tähtitorniin ja miten toinen poika oli juuri tänään sattunut tulemaan tornille. Se oli liian hyvää onnea, ja kun poika ei edes pahastunut hänen kehuistaan, sillä useimmat tulivat kiusaantuneiksi ja häipyivät paikalta kun Charlie alkoi ladella kohteliaisuuksia, vaikkei sitä usein tapahtunutkaan. Ei todellakaan. Kun Michelangelo aukaisi suunsa ja sanoi Charlien näyttävän suloiselta, silloin poika punehtui taas ja painoi päätään hieman alas suullaan pieni hymynkare. ”Kiitos, et itsekkään ole ollenkaan hullumman näköinen”, tuo sanoi sitten ja nosti päänsä ylös ja kohtasi toisen pojan samean vihreiden silmien katseen, joka oli nauliutunut häneen.
Hetken he katsoivat toisiaan, siten Charlie painoi päänsä jälleen alas, ja katseli Michelangelon kättä, kohta hän rohkaisikin mielensä, nosti kätensä kaiteelta ja otti toista poika kädestä kiinni ja katsoi tätä syvälle silmiin: ”Et ole ollenkaan hullummat näköinen”, tuo sanoi taas pitäen edelleen toista kädestä kiinni. Hän ei vain halunnut päästää irti, ei ollenkaan.
Kohta Charlie tajusi että voisi pilata kaiken liiallisella tunkeilullaan ja niinpä hän irrotti otteensa toisen kädestä: ”En minä, tai siis, kun, minä vain..”, mutta eipä poika lopulta saanut mitään järjellistä sanottua, hän vain mumisi ja päätti lopulta olla ihan hiljaa, toivottavasti hän ei ollut liian töykeä, sillä Charlie todellakin halusi tutustua Michelangeloon paremmin, paljon, paljon paremmin.
|
|
|
Post by michelangelo on Jan 20, 2007 11:48:21 GMT 2
Michelangelo punastui kevyesti toisen sanojen myötä. Se oli oikeastaan melko harvinaista, sillä poika ei ollut mitään punastelevaa sorttia. Yleensä hän oli niin omissa maailmoissaan, etteivät kehut ihan yltäneet tajuntaan asti. Charlie oli kuitenkin onnistunut saamaan Michelangelon huomion kokonaan itselleen, ja poika oli harvinaisen tarkkavaisella tuulella. Hän hymyili hieman toiselle, aavistuksen hämmentyneenä, ja antoi katseensa pysyä toisen silmissä.
Toisen painaessa päänsä alas käänsi Michelangelo katseensa taivaalle. Poika puri kevyesti huultaan ja yritti saada punastusta hälvenemään kasvoiltaan. Häntä oikeastaan hieman ärsytti se, että toinen oli saanut hänet punastumaan ja hämmentymään kehuillaan. Ja toinen sai Michelangelon vain entistä hämmentyneemmäksi ottaessa hänen kädestään kiinni. Poika käänsi katseensa Charlieen ja katse kohtasi taas toisen vihreät silmät. Ja taas toinen kehui häntä. Michelangelo tunsi punan syvenevän kasvoillaan, mutta poika onnistui kuitenkin pitämään katseensa yhä toisessa. Oli tämä kyllä omituinen tilanne...
Michelangelo käänsi katseensa lattiaan toisen irroittaessa otteensa hänen kädestään. Hän hymyili hieman itsekseen ja veti samalla lapaset pois käsistään. Ihan siltä varalta vain, jos... Michelangelo päätti olla miettimättä enempää. "Se tuota... oli ihan okei", poika totesi hiljaa ja haroi aavistuksen kiusaantuneena hiuksiaan. Hän kohotti katseensa toiseen ja hymyili hieman.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Jan 25, 2007 18:02:13 GMT 2
Charlien katse pysyi Michelangelon kauniin vihreissä silmissä, eikä hän halunnut sillä hetkellä nähdä mitään muuta. Kun toinen sanoi kädestä pitämisen olleen ihan okei, Charlie vähän hämmentyi. Pitikö toinen siitä tai hänestä? Sitä ei tapahtunut usein, itse asiassa aivan liian harvoin. ”Minustakin se oli ihan okei”, Charlie vastasi ja tarttui nyt Michelangelon molempiin käsiin ja tuijotti tätä tapansa mukaan edelleen. ”Onko se nytkin okei?”, Charlie kysyi pieni hymy huulillaan ja katsoi heidän käsiään siirtäen sen jälkeen taas katseensa Michelangeloon, joka myös tuijotti häntä.
Tuo poika oli jotenkin, siis hän vain tuntui tutulta, ja Charlie todellakin piti tämän hiuksista ne olivat niin kiiltävät ja hän olisi mielellään halunnut koskettaa niitä, mutta onnistui kuitenkin pitämään näppinsä niistä erossa. Mutta pystyisikö kauan? Eipä tietenkään ja sillä samaisella sekunnilla Charlie irrotti toisen kätensä ja siirsi hitaasti toisen käden Michelangelon pään viereen ja silitteli tämän hiuksia lumoutuneena. Mutta piti silti katseensa pojassa, nähdäkseen miten tämä reagoisi hänen ’siirtoonsa’.
Charlie silitteli Michelangelon vaaleita hiuksia ja siirtyi toisen huomaamatta hieman lähemmäs, että saattoi ihailla tuon hiuksia ja silmiä tarkemmin. Ei Charlie yleensä näin käyttäytynyt, ei ollenkaan, yleensä hän ei uskaltanut lähestyä outoja ihmisiä eikä tehnyt ainakaan poikien kanssa kovin paljoa tuttavuutta, mutta nyt hän oli aidosti kiinnostunut toisesta.
|
|
|
Post by michelangelo on Jan 25, 2007 20:53:20 GMT 2
Michelangelo hymähti sisäisesti toisen hämmentyessä hänen sanoistaan. Samalla pojan mielessä kävi pieni huoli sen suhteen, oliko hän toiminut ihan oikein. Tai siis, eivät varmaan pojat normaalisti käyttäytyneet näin toisia poikia kohtaan. Huoli haihtui kuitenkin todella nopeasti Charlien ottaessa kiinni hänen molemmista käsistään. Michelangelo räpäytti hieman silmiään ja kallisti aavistuksen päätään pitäessään katseensa toisessa. Tämä alkoi mennä oikeastaan melko mielenkiintoiseksi.
Michelangelo hymyili hieman Charlien koskettaessa hänen hiuksiaan. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä ajatella koko tilanteesta. Hän oli tavannut toisen vasta about puoli tuntia sitten, ja oli jo nyt tekemässä läheisempää tuttavuutta. No, kai se olisi ihan okei. Michelangelo antoi katseensa kulkea hetken toisen kasvoissa. Mitäpä hän tässä häviäisi. Charlie oli varsin suloinen eikä hän näyttänyt vierastavan toisen pojan läheisyyttä. Michelangelo hymähti itsekseen ja käänsi katseensa taivalle. "Pidätkö sinä muuten tähdistä?" poika kysyi haaveellisella äänensävyllä jonkin ajan kuluttua, ja antoi katseensa pysyä yhä taivaalla.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Jan 31, 2007 19:30:29 GMT 2
Charlie veti kätensä takaisin ja irrotti otteensa toisen kädestä. Hänen päänsä painui alas ja hän mietti vastausta toisen kysymykseen: Pidän, siksi kai minä tänne tulinkin..”, Charlie vastasi sitten ja näytti hieman pettyneeltä. Kyllähän hän ymmärsi että he etenivät liian nopeasti jos tuota nyt voisi miksikään sanoa, eiväthän he olleet tehneet mitään, mutta jotenkin Charliesta tuntui että vielä jotain tapahtuisi, muttei tietenkään tiennyt mitä ja kenen aloitteesta.
Charlie vilkaisi taivaalla olevia tähtiä ja kenasi taas tornin kaiteeseen, mutta käänsi pian katseensa Michelangeloon: ”Anteeksi, jos minä olin liian, tuota..tungetteleva. Voi kyllä jättää sinut tänne omiin oloihisi jos et kaipaa seuraa, vai voinko jäädä?” poika kysyi varovaisesti ja katsoi toista hieman epävarmana.
Charlie alkoi miettiä miksi hän oikeastaan oli niin kiinnostunut toisesta kaikenlisäksi tämä oli poika. Yleensähän hän oli tyttöjen kanssa, mutta ei ollut silti ikinä suhtautunut poikien kanssa aikaa viettäviin poikiin mitenkään ilkeästi, koska se oli aivan normaalia, ainakin tässä koulussa. Sen Charlie oli täällä olonsa aikana selvästi pannut merkille. Melkein kaikki koulun pojat nimittäin olivat vain poikien kanssa, muttei siinä Charlien mielestä ollut mitään pahaa, sillä hän oli itsenkin aina tuntenut vetoa poikiin, muttei vain ikinä ennen ole näyttänyt tunteitaan ja se on kai syy, miksi se on hänelle niin vaikeaa.
|
|
|
Post by michelangelo on Feb 5, 2007 16:13:57 GMT 2
Toinen irrotti otteensa hänen kädestään ja se sai itseasiassa Michelangelo tuntemaan hieman pettymystä. No, jos toinen ei haluaisi mitään sen enempää, ei Michelangelo voisi asiasta valittaa. Ja kyllähän sitä pitäisi kai tuntea vastapuoli hieman paremmin, ennenkuin ryhtyisi mihinkään. Michelangelo käänsi katseensa pois tähdistä, takaisin Charlieen toisen pyydellessä anteeksi. Mitä anteeksi pyydettävää toisella muka oli? Jos äskeinen olisi haitannut Michelangeloa, niin kyllä hän olisi sanonut siitä. "Ei sinun anteeksi tarvitse pyytää. Ja jää vain ihan rauhassa", poika totesi pehmeästi ja hymyili hieman toiselle. Hetken kuluttua hän käänsi katseensa takaisin tähtiin ja tuijotteli niitä hetken aikaa. "Minä rakastan tähtiä. Niitä vain ehtii katselemaan aivan liian harvoin", poika totesi ja huokaisi syvään. Hän käänsi katseensa taas kerran Charlieen ja tutkaili toista vihreillä silmillään. "Pidätkö sinä muuten tästä koulusta?" Michelangelo kysyi ensimmäisen mieleensä tulleen kysymyksen. Hän oli melko sosiaalisella tuulella ja halusi muutenkin tutustua toiseen paremmin.
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Feb 21, 2007 18:17:36 GMT 2
[[Anteeksi kun on kestänyt kauan vastata, muttakun oli koeviikko ja inspis on ollut hukassa joten anteeksi kauheasti, lupaan ettei tämä toistu usein]]
Charlie katsoi Michelangeloa huojentuneena: ”Hyvä, eihän minulla olekaan kiire mihinkään.” Hän kääntyi myös katsomaan tähtiä ja mietti, oliko hänen kädestä pitämisensä ollut hyvä juttu, koska toisen mielestä hänen ei olisi tarvinnut pyydellä anteeksi. Ei hän oikeastaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota tähtiin vaan mietti tilannetta ja sitä miten hän juuri tänään päätyi tulemaan tänne ja miten hän juuri tänään tapasi Michelangelon. ”Minäkin pidän tähdistä”, Charlie yhtäkkiä sanoi, koska ei keksinyt mitä muutakaan olisi tuohon vastannut. Seuraava kysymys oli hänelle liikaa ja vastaamiseen täytyi jo keskittyä: ”Öh, onhan tämä ihan mukava paikka mutta ihmiset ehkä ovat hieman pidättyväisiä, siis eivät kaikki tietenkään mutta todella monet tai siis niin..”, Charlie sanoi ja punastui jälleen kerran, miksei hän osannut puhua niin kuin normaalit ihmiset, vaan hän alkoi aina jauhaa jotain turhaa ja nolasi itsensä, miksi juuri hän?
Kohta hän kuitenkin kokosi itsensä: ”Mitä itse pidät koulusta?”, Charlie kysyi nyt ja panosti enemmän keskustelun ylläpitämiseen toivoen että tästä ehkäpä kehkeytyisi jotain kiinnostavaa ja kiehtovaa keskustelun edetessä. Hän ei malttanut enää katsella tähtiä, koska oli tullut siihen tulokseen että Michelangelon silmät olivat paljon mukavampaa katsottavaa joten hän päätyi tuijottamaan niitä terävällä ja pistävällä katseellaan.
Charlie mietti silti edelleen kädestä pitämistä ja päätyi taas kokeilemaan sitä, joten hän tarttui jälleen toisen pojan käsiin, tällä kertaa molempiin ja meni nyt todella lähelle toista, paljon lähemmäs kun oli koskaan mennyt ja yht’äkkiä aivan arvaamatta hän suuteli toisen pehmeitä huulia ja sulki silmänsä. Suudelman loputtua hän avasi silmänsä ja tuijotti Michelangelon silmiin odottaen tämän reagoivan tuohon suudelmaan, jonka hän oli juuri suonut toiselle.
|
|
|
Post by michelangelo on Feb 25, 2007 18:46:12 GMT 2
[Juu ei mitään ^^ Itsekään en ole ehtinyt pelaamaan...]
Michelangelo naurahti pienesti Charlien punastuessa jälleen kerran. Toinen näytti niin suloiselta. "Minä olen täällä pakotettuna. Siitä voi kaiketi päätellä melko paljon, mitä pidän tästä paikasta", Michelangelo totesi vakavana Charlien palautettua kysymyksen hänelle. Poika rypisti hieman otsaansa ja tämän ilme synkkeni aavistuksen. Hän ei viihtynyt sisäoppilaitoksessa, vaan kaipasi paljon vapaampaa elämää.
Michelangelon ilme muuttui yllättyneeksi Charlien ottaessa taas hänen käsistään kiinni ja tullessa todella lähelle. Ennenkuin poika ehti reagoida mitenkään, oli toinen jo painanut huulensa hänen huulilleen. Suudelma loppui jo ennenkuin Michelangelo oli täysin muodostanut omaa mielipidettään asiasta. No, kiva ja suloinen suudelma se oli, joskin tuli varsin yllättäen ja todella lyhyen tuttavuuden jälkeen. "Oh... tuota... sinä suutelet hyvin", Michelangelo päätyi lopulta sanomaan, kun ei mitään muutakaan keksinyt. Poika punastui hieman sanojensa jälkeen ja käänsi katseensa sivuun toisesta. Olipa hän kyllä aivan loistava hoitamaan tälläisiä asioita! Hän ei edes vieläkään ollut varma, mitä hänen pitäisi olla asiasta mieltä. Ei hän tosin ollut tyttöjä katsellut pariin vuoteen ollenkaan, mutta silti näin lyhyt tuttavuus saattaisi olla riskipeliä. Mutta toisaalta... Ehkä riskien ottaminen kannataisi välillä, kuka sitä tietäisi?
|
|
Charlie
Koulun nouseva tähti
18-vuotias suorapuheinen nuorukainen ja tuijottaja.
Posts: 114
|
Post by Charlie on Mar 25, 2007 18:29:52 GMT 2
”Öh, kiitos”, Charlie sanoi nyt puna poskillaan ja yritti kääntää katsoa toista silmiin, muttei vain pystynyt siihen, se oli aivan liian kiusallista nyt kun hän oli nolannut itsensä. Pitäisikö hänen lähteä? Vai pyytää anteeksi? Ei Charlie ikinä osannut toimia fiksusti tällaisissa tilanteilla, eikä oikein missään muussakaan, hän oli synnynnäinen tohelo. Miten hän voisi enää ikinä puhua Michelangelolle, ei mitenkään aina hän muistaisi miten oli nolannut itsensä tämän edessä, mutta toisaalta tuon pojan sanat kaikuivat hänen päässään ’sinä suutelet hyvin’, oliko hän todella ollut sitä mieltä vai sanonut sen vain koska ei keksinyt mitä muutakaan olisi tehnyt.
Hetken tuumittuaan Charlie päätti rohkaista mielensä: ”Jos olen hyvä suutelemaan niin miten on sinun laitasi, eikö sinunkin pitäisi näyttää minulle taitojasi, se olisi vähintäänkin tasavertaista”, Charlie sanoi silmät kiiltäen. Näin hän ainakin saisi selville mitä tuo poika hänestä todella ajatteli, ja sen hän halusikin tietää.
Hän jäi seisomaan paikalleen ja odotti, hän halusi todella nähdä mitä Michelangelo tekisi, suutelisiko tämä Charlieta vai lähtisikö tämä nauraen pois. Jos tuo lähtisi pois niin Charlie oli varma että seuraavana päivänä koko koulu tietäisi kaiken heidän yöllisestä tapaamisestaan, ja poika ei todellakaan ollut ikinä ollut eikä halunnut olla huomion keskipisteenä.
|
|
|
Post by michelangelo on Mar 26, 2007 16:33:58 GMT 2
Toinen näytti lievästi sanottuna kiusaantuneelta, ja Michelangelo oli tuntevinaan samaa tunnetilaa. Kieltämättä oli hieman outoa päätyä suutelemaan toista ensitapaamisella. Mutta, kun Michelangelo asiaa tarkemmin ajatteli, ei se itse asiassa haitannut häntä kamalasti. Edes jotain mielenkiintoista tavallisesti niin ankeaan arkeen. Poika sipaisi hiuksiaan ja piti katseensa jossain Charlien hiuksissa. Silmiin katsominen oli jotenkin hankalaa sillä hetkellä.
Michelangelo kohotti kulmiaan Charlien haastaessa hänet suutelemaan tätä. Poika hymähti pienesti ja tutkaili toisen kasvoja katseellaan miettiessään asiaa. Noh, kai hän voisi toista suudella. Ei siitä mitään haittaa varmaankaan olisi. "Hyvä on", Michelangelo totesi pehmeällä äänellä ja nosti oikean kätensä toisen poskelle. Hän siveli peukalollaan Charlien poskea heten, kunnes kumartui lähemmäs ja painoi huulensa toisen huulille. Hän ummisti silmänsä suudelman ajaksi, mutta avasi ne vetäytyessään hetken kuluttua kauemmas. Poika kohotti hieman taas kulmiaan ja sipaisi hiuksiaan pois kasvojensa edestä.
|
|