Missä asennossa haluaisit kuolla? (sovittu)

[Tommy]

[Ellu viihdyttään Tomppaa xDD]


Tommy harppoi reipasta tahtia portaita ylös yrittäen ehtiä tunnille ajoissa. Hän oli jälleen sekoittanut tunnit keskenään ja odotellut väärän luokan edessä. Hänelle kävi nykyään niin vähän turhankin usein, sillä hänen keskittymisvaikeutensa olivat vähintäänkin tuplaantuneen sen jälkeen, kun hän oli sortunut uudelleen huumeisiin. Päästyään vihdoin portaat loppuun hän pysähtyi kuin seinään huomatessaan, että käytävillä ei parveillut lainkaan oppilaita. Hän oli siis jälleen myöhästynyt tunnilta. Nuorukainen vilkaisi kelloa ja totesi, ettei tunnille enää kannattanut raahautua, kun sai joka tapauksessa poissaolomerkinnän. Hän kirosi hiljaa ja huokaisten käveli seinän viereen hieroen hetken ohimoitaan. Hänen olonsa tuntui hieman hataralta, sillä hänen pieni aamuannoksensa heroiinia vaikutti vieläkin. Hänen oli pakko piikittää koulua varten, sillä muuten opiskelusta ei olisi tullut mitään ja nuorukainen kyllä edelleen yritti siihen panostaa jo senkin takia, ettei häntä potkittaisi ulos koulusta. Se oli hänen suurin murheensa nykyään. Kyllä hän kesti sen, että raha oli jatkuvasti tiukoilla eikä vieroitukseenkaan joutuminen niin paha olisi. Opiskelupaikkaansa hän ei kuitenkaan missään nimessä halunnut menettää, sillä oli ollut työn ja tuskan takana ylipäätään päästä minnekään sisään niin heikoilla arvosanoilla, mitä hänellä oli. Jos hän nyt mokaisi tämän, olisi seuraava etappi ongelmanuorille tarkoitettu koulu, jonne huivipää tuskin sopeutuisi. Vaikka kyllä hän siellä saattaisi tuntea olonsa enemmän joukkoon kuuluvaksi kuin täällä rikkaiden snobien valloittamassa kylässä.

Huivipää huokaisi turhautuneena ja valui seinää pitkin lattialle istumaan [[LOL!]]. Häntä otti päähän, että oli jälleen kerran missannut yhden tunnin turhaan. Nuorukainen oli ottanut jo alkuvuonna asenteen, ettei lintsaisi tunneilta ja se olikin pitänyt aika hyvin. Se olikin varmaan ainoa asia, mikä hänen opiskelussaan sujui. Opettajat tuntuivat luulevan, että hän tarkoituksella leikki hankalaa oppilasta eivätkä ymmärtäneet, että hänellä oli keskittysmisongelmia. Muistikaan ei ollut huippuluokkaa ja sekös noita pilalle hemmotelluihin kakaroihin kyllästyneitä opettajia riemastuttikin, kun hän ei näyttänyt edes yrittävän pärjätä. Kyllä hän yritti, mutta kukaan ei vain tuntunut uskovan sitä tosiasiaa, että hänenlaisensa ehkä hieman nuorisorikolliselta näyttävä tyyppi saattaisi oikeasti panostaa opiskeluihinsa toisin kuin moni niistä hienoissa uusissa vaatteissa saapastelevista idiooteista.

[Elaina]

[[hajosin tolle valumiselle kyl. ps ellu tunnistaa itsensä "hienoissa uusissa vaatteissa saapastelevista idiooteista." -kuvauksesta >XD]]

Elaina oli ensimmäistä kertaa elämässään kiitollinen biologianopettajalle siitä, että tämä tykkäsi lähestyä kaikkia aiheita käytännön tasolla. Tällä tunnilla tavoitteena oli tehdä sammakolle ruumiinavaus ja tutkia sen anatomiaa. Muutenhan siinä ei olisi ollut mitään kiitoksen aihetta, mutta kun Elaina oli päättänyt käyttää hyväkseen taipumustaan oksenteluun ja pyysi luvan poistua käytävään tekemään korvaavia tehtäviä.

Korvaavia tehtäviä, ja paskat, tyttö tuumi astuessaan ulos luokan ovesta itsetyytyväinen hymy kasvoillaan. Hän kuuli takaansa luokkatoveriensa inhonkiljahduksia ja hänen hymynsä syveni. Suuressa riemunpuuskassaan hän ei huomannut, että käytävälle oli leiriytynyt joku muukin ja niinpä neitokainen meinasi lentää nenälleen. Onneksi hän sai viime tingassa tasapainonsa takaisin ja pysyi jaloillaan.
Elaina vilkaisi alaspäin kohti käytävällä loikoilijaa ja tytön suu loksahti auki, kun hän näki, keneen oikein oli meinannut kompastua.
"Ai se oot sä", brunette takelteli ja katsoi huivipäätä hölmistyneenä. "Mitä sä täällä teet?" hän töksäytti viisaasti jatkoksi ja istahti sitten Tommya vastapäätä toiselle puolelle käytävää.

No mepä tavataan aina yhtä yllätyksellisissä tilanteissa, Elaina mietti huvittuneena ja punastui hieman, muistaessaan mihin heidän viime tapaamisensa oli päättynyt. Jos tyttö olisi ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa, hän tuskin olisi uskaltautunut tekemään sitä, mitä oli tehnyt. Toivottavasti Tommy ei pitänyt häntä täysin idioottina.

[Tommy]

Tommy säikähti aika lailla, kun joku meinasi kävellä hänen ylitseen. Hän säpsähti rajusti ja hänen katseensa singahti samantien tulijan kasvoihin, jotka tunnistaessaan hän yllättyi vähintäänkin yhtä paljon kuin toinenkin. Hetken he molemmat katsoivat toisiaan hölmistyneinä, kunnes heistä kauniimpi keksi sanottavaa.

"Mä opiskelen. Paitsi, että myöhästyin just tunnilta", hän vastasi tuon kysymykseen edelleen hieman hölmistyneenä siitä, että oli ylipäätään törmännyt toiseen koulun käytävillä. Huivipää ei nykyään enää edes yrittänyt jutella muiden kanssa. Hän oli pikkuhiljaa alkanut kartella muiden seuraa, sillä hänestä tuntui, että jokainen tiesi hänen käyttävän aineita. Se tuskin piti paikkaansa, mutta moni kyllä arvasi hänen ainakin joskus käyttäneen. Kuitenkin jo se, että hän kävi koulussa sai monet vakuuttuneeksi siitä, ettei hän millään voinut enää käyttää. Ihmisillä oli huumeidenkäyttäjistä täysin vääristynyt kuva. Suurin osa porukasta luuli huumeidenkäytön johtavan automaattisesti ongelmiin, mikä oli oli täyttä paskapuhetta. Tommy ei kyllä mikään täydellinen esimerkki ollut siitä, että huumeita pystyi käyttämään hallitustikin, mutta muutama kohtuukäyttäjä oli hänen kaveripiiriinsäkin eksynyt silloin, kun hän oli vielä asunut Englannissa.

"Miks sä et oo tunnilla?" hän kysyi toiselta katsellen tuota kiinnostuneena. Heidän viimetapaamisensa oli sujunut lievästi sanottuna oudoissa merkeissä ja nuorukaiselle oli jäänyt koko illasta unenomainen kuva, mikä johtui kyllä suurimmaksi osaksi siitä, että hän ei ollut ollut lähellekään selvinpäin. Tytön tapa hyvästellä hänet, oli saanut huivipään lievästi sanottuna hämmentyneeksi ja hän oli oikeasti vuorotellen ollut epäuskoinen ja miettinyt jopa vain kuvitelleensa kaiken heroiinihuuruissaan, mutta toisaalta taas ärtynyt siitä, että toinen suorastaan kerjäsi ikävyyksiä. Tai ehkä tuo vain leikki hänen tunteillaan ja nauroi sille, miten helposti sai hänet hämmentyneeksi.

[paskaapaskaa.. jeeejeejeejee]

[Elaina]

Toivuttuaan alkuhämmennyksestä ja sisäistettyään Tommyn sanat, Elaina virnisti pienesti. Hän ei oikeastaan enää voinut väittää opiskelevansa, niin monta tuntia tyttö oli jo ehtinyt lintsata. Kokeet menivät yhä läpi joten kuten, mutta ei hän Saint Lyonsin tuloksilla kehtaisi mihinkään hakea. Yliopistohaaveet sai heittää kankkulan kaivoon. Se kaivo olikin viime aikoina täyttynyt tiuhaan tahtiin, kun Elaina oli yksi kerrallaan luopunut tulevaisuuden suunnitelmistaan.

"Siellä leikellään sammakoita", tyttö vastasi paljonpuhuvaan sävyyn toisen kysymykseen.
"Et menettäny mitään siis", hän jatkoi. Tai mistäs hän saattoi tietää, vaikka Tommy olisi koko ikänsä haaveillut vain ja ainoastaan sammakon suoliston tutkimisesta. Vaihtoehto ei kylläkään ollut kovin todennäköinen.

Elaina vilkaisi nopeasti ympärilleen käytävässä ja kaivoi sitten repustaan Marlboro-askin ja Zipponsa. Samassa hän muisti, että huivipää oli jättänyt sytkärinsä hänen asunnolleen. Toivottavasti toinen ei muistaisi, että tyttö oli poltellut illan aikana koko tämän askin. Elainalla ei olisi sillä hetkellä varaa maksaa syöpäkääryleitä takaisin. Niinpä hän päätti olla muistuttamatta Tommya aiheesta. Tuskinpa tämä sitäpaitsi tupakkaa kaipasi, kun heroiinia tuntui riittävän. Poika ei näyttänyt aivan yhtä riutuneelta, kuin muutama viikko sitten vieroitusoireiden kourissa täristessään, mutta ei tämä silti varsinaisesti silmäähivelevä näky ollut. Paitsi tietenkin Elainan mielestä.
"Miten sulla menee?" tyttö kysäisi hetken kuluttua, toivoen, ettei kuulostanut liian utelevalta. Hän ei ollut utelias, vaan huolissaan.

[Tommy]

Tommy naurahti tytön paljonpuhuvalle äänensävylle. Ei sammakoiden silpominen kovin hääviltä kuullostanut, mutta nuorukainen olisi silti halunnut olla tunnilla. Tietenkin hän voisi mennä sinne huolimatta siitä, että hänet oli jo poissaolevaksi merkattu, mutta niin pitkälle hänen halunsa opiskella ei sentään mennyt. Jos hänelle oltiin antamassa jälki-istuntoa lintsaamisesta, ei hän todellakaan menisi tunnille pilkkomaan sammakon aivoja tai mitä nuo ikinä siellä tekivätkään.

Elainan sytyttäessä tupakan keskellä koulun käytävää, Tommy mietti kehtaisiko pyytää tuolta yhtä savuketta. Hän oli päätynyt sijoittamaan tupakkarahansa heroiiniin, joten joutui kärsimään armottomasta tupakanhimosta, joka osaltaan hänen keskittymiskykyään madalsi roimasti entisestään. Mutta mieluummin hän niksoista kärsisi kuin heroiinin vieroitusoireista, koska nyt pystyi kuitenkin käymään koulua. Jos nuorukaisella olisi heroiinin sijasta tupakkaa, hän olisi kämpillä ketjupolttamassa ja tärisemässä itseään hengiltä.

Tytön kysymys sai nuorukaisen katseen singahtamaan jälleen tuohon hetkeksi, mutta pian se taas poukkoili milloin missäkin.
"Ihan hyvin", hän sanoi välttelevästi ja puri huultaan. Hänellä meni kaikkea muuta kuin hyvin, sillä ensinnäkin hänellä oli rahaongelmia ja toisekseen piikittäminen ei vieläkään sujunut niin sutjakkaasti kuin sen olisi pitänyt, sillä nuorukaisen kammo piikkejä kohtaan ei ollut kadonnut mihinkään. Hänen diilerinsä oli päättänyt lähettää hänelle melkein pelkästään valmiita piikkejä, joten nyt huivipää sai kohdata pelkonsa päivittäin. Hän odotti sitä päivää, jolloin selviäisi piikittämisestä ilman sitä tuskallista tuntia, jonka aikana vietiin tärisevin käsin neula kyynärtaipeen kohdalle ja vitkuteltiin piikittämistä mahdollisimman pitkään, kunnes vihdoin vieroitusoireiden käytyä sietämättömiksi, huivipää sai sen tökättyä valtimoonsa. Helppoa se ei ollut, mutta hän ei mahtanut mitään tilanteelle. Elaina oli kuitenkin auttanut paljon piikittämällä häntä heidän viime tapaamiskerrallaan, sillä nuorukainen oli ainakin nähnyt, ettei siihen piikittämiseen ehkä kuollutkaan (aineeseen sitäkin enemmän)

[Elaina]

Elaina tulkitsi Tommyn ilmeen sanattomaksi pyynnöksi saada tupakkaa, joten hän heitti askin ja sytkärin virnistäen pojalle. Hänhän oli jo aiemminkin ollut toiselle muutaman tupakan velkaa, joten kenties alkoi olla takaisinmaksun aika. Häntä ei varsinaisesti innostanut olla velkaa kenellekään, vaikkei hän kyllä epäillytkään, että Tommy olisi ensimmäisenä kahta tupakkaa haulikon kanssa perimässä.

Toinen vastasi Elainan kysymykseen melko odotettavalla tavalla ja tyttö päättelikin, että "ihan hyvin" oli tässä tapauksessa yhtä kuin "päin persettä". Hän ei kuitenkaan viitsinyt kysellä enempää, sillä oli kantapään kautta oppinut, ettei poika pitänyt utelemisesta. Eikä Elaina oikeastaan yhtään asiaa ihmetellytkään, luultavasti tämä sai vastata uteluihin melkeinpä päivittäin. Neitokainen epäili olevansa yksi niistä harvoista, jotka tiesivät Tommyn ratkenneen aineisiin uudelleen, mutta kaikella todennäköisyydellä muut olivat erittäin kiinnostuneita selvittämään syitä huivipään riutuneeseen olemukseen.

Jälleen kerran Elainan oli pakko ihmetellä, miten ihmeessä oli onnistunut menettämään sydämensä jo toistamiseen pojalle, joka asetti päivittäisen huumeannoksensa kaiken ympäröivän maailman edelle. Eihän heillä edes varsinaisesti ollut mitään yhteistä sairaalloisen kalpeuden ja yhteisen äidinkielen lisäksi.
Tyttö huomasi unohtuneensa tuijottelemaan Tommya hajamielisen näköisenä tupakka toisessa kädessä ja korjasi hieman asentoaan. Hän kaivoi esille biologiankirjansa, jotta edes näyttäisi innostuneelta sammakkoeläinten anatomisista yksityiskohdista, jos opettaja sattuisi kurkkaamaan ulos. Siinä tapauksessa ei olisi kyllä auttanut, vaikka Elaina olisi kirjoittanut kynä sauhuten muistiinpanoja, sillä opettajat tuskin katsoisivat käytävällä tupakointia hyvällä.

"Oot vissiin selvinny.. tota.. piikittämisestä?" tyttö kysäisi hetken kuluttua hiljaa. Luultavasti huivipää vastaisi jotain sellaista, kuten "Ei kuulu sulle", mutta Elaina halusi tietää, mitä toiselle oikeasti kuului. "Ihan hyvää" ei oikein vastannut sitä käsitystä, minkä pojan ulkonäöstä sai.

[Tommy]

Tommy virnisti pienesti takaisin Elainan heittäessä tupakka-askin ja sytkärin hänelle. Ilmeisesti hänen ilmeensä oli kertonut kaiken tarpeellisen, kun toinen oli arvannut hänen kärsivän tupakanhimosta ilman omaa tupakkaa -yksi paskamaisimmista tilanteista, mitä tupakoitsija saattoi kohdata. Nuorukainen nappasi askista yhden savukkeen huuliensa väliin ja sytytti sen sytkärin napsautuksella heittäen sen jälkeen tupakkatuotteet takaisin oikealle omistajalleen.

Huivipää oli kiitollinen toiselle, ettei tuo lähtenyt kyselemään enempää hänen voinnistaan vaan tyytyi hänen vastaukseensa, joka oli niin ympäripyöreä ja mitään sanomaton, että tyttö kyllä varmasti arvasi, ettei nuorukaisella mennyt kovinkaan hyvin. Tommy joutui koulun käytävillä kävellessään kuulla aika paljon typeriä heittoja hänen ulkonäöstään ja monia tuntui kiinnostavan, miksi hän näytti niin riutuneelta. Yleensä kysymykset koskivat lähinnä sitä, millä aineella hän oli itsensä niin typerännäköiseksi saanut. Huivipää ei yleensä jaksanut vastata kenenkään uteluihin eikä hän ymmärtänyt, miten jotkut jaksoivat luulla, että hän haluaisi vuodattaa elämäntarinansa joka toiselle vastaantulijalle. Hän ei myöskään pahemmin noteerannut niitä pellejä, jotka huutelivat hänen peräänsä, miten narkkarilta hän näytti. Ihan kuin hän ei sitä jo valmiiksi tiennyt, sillä kyllähän hän nyt herranjumala peiliin osasi katsoa. Nuorukainen tuhahti näille ajatuksille ja otti savut tupakastaan.

Tytön seuraava kysymys sai huivipään katsahtamaan tuota vaivaantuneena. Hetken aikaa hän tuijotteli edessään olevaa lattiaa ja poltti tupakkaansa vaitonaisena, kunnes siirsi katseensa Elainaan, jota katsoi ehkä jopa hieman arvioivasti.
"Periaatteessa", hän puuskahti viimein, edelleen välttelevään sävyyn, ja hieraisi niskaansa vaivaantuneena. Hän ei oikein tiennyt, miten paljon uskalsi toiselle kertoa. Nuorukainen puri huultaan ja katseli toista sen näköisenä, että olisi halunnut sanoa enemmänkin. Ei hän varsinaisesti uskonut, että toinen tietoja lähtisi levittämään koko koululle, varsinkaan kun oli itse osallistunut siihen ensimmäiseen piikitysoperaatioon, joka oli ollut niistä kaikkein pahin. Kuitenkin hänen oli vaikea luottaa ihmisiin.

"Se on joka päivä yhtä vaikeeta, mutta mä pystyn tekeen sen", hän tarkensi hetken päästä hivenen ylpeyttä äänessään tultuaan siihen tulokseen, ettei hänen ehkä tarvinnut niin salamyhkäinen olla. Heidän viime tapaamiskerrallaan hän oli ollut epätoivoinen ja siksi tuon ovelle ylipäätään ilmestynyt, mutta nyt kun hänellä ei ollut mitään pakottavaa tarvetta kertoa tylyjä tosiasioita elämästään, oli puhuminen yllättäen astetta vaikeampaa. Kuitenkaan Tommy ei halunnut olla tyly Elainalle, sillä tuo oli kuitenkin auttanut häntä merkittävästi ja huivipää oli edelleen suuressa kiitollisuudenvelassa.

"Tiiätkö.. mun on aika vaikee luottaa ihmisiin", nuorukainen totesi hetken päästä vaivaantuneena. Hän oli joutunut sanomaan saman monelle aiemminkin ja se oli aina yhtä vaikeaa. Tuollaista asiaa oli mahdotonta sanoa ilman, että kuullosti tylyltä. Huivipää vihasi sitä, miten kuullosti aina siltä, kuin pitäisi keskustelukumppaniaan kamalan epäluotettavana.
"Mä haluisin tutustua suhun paremmin", hän jatkoi vielä hiljaa ja vilkaisi Elainaan varovasti. Nyt hän sitten päätti tehdä itsestään pellen ja antaa toiselle mahdollisuuden lähteä räkäsesti nauraen tiehensä miettimään, miten säälittävä narkkari tähänkin kouluun oli eksynyt.


[ja muahan ei pitäis päästää vauhtiin, ku tulee näit romaaneja sit. xD
Tommy leikkii epäluulosta, mut on selkeesti kiinnostunut Ellusta. Wheeeooo! Me edistytään. >8DDD]

[Elaina]

[[mä nukahin varmaan joskus viiden aikaan ku mietin vaan tätä pelii (ja no katamarii >XD) mut sit näin semmosta tosi ihanaa unta mis sain rammsteinin laulajan nimmarin <3]]

Elaina kuvitteli toisen vastauksen jäävän yhteen sanaan, ja yllättyi positiivisesti, kun Tommy jatkoikin. Tyttö pakkasi tupakat laukkuunsa katse huivipäässä.
"Hyvä juttu. Tai emmä nyt tiiä voiko sanoo että hyvä mut.." brunette hymähti ja hymyili pienesti. Tuntui jotenkin idioottimaiselta onnitella toista siitä, että tämä oli onnistuneesti piikittänyt heroiinia kyynärtaipeeseensa. Melkein kuin olisi onnitellut murhasta tai pankkiryöstöstä. Oli ristiriitaista, että Elaina oli samaan aikaan helpottunut, että Tommy oli saanut päivittäiset annoksensa suurin piirtein kommelluksitta, mutta silti hän olisi antanut mitä vain, jos toinen olisi päässyt huumeista irti.

Kun poika puhkesi taas puhumaan, Elaina kohotti katseensa käytävän lattialaatoista jälleen kerran yllättyneenä ja punastui kevyesti. Hän oli myös hyvillään, kun sai kuulla asian Tommyn omasta suusta, eikä hänen tarvinnut enää miettiä, oliko toinen yhtä sulkeutunut kaikkien seurassa, vai ainoastaan Elainan.
"Niin mäkin suhun", tyttö sanoi vaimeasti ja hymyili. Se tosin taisi olla itsestäänselvää, ei hän selvinpäin ollessaan suukotellut ketä tahansa. Tai no, ei hänen varsinaisesti ollut ollut tarkoitus Tommyakaan pussata, mutta tästä pojasta hän sentään välitti.

Hetken aikaa Elaina mietti, uskaltaisiko heivata takamuksensa pojan viereen. Hän hylkäsi pienen harkinnan jälkeen ajatuksen, se olisi ollut liian läpinäkyvää. Vaikkakin, luultavasti toiselle oli jo melko lailla selvää, millä tavalla neitokainen tätä ajatteli.
Paikanvaihdoksen sijaan brunette siirsi katseensa biologiantehtäviin, mutta luovutti jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla. Kuka muka jaksaisi keskittyä anatomiaoppiin, kun vastapäätä istui niin mielenkiintoista seuraa? Luultavasti Elaina sitäpaitsi ehtisi livahtaa välitunnille ilman, että opettaja ehtisi tarkistaa hänen aikaansaannoksiaan. Niinpä hän pamautti kirjat kiinni, tunki ne takaisin laukkuunsa ja keskittyi taas tupakointiin ja Tommyn vilkuilemiseen.

Yleensä itsevarmalla Manhattanin kasvatilla ei ollut vaikeuksia keksiä puhuttavaa, mutta huivipää tuntui lamauttavan hänen aivotoimintansa täysin. Etenkin, kun tavalliset aiheet, päivittäiset kuulumiset ja sen sellaiset olivat Tommyn kanssa melko tulenarka aihe. Tuskinpa tätä kiinnosti kauheasti avautua edellisestä heroiinisessiostaan. Ilmeisesti huivipään diileri jatkoi vittumaista linjaansa ja pakotti pojan piikittämään itseään, mikä ei varmastikaan nostanut toisen mielialaa. Tyttö huokaisi turhautuneena ja siirsi katseensa vastapäätä istuvasta Tommysta kohti ulko-ovia. Jos heillä olisi ollut biologian kaksoistunti, olisi Elaina voinut painua samantien pihalle murjottamaan.

[[vittuku en tiiä mitä pistän ton mun kultamussukan sanoon.. ku ei se oikeen voi olla vaa et "moro oon vähä kusessa suhu =))))" >XDD rakastan tota otsikkooooo <3]]

[Tommy]

Tommy naurahti toisen sanoille. Hän ei ollut itsekään varma, oliko hyvä vai huono asia, että hän pystyi piikittämään itseään nykyään itsekin. Periaatteessa olisi ollut hyvä sauma vierottautua, mutta toisaalta hetki ei ollut otollinen siihen, sillä jos nuorukainen lopettaisi nyt heroiinin käytön, saisi hän heittää hyvästit opiskelupaikalleen.

Kun toinen ei suhtautunutkaan hänen viimeisiin sanoihinsa odotetulla tavalla, yllättyi nuorukainen aika tavalla. Hän ei oikeastaan ollut aivan varma, olisiko sekään kovin hyvä juttu, että toinen alkaisi hänen seurassaan enemmän viihtyä, muttei kyllä voinut kiistää sitä, etteikö olisi mukavaa tutustua vihdoinkin johonkin ihmiseen kunnolla vietettyään koko alkuvuoden omassa seurassaan. Elaina oli ainoa ihminen koko koulussa, jonka kanssa huivipää edes pystyi jollain tavalla keskustelemaan. Toisaalta Tommy uskoi vahvasti siihen, että jos toinen olisi liikaa hänen seurassaan, joituisi tuo luultavasti jossain vaiheessa pulaan, jos huivipää sattuisi vaikka jäämään kiinni jostain laittomasta toiminnasta ollessaan tytön seurassa. Se ei ollut mukava ajatus. Nuorukaisella oli ristiriitainen olo, sillä hän olisi samaan aikaan halunnut heivata Elainan mahdollisimman kauas hänen narkkarinelämästään, mutta toisaalta taas halusi tutustua tuohon. Tyttö ei ensivaikutelmasta huolimatta vaikuttanut lainkaan sellaiselta snobilta, mitä huivipää oli aluksi luullut.

Puheenaiheiden loppuessa, Tommy antoi katseensa poukkoilla käytävillä vilkaisten kuitenkin välillä Elainan tekemisiä. Hän poltteli tupakkaansa ja yritti keksiä jotain, millä rikkoa hiljaisuuden.

"Entä sä? Miten sulla menee?" hän kysyi vihdoin tajuttuaan, ettei ollut vielä udellut toiselta kuulumisia, jotka toivon mukaan olisivat parempia kuin hänen omansa.


[paskaa. Mul pätkii koko ajan ajatus. arght ]

[Elaina]

"Ihan hyvää", Elaina toisteli Tommyn vastausta toisen kysyessä hänen kuulumisiaan. "Tai no, päin persettä", hän jatkoi ja virnisti pienesti.
Ei tosin yhtä paljon kuin sulla, tyttö lisäsi mielessään, mutta päätti pysyä vaiti. Ei hän halunnut moralisoida huivipään tekemisiä, luultavasti tällä oli omat, painavat syynsä huumeidenkäyttöön. Ei kai niitä kukaan huvikseen vetänyt?

"Tää ei oo eka eikä vika tunti, minkä mä otan vähän rennommin", tyttö tuhahti hetken kuluttua ja toivoi, että toinen ymmärtäisi, ettei tarkoittanut "rennosti ottamisella" mitään positiivista.
"Ranska ei oikeen oo mun paikka", hän jatkoi ja naurahti katkerasti. Elaina halusi takaisin Manhattanille. Ranskassa ei ollut hänelle mitään, ei yhtään mitään. Tommykaan ei varsinaisesti ollut osa Ranskaa, tämä oli jostain muualta. Kenties Britanniasta, niin hyvää englantia tuo puhui. Eikä Tommykaan ollut hänen. Koko Patonkimaa oli siis yhtä tyhjän kanssa.

Jottei olisi alkanut purkaa sydäntään, Elaina veti tervat ja nikotiinit elimistöönsä ja siirsi taas katseensa harhailemaan pitkin tyhjää käytävää. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut henkilöä, jonka kanssa oli niin hankala puhua, kuin Tommyn. Eikä hän ollut koskaan tavannut henkilöä, jonka kanssa olisi halunnut puhua niin mielellään, kuin Tommyn. Tyttö keksi kyllä nopeasti ainakin 10 asiaa, mitä olisi toiselle halunnut sanoa, mutta ei hän voinut. Huivipää lähtisi varmaan tuhatta ja sataa karkuun, jos osaisi lukea Elainan ajatuksia. Onneksi sitä kykyä ei oltu vielä keneltäkään todistettavasti havaittu.

Neitokaisen katse osui sattumalta ikkunaan ja hän huomasi, että ulkona satoi räntää. Taas yksi syy lisää vihata Ranskaa. Keski-eurooppalainen talvisää oli Elainan mielestä yksi maailman ällöttävimpiä asioita. New Yorkissa taivaalta tipahteli suuria, pehmeitä lumihiutaleita pakkasen pysytellessä inhimillisissä rajoissa, mutta Ranskassa joko satoi kaatamalla tai sitten oli jäätävän kylmää.
Ajatus talvesta sai tytön muistamaan lähestyvän joululoman ja erään Tommyn hataran lupauksen käytön lopettamisesta seuraavan loman aikana. Olikohan toinen vielä samoilla linjoilla, vai unohtanut koko asian?
"Mitä sä aiot joululomalla?" Elaina kysäisi näennäisen viattomasti. Jos huivipää tulisi takaisin kouluun samassa kunnossa, kuin oli lomalle lähtenyt, tyttö luultavasti repisi hiukset päästään ja kirkuisi äänensä käheäksi. Ei ollut hänen ongelmansa, vaikka Tommy ei lopettaisi huumeiden käyttöä, mutta hän toivoi silti täydestä sydämestään, että poika niin tekisi. Heroiini oli liian kova kilpailija hänen kaltaiselleen tytölle.

[[ahh ellu on ihanan itsekäs paskiainen <3
//oon tätä muutaman kerran päivän mittaan muokkaillu..]]

[Tommy]

Tommy hymähti toisen vastaukselle. Hänen teki mieli kysyä, miksi tuolla meni 'päin persettä', mutta pysyi hiljaa. Nuorukaisella ei ollut tapana puuttua muiden asioihin, sillä ei itsekään pitänyt siitä, että muut kyselivät liikaa. Sitäpaitsi hänellä oli omissa ongelmissaan ihan riittävästi miettimistä, joten ei halunnut vaivata päätään muiden tekemisillä.

Kun toinen jatkoi puhettaan, kohotti huivipää hieman kulmiaan, kunnes naurahti hiljaa. Elaina ei tosiaan tainnut varsinaisesti rakastaa Ranskaa, ainakaan äänensävystään päätellen. Toisen koulunkäynti taas ei kuulunut hänelle paskaakaan ja vaikka hänen olisi tehnyt mieli mumista jotain opiskelujen tärkeydestä, pysyi hän vaiti. Hän ei ehkä ollut sopiva henkilö saarnaamaan muille eikä se kuulunut muutenkaan hänen tapoihinsa. Muut tekivät mitä halusivat, ei se ollut hänen ongelmansa.

"Mulle on ihan sama, missä mä asun, kuhan se on mahdollisimman kaukana mun edellisestä elämästä. Vaikka nyt mä asuisin mieluummin siellä, ku täällä käpylässä, missä heroiini maksaa pienen omaisuuden", hän sanoi ja tuhahti. Häntä ei varsinaisesti houkutellut ajatus vanhoista kavereistaan, jotka kaikki vetivät huumeita kuin karkkia, mutta sieltä nuorukainen osasi nimetä viisikin henkilöä, joilta saisi heroiinia paljon halvemmalla kuin Rafiqilta.

Tytön kysymys lomasta sai huivipään katsahtamaan tuohon vaivaantuneena. Hän muisti selittäneensä tuolle jotain vieroituksesta seuraavalla lomalla ja pelkäsi toisen ottaneen sen tosissaan. Oikeastaan nuorukaisella oli tarkoituksena vieroittautua jollain lomalla, mutta joululoma oli ehkä tarkoitukseen huonoiten sopiva loma, sillä häntä odotettiin kotiin silloin. Siinä hänellä olikin taas yksi ongelma lisää, sillä kotiin mennessään hänen äidiltään menisi kaksi sekuntia huomata, että hänen poikansa oli sortunut uudelleen huumeisiin.
"Mä meen himaan ja jään kiinni mun käytöstä tai keksin jonku hienon suunnitelman, millä mun ei tarvi mennä kotiin jouluksi ja vietän sen jossain muualla", hän sanoi ja vilkaisi Elainaa nopeasti. "Jos sä mietit, aionko mä vierottaa itteni sillon, nii mä en osaa sanoa", hän lisäsi hetken päästä mietteliäänä.
"Multa puuttuu paikka, missä ketään ei haittaa, jos joku huutaa pari päivää", hän jatkoi vielä ja vilkaisi tyttöä miettien, tajusiko tuo mitä hän tarkoitti. Jos hän lopettaisi käyttönsä, joutuisi hän viettämään pari päivää helvetillisistä kivuista ja muista vieroitusoireista kärsien, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että hän huutaisi, riehuisi ja itkisi heroiinia, kunnes pahimmat vieroitusoireet menisivät ohi. Hän muisti kyllä, miten oli joskus hajottanut puolet Anthonyn kämpästä etsiessään sieltä epätoivoisesti itselleen päivän annosta, johon hänen rahansa eivät olleet riittäneet.


[Tommylla taitaa olla ongelma. Taas. :'DDD
Älä ihmettele, jos vähän tökkii. EI oo kunnon kirjotusrauhaa. ]

[Elaina]

[["Tässä on Tommy. Tommylla on ongelma. Jälleen kerran." hiukka se on ihana ku se avautuu aina >XDD]]

"New York olis sullekin oikee paikka", Elaina sanoi virnistäen. Vaikka hänen ystäväpiiriinsä ei satunnaisia pilvenpolttelijoita lukuunottamatta huumeidenkäyttäjiä kuulunutkaan, tyttö tiesi, että Upper East Sidellakin huumeet vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin. Tommylla tuskin olisi heroiinista pulaa, jos hän pakkaisi matkalaukkunsa ja muuttaisi Bronxiin.

"Sitä mä itseasiassa just mietin", tyttö sanoi ja katsoi huivipäätä melko pistävästi silmiin. Jotenkin Elaina oli arvannut, ettei toinen ollut ollut tosissaan puheidensa kanssa, mutta joka tapauksessa hän oli toivonut, että Tommy edes harkitsisi asiaa.
"Varaa niillä heroiinirahoilla itelles viikoks huone jostain paskasesta syrjäkylän särkyneiden sydänten hotellista, missä ketään ei kiinnosta muiden asiat. Sit lopuilla sä voit ostaa itelles tupakkaa ja korjata vahingot", brunette jatkoi hetken kuluttua ja loi poikaa tutkivan katseen. Itseasiassa idea kuulosti varsin hyvältä, mutta toteuttamiskelpoisuudesta Elaina ei kuitenkaan ollut ihan varma.

"Mä kuitenki toivon, että sä edes yrität", hän sanoi hetken kuluttua hiljaa ja välttyäkseen katsomasta Tommyyn, hän veti henkoset tupakastaan tuijotellen taas käytävän päähän. Viimeistään nyt poika luultavasti käskisi hänen huolehtia omista asioistaan, mutta tiesipä ainakin, että Elaina välitti. Neitokainen alkoi kyllä pikku hiljaa vakuuttua, ettei huivipää ollut tajunnut, että hänellä oli tätä kohtaan muitakin kuin kaverillisia tunteita.
Turhautuneena tyttö tumppasi tupakkansa kuluneeseen muovilaattaan ja viskaisi tumpin sitten niin pitkälle kohti ulko-ovia, kuin sai. Ei hänellä sentään niin kovaa hinkua ollut auktoriteetteja uhmata, että olisi kasannut tumpit viereensa. Saman tien hän olisi voinut kirjoittaa huulipunalla otsaansa "TUPAKOIN KOULUN KÄYTÄVÄLLÄ, ANNA JÄLKI-ISTUNTOA".

Hetken Elaina mietti, sytyttäisikö heti perään uuden savukkeen, mutta jättikin sen tekemättä. Ehkä hän voisi yrittää vähentää tupakointia ennen kuin se riistäytyisi käsistä. Tytön hermot olivat viime aikoina olleet harvinaisen kireällä ja hän oli ruvennut polttelemaan aski päivässä -periaatteella.
Estääkseen käsiään kaivamasta punaista Marlboro-askia esille, hän työnsi ne koulupukuun kuuluvan mustan bleiserin taskuihin ja tuijotteli hajamielisesti ympärilleen, osuen katseellaan kuitenkin vähän väliä vastapäätä istuvaan Tommyyn. Elainalla olisi ollut toiselle niin paljon sanottavaa, mutta hän epäili, ettei poika tulisi koskaan kuulemaan niitä lauseita, mitä hän oli päässään muotoillut.

[Tommy]

Tommy naurahti hieman tytön sanoessa, että New York olisi hänelle oikea paikka. Se varmasti huumeiden kannalta voisikin olla. AInakin se olisi paljon parempi kuin Saint Lyons Academyn ympäristö, joka oli keskellä korpea. Oli pienoinen ihme, että huivipää oli alun perinkään törmännyt siellä diileriin ja surkea sattuma, että oli tuon saanut kämppäkaverikseen. Ilman Rafiqia ei nuorukainen olisi varmaan ollenkaan sortunut huumeisiin uudelleen, mikä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto, kuin se, että nuorukainen sai taas laittaa kaikki rahansa heroiiniin.

Elainan todetessa, että juuri Tommyn vieroitusta tuo oli miettinyt, punastui tämä kevyesti. Häntä ärsytti, että oli antanut toiselle syyn olettaa, että hän pääsisi lähiaikoina irti huumekoukustaan, sillä nuorukainen ei ollut siitä itse lainkaan vakuuttunut. Vaikka hän olikin pettynyt itseensä siinä suhteessa, että oli sortunut uudelleen, ei hänen käyttönsä vielä niin paljon häirinnyt. Nuorukainen otti ärsyyntyneenä savut tupakastaan tajutessaan, että sepitti itselleen jälleen tekosyitä käyttönsä jatkamiselle. Jo se, ettei hän pystynyt olemaan päivääkään ilman heroiinia, puhui vahvasti sen puolesta, että hänen käyttönsä oli riistäytynyt jälleen käsistä.

Tytön heittämä ehdotus sai huivipään naurahtamaan katkerasti. Vaikka hän saisikin vuokrattua hotellihuoneen jostain, missä voisi rauhassa vieroittaa itsensä, ei hänen olisi helppoa selittää perheelleen, miksei aikonut tulla jouluksi kotiin. Nuo odottivat häntä varmasti sinne ja koska Tommyn vanhemmat olivat jatkuvasti varuillaan, oliko heidän poikansa sortunut uudelleen, keksisivät he varmasti syyn nuorukaisen piilossa pysymiseen. Tekosyyn jättäytyä perhejuhlasta pois pitäisi siis olla todella hyvä tai huivipää olisi kusessa.

Kun tyttö sanoi jotain, mitä Tommy ei olisi uskonut tuon suusta kuulemaan, katsahti tuo toiseen hämmentyneenä. Miksi toinen jaksoi huolehtia melkein tuntemattoman narkkarin heroiinikoukusta? Huivipään oli vaikeaa uskoa jotain kiinnostavan se, että hän pilasi uudelleen elämäänsä aineilla. Yleensä ihmisiä ei jaksanut vähempää kiinnostaa, mitä joku narkkari teki.
"Sun ei kannata odottaa liikoja", hän vastasi hiljaa. Kun hän tajusi kuullostavansa siltä, että oli jo päättänyt epäonnistua, olisi nuorukainen voinut lyödä itseään. Kyllä hän yrittäisi, jos vain saisi asiat järjesteltyä sopivasti ja jos hän saisi motivaation vierottautumiseen, sillä se oli ratkaisevin tekijä.

"Sun ei pitäis uskoa kaikkea, mitä kuulet narkkarin suusta", hän lisäsi hetken päästä katkerasti. Oli miljoona syytä, miksi hänen puheitaan ei kannattanut ottaa vakavasti. Niistä tärkein oli, että kaikki selitykset, jotka koskivat hänen käyttönsä jatkumisen syytä, olisivat luultavasti täyttä paskaa ja itsepetosta. Toinen, mitä ei koskaan kannattanut tehdä, oli rahan lainaaminen. Ei vaikka syy olisi miten tärkeä, koska se olisi luultavasti täyttä kusetusta ja rahat menisivät vain suoraan aineisiin. Sitä huivipää ei kuitenkaan sanonut ääneen, koska hänen heroiininkäyttäjän mielensä halusi jättää jäljelle kaikki mahdolliset keinot saada rahaa tiukan paikan tullen. Hän ei pitänyt siitä, että muuttui huumekoukussa sellaiseksi paskiaseksi, muttei voinut sille mitään. Kaikki narkkareiden kanssa pidempään liikkuneet tiesivät, että he olivat kaikki kieroja kuin ketut, jos kyse oli aineiden hankkimisesta. Annoksensa eteen oli valmis tekemään melkein mitä tahansa.


[hahhah, se kieroilee >xDDD]

[Elaina]

"Joo, mä oon huomannut", Elaina tuhahti jatkaen pojan katkeraa sävyä. Huivipää luultavasti kuvitteli, että hän tarkoitti sanoillaan vain ja ainoastaan tämän puheita, eihän toinen tiennyt, että tyttö oli melkein kahden vuoden ajan roikkunut pilveä polttelevassa tyhjäntoimittajassa. Ja roikkuisi luultavasti vieläkin, ellei Tommy olisi istahtanut häntä vastapäätä eräällä ruokavälitunnilla muutama kuukausi sitten.

"Mä kuitenkin haluaisin uskoa", neitokainen jatkoi hetken kuluttua ja loi taas tutkivan katseen Tommyn suuntaan. Luultavasti hänen uskollaan ei olisi asian kanssa mitään tekemistä, jotenkin tyttö epäili, ettei huivipäästä olisi siihen. Toisaalta, toinen olisi ilmeisesti joka tapauksessa kusessa, tuskinpa tämän vanhemmat varsinaisesti riemusta kiljuisivat, kun kuulisivat että heidän rakas, ehkä ainoa, poikansa oli toistamiseen ratkennut heroiinin houkutukseen.

Elaina ei voinut itselleen mitään vaan sytytti toisen tupakan. Samalla hän tuli miettineeksi, oliko sittenkään oikea ihminen patistamaan toista lopettamaan heroiinin käyttöä, kun ei itse pystynyt nykyään olemaan puolta tuntia ilman tupakkaa. Etenkin, kun nikotiiniriippuvuus oli varmaan kymmenen kertaa helpompaa katkaista, kuin huumeriippuvuus.
Tyttö imi tupakkaansa hieman syyllisyydentuntoisena ja yritti jälleen kerran keksiä jotain sanottavaa. Välillä toinen avautui hieman, sitten taas sulkeutui, eikä Elaina tiennyt, mitä tältä uskaltaisi kysyä.

[[häpeen ku mul on nii pieni : <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<< pippeli]]

[Tommy]

Tommy rypisti hieman kulmiaan kuullessaan Elainan vastauksen. Hänelle tuli vahvasti sellainen tunne, että toinen oli ennenkin ollut tekemisissä huumeidenkäyttäjien kanssa, muttei voinut olla varma. Ehkä se oli vain huivipään omaa vainoharhaisuutta yhdistää kaikki vähänkin aiheeseen viittavat lauseet huumeisiin. Elaina ei kyllä näyttänyt lainkaan sellaiselta ihmiseltä, joka olisi liikkunut narkkareiden seurassa. Tuolle sopisi enemmän hyvännäköisten, pinnallisten snobien oma yksityinen vip- seura, jonka jäsenet keskustelvat vain paksun rahapussin omistavien henkilöiden kanssa.

Huivipää ei ehtinyt vastata mitään toiselle, kun tuo jo jatkoi ja loi Tommyyn katseen, joka sai tämän vaivaantumaan. Hänestä alkoi vahvasti tuntua siltä, että Elainaa todellakin kiinnosti hänen huumeidenkäyttönsä ja ajatus oli jokseenkin häiritsevä. Nuorukainen ei pitänyt ajatuksesta, että saisi ruveta puolustelemaan käyttöään tytölle´, jota ei ollut edes tuntenut kauaa. Yleensä kaikki tuttavuudet menivät ennemmin tai myöhemmin siihen, että Tommy sai kuulla päivittäisiä moraalisaarnoja huumeidenkäytöstään, kunnes ihmiset tajusivat, ettei hänestä ollut lopettamaan käyttöään eivätkä saarnat tai muiden kiinnostus asiaa kohtaan vaikuttaneet asiaan juurikaan.

"Jos odottaa liikoja, joutuu pettymään", Tommy vastasi hiljaa toiselle. Elainan täytyi ymmärtää, ettei narkkareilta kannattanut odottaa liikaa. He lupasivat lopettaa käyttönsä, mutta keksivät yleensä jonkun typerän selityksen, miksei voinut vieroittautua heti. Viimeinen piikki oli termi, jonka kaikki nistit tiesivät. Jokainen narkkari oli ottanut viimeisen piikkinsä useammin kuin kerran, sillä oli olemassa kahdenlaisia viimeisiä piikkejä. Ensimmäinen oli se, joka ei todellakaan jäänyt viimeiseksi ja toinen se, joka saattoi ollakin lopetus aineiden käytölle. Sitä ei vaan koskaan voinut etukäteen tietää, kumpaa vaihtoehtoa sen kertainen viimeinen piikki edustaisikaan.

Tommy otti viimeiset savut tupakastaan, kunnes tumppasi sen lattiaan ja viskasi vähän matkan päähän. Hän oli miltein unohtanut tupakkansa, mutta Elaina oli muistuttanut häntä siitä sytyttämällä itse uuden savukkeen, jolla tervata keuhkojaan mustiksi. Hetken ajan nuorukainen mietti, kehtaisiko pyytää itselleen toista tupakkaa, mutta tuli siihen tulokseen, että ei. Hän ei halunnut ruveta pummimmaan liikaa.

[kakkaaaa.. -.-'']