|
Post by chiara on Apr 3, 2007 15:49:26 GMT 2
Chiara riuhtaisi itsensä irti pojasta ja nousi seisomaan vähintäänkin kiireesti. Tyttö tunsi poskiensa punoittavan vihasta ja nolostumisesta. Hänen teki mieli huutaa kurkku suorana, mutta viime hetkellä hän tajusi, että viereisissä luokissa oli tunteja, ja opettajat varmasti kuulisivat. "Oletko sinä saatanan idiootti vielä aineissakin, keskellä päivää?" Chiara sihisi yhteen purtujen hampaiden välistä. Alitajuisesti hän halveksui omaa suuttumistaan, mutta nyt oli myöhäistä peruuttaa sitä. Toinen oli tosiaan onnistunut suututtamaan hänet. Chiara hengähti ja pakotti itseään rauhoittumaan edes vähän. "Voitko tajuta, etten halua olla missään tekemisissä kanssasi?" tyttö kysyi pilkkaavan hitaasti ja selkeästi lausuen ja tuijotti poikaa salamoivin silmin. Heti kun hän oli saanut lauseen suustaan ulos, häntä alkoi hiukan arveluttaa. Jospa tuo nyt kuitenkin oli vähän liian jyrkästi sanottu. Ei hän sitä ihan niin tarkoittanut, mutta ei varmasti kehtaisi korjata omia sanomisiaan.
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 17:26:16 GMT 2
Rafiq katseli toista nauravaisena, hän ei välittänyt toisen suuttumukseata,eihän tämä pystynyt tekemään mitään, mutta tämän väite loukkasi hänen kunniaansa.Onneksihän poltti yhtä tupakkaa. Hän katseli hetken toista, kunnes hän jatkoi tupakkansa polttoa, nauraen tytölle silmillään. "Voi sinua.. Epäiletkö aina pahinta?" Hän kateli tyttöä, joka siirtyi kauemmas hänestä. Tehkööt tyttö mitä teki, mitä se hänelle kuului. Jos tuli väärään seuraan, minkä hän sille mahtoi, mutta.. Eihän hän halunnut saada tyttöäsuuttumaan hänelle. Hänhän ei ollut loppujen lopuksihlaunnut muuta kuin vain tämän seuraa. "Selvä, saat sitten oman rauhasi, jos sinä sitä kaipaat. Mutta lopeta ainakin tuo meuhkaaminen. Kylläminä sen ymmärrän, että jotkut ovat hieman.. Teatraalisia, mutta tämä menee vähän liian pitkälle." Rafiq jatkoi tupakkansa polttamista, katsellen hetken tyttöä kiireestä kantapäähän. Tyttö oli hyväkuntoinen, ehkä tämä jopa harrasti urheilua. Tämän hiukset olivat juuri sellaiset, joita halusi vain koskettaa, koska niiden tiesi olevan pehmeämmät kuin hienoinkaan silkki. Ja tämän silmät olivat kuin pienet kermakupit, joihin sielu saattoi kaodta,jos ei varonut. Minkälaisen kaunottaren hän olikaan saanut. Rafiq korjasi lasiensa asentoa silmillään, kunhan ensin oli varmistanut, että tytön silmät olivat juuri niin lumoavat kuin mitä hän oli arvellutkin. "Olet kaunis. Oletko taivaan lahja lankeavien mielelle vai väitäktä olevasi pelkkä kuolevainen?"
|
|
|
Post by chiara on Apr 3, 2007 17:51:11 GMT 2
Chiara ei suostunut vastaamaan. Hän tuijotti poikaa hetken, ja istui sitten lattialle, reilun metrin välimatkan päähän tästä sulatellen loukkaantumistaan. Tyttö inhosi itseään kaikista eniten juuri tälläisinä hetkinä, mutta joku pieni järjen ääni sanoi, että ne olivat tarpeen, jotta hän voisi aikuistua. "Olen Chiara de Luca", tyttö sanoi hienoista aatelisen ylpeyttä äänessään ja katsoi poispäin pojasta, vaikka huomasi kyllä tämän katselevan itseään. Oikeastaan Chiara nautti katseesta, ja kyllähän se oli luonnollista, että nainen halusi kuulla olevansa kaunis. Se liittyi kai jotenkin suvunjatkamisviettiin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. "Jos haluat olla puheväleissä kanssani, sinun täytyy lakata puhumasta niin kuin kaikki tytöt kaatuisivat automaattisesti syliisi kun imartelet heitä. Me emme ole nukkeja, joita osoitetaan kaupan hyllyltä ja sanotaan 'tuon minä haluan'." Chiara puhui nyt tyynemmällä ja vakavalla äänellä, tavalliseen tapaansa. Hän ei antanut sen näkyä, mutta hän oli erittäin iloinen siitä, että oli saanut taas itsevarmuutensa.
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 17:59:17 GMT 2
Rafiq katseli toista hymyillen, tietämättä mitä sanoa hänelle. hänen onnekseen hänellä oli tupakkaa, jota hänen kelpasi poltella, kun ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän vain antoi tytön olla hetken rauhassa, ja kuten tämä oli ajatellutkin, tyttöä rauhoittui ja istuutui vähän matkan päähän hänestä. Ehkä niin oli hyvä. Heidän kummankin kannalta. Hän sai hieman enemmän liikkumatilaa, ja vaikka hän nauttikin siitä, kun sai olla kauniin tytön lähellä. hän ei siltikään halunnut olla liian kauan tämän lähellä. Siinä oli jo liikaa. Tytön puheet tosin saivat hänet nauramaan. Onneksi hän osasi olla ivallinen tälle. "No mutta rakas, tuohan on absurdia. En näe täällä yhtäkään hyllyä, varsinkaan sellaisia, mitkä olisivat täynnä kauniita tyttöä. Kuinka sinä keksitkään." Rafiq pudisti hieman päätään, katsellen häntä rauhallisena, varistaen tuhkaa. Hän katseli hiljaa tyttöä, poltellen tupakkaa ja kuunnellen samalla kuinka joku opettaja paapatti siitä, millaista musiikkia kuunneltiin keskiajalla.
|
|
|
Post by chiara on Apr 3, 2007 18:17:04 GMT 2
Chiara kuvitteli savun nousevan korvistaan. Hän tietääkseen ollut koskaan aiemmin tuntenut yhtä hermoillekäyvää poikaa, ja nyt hän muisti kummasti miksi vihasi ihmisiä. Yksilöinä ja lajina. Selvä, tyttö ajatteli lähes tyynesti. Samalla mitalla takaisin, kyllähän hän sitä osasi. Oli ainakin ennen osannut. "No, paljonko maksaa tunti?" Chiara kysyi hetken mielijohteesta, aloittaen ärsyttävimmällä aiheella jonka keksi. "Onko hinta sama naisille ja miehille?" Tyttö alkoi taas naputella kynsiään lattiaan, tällä kertaa molemmilla käsillä. Vasen ja oikea vuorottelivat kaikessa rauhassa. Chiara yritti ajatella jotain muuta kuin pojan ärsyttävyyttä, ja onnistui melkein. Verbaalinen taistelu ei juuri nyt tuntunut yhtä hyvältä kuin joskus aikaisemmin. Kummallista. "Vai ovatko diilerit nykyään alkaneet palkata rättipäitäkin? Ei ihme että niillä menee huonosti." Naputinaputinaputi, sanoivat kynnet. Chiara oli täynnä vihaa koko maailmaa kohtaan, joka vain odotti purkautumistaan.
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 19:08:43 GMT 2
Rafiq katseli tyttöä, pohtien mistä oikein oli kyse. Mitä tyttö oli saanut teitää ja miten? Hän ei ollut kertonut kovinkaan monelle olevansa diileri, hän ei todellakaan kulkenut naamassaan lappu, jossa olisi lukenut 'diileri' hän oli yrittänyt pysyä salassa. Tämä ei vain toiminut. Hän halusi pysyä piilossa koko jonkin aikaa, huolehtia ehkä jopa koulustan. Hän halusi saada jonkinlaisen todistuksen, jotta hänen vanhempansa saisivat olla ylpeitä hänestä. Niinpä Rafiq otti kasvoilleen rauhallisimman katseensa, hymyili tytölle rauhallisesti. "Voi pikku ranskatar, mistä sinä oikein puhut? Tuotaako tämä englannin puhuminen sinulle aiheuttaa mielikuvia? Voisit kyllä käydä tapaamassa psykologia tai jotain, nuo mielikuvat voivat olla vaaraksi terveydelle." Hän hymyili tytölle, kääntäen katseensa häneen, poltellen yhä tupakkaansa. Hän katseli tyttöä rauhallisesti.
|
|
|
Post by chiara on Apr 3, 2007 19:29:42 GMT 2
[ Sori kun mulla kestää aina. *nolo* ]
"Olen italialainen." Nyt äänensävyn ylpeydestä ei olisi voinut erehtyä millään. Chiara katsoi poikaa tiukasti silmiin ja sillä hetkellä hän tunsi olevansa paljon ylempänä kuin tämä. Tunnetta ei kestänyt kauaa, sillä tyttö ajatteli taas sitä, ettei poikaa tuntunut loukkaavan mikään. "Mikä saa sinut ajattelemaan, että minulla on skitsofrenia?" Chiara kysyi. Hän tajusi, että poika yritti nyt vuorostaan loukata häntä, mutta tämä ei Chiaraa häirinnyt ollenkaan, pikemminkin miellytti. Yksi sia, jota hän ei ymmärtänyt itsessään, oli se, että mielisairaudet kiehtoivat häntä. "Entä jos onkin?" Tyttö vaipui mietteisiinsä. Hän oli miettinyt tätä samaa aihetta jo sadat kerrat. Oliko hän todellakin mielisairas? Chiara esitti itselleen perusteluja sekä puolesta että vastaan, eikä voinut olla varma siitä, kumpi puoli oli johdolla. Kynnet jatkoivat naputtelua yhä rytmissä, vaikka se olikin vaihtunut jo useaan kertaan.
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 19:52:08 GMT 2
Rafiq katseli hänät hymyillen tälle. Tietenkin tyttö oli jokin nousukas eteläeurooppalainen snobi. Mitä muutakaan hän olisi voinut olettaakaan? Hän katseli häntä hetken, poltellen yhä tupakkaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi kouluun haiettiin vain ja ainoastaan eteläeurooppalaisia rikkaiden lapsia. Hän naurahti tytölle, katsellen tätä rauahllisesti. Tämä tuntui ruvautuavan johonkin ärsyttävään tapaan, jolla voisi saada hänet hermoraunioksi. Hänen onnekseen hän ei ärsyyntynyt tuollaisesta. Se lähinnä huvitti häntä. Koko tytön olemus huvitti häntä. Jos hän olisi tarpeeksi nerokas, hän voisi puhua tytön kertomaan, keneltä hän oli kuullut että hän myi huumeita. Se oli tietenkin sen pikku-britin takia, hän tiesi, että siihen ei kannattanut uskoa. Rafiq kohautti tytölle olkiaan. "Ei se minua haittakaan, vaikka olisitkin hullu. Minä vain uskon, että olet kehittänyt itsellesi tämän 'rättipään', joka kertoo sinulle valheita minusta." //ei se mitään, mullakin kestää välillä xDDD
|
|
|
Post by chiara on Apr 3, 2007 20:10:44 GMT 2
"Valheita?" Chiara onnistui hymyilemään melkein luontevasti. "Mikä on valheen ja totuuden ero?" Tyttö huomasi yhtäkkiä toivovansa, että hänellä olisi jotain, jolla voisi ampua luodin tuon ärsyttävän typerän pojan silmien väliin. Tietenkin oli hänelle itselleenkin parempi, ettei hänellä ollut sellaista, hänhän olisi jäänyt kiinni, eikä siitä olisi seurannut hyvää. Mutta silti hän tuntisi niin suurta tyydytyksen tunnetta, jos voisi saada pojan rukoilemaan vaivaisen, arvottoman henkensä puolesta. Chiara herkutteli ajatuksella hetken. "Ei minua haittaa", Chiara matki pilkallisesti. Hetki hetkeltä poika muuttui tytön silmissä idioottimaisemmaksi. "Joko olet käyttämässä minua johonkin suunnitelmaasi?" Tyttö mietti hetken lähtevänsä ulos, mutta hylkäsi ajatuksen. Se olisi vaikuttanut luovuttamiselta. "Olisi muuten kohteliasta ilmoittaa nimensä."
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 20:38:08 GMT 2
Raf naurahti tytölle hieman, jatkaen yhä tupakan polttoa. Hän katseli tyttöä hymyillen, vääntäen kasvonsa irvokkaaseen virneeseen. Hän maisteli hetken aikaa tytön sanoja, nauttien tämän vihasta, joka tuntui valuvan tytöstä kuin mätä huonosti hoidetusta haavasta. Tyttö kuvitteli olevansa vahva. Tyttö kuvitteli olevansa parempi kuin hän. Mitä epätoivoista, keskieuroopplaista harhauskoa. Hän vielä puhkaisisi tytön maailman tavalla, jota tämä ei koskaan tajuaisi. "Totuuden ja valheen ero, oi armas signora..." Rafiq keskeytti puheensa tarttuen uudelleen syöpäkääryleeseensä, puhaltaen nautinnollisesti savuja. Pilkka kuului hänen sanoessaan sanan 'signora' ja hän tiesi tämän ärsyttävän tyttöä vielä hitusen enemmän. "On siinä, että minä, joka en elä pakkomielteisssä tasalukujen ja omituisten 'rättipäiden' valtaamassa harhakuvitelmassa, näen sinut, kauniin mutta vihaisen eteläeurooppalaisen snobin puhuvan minulle, kun sitä vähiten kaipaan. Mutta tietenkin, annan sinun elää siinä vaikutelmassa, että sinun maailmankuvasi on oikea, vaikkakin olet vain hemmoteltu kauhukakara." Sanojensa päättääksi Raf imaisi nautinnollisesti tupakastaan, puhaltaen savua kohti tyttöä. Tytön tapa matkia häntä ärsytti Rafia vielä enemmän, ja se sai hänen sielunkantturansa, joka eli jossain tervaistenkeuhkojen ulottumamttomissa hykertelemään. Tyttö oli aivan liian helppo uhri hänelle. "Juuri se sinua ilmeisesti haittaakin. Minä en käytä ketään hyväkseni, ihmiset tulevat, jotkut jopa anellen minun hyväksikäytettäväkseni. Ja sinä kuvittelet olevasi niin viisas, oi armas kauhukakarani, kun kuvittelet että kertoisin nimeni sinulle. Miksi tosiaankin tekisin niin, joutuisin vain pahaan pulaan, jonka vain sinä voisit minulle järjestää." Rafiq jatkoi rauhallisna tupakanpolttoaan, katsellen tyttöä hymysuin, tietäen tämän ärsyyntyvän. Hänen oli kuitenkin avatta suunsa vielä viimeisen kerran, ennenkuin hän nousi lähteäkseen. "Toistan sinun pakkomielteisen mielesi tyydyttämiseksi: Nimeäni et koskaan saa tietää, mikäli se minusta rippuu.." Sen sanottuaan Rafiq viskasi tupakantumppinsa kohti tyttöä, nousten seisomaan. Hän oikaisi hieman nahkatakkiaan, asetti laseja paremmin päähänsä ja lähti nostelemaan jalkojaan rauhallisesti, kuin mikäkin miesmalli ikään. Tytön puolustukseski täytyi sanoa, että tämä oli saanut hänen huonon tuulensa laantumaan. //autch, siitä tuli piiitkä xD//
|
|
|
Post by chiara on Apr 6, 2007 18:26:10 GMT 2
Chiara tuijotti poikaan rävähtämättömin silmin ja antoi vihansa raastaa häntä sisältäpäin, toivoen, ettei toinen sitä huomaisi. Itseinho pääsi voitolle jopa hänen vierasta kohtaan tuntemastaan vihasta. Tyttö tajusi tehneensä useita virheitä: hän oli alun alkujaankin arvioinut pojan väärin, ja sitten hän oli ollut liian itsevarma. Virheet kasaantuivat helposti ja pahensivat toisiaan. Chiaran teki mieli rankaista itseään moisesta tyhmyydestä. Ainoa laiha lohtu tässä tilanteessa oli se, että poika oli se, joka oli lähdössä. Chiara yhdisti sen luovuttamiseksi, vaikka hän ei voinut valehdella itselleen. Nahkatakkinen oli alusta asti tilanteessa voitolla, eikä tyttö ollut edes varma, olisiko hän käytöksellään voinut muuttaa sitä miksikään. Chiara istui paikallaan hiljaa. Hänestä tuntui siltä, ettei hän olisi voinutkaan vastata rauhallisesti, vaikka olisi halunnutkin. Pojan jokainen sana oli osuvasti valittu, ja Chiara tunsi kiehuvansa raivosta. Purkaakseen raivoaan edes jotenkin, tyttö suunnitteli mielessään veristä kostoa. Joskus, kun poika ei aavistaisi... "Sanon sinua sitten Saddamiksi", Chiara sanoi hetken kuluttua, vihasta matalalla mutta kuuluvalla äänellä. Hän onnistui silti hymyilemään vähän. Hymy ei loppujen lopuksi merkinnyt mitään. "Oli hauska tavata, Saddam."
|
|
|
Post by rafig on Apr 6, 2007 19:35:05 GMT 2
Rafiq oli juuri lähtemässä pois päin, kunnes hän kuuli juuri ne sanat, joita hän ei olisi ikinä tahtonut ikinä kuulla. Hän kääntyi kannoilleen ja käveli takaisin tytön luokse, silmät vihaisesti viirussa. Hän tarttui kiinni tytön paidan kaulukseen ja painoi tätä päin seinää. Hän katseli hetken aikaa tyttöä simiin, kunnes hän avasi suunsa. Rafiq tärisi vihasta. "Sinä.. Sinä hemmoteltu eteläeurooppalainen snobi.. Uskallakin vielä kerran sanoa minua Saddamiksi ja revin sinulta nuo silmät pois päästäsi, niin että et pysty katsomaan enää ketään ylenkatsovasti!" Rafi tuijotti tyttöä vielä hetken aikaa vihainsa, ja muutaman sydämmenlyönnin aikana hän katsoi tyttöä, kunnes hän päästi tästä irti, huokaisten hiljaa. Hän käveli vähän matkan päähän tytösä ja pudisti hieman päätään, katsellen tätä jo hieman rauhoittuneena. "Minun nimeni on Zain, ei Saddaman." Hän sylki sanat suustaan, mulkoillen samalla tyttöä.
|
|
|
Post by chiara on Apr 6, 2007 19:56:26 GMT 2
Chiara ei ehtinyt reagoida, kun poika oli jo painanut hänet vasten seinää. Tytön sydän jätti lyönnin väliin, kun hän huomasi miten paljon poika oli häntä vahvempi, vaikkei Chiarakaan heikko ollut. Hän ei uskaltanut sanoa mitään, tuijotti vain tätä takaisin. Tyttö tajusi osuneensa hermoon "Saddamillaan", joka oli hienoinen yllätys. Poika ei siis ilmeisesti ollut Husseinin kannattajia, tai sitten kyse oli jostain muusta samannimisestä, jota kohtaan pojalla ei ollut lämpimiä tunteita. Miten vain, tyttö tiesi nyt yhden herkän kohdan. Chiara ei voinut estää itseään henkäisemästä helpotuksesta kun poika päästi irti. Hän tunsi mielihyvän toisen loukkaantumisesta valuvan lävitseen, eikä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. "Ettekö te olekaan kaikki samanlaisia... Muhammedin nuolijat", Chiara sanoi puoliääneen, vaikkei tarkoittanutkaan mitä sanoi. Hän tiesi kyllä jonkin verran Lähi-Idästä, sen kansoista ja islamin eri lahkoista, mutta arveli yleistämisen ärsyttävän. Itsesuojeluvaisto oli aina ollut Chiaralla heikonlainen, mutta nyt hän oli valmiina siltä varalta, että poika lähestyisi häntä. Hän uskoi kyllä pärjäävänsä, sillä hän oli opetellut itsepuolustusta Italiassa. Vaikka ei hän halunnut poikaa vastaan fyysisesti tapella. "Zain." Chiara toisti nimen ja hymyili, nostaen avoimet kämmenensä rinnan korkeudelle rauhan eleenä. "Peace?" hän sanoi kysyvästi. "Ei minulla ole mitään innostusta tappelemiseen."
|
|
|
Post by rafig on Apr 6, 2007 20:32:37 GMT 2
Rafiq oli valmiina hyökkäämään tytön kimpuun uudelleen. Kun tämä kuitenkin näytti rauhan merkkiä, hän katsoi toista hymyillen hieman rauhallisempana. Olihan tytöllä sentään hyvin kauniin väriset silmät. Kaikesta huolimatta tämä oli tyttö ja varsin kauniskin sellainen. Niinpä hän huokaisten käänsi katseensa tyttöön, huokaisten kuitenkin hieman. "Haluatko mennä seuraavalla tunnille vai mennä kahville kanssani?" Hän katsoi tyttöä hymyillen tälle rauhallisesti. Hän otti itselleen uuden tupakan. Hän katseli hetken aikaa toista, polttaen rauhallisesti tupakkaa, kuunnellen kuinka luokasta kuului vielä ääniä. tunti loppuisi pian, ja heidän pitäisi tehdä jotain, mennä uudellen tunnille, joka ei kiinnostanut häntä ollenkaan tai mennä kahville. Vaikka koulu olikin tärekää, oli joskus hyvä päästä kahville kaunnin tytön kanssa.
|
|
|
Post by chiara on Apr 7, 2007 9:41:55 GMT 2
Chiara laski kätensä ja nyökkäsi hymyillen. Hän mietti hetken ja nyökkäsi sitten uudelleen. Mikäs siinä. Poika vaikutti erilaiselta, hänellä oli ainakin luonnetta - ehkä ihan tutustumisen arvoinen tyyppi. Ihmisiä, jotka olivat toistensa klooneja tyttö ei voinut sietää. Sellaisia oli koko maailma täynnä. "Kahvi kuulostaa hyvältä. Ei parilla oppitunnilla ole niin väliä", Chiara vastasi harkittuaan hetken. Hänestä tuntui siltä, että oli saanut kerrankin tasavertaisen vastuksen ärsyttämisessä. Tai oikeastaan nahkatakkinen oli ainakin tällä hetkellä vähän parempi - tyttö oli "voittanut" loppujen lopuksi vain tuurilla, hän myönsi sen itselleen, mutta ei ikinä myöntäisi pojalle. "Seuraan sinua", Chiara sanoi naurahtaen, tällä kertaa ei pilkallisesti vaan pelkästään huvittuneena jollekin omalle ajatukselleen. "En ole käynyt kylässä kovin usein." Tyttö kohautti olkapäitään ja astui askeleen poikaa kohti. Häntä pelotti vähän luottaa lähes tuntemattomaan, mutta jännitys oli aina tervetullut tunne hänelle. Se oli vähän kuin kipu, se todisti, että hän oli elossa.
|
|