|
Post by rafig on Mar 31, 2007 12:43:36 GMT 2
Rafiq oli pahasti vittuntunut. Siinä ei ollut mitään uutta, mutta tällä kertaa, hän uskoi olevansa viaton. Minkä hän oli sille voinut, että opettaja oli alkanut puhumaan jostain tylsästä, eikä häntä ollut kiinnostanut. Hän oli sitten alkanut väittelemään vieruskaverinsa kanssa, oliko opettajan takamus isompi kuin Jennifer Lopesin. Opettaja oli tietenkin hävinnyt kirkkaasti, eikä ymmärtänyt poikien väittämää kohteliasuutta häntä kohtaan. Niinpä opettaja oli päättänyt heittää hänet ulos. Rafiq oli jäänyt hetkeksi istumaan käytävälle, alkaen polttamaan tupakkaa, ja kuulleessaan ääniä hän tummpasi tupakkansa heti jonnekin, putsaten hieman vielä käsiään, jotta ei varmastikaan jäisi kiinni tupakan poltosta. Varoituksen hän vielä sieti, mutta jälki-istunnot ja poistumiskiellot koulualeelta eivät ollleet hyväksi hänen työlleen. Hän kävi mielessään muutaman hätävalheen poikasen, joita hän voisi käyttää vastaan tulevan opettajan varalle. Hän voisi tälläkin kertaa tukeutua vähäiseen kielitaitoonsa.
|
|
|
Post by chiara on Mar 31, 2007 13:08:32 GMT 2
Chiara sulki luokan oven perässään kohteliaan hitaasti ja asteli täysin rauhallisesti käytävään. Kieltämättä häntä harmitti, että oli joutunut poistumaan lempiaineensa tunnilta, mutta minkäs sille voi. Opettajat olivat täällä niin herkkiä, ja toisaalta niin tekopyhiä. Ei niitä oikeasti kiinnostanut, mitä oppilaat tekivät. Halusivat vain tuntea hallitsevansa luokkaa. Käytävällä istui joku muukin. Chiara naurahti itsekseen tajutessaan, että se vain vahvisti hänen olettamustaan. Tyttö asettui taktisesti vastapäätä toista, laski koululaukkunsa maahan ja istui käytävälle risti-istuntaan. Hetken hän mietti, aloittaisiko keskustelun vai odottaisiko toisen aloitusta. Vilkaisten miehenalkuun hän päätti, ettei halunnut vaikuttaa liian sosiaaliselta, vaikka sitä hän kyllä tajusi itsekin olevansa. Tyttö halusi, tarvitsi keskustelun. Chiara otti vihon esille ja repi siitä sivun, sitten toisen ja kolmannen, ja vielä neljännen. Tasaluku. Jokaisen sivun hän taitteli leveyssuunnassa ja pituussuunnassa neljään osaan. Hän avasi ne jälleen ja toisti saman neljä kertaa, kunnes paperi oli niin kulunutta taitosten kohdalta, että hän pystyi varovaisesti repimään arkit kuuteentoista osaan. Neljä kertaa neljä. Tasaluku. Chiara laski paperinpalaset kahteen kertaan. Kuusikymmentäneljä, tietysti tasaluku. Tyttö ryhtyi asettelemaan niitä lattialle neliöön, jonka sivu oli kahdeksan lappua. Lisää tasalukuja.
[ *first game dance* Pien psyko, tämä minun Chiarani. <3 ]
|
|
|
Post by rafig on Mar 31, 2007 13:33:23 GMT 2
Rafiq jäi katsomaan vastapäätä tullutta tyttöä, joka näytti ikään kuin tekevän jotain. Hän alkoi laskemaan tämän kertoja, joilla tämä kaiken teki, miksi tämä edes laittoi sen noin? Hän sytytti itselleen uuden tupakan, ja siirsi savua himean, jotta se ei häirtisi luokissa 'opiskelevia' oppilaita. Hiehin hän ei ikäväkseen kuulunut. Hän katseli vielä hetken tytön taitteluleikkiä, kunnes hän taivutti hieman päätään ja otti tutun ylpeän ilmeensä. "Eikö tuo jo riittäisi?" Hän katsoi toista, tietämättä mitä edes sanoa tälle. Tyttö oli kyllä nätin näköinen, mutta tuo paperintaittelu näytti hieman.. Sairaalta. Siinä oli jotain kieroutunutta, ja se sai hänen olonsa yleensä epämukavaksi. Ei voinut ikinä tietää, oliko kyseessä pakkomielle, vai hyvän onnen tuova tapa. Vaikka oliko siellä edes väliä?
|
|
|
Post by chiara on Mar 31, 2007 13:54:46 GMT 2
Chiara teki neliön valmiiksi ja nosti sitten katseensa toisella puolella käytävää istuvaan poikaan, tuijotti tätä täydet kuusi sekuntia ja virnisti sitten. "Ehkä", hän totesi, käänsi katseensa maahan ja aloitti lappujen keräämisen yksi kerrallaan. Hän laski ne hiljaa mielessään, ja vielä toiseen kertaan sitten, kun ne olivat jo nipussa. Chiara kääntyi taas vieraaseen poikaan ja katseli tätä arvioivasti. Tytön katse pysähtyi tupakkaan ja hän kohotti kulmakarvojaan. "Opettaja ei jaksanut sinuakaan, vai?" Chiara sanoi sen niin, että se oli enemmän toteamus kuin kysymys. Tytön katse siirtyi harhailemaan kattoon.
|
|
|
Post by rafig on Mar 31, 2007 16:31:53 GMT 2
Rafiq katseli hieman tytön puuhia, jatkaen yhä tupakan polttoa. Hän katseli tätä vielä hetken aikaa, kohauttaen sitten tälle olkiaan. Hän ei hirveästi välittänyt tämän tekemisistä, mutta huomioi sen aina välillä. Ehkä hänellä oli hieman liiankin tylsää, kun hänen ainoa tekemisensä oli seurata jonkun toisen leikkejä paperinpalalla. Tytön kääntyessä phumaan hänelle, Rafiq käänsi katseensa tähän. Hän silti jatkoi tupakan polttoa, pitihän nyt poikaparan saada leikkiä edes jolloin. "Ei oikeastaan joo.." Hän kohautti tälle olkiaan, kääntäen katseena muualle, miettien minne voisi mennä. Asunnolle ei kanattanut mennä, siellä kuitenkin Thomas olisi siellä kuitenkin leikkimässä aineilla, jotka hän oli vaivalla saanut hommattua toiselle. Olihan se mukava huomata, että sai kiitollisen asiakkaan, mutta hän ei ole koskaan jaksanut katsella narkkareita. Säälittäviä olentoja kaikin puolin.
|
|
|
Post by chiara on Mar 31, 2007 16:41:43 GMT 2
Chiaran kasvoille levisi hymy, joka kertoi, että hän oli tyytyväinen itseensä. Hän vilkaisi poikaan ja hankasi samalla etusormensa kynttä puolihuolimattomasti yhteen paperilappuun. "Ajattelet, että olen varmasti hullu." Chiara vaihtoi seuraavaan kynteen. "Tämä on kuitenkin paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin polttaminen. Raukka." Tyttö nousi seisomaan ja otti muutaman askeleen poikaa kohti, pysyen silti turvallisen välimatkan päässä. Turvaväli piti aina pitää. Ihmiset olivat arvaamattomia. "Lainaa sytkäriä."
|
|
|
Post by rafig on Mar 31, 2007 16:48:41 GMT 2
Rafiq naurahti toiselle, kääntyen katsomaan tyttöä. Hän ei pitänyt tästä, ei sitten yhtään. Mutta sillähän ei ollut mitään väliä. Kun joku huomasi, että seura ei kiinnostanut, se sai yleensä ihmiset kiinnittymään kuin iilimadot. Hän kohautti tytölle olkiaan, kääntäen katseensa käytävän päädylle, josta hän oli kuulevinaan askeleita. Hän ei siitä kutienkaan mitän välittänyt, hän oli valmiina tumppaamaan tupakkansa koska tahansa. "Tietäisitpä vain, mitä minä olen pienen ikäni aikana nähnyt.." Hän kohautti olkiaan tytölle, huomaten että tämä oli tullut hänen luoksensa. Miksi kukaan nyt hänen luokseen tulisi? Tytön luoma turvaväli sai hänet nauramaan. Mikä raukka tämä olikaan, eikö tyttö kuitenkaan uskaltaisi tulla hänen lähelleen? Hän kääntyi katsomaan tyttöä hymyillen, ehkä hieman jopa ärsyttävämmin. Hän otti sytkärinsä käteensä, eikä antanut sitä tytön lähelle, vaan piti tiukasti kädessään. "Tule hakemaan.." Hän avasi oman sytkärinsä, sulkien sen pian. Hän piti kaunista sytkäriä esillä, esitellen sitä ärsyttävämmin.
|
|
|
Post by chiara on Mar 31, 2007 16:59:39 GMT 2
Chiara korjasi ryhtiään ja kallisti päätään, hymyillen rakastettavasti. Hiukset valahtivat tytön korvan takaa kasvoille ja hän korjasi niitä refleksinomaisesti. Saadakseen tasaluvun hän antoi niiden päästä irti uudestaan, ja hän korjasi niitä toistamiseen. "Kyllä varmasti olet, paskiainen. Tekeekö se sinusta jotenkin kiehtovamman ihmisen?" hän sanoi ystävällisimmällä äänellään ja otti sitten askeleen lähemmäs. "Anna tänne", Chiara tokaisi, kun poika näytti sytkärinsä. Nyt tytön äänessä oli särähtävä sävy ärsyyntyneisyyttä, ja hän huomasi sen itsekin. "Ei se niin iso juttu ole."
|
|
|
Post by rafig on Mar 31, 2007 17:09:03 GMT 2
Rafiq katseli hetken aikaa tyttöä, hymyillen tälle vieläkin ärsyttämmin. HÄn katseli hetken aikaa tyttöä, kohauttaen tälle olkiaan. Mitä hän tämstä välittäisi. Tytöllä oli jokin pakkomielle, mutta eihän se häntä haitannut. Hänen puolestaan tyttö saisi tehdä aivan mitä itse halusi. Hän piti tyttöä lapsellisena, eihän tämä ollut mikään muu, kuin pikkutyttö. "Tietenkin tekee. Siksi minä olen se, jolle sinä puhut, eikä toisinpäin." Hän naurahti tälle, tämähän halusi kärkkäästi hänen sytkäriään. Eihän se nyt niin kaunis sytkäri ollut. Hän huokasi tytölle hiljaa, paranten aurinkolasiensa paikkaa päässään. "Miksi minun pitäisi se sinulle antaa?" Hän katsoi tyttöä kiinnostunena, hänhän oli kovin kiinnostunut tämän halusta saada hänen sytkärinsä. Ensin pyydetään sytkäriä, sitten koitetaan pummata tupakkaa, nopeasti tie johtaa kaikkiin muihin aineisiin. Ehkä tyttö olisi hyvä sijoitus.
|
|
|
Post by chiara on Mar 31, 2007 17:21:36 GMT 2
Chiara joutui puristamaan kätensä nyrkkiin niin, että kynnet pureutuivat lihaan, ettei hän olisi menettänyt malttiaan ja huutanut. Tytön kulma nytkähti hiukan, mutta muuten hän onnistui säilyttämään tyynen ilmeen. Poika oli osunut herkkään kohtaan, mutta sitä hän ei ikinä voisi myöntää. Tyttö otti askeleen taaksepäin ja nosti leukansa ylpeästi pystyyn. Kuiva nauru purkautui hänen huuliltaan. "Vai niin", hän totesi huvitteneeseen äänensävyyn, joka ei paljastanut hänen todellista loukkaantumistaan. Hän siristi silmiään, astui jälleen eteenpäin ja hymyili sitten. "En minä rättipäiden saastaisia sytkäreitä kaipaa", hän totesi iloisesti ja pudotti kuusikymmentäneljä paperinpalaa. Ne leijailivat hetken ennen osumistaan maahan ja pojan jaloille. Chiara kääntyi kannoillaan ja palasi toiselle puolelle käytävää.
|
|
|
Post by rafig on Mar 31, 2007 19:41:09 GMT 2
Rafiq katseli tytön käsiä, kun tämän sormet painautuivat vasten käsiä. Hän tiesi tämän eleen, hän oli nähnyt sen niin monta kertaa. Hän voisi jopa sanoa, että hän oli keksinyt sen. Hän näki myös tytön kulman nykähdyksen, se sai hänet hymyilemään, jopa iloisemmaksi kuin aiaksemmin. Hän katseli tyttöä, nojauten toisen kätensä varaan, jonka hän painoi maahan. Hän katseli tyttöä pää kallellaan, naputellen sytkäriään, jotta tämä varmasti huomaisi sen. Nauru sai hänet ärsyyntymään, mutta se ei haitannut häntä. Tytön kommentit osuivat häneen, kyllä hän sen tiesi, mutta eivät haitanneet häntä, ainakaan kovin kauaa. Rafiq otti käteensä tytön leikkaamat paperinapalta ja piteli niitä kädessään, laskien jokaisen niistä yksitellen. Hän koitti löytää niistä jotain järkeä ja lopulta hän kääntyi katsomaan tyttöä. "Anna yksikin hyvä syy, miksi annan sinulle sytkärini. Näillä näkymin sinä vain tuhlaisit sen, polttamalla yksitellen näitä lappuja, jotta saisit haluamsi tasaluvun." Hän hymähti tytölle, jatkaen syöpäkääryleen imemsitä, katsellen tyttöä sivusilmällä. "Miksi sinä vielä istut siinä, jos ärsytän sinua noin?" Hitasti hän käveli tytön luokse, tumpaten tupakkansa matkalla. Hän pysähtyi aivan tytön naaman eteen, kyykistyen tämän kasvojen tasalle. Hän katseli tyttöä hetken, siirtäen päätään puolelta toiselle. Hän suuteli tyttöä, nopeasti kaksi kertaa, unnes hän istuutui tytön viereen, leikkien tämän sytkärillä. "En tosin neä mitään pahaa tasaluvuissa, ymmärrän, miksi ne sinua niin kiehtovat."
|
|
|
Post by chiara on Apr 1, 2007 13:41:00 GMT 2
Chiara naputteli kynsiään hartaasti lattiaan, hitaanlaisessa rytmissä mutta rytmissä kuitenkin, kuin jonkin musiikin tahdissa, jota kukaan ei kuullut. Peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön, keskisormi, etusormi, peukalo. Kynnet toistivat kuviota uudestaan ja uudestaan, kunnes siitä ei enää tiennyt mistä se alkoi ja mihin se loppui. Tyttö ei nostanut katsettaan, vaikka poika puhui hänelle. "Mikä on hyvä syy?" hän kysyi hiljaisuuden jälkeen, jonka rikkoi vain tasainen naputus. "Miten niin se olisi tuhlausta yhtään enempää kuin mikään muukaan?" Chiara ei selvästikään odottanut vastausta. Kynnet jatkoivat kuviotaan, mutta tytön katse kääntyi poispäin niistä. Hän tuijotti maahan eteensä, mutta ajatteli selvästi jotain muuta jossain kaukana. Poika puhui hänelle toistamiseen ja katse singahti välittömästi tähän. "Et sinä minua kykene ärsyttämään", Chiara sanoi ilman mitään tunnetta. Kajaalin ja tummien ripsien kehystämien silmien katse oli kirkas ja peloton, mutta niiden väristä ei voinut sanoa varmaksi. Katse palasi lattiaan, kun poika nousi. Tytön mieleen tuli heti ajatus lähteä pakoon, mutta hän vastusti sitä, vaikka näkikin sivusilmällä, että toinen lähestyi häntä. Chiaran koko vartalon läpi kulki puistatus, kun vieraat huulet koskettivat hänen omiaan. Tyttö pakotti itsensä pysymään paikallaan, vastustamatta tai menemättä mukaan, vaikka suudelmat tulivatkin äkkiä. Hän kääntyi tuijottamaan poikaa auki revähtänein silmin. "Painu helvettiin", Chiara pyysi, ja hänen äänensä värähti aavistuksen verran. Hän vihasi itseään sen takia, koska hän tiesi toisen tajuavan, että hän oli hermostunut.
|
|
|
Post by rafig on Apr 1, 2007 15:21:08 GMT 2
Rafiq naurahti toiselle, huomaten tämän hermostuman. Hän käänsi katseensa tähän, poltellen yhä tupakkaansa jonka hän oli juuri sytyttänyt. Hän huomasi tytön todella ärsyyntyvänä hänen käytökseensä, mutta minkäs hän sille oikein voi. Hän katseli tätä hetken ja hymyillen hän ojensi tytölle sytkärinsä. "Siinä. Ja minusta meidän ei kannattaisi mennä tapaamaan vielä vanhempiasi, vaikka minusta on kyllä ihanaa, että ajattelet niin pitkälle." Rafiq kohautti tytölle olkiaan, antaen tämän olla hetken rauhassa, kunnes hän laittoi kätensä tytön ympärille, hymyileln tytölle pirullisesti. Hän nojasi tämän lähelle, siirtäen omia sotkuisia hiuksiaan pois kasvojensa tieltä. "Joko ymmärrät, miksi minut heitettiin pois luokasta?" Hän katseli hetken aikaa tyttöä,ojentaen hänelle sytkärin, nauraen tytölle, joka vaikutti oikein kauniilta.
|
|
|
Post by chiara on Apr 1, 2007 15:51:53 GMT 2
Chiara nappasi sytkärin varoen koskettamasta kuitenkaan pojan kättä. Sekalaiset tunteet ja ajatukset kiersivät tytön mielessä niin, ettei hän saanut kunnolla selvää pojan sanoista. Hän tuijotti sytkäriä uskaltamatta tehdä sillä, mitä oli aikonut. Se ei tuntunut enää sopivalta. Kynnetkin olivat jossain vaiheessa lopettaneet naputtelun, ja se, että Chiara ei ollut huomannut tarkkaa ajankohtaa, tuntui hermostuttavalta. Tämä ei tuntunut oikealta. Hän oli menettämässä itsekurinsa. Tyttö värähti uudestaan, kun pojan käsivarsi laskeutui hänen olalleen. Chiara yritti heti liikahtaa kauemmas. "Tarkoitin mitä sanoin, kusiaivo. En kaipaa sinua." Chiara sai takaisin jonkin verran itsevarmuuttaan. Hän katsahti sytkäriin, joka alkoi näyttää vastenmieliseltä. "Enkä tätä", tyttö tokaisi heittäen sen takaisin pojalle. Yhtäkkiä Chiaraa alkoi nolottaa. Se oli hyvin, hyvin harvinaista ja luonnottoman tuntuista.
|
|
|
Post by rafig on Apr 1, 2007 16:13:22 GMT 2
Rafiq käänsi katseensa toiseen, hymyillen tälle. Hän kohautti tälle olkiaan, pitäen yhä kätensä tämän olkapäällä. Hän ei aikonut noin vain lopettaa, vaan hymyili tälleä. Hän katseli tyttöä hymyillen, vaikka hänen hymynsä hieman värähti kun hänen sytkärinsä lensi pois päin. Hän katseli tyttöä, pudistaen tälle surullisen oloisena kasvojaan. "Mikä sinussa on? Ensin sinä halusit minulta sytkärin, mutta nyt et enää. " Hän koahutti tytölle olkiaan, pitäen olkapäänsä yhä tytön olkapäälleä, hymyillen tälle. Hän poltteli rauhallisesti tupakkaa, jota hän ptieli toisessa kädessään. Hän hymyili tälle tehden tytön olon vieläkin vaivaantuneemmmaksi. "Sinähän tätä halustikaan.. Mikä ikinä sinun nimesi olkiaan." Hän käänsi katseensa toiseen, hymyillen täle yhä, jatkaen tupakkansa polttelua.
|
|