Eksyksissä. [Juanita tänne.]

[jiri]

Jiri raapi päätään, hänhän oli jo kävellyt tästä aiemmin. 'Mahtavaa, ensimmäinen koulupäivä ja olen jo eksynyt..' Hän kiroili mielessään ja tutkaili ympärilleen etsien pienintäkin merkkiä siitä mihin suuntaan pitäisi mennä. Huokaisten Jiri pysähtyi ja kääntyi nojaamaan seinään. Pojan ilme kertoi paljon, häntä väsytti, häntä raivostutti ja kaiken lisäksi hän oli eksyksissä, luojan kiitos ettei ollut tunteja.
"Nooh, istunpa tähän ja odotan että joku minut täältä pelastaa.." Jiri virnisti ja valui seinää pitkin lattialle istumaan.
"Voi lempo!" Poika parahti pidellen vatsaansa, nälkähän tässä oli päässyt iskemään. Suu mutrulla Jiri alkoi kaivella laukkuaan löytääkseen jotain suuhunpantavaa. "Kaksi viikkoa vanha myslipatukka, etkö parempaan pysty?" Hän tuijotti toinen kulmakarva koholla kädessään olevaa patukkaa, jonka jälkeen jatkoi laukkunsa kauvamista. Huokaus. "Pakko uhrautua." Jiri avasi patukan paperin ja kylmätväreet kipittiävät pitkin hänen selkäänsä. Hitaasti ja uhmakkaasti poika haukkasi patukkaa ja irvisti. Hän ei todellakaan ollut mikään myslipatukkojen ystävä, varsinkaan jos ne olivat vanhoja.

[juanita]

Juanita kääntyi kulman takaa autiolle käytävälle. Aurinko paistoi suoraan käytävän päästä olevan ruudytetun lasi ikkunan läpi ja heijasti monivärisiä varjoja lattialle. Hän huokasi syvään ja puristi tiukemmin kirjoja sylissään. Omissa mietteissään tyttö kelasi filmin uudestaan ja uudestaan kohtaan jossa Marcus oli kertonut tälle tunteistaan. Juanitalla ei olut mitään poikaa vastaan, mutta hän kaipasi jotain aidompaa, jotain paljon aidompaa, kuin Marcus ja hänen yli suuret lihaksensa. Tyttö havahtui yhtäkkiä kuin unesta huomatessaan silmä kulmastaan jonkun istuvan lattialla vieressään. Hän känsi päänsä tätä kohti ja hymyili edessään istuvalle japanilais pojalle kevyesti.

[jiri]

"Hyi juma.." Jiri mutisi ja kääri patukan parin puraisun jälkeen takaisin pakettiinsa ja survoi sen laukkuun. Huokaisten poika kohoitti katseensa ja huomasi vasta nyt tytön.
"...Päivää?" Jiri sanoi ja tuijotti tyttöä toinen kulma oholla. 'Tarviiko sen tuijottaa.." Hän ajatteli ja nousi seisomaan ojentaen kätensä kätelläkseen. "Jiri Hajime, uusi täällä ja eksyksissä." Jiri virnisti silmät suljettuina pienen punan kohotessa kasvoille, hän harvemmin pyysi apua keltään, varsinkaan tytöltä. Se tuntui pojan mielestä jotenkin alentavalta. "Ja sinä olet?" Hän lisäsi avaten silmänsä ja tutkiskeli tyttöä. 'Intiaani kenties?' Jiri kysyi itseltään ja puhalsi kevyesti pari hius suortuvaa pois silmiltään.

[pituus on jossain kaukana näistä peleistäni...]

[juanita]

Naurahti kevyesti pojan huvittaville eleille ja tarttui sitten toisen käteen ja puristi sitä kevyesti. "Hauska tutustua Jiri, minä olen Juanita." Hän lausui lempeällä ja tasaisella äänellä niin kuin se tulisi aivan luonnostaan. Juanita katsoi poikaa hetken hiljaa mietiskellen ja irroitti sitten kätensä. "Vai että uusi oppilas? Sehän mielenkiintoista." Tyttö sanoi, vilkaisi nopeasti jonkin kansion tapaista ja hymyili nopeasti. "Tämäpä sattuma, olen myös tuutorisi, joten voin opastaa sinut asuntoloille, samalla kun kerron vähän koulun tavoista ja opiskeluistasi." Juanita viittasi Jiriä seuraamaan häntä ja lähti harppomaan vakain askelin käytävän päätyä kohti josta johtivat kierre portaat koulun pihalle.

(Jeni mua pelottaa nää meijän ropejen lyhyydet! )

[jiri]

"Kuin myös." Jiri hymyili kohteliaasti Juanitaksi esittäytyneelle tytölle. "Selvä, tiedän kyllä että tavarani ovat viety sinne minne lienetkin, itse vain en ole löytänyt sinne." Poika mutisi siirtäen toisen kätensä takaraivolle kuivasti naurahtaen. "Isot rakennukset eivät ole alaani.." Jiri lisäsi ja vilkuili ympärilleen Juanitan johdattaessa häntä eteenpäin.
"Öh, tiedätkö sinä aiemmista opiskeluistani?" Poika rikkoi hiljaisuuden ja piti katseensa maassa, hän ei pitänyt ajatuksesta että joku tyttö oli ronkkinut hänen menneisyyttään. "'Tai siis, että ilman sitä tietoahan voisin pärjätä täällä..?" Jirin äänessä oli pienen pieni hippu epätoivoa ja huolestuneisuutta, sillä hän todella piti tästä paikasta, jahka oppisi kulkemaan siellä, eikä tahtoisi todellakaan lentää ulos.

[Voi kunpa tietäisin.. o___o koulun alku pusertaa viimeisetkin insipiraatiot päästäni.]

[juanita]

Juanita jatkoi eteenpäin vakain askelin samalla kun myötäili Jirin kysymyksiin, viimeinen niist äkuitenkin pisti korvaan. "Aikaisemmista opiskeluistasi? Ei, en minä niistä tiedä. Eivätkä ne minulle kuulukkaan, minun tehtäväni on pitää sinut hyvin mukana täällä." Tyttö sanoi, ja hymyili itsekseen hieman. Pian he saapuivat koulu rakennuksen pää oville joista avautui avara maisema tielle jonka vasemmalla laidalla oli vanhempien oppilaiden asunnot. Juanita avasi oven ja asteli portaat alas jääden sitten katsomaan, etää poika olisi vielä perässä. "umm.. Ihan vain uteliaisuuttani, mistä vaihdoit koulua?" Juanita kysyi nopeasti ja toivoi sitten nopeasti ettei olisikaan kysynyt, koska näin jälkeen päin se tuntui tyhmältä ja töykeltä.

(No jos tästä joskus lähtis..!)