|
Post by tristan on Aug 1, 2006 3:55:57 GMT 2
Val olisi voinut vain unohtaa hänet ja mennä pois, ei hän tarvinnut yleisöä. Sateenvarjo olisi kyllä ollut kiva. Olisi rauhoittanut hieman. Naisen kutsuessa häntä nimeltä, lasittunut katse siirtyi hetkeksi tähän, kunnes pää painui alas, käsien peittäessä kasvot. Eikä luo tulevat askeleet helpottaneet mitenkään kyyneleiden nielemistä, sillä pelkäsi naisen tulevan ja raahaavan hänet ulos, todeten jotain "Vettä se vain on." tyylistä. Aivan läheltä kuuluva ääni sai pojan säpsähtämään. Hetken täristyään Tris vihdoin suodatti opettajan sanat. Varovasti katse nousi ylös kiinnittyen toisen silmiin, muuten se olisi harhaillut oviin. "Vesi riittää ihan satamattakin." Käsi nousi pyyhkäisemään vettyneitä silmiä, pojan nielaistessa kuuluvasti. Katse pakeni taas alas. "Minä en pysty menemään tuonne vesisateeseen. En vain pysty." Ei sillä niin väliä ymmärtäisikö nainen vai ei, hän itse kyllä tiesi varsin hyvin sietorajansa.
|
|
|
Post by Valentina on Aug 1, 2006 12:53:05 GMT 2
Mennä pois? Varsin tuntematon käsite opettajalle, jos oppilas päättää yhtäkkiä alkaa vain märisemään. Val nojasi kätensä polviinsa ja katse oli maassa. Hän nyökkäsi pojan soperrukselle, kohotti hieman katsettaan. Tämähän meni oikeasti vaikeaksi. Kun toinen kielsi ulosmenemisensä, hän huokaisi hiljaa. "Ymmärrän täysin, mutta... Ellei sinua saa nyt ulos, yövalvoja todennäköisesti heittää sinut sen kummempia kyselyitä sateeseen." Tuo hymähti ja nousi ylös, astellen ovelle ja tapittaen pääkallellaan ulos. "Haluatko minun menevän pois?" Naisen katse seurasi hämärästi lasin läpi näkyvää vesisadetta. Ei satanut kaatamalla, mutta ei tuota tihkuttamiseksikaan voinut sanoa. Ehkei siinä hirveästi kastuisi Valin asunnolle mennessä, mutta oppilaiden asuntoloille taas menevä sai olla satavarma, että märkänähän sinne saavutaan. Ei silloin vielä satanut kun hän tuli koululle, muuten hänellä kyllä olisi sateenvarjo mukanaan.
|
|
|
Post by tristan on Aug 1, 2006 22:54:42 GMT 2
Nainen puhui kyllä aivan totta, mutta. Oliko siinä paljoa eroa kuka hänet ulos heitti, kun lopputulos olisi kuitenkin sama? Vielä kerran silmiään pyyhkäisten Tris nousi ylös, kävellen huterasti toisen luo. Ulos hän ei halunnut katsoa, se olisi saanut aikaan uuden sortumisen. Käsi nousi koskettamaan viileää lasipintaa, pelkkä kylmyys sai pojan värähtämään. "En minä voisi sanoa mitään sellaista." Katse nousi naiseen ja vaisusti hymähtäen hän pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltaan. Jos Val olisi mennyt pois, niin kuka sitten olisi sitten kiskonut hänet maasta ylös kun jalat päättäisivät lakata toimimasta. Eihän tänne voinut jäädä. "Haluaisin pyytää sinulta asioita, joita en voi pyytää. Mutta, voitko luvata edes sen, että jos tulen mukanasi ulos, ettet jätä minua yksin sinne, vesisateeseen?" Hammasta purren hän sai käännettyä katseensa ulos. Siellä ei satanut kaatamalla, onneksi. Mutta voisi kohta ihan hyvin sataakin. Käsi laski alas ovelta, se kun uhkasi täristä turhan selvästi.
|
|
|
Post by Valentina on Aug 2, 2006 15:35:36 GMT 2
Yleensä pelkotilojen kohtausten aikana tahtoi vain olla yksin syrjässä, harvemmin muita kaivattiin. Val oli samanlainen ja hän olettikin - vaikka fobiat olivatkin erilaisia - että Tristan olisi mielummin ollut nyt yksin, joten tuo hieman jopa hämmästyi, kun poika nousi ylös ja käveli myös ovelle. Katse siirtyi lasista toiseen, käyden kuitenkin jälleen kylmyyttä hohkaavaan oveen. Voisit, voisit sanoa, ja minä tottelisin. Ei kai olisi muita kiskomassa, mutta tänne kyllä olisi voinut jäädä, ihan mihin tahansa luokkaan sateen ajaksi. Opettajien oman luokan avain oli yhtä kuin jokaisen muunkin luokan avain, joten hän olisi oikeastaan voinut päästää toisen ressukan johonkin luokista sateen loppumiseen asti. Trisin taas puhuessa, nainen ei laskenut katseettaan tähän kuin vasta pyynnön kohdalla. Tuo nyökkäsi. "Lupaan." Eipä hänellä ollut syytäkään kieltäytyä. Vesisade, vain vesisade. Hänelle vain vesisade, toiselle yksi pahimpia pelkoja. Hän astui askeleen ovelta, katsahtaen silmäkulmastaan poikaa. Sitten kun sinulle sopii.
|
|