|
Post by Gabriel on Jul 11, 2006 21:42:45 GMT 2
[[ Miten me kestetään ._. ]]
Gabe ei oikeastaan ollut yhtään ihmeissään, kun toinen kertoi totuuden vanhemmistaan. Ja seksuaalisesta suuntautumisestaan. Kyllä sen oli jo huomannut toisen sanoista ja teoista. Mutta Benin vanhempien ahdasmielisyys pisti säälimään. ” Et siis saa mennä kotiisi, ennen kuin olet ”tullut järkiisi”? Naurettavaa. Vaikka emme kovin hyvin vielä tunnekaan, niin voin silti antaa hyvän neuvon; älä palaa sinne. Jos edes omat vanhemmat eivät anna poikansa olla sellainen kuin haluaa, niin kannattaa vain lähteä menemään ja elää kuten itse haluaa. ” Hän itse ainakin olisi tehnyt niin; unohtanut mokomat vanhemmat ja aloittaisi oman elämän, kaukana heistä. ” Olemme siis samanlaisia ”, hän vielä lisäsi. Eiköhän Ben tuosta tajuaisi, mitä hän tarkoitti.
Toinen selitti suihkulähteestä Gaben ihan rauhassa poltellessa tupakkaa, kunnes yhtäkkiä tämä tiputti paitansa maahan, teki hänen paidalleen samoin, ja nosti sekunnin murto-osassa hänet käsivarsilleen. Gabe ei ehtinyt edes tajuamaan tilannetta heti kunnolla, kun he olivat jo matkalla kohti suihkulähdettä. Pian todellisuus kuitenkin kävi ilmi. ” Mitä ihmettä sinä..? Päästä minut alas, senkin rontti! ”, hän lähes kirkui, mutta nauroi kuitenkin hysteerisesti pienen hädän keskellä. Nyt he varmasti tulisivat herättämään huomiota. Gabe jopa vähän katui sitä, kun oli maininnut suihkulähteen, toinen kun oli ottanut sen tosissaan, vaikka hän oli tarkoittanut sitä lähinnä pelkkänä vitsinä. Mutta siinä sitä jo oltiin menossa, eivätkä vastaväitteet tuntuneet auttavan yhtään. Ehti hän sentään tupakan sylkäistä pois.
Lähteelle päästyään Ben jäi hetkeksi seisomaan sen reunalle. Gabe ehti jo huokaista helpotuksesta, kun tuo kuitenkin hänet ilkeästi tiputti altaaseen, jonka vesi ylsi varmasti polveen asti. Tippumisen ansiosta hänen päänsäkin joutui veden alle, joten koko poika oli täysin veden armoilla. Nopeasti hän ponkaisi istumaan, yski hetken voimakkaasti veden jouduttua keuhkoihinsa, ja siirsi sitten katseensa Benjaminiin, joka kyseli veden lämpötilasta. Poika tuhahti vain tuolle vastaukseksi, ja pärskytti vettä tämän päälle. ” Senkun otat itse selvää, kiusankappale. ” Hän oli nyt yltäpäältä märkänä, mikään osa hänestä ei ollut säilynyt kuivana. Ja tuo ilkimys vielä otti itseltään kengät jalasta, ja ihan rauhallisesti astui lähteeseen. Gabe riisui läpimärät kangaskenkänsä ja heitti ne lähteen reunan yli pihan kivetetylle maalle. Sukkia hänellä ei onneksi edes ollut jalassa, olisivat olleet liian hiostavat mustien kangaskenkien kanssa.
Vesi oli itse asiassa ihan mukavan viileää, ja tuntui mukavalta auringon kuumentamalla iholla. Mutta märät housut olivat inhottavat. Ei hän kuitenkaan viitsinyt niitä siinä alkaa riisua, ties jos joku osuisi paikalle. Tai vaikka kokonainen joukko ihmisiä. Jotkut kyllä varmaan jo olivat huomanneet luokkahuoneiden ikkunoista heidän vauhdikkaat puuhansa. Toivottavasti kukaan näistä silminnäkijöistä ei kuitenkaan ilmoittaisi kellekään opettajalle, siitä tulisi pahaa jälkeä. ” Noniin herraseni, saat myös nostaa minut ylös, kun kerta tänne tiputitkin ”, Gabe sanoi Benille, hymyillen salaperäisesti. Tämä ei tulisi selviämään tästä kuivana, ei todellakaan. Gabriel tarttui toisen käteen, muttei noussutkaan sen avulla ylös, vaan vetikin tämän mukanaan veteen, suoraan päälleen. Kauaa hän ei kuitenkaan suostunut tässä asetelmassa pysyä, vaan vaihtoikin osia, eli siirtyi nopeasti polvilleen tuon päälle, pidellen kiinni tämän ranteista. ” Kosto elää, mon chéri ”, Gabe kuiskasi tälle muka viileästi, ja painoi tämän pään veden alle. Hukuttaa hän ei kuitenkaan Benjaminia halunnut, joten hän nousi pian ylös, potkaisten vielä ilkikurisesti vettä toisen päälle. Tästä tuli elävästi mieleen lapsuusajan vesisotaleikit heidän suuren talonsa takana olevalla pienellä lammella, kavereiden kanssa. ” Anna tulla, vesipeto, jos uskallat. ”
|
|
|
Post by benjamin on Jul 21, 2006 18:53:22 GMT 2
[ Täällä taas. ]
Vaivautunut nauru oli Benin ensimmäinen reaktio toisen sanoihin siitä, kuinka hänen ei enää ikinä pitäisi palata omaan kotiinsa, siihen jossa hän oli viettänyt lähes koko elämänsä, joka oli ollut viimeisiin vuosiin asti suhteellisen mukavaa. Varpaitaan tutkiskellessa ja aina väliin nyökkäillessään, poika sai itsekin ajatella asiaa, ja oli osittain Gaben kanssa samaa mieltä. Olisihan toki helpompaa vain palata äidin ja isän tykö, takaisin kotiin, "parantuneena" poikana ja saada kaikki mitä vain ikinä saattaisi hulluimmissakaan haaveissaan haluta – paitsi sitä yhtä, Benille tärkeää, asiaa. Hämmentyneesti murahtaen Ben kohotti katseensa jälleen toiseen ja joutui pitkästä aikaa miettimään sanojaan, jotka tavallisesti tulivat luonnollisesti pojan suusta. "En tiedä. Olisi toki hienoa, jos voisin jättää kotini taakseni, mutta ei minulla olisi paikkaa minne mennä. Ellen sitten jäisi alivuokralaiseksi tähän kouluun – tai ryhtyisi opettamaan vaikkapa matematiikkaa, se on nimittäin aina ollut hyvin lähellä sydäntäni." Hämmentynyt katse muuttui hymyyn, kun poika kuvitteli itseään opettajan asemaan, työssä jota hän oli halveksinut koko elämänsä ajan ja johon hän ryhtyisi vain jos se olisi viimeinen vaihtoehto.
Gabrielin jälkimmäinen kommentti ei ollut yllätys Benille, joka oli saanut huomata asian jo kauan sitten, seuratessaan sivusilmällä toisen käytöstä paikallisella yökerholla, mutta oli toki hyvä, että asia saatiin selvitettyä näin kivuttomasti. Oli parempi tietää, että molemmat olivat samanhenkisiä, ennen kuin asiat etenisivät pidemmälle – suuntaan tai toiseen. Ben ei kuitenkaan voinut välttää virnistystä, joka pojan huulille levisi – hän tunsi olonsa vapautuneemmaksi nyt, kun toinen tiesi pojan syvimmän salaisuuden ja sen pikkuseikan, että Ben sattui pitämään huomattavasti enemmän pojista kuin tytöistä. Oli oikeastaan hassua, että toiset arkailivat asiaa niin kovasti – entä sitten? Joskus, kun uusille tuttavuuksille selvisi, että Ben pitikin enimmäkseen pojista, he kaikkosivat paikalta harvinaisen nopeasti, aivan kuin Ben iskisi jokaiseen ohikulkijaan kiinni, sillä olihan pojan säilytettävä jonkinlainen arvo omissa silmissään ja juuri tästä syystä Ben iskikin kiinni vain joka toiseen ohikulkijaan – ja mieluiten vain hyvännäköisiin sellaisiin.
Suihkulähde oli oikeastaan aika kaunis, vaikka sen pitämä lorina toikin enimmäkseen mieleen wc:n, eikä suinkaan rauhoittanut pojan mieltä. Ben nauroi iloisena, toisen yskiessä vettä keuhkoistaan, vaikka vakavoituikin nopeasti. "Ei kai sinuun sattunut?" Gaben vastaus Benin kysymykseen veden lämpötilasta, ei täyttänyt aivan pojan odotuksia, vaikka pieni vahingoniloinen hymy leikkikin tämän huulilla. "Minä kun luulin, että sinä välttämättä halusit uimaan. Sitä saa mitä tilaa, ja sinunlaisesi neidon vuoksi tekisin mitä vain, jopa kastelisin itseni." Kohteliaasti Ben ojensi toiselle kätensä, auttaakseen tämän pystyyn, mutta huomasikin hetken kuluttua makaavansa toisen päällä vedessä. Ennen kuin poika ehti edes sisäistää tilannetta, tunsi hän painon päällään ja päänsä painuvan veden alle – Gabella ei tainnutkaan olla puhtaat jauhot pussissaan. Viileä vesi tuntui hyvältä Benin kasvoilla, mutta poika ei ehtinyt juurikaan nauttia siitä, tuntiessaan happensa loppuvan ja korviensa täyttyvän vedellä. Onnekseen Gabe veti hänet pian takaisin pinnalle, nousi seisaalleen ja potkaisi vielä vettä pärskivän Benin päälle. "Mikä temperamentti.", oli ensimmäinen asia, jonka poika sai mutistua ääneen.
Aluksi epämukava tilanne kääntyi pian vain huvittavaksi ja poika antoi toiselle anteeksi äskeisen ruman tempun – ehkä Ben tosiaan oli sen ansainnut, kuten oli Gabe myös tulevan koston. Vain vaivoin Ben sai pidätettyä naurunsa, istuessaan suihkulähteen kivisellä pohjalla, miettien parasta keinoa kostaa toiselle pojan hukuttamisen yrittäminen. Pian poika saikin ajatuksen, se tuli tämän mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja viekkaasti hymyillen tämä hivuttautui hitaasti Gabrielin taakse. Nopealla liikkeellä Ben potkaisi toiselta jalat alta ja antoi toisen kaatua päälleen. Hetkeäkään hukkaamatta Ben vaihtoi paikkaa Gaben kanssa, istuen nyt toisen paljaan alavatsan päällä. Poika kumartui kohti toista, ajatuksenaan painaa toinen veden alle, kuten toinen oli äsken painanut Benin pään, mutta muutti viimehetkellä mielensä ja painoi nopeasti huulensa vasten Gaben omia. Toisen huulet tuntuivat pehmeiltä ja poika irrottautuikin toisesta, omasta mielestään, aivan liian pian. Ilkikurisesti hymyillen Ben roiskautti toisen kasvoille vettä, jääden yhä istumaan toisen vatsalle, silmissään voitonriemuinen katse.
|
|
|
Post by Gabriel on Jul 23, 2006 17:36:39 GMT 2
Gabe ei edes huomannut toisen nopeaa hivuttautumista hänen taakseen, kun kirosi itsekseen läpimärkiä farkkujaan. Ne tuntuivat todella inhottavilta ja nihkeiltä ihoa vasten. Jos he olisivat olleet jossain muualla kuin koulun yleisellä suihkulähteellä, olisi hän varmasti riuhtaissut ne saman tien pois. Mutta nyt kun asiat olivat toisin, oli vain kestettävä. Tai olisihan housut tavallaan voinut nytkin heittää pois, mutta Gabe ei halunnut antaa aina vain enemmän juorun aihetta koulun juorukerholle. Rajansa kaikella. Kaiken lisäksi tupakatkin kastuivat..
Ajatus kuitenkin katkesi hyvin nopeasti, kun poika tunsi jalkojensa menevän alta, ja makasikin saman tien taas vedessä, Ben istumassa alavatsansa päällä. Tämän kumartuessa häntä kohti, ehti Gabe jo sulkea silmänsä siltä varalta, että joutuisi taas veden alle, mutta saikin yllättyä mukavasti tuntiessaan toisen huulet omiaan vasten. Oli kyllä hieman yllättävää, kun toinen näin nopeasti teki aloitteen. Ei tietenkään sillä, että se Gabea olisi mitenkään haitannut, mutta kuitenkin. Eipä tuo suudelma kauaa kestänyt, mutta poika henkäisi kuitenkin pienesti sen loputtua. Nopeasti hymy levisi jälleen hänen huulilleen, vaikka toinen vielä roiskautti vettäkin hänen kasvoilleen. ” Vai tällaisia vesileikkejä sinulla oli mielessäsi ”, hän sanoi hiljaa, hivuttaen kätensä Benin niskan taakse, ” Miltä maistui? ” Hän veti toista itseään kohti, painaen nyt itse huulensa tuon huulille, kuljettaen ne siitä edelleen leualle ja sen alle. Kyllä Ben ainakin hänen mielestään maistui hyvälle, vaikka siinä olikin outo sekoitus vettä, tupakkaa ja ranskanleipää. Poika vetäytyi pois, liu’uttaen kätensä toisen niskalta tämän käsivarrelle. Hetken hän vain tuijotti tuon sinisiä silmiä, jotka katsoivat haikeina ja selvästi lisää haluavina takaisin. Gabe hymähti, hipaisten sormellaan tämän pehmeitä huuliaan.
” Oletko jo saanut tarpeeksesi uimisesta? Ajattelin vain, jos vähintään siirryttäisiin tuohon lähteen reunalle ”, hän sanoi kohottautuessaan istumaan. Samalla hän kiersi kätensä Benin vyötärön ympärille, nousi ylös pidellen toisesta kiinni, ja istutti heidät molemmat lähteen reunalle istumaan. Gabe veti farkkujensa lahkeita hieman ylemmäs, heilutellen jalkojaan kirkkaassa vedessä. Aiemmin täysin tyynenä, koska pihalla ei tuullut vähääkään, ollut vesi lainehti nyt hieman heidän jäljiltään. Poika heilautti hiuksiaan taaksepäin, vetäen sormensa niiden läpi. Hiuksetkin varmasti kuivuisivat hetkessä tässä kuumuudessa.
Gabe laittoi kätensä vieressään istuvan Benin olalle. ” Kai sinä vielä olet tulossa rannalle kanssani? Vaikka virkistäydyttiin hieman aiemmin kuin piti ”, hän naurahti, silmää vinkaten. Rannalla tulisi varmasti olemaan mahtavaa, jos kerta pelkkä suihkulähteessä räpiköiminen oli näin.. miellyttävää. Benkin oli osoittautunut varsin mukavaksi tyypiksi. Ja hyväksi suutelijaksi. Eikä Gabe vielä edes tuntenut tätä kunnolla, ties mitä kaikkea yllättävää tuosta vielä paljastuisi. Eli hän käyttäisi iltauintia parempana tutustumismahdollisuutena. Täytyi vaan toivoa, että he tulisivat olemaan ainoat elävät olennot rannalla. Hän piirteli pieniä kuvioita pitkällä, kapealla sormellaan, lähtien tekemään kuvioita alaspäin. Sormi saavutti lopulta alaselän, johon poika jättikin kätensä lepäämään. Gabe virnisti pienesti, tämä ele oli kuin kyltti, jossa luki; ” Älä koske, tämä on minun omaisuuttani. ” [[ Lyhyttä ja tökkivää >.<; ]]
|
|
|
Post by benjamin on Jul 24, 2006 19:19:00 GMT 2
Ben nauroi huvittuneena, kun näki Gabrielin ilmeen, joka levisi toisen kasvoille heti suudelman päätyttyä. Poika saattoi nähdä toisen ilmeeseen sekoittuvan hämmästyneisyyttä, epäuskoisuutta ja mielihyvää. Ben ihmetteli itsekin, kuinka hän oli päätynyt tekemään aloitteen niin nopeasti ja päätyikin uskomaan, että Gaben seura sai pojan jopa tavallista vapautuneemmaksi ja yllätyksellisemmäksi – tai sitten Ben ei vain voinut pitää näppejään erossa tuosta jumalaisesta ilmestyksestä edessään. "Voi, juuri tällaisia vesileikkejä minun kaltaiseni roistot suunnittelevat päissään päivät pitkät kaltaistesi ihmisten varalle – ja kiitos kysymästä maistui oikein maukkaalta." Ben hymyili omien sanojensa päätteeksi, uskoen tämän, erittäin mukavan, vesipainin päättyvän piakkoin, vaikka mielellään Ben olisi katsellut Gabea vielä hieman pidempään vedessä, farkut liimautuneina kiinni jalkoihin. Poika kyllä itse tiesi, että märkä farkkukangas vasten paljasta ihoa ei tuntunut erityisen mukavalta, vaikka se siltä näyttikin – varsinkin Gabrielin päällä.
Ilman varoituksen sanaa Gabe painoikin omat huulensa Benin huulille, jatkaen siitä kulkuaan leukaa pitkin alaspäin. Ben, kuin Gabrielin ajatuksia lukien, pohti mielessään kuinka kummalliselta yhdistelmältä hän tällä hetkellä saattoikaan maistua, nautittuaan äskettäin niin herkullista ranskanleipää kuin tupakkaakin. Kuin tilanteen sinetöimisenä Gabe hipaisi sormellaan Benin huulia. Poika havahtui kuin todellisuuteen tuosta hipaisusta ja tämän silmiin palasi jälleen se eläväinen katse, äskeisen utuisen tilalle. Ben tunsi olonsa naurettavaksi, ymmärtäessään, että ei tuntunut, ainakaan vielä, löytävän toisesta muita huonoja puolia kuin ulkonäön krapulaisena aamuna, sillä jopa suudella Gabe osasi. Tosin se oli oletettavaa, sillä olihan toinen saanut harjoitusta lähes joka viikonloppuisilla vierailuillaan paikalliselle yökerholle, eikä Ben edes tiennyt mistä motkotti, sillä yhtä useasti poika oli siellä itsekin ravannut ja tutustunut uusiin ihmisiin hieman tavallista lähemmin. Itsekseen naurahtaen poika kiinnitti jälleen katseensa toisen kirkkaan vihreisiin silmiin, jotka toivat pojan mieleen jollain tavalla kissan silmät.
Gaben vahvat käsivarret nostivat Benin mukanaan ylös, istumaan vasten suihkulähteen viileää kivistä reunaa. Gaben käsi kiertyi luontevasti Benin ympärille, vaikka se tuntuikin pojasta jollain tasolla hieman omistuksenhaluiselta, ei tämä halunnut väittää vastaan. Mitä lähempänä Ben sai olla Gabea, sitä tyytyväisempi hän oli. Ben ravisti päätään, saaden toisiinsa märkinä liimautuneet hiukset lentämään vapaasti ilmassa – roiskuttaen veripisaroita kaikkialle ympärilleen. Enempiä kursailematta Benkin veti farkkujensa lahkeita ylemmäs, toivoen niiden kuivuvan mahdollisimman nopeasti. "Minun tekisi suunnattomasti mieli ottaa nämä märät farkut jalastani ja heittää kuivumaan tähän kaiteelle, mutta jostain syystä uskon, että se saisi katsoja joukkomme innostumaan entistä enemmän. Minulta ei ole jäänyt huomaamatta ikkunoihin liimautuneet kasvot." Ben rupatteli toisille ajatuksiaan julki, tuntiessaan toisen sormen liukuvan omaa selkäänsä pitkin alemmas, tehden matkan varrella monimutkaisia kuvioita pojan paljaalle iholle. Lopulta Gabe jätti kätensä lepäämään Benin alaselälle, saaden pojan olon tuntumaan hitusen ahdistuneelta. Hetken tilannetta punnittuaan Ben päätti tyytyä toisen eleeseen ja hymyili toisen kysymykselle. "En jättäisi reissua rannalle väliin mistään hinnasta – varsinkaan jos seuranani on kaltaisesi herrasmies."
Hetken hiljaisuuden aikana Ben vilkaisi taakseen koululle päin ja pojan katse etsiytyi seinälle roikkuvaan kelloon. Vilkaisu siihen osoitti, että poikien yhteinen aika oli jo lähellä loppuaan – ellei toinen nyt muuttaisi äkkiseltään suunnitelmiaan ja hylkäisi kaveriaan Benin tähden – mitä poika hieman epäili. Itsekseen muka rennosti virnistäen poika osoitti toiselle kelloa, joka näytti, että heillä oli aikaa toisilleen enää vajaat kymmenen minuuttia. "Kylläpä aika tosiaan on mennyt nopeasti. Minusta tuntuu, että meillä on jäljellä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä sinä lähdet kaverisi kanssa kylälle ja minä menen kilttinä poikana opiskelemaan.. ja toisessa sinä ja minä lähdemme rannalle jo nyt." Odottavasti hymyilevän Benin katse oli porautunut toisen silmiin ja vaikka poika ulkoisesti näyttikin rauhalliselta, rukoili hän mielessään toisen lähtevän kanssaan rannalle. "No, mitä mieltä olet?"
[ Kökkö, kökkö, kökkö. Kuolen. ]
|
|
|
Post by Gabriel on Jul 25, 2006 1:50:14 GMT 2
[[ Kaaaukana kököstä, honey ^^ ]]
Toisen pään ravistelu sai Gaben virnistämään pienesti, tämä kun oli kuin uitettu koira, joka kuivalle maalle päästessään ravisteli itsensä kuivaksi. Tosin eipä hänkään uitettua koiraa kummempi ollut. Benin puhuessa katsojajoukoista, käänsi hän katseensa myös tutkimaan luokkien ikkunoita. Ovea lähimmistä ikkunoista hän pystyi erottamaan pari pihalle kääntynyttä päätä, jotka heti kääntyivät takaisin, koska olivat ilmeisesti huomanneet Gaben nähneen heidät. Hän naurahti pienesti. Kivan shown he olivat näille varmasti esittäneet. Kaiken huippu oli se, jos joku maikka oli nähnyt heidät. No tuskinpa, koska joku olisi heidät silloin saman tien tullut häätämään pois, nipottaen miten säädytöntä heidän touhunsa oli, ja antanut heille jälki-istuntoa. Siihen Gabe ei kyllä olisi suostunut, vaan olisi väittänyt vastaan, ja sanonut, että varmasti opettaja itsekin olisi lähteeseen loikannut, jos yhtään vapaamielisempi olisi ollut.
Poika päätti vetää toisen alaselällä levänneen kätensä lähteen reunan päälle, koska aisti jotenkin, ettei toinen välttämättä pitänytkään siitä. Eikä hän nyt halunnut ahdistaa toista, päinvastoin. ” Hienoa kuulla, että tulet. Minua kun ranta houkuttelee nyt aika kovasti, enkä haluaisi mielelläni mennä sinne yksinäni. Ja äsken sinä vielä olit se herrasmies. Minulle mokoma rooli ei sopisi ”, hän sanoi vinosti hymyillen. Olisi Gabe varmasti saanut jonkun muunkin mukaansa rannalle, jos Ben ei olisikaan lähtenyt, mutta hän vaan halusi vakuuttaa tälle, että halusi nimenomaan mennä tämän kanssa sinne. Ja nyt hän odottikin enemmän kuin innokkaasti tulevaa uintireissua, joka voisi vielä osoittautua varsin onnistuneeksi. Ellei tulisi jotain typeriä keskeytyksiä.
Hän kääntyi katsomaan kelloa toisen osoittaessa sitä hänelle, ja totesi itsekin, että aika oli todellakin kulkenut kuin siivillä. Tunti loppuisi pian, hänen kaverinsa pääsisi tunnilta, ja hänen pitäisi erota Benjaminista, jos aikoi lupauksensa kaverilleen pitää. Toisaalta häntä ei huvittanutkaan lähteä minnekään kylälle hengailemaan, kun oli näin hyvänä päivänä tavannut uuden, hänen kiinnostuksensa täysin herättävän ihmisen. Ja tämä ainutlaatuinen päivä tulisi käyttää hyvin, hyvässä seurassa. Hän kuunteli kulmat hieman kurtistuneina toisen kertoessa kahdesta vaihtoehdosta, joista jälkimmäisen kuullessaan oli vain iloinen, ja kurtistuneet kulmat suoristuivat ilmeen muuttuessa innostuneeksi. ” Ilomielin hyväksyn sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Kylillä nyt tulee käytyä muutenkin, ja tuskin kaverini pahakseen pistää, vaikken hänen kanssaan sinne menisikään.” Lievästi innoissaan Gabe ponkaisi pystyyn, vetäen Benin käsivarresta pitäen mukanaan, ja astui lähteen ulkopuolelle. Ensin hänen tietenkin pitäisi ilmoittaa kaverilleen tästä suunnitelmien äkkinäisestä muutoksesta. ” Odotatko tässä hetken, kun käyn nopeasti ilmoittamassa asiasta? ” hän kysyi toiselta, osoittaen sormellaan maahan, paikkaa jossa he seisoivat. Vastausta odottamatta poika jätti Benin paikoilleen, ja lähti itse kävelemään kohti sisäänkäyntiä.
Eikä aikaakaan, kun Gabe reissultaan palasi, hymyillen pirteästi. ” Homma hoidettu! ” tämä huudahti ovelta, kävellen takaisin Benin luo. Ilmoittaminen oli yksinkertaisesti tapahtunut niin, että blondi oli kävellyt matematiikan luokan ovelle, päättäväisesti avannut sen oven – välittämättä pätkääkään, oliko opetus menossa vai ei – ja huikannut kaverilleen ilmoitusluontoisen asiansa. Koko luokka oli katseet kysyvinä katsonut häntä, opettajan nipottaessa Gabelle siitä, kuinka törkeästi oli keskeyttänyt tunnin, ja kysynyt, miksei ollut tullut tunnille. Poika ei kuitenkaan ehtinyt kuulemaan valitusta, kun oli jo lujaa vauhti lähdössä takaisin sinne mistä tulikin. Maikka varmasti vihaisi häntä entistä enemmän nyt, mutta se todellakin oli pienen pieni murhe tämän ihanan päivän keskellä. Tai no, keskimmäinen asia tällä hetkellä oli rannalle meno ja Benin seura.
” Seuraavaksi pitäisi kai mennä kämpille ja etsiä jostain ne uimahousut. Tosin ei alasti uiminenkaan kai niin huono juttu olisi, mutta kuitenkin.. Mennäänkö samaa matkaa? ” Gabe nappasi maasta aiemmin pois heittämänsä kangaskengät käteensä, koska ei halunnut kävellä märissä kengissä. ” Let’s go sitten vaan ”, hän virnisti, eikä voinut olla läpsäyttämättä tuota Benin niin hyvän näköistä takamusta, ja lähti paljain jaloin kävelemään pois koulun sisäpihalta, kohti asuntoja. [[ Noniin, yksi vastaus vielä tähän ja sitten peli siirtyy Rannalle :D ]]
|
|
|
Post by benjamin on Jul 31, 2006 16:17:13 GMT 2
Yhä märät hiukset levittäytyivät nyt vapaina pojan harteille, äskeisen ravistelun jäljiltä sotkuisina. Useaan otteeseen pojan hiuksista irtosi pisaroita, jotka aloittivat omat pienet puronsa kulkemaan pitkin pojan selkää tai rintakehää. Benin nämä vesijuovat kutittivat ja poika naurahtikin itsekseen pyyhkäistessään rintakehää pitkin vaeltaneen yksinäisen pisaran pois. Ben hymyili muka hämmästyneesti kuullessaan Gabrielin seuraavat sanat. "Mitä, sinäkö et muka ole herrasmies? Nyt kyllä sinun täytyy laskea leikkiä, sillä kaikista lähteistäni olen kuullut aivan toista. Olet kuulemma herrasmies parhaasta päästä, kuulemma jopa minua parempi sellainen." Hymy haihtui hitaasti pois pojan kasvoilta, tämän tarkkaillessa koulun pihaa sinisillä silmillään, pohtien samalla mielessään tulevaa retkeä läheiselle rannalle, jossa Ben saisi viettää aikaa Gabrielin kanssa ilman yhtään silminnäkijää tai todistajaa. Kaikista varmemmin kukaan ei siis saisi tietää, että kaksikko oli koskaan rannalla käynytkään.
Ben huokasi helpotuksesta kuullessaan, että Gabrielkin hyväksyi mieluusti Benin ehdotuksista jälkimmäisen vaihtoehdon, joka tosiaan oli niistä kahdesta parhain. Jossain mielensä perukoilla poika kuitenkin moitti itseään siitä, että lintsasi jälleen kokonaisen päivän koulusta, jossa hänen pitäisi opettajiensa mukaan käydä useammin, jos hän haluaisi saada arvosanojaan nousemaan. Opettajat halusivat aina uskoa vain hyvää Benistä, sillä hän sai helposti valloitettua kenet tahansa silmillään ja hymyllään, mutta tässä koulussa pelkällä hymyllä ei arvosanoja näytetty nostettavan. Hymähtäen Ben kohautti olkiaan ajatuksilleen ymmärtäessään, että ketään ei enää kiinnostanut kävikö poika koulua vai ei, sillä tuskin hänen vanhempansa enää muuttaisivat käsitystään väärälle polulle eksyneestä pojastaan, jonka nimi oli mitä ilmeisemmin jo pyyhitty pois sukupuustakin ja kasvot leikattu pois yhteisistä perhevalokuvista - ja omasta mielestään Ben vieraili koulurakennuksessa useimpiin oppilaisiin verrattuna hyvinkin tiuhasti, ainakin muutaman kerran viikossa.
Gabrielin sanat keskeyttivät pojan pitkälliset pohdinnat ja kun Ben näki toisen etenevän nopeasti kohti koulua, poika luuli toisen jättävän itsensä yksin pihalle, kunnes tämä ymmärsi mitä toinen oli äsken sanonut. Ben moitti mielessään itseään, sillä huomasi vasta nyt kuinka pihalla hän oli viime hetket ollut, vaikka Gabe ei sitä ilmeisesti ollutkaan huomannut. Luultavimmin Gabrielin kaverikin oli rennommasta päästä, jos toinen saattoi vain marssia toisen luo kertoakseen, että toista ei kiinnostanutkaan lähteä tänään kylälle, vaan Gabe lähti mieluummin Benin kanssa rannalle. Joskin poika oli suhteellisen varma, että Gabe ei aikonut mainita ystävälleen mitään itsestään – saati sitten reissusta rannalle, joka parivaljakolla oli pian edessä. Jännityksen aallot kulkivat läpi Benin, pojan toivoessa, että rannalle ei olisi eksynyt poikien lisäksi muita häiritseviä henkilöitä.
Yllättävän nopeasti Gabe astelikin ulos koulun ovista, jälleen Benin luo suihkulähteelle, kerroskellen siitä, kuinka helposti kaverilleen asiasta ilmoittaminen oli sujunut. Poika ei voinut estää hymyn leviämistä huulilleen, sillä tämä ymmärsi vasta nyt, että Gabe taisi myös itsekin haluta rannalle kovasti, varsinkin Benin seurassa. Mitä poika seuraavana tajusi, oli se, että tämä tunsi läpsäisyn sievällä takapuolellaan ja se sai pojan huudahtamaan yllättyneenä ja lievästi ilahtuneena – se oli viimeisin asia mitä toinen oli Gabrielilta odottanut. Typertyneenä Ben nappasi omatkin kenkänsä käsiinsä ja asteli ripeästi Gabrielin perään, itsekseen ihmeissään jupisten, yrittäen tavoittaa Gabea joka mennä viiletti jo pitkällä Benin edellä. Ben hieraisi takapuoltaan, johon Gabe oli äsken huitaissut, samalla tarkkaillen Gabrielin takapuolta, joka oli ehkä jopa sievempi kuin pojan oma. Pieni puna kohosi pojan poskille, kun tämä vihdoin tajusi minne hänen ajatuksensa olivat eksyneet ja tämä pinkaisi juoksuun saavuttaakseen kauemmas edenneet Gabrielin.
[ The End. Jatkuu rannalla. ^^ ]
|
|