Uusi tapa pitää hauskaa jälki-istunnossa...

[Shuji]

(( ..voi jestas näitä mun topicceja Nomut, se tietää kenen tänne pitää tulla x) ))

Voi pojat voi pojat. Kokonainen sisäoppilaitos täynnä nuoria poikia vain häntä varten? Nuori sijaisopettaja Kitase Shuji käveli pitkin suuria käytäviä hymy huulillaansa, hyräillen erästä itselleensä erittäin tuttua kappaletta. 'High school boys, high school boys, ula~laa~~~' Shuji lauleskeli mielessään, kunnes sitten virnisti uudemman kerran leveästi, samalla kun tuo miltei sadanseitsemänkymmenen senttinen mies kohotti kätensä heilauttaakseen tervehdyksen nuorille tyttöoppilaille, jotka vastaan kävelivät. Ei Shujia oikeastaan mieheksi voinut sanoa, nimittäin vaikka Shuji olikin jo yli kahdenkymmenen, näytti se silti kahdeksantoistavuotiaalta jos ei nuoremmaltakin, lyhyen pituutensa takia. Shuji oli kuitenkin nyt pukenut päälleensä suorat mustat housut, sekä valkoisen kauluspaidan, joiden hihat oltiin viety kyynärpäisiin rullalle sekä ensimmäinen nappi oli auki, kravaatin roikkuessa kaulassa löysänä. Shuji the sijaisopettaja... Eipä koskaan olisi uskonut, että Shujinkaltainen henkilö hyväksyttäisiin näinkin hienostuneeseen kouluun. Ehkäpä se johtui loppujen lopuksi siitä, millainen maine shujilla oli mediassa? Ehkäpä koulu luuli saavansa enemmän mainetta itselleensä... tiedä sitten, mutta harvapa tiesi Ranskassa että Shuji oli jotakin suurta taas Japanin puolella, tai ehkäpä enemmänkin koreassa.
Oli miten oli, Shuji oli saanut tänään uuden tehtävän... pitää jälki-istuntoa! Shuji virnisteli mielessäänsä, samalla kun hän pysähtyi yhden luokkahuoneen kohdalle, missä yleisemmin terveystietoa pidettiin, samalla kun se avasi sen ja jätti mokoman raolleen käveltyään sisälle, sinne opettajan pulpetin luokse. Jälki-istuntoon oli kuulemma tulossa kolme. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Harmi sinällään, Shuji kun olisi mielellään ollut vanhimman istujan kanssa kahden, nimittäin tyttö ja toinen poika olivat joitakin nuoremmilta luokilta. Päätyneet tappelemaan ruokalassa jonkun oudon asian takia. Shuji virnisti ja istahti sitten opettajan pöydälle tuolin sijaan, ottaen paperit käsissäänsä parempaan asentoon, alkaen lukemaan niitä. Missäs ne nimet olivatkaan ~

[Yoru]

[[ Täällä. \o/ Lyhyt rooli, anteeksi. ;__; ]]


Nuori miehenalku käveli hitaasti eteenpäin koulun käytävällä, Salyacin kouluasu päällänsä. Tummansinertävä tukka heilahdellen laiskojen askeleiden tahdissa, Yoru nosti katseensa ylemmäs, joka äsken vielä harhaili puhtaalla lattialla. Pojan toinen poski oli hiukan turvoksissa ja huulessa oli lähes näkymätön haava. Kyllä, nuorukainen oli joutunut tappeluun ja vain sen takia, että hän oli suoraan sanonut toista poikaa söpöksi.
Ivallinen hymy levisi Yorun huulille, kun hän mietti tapahtunutta. Miksi ranskalaiset pojat pelkäsivät homoutta? Japanilais-nuorukainen seisahtui hetkeksi ja katsahti ikkunasta ulos mietteliäänä. Minkä poika sille mahtoi, että hän tuppautui sanomaan kaiken hyvinkin suoraan? Yoru pyöräytti oikeaa olkapäätään ja lähti taas taivaltamaan eteenpäin, kohti terveystiedon luokkaa.
Tietenkin hän oli saanut jälki-istuntoa ja se toinen poika oli päässyt vain lyhyellä puhuttelulla pois pinteestä. Yoru tuhahti kylmän viileästi ja pysähtyi äkisti huomatessaan olevan terveystiedon luokan edessä. Luokanovi oli pienesti raollaan ja vaistomaisesti poika aukaisi oven synkkä ilme kasvoillaan.
Mustat silmät huomasivat heti opettajan opettajapöydän takana. Oliko mies todella opettaja? Hän näytti liian nuorelta ollakseen edes kahdeksaatoista. Yoru tuijotti istunnon valvojaa kylmästi, katsahti sivulle ja astui sisälle luokkaan ilme peruslukemilla.
”Amatoke, Amatoke Yoru”, poika sanoi James Bond tapaisesti ja laski reppunsa reunimmaisen pulpetin viereen katsoen toista kasvot värähtämättä laisinkaan. Sinertävä otsatukka laskeutui tummien silmien eteen ja Yoru istuutui tuolille. Poika oli närkästynyt siitä, että vain hän oli saanut jäki-istuntua, mutta.. Nuorukainen katsoi vanhempaa miestä viileästi, mutta ajatukset hyrräsivät varsin kiivaasti tämän päässä.
´Ilmiselvä homo´, Yoru ajatteli ja hengähti kerran raskaasti ja nosti kättään koskettaen turvonnutta poskeaan puraisten hampaansa yhteen. Poskea kirveli oikein mukavasti.

[Shuji]

(( mikään lyhyt ollu x) ))

Oven käydessä kohotti Shuji ruohonvihreiden silmiensä katseen tuohon pidempään poikaan, joka asteli sisälle hakatun näköisenä. Shujin ilme valahti kauttaaltaan hämmentyneeksi - Shuji oli tunnettu siitä, että se näytti tunnetilansa selvästi - ja silmät seurasivat tarkkaan, miten poika esittäytyi ja sitten menikin istumaan pulpetille. Shuji räpäytti silmiäänsä, kunnes laski sitten katseensa papereihin.. siellä tosiaankin mainittiin Yoru, minkä jälkeen Shuji kohotti katseensa takaisin Yoruun, kunnes jo huulille kohosikin virnistys. Shuji ei todellakaan näyttänyt opettajalta, pikemminkin oppilaalta joka ehkä yritti näyttää opettajalta, olivathan nimittäin ne vihreät hiukset, jotka alta olivat taas mustat täysin sekaisin, pörrössä suoraansanoen. Shuji laski paperipinkkansa alas ja heilutteli pienesti jalkojaansa siinä opettajan pulpetilla istuen.
"Shuji, tämän jälki-istunnon valvoja. " Shuji esitteli itsensä, kunnes sitten kallisti pienesti päätäänsä, näyttäen pikkuriikkisen huolestuneen näköiseltä. Mokoma oli jo unohtanut että kahta muuta oppilasta ei edes näkynyt, nimittäin Yorun pahoinpidelleet kasvot olivat Shujin tämänhetkinen murheenaihe... olikohan osumia tullut muuallekin?
"Sattuuko poskeesi kovastikin? Voisin katsoa jos täällä jossakin olisi jäätä.. " Shuji selitti, samalla kun antoi vihreiden silmiensä vilkuilla ympärilleen. Missäköhän täällä oli pakastin, tai lääkekaappi.. tai jotakin. Kyllä varmasti oli jossakin, olihan tämä sentään terveydentiedon luokka, joka oli pullollaan erilaisia pelastusvälineitä, lääkkeitä - jotka tosin olivat lukkojen takana - sekä jääpusseja ja kondomeja. Oikea paratiisi.

[Yoru]

Yoru kohautti olkiaan merkityksettömästi Shujin esitellessä itsensä. Yksi sama lysti kuka jälki-istuntoa oli valvomassa, vaikka tuo opettaja olikin ehkä paras vaihtoehto kaikkiin muihin verrattuna. Nuorukainen murahti kylmästi nähdessään toisen huolestuneen katseen. Miksi häntä nyt kiinnostaisi oliko Yoru ollut tappelussa, tupakalla tai missään muuallakaan? Ai niin. Tämähän oli eräänlainen erityiskoulu, eikö? Nuorukainen nojautui syvemmälle kovaan tuoliinsa ja katsoi pöydällä istuvaa opettajaa. Oli siinäkin hieno esimerkkiä näyttävä aikuinen. Kauluspusero kahisten Yoru kohotti kulmaansa närkästyneenä.
”Miksi sinua kiinnostaisi minun poskeni kunto, kun ei muitakaan opettajia näyttänyt kiinnostava”, poika tuhahti kylmästi ja käänsi katseensa ovelle päin toivoen, että joku tulisi myös jälki-istuntoon. Oli kiusallista saada opettajalta tuollaista huomiota. Yoru kosketti poskeaan värähtäen. Kyllä hän voisi kotona itsekin hoitaa poskensa, jos siihen olisi silloin vielä tarvetta. Tarpeessahan tässä oltiin.. Poika värähti. Taas hänen ajatuksensa karkaili ihan muualle. Nuorukainen vilkaisi Shujia kylmästi otsatukkansa alta, joka peitti otsassa olevan ruhjeen. Kylkeä pisti ja olkapäätä särki. Yoru oli saanut mojovasti selkäänsä, sillä hän ei ollut halunnut lyödä takaisin kuin yhden kerran ja silloinkin isku oli ollut aika huono. Poika kohautti kipeää olkaansa ja irvisti ilmeettömästi. Ei hemmetti, se sattui. Katse harhaillen luokan seinissä, nuorukainen katsoi pian taas Shujia, tämän vihreitä silmiä enimmäkseen. Huuliaan nuolaisten kevyesti Yoru nojautui pulpettia kohden ja nojasi käsiinsä katsoen opettajaa tiiviisti. Ehkä hän muuttaisi mielensä avunannon suhteen, kun huomaisi, että Yoru osasi hoitaa itseään tarpeen tullen.
Huokaisten hiljaa hän laski katseensa hetkeksi lattialle. Oli varmaan kulunut minuutti ja jo nyt poika oli kuolla tänne. Jos Yoru mielistelisi toista, niin hän päästäisi nuorukaisen aiemmin pois jälki-istunnosta? No, ehkä Yoru yrittäisi sitä myöhemmin, jos se olisi tarpeen.

[Shuji]

Shuji mutristi pienesti huuliaansa kuullessaan Yorun vastauksen.
"Minä en olekaan kuka tahansa muu opettaja. " Viherpää lausahti, yhä huuliaansa mukamas-loukkaantuneena mutristellen, seuraten Yorun liikkeitä ja eleitä. Kyllä sen huomasi, vaikka nuorukainen taisi yrittää peittää, että Yoruun koski. Eikä näemmä pelkästään vain kasvoihin, vaan muuallekin vartaloon. Tuo sai Shujin hyppäämään opettajan pöydältä alas, kundin kävellessä eteenpäin huomatessaan jääkaapin siellä luokan takaseinämällä. Niinpä Shuji sitten virkeänä miehenä käveli nopein askelin, avasi oven ja löysi kuin löysikin valkean pussin, jonka sisällä oli sinistä nestettä. Shujin ilme muuttui positiivisen yllättyneeksi ja samassakos käsi otti pussin, sulki jääkaapin ja noukkasi äkkiä jostakin hyllyltä pienen käsipyyhemäisen kankaan, Shujin kävellessä sitten takaisin sinne ensiksi luokan etuosaan, kunnes Shuji kaarsi siitä siihen Yorun pulpetin luokse... eikä pelkästään vain pulpetin luokse, vaan aina siihen Yorun viereen, minkä jälkeen Shuji vei vapaan kätensä hipaistakseen pienesti Yorun leuanpieltä, kuin kohottaakseen toisen katseen itseensä.
"Katsoppa tännepäin, niin saat vähän helpotusta. " Shuji puheli, virnisti, kunnes sitten vei kummatkin kätensä sinivalkoisen pussin luokse, lukien nopeasti ohjeet, kunnes taputteli ja käänteli pussia muutamaan otteeseen. SAatuaan pussia runnottua, alkoi se kylmettymään kuin itsestään, minkä jälkeen Shuji olikin jo valmina kietomaan pyyhettä se ympärille ja painamaan sitä varovasti vasten Yorun poskea, jos siis poika antoi...

[Yoru]

[[ Lyhyt, anteeksi. ;____; ]]



Yoru katsoi Shujia ihmeellisennäköisenä tämän mutristaessa huuliaan. Poika murahti rentona ja käänsi katseensa toistaiseksi muualle hieraisten otsaansa arkoen. Nuorukainen vajosi omiin ajatuksiinsa eikä hän huomioinut opettajan puuhia millään tavalla vähään aikaan, kunnes Shuji oli yhtäkkiä tämän vieressä, hipaisten pojan leukaa. Yoru jähmettyi kokonaan. Toinen oli onnistunut yllättämään hänet täysin ja vieläpä millä tavalla? Miespuolinen henkilö seisoi tämän vierellä, mikä sai Yorun tärisemään hiukan. Oliko hän tosiaan näin helposti hermostutettavissa? Japanilais-poika värähti Shujin käskylle. Eihän hän voinut katsoa häneen, sillä lievä puna levisi tämän poskille.
´Hemmetti, hemmetti, hemmetti´, Yoru ajatteli ja sulki silmiään, jota tuskin huomasi otsatukan alta. Poika hieraisi vaivautuneena kipeää kylkeään ja lopulta käänsi katseensa Shujiin. Ilme oli saatu peruslukemilla ja äsken poskilla ollut puna oli hävinnyt, vaikka toinen poski olikin punainen jo ennestään lyönnin takia.
Yoru ei pistänyt vastaan Shujille, kun hän aikoi laittaa jääpussin tämän poskea vasten. Hän vain toivoi, ettei Shuji huomaisi muita ruhjeita. Huultaan nuolaisten Yoru katsahti suotaan Shujin silmiä, ilmeettömänä, merkityksettömästi. Häntä nolotti hiukan.
Katse valui kuitenkin pian oven suunnalle kuin vahtiakseen, että kukaan ei tulisi luokkaan, huomaisi Shujin ja Yorun ja saisi vääriä johtopäätöksiä. Sehän tästä vielä puuttuisikin.

[Shuji]

Siinä lähellä ollessaan, kyllähän Shuji huomasi sen pienen pojan Yorun poskilla, mutta ei kuitenkaan kommentoinut asiaan mitenkään. Tokihan se sai tuon viherpäisen sijaisopettajan virnistämään mielessäänsä, mutta kasvoiltaan se näytti vain tutkivalta ja ehkäpä jopa huolestuneeltakin. Mutta Yorun kuitenkin sitten lopulta kääntäessä päätäänsä Shujin suuntaan ja kohottaessa pienesti leukaansa, hymyili Shuji tyytyväisenä, samalla kun se painoi ensiksi hellästi jääpussia vasten Yorun poskea. Kylmä varmasti helpottaisi sitä, ettei Yorun poskesta turpoaisi mitään pullaposkea...ja varmasti muutenkin kipu hellittäisi. Koska Yoru ei kohottanut omaa kättäänsä pidelläkseen jääpussia poskellaansa, sai Shuji pitää oma kättään siinä pidemmänkin aikaa. No ei siinä mitään, ei Shuji laittanut lainkaan pahakseen että sai olla näin lähellä komeita oppilaita ilman, että joku saattaisi saada väärän käsityksen tai että toinen saattaisi luulla, ettäkä hän tosissaan yrittäisi lääppiä. Kuitenkin pideltyään oman aikansa pussia toisen poskella, kumartui Shuji pienesti napatakseen Yorun kädestä ja vieden sen jääpussin päälle, päästäen siitä sitten niin itse irti, että pussi jäi nyt Yorun käden ja posken väliin.
"Tuon pitäisi helpottaa kunhan pidät sitä tarpeeksi kauan.. Kunhan ei vaan kuoliota tule. " Shuji virnisti, kunnes nojautui pienesti pulpettia vasten, katsellen Yorua arvioivasti. Huulessa ainakin oli haava, mutta ehkäpä niin intiimiin paikkoihin hän ei menisi koskettamaan - tai koskisi toki luvan kanssa.
"Onko muualla kolhuja jotka kaipaavat hoitoa? " No johan. Shujista oli ensiksi tullut laulaja, sitten sijaisopettaja ja nyt vielä sitten lääkärikin? Nopeasti ne ammatit vaihtuivat viherpäisen päässä.

[Yoru]

Yorun ajatus katkeili todella tiuhaan tahtiin, että poika kykeni vai katsomaan Shujia ilmeettömästi. Tuntiessaan toisen käden omalla kädellään, nuorukainen värähti ja painoi hampaansa yhteen. Kuitenkin Shujin lämmin käsi ei tuntunut epämiellyttävältä, ehkä vain hiukan äkkinäiseltä. Yoru nosti hiukan leukaansa kosketellen pussia ja painaen sitä hellästi kipeää poskeaan vasten. Vai, että lievensi kipua? Pojan poski tuntui kipeämmältä mitä hetki sitten, mutta pian se hellitti ja japanilais-poika rentoutui nojautuen taaksepäin. Kuullessaan opettajan seuraavan kysymyksen Yoru vain kohotti kulmansa ja tuhahti.
”Eikö tänne jälki-istuntoon tultu, eikä mihinkään terveystarkastukseen?” poika uteli koppavasti hymähtäen ilmeettömästi. Tuo hymy oli kaikkea muuta kuin kohtelias ja lempeä. Useimmiten Yoru käytti tuota hymyään karkottaakseen epätoivottuja henkilöitä. Jos Shuji ei pian menisi kauemmas, voisi Yorun housuissa alkaa olla jo omaa elämää. Pojan kasvot olivat taas peruslukemilla, kun hän katsahti ovelle päin. Ei vieläkään ketään. Nuorukainen painoi pussia jo hiukan vahvemmin poskeaan vasten ja hän kietoi toisen käden tavallaan ympärilleen. Katse harhautui hetkeksi opettajaan, joka nojaili tämän pulpettiin. Minkä ikäinen tuo mies edes oikeasti oli? Hänen vihreätukkansakin oli kaikkea muuta kuin ”kunnon opettajan” kampaus. No, ehkä Shuji ei ollutkaan sellainen opettaja kuin kouluissa oli tapana olla. No.. Oliko koulussa ylipäätänsä homoja opettajina? Shujihan oli homo, eikö? Yoru tarkkaili toista tiiviisti miettien miehen taustaa ja luonnetta. Pojalla oli jonkinlainen pakkomieli aina saada jokaisen tuntemattoman ihmisen taustakin selville, vaikka se ei hänelle kuulunutkaan. No, eihän kukaan pakkomielteilleen voinut mitään.

[Shuji]

Jälleen kerran Shuji mutristeli huuliaansa Yorun vastaukselle. Mitä? Eikö hänen hoitamiset olleetkaan niin hyviä ja mukavantuntuisia? ...ja hän kun luuli olevansa erinomainen hoitsu-setä. Shuji ei kuitenkaan siirtynyt mihinkään siitä pöydänluota pois, jatkoi vain siihen nojailuaansa ja tuon komean opiskelijapojan tuijottamista, huulet tietenkin yhä mutrulla.
"Ajattelin olla avuksi, nyt kun olemme täällä kahden.. Kun eivät ne kaksi muuta näytä tulevan. " Shuji puhui, mutrun sitten kadotessa huulilta, kun viherhiuksinen kundi vilkaisi ovelle, nojaillessaan siihen pulpettiin yhä. Ihme ettei se mennyt ja kaatunut, sen verran tohelo kun Shuji saattoi joskus olla. Sitten yllättäen, aivan kuin tyhjästä, Shuji sai päähänsä epämääräisen idean ja piankos leikkisä hymy kohosi niille pehmeille huulille, vihreiden silmien kääntyessä taas Yorun puoleen. Samassakos opettaja kumartui pikkuriikkisen, niin, että kaksikon kasvojen välillä oli vain kymmenen senttiä.
"Mutta ainahan me kaikkea kivaa täällä keskenämme keksimme, eikös niin?" Shuji kuiskasi, miltei kehräävästi, silmäänsä iskien, kunnes se sitten jo kohosikin seisomaan, virnuillen itsekseen. Mustat kengät veivät Shujin pian luokan oven luokse, samalla kun viherhiuksinen sulki oven ja käveli tämän jälkeen opettajan pöydän luokse, merkaten kuulakärkikynällä, että Yoru toki oli paikalla, mutta eivät kaksi muuta.

[Yoru]

Yoru katseli hajamielisenä ovelle kuunnellen Shujia puolella korvalla, mutta tarpeeksi tarkasti. Ei hän apua tarvinnut, ei ollut koskaan tarvinnut. Toisella kädellä tukkaansa haroen nuorukainen vilkaisi vanhempaa miestä, jonka kasvot olivat siirtyneet aivan muutamien senttien päähän. Tuntiessaan toisen hengityksen,
Yoru yritti vetäytyä epätoivoisesti kauemmas, mutta tuoli ei tuntunut liikkuvaan senttiäkään.
´Pokka pitää, pokka pitää´, tämä hoki koko ajan mielessään. Miksi ne kaksi muuta oppilasta eivät voineet tulla jo? Yorulla oli jo tarpeeksi hommaa pitääkseen kasvonsa peruslukemilla kaiken kivun keskellä ja vielä tämä siihen lisäksi? Silmät apposen auki poika värähti hiukan helpotuksesta, Shujin kävellessään takaisin sinne missä opettajien pitikin pysyä. Silti Yorun ajatus ei vielä ihan täydellisesti pelannut. Hämillään ollessaan, jääpussi tippui luokan lattialle ja poika säikähti jopa sitä.
´Hemmetin ahdistelija´, nuorukainen ajatteli ja vilkaisi Shujia kylmästi pidelleen lämpimällä kädellään punaista poskeaan. Miten tuo kehtasi? Yleensähän poika ei olisi näin tuohtunut, mutta vanhempi mies oli onnistunut jo kahdesti saamaan Yorun hämilleen. Siihen tarvittiinkin jo taitoa.
Yoru kurottautui ottamaan pussia pois lattialta ja juuri kun hän kosketti pussin pintaan, niin kylkeä alkoi särkeä. Mahtavaa. Liikkuminen kielletty. Hitaasti poika noukki pussin lattialta ja painoi sen takaisin poskeaan vasten mulkoillen Shujia. Samaan aikaan toinen käsi hakeutui painamaan kylkeä, jotta kipu helpottuisi hiukan, mutta turhaan. Tämä jälki-istunto tulisi kai päättymään erikoisella tavalla..

[Shuji]

Saatuaan nimet kirjoitettua paperille ja kirjoitettua vielä ylös, että Yoru oli pienesti loukkaantunut, istahti Shuji pehmeälle opettajantuolille, katsellen hetken aikaa ympärilleen. Oli niin hiljaista...edes Yoru ei tuntunut olevan kovinkaan sosiaalinen, vaikka eipä se Shujia niinkään haitannut. Yleisemmin ne hiljaiset olivat parhaimpia sängyssäkin. Shuji ei voinut olla virnistämättä ajatuksilleensa, mutta syvästi viherhiuksinen mies kuitenkin vannoi, ettei menisi koskemaan kehenkään alaikäiseen. Se ei tekisi hyvää imagolle, joten niinpä Shuji siirsi rullattavaa penkkiä kauemmaksi pöydästä ja otti vauhtia niin, että kykeni pyörimään tuolilla paikoillaan. Pyöriminen kuitenkin lakkasi pian kun Shuji pyörimisen lomasta näki Yorun joka kumartui ottamaan tipahtanutta kylmäpussia ja miten toinen tuntui sitten hetkeksi sävähtävän kivusta ja koskettavan kylkeäänsä. Niinpä Shuji jäi hetkeksi katselemaan tuota myrtsiä poikaa, kunnes sitten huokaisi kuuluvasti, niin dramaattisesti kuin kykeni. Nuoret... Vaikka eipä Shuji paljoa varmasti vanhempi ollut. Neljä vuotta? ..toinenhan oli viimeisellä?
"Voit sinä terveydenhoitajalle mennä, jos sinun tarvitsee. Tai voin ottaa täältä kylmävoidetta mustelmiisi, niiden pitäisi auttaa. Olisi kuitenkin hyvä jos saattaisiin nuo ruhjeesi jotenkin hoidettua. Ei täällä ole lainkaan kivaa, jos joudun katsomaan tunnin kuinka kärsit. " Shuji mutristeli taas huuliaansa, samalla Yorua katsellen. Hän oikeasti halusi auttaa tätä nuorta, erikoista ja hyvännäköistä nuorukaista, mutta... Niin. Mutta ehkäpä siihen menisi vain aikaa, ennen kuin tämä poika päästäisi hänet lähelleensä - jos koskaan päästäisi. Kukapa hänenkaltaisestaan vanhuksesta enää välitti. Shuji huokaisi uudemman kerran dramaattisesti. Hänen elämänsä oli ohitse....

[Yoru]

Nuorukainen katseli sivusilmällä valvojaa, joka pyöri tuolilla. Tuo näky oli jotain ihan uutta ja Yoru liikahti levottomana tuolillaan, vaikka kylkeen pistikin. Ei, ei hän apua tarvinnut. Hän oli tähänkin asti selvinnyt omin neuvoin täällä. Hiljalleen poika vaipui omiin ajatuksiinsa vastaamatta ollenkaan. Yoru katseli tyhjästi lattiaa, joka oli päässyt hiukan likaantumaan tämän päivän aikana. Nuorukainen värähti ja katse iskeytyi Shujiin tämän oivaltaessa yhden asian, joka täsmäsi tämän omassa päässä. Shuji oli jo kahdesti yllättänyt Yorun, jolloin poika oli hämmentynyt täysin. Olisikohan nyt opettajan vuoro yllättyä? Matala hymähdys karkasi pojan huulien välistä ja silmiä peittävä otsatukka liikahti sivummalle paljastaen hiukan ruhjeilla olevan otsan. Yoru laski jää pussin pulpetilleen ja tunnusteli kylkeään irvistäen kivusta.
”Kylkeeni kyllä sattuu pahasti, joten”, poika aloitti ja nosti kauluspuseroaan alhaalta ylöspäin, jonka alta paljastui lihaksikas vatsa ja mustelmilla oleva kylki. Iho värähdellen Yoru irvisti kivusta ja kosketti kädellään kylkeään, tunnustellen oliko siinä mitään pahempia haavoja. Nuorukainen vilkaisi Shujia hieman kysyvästi ja odotti hänen tulvan luokseen. Silloin oli Yorun vuoro hämmentää toista.

[[Lyhyt. ;___; ]]

[Shuji]

Kyllä Shuji sen hetkessä huomasi, miten hiukset siirtyivät pienesti otsalta pois ja miten osa ruhjetta paljastui. Shujia harmitti tuo näky. Miten kukaan halusi pahoinpidellä noin komeaa nuorukaista? ...tokihan hänen entinen rakastettu oli joutunut tappeluihin ulkonäkönsä takia ja aina ruhje komeilla kasvoilla oli saanut Shujin harmistumaan.. ja sai vielä nykyäänkin. Kaipa Shuji oli vähän liiankin 'rauha ja rakkaus' henkilö, joka huolehti muista, vaikka ei ollutkaan tarve. Yorun irvistellessä ja mainitessa kyljestään, näytti Shuji hetken aikaa hyvinkin huolestuneelta, mutta katse kuitenkin katosi yllättävän nopeasti, vaihtuen milteinpä tyrmistyneeksi - mutta positiivisellä tavalla - kun tuo komea poika yllättäen kohottikin paitaansa ja paljasti lihaksekkaan paljaan vatsan .. ja toki kyljen mutta. ..mutta. Shujin huulet raottuivat ja pysyivät raollaan opettajan tuijottaessa näkyä kuin horroksessa. Jos tuo olisi ollut kuin animessa, olisi varmasti Shujin nenästä tippunut vertakin (nosebleed!) kaikkien niiden härskien ajatuksien takia. Hän jo kykeni kuvittelemaan tuon nuoren pojan vartalo vasten tummia lakanoita ja.. Shuji ravitseli päätäänsä, kunnes sitten rykäisi , kurkku nimittäin tuntui yllättäen niin kovin kuivalta.
"Eiköhän täällä.. ole jossakin... jotakin liukas... siis kylmävoidetta. " Shuji korjasi itseäänsä, nousten tuolilta ja kävellen läheisen lääkekaapin luokse, minkä se avaimillaan aukaisi ja sitä hetken penkoi, kunnes löysikin haluamansa tuupin ja samassakos Shuji olikin jo kävellyt Yorun luokse, siihen pulpetin viereen jälleen kerran, samalla kun se ojenti kylmävoidetta yorulle.
"Haluat varmaankin levittää sen itse. " Shuji virnisti, vaikka tunsikin miten sydän hakkasi tuhatta ja sataa.. Paljas iho.. nuoren pojan paljas iho.. niin.. niin.. Shuji puri kieltäänsä huomaamattomasti. Ei tälläisiä ajatuksia.. Hyihyi.

[Yoru]

Yoru värisi hiljaa sisällään katsoessaan Shujia, joka puolestaan katsoi Yorua. Poika saattoi jopa arvailla opettajan pervoja ajatuksia.
´ Tuon kanssa en kyllä haluaisi olla kahden kesken missään´, nuorukainen ajatteli kunnes tajusi. Hänhän koko ajan oli Shujin kanssa, kahden. Yoru rentoutui hiljalleen käyden läpi vielä äskeisen. Hänen oli pakko tehdä tämä, jos hän halusi tehdä selväksi, että poikaa ei alistettu noin helpolla. Tai no alistettu ja alistettu.. Yorulla oli omat johtopäätöksensä tietyistä asioista. Nuorukainen katsoi Shujia, joka ojensi hänellä kylmäpussia. No ihme ettei hän ollut ottanut vaikkapa kondomia tuossa hässäkässä. Opettajan naamastakin näki, että hän oli hiukan.. jännittynyt? Yoru nuolaisi huuliaan ja piteli paitaansa ylhäällä.
”Jos sinä voisit?” poika kysyi hiukan pehmenneellä äänellä, otsatukka valahtaen peittämään hiukan tummia silmiä. Hän nosti paitaansa ylemmäs ja värähti hiukan, kun olkapäähän alkoi sattua. Tämän enempää nuorukainen ei kättänsä nostanut, jotta Shuji ei huomaisi hänen kädessäkin olevan hellänä. Yoru liikahti tuolillaan lähemmäs Shujia, mutta jähmettyi sitten siihen. Miksi häntä jännitti? Yoru käänsi katseensa hetkeksi muualle miettien ja rauhoitellen itseään. Hänen oli nyt parempi pitää koko ajan itsensä peruslukemilla, jotta Shuji ei pääsisi taas tekemään omia kepposiaan. Nyt kun oli näinkin pitkälle menty.
Nuorukainen laski katseensa pian eteensä ja huultaan nuolaisten Yoru hengähti hiukan raskaammin, joka sattui tietenkin kylkeen. Pieni inahdus karkasi yllättäen pojan kosteiden huulien välistä ja.. Yoru punehtui hiukan. Ties mitä tuon perverssin päässä nyt liikkui, kun poika oli päässyt äänähtämäänkin. Opettajaansa tarkkailen, Yoru piteli paitaansa ylhäällä, vaikka toinen käsi väsyikin hiljalleen.

[Shuji]

Shuji jähmettyi kokonaan paikoilleensa, käsi tuubia yhä ojentaen, kun hän sitten kuuli Yorun äänen ja sen mitä tuo komea nuorimies sanoi. Voisiko...hän...levittää? Shuji hengähti syvään. Tajusikotuopoikalainkaanmitäoikeinsanoi? Shuji nielaisi tuntiessaan kurkkunsa olevan jälleen kerran kuiva. Yoru vielä liikahti lähemmäksi penkkinsä kanssa, joten mitä muutakaan Shuji olisi voinut tehdä, kuin nyökäyttää päätäänsä epävarman näköisena, samalla kun Shuji käveli sille puolelle, millä kipeä kylki oli, samalla kun hän kyykistyi siihen maahan kyljen eteen, päästen näin sen kanssa samalle tasolle. Vihreät silmät katselivat mustelmilla olevaa kylkeä, kunnes se sitten kohosi vilkaisemaan Yorua, joka..hengitti raskaasti ja inahti pienesti. Ja punehtuikin.. Shuji tuijotti Yorun kasvoja hetken jos toisen sieltä alamaailmasta, kunnes nielaisi ja käänsi katseensa takaisin kylkeen, alkaen sitten rullaamaan tuupia auki. Voi luoja voi luoja.. hänen päänsä tuntui kuin täyttyvän ajatuksilla, miten tuo poika inahtaisi tuolla tavalla kun... ja miten hengittäisi raskaasti kun.. Shuji tunsi miten hänen poskensa punehtuivat, mutta vain hitusen, samalla kun hän levitti viileää rasvamaista nestettä etu- sekä keskisormelleensa, kunnes hän vei ne lähelle Yorun kylkeä.
"Yritän olla mahdollisimman hellä... " Shuji lausui, kunnes tajusikin, miten.. pervolta se kuulosti, ainakin omaan korvaan. Tästä johtuen viherpäisen piti yskäistä pienesti, kunnes se sitten jatkoikin.
"..ettei vaan kylkeesi satu enenpää." Opettaja jatkoi, kunnes sitten mahdollisimman hellästi painoi tuota viileää nestettä ensiksi mustelmien ympärille, kunnes alkoi levittelemään sitä mustelman päällekin. Tämä pitäisi saada äkkiä tehtyä, ennen kuin hän sanoisi jotakin... hyvinkin väärää.