Riitasointuja

[Clyde]

Kolme viikkoa sitten Asuka oli ollut hänen luonaan yötä. Niin, kaksi peräkkäistä yötä, oikeastaan. Siitä oli kolme viikkoa, Clyde ajatteli, hänen sormuksin koristeltujen sormiensa takoessa flyygelin mustia ja valkoisia koskettimia. Viikko sitten, kaksi viikkoa tuon typerän yökyläilyn jälkeen, hän oli käynyt kylässä, tarkoituksenaan hankkia Asukalle jokin kaunis kaulakoru, ja mitä hänen silmänsä olivatkaan nähneet? Asuka oli kaulaillut jonkun pojan kanssa! Clyden sormet pamahtivat jälleen koskettimille. Hän soitti jotain sinfoniaa, mutta nimi, numero ja säveltäjä pakenivat häntä hänen turhautuneen vihansa keskellä. Asuka, jota hän oli rakastanut, rakasti yhä, oli löytänyt sittenkin jonkun paremman. Clyde vihasi itseään, ja sen huomasi hänen soitostaan. Clyden ruskeat silmät paloivat sisäistä vihaa, kun hän ajattelikin sitä näkyä, pikkuinen Asuka ja huomattavasti Clydea lyhyempi, komeampi nuorukainen halailemassa keskenään.
clyde paukautti koskettimia jälleen kerran. Hänen onnekseen luokassa ei ollut muita, hän olisi taatusti saanut kuulla kunniansa opettajalta, mikäli tuo olisi nähnyt hänen käsittelevän koulun instrumentteja näin. "Asuka särkee sydämesi", niin, ehkäpä tyttö oli ollut oikeassa. Clyde ei kuitenkaan syyttänyt tapahtuneesta Asukaa vaan itseään, sillä hänen syytään se taatusti oli, hän ei ollut huomioinut tyttöä tarpeeksi ja Asukan tunteet olivat päässeet hiipumaan. Jos niitä oli alun alkuunkaan ollut. Sama se, Asuka ei ollut enää hänen, eikä hänen tulisi siis vaivata päätään tytöllä ja tuon asioilla enää. Jos hän ei kerta kelvannut Asukalle, hän ei kelvannut ja se siitä. hän ei aikonut muuttua vain siksi, että Asuka ei pitänyt hänestä. Sormet koettelivat yhä koskettimia.
Ketä hän huijasi? Asuka oli se ainut syy maan päällä joka saisi hänet muuttumaan. Hän tekisi mitä vain saadakseen Asukan. Mutta Asuka oli pettänyt häntä. Mahdollisuudet olivat siis nollassa, molemmin puolin. Clyde paukautti flyygelin luukun kiinni ja nousi seisomaan, pianotuolin kaatuessa pamahtaen lattialle. Kovat äänet helpottivat häntä vihassaan.

[tnitti]

Vaimeat askeleet kuuluivat pitkin koulun käytäviä, kun ne mustat kengät kopsahtelivat vasten pestyjä lattioita. Tuolla käytävällä ei tuntunut olevan ristinsielua, kuulemassa tai näkemässä, tai edes välittämässä. Missä olivatkaan kaikki oppilaat? Ehkäpä tunnit olivat loppuneet tänään aikaisemmin, ehkäpä tänään oli kansallinen vapaapäivä, kuka tietää, mutta oppilaiden määrä oli silti vähäinen. Mutta oli siellä kuitenkin joku, joku niissä tummissa kengissä ja vaaleissa hiuksissa, joka käveli käytäviä pitkin eteenpäin, tietämättä niinkään mihin hän olisi mennyt. Vielä kaksi viikkoa sitten kaikki oli ollut kunnossa, he olivat nähneet Clyden kanssa vähän väliä, miten nyt kummankin menot kestivät, mutta yökylässä Asuka ei suinkaan enää ollut käynyt. Kaipa se, että hän oli viettänyt kaksi yötä siellä putkeen oli ollut tarpeeksi, jopa huhujenkin takia mitkä olivat alkaneet kiertämään fanitytön nähtyä Asukan poistuvan katoamistemppunsa jälkeen Clyden huoneesta. Mutta viikko sitten oli kuitenkin jotakin tapahtunut, eikä Asuka ymmärtänyt mitä. Yllättäen..tuosta vain Clyde oli lopettanut koulussa tervehtemisen tai itseasiassa... Clyde ei ollut huomioinut häntä millään tavalla. Tuo oli saanut Asukan olon haikenemaan, ajatuksien alkaessa pyörimään tytön päässä. Mitä hän oli tehnyt väärin? Miksi Clyde vihasi häntä? Mitä oli ylipäätäänsä tapahtunut? Kertaakaan koko kuluneen viikon aikana Asuka ei kuitenkaan ollut saanut puhutuksi Clyden kanssa, tumma nuorukainen kun oli aina jotenkin..vain vältellyt häntä. Nyt kuitenkin niiden askeleiden tahdissa kuului myös jotakin muuta.. soittoa? Kyllä, se oli soittoa ja tuo sai myös Asukan ajatukset hetkeksi katkeamaan. Sitten kuului pauke ja kolahdus, aivan kuin joku olisi kaatunut tai kaatanut penkin. Joten mitä tekikään Asuka, tyttö siellä käytävällä? Tietenkin se käveli sinne musiikkiluokan oven kohdalle ja raotti sitä sitten pienesti, kurkistaen sisälle. Ei kestänyt kuin sekuntti, että Asuka tajusi kuka oli sisällä.. se oli.. Clyde? ..vihaisena, sen tosin näki Asukakin. Asuka oli lähellä laittaa vain oven kiinni ja jatkaa matkaansa, Clyde kun ei tuntunut haluavan hänen seuraansa, mutta yllättäen jokin suuriegoinen henkilö kopautti tyttöä päähän ja piankos tyttö olikin avannut sen oven, astuen peremmälle, ovenkahvasta pidellen.
"Clyde...voimmeko me puhua? " Asuka lausahti, jotenkin anovasti katsellen nyt tuota kauempana olevaa pidempää miestä. Hän oikeasti halusi puhua Clydelle, hän halusi kysyä mitä oli oikein tapahtunut... miksi Clydestä oli tullut niin, välttelevä?

[Clyde]

Clyde ei katsonut heti äänen suuntaan, miksi olisikaan, mutta kun hän sitten kääntyi katsomaan, hänen kasvonsa olivat yhtä kylmät ja etäiset kuin joskus heidän ensimmäisen tapaamisensa aikaan. Clyde muistutti kylmyydeltään jäätä, kääntyessään katsomaan Asukaan. Clyde oli tyylikäs kuten aina tähänkin asti, mutta hänen olemuksensa oli täysin erilainen. hän oli vain näennäisesti kasassa, vaikka hänet oli rikottu sisältä tuhanteen pieneen siruun, joiden kokoaminen veisi aikaa.
"Minusta tuntuu, ettei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme", Clyde sanoi, hyvin hiljaa, hyvin asiallisesti ja hyvin etäisesti. Hän tarttui opettajanpöydän kulmalla olevaan hattuunsa ja painoi sen päähänsä katsomatta enää Asukaan. Clyde asteli kohti Asukaa, melko uhkaavan näköisenä, mutta kuitenkin aikoi vain kulkea tytön ohitse. Hän ei halunnut olla Asukan kanssa tekemisissä enää, olihan tyttö melko selvästikin viestittänyt, ettei häntä enää tarvittu.
"Toivottavasti olet onnellinen sen komean nuorukaisen kanssa", Clyde tokaisi, vilkaisten Asukaan. Pojan katse halusi lävistää Asukan, naulata tytön seinään ja vaatia vastausta miksi Asuka oli yhtäkkiä muuttanut mieltään ja vaihtanut johonki typerään prinssiin josta ei taatusti ollut mihinkään. sen sijaan Clyde vain painoi katseensa ja jatkoi matkaansa, saappaiden korkojen kopistessa lattiaa vasten.

[tnitti]

Kyllähän Asuka tunnisti sen kylmyyden Clydessä, minkä hän oli silloin kuukausi sitten nähnyt, kun kaksikko oli ensimmäistä kertaa tavanneet puistossa, mutta se kylmyys Clydestä oli kuitenkin sulanut yllättävän nopeasti pois. Nyt se kuitenkin oli takaisin, mutta miksi? Mitä oli tapahtunut? Asuka kun oli luullut kaiken olevan kunnossa, mutta... nähtävästi mikään ei ollutkaan. Se varmasti johtui hänestä. Kasvot, jotka yleisemmin olivat pelkässä hymyssä ja ilossa, olivat vaihteneet ilmeensä surulliseksi ja anovaksi, mantelisilmien seuratessa Clyden liikkeitä. Ja mitä Clyde sanoikaan? Ettei heillä ollut mitään puhuttavaa? Jokin löi Asukaa sisältäpäin, mutta tyttö ei siltikään kaatunut iskusta, ehei, Asukalla ei ollut aikomustakaan lähteä tilanteesta pois, kun Clyde oli nyt pitkästä aikaa hänelle puhunut, tosin ei niin lämpimästi kuin aina ennen, mutta..tästähän olisi hyvä aloittaa? Sitä enemmänkin Asuka hämmentyi kun Clyde yllättäen mainitsi jostakin komeasta nuorukaisesta... mitä, kuka, missä? Asuka ei ennättänyt edes ajatella tarkemmin, kun Clyde yrittikin jo karata keskustelusta - koko luokasta ulos. Onnistuiko se? Ehei, vaan Clyden ollessa siinä metrin päässä ovesta, paukautti Asuka yllättävän nopeasti ja voimakkaasti oven kiinni, jääden seisomaan kahvan eteen, vasenta kättäänsä kahvassa pidellen, estäen näin clyden lähtemisen.
"Miten niin ei ole mitään sanottavaa?!" Asuka yllättäen kohotti äänensä, sen värähtäessä pienesti, kivusta.. "Mikä sinua vaivaa Clyde? Miksi olet niin kylmä? " Asuka jatkoi puhumistaan, mantelisilmien tuijottaessa Clydeä, oli toinen sitten pysähtynyt tai ei. "Ja kenestä oikein puhut? En ymmärrä mitä yrität sanoa. " Jokin aivan uusi pelko kasvoi Asukassa. Pelko siitä, että hän menettäisi Clyden.. pelko siitä, että Clyde jatkaisi tätä koko loppuajan.. pelko siitä että Clyde vihasi häntä. Ja kaikki tuo pelko näkyi myös niistä mustanruskeista silmistä, jotka anoivat Clydeä pysähtymään ja kertomaan mitä oikein oli tapahtunut.

[Clyde]

Clyden ilme muuttui hiukan, se paljasti jonkin tunteen, joka oli kai ensimmäisenä tulkittavissa inhoksi.
"Minulla on kaikki syy maailmassa olla kylmä", Clyde sanoi, kulmahampaiden vilkkuessa hänen sanojensa myötä. Clyde pysähtyi, haluamatta koskea Asukaan. Hän tiesi, että ollessaan vihainen, kuten nyt, hän ei kyennyt hillitsemään voimiaan, jotka - vaikkeivät yli-inhimilliset olleetkaan - olivat melko suuret, eikä hän halunnut vihassaan satuttaa Asukaa. Hän ei ollut varma, mitä halusi, paitsi pois tästä suljetusta tilasta, jonka ainoaa ulospääsyä hallitsi Asuka, ainoa ihminen maailmassa, ketä Clyde ei ikinä tuuppaisi sivuun.
"Sinä loukkasit minua, Asuka", Clyde sanoi, istuen pulpetinreunalle ja ristien kätensä puuskaan rinnalleen, leuka alas painettuna ja hattu silmiä peittäen.
"En ymmärrä, mitä sinä vielä minusta haluat. Minä vistyin elämästäsi oikein kiltisti, mutta kaipa sinä haluat kiduttaa minua vielä hiukan lisää. Haluatko sinä että anelen polvillani sinua lopettamaan tuskani, Asuka, hm?" Clyde kohotti kasvonsa ja hänen ilmeensä kuvasti silkkaa pelkkää inhoa. Hän ei antanut muiden tunteidensa rikkoa tuota ohutta pintaa.
"Haluatko sinä kenties, että paljastan haavani sinulle, jotta voit ottaa niistä kaksin käsin kiinni ja repiä ne isommiksi? Kaataa niihin suolaa ja sylkeä ja nauraa päälle? Minä luulin, että sinä voisit vaihtaa toiseen ja unohtaa minut kuten sivistynyt ihminen, mutta sinun on pakko jäädä ja heittää lokaa päälleni vielä senkin jälkeen", Clyde sanoi. Hänen äänensä ei kohonnut, kuten se oli tehnyt silloin, kun hän oli suuttunut fanikerholleen. Se pysyi viileänä ja rauhallisena, mutta siitä kuulsi se tosiasia, että Clyde oli loukkaantunut.

[tnitti]

Clyde ei ollut ainut, jota tällä hetkellä kosti, ei suinkaan, vaan varmasti yhtä paljon koko tilanne koski Asukaan, tyttöön ,joka ei tiennyt lainkaan miksi joku, josta hän oli oppinut pitämään, oli yllättäen ruvennut käyttäytymään aivan kuin hän olisi jokin roska. Se sattui, sattui nähdä että jonkin läheinen ihminen kohteli häntä tällä tavalla, mutta Asuka ei aikonut antaa periksi ennenkuin saisi selityksen toisen käyttäytymiselle.Mitä enemmän Clyde puhui, meni Asuka yhä enemmän hämilleen noista sanoista. Hän oli loukannut? Oliko hän sanonut jotain, tehnyt jotain....? Miksi Clyde ei voinut sanoa hänelle suoraan? Miksi nuorukainen tuntui välttelevän asiaa, kuin kiertäen sitä... mutta sitten kuuluikin sanojen välistä se pieni lause, mikä jäi Asukan mieleen pyörimään. ...että hän voisi vaihtaa toiseen ja unohtaa Clyden? Hetkinen, tarkoittiko Clyde että.. hän olisi tehnyt niin, vai tarkoittiko Clyde sitä että tahtoi Asukan olevan jonkun muun kanssa? Ainakin siltä se yllättäen Asukan päässä kuulosti, niin, siltä että Clyde halusi olla jälleen kerran omillaan, eikä tahtonut Asukan kaltaista henkilöä lähelleensä.
"Sinä...et halua olla enään lähelläni...?" Asuka puhui nyt hiljaisemmalla äänellä, mantelisilmien laskeutuessa sinne lattianrajaan. Ei Asuka tahtonut enää satuttaa Clydeä, ei hän tahtonut missään nimessä saada Clyden haavoja isommiksi. Oliko se todellakin hänen lähesyytensä mikä teki tuon? Mutta.. hän ei tahtonut menettää Clydeä, ei hän tahtonut pysytellä poissa toisen jaloista! Hitto, miten kipeää nuo ajatukset tekivätkään.

[Clyde]

Clyde katsoi tyttöön pitkään. Asuka ei todella tuntunut tajuavan, mistä oli kyse. Oliko Clyde vain ylireagoinut johonkin, mitä oli nähnyt? Oliko hän ehkä erehtynyt?
"Asuka. Jos sinulla on joku toinen, josta pidät enemmän, en halua olla tiellä", Clyde sanoi, nousten pulpetin reunalta ja stellen Asukan lähelle niin, että joutui kumartumaan hiukan.
"Minä rakastan sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, jos en jopa enemmän, mutta minä näin kun sinä halasit sitä poikaa. Tummaa nuorukaista, komeaa kuin kuva. Minä todella toivon teille kaikkea hyvää, Asuka, enkä halua olla tiellä. Jos todella luulit, että voisit pitää kahta miestä, joista toinen olen minä, olet väärässä", Clyde sanoi, laskien kätensä Asukan olalle ja työntäen tytön sivuun oven edestä.
"Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos jättäisit minut rauhaan nyt", Clyde sanoi, hymyillen pienesti ja avaten musiikinluokan oven.

((Ihan älylyhyt.. =.="))

[tnitti]

Joku toinen? Hetkinen, mistä Clyde puhui? Että hänellä olisi joku toinen? Asuka kohotti yllättävän nopeasti mantelisilmät Clydeä kohden. Ja mistä tummasta pojasta toinen oikein puhui, ei hän muistanut että olisi... Yllättäen muistikuvat viikko sitten tapahtuneesta oudosta kohtauksesta joka oli sattunut viikko sitten. Eräs häntä vanhempi poika oli tullut kysymään oliko hänen nimensä Asuka, jonka jälkeen poika oli pitkän ajan höpissyt ja vilkuillut ympärilleensä. Sitten yllättäen poika oli kuin huomannut jotakin ja alkanut nyyhkyttämään miten jokin oli mennyt hänen elämässään vialle ja miten hän kaipasi halausta. Ilman lupaa poika sitten olikin kaapannut tytön syliinsä, rutistaen pitkään ja hartaasti, Asukan tajuamtta mitä oikein oli meneillä. Siitäkö Clyde oikein puhui? Mutta sittenhän toinen oli käsittänyt väärin!
"Clyde, en ole varma mistä puhut mut..." Asuka lausahti, mutta sanat katkesivat seinään kun oven takaa paljastui jotakin muuta kuin pelkästään tyhjä käytävä. Ehei, nimittäin siinä oven takana seisoi ruskettunut 173cm pitkä tyttö tummanruskeissa hiuksissaan ja täydellisissä meikeissä. Kyllähän Asukakin tunnisti tuon henkilön. Isabel.. tai no, fanikerhon johtaja, sen Asukakin oli saanut tietoonsa. Asuka käänsi katseensa maahan, samalla kun Isabel näytti hetken aikaa yllättyneeltä, kunnes loihtikin sen hurmaavan hymynsä huulilleensa, puhtaiden valkeiden hampaiden näkyessä pulleiden huulien välistä.
"Hei Clyde, etsinkin sinua. " Isabel lausahti, vilkaisten sitten Asukaa jonka hän huomasi Clyden taka-alalla, kiinnittämättä kuitenkaan tyttöön sen enenpää huomiota. "Clyde, ajattelin tässä, kun perjantaina järjestetään bileet tuolla allasbileissä enkä ole nähnyt sinua pitkään aikaan missän juhlissa... Niin haluaisitko lähteä sinne? Jos et minun kanssani, niin ihan muuten vaan? Olisi kiva nähdä sinuakin siellä. " Isabel puhui yllättävän rauhallisesti, päinvastaisesti kuin suurinosa fanitytöistä teki.Niin, monethan änkyttivät, toiset kuiskasivat ja taas toiset kiljuivat Clyden korvaan puhellessaan tummalle miehelle, mutta Isabel, fanilauman johtaja tuntui olevan enemmänkin kuin rento tuossa tilanteessa, aivan kuin Clyde olisi vanha tuttu...

[Clyde]

Clyde ei jaksanut kuunnella asukan vastaväitteitä. Jos Clydessa oli jokin suuri vika, se oli hänen jääräpäisyytensä tällaisissa tilanteissa. Tytön kasvoilta oli kuvastunut tunnistaminen, clyde oli nähnyt sen, ja siitä päätellyt, että Asukalla oli kuin olikin jotain meneillään tuon nuorukaisen kanssa. Hän oli jo suorimassa tiehensä kun Isabel, hänen faniklubinsa johtaja pamahti sisään keskelle heidän näytöstään. Clyde oli ääriään myöten täynnä näitä tyttöjä ja heidän juonittelujaan, mutta tiesi, ettei pääsisi Isabelista eroon muuten kuin myöntymällä, joten hän nökkäsi.
"Katsotaan jos pääsen", Clyde murahti, upottaen kätensä taskuihinsa ja astellen pitkin, notkein askelin pitkin käytävää. Hänen koulupäivänsä oli ohitse, vaikka hänen lukujärjestyksensä väittikin muuta.
oliko asuka todella liukunut hänen näpeistään ja vaihtanut parempaan? Niin siinä kai oli sitten käynyt, huolimatta kaikesta hänen rakkaudestaan tyttöä kohtaan.
"Luoja kuinka sinua rakastankaan, Asuka", Clyde mutisi tuskin kuuluvasti, pamauttaen nyrkkinsä koulun seinään. Varmasti hänen nyrkkiinsä sattui enemmän, mutta laasti halkeili seinästäkin.
"Kuso", Clyde mutisi ja asteli rauhallisin askelin kohti asuntolaansa. Toivottavasti Isabel ei saisi mitään typerää päähänsä ja kiusaisi jo ennestään kiusattua Asukaa.

[tnitti]

Isabel ei voinut olla hymyilemättä voitonriemusta kuullessaan Clyden myöntyvän... tai no, ainakin melkein. Mutta tuo myöntyminen kuitenkin sai Asukan ilmeen menemään vieläkin haikeammaksi. Oliko tämä sitten tässä? Oliko heidän suhteensa ohitse? Oliko heillä edes mitään.. Ei! Asuka tahtoi uskoa että heidän välillään oli ollut, hän... hän oikeasti oli välittänyt Clydestä, oikeasti oli pitänyt, mutta... hitto! Kun Clyde sitten lähtikin kävelemään pois luokista, sai Asuka hetkeksi jälleen itseensä energiaa ja oli jo juoksemassa perään, mutta yllätävä kipu hänen päänahassaan esti sen. Niin, Isabel oli kerennyt tarttumaan niistä vaaleista hiuksi omilla pitkillä sormillaan, tuon Asukaa pidemmän tytön nyt tuijottaessa häntä. Asuka älähti pienesti, nostaen kätensä pään kohdalle ,mistä tukistettiin, mutta onneksi tuo ote kuitenkin karkasi pian, Isabelin murahtaessa.
"Älä mene enää Clyden lähelle, olet tehnyt tarpeeksi tuhoa. Etkö näe että hän haluaa elää ilman sinua? " Isabel vilkaisi kerran Clyden suuntaan, kunnes jälleen Asukaa ja lähtikin sitten kävelemään poispäin. Asuka itse jäi paikoilleen seisomaan, katseen käydessä Isabelin loitonevassa selässä, kunnes se sitten käännettiin lattialle. Clyde halusi elää ilman häntä...? Halusi olla poissa hänen luotaan. Asuka puristi silmiäänsä kiinni ja nojautui vasten lähellä olevaa seinää. Hän ei tahtonut tämän päättyvän näin! Asuka löi pienesti nyrkkiäänsä seinää vasten, satuttamatta kuitenkaan itseään lainkaan. Hitto, hitto...! Miten hän nyt ikinä saisi puhuttua Clyden kanssa asioita selviksi jos Clyde menisi sinne bileisiin ja lyöttäytyis sitten yhteen Isabelin kanssa? Asuka puri hampaitaan yhteen.. Hän vihasi itseään enemmän kuin koskaan ennen.