Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 10:36:46 GMT 2
Kaoru värähti pienesti Japanin kohdalla. Kaoru ei ikinä, ikinä, palaisi Japaniin. Japanin Kaoru oli haudattu ja risti laitettu haudalle siististi. Tässä lepää Kaoru Assatsu, joka menehtyi ruumiin karatessa Ranskaan. Muistakaa häntä, hän oli paha ihminen. "Taas sinä syytät itseäsi." Kaoru ampui Shiroa sormipyssyllä. "Itsehän minä itseni tähän ajoin. Se ei ole sinun vikasi niin missään määrin." Paitsi siinä, ettet voi olla minun. Kaorulla ei ollut oikeutta koskea. Jumala ei antaisi Kaorun koskea, ei niin keneenkään. Ehkä Kaorun pitäisi yrittää Tokia. Ehkä tämä lankeaisi helpommin.
"Minä en osaa olla oma itseni. En tiedä millaista se on." Tai tiesi Kaoru, sillä Dorinen seurassa hän oli oma itsensä. Ei ajatellut syvällisesti seurauksia, nauroi ja hymyili. Shiron seurassa hän ei pystynyt siihen. Taas yhden linnun tie päättyi. Kaoru voisi pystyttää tähän kunnon lintujen hautausmaan. Voi ei, Kaorulla oli huono päivä. Hän ampui 101 lintua kuolleeksi, muistakaamme niitä viattomia luontokappaleita. Kuka muistaisi Kaorua? Ei kukaan. Ei yhtäkään puhelua kotoota vuoden aikana. Ei yhtäkään puhelua vanhoilta ystäviltä. Yksi puhelu nykyisiltä ystäviltä. Wow, edistystä. Ei sentään ihan nollassa liikuttu. "Sinua sentään odotetaan. Minut potkittiin väkisin pois... Ja jos voisit kloonata itsesi, en ottaisi sitä vastaan. Se olisi kloonisi, et sinä. Voisit lähettää kloonisi pikapostissa Japaniin, ehkä he ilahtuisivat. Mieluummin ilman Shiroa kuin kuvitellun Shiron kanssa." Kaoru hymyili leveästi Shirolle. Samalla tavalla hän oli hymyillyt siskolla kun tämä oli tullut pyytämään äidin puolesta anteeksi. Ei äiti tarkoittanut. Kyllä hän rakastaa Kaorua, ja Kaoru tietää sen. Eikö vain, Kaoru? Ei, Kaoru ei tiennyt sitä. Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa Kaorua, niin miten Kaoru olisi voinut tietää jotain sellaista? Siskoa ja veljeä kyllä rakastettiin, ja sitä toitotettiinkin. Mutta ei Kaorua. Kaoru potkittiin pois kotoa heti kuin vain mahdollista. Ei lähetetty rahaa mukana. Pärjätkööt poika yksinään.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 10:55:19 GMT 2
"Kaoru....etkö siltikin pysyisi ystävänäni. Kunhan et mene pois ja lakkaa puhumasta minulle, se riittää. Älä katkaise suhdetta joka meillä on. Minä haluan edelleen olla suojelusenkelisi, mutta kykenenkö enään siihen?" Shiro toivoi, rukoili, halusi ja pyysi Kaorua sanomaan jotakin myöntävään päin menevää vastausta. Miten paljon vaivaa hän olikaan nähnyt saadakseen Kaorun ystäväkseen. Shiro ei suostuisi luopumaan tästä.
"Minähän syytän itseäni jos minua huvittaa." Albino sanoi uppiniskaisesti. Kaikki aina puolustelivat hänen puolestaan, eikä Shiro saanut ottaa ollenkaan syitä niskoilleen. Niin se aina meni. Puhtoinen ja viaton Shiro poika, jota piti käsitellä kuin posliinia tai lasia, ettei se vaan rikkoontuisi. Hän ei ollut mikään pyhimys tai vastaava, joka ei voisi tehdä syntiä ja ottaa vastuuta myös itselleen. Nyt oli Shiron vuoro vastata teoistaan. "Minä tulin juuri sille käytävälle kulkemaan jossa sinä olit. Minä tulin sinulle puhumaan ja villiinnytin sinua. Minä olen liian haluttava ja teen ihmiset hulluiksi. Minä en lähtenyt heti sanan sanottuani jatkamaan matkaa vaan jäin siihen. Minä en laittanut vastaan ja se oli virhe. Usko jo ja syytä minua! Anna minun ottaa vastuu tästä asiasta. Älkää aina syyttäkö itseänne vaan antakaa minullekkin jotakin vastuuta ja syytöksiä. Piru vie!" Shiro huohotti pitkän ja putkeen tullun saarnansa jälkeen. Miksei hän saanut syyttää itseään. Hän teki mitä halusi ja se siitä! Pienenä kaikki oli ollut aivan samalla tavalla. koulussa ja kotona. Pieni puhtoinen Shiro. Isän ja äidin pikku poika ja opettajien lempioppilas, jota ei koskaan voinut syyttää mistään. Oi! Shiro tiputti äidin korvaamattoman posliinimaljakon. Ei se ollut Shiron vika. Äiti laittoi sen liian lähelle pöydänreunaa. Tai sitten koulussa: Taulu on täysin sotkettu, samoin pulpetti on täynnä piirustuksia kaiverrettu. Ei se ole Shiron vika. Muut oppilaat varmastikkin pakottivat Shiron tekemään niin. Hän on liian kiltti poika tekemään jotakin tuollaista.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 11:04:14 GMT 2
"Mitä hiton suhdetta?! Meillä ei ole mitään suhdetta!" Kaorun pinna oli lähellä palamistaan. Shiron sitten alkaessa saarnaamaan vastuun kantamisesta, Kaoru vain kuunteli tätä katse maassa. Mitä helvettiä Shiro muka tiesi vastuusta? Tottakai vastuu oli Kaorulla joka oli päättänyt raiskata Shiron. "Minulle olisi ollut ihan sama olisitko se ollut sinä, Toki tai joku muu. Olisin silti raiskannut! Joten, et voi sanoa, että kauneutesi johti siihen, ja hyi, älä puhu itsestäsi noin itserakkaasti. Kyllä me tiedämme, että olet kaunis, mutta tarvitseeko siitä olla itsekin tietoinen?" Kaoru ponnisti ylös tuolilta ja yritti hillitä itseään. Jos hän nyt löisi Shiroa, siitä ei seuraisi mitään hyvää. Hän saisi vielä enemmän vihoja niskoilleen.
Lyömisen sijaan, Kaoru tönäisi Shiron lähintä seinää vasten ja painautui tätä vasten. "Tunnetko sinä sen? Sinä saat minut kiihottumaan jopa keskellä ihmismassaa ja saarnaamalla minulle. Kuinka sinä kuvittelet, että voisin olla ystäväsi kun en hallitse itseäni." Kaoru hieroi lantiotaan Shiroa vasten ja tarttui tätä kasvoista. "Se, että raiskasin sinut oli täysin oman mieleni ansiota, ja, jos totta puhutaan, voisin tehdä sen uudelleenkin." Kaoru suuteli Shiroa kovalla otteella ja vetäytyi sitten tästä kauemmas. Pääsipä poikakin välillä hieman purkamaan vihaansa maailmaa kohtaan. "Ota vain vastuu, mutta jaksatko sinä kantaa sen? Minulle on ihan sama kuka sen vastuun ottaa, jonkun se on kuitenkin pakko ottaa!" Kaoru oli hyvin tietoinen siitä, että he keräsivät katseita, mutta ei välittänyt siitä. Haistakoot hikisukkaa jos niin kiinnosti. Kaoru ei välittäisi mitä muut ajattelivat. He kaksi selvittäisivät riitansa juuri tässä ja tällä hetkellä.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 11:23:49 GMT 2
Ehkä näin olisi parempi. Olisiko Kaorulle parempi jos tämä vihaisi Shiro, toisin kuin rakastaisi häntä? Kykenisikö Shiro olemaan toiselle niin kylmä? "Mistä minä tiedän jaksanko kantaa sitä kun en koskaan ole saanut kunnolla vastuuta! Vastuu kuin vastuu ei sillä ole perhananmoisen väliä! Minä en koskaan ole pyytänyt tai käskenyt sinua hillitsemään itseäsi! Senkun kiihotut ja tunnet mitä haluat! Sanot minun olevan itserakas, no ollaan sitten itserakkaita!" Oliko tämä todellakin se oikea ja ainoa tie. Oli hyvä, ettei Shiro alkanut itkemään. Hän ei koskaan ollut ilkeä toisia kohtaan ja vähiten hän halusi olla sitä Kaorulle. Mutta jos hän saisi rakkauden muutettua vihaksi, ehkä Kaorun tuntemukset muuttuisivat ja pojan olisi parempi olla. Mielummin vihata kuin rakastaa, jos ei kuitenkaan saa. "Jos haluat lyödä niin lyö! Pilaa nämä ah, niin kauniit ja hienot kasvot, jotka kaatavat jokaisen miehen, joka tulee vastaan. Raiskaa minut jos tahdot. Siitä vaan! Mutta tälläkertaa minä laitan myös hanttiin, enkä ole enään erilainen kuin muut. Ja mitä suhteeseen tulee, niin minä tarkoitin sitä olematonta ystävyyssuhdetta, joka näköjään oli sinulle pelkkää ilmaa! Tee mitä lystäät! Minä otan kaiken vastuun helvetti!" Shiro tuijotti Kaorua, kasvot vihaisina. Hän osasi näyttää vihaiselta, mutta katse ei. Albino välttikin katsomasta toista silmiin, sillä juuri ne paljastaisivat hänen katuvan jokaista sanaa, jonka hän sanoi. Shiroon sattui sisältä, jotka hetki kun hän sanoi ilkeän sanan Kaorulle. Hän kuitenkin toivoi, ettei poika huomaisi toisen rikkoutumista sisältä. Saadakseen vielä lisä vahvistusta näyttelemiselleen, Shiro löi Kaorua kasvoihin. Siinä samalla aika pysähtyi ja hän saattoi kuulla pienenä omistamansa karuselli soittorasian musiikin.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 11:32:09 GMT 2
Kaoru tunsi Shiron iskun ja heräsi transsistaan. Poika nosti kätensä poskelleen ja hieroi sitä epäuskoisena. Shiro oli lyönyt häntä? Poika kohotti katseensa epäuskoisena Shiroon. Tämä oli tosiaankin lyönyt häntä. Koskaan, ei koskaan, Kaorua ei ollut lyönyt kukaan muu kuin äiti. Äiti oli ainut joka oli lyönyt Kaorua. Kaoru tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä. Vihasiko Shiro Kaorua yhtä paljon? Shiro halusi Kaorusta eroon? "Selvä..." Pojan ääni värisi. "M-minä en tule enää lähellenne. Teit hyvin selväksi sen, että vihaat minua." Kaoru käänsi katseensa pois päin ja tuijotti elottomana kauniina loistavaa aurinkoa. Jos sitä ampuisi, putoaisikohan se taivaalta? Putoaisi ja tuhoaisi maapallon. Shiron, Tokin ja ennen kaikkea Kaorun. Kaorun ei tarvitsisi enää jaksaa.
Kaoru pyyhkäisi silmäkulmaansa ja nyyhkäisi. Kaoru ei koskaan oppisi vihaamaan Shiroa. Shiro tulisi aina olemaan se joka antoi Kaorulle toivoa. "Kuten sanoin, olen pahoillani." Kaoru katsoi väsyneenä Shiroa ja käänsi tälle selkänsä. "Tulet aina olemaan se ainoa, joka opetti minulle miltä tuntuu pitää toisesta." Kaoru hymyili pienesti itsekseen ja otti haparoivan askeleen poispäin Shirosta. Antaisiko tämä Kaorun lähteä? Vai yrittäisikö estää? Tuskin.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 11:56:54 GMT 2
Shiro otti yhden ja sitten kaksi askelta kohti Kaorua, mutta pysähtyi sitten. Saiko hän nyt Kaorun vihaamaan häntä? Jos Shiro nyt nappaisisi poikaa kädestä ja halaisi tätä pyydelleen anteeksi, niin kaikki olisi pilalla ja Kaoru jatkaisi rakastamista. Shiro ei saanut nyt pilata tätä. Hän veti kätensä pois ja halasi itseään. Seinä tuntui yllättäen viileältä, eikä Shiro kestänyt, taikka sitten kehdannut katsoa Kaorua enään. Hän vihasi itseään. Koskaan, ei koskaan saanut olla noin julma toista kohtaan. "M-minä....ha-" Shiro aloitti, mutta sulki sitten suunsa. Nyt ei pilata tätä. "V-vihaatko minua nyt.....?" Hän sanoi hiljaa ja tiesi, ettei äänensävy mennyt kohdalleen kuten sen olisi pitänyt. Se oli kuulostanut liian surulliselta ja kaipaavalta. Shiro astui pois seinän antamasta varjosta ja käveli kohti Kaorua. Hän pysähtyi tämän eteen ja oli sentin päässä suutelemisesta kun veti kasvonsa pois. 'Nyt sinä et pilaa tätä uudestaan ja nosta poika paran toiveita takaisin ylös!' Shiro moitti itseään ja tunsi kyyneleitten valuvan. Jos hän ei kohta lähtisi, olisi Shiro paljastanut itsensä ja sen että oli näytellyt, jos Kaoru enään uskoisi siihenkään. Huomatessaan terävän ruokailu veitsen, Shiro otti sen ja vei niskansa taakse. Hän nappasi kiinni hiuksistaan, jotka olivat noin, puolimetriä pitkät. Nopealla liikkeellä Shiro katkaisi hiuksistaan irti n. kymmenen senttiä ja irroitti narun, jolla hiukset olivat olleet kiinni. Hän sitoi hiustupon sillä ja laski Kaorun viereen pöydälle. Aurinko paistoi ja kuumotti, mutta Shiro ei välittänyt siitä. Hän ei välittäisi tänään mistään. Albino käveli Kaorun ohitse ja oli lähtemässä kohti koulua, mutta pysähtyi sitten, jääden aurinkoon. Mitä Kaoru nyt tekisi? Oliko Shiro paljastanut näyttelevänsä vai....?
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 12:06:48 GMT 2
"Shiro?" Kaoru katsoi ihmeissään kun tämä leikkasi pätkän hiuksistaan, kauniista hiuksista, ja jätti sen siihen Kaorun ulottuville. Oliko se Kaorua varten? Kaoru huokaisi syvään ja nappasi hiustupon ja puristi sen nyrkkiin. Shiron lämpö tuntui vieläkin siinä, vaikka Shiro oli poissa. Ehkä Kaorun olisi vain pitänyt suostua osaansa ystävänä, eikä ruveta sooloilemaan. Kaoru ei ollut mitään yksin! Hän ei pärjännyt yksin. Aina tarvittiin joku toinen pitämään huolta. Sen Kaoru kyllä tiesi, mutta miksi sitten tuntui niin pahalta pitää Shiro lähellä. Ilmeisesti Kaoru satutti myös Shiroa, koska tämä oli näyttänyt siltä, että itkisi. Ehkä oli itkenytkin. Kaorun takia. Eräässä asiassa Kaoru oli hyvä, ja se oli toisten itkettäminen. Henkinen väkivalta - Kaorun taitolaji.
Shiron kysymykseen Kaoru ei voinut vastata. Jos tämä toivoa Kaorun vihaavan, ja kuvitteli näin olevan parempi, Shiro olisi hyvin pahasti väärässä. Kaoru ei vihannut, eikä unohtanut. Hän tahtoi Shiron lähelleen. Enemmän kuin koskaan. Mitään ajattelematta Kaoru kääntyi kannoillaan ja hyökkäsi takaapäin Shiroon kiinni. Poika kietoi kätensä tämän ympärille. "En minä vihaa sinua. Anna anteeksi." Kaoru pudisteli päätään, ja esti Shiroa kääntymästä ympäri. Riitti jo, että koko kahvila näki hänet tässä tilassa. Shiron ei tarvitsisi nähdä. Se vain satuttaisi Shiroa lisää. Kaoru purkaisi tunteensa sitten itseensä, nyt kun hän oli oppinut satuttamaankin. Aina ei voi elää kuplan sisällä ja fantasioida. Joskus oli alistuttava totuudelle. Ja Kaoru aikoi alistua. "Anteeksi, ollaanko ystäviä?" Kaoru murtuisi taas joskus, mutta poika haluaisi edes yrittää olla Shiron lähellä. Se olisi helpompaa kuin ilman Shiroa.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 12:36:18 GMT 2
Shiro ei ollut odottanut Kaorun tulevan näin haluavasti hänen peräänsä. Tuntui kuin hän olisi ollut äiti, joka oli uhannut jättää niskoittelevan lapsen siihen paikkaan. Tämä lapsi oli Kaoru, joka pelkäsi yksin jäämistä ja hylkäämistä, mikä oli syy siihen, että lapsi oli mennyt äitinsä perään. "Olemmehan aina olleet." Shiro sanoi lempeästi ja pyyhkäisi silmiään. Tulipahan lyhennettyä hiuksiakin kesäksi muutamalla sentillä. Ehkä se oli vain hyvää vaihtelua. Isompikin tuppo olisi voinut olla. "En tarkoittanut kaikkea mitä sanoin. Olen pahoillani. Mutta siitä vastuusta....se on kaikkein parasta jakaa, kuin kantaa yksin."
Shiro kääntyi ympäri ja laittoi kätensä Kaorun ympärille. Hän veti tämän lähelleen ja halasi poikaa oikein kunnolla. Muut ihmiset, jotka heitä katsoivat, saivat nähdä vain Shiron katseen, joka halveksi ja moitti heitä. Ei kauaa mennyt kun ihmiset ja muut kyylät palasivat tekemään omia asioitaan. Shiro piteli Kaorua vielä hetken sylissään kunnes oli varma etteivät muut ihmiset enään olleet kiinnostuneita heidän asioistaan. "Kyllä minä annan sinulle anteeksi, vaikka ei olekkaan mitään anteeksi pyydettävää. Minä olen sinun suojelusenkelisi jos muistat ja annoinhan minä sinulle tämmöisen." Shiro kilisteli housuissaan kiinni olevaa avaimenperää, joka oli hänen oma puolensa siitä. Vahtiessaan ihmisiä, Shiro oli toiminut suojelevana, siinä suhteessa etteivät muut pääsisi urkkimaan heidän tekemisiään ja jättäisivät heidät rauhaan. "Suojeltavani." Shiro päästi irti Kaorusta ja sai hymyn kasvoilleen. Kuinka hän aina sai itsensä aurinkoon nykyään seisomaan. Ehkä hän voisi opetella olemaan siinä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 14:36:20 GMT 2
Kaoru painautui kunnolla Shiron syliin ja hymyili pikkupojan hymyä. Tuntui niin hyvältä olla siinä. Nyt Kaoru voisi pysäyttää ajan, ja jäädä siihen Shiron syleilyyn loppuelämäkseen. Hän heräsi vasta sitten kun Shiro oli unohtanut Tokin ja Tokia ei enää olisi, ja Shiro olisi vain ja ainoastaan Kaorun. Tai voisi tämä olla Tokinkin, mutta Kaoru tahtoi Shiron. Tokilla ei ollut koskemisoikeutta hänen Shiroonsa. Tosin nyt se meni niin, että Kaorulla ei ollut oikeutta koskea Tokin rakkaaseen. Ja Toki oli kuulemma hyvin omistushaluinen, joten tätä tuskin innostaisi ajatus siitä, että tämä joutuisi jakamaan Shiron Kaorun, entisen huumehörhön ja murhaajan, kanssa. Kaoru huomasi puristavansa vieläkin hiustuppoa kädessään. Se pääsisi aitiopaikalle Shiron valokuvan viereen. Kaoru rakentaisi oman Shiro-hyllyn. Olihan hänellä Dorine-hyllykin. Shirokin ansaitsisi omansa. Ja Kaoru tahtoisi pitää Shiron lähellään.
"Ei se mitään. Jonkun oli aikakin herättää minut todellisuuteen..." Kaorun ääni värisi vieläkin ja tämä kietoi kätensä tiukemmin Shiron ympärille. Pojan lyönti sattui vieläkin, ei tosin poskeen vaan sydämeen. Kaoru ei halunnut muistaa Japania, ja silti kipu palautti hänet aina sitten. Kotiin siskon, veljen ja äidin luo. Äiti lyömässä, sisko pyytämässä anteeksi. Ikuinen jatkuva kierre. Kaoru oli päässyt irti siitä. Siltikään äiti ei sanonut rakastavansa Kaorua, vaikka Kaoru rakasti, ja kertoikin sen. Kaoru rakasti äitiä, äiti ei Kaorua. Veli oli etäinen, sisko oli pysynyt jotenkuten lähellä. Kaorulla ei ollut enää kotia mihin palata.
"Niin, sinä olet suojelijani, ja minä tulen tarvitsemaan sinua elämässäni." Kaoru pyyhkäisi poskeltaan olemattoman kyyneleen. Ei Kaoru itkenyt. Kaoru ei koskaan itkenyt. Paitsi silloin kerran. Ja sekin oli Shiron syytä. Kaoru oli heikko, eikä pärjännyt. Vaikka oli opetettu pärjäämään, ja oli aina luullut pärjäävänsä. Kaoru oli herätetty todellisuuteen. Vain vahvat pärjäsivät, ja Kaoru ei pärjännyt. Kaoru ei hallinnut omaa elämäänsä. Eikä varsinkaan muiden elämää. "Minun täytyy vain saada hieman aikaa itselleni, että saan selvitettyä tunteeni. Älä huoli, minä opin kyllä hallitsemaan itseni." Kaoru ei edes itse uskonut, miten Shiro sitten voisi uskoa?
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 14:57:48 GMT 2
Shiro vilkaisi vielä kerran ihmisiä ja antoi katseensa mennä takaisin Kaoruun. Oli siinäkin yksi lapsi. Hän ei voinut vihata Kaorua, joten aina olisi todella helppoa antaa tälle anteeksi. Heidän yhteiset aikansa olivat hyvinkin mielenkiintoisia. Ensin ahdisteltiin, sitten itkettiin ja sovittiin. Seuraavaksi pidettiin hauskaa, sitten vuodatettiin uudestaan tunteita ja tehtiin sovinto. Tulisiko se aina olemaan samanlaista, vai saisivatko he siihen kierteeseen lopun? Onneksi Shiro ei ollut kovinkaan vahva, joten hänen antamansa iskun ei pitäisi olla liian paha. Hän oli myös hieman varonut sitä tehdessään.
"En oikeasti ole sellainen ihminen kuin minkä näit muutama minuutti sitten. Minä vihaan sitä osaa minussa jonka näit. Siinä onkin yksi syy minkä vuoksi olen aina ystävällinen ja hymyilen." Shiro yritti selittää äskeistä käytöstään, joka poikkesi huomattavasti hänen normaalista käyttäytymisestään. Kuunelleen Kaorun puheita, Shiro ei oikein ollut varma laittoiko poika itselleen turhan iso tavoitteita. Ensin hän pettyisi kun ei onnistuisi ja sitten raivostuisi ja pakottaisi itsensä, joka ajaisi lopulta tuhoon. Mutta... se oli Kaorun itsensä päätettävissä ja siihen ei Shirolla olisi sananvaltaa.
Vasta tuntiessaan kuumotusta olkapäässään Shiro havahtui mietteistään ja tarttui Kaorua kädestä. "Mitä jos menisimme jonnekkin, missä ei ole näin paljon ihmisiä, ja enemmän varjo paikkoja? Olen jo nyt ollut vaarallisen kauan tässä paahteessa." Shiro kysyi pojalta ja katsoi tätä sitten mietteliäästi. Mitä hän antaisikaan, että Kaorulla olisi kaikki hyvin ja mukava olo.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 15:12:22 GMT 2
"Tiedän kyllä ettet ole sellainen. Koska olet edelleenkin peilikuva itsestäni, peität vain todellisuuden eri tavoin. Minä kiukkuilen, sinä hymyilet. Ja minä pidän enemmän sinun tavasta, se ei satuta ulkopuolisia." Kaoru satutti, ja tiesi sen, eikä siltikään lopettanut. Mikään ei saanut Kaorua lopettamaan, ja sitä Kaoru vihasi. Vähän niin kuin Shirokaan ei pitänyt siitä, että hän menetti malttinsa. Kaoru ei pitänyt siitä, että hän satutti toisia. Mutta mitä voisi tehdä poika jolla ei ollut voimaa asettua edes itseään vastaan? Saati sitten maailmaa ja muita. Kaoru huomasi roikkuvansa Shirossa kuin lapsi. Ehkä Shiro olikin enemmän se turvaa tuova pehmolelu, joka söi painajaiset pois. Iso ja pehmoinen, jonka luo saattoi painaa pään, ja se piti huolen, että Kaoru sai nukuttua. Painajaisia ei ole olemassa, opettaja vain keksi ne, jotta pienet pojat pysyisivät sängyssään. Äiti oli kieltänyt kummitusjutut. Kaoru oli kasvanut kuplan sisällä, eikä hän halunnut kuplastaan eroon. Oikeastaan, Kaoru olisi antanut mitä tahansa, jos olisi saanut korjata hajonneen kuplansa. Kaoru oli nähnyt maailmaa, ja halusi pois siitä. Takaisin sinne yksinäisyydestä tietämättömän Kaorun luo. Kuplan Kaorulla oli ollut hauskaa yksinkin. Hän ei koskaan ollut yksin. Kuplan sisältä löytyi aina joku jolle keskustella, tai jos ei löytynyt, Kaoru keskusteli itsensä kanssa. Neuvoi itse itseään.
Vaarallisen? Kaoru hätkähti ja vetäytyi hieman kauemmas Shirosta. Aivan, Shirohan oli maininnut olevansa albiino. Aurinko oli vaaraksi. Kaoru vetäisi päättäväisenä Shiron takaisin varjoiselle paikalle istumaan. Eihän se kävisi, että enkeli polttaisi siipensä auringossa. Niinhän se meni siinä legendassakin. Pegasos lensi liian lähelle aurinkoa ja siivet sulivat sen selkää pitkin ja heppa tippui taivaalta. Entä jos enkelikin putoaisi jos siivet palaisivat?
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 19:53:52 GMT 2
Shiro hymyili kuten Kaoru oli sanonutkin hänen tekevän. Istuessaan siinä varjoisassa kohdassa, Shiro hieroi olkapäitään ja käsivarsiaan. Ne olivat herkät ja kirvelivät koskettaessa. Ainakin hän sai olla Kaorun kanssa, mitä yhdistä palaneista kohdista. "Vieläkö ajattelimme olla täällä, vaikka aiheutimme aikamoisen näytelmän? Ihmiset varmasti ajattelevat meitä sekopäinä." Albinon oli pakko nauraa sanoilleen ja hieroi käsivarsiaan vaikka se ei hyvältä tuntunutkaan. Mitä shiro tekisi? Mitä hän oikein tekisi. Hänellä oli sellainen tunne, että he olivat Kaorun kanssa käyneet läpi kaikki mahdolliset asiat, mitä vain voi käydä. 'En keksi hänelle mitään sanottavaa....mitä minä oikein sanoisin hänelle? Minun on pakko sanoa jotakin.' Shirolla oli ideat lopussa mitä hän enään sanoisi pojalle. Jotenkin tuntui oudon tyhjältä sisällä ja päätä huimasi.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 20:18:12 GMT 2
"Öh, niin varmaan." Kaoru katseli maata ja istahti pian Shiron viereen. Poika pyöritteli sormiaan. Oli hämmentävää kun Shiro oli hiljaa. Vielä vähän aika sitten se oli ollut Shiro joka oli ollut äänessä. Kaoru ei koskaan ollut hyvä keskustelun ylläpitäjä. Nyt hänen olisi yritettävä parhaansa. "Öh, Shiro..." Kaoru piti pitkän hiljaisuuden. Tuntui siltä että kaikki oli sanottu. Aivot löivät tyhmä ja keho kramppasi liian jännittämisen jäljiltä. "Meidän kannattaisi tosiaankin lähteä." Kaoru antoi katseensa kiertää kuppilaa ja sai huomata, että monet tuijottelivat vieläkin heitä. Tosin käänsivät katseensa, kun huomasivat Kaorun katsovan. Kaoru tunsi silti katseet. Ja se oli epämiellyttävää. Ihme kun he eivät olleet saaneet porttikieltoa koko paikkaan, sen verran kovaa meteliä he olivat pitäneet.
Kaoru katsoi toiveikkaana Shiroa. Ehkä tämä keksisi jotain. Toivottavasti. Kaoru oli sanonut kaiken haluamansa. Pitäisikö hänen seuraavaksi ruveta kyselemään tyhmiä kysymyksiä tai jotain vielä tyhmempää? Kaoru ei ollut hyvä sellaisissa kliseissä kuten lempibändi, suosikkinäyttelijä, harrastukset. Kaorulla oli monta vastausta tai ei vastausta ollenkaan. Kyllä Kaoru halusi jutella Shiron kanssa, nyt kun olokaan ei tuntunut enää niin ahdistavalta. Shiro tiesi kuinka Kaoru tunsi ja pysyi silti lähellä, joten kai tämä ymmärtäisi jos Kaoru sortuisi. Tai sitten ei ymmärtäisi. Ehkä tämä vain rupeaisi saarnaamaan, että mikä siinä on niin vaikeaa olla ylittämättä rajoja. Kaorulle oli enemmänkin vaikeaa pysyä rajoissa - ylittäminen ei ollut mikään ongelma.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 4, 2007 20:41:24 GMT 2
Shiro antoi päänsä nojata käsiinsä. Hänkin oli huomioinut ihmisten katselevan heitä ja saattoi tuntea näiden halveksivat katseet selässään. Ensi kerralla he menisivät jonnekkin missä ei olisi ihmisiä niin paljon, eikä aurinko paistaisi. "Olen samaa mieltä, mutta en voi liikkua minnekkään, kun aurinko paistaa ja poltin itseäni ehkä liikaakin." Huokaisten Shiro kääntyi katsomaan ihmisiä ja katsoi näitä närkästyneenä. Ehkä heidän pitäisi nyt lähteä ja Shiro palaisi omaan asuntoonsa. Olo oli sen verran kuin auringonpistoksen saanut, eikä kirvelevät käsivarret parantaneet asiaa yhtään. Hieman huojuen Shiro nousi ylös tuolilta. Entäs sitten jos aurinko paistoi. Hän ei jäisi tänne kymmenien muiden ihmisten tuijotettavaksi. Aurinkokaan ei ollut menossa pilvien taakse vielä moneen tuntiin, sillä taivas oli täysin pilvetön. "Kaoru... lähdetään ja jätetään nuo uteliaat tirpat rauhaan."
Shiroa harmitti, ettei hänellä ollut mitään takin tapaista, jotta olisi voinut suojata itseään. Hän veti paidassaan olleen pitkän hupun päähänsä ja antoi sen varjostaa hänen kasvonsa. Heti tuntui paremmalta kun silmiä ei tarvinnut siristellä. Shiro otti muutaman askeleen ja haki hieman aikaa tasapainoa. Shiro oli sotinut tärkeintä neuvoaan vastaan: Ei aurinkoa kuin enintään muutama minuutti. No... oli se ainakin hyvä kokemus.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 4, 2007 21:09:08 GMT 2
"Selvä. Mennään vain." Kaoru ponnisti ylös tuolilta ja seurasi Shiron hoipertelua. Tämä ei todellakaan tainnut olla tottunut aurinkoon. Kaoru tarrasi Shiroa kädestä ja lähti taluttamaan tätä koulua kohti. Loppumatkan Shiro saisi kyllä selvitä itse, Kaoru lähtisi ostamaan alkoholia. Sitä hän tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan. Selvinpäin ei voisi selvittää tunteita, eikä Kaoru uskonut kestävänsä sitä, että joutuisi taas runkkaamaan halunsa pois, kun toiset harrastelivat kaikkea kivaa kaikenmaailman rakkaiden kanssa. Toisaalta, nyt Kaorulla oli joku josta nähdä hieman eroottisempia unia. Kaoru tuskin voisi sellaisen tapauksen jälkeen liikkua ollenkaan Shiron seurassa, ei pojan itsehillintä kestäisi. Hän oli jo kerran saanut maistaa Shiroa ja jo sen takia oli vaikeaa olla tämän lähellä. Mitä sitten tapahtuisi jos Kaoru saisi vietyä sen loppuun, vaikkakin vain fantasioissaan?
"Aurinko ei taida tehdä sinulle oikein hyvää." Kaoru olisi antanut takkinsa Shirolle jos hänellä olisi ollut sellainen. Eihän Kaoru ollut ajatellut, lähtenyt vain ohuessa hihattomasta, misä ei olisi mitään hyötyä. Ellei Kaoru sitten riisuisi paitaa ja kietoisi sitä Shiron käden ympärille. Silläkin saisi pelastettua vain yhden käden, ja Kaoru saattaisi itse palaa. Olihan hänkin japanilaisittain hieman kalpea, joten ei olisi mikään ihme jos hän palaisi. Shiro oli kuitenkin pahemmassa tilassa. "Sano vain jos voin tehdä jotain auttaakseni." Kaoru ei ollut hyvä selvittelemään tälläisiä. Mitä jos Shiro oli saanut auringonpistoksen? Mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Voisiko se olla vaarallista? Ei Kaoru ollut ennen välittänyt sellaisista seikoista, mutta Shiron kohdalla pienetkin asiat olivat tärkeitä. "Varsinainen suojelija minulla, kun ei muista edes suojata itseään." Kaoru suukotti automaattisesti Shiron poskea ja hymyili hieman hämmentyneenä tajutessaan tekemänsä. He eivät olleet pari, eikä Kaorulla ollut oikeutta tähän. Se Kaorun olisi hyvä oppia.
|
|