Keijukainen kukkapellolla

[Shiro]

Shiro nyökkäsi pienesti ja nuolaisi huuliaan.
"Tekisikö mielesi jäätelöä? Anna minun maksaa tällä kertaa."
Shiro kaivoi jostakin taskun pohjaltaan muutaman kolikon ja alkoi niitä siinä laskemaan.
"Mm... minkälaista jäätelöä haluaisit?"
Hän vielä kysyi laittaen hiuksiaan korvien taakse. Ne olivat häiritseviä eli kohta taas ponnarilla.

Vaikka shiro ei ollutkaan auringossa, oli hänellä silti pirunmoisen kuuma. Shiro oli huomannut Kaorun hieman arkailevan ja hermostuneen hänen läheisyydestään, mutta sille Shiro ei voinut mitään. Toivottavasti poika ymmärsi, ettei Shiro ollut aiheuttamassa toiselle sellaisia tuntemuksia tahallaan. Kaikki oli auringon ja albiinomaisuuden syytä.

[Kaoru]

"Ihan sama, kunhan se ei sisällä pähkinää. Voit siis unohta suklaan." Kaoru hymyili Shirolle. Ei poika allerginen ollut, mutta Dorine oli - ja Kaoru opetteli tämän tavoille. Uskaltaisi sitten tarjota tytölle jäätelöä, jos joskus saisi mahdollisuuden.
"Jään sinulle taas velkaa..." Kaoru pudisteli päätään pienesti ja katkaisi patonkinsa raa'asti kahtia. Poika alkoi mussuttaa toista puolta. Kaoru nosti jalkansa penkille ja istui hieman kumarassa. Lisäksi poika piti patongista kaksin käsin kiinni. Lapsellista, mutta Kaoru oli lapsi. Minkäs teet. Niin, älkää äidit valittako kun 17-vuotias käyttäytyi näin. Kaoru oli mieleltään lapsen tasolla. Halusi, mutta ei saanut. Niinhän se aina meni? Lapsi halusi karkkia, äiti ei koskaan ostanut. Ei tänään ole karkkipäivä. Saat sitten lauantaina. Kaoru ei saisi silloinkaan. Ikuinen karkkikielto Kaorulle.

Kaoru ei tiennyt oliko Shiro huomioinut hänen hermostuneisuutensa, mutta väliäkö tuolla. Saisi ajatella, että se johtui eilisestä. Kaoru ei täysin luottanut siihen, että hallitsi itsensä. Hänhän voisi olla oikeasti vaarallinen. Ensimmäistä kertaa Kaoru ajatteli muitakin. Kaoru voisi oikeasti satuttaa jotakuta.
"Sattuuko selkääsi?" Kaoru kysyi masentuneella äänellä ja tuijotteli kärpästä joka tasapainoili kahvikupin reunalla. Jos sen nyt ampuisi se putoaisi suoraan ruskeaan kuolemaan ja kituisi kahvin jämissä. Kaunista, totisesti. Rumalle otukselle ruma loppu. Sori, maailma ei ollut sinua varten. Valloitan sen puolestasi. Kaoru nauraisi sille. Samantien Kaoru ampuikin kärpästä sormipyssyllä. Kärpänen lensi pois. Harmi, se sai elää vielä, ja tehdä lisää pikkuotuksia vaimonsa kanssa. Sitten Kaoru ampuisi molemmat, ja koko lapsi kaartin.

[Shiro]

"Otan sitten sinulle mansikkaa ja itselleni minttua."
Shiro sanoi hymyillen. Hän oli juuri nousemassa pöydästä jäätelöitä hakemaan, mutta pysähtyi sitten kuulessaan Kaorun kysymyksen.
"Älä huoli. Ei se ole ollenkaan kipeä. Äläkä syytä itseäsi, sillä minähän sitä pyysin ja painostin sinua tekemään sen."
Tämän sanottuaan Shiro pörrötti pojan hiuskia ja lähti sitten metsästämään heille jäätelöitä.
Hieman aikaa meni, mutta lopulta shiro tuli takaisin pöydän luokse jäätelöt käsissään. Hän oli joutunut odottamaan auringon menemistä pilveen, jotta oli kyennyt lähtemään ja tulemaan takaisin. Oli inhottavaa elää sellaisen valopallon orjana. eikä asialle voinut mitään.
"Ole hyvä."
Poika sanoi lempeästi ja ojensi Kaorulle jäätelön. Hän itsekkin istahti juuri sopivasti varjoon, kun aurinko tuli taas esiin. Nuolaisten jäätelöään, ettei se sulaisi liikaa hänen sormilleen, Shiro haukkaisi isomman palasen ja samalla hänen nenänpäänsä koski kylmään aineeseen. Shiro ei kuitenkaan itse huomannut tätä, vaan nuolaisi huuliaan ja hymyili lempeästi Kaorulle.
"Aina on hyvä nauttia elämän pienistä iloista."

[Kaoru]

Kaoru nyökytteli Shiron sanoessa, ettei tämän pitäisi syyttää itseään. Ei Kaoru syyttänytkään, tunsi vain syyllisyyttä. Hänhän se oli viiltänyt siivet. Jos Kaoru ei olisi tehnyt sitä, tuskin Shirolla olisi siipiä. Tosin tämä oli kyllä sanonut tekevänsä ne itse. Tuskin siitä olisi ollut hyötyä.
Shiron sitten lähtiessä ostamaan jäätelöä, Kaoru mussutti patonkinsa loppuun ja paketoi lopun takaisin kelmuun. Ei hän sitä alas saisi vaikka yrittäisikin. Ruokahalu oli mennyt. Kaoru löysi uuden kärpäsen tähtäimeensä ja ampui. Kärpänen tippui alas, liekö sattumaa tai kuvitelmaa. Apua, Kaoru haavoitti kärpästä aseella, pidättäkää hänet! Murhaajan titteli Ranskassakin. Kaoru the kärpäsen murhaaja. Ei enää ystäviä, kukaan ei haluaisi Kaorua. Eikä Kaorulla olisi enää mitään mihin paeta. Kaoru olisi taas yksin, kunnes jättäisi maan, ja Ranskan Kaorun. Olisiko seuraavaksi Ruotsin Kaoru? Vaiko Britti? Amerikan? Maailmassa kyllä riittäisi tilaa. Jos Kaoru joskus olisi jättänyt jokaiseen maahan oman Kaorun, voisi poika tokaista, että enäänpä ei ole mitään mihin paeta. Sen jälkeen poika ampuisi itsensä. Aivan kuten kärpäsen.
Kaoru nosti sormipyssynsä ohimolle ja laukaisi. Sinne menisi Kaoru. Ei tarvitsisi enää rakastaa tai kaivata. Muistakaa viedä kukka Kaorun haudalla, muuten hän tuntee olonsa yksinäiseksi. Pitäisi pakata puhelin mukaan hautaan, jos tulisi yksinäistä.

Shiron palaaminen sai Kaorun hätkähtämään. Tämä ei ollut edes tajunnut ajan kulumista. Poika nappasi jäätelönsä hieman hämmentyneenä hymyillen ja nuolasi sen päältä sulanutta jäätelöä pois. Kaoru jäi tuijottelemaan jäätelöään kunnes kuuli Shiron taas puhuvan. Pienistä iloista? Samalla Kaoru huomasi myös pienen jäätelöläikän toisen nenässä ja kohotti kätensä automaattisesti pyyhkimään tämän pois. Se oli virhe. Kaorua rankaistaisiin siitä hyvästä. Kaoru kuitenkin pyyhkäisi tahran pois Shiron nenästä ja hymyili tälle pienesti.
"Pienistä iloista voi nauttia vain silloin kun ne huomaa... Eikä tavoittele koko ajan suurempaa."

[Shiro]

Shiro hämmentyi toisen tuodessa kättään hänen kasvojensa eteen. Albino sulki silmänsä ja huomasi sitten mitä Kaoru oli tehnyt. Hymyillen hän nyökkäsi toisen sanoille.
"Olet aivan oikeassa. Minäkin voisin opetella nauttimaan vaikka tästä jäätelöstä."
Shiro sanoi naurahtaen ja alkoi sitten puraisemaan pienempiä palasia. Sivusilmällä Shiro seuraili Kaorua ja käänsi katseensa pois aina kun tämä katsoikin hänen suuntaansa.

"M-meidän pitäisi käydä useimminkin ulkona. Minulla on ollut hauskaa kanssasi."
Shiro sanoi vähän ajan päästä. Hän söi viimeisiä osia jäätelöstään ja jätti maahan pieniä murusia tötteröstä, jotta linnut saisivat hieman syötävää. Pikku tirppien sitten pomppiessa heidän jalkojensa ohitse, Shiro katsoi näitä hymyillen ja tiputti hieman lisää.

[Kaoru]

"Maalliset huvit, kuten tämä jäätelö, ovat yliarvostettuja." Kaoru jätti sanomansa muuten auki. Ajatelkoon Shiro mitä halusi. Aivan sama asia päti sekiin. Vain sen oikean kanssa se tuntui joltain. No, Kaorun seksi ei tuntunut. Kaorulla ei ollut sitä oikeaa. Eikä tulisi olemaankaan. Tuskin kukaan jaksaisi kiinnostua Kaorun tapaisesta elämän pohtijasta.

"Kiitos, Shiro." Kaoru hymyili lempeästi pojalle. Oli hauskaa, jos tällä oli ollut hauskaa. Kaorullakin oli ollut hauskaa. Samassa Kaoru tajusi jäätelönsä sulavan käsilleen ja nuolaisi sitä nopeasti. Ei tehnyt mieli. Ehkä hän söisi vain Shiron mieliksi. Kaoru halusi miellyttää tätä.
"Tekeekö sinun mieli?" Kaoru ojensi jäätelöään Shiroa kohti. Kaoru tuskin saisi sitä alas. Päätyisi vain linnuille syötäväksi, ja sen jälkeen Kaoru voisi teurastaa koko lintukatraan sen takia, että ne söivät Shiron antaman lahjan.
Kaoru seuraili kun Shiro ruokki lintuja. Ehkei Kaoru ampuisikaan niitä. Ampuisi kuitenkin. Ampuisi kaiken mikä ärsytti. Kaoru kohotti sormipyssynsä, tähtäsi ja ampui. Osui lintua siipeen. Lintu ei enää lentäisi. Samassa lintu lennähti pois. Harmi, ohi meni.

[Shiro]

Shiro nousi paremmin istumaan tuolissaan ja katsoi sitten Kaorua normaalilla ilmeellä.
"No jos sinulle ei enään mene..."
Shiro sanoi ja otti jäätelön alkaen syömään sitä hitaasti, mutta sen verran nopeasti, ettei se sulaisi hänen kädelleen.
"Mitä aiot tehdä vielä tänään? Minä voisin vaihteeksi uhrata hieman aikaa koululle, enkä koko ajan piirustuksille."
Hymähtäen Shiro katsoi lintuja ja murusti niille lisää. Ehkä hänkin oli kuin nuo pienet tirpat. Nopeita ja heikkoja, sekä tarpeeksi kesyjä, melkein kenen tahansa käsiteltäväksi. Ehkä hänen ei pitäisi tavata Tokia tänään. Olisi paras vältellä poikaa jonkin aikaa, jotta Shiro saisi koottua hieman valehtelu kynnystään korkeammalle ja haavat parantuisivat. Hän ei kestäisi jos Trezen tulisi uudelleen utelemaan Tokin puolesta. Tämä kun saisi tietää, niin sen jälkeen Kaorua ei pelastaisi mikään ja Shiroco saisi kyytiä niin, että höyhenet pöllyäisivät, jos tällä olisi vielä siivet.

[Kaoru]

[[Kaoru ampuu lintuja --> Shiro sanoo olevansa kuin lintu --> Joku päivä Kaoru rupee ampumaan Shiroa. ]]

Kaoru hymyili kiitollisena Shirolle. Pojan ruokahalu oli kadonnut tyystin ammuttujen kärpästen mukana. Ei kiinnostanut syödä enää kahvimukissa muhivan kärpäsenruhon jälkeen. Nannaa. Kaoru seuraili lumoutuneena kun Shiro söi jäätelöä. Siinäkin oli yksi syy, miksi Kaoru oli tarjonnut jäätelönsä. Shiro näytti aivan pikkulapselta syödessään jäätelöä, ja Kaoru piti lapsista. Lapset eivät koskaan tienneet milloin asiat olivat tarpeeksi huonosti. Lapsen maailmassa kaikki oli aina niin helppoa ja yksiulotteista. Kaoru olisi antanut mitä tahansa siitä, että olisi saanut olla vielä lapsi. Aikuiseksi kasvaminen oli niin vaikeaa.

"Jaa, voisin kasvaa aikuiseksi. Tai ainakin yrittää." Kaoru ampui taas yhden linnun. Ohi meni, käsi tärisi liikaa. Shiron läheisyys teki ampumisesta vaikeaa. Pitäisi varmaan hankkia sinko, jotta osuisi vaikka osuisi ohi.
"Kouluun en jaksa nähdä vaivaa kun jään tänne kuitenkin vielä vapaaehtoiseksi vuodeksi." Kaoru virnisti. Hän oli tehnyt päätöksensä, kiitos Dorinen. Kaoru ei hakisi taidekouluun, erikoistuisi valokuvaamiseen, vaan hän jäisi Saint Lyonsiin Dorinen kanssa. Sitten Kaorulla oli joku joka piti huolta ja katsoi perään.

"Sinulla on varmaan kova homma jos aiot salata tämän Tokilta. Vaikutat huonolta valehtelijalta, ja Toki on varmasti kiinnostunut siitä missä vietit yösi. Mitä ajattelit sanoa? Ystävän luona? Siinä tapauksessa Toki pyytää varmasti sinua esittelemään minut hänelle. Mitä luulet siitä seuraavan?" Kaoru katsoi uteliaana Shiroa ja oikaisi jalkansa suoriksi. Tämä ikuinen kumarassa istuminen alkoi käydä selän päälle. Pitäisi lähteä lenkille, se auttoi aina - kaikkeen. Muutenkin, tänä yönä Kaoru olisi varmasti juoksemassa ja hän juoksisi kovaa ja pitkään. Ja ehkä itkisikin. Urheiluun oli hyvä purkaa tunteita.

[Shiro]

Nostaen katseensa ja nuolaisten huulistaan jäätelön viimeisiä makuja, Shiro huokaisi.
"Jos homma menee hyvin, niin sitten sinä voit vahvistaa meidän olevan vain ystäviä. Jos siis et ole yhtä huono valehtelemisessa kuin minä."
Albino naurahti ja nojasi pöytään kyynärpäillään. Niinpä niin.... mitä hän oikein sanoisi Tokille. Trezen saisi lopulta jotenkin arvailtua mitä oikeasti on tapahtunut. Uusi ystävä, jäljet ranteissa, pientä varovaisuutta.... kyllä Tokikin osaisi kaiken yhdistää yhteen ja siitä sitten Kaoruun, jonka jälkeen tämä joko arvaisi tai alkaisi vaatimaan tietoa Kaorulta.
"Minä en aio sotkea sinua minun ja Tokin väliseen riitaan. En tahdo hänen tulevan luoksesi saarnaamaan tai pahimmassa tapauksessa haastamaan riitaa. Joskus hän joko saa selville tai sitten minä kerron hänelle. Joka tapauksessa uskon, ettei totuutta voi estää tulemasta julki."

Jos Shiro todellakin tulisi kertomaan kaiken, ei Toki syyttäisi häntä siitä, että hän oli vain yrittänyt saada ystävän. Sen vuoksi poika kävisikin entistä enemmän Kaorun kimppuun. Shiron sitten kertoessa, että hän oli nykyään Kaorun kanssa hyviä ystäviä Toki saattaisi vastustaa ja pahasti, ehkä jopa kieltää heitä tapaamasta. No...Shiro ei antaisi pojan valita hänen puolestaan ystäviä. Shiro tekisi sen itse ja tiesi vain itse, mikä oli hänelle parasta.

[Kaoru]

"Minä sotkin itseni teidän riitaan jo silloin kun rupesin juttelemaan sinulle käytävällä. Samoin sinä. Kuvittele nyt jos olisit vain kävellyt kiltisti ohi. Elämäsi olisi paljon helpompaa." Monen muunkin elämä olisi helpompaa ilman Kaorua. Kaoru oli tuhonnut niin monet elämät, etteivät vihon sivut ja rivit enää riittäneet muistiinpanoille. Yhdeltä hän vei rakastetun, toiselta siskon. Varsinainen hurmuri kun saa kaikkki lankeamaan polviinsa. Ei Kaoru hurmannut, hän pakotti. Läheisyyttä ei saanut muuten. Raha ja voima olivat ainoat millä pärjätä - Eikä Kaorulla ollut kumpaakaan.
"Sitäpaitsit, se olisi hieman epäreilua jos joutuisit itse kärsimään kaikki seuraukset, minähän sinut tähän ajoin. Senkus lähetät hänet antamaan minulle turpaan, niin sitä on ennenkin menetelty. En minä vastaan pane, ainakaan kovasti." Kaour mutristi huultaan. Sen jälkeen hänen ja Shiron peli olisi kyllä menetetty. Toki tulisi heidän väliin. Ehkä se olisi ihan hyvä, silloin Kaorun ei tarvitsisi kärsiä omantunnontuskia tai saada sätkyjä aina kun Shiro koski häneen.

"Shiro, me kumpikin tiedämme, että sinun pitää kertoa asiasta. Ja se on todennäköisesti meidän fantasian loppu. Jokaisella tarinalla on oltava loppunsa." Kaoru hymyili Shirolle. Miksi tälläinen sattui? Siksikö, että Kaoru piti Shirosta? Ihmisiin ei pitäisi kiintyä, he menevät kuitenkin pois. Miksei Kaoru ollut kuunnellut! Miksi hän oli mennyt kiintymään Shiroon. Tässä sitä oltiin, Kaoru ei pystynyt päästämään irti. Sattui liikaa.
Kaoru käänsi katseensa pois Shirosta ja ampui kolme lintua sarjassa. Kuolkaa, ja viekää Kaorun tunteet mukana.

[Shiro]

Hiljaisena Shiro kuunteli Kaorua, vaikka tosiasiassa hän ei halunnut. Hän ei halunnut kuulla ja elää totuudessa. Hän halusi elää omassa luomassaan pikku maailmassa, jossa kaikki meni juuri sillä tavalla, kuin shiro suunnitteli.
"Minä en anna sen tapahtua."
Shiro sanoi purren hampaitaan yhteen. Hän katsoi maassa pomppivia lintuja ja ne toivat Shirolle mieleen pelinappulat. Ehkä hekin olivat pelinappuloita ja elivät pelissä? Pelissä jolle tulisi jossain vaiheessa loppu.
"Minä en anna meidän tarinamme loppua vielä!"
Huutaen turhankin lujaa, Shiro löi kätensä pöydälle ja nousi hieman tuolista seisomaan, tuijottaen Kaorua vaativasti. Vasta kun hän huomasi, mitä oiken teki, Shiro vaipui takaisin tuolille erittäin nolostuneena ja punaisena. Ihmiset kuiskivat hänen takanaan ja katsoivat väheksyvästi.
"Meillä ei koskaan ollut fantasiaa..... me olemme vasta luomassa sitä."
Hymyillen poika katsoi Kaorua. Hän ei antaisi periksi. Shiro näkisi vaikka kuinka paljon vaivaa, jotta voisi pysyä Kaorun ystävänä.
"Minä en kerro Tokille, hän saa itse ottaa asioista selvää. Kun hän sitten saa......no.. minä täytän aukot, mutta ystävyytemme ei lopu tiedä se!"
Shiro laittoi kätensä puuskaan ja hymyili tyytyväisenä.

[Kaoru]

"Voi, kyllä meillä oli fantasia. Tai minulla ainakin oli, ei ole enää." Jos Tokia ei olisi Kaorulla olisi vieläkin fantasiansa. Eikä fantasiasta varmasti olisi koskaan tullut tälläistä painajaista. Ehkä Kaorun pitäisi lintujen sijasta ampua Toki? Toki oli kaiken pahan alku ja loppu. Tai Kaoru. He yhdessä.
"Olisiko kaikki helpompaa jos Tokia ei olisi? Voisitko sinä silloin olla minun?" Kaoru katsoi epätoivoisena Shiroa. Nyt hän oli sanonut sen. Hän oli kertonut Shirolle. Fantasia hajosi sirpaleiksi. Kaoru vielä hyppi sen päällä, heitti silppurista läpi ja hukutti jokeen. Sinne saisi mennä fantasia Shiron kanssa, Kaoru etsisi uuden.

Shiron ja Kaorun fantasia oli mennyttä. Kaoru ei vaan pystynyt siihen.
"Olen pahoillani Shiro, minusta ei vain ole tähän. Minä pidän sinusta liikaa. En kestä sitä ajatusta, että olen vain ystävä ja sinä kuulut jollekin toiselle." Kaoru käänsi katseensa maahan ja ampui viisi lintua sarjassa. Jokaiseen osui. Enää ei ollut mitään menetettävää miksi pitäisi jännittää. Käsi oli tarkempi. Jokainen lintu kaatui maahan nielaisten viimeisen jätskimurunsa.
Shiro tiesi, eikä ollut enää paluuta. He eivät voisi olla ystäviä.

[Shiro]

Jos Tokia ei olisi.....? Shiro ei voisi ajatellakaan elämäänsä ilman Tokia, mutta jos nyt pitäisi vastata niin...
"Kyllä minä voisin."
Shiro vastasi totuuden mukaisesti. Jos hänellä ei vielä olisi Tokia, voisi Shiro ihan hyvin ottaa Kaorun. Nyt hän sitten ymmärsi ystävänsä todelliset ajatukset. Kaoru rakasti häntä ja olisi valmis olemaan hänen kanssaan jos Tokia ei olisi. Shiro ei luopuisi Tokista ja poika varmasti tiesi sen. Shiro ei halunnut menettää ystäväänsä.

"Mikset....? Minä en halua menettää sinua. Olet ainoa ystäväni täällä. Entä jos lupaan sinulle tämän asian: Jos Tokille ikinä sattuu mitään, hän kuolee ta mitään muutakaan, en kestä ajatella sitä, mutta mietitään nyt faktoja. Tai jos me eroamme, niin minä olen sinun käykö? En kyllä ikinä voisi ajatellakkaan Tokin kuolevan ja pelkkä puhuminen siitä tai siitä, että hänelle sattuisi jotakin saa minut pelkäämään."
Shiro tuli hieman lähemmäksi Kaorua ja antoi tälle pienen suukon poskelle.
"Käykö? Etkö voisi pysyä ystävänäni?"

[Kaoru]

Jos Tokia ei olisi...? Shiro olisi hänen. Lupaus? Mutta ehkä Kaoru ei haluaisi Shiroa silloin. Kaoru halusi Shiron nyt, ei silloin. Ei Kaoru jaksaisi odottaa. Ei sitä ainaista odottamista ja toisten pillien mukaan tanssimista. Mutta Shiro oli luvannut...?
"Olen pahoillani Shiro." Kaoru nappasi tämän kasvot käsiensä väliin ja painoi hellän suudelma tämän huulille. Vatsassa kirpaisi. Koskaan ennen se ei ollut tuntunut tältä. Kyllä, Shirossa oli jotain erikoista. Kaoru halusi tämän, mutta ei ystävänä.
"Minä en halua sinua ystävänä, tai haluan, mutta en pystyisi siihen. Näetkö, en pysty edes käyttäytymään normaalisti lähelläsi!" Kaoru päästi irti Shirosta ja käänsi katseensa maahan. Entä jos hän tappaisi Tokin? Ei Kaoru pystyisi siihen. Enintään hän menisi ja raiskaisi Tokin. Siihen tosin tarvittaisiin järeämpiä aseita. Toki näytti hieman sitkeämmältä palalta kuin Shiro - tosin söpöltä myös. Ja Toki ja Shiro näyttivät söpöltä yhdessä. Kaorulla ei olisi tilaa heidän parissa.

"Olen pahoillani..." Kaoru painoi kasvonsa polviin ja iski hampaansa farkkukankaaseen. Shiro ei kuitenkaan pitäisi lupaustaan. Ei kukaan koskaan pitänyt lupauksiaan Kaorulle. Aina puukotettiin selkään ja jätettiin yksin.
"Et sinä kuitenkaan pystyisi pitämään lupaustasi."

[Shiro]

Shiro antoi toisen suudella, vaikka tämä tulikin yllätyksenä hänelle. Hän oli vaikeassa ongelmatilanteessa. Shiro ei halunnut luopua Kaorusta. Mitä hän oikein tekisi? Mitä Shiro edes kykeni tekemään? Hän ei voinut repeytyä kahtia, tai luoda toista minää.
"Kaoru.... minä.... minä lupasin ja pidän aina lupaukseni. En tahdo sinun kärsivän sisäisesti. Ehkä sinun ja Tokin elämä olisi helpompaa jos....minä palaisin takaisin Japaniin. Onhan minulla siellä... no minua odotetaan siellä. Jos te kaksi vain unohtaisitte minut."
Ehkä Shiron pitäisi opetella olemaan jäätävämpi. Aina kun hän yritti ystävystyä kaikki meni pieleen. Tarkoittiko linnun vapaus häkistä tällaista? Ehkei Shiro tulisi ulos häkistä, jos hän pilaisi muiden elämän haluamalla olla vapaa.

Mitä hän voisikaan tehdä toisten puolesta. Shiro laski kätensä Kaorun selälle ja laski päätään niin, että saattoi nähdä vilaukselta pojan kasvot.
"Kaoru... Ei sinun tarvitse käyttäytyä normaalisti vaan ole omaitsesi. Jos voisin, niin kopioisin itseni ja antaisin sinulle. En tahdo jokaisen lähelläni olevan ihmisen kärsivän. Ehken voikkaan olla suojelusenkelisi, kun en tee muuta kuin aiheutan sinulle kärsimystä."
Shiro veti kätensä pois ja halasi itseään. Miksi hän oli tullut tänne. Kahden ihmisen elämä olisi paremmin jos Shiro olisi vain jäänyt Japaniin ja alistunut kohtaloonsa.