Res erat muttae operae et loboris.

[Tommy]

[Kuka tahansa mukaan. On nyt kunnon ropetusinnostukset päällä. n__n]

Tommy tumppasi tupakan seinään kiinni pultattuun tuhkakuppiin ja avasi oven, johon oli kirjoitettu kauniilla fontilla kahvilan nimi. Nuorukainen astui sisään valoisaan kahvilaan, joka oli sisustettu yksinkertaisesti, muttei kuitenkaan tylsästi. Puiset neljän hengen pöydät oli aseteltu siististi riveihin eikä pöydillä lojunut tyhjiä laseja tai roskia. Muutama pöytä oli varattu ja rento rupattelu ja astioiden kilinä keittiön puolella täytti kahvilan tilat.

Tommy asteli tiskille ja kaatoi itselleen kupin kahvia. Hän lorautti sekaan maitoa ja nappasi paperikääreessä olevan sokeripalan käteensä maksaessaan kahvinsa nuorelle työntekijälle, jolla oli ystävällinen ilme.
"Rankka koulupäivä ja huonosti nukuttu yö takana, vai?", tuo kysyi Tommyn ojentaessa pankkikorttiaan. Taisi viitata pojan tummiin silmänalusiin ja kalpeahkoon ihoon.
"umm.. joo", poika vastasi tuolle välttelevästi. Ei hänen ulkonäkönsä liittynyt mitenkään väsymykseen, vaan lähinnä hänen narkkaritaustoihinsa, mutta sitähän kahvilatyöntekijän ei tarvinnut tietää. Tommy nappasi kahvinsa ja lähti kävelemään kohti vapaata nurkkapöytää.

Päästyään istumaan nuorukainen kaivoi läksykirjansa eteensä. Ihan hyvin hän voisi tehdä osan kotitehtävistään kahvilassa, kun kerran siellä muutenkin ajatteli istua jonkin aikaa.
Tommy sekoitti kahviaan, jotta sokerinpala liukenisi nopeammin ja hörppäsi kupista. Hän katsoi laiskasti kemian tehtävää, johon hänen oletettiin osaavan vastata. 'Piirrä esimerkkirakenne seuraavista orgaanisista yhdistetyypeistä:' kuului tehtävänanto ja a-kohdassa käskettiin piirtää tyydyttymätön hiilivety. Tommy huokaisi, mutta alkoi kuin alkoikin piirtämään paperille viivoja ja kirjaimia, jotka olivat esittävinään kaaviota.

Nuorukainen jatkoi läksyjensä parissa ja aina välillä hörpäsi valkoisesta kupista kahviaan. Tehtävät eivät olleet helppoja, mutta poika yritti parhaansa niiden kanssa ja vaikka pojan katse välillä lähti harhailemaan pitkin kahvilan seiniä, paperi täyttyi pikkuhiljaa erilaisista rakennekaavioista.

[rafig]

Rafiq käveli kahvilaan juomaan kahvia, sillä hän oli käynyt aamulla aikaisin mennyt punttisalille. Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt, että hänellä oli koko päivä oppitunteja, joten hän ei voinut lähteä jumppaamisen jälkeen takaisin nukkumaan. Hän oli torkkunut kahden viimeisen oppitunnin aikana, ja hänen piti sanoa omaksi puolustuksekseen, että taidehistoria ei ollut hänelle mieliaineitaan. Hän oli juuri ottanut itselleen kupillisen kahvia ja hän tiesi, kenen viereen hän voisi mennä istumaan. Hyvällä nimimuistilla hän löysi nopeasti häntä haukkuneen pojan, jolla näytti olevan jokin oppikirja esillä. Idiootti ilmeisesti koitti opsikella jotain, mutta onneksi hän oli tullut pelastamaan pojan vähän käytetyt aivot. Hän lähti kupin kanssa tämän pöydälle, laskien kupin pöydälle, ja napaten puukkonsa taskustaan ja läimäytti puukon toisen oppikirjaan, hymyillen tälle herttaisesti.
"Heippa kulta. Anteeksi että minulla kesti, piti mennä tappamaan muutama kaltaisesi paska."
Rafiq nappasi nopeasti puukkonsa toisen kirjasta, nojaten rennosti selkänojaan, juoden kahvia. Pian hän sytytti itselleen tupakan ja varisutti itsevarmasti tuhkia toisen oppikirjaan, jossa oli kaunis viilto.
"Älä pelkää, kirjasi on nyt paremmassa paikassa. Ja ollaan rehellisiä, et sinä olisi kuitenkaan mitään saanut oikein."

[Tommy]

Tommy ei huomannut paikalle saapuvaa nuorukaista, ennekuin tuo laski kuppinsa pöydälle, jolloin herra nosti katseensa uteliaana ja kenties vähän ärtyneenä keskeytyksestä. Hän ei ehtinyt avata suutaan tiuskaistakseen toista painumaan helvettiin, kun puukko lävisti hänen kemiankirjansa. Tommy hätkähti ja katsoi hetken puukkoa, joka oli pystyssä hänen kirjassaan, kunnes hänen katseensa singahti arabialaiseen poikaan, joka hymyili liioitellun herttaisesti ja lässytti provosoivasti.

Tommy puristi kätensä nyrkkiin ja oli juuri vastaamassa toiselle, kun tuo jälleen keskeytti hänet toteamalla hänen kirjansa olevan nyt paremmassa paikassa. Tommyn silmät salamoivat toisen vielä lisätessä, ettei hän kuitenkaan olisi saanut mitään oikein. Hän katsoi hetken raivon vallassa kirjaansa, johon tuo nyt karisti tupakan tuhkaa ärsyttäen huivipäistä poikaa olan takaa.

Nuorukainen tukahdutti kuitenkin vihansa ja kohotti jälleen katseensa tummahiuksiseen poikaan, johon oli kerran aikaisemmin törmännyt koulun käytävillä. Hän oli ollut silloin erityisen pahalla tuulella ja ilmeisesti loukannut tuota kutsumalla Saddam Husseniksi. Tommyn kasvoille nousi kiero hymy, kun hän tutki toista rauhallisesti katseellaan.
"Saddamhan se siinä. Viime kerrasta onkin aikaa. Käy toki istumaan", hän sanoi ylimaireaan sävyyn ja viittasi tuolian, joka oli häntä vastapäätä.

Tommy hörppäsi jälleen kahviaan ja laittoi viilletyn kirjansa reppuunsa, joka lepäsi hänen tuolinsa selkänojalla siirtäen sitten jälleen katseensa arabialaiseen nuorukaiseen.

[rafig]

Rafuq hymyili toiselle, vaikka hänen huulens nykivät alaspäin. Hän huomasi toisen vieneen kirjan pois, mutta mitä se häntä haittaisi. Hän voisi siltä varistella tuhkansa toiseen eteen, olihan tämä selvää pohjasakkaa. Hän katseli toista arvioivasti, hän saisi tästä vielä aikaiseksi kunnon tappelun. Jollain tasolla hän kaipasikin juuri sellaista.
"Voi sinua, pientä lahopäistä brittiä. Arvioinko sinut aivan väärin? Et siis ole pelkästään typerä, olet sokeakin."
Hän huokaisi hiljaa, katsellen toista hymyillen tälle, ravistellen tuhkaa toisen kahvikuppiin. Hän katseli hieman ympäriinsä, vaikka hän ei löytänytkään ketään, joka olisi voinut estää tulevan tappelun. Mielissään hän kääntyi katsomaan toista, poltellen tupakkaa ja välillä jouduen kahviaan.
"Kerrohan, näytätkö kärsineeltä siksi, että olet koko yön itkenyt joltain jumalalta armoa tyhmyyteesi, vai käytätkö sinä aineita? Tyhmiin eivät jumalatkaan auta, joten siihen en voi tehdä mitään."
Hän katseli toista hymyillen yhä ärsyttävää hymyään, huomaten harmikseen tupakan olevan jo lopussa. Hän kateli hetken aikaa tupakanjämäänsä, heittäen sen toisen kahvikuppia päin.

[Tommy]

Tommy katsoi toisen nykiviä huulia hymyillen pirullisesti. Hän katseli, kuinka toinen karisti tupakan tuhkaa hänen eteensä pöydälle, mutta sekös häntä haittasi. Ei hän niitä pöytiä tulisi pyyhkimään.

Tommy piti hymynsä kasvoillaan toisen haukkuessa häntä tyhmäksi ja sokeaksi. Kurdi yritti selvästikin johdatella häntä johonkin ja nuorukainen odotti kiinnostuneena, mistä tuo keksisi häntä mollata.
Ei ollut helppoa näyttää ystävälliseltä, jos joku tarkoituksella yritti saada suuttumaan. Tommy oli kuitenkin harjoitellut tätä ja onnistui vielä toistaiseksi erinomaisesti pitämään kasvonsa peruslukemilla ja se näytti harmittavan toista tosissaan.

Huivipää huomasi hymynsä pingottuvan hieman, kun toinen karisti tuhkansa hänen kahvikuppiinsa, jonka korvalla hänen kätensä oli. Arabialainen alkoi olla todella ärsyttävä ja nuorukainen sai käyttää kaiken itsehillintänsä, jottei raivostuisi tosissaan.

Kurdin seuraava kysymys sai Tommyn hätkähtämään rajusti. Hän katsoi toista epäluuloisena ja avasi suunsa sanoakseen jotain. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään, sillä hän mietti mistä tuo arvannut. Vaikka eihän hän enää huumeita käyttänyt. Hän tiesi silti näyttävän edelleen sairaalloisen kalpealta ja olihan hän hyvin laihakin.
"_Minä_en_käytä_huumeita_", poika sanoi hiljaa painottaen jokaista sanaa erikseen toisen heittäessä tupakantumpin hänen kahvikuppiinsa, jota Tommy puristi nyt kahdella kädellä. Hitaasti hän nosti katseensa toisen pojan silmiin ja näytti varmasti siltä, että voisi murhata jonkun. Toinen oli osunut todella arkaan paikkaan ja tiesi sen varmasti itsekin

[rafig]

Rafiq naurahti toiselle. Hän nojasi tuolin selkänojaan. Hän katseli hetken aikaa hymyillen tälle maireasti. Hän huomasi toisen hermostuneen enemmän kun hän alkoi puhumaan huumeista. Hän katseli toista ja ehkä jokin pieni osa olisi ollut huolissaan toisen ilmeestä. Hän katseli toista hymyillen ja taputti hellästi tämän käsiä.
"No no pikkuinen, tiedän että on kamalaa kuulla totuus joltain, mutta parempi minulta kuin keneltäkään muulta"
Hän hymyili toiselle entistä leveämmin, silittäen yhä kättään toisen kahvikuppia puristavia kätösiä.
"Äläkä purista noin kovaa, saat vielä krampin. Enkä minä välitä, jos sinä käytät huumeita, miksi minä edes kertoisin?"
Hän kohautti toiselle olkiaan, jatkaen kahvinsa juomista hymyillen toiselle ärsyttävästi.

[Tommy]

Tommy kohotti silmäili toista hermostuunesti. Jos tuo aikoisi levittää juttua siitä, että hän oli narkkari, lentäisi nuorukainen varmasti koulusta ulos kuin leppäkeihäs. Ja sitähän hän ei halunnut. Mutta eihän hän voinut sanoa tuolle olevansa ex-narkkari, sillä eihän poika halunnut, että sekään tieto pääsisi vuotamaan. Juuri kun hän oli saamassa elämäänsä hallintaan, tuo lahopää tuli ja oli pilata kaiken. Tommy kihisi raivosta. Millä hän saisi itsensä puhuttua pois tilanteesta?

Nuorukainen vilkaisi toisiin pöytiin. Toivottavasti nuo eivät kuulisi keskustelua. Arabi, jonka nimeä poika ei muistanut, hymyili ärsyttävästi.

Tommy puristi kahvikuppiaan jo niin lujaa, että pelkäsi sen hajoavan. Hän ravisti toisen käden pois koskemasta hänen omaansa.
"Minä en käytä enää huumeita, en.." hän sihahti toiselle, mutta jätti lauseen kesken tajuttuaan tehneensä virheen. Hän oli vahingossa tunnustanut käyttäneensä huumeita joskus. Toinen oli nyt pahasti niskan päällä. Tommy katseli vilkaisi hermostuneena kurdin hymyileviin kasvoihin. Tuo selkeösti nautti tilanteesta.

"Sinä.. et kai sä.. aio levittää sanaa?" hän kysyi miltei pakokauhuisesti toiselta ja tajusi jälleen tehneensä virheen. Nythän tuo pääsisi helposti kiristämään häntä. Tommy käski itseään rauhoittua. Hän voisi vielä jollain konstilla puhua tilanteen hyödykseen. Hänen täytyisi vain rauhoittua ja valita seuraavat sanansa tarkasti. Nuorukainen sulki silmänsä ja hengitti syvään.

"Oletetaan, että mä oisin joskus käyttäny aineita", hän aloitti rauhallisesti, mutta hänen silmissä välkähti jotain itseinhoon viittaavaa.
"Asiahan ei sulle tietty kuulu paskakaan, mutta sanotaan vaikka näin, et jos mä oisin joskus ollu narkkari, mä tuskin oisin sitä enää. Vai luuletko sä, että jos.. mä käyttäisin huumeita.. pystyisin olemaan tässä koulussa ja opiskelemaan normaalisti?", hän kysyi ja silmäili toista varautuneesti. Hän ei pitänyt tilanteesta ja olisi mielellään häipynyt kahvilasta, mutta hänen täytyi ensin varmistaa, ettei toinen aikonut kertoa jokaiselle vastaantulijalle, mikä on oli tai oli joskus ollut.

[rafig]

Voi kuinka Rafiq nautti toisen kärsimyksestä voi kuinka hän oikeasti nautti toisen kärsimyksestä. Hän hymyili toiselle kauniisti kuunnellen tämän häsläävää selitystä, josta ei välittänyt toisen puheesta, hän huitaisi toiselle kättään ja nojasi pöytään katsoen toista vakavana silmiin. Hitaasti hän joi kahviaan, katsellen toista sivusilmällä. Lopulta hän haroi hiuksia pois silmiensä edestä, katsoen toista hymyillen.
"Olet idiootti, mutta hyvä kun olemme en todistaneet jo. Sinä tosiaan kuvittelet, että minua kiinnostaa jonkin pikku-britin huumesekoilut? Tosiaankin, olet idiootti."
Hän naurahti toiselle, sytyttäen itselleen uuden tupakan. Hän katseli toista hetken aikaa, kunnes hän hymyili toiselle uudelleen.
"Kerrohan pikku-britti, kuinka kauan olet vieroituksessa? Kuinka helposti sinä voisit langeta, jos minä vaikka, näin niinkuin esimerkiksi sanon sinulle, että minulta voit löytää sen, mitä haluat." Rafiq piti pienen tauon, poltellen samalla tupakkaansa, katsellen toista rauahllisesti.
"Lopullinen kysymykseni on siis tämä: Kuinka nopeasti sinä hakisit kaiken, minkä haluaisin, että teet niinkuin minä haluan, jos vain saat sen, mitä me kumpikin haluamme?"
Rafiq naurahti toiselle, katsellen tätä hymyillen, jatkaen rennosti tupakanpolttoaan.

[Tommy]

[en sit päässy kotona koneelle.. Mut nyt pääsin. ^^;]

Tommy katsoi toista edelleen epäluuloisesti tuon sanoessa, ettei tuota oikeasti edes kiinnostaneet hänen huumesekoilunsa. Mitä tuo sitten halusi? Nuorukainen ei ymmärtänyt tilannetta ja katsoi arabia kysyvästi ja hieman hölmistyneenä. Hän ei tajunnut loukkaantua toisen haukkuessa häntä idiootiksi, sillä hän oli sen verran hämillään toisen sanomisista.

Nuorukainen sytytti nyt itselleenkin tupakan. Hänen askinsa oli tyhjentymässä, joten hänen täytyisi ostaa jälleen uusi ja selittää vanhemmilleen, mihin oli rahaa käyttänyt.

Tommy katsoi toista hermostuneena tuon kysyessä kauanko hän oli vieroituksessa. Häntä ei kontrolloitu enää, sillä kaikki paitsi hänen vanhempansa olettivat, että hän ei enää lähtisi sekaantumaan huumeisiin. Hän oletti itsekin niin, mutta nyt kun toinen tuli maininneeksi, että häneltä voisi saada aineita.. Tommy puri huultaan.

"Mä en.. mä en enää käytä", hän sai sanotuksi, muttei kuullostanut lainkaan vakuuttavalta. Hän ei ollut itsekään varma, pystyisikö vastustamaan kiusausta, kun tilanne oli tämä. Tommy puri huultaan aina vain lujempaa ja maistoi veren suussaan.

"Mä en haluu enää ryhtyy siihen.. " Tommy aloitti, mutta sulki silmänsä ja näytti varmasti siltä, että kävi kiivasta kamppailua itsensä kanssa. Niin hän kävikin. Ehkä hän voisi muutaman kerran ottaa pienen määrän jotakin. Ei hänen tarvitsisi jäädä koukkuun. Olihan maailmassa paljon kohtuukäyttäjiä, miksei hän voisi olla myös sellainen? Kyllähän hän nyt jo tietäisi, missä raja menee, kun oli jo kerran sen ylittänyt.

Tommy imi savut tupakastaan ja katsoi kurdia silmiin saaden äkkiä lisää itsevarmuutta.
"Jos mä vastaisin, et se ois diili.. mitä sä pyytäsit mua tekemään?" Tommy kysyi.
"Mitä kaikkee sul on?" nuorukainen lisäsi nopeasti. Häntä huimasi. Tottakai hän tiesi, että leikki nyt vaarallisten asioiden kanssa, mutta miksei hän voisi kerran, yhden ainoan kerran kokeilla? Pitäisi vain olla varovainen. Hän ei enää halunnut siihen huumehelvettiin, mutta kuka sanoi, ettei hän voisi vielä kerran tuntea sitä mahtavaa fiilistä ja irtautua hetkeksi todellisuudesta?

"Mul ei oo rahaa. Helvetti. En mä rupee tähän", hän kokosi jälleen itsensä. Hän nappasi reppunsa ja nousi ylös lähteäkseen ulos kahvilasta.

[Vähän vaihtelevia noi Tompan reaktiot. Se käy nyt suurta kamppailua itsensä kanssa xDD]

[rafig]

Rafiq hymyili toiselle. Hän venytteli hieman käsiään, juoden nautinnollisesti kupillisen kahvia. Hän katsoi toista hymyillen, venytellen hieman lihaksiaan. Hän mietti hetken aikaa, mitä vastaisi toiselle. Lopulta hän laski kupin käsistään ja katsoi häntä hymyillen.
"Mitä ikinä sinä haluatkaan, ottaen kuitenkin huomioon, että lähetyksessä kestää pari kolme päivää."
Hän hymyili toiselle rauhallisesti, odottaen kuinka kauan toisella meni antaa periksi omille maallisille haluilleen.

Hän pettyi hieman, kun toinen ei halunnutkaan tehdä bisnestä hänen kanssaan, mutta sellaista se näytti olevan pikku-brittien kanssa. Aina ne olivat halukkaita tekemään mitä ikinä vain ehdotti, mutta sitten kun niille antoi valtaa ajatella, ne olivatkin heti perumasa kaiken. Hän kohautti olkiaan ja joi kahviaan, kunnes hän alkoi puhumaan kuuluvalla äänellä.
"Tietenkinhän vanhempasi taisivat pettyä sinuun, mutta sehän on normaalia, kun lapsi on tuollainen idiootti. mutta että narkkari vieläpä.. ihme kun vanhempasi vielä myöntävät sinut lapsekseen."
Hän käänsi katseensa toiseen, hymyillen tälle lempeästi, samalla kun sytytti itselleen uuden tupakan. Hänen harmikseen kahvi oli lopussa ja tässä kahvilassa kahvi oli juuri sellaista, millaisesta hän pitikin. Hän voisi mennä hakemaan uuden kupillisen kahvia. Rafiq nousi tuolista ja lähti hakemaan itselleen toisen kupillisen.

[Tommy]

Tommy oli kävellyt jo hyvän matkaa kahvilan ovelle päin, kun toinen puhui hänen peräänsä kuuluvalla äänellä. Kaikki pöydissä istuvat kääntyivät katsomaan heihin päin, kuultuaan sanan narkkari. Se oli taikasana, joka sai ihmiset kiinnostumaan keskusteluista. Toinen yhtä hyvä tapa saada joku kuuntelemaan oli sanoa 'huume'.

Tommy pysähtyi. Hän käänyti todella hitaasti katsomaan toisen hymyileviin kasvoihin. Kurdi nousi ylös, ilmeisesti hakemaan lisää kahvia. Tuo tyrkkäsi häntä tahallaan olkapäällä ohikävellessään.

Tommy pudotti reppunsa, joka tömähti kuuluvasti lattiaan. Hän oli raivoissaan. Nuorukainen ei kyennyt ajattelemaan selkeästi. Hän lähti harppomaan vihaisena toisen perään ja nappasi tuota olkapäästä kiinni kääntäen tuon kasvot itseään päin. Posliininen kahvikuppi putosi toisen kädestä ja särkyi lattialle tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi. Tommy ei edes huomannut sitä pamauttaessaan nyrkin keskelle yllättyneen arabin kasvoja.
"Minun_vanhempani_ovat_minusta_ylpeitä", hän sanoi ja iski jokaisen sanan päätteki toista nyrkillä siihen, mihin nyt sattuikaan osumaan. Hän ei kyennyt ajattelemaan selkeästi. Hänen ajatuksensa pyörivät villisti hänen päässään. Kykenivätkö hänen vanhempansa olemaan ylpeitä narkkaripojastaan? Tommy ei tiennyt, mutta hän toivoi, että he olisivat. Ei kukaan halunnut olla pettymys vanhemmille ja Tommy tiesi liiankin hyvin, että oli sitä enimmikseen ollut. Mutta hän tiesi myös sen, että hänen vanhempansa olivat ylpeitä Tommyn päästessä irti huumeista.

[kjeh. saat ite päättää osuko puoletkaan noista iskuista Rafiqiin.. ^^;;]

[rafig]

Rafiqin kasvoilla oli yllättänyt ilme, kun hänet yllättäen riuhtaistiin kohti jonkun kasvoja. Hän näytti närkästyneeltä, kun toinen oli tainnut suuttua häneen kunnolla. Hän katsoi toista pää kallellaan, odottaen tämän reaktiota passiivisen oloisena. Ainakin nyt toinen tiesi, miltä tuntui kun haukuttin verisesti. Hän kuuli posliinin rikkoutuvan, ja käänsi katseensa miettien, kuka tiputti jotain. Huomatessaan että kyseessä oli hänen kädessään pitämä kuppi, hän vain kohautti olkiaan. Kyllä hän saisi sen korvattua, eihän se niin paljoa maksanut. Hänen mieleensä tuli kuitenkin pahoja muistoja kotoa, hänen tätinsä oli aina rakastanut kauniita posliineita. Nyt ne olivat kaikki tuhansia sirpaleina kaduilla.
Hän heräsi ajatuksistaan kun toinen löi häntä kasvoihin. Hän tunsi veren noruvan nenästään, se sattui jumalattoman paljon. Hän käänsi vihaisen, hieman jopa epäuskoisen katseensa toiseen. Hän pyyhkäisi verta pois kasvoiltaan, huomaten toisen lyövän häntä uudelleen. Nopealla väistöllä hän esti toisen osumisen, pitäen kätensä puukon terällä, tietämättä aikoiko hän viiltää toista sillä vai vain uhkailla. Kummassakin tapauksessa hän joutuisi pahaan pulaan. Rafiq sylkäisi toista kasvoihin, asettuen aivan toisen eteen seisomaan.
"Sinun vanhempasi ovat siis ylpeitä äpärästään, jonka ainoa osoitus jonklaisesta selkärangasta on se, että hän mene katkaisuhoitoon, ja lopettaa aineiden käytön. Sanohan, mietitkö koskaan, miten vanhempasi öisin miettivät että mikä sinun kasvatuksessasi meni pileen? Miksi sinusta kaikesta huolimatta tuli vain surkea narkkari?"
Rafiq katsoi toista tiukasti silmiin haukkessaan tätä, tietoisena siitä, että saisi toisen suuttumaan. Ja kun otti huomion toisen heikon varren ja laihan olemuksen. hän kyllä voittaisi toisen. Voisihan hän murtaa muutaman luunkin.

[Tommy]

Tommy huomasi hyvillään, että oli osunu suoraan toisen nenään, joka nyt vuosi verta ja näytti olevan hyvää vauhtia turpoamassa. Nuorukainen toivoi, että se oli murtunut. Hän toivoi, että toisen nenään jäisi ikuinen muisto siitä hyvästä, että tuo oli loukannut häntä verisesti.

Toisen sylkäistessä hänen kasvoihinsa, Tommy tuijotti tuota vihaisena suoraan silmiin. Hän seisoi aloillaan ja tärisi vihasta. Poika pyyhkäisi kasvonsa hihallaan puhtaiksi irrottamatta katsettaan toisesta. Hänen suunsa oli kääntynyt pieneen irvistykseen ja hän näytti murhanhimoiselta eläimeltä, joka vain miettii milloin hyökkäisi.

Toisen kommentti sai Tommyn sokean raivon valtaan. Hän ei ajatellut mitään, sillä viha sumensi hänen ajatuksensa. Hänen vanhempansa olivat hänenstä ylpeitä. Tietenkin he olivat.

Tommyn silmissä vilahti häivähdys epävarmuutta, joka peittyi kuitenkin pian vihaiseen silmien pilkahdukseen.
"Mä en oo surkea narkkari. Mä en käytä huumeita. MÄ EN KÄYTÄ HUUMEITA!" hän karjaisi ja yritti taklata toisen maahan, jotta olisi päässyt potkimaan tuon sisäelimet mäsäksi.

[rafig]

Rafiq väisti toisen iskun ja läimytti tappelupukariaan lujaa mahaan, kääntyen nopeasti toisen taakse. Hän laittoi oman kätensä toisen käsien väliin ja pakotti tämän kääntymään kohti ovea, kuljettaen ns. häirikön pois kahvilasta. Hän kuljetti toisen mukanaa ulos, paiskaten toisen asfaltille, jääden itse tämän viereen seisomaan sytyttäen itselleen tupakan. Hän katseli hetken aikaa kasaa, joka oli joskus muistuttanut häntä haukkunutta luuseria. Hän jäi polttelemaan rauhallisena tupakkaa, kuin odottaen ttä toinen nousisi jälleen pystyyn tappelemaan. Hän nyökkäsi rauhallisesti muutamalle ohikulkijalle, jotka tuntuivat tuijottavan hänen edessään makavaa kasaa, jota myös ihmiseksi kutsutaan.

[Tommy]

Tommy ähkäisi kivusta, kun toinen löi häntä mahaan. Hän taipui kaksinkerron ja kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.
Toisen lähtiessä raahaamaan häntä pois kahvilasta, Tommy yritti rimpuilla hieman vastaan, mutta koska toisen isku oli miltei tyrmännyt hänet, ei hänellä ollut toivoakaan päästä irti.

Huivipään paiskautuessa asfaltille hän kolautti leukansa kovaan maahan puraisten kieleensä kipeästi. Hän makasi jonkin aikaa myttynä maassa kunnes nousi seisomaan ja verta hieman syljeskellen katsoi toista silmiin ja naurahti käheästi, vaikka se sattuikin häneen vatsaansa. Ei häntä haitannut, vaikka toinen pieksisi hänet kunnolla. Häntä ei haitannut se niin kauan, kun välttäisi sillä huumeisiin sekaantumisen, sillä hän tiesi olevansa liian heikko vastustamaan kiusausta, jos tuo lykkäisi hänen eteensä mitä tahansa huumeita.

Tommy asteli rauhallisesti suoraan arabin eteen ja ojensi rauhallisesti kätensä. Hän ei sillä kerralla aikonut lyödä toista tai tehdä mitään muutakaan väkivaltaista. Nuorukainen nappasi vain tupakan toisen suupielestä imien siitä muutamat pitkät savut. Hän sylkäisi vielä toisen jalkojen juuren veriklimpin ja naurahti uudelleen.

"Kiinnostais tietää, että mitä vittua sä luulet saavuttavas käytökselläs", hän sanoi hieman huvittuneesti. Hän ei ollut enää järjissään. Hän ei pystyny kontrolloimaan itseään. Hänen kehonsa teki kaiken hänen puolestaan. Hän ei pystynyt vaikuttamaan siihen mitä sanoi tai teki. Nuorukainen olisi tarvinnut lääkityksen tähän käyttäytymishäiriöön, mutta niitä lääkkeitä olisi voinut väärinkäyttää, eikä hänelle siksi niitä oltu myönnetty. Tommy naurahti hiljaa ja pudotti tupakan maahan tallaten sen päälle.