Kahvilan lämmössä.

[fuyumi]

# Peliseuraa kaipailisin, eli kuka tahansa vaan mukaan. ^^ #

Kylmä viima puhaltaa tytön niskaan tämän astellessa kylän katua pitkin. Ihmisiä on liikeellä vähän, johtunee ehkä kirpakasta pakkasilmasta. Fuyumi, tuo sinihiuksinen tyttö katselee ympärilleen, etsien paikkaa jonne voisi pysähtyä hetkeksi lämmittelemään. Tuo 16-vuotias naisenalku oli nimittäin raahannut rullilla pyörivää matkalaukkuaan jo jonkin matkaa kylmän tuulen puhaltaessa suoraan niskaan. Tyttö oli pukeutunut nimittäin hyvin ohueen mustaan takkiin, jossa ei ollut edes kunnon kaulusta, joka suojaisi tuulelta. Lisäksi tytöllä oli ohutpohjaiset mustat ballerinatyyliset-kengät, tiukat tummansiniset farkut, eikä takinkaan alla ollut kuin tiukka t-paita. Fuyumi ei ollut ollenkaan osannut varautua tällaiseen säähän. Hän oli vasta saapunut kylään, tullakseen opiskelemaan Saint Lyons Academyyn.

Fuyumi huomaa pian edessään olevan kotoisalta vaikuttavan pienen kahvilan, päättäen poiketa sisälle. Tyttö avaa kohmeisin sormin kahvilan oven ja hänen sieraimiinsa tulvahtaa vastaleivottujen leivonnaisten tuoksu. Hänen on aivan pakko ostaa jotain. Ja onhan nälkäkin jo päässyt yllättämään väsyneen matkalaisen. Fuyumi ottaa kupin kuumaa kaakaota kermavaahdon kera,sekä herkullisen suklaakuorrutteisen donitsin. Hän menee istumaan kahvilan ainoaaseen tyhjään pöytään. Muuten pienessä kahvilassa on aivan täyttä, eikä ihmekkään, sillä varmasti tällaisella ilmalla tekee monen mieli tulla juomaan kupillinen kuumaa.

[Kenichi]

[tässäpä seuraa mikäli kaipaat ]

Kenichi oli pitkästä aikaa raahautunut koulu alueelta pois ja suuntasi kohti kylää. Tosin kylmä ilma melkein pakotti hänet luopumaan suunnitelmastaan mutta nuorukainen ei ollut helposti luovuttavaa sorttia. Tai no ei hän ainakaan halunnut säälle hävitä. Muut asiat olivatkin sitten erikseen. Poika näki ihmeekseen saapuneensa kylään ihan huomaamattaan ja huomasi edessään pienen kahvilan joka loihti lämpöä ja valoa, pimenevään ilmaan. Hän ei voinut jättää sitä väliin ja suuntasikin sisälle nopeasti.

Paikka oli pojan harmiksi täynnä porukkaa mutta ei antanut sen estää itseään. Hän kävi tilaamassa tiskilta ison mukin kaakaota, vain se lämmittäisi häntä nyt kunnolla. Saatuaan kuppinsa, Kenichi kääntyi salin ääreen katsomaan näkyisikö vapaata tilaa. Valitettavasti ainoa tyhjä paikka näytti olevan sinihiuksisen tytön vieressä. Hetken poika mietti pitäisikö hänen vain jäädä tiskin läheisyyteen. Lopulta poika päätti ainakin mennä kysymään saisiko hän istahtaa siihen hetkeksi. Varovasti hän kuppi kädessään käveli pöydän luo ja rykäisi hieman äänekkäästi. ”Olisikohan tässä mahdollisesti vapaata?” Kenichi kysäisi lempeällä äänellä

[fuyumi]

# Hienoa. #

Fuyumi siemailee kuumaa kaakaotaan, katsellen ulos ikkunasta. Kahvilan täyttää hiljainen puheensorina ja taustalta soi rauhallinen musiikki. Tunnelma on mukavan rento ja lämmin. Ehkä jopa liiankin lämmin, sillä Fuyun päättää riisua takkinsa ja asettaa sen tuolin selkänojaan. Tyttö sieppaa pöydällä olevan juoru-lehden ja alkaa selalailla sitä, samalla aina puraisten palan donitsiaan. Fuyumi huomaa syrjäsilmällä uuden asiakkaan saapuvan sisään, sen kummemmin siihen kuitenkaan kiinnittämättä huomiota. Hän huomaa pian mielenkiintoisen artikkelin lehdessä ja syventyy siihen.

Nopeasti tyttö havahtuu kuullessaan tuntemattoman miehen äänen. Fuyumi nostaa vaivihkaa katseensa, tutkaillen miestä. Hänellä kestää hetken tajuta, että mies puhu tälle.
" Ai joo, on tässä. Istu vaan. "
Fuyumi sanoo viittoen tätä vastapäätä olevaa penkkiä. Fuyumi tarkkailee nopeasti miehen piirteitä. Hän näytti suunnilleen samanikäiseltä kuin Fuyumi. Ehkä hän jopa kävisi samaa sisäoppilaitosta, minne Fuyumi menisi. Tyttö haroo nopeasti hiuksiaan ja laskee katseensa taas juorulehteen. Hän selailee sitä eteenpäin, ja pysähtyy välillä olevinaan lukemaan jotain juttua, vaikka oikeasti ei siitä jutusta olisi kiinnostunut. Fuyumi ei vaan viitsi istua tekemättömänä vaivautuneessa hiljaisuudessa. Tai no, miksipä hän ei voisi vaikka jutellakkin tuon miehen kanssa. Hän vaikuttaa myönteiseltä ja ihan hyvännäköiseltäkin. Tosin aika ujohan Fuyumi on, joten hän tyytyy vain selailemaan lehteä.

Hetken päästä hän siemaisee taas kuumaa kaakaota, vieläpä kunnon hörppäyksen, niin että polttaa kielensä.
" Auts. "
Kuiskaa Fuyumi hiljaa itsekseen, mutta varmasti niin että joku muukin saattoi sen kuulla. Tai ainakin ilmeestä päätellä. Luo nopean vilkauksen tuohon vaaleahiuksiseen poikaan.

[Kenichi]

Kenichi hymyili lempeästi toiselle tämän salliessa hänelle vapaan paikan tässä täpö täydessä kahvilassa. ”kiitoksia”, poika lausahti iloisella äänellä. Hän laski mukinsa pöydälle ja avasi takkinsa ja asetti sen tuolin selkänojalle. Kaulassaan pojalla oli mustavalkoinen kaulahuivi ja päällään vaalea villapaita. Ken huomasi nopeasti että toinen käänsi kaiken huomionsa takaisin lehteensä, mikä ei ollut kamala yllätys. Olihan sitä kait vaikea alkaa puhumaan täysin oudolle ihmiselle. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi että toisella oli matkalaukku mukanaan. Oliko tämä uusi tulokas kouluun vaiko ehkä lähdössä sieltä. Poika ei osannut sanoa mitään varmaa. Mutta hän ei myöskään ihan heti sanonut mitään. Ken keskittyi sitten juomaansa.
Hetken kuluttua hän ei kuitenkaan kyennyt hillitsemään itseään vaan pakottautui puhumaan. ”anteeksi mutta oletko kenties uusi täällä?” hän kysäisi hieman hiljaisella äänellä toiselta. Ujo oli hänkin mutta eihän se kamalasti haitannut. Ainakaan jos sai suunsa auki. No nyt oli aloite tehty. Kuka tietää mitä siitä sitten seurasi.

[fuyumi]

Fuyumi seuraa syrjäsilmällä poikaa heittäessä kamppeitaan ja käydessä istumaan, kuitenkaan katsettaan nostamatta. Kieltä poltteli ikävästi, joten tytön täytyi juoda kaakaotaan hyvin varovasti puhallellen siihen välillä. Hän ihmettelee kun huomaa pojan avanneen suunsa, mutta nostaa sitten katseensa pois lehdestä.
" Joo, olen minä. "
Fuyumi sanoo hiljaisella äänellä, tutkaillen poikaa ruskeilla silmillään.
" Olen menossa Saint Lyons Academyyn opiskelemaan. "
Tyttö sanoo hetken päästä, hörpäten taas varoen kuumaa kaakaotaan ja haukaten donitsia. Hänestä oli melkein ihme kun joku puhui tälle, vieläpä poikapuolinen henkilö. Ei yhdysvalloissa vaan kukaan tuntematon avannut suutaan hänelle. Ainakaan tällaisessa tilanteessa.

# Aika lyhyttä tulee. -.- #

[Kenichi]

Poika hymyili hieman ujosti. Harvoin hänkään kenellekkään puhui, ellei tuntenut tyyppiä. Nytkin tilanne tuntui pojasta hieman tukalalta. Tai ainakin se hiljaisuus, joten hän siksi oli alkanut puhua tuolle tytölle. Oli mukava huomata että tämä oli uusi oppilas. Ei hänkään ollut koulussa kovin kauaa ollut mutta tunsi jo olevansa kotona siellä. Asuintilat olivat mukavat ja tilavat ja antoivat paljon paljon varaa sisustussuunnittelulle.
”mukava kuulla että suuntaamme sitten samaan suuntaan” Kenichi lausahti pienen hiljaisuuden jälkeen. Tottahan se oli. Siihen suuntaanhan he molemmat kuitenkin lopulta suuntaisivat. Poika hörppäsi hieman kaakaotaan ja tunsi kuinka juoma lämmitti koko kehoa. Ulkoinen kylmä tuntui pieneltä ja harmittomalta tähän verrattuna. Vaikka tiesihän hän täysin että hän ja tyttö joutuisivat siitä vielä kärsimään. Kenichi hymyili tytölle siniset silmät säihkyen

[ei se mitään.. vähän täälläkin lyhyttä]

[fuyumi]

Tyttö nyökkää, juoden taas kulauksen kaakaotaan.
" Aijaa, sinäkin käyt sitä koulua. "
Fuyumi sanoo ehkä hivenen kysyvään sävyyn, kuitenkaan tarkoittamatta sanomaansa varsinaisesti kysymyksenä. Hän tunsi olonsa hivenen vaivaantuneeksi, vaikkakin luultavasti aivan suotta. Tilanne oli hänelle aika uusi. Eikä hän ollut moneen vuoteen tutustunut kehenkään uuteen tyyppiin, koska ei hänen ole tarvinnut. Entisellä paikkakunnalla kun tämä tunsi jo kaikki entuudestaan. Fuyumi siirtää juorulehteä syrjempään ja puraisee viimeisen palan dontisistaan. Tyttö joutuu pyyhkäisemään suklaata huuliltaan paperiin. Tyttö katselee poikaa tutkailevasti, miettien mitä sanoisi. Oikeastaan Fuyumilla olisi varmaan paljonkin sanottavaa ja kysyttävää tulevasta koulustaan, mutta ei tämä vain rohkene alkaa yhtäkkiä pölöttämään.