Post by saeko on Jul 31, 2006 19:49:41 GMT 2
Käytävä kaikui tyhjyyttään. Missään ei näkynyt ristin sielua. Sitten jostakin alkoi kuulua hentoa kopinaa. Ääni voimistui ja voimistui. Viimein nurkan takaa syöksähti varsin lyhyt ja hentoinen hahmo. Silkkisenpehmeät, mustat hiukset heiluivat juoksuaskelien tahdissa. Tämä nuori 16-vuotias, tavallisesti niin huolellinen ja säännöllinen, Nakamura Saeko juoksi minkä jaloistaan pääsi. Aina välillä hän joutui tosin pysähtelemään. Tytön rintakehä kohoili rajusti, ja hän haukkoi henkeä saadakseen happea keuhkoihinsa. Saeko katseli hurjana ympärilleen, tunsi outoa kammoksuntaa näitä tyhjiä käytäviä kohtaan. Hän oli tunnilta jo kokonaiset kymmenen minuuttia myöhässä. Ja kaiken lisäksi hän oli eksyksissä! Tytön kasvot kielivät epätoivosta, ja hän tunsi masennuksen ottavan vallan itsestään. No niin, missä se kotitalouden tunti nyt taas olikaan? Saekolla oli kaksi vaihtoehtoa; kääntyä joko vasemmalle, tai mennä suoraan. Tyttö puri alahuultaan hermostuneena. Tummanruskeat silmät tutkivat todella tarkkaan kahta käytävää. Sen enempää odottelematta hän päätti jatkaa matkaansa eteenpäin. Tällä kertaa hän ei tosin juossut, sillä tämä sietämätön jännitys oli tehnyt tytön jaloista aivan vetelät. Sitten, käännyttyään kulmasta oikealle, voitonriemuinen hymy syttyi loistamaan Saekon kasvoille. Luokan yksi seinä oli puoliksi lasia, joten sisään näki vaivattomasti. Nielaistuaan vaivalloisesti Saeko asteli oven eteen, ja koputti. Sitten hän tarttui kahvaan, ja kiskaisi. Tyttö oli puoliksi toivonut, että ovi ei aukeaisikaan, mutta kävihän siinä niin. Viattomat, nuoret kasvot kurkistivat pelokkaan jännittyneinä sisään. Suurin osa oppilaista oli keskeyttänyt puuhansa, ja he tuijottivat Saekoa. Ehkä noin viiden sekunnin päästä opettaja (tai niin hän ainakin oletti) tuli hänen luokseen. Tämä katsoi Saekoa odottavalla ilmeellä. Sitten tyttö tajusi.
"A-anteeksi, että olen myöhässä! Olen uusi, ja kaiken lisäksi eksyin, ja... sumimasen" Viimeisen sanan Saeko mutisi hiljaa. Hän ei katsonut opettajaan päinkään, eikä siis näin voinut nähdä ystävällistä hymyä tämän kasvoilla. Opettaja, jonka nimestä Saekolla ei ollut harmainta aavistustakaan, ohjasi hänet ystävällisesti erään oppilaan luokse. Tämä vaaleahiuksinen tyttö taisi sitten olla hänen pari. Saeko näpräsi yhtä hiuskiekuraansa hermostuneena. Sitten hän loi katseen tähän, ja huomasi katsovansa tummanruskeisiin, lähes mustiin silmiin. Samanvärisiin kuin hänellä itselläänkin oli. Tervehtivä hymy käväisi hänen kasvoillaan.
Opettaja oli ilmeisestikin palannut selostamaan perusasioita, joten Saeko istahti tuolille kuuntelemaan. Hän antoi uteliaan katseensa kiertää heidän omassa keittiössään. Vallitseva väri oli musta; se oli erilainen jokaisessa keittiössä. Tyttö ei erityisesti ollut koskaan ihastunut kotitalouteen, varsinkaan ruuan laittoon. Mutta olihan siinäkin omat, viehättävät puolensa. Saeko oli joutunut, tai pikemminkin saanut, auttaa aina äitiään kotona.
"Ja tällä ensimmäisellä kerralla saattekin sitten tehdä mitä itse haluatte. Oletan, että kaikilla teillä luonnollisesti on kirja mukana. Eli siitä vain selaamaan sitä!" Opettaja päätti puheensa pieneen, innostuneeseen naurahdukseen. Saeko katsoi tätä epäillen.
Oppilaat nousivat tuoleilta, ja alkoivat kaivaa kaappeja. Saeko katsoi pariaan uudestaan.
"Tuota... Onko sinulla jotakin ehdotuksia?" hän kysyi, ja väläytti pienen hymyn kysyvän katseen kera.
"A-anteeksi, että olen myöhässä! Olen uusi, ja kaiken lisäksi eksyin, ja... sumimasen" Viimeisen sanan Saeko mutisi hiljaa. Hän ei katsonut opettajaan päinkään, eikä siis näin voinut nähdä ystävällistä hymyä tämän kasvoilla. Opettaja, jonka nimestä Saekolla ei ollut harmainta aavistustakaan, ohjasi hänet ystävällisesti erään oppilaan luokse. Tämä vaaleahiuksinen tyttö taisi sitten olla hänen pari. Saeko näpräsi yhtä hiuskiekuraansa hermostuneena. Sitten hän loi katseen tähän, ja huomasi katsovansa tummanruskeisiin, lähes mustiin silmiin. Samanvärisiin kuin hänellä itselläänkin oli. Tervehtivä hymy käväisi hänen kasvoillaan.
Opettaja oli ilmeisestikin palannut selostamaan perusasioita, joten Saeko istahti tuolille kuuntelemaan. Hän antoi uteliaan katseensa kiertää heidän omassa keittiössään. Vallitseva väri oli musta; se oli erilainen jokaisessa keittiössä. Tyttö ei erityisesti ollut koskaan ihastunut kotitalouteen, varsinkaan ruuan laittoon. Mutta olihan siinäkin omat, viehättävät puolensa. Saeko oli joutunut, tai pikemminkin saanut, auttaa aina äitiään kotona.
"Ja tällä ensimmäisellä kerralla saattekin sitten tehdä mitä itse haluatte. Oletan, että kaikilla teillä luonnollisesti on kirja mukana. Eli siitä vain selaamaan sitä!" Opettaja päätti puheensa pieneen, innostuneeseen naurahdukseen. Saeko katsoi tätä epäillen.
Oppilaat nousivat tuoleilta, ja alkoivat kaivaa kaappeja. Saeko katsoi pariaan uudestaan.
"Tuota... Onko sinulla jotakin ehdotuksia?" hän kysyi, ja väläytti pienen hymyn kysyvän katseen kera.