Ostoksilla

[shinichi]

Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta, kun Shinichi käveli lätäköiden täyttämää katua pitkin kohti supermarkettia. Pojalla oli yllään musta nahkatakki, vaaleansiniset farkut ja tumma, viininpunainen kauluspaita, jonka helma roikkui huolettomasti housunkauluksen päällä. Shin oli napannut kauppareissulleen mukaan myös valtaisat, mustat aurinkolasinsa ja kohotti ne nyt otsalleen astuessaan sisään marketin ovesta. Vilkaistuaan nopeasti ympärilleen pienikokoinen japanilainen suuntasi kulkunsa suoraan juoma osastolle ja nappasi pikaisesti muutaman cola pullon mukaansa. Sitten nuorukainen siirtyi karkkihyllyille, tutki hetken valikoimaa ja kasasi syliinsä pullojen lisäksi pari suklaalevyä. Shin lipaisi miettivästi huulikoruaan ja katseli ylähyllyllä olevaa pähkinäsuklaata. Murahtaen poika siirsi varovasti syliinsä kasaamiaan tavaroita toisen käsivarren varaan ja ojensi sitten vapaan kätensä huultaan purren kohti pähkinäsuklaata. Lyhyt japanilainen kohottautui varpailleen ja hapuili ylähyllyn reunaa. Kurotellessaan kohti intohimonsa kohdetta poika unohti täysin muun ympäristön ja tuijotti vain tiukasti levyä, jota jo hipoi sormenpäillään. Huulet raollaan Shin yritti ponnistaa itseään vielä hieman korkeammalle ja huojui uhkaavasti.

[Kuka vaan mukaan ^^]

[Daichi]

#meikäläinen ryntää tänne ^_^#

Daichi laahusti supermarkettia päin yhtä elämänhaluisen ja iloisen näköisenä kun aina ennenkin. Siniset silmät loistivat kilpaa sinisen taivaan kanssa sekä auringon joka teki päivästä oikein nätin eikä poikaa haitannut yhtään että olikin hieman märkää eikä Daichi edes vaivautunut väistämään muutamaa lätäkköä, luotti siihen että mustat nahkakegät pitivät hyvin vettä.
Poika hymyili salakavalan näköisesti vastaan tuleville ihmisille, varsinkin jos se sattui olemaan joku söpö poika, silloin Daichin oli jopa vaikea hillitä sitä että ei hypännyt toisen kaulaan roikkumaan innoissaan. Rennot askeleet veivät kokoajan lähemmäksi kauppaa. Kädet olivat tavanomaisesti taas housujen taskussa, housujen jotka olivat hieman jo kuluneet mustat farkut. paitana Daichilla oli valkoinen kauluspaita sekä pieni kraka. Musta puuvillakankainen takki oli pojalla kädessä, tarkeni ihan hyvin ilman sitäkin.

Pian kaupan oven eteen saavuttiin. Hetken aikaa poika katsoi ovia ja huokaisi kunnes asteli sisään. Siivoja tervehti poikaa iloisesti, hän oli jo vanha tuttu täällä, niin usein Daichi kävi tuossa kaupassa ja joskus ihan huvin vuoksi.
Heti ensimmäisenä poika suuntasi kulkunsa karkkihyllylle, teki mieli jotain hyvää...jotain karkkia. Pienikokoinen nuori mies pujahteli muiden asiakkaiden välissä kunnes saapui hyllyn luokse. Paikalla oli joku muukin näemmä.Hetken Daichi katsoi poikaa joka kurkotteli jotain hyllyltä, toinen oli samoja ikiä luultavasti kun Daichi itsekkin. Ja söpökin toinen oli, ihanan pörröiset hiukset joita Daichi olisi halunnut mennä heti pöröttämään lisää. Kuitenkin ensin poika vain tyytyi tarkkailemaan toisen yritystä saada ylähyllyltä jotain ja pieni virne levisi tämän kasvoille.
Daichi käveli rennon oloisesti toisen pojan luokse ja pysähtyi vähän matkan päähän alkaen nojaamaan hyllyyn.
-Hei, tarvitsetko apua?
Poika kysyi toiselta japaniksi ja hymyili taas ystävällistä hymyään samalla kun tarkkaili toista isoilla kirkkailla silmillään. Ei Daichi itsekkään ylettäisi ylähyllylle mutta ehkä he kahdestaan voisivat keksiä jotain.

[shinichi]

//^^//

Shin hätkähti kuullessaan toisen äänen viereltään ja käänsi nopeasti katseensa Daichin suuntaan. Äkkinäinen liike sai pojan kuitenkin menettämään tasapainonsa ja hän horjahti rajusti taaksepäin. Suklaalevyt liukuivat sylistä lattialle, kun Shin otti pikaisia askelia taaksepäin pysyäkseen pystyssä. Saavutettuaan tasapainon, pienikokoinen japanilainen katsahti vierelleen astellutta poikaa ja sipaisi punastuneena hiuksiaan.
"Sinä yllätit minut.."
Samassa Shin tajusi toisen puhuneen japania ja hän unohti nolostuksensa. Uteliaasti poika kallisti päätään ja tarkasteli toista päästä jalkoihin ennenkuin lukitsi tumman katseensa toisen silmiin. Toinen poika vaikutti rennolta ja hymyili ystävällisesti. Hetken harkinnan jälkeen Shin vastasi hymyyn ja polvistui sitten lattialle, yrittäen koota tiputtamiaan suklaita. Asetellessaan levyjä uudelleen syliinsä hän käänsi samalla päätään toisen pojan suuntaan ja kysyi hymyillen:
"Sinä olet myös Japanista, eikö?"
Sitten pörröhiuksinen nuorukainen vilkaisi ylähyllyllä houkuttelevasti nököttävää pähkinäsuklaata. Huuliaan pehmeästi nuolaisten hän siirsi taas silmänsä Daichiin ja kohottautui ylös. Toinen ei ollut häntä yhtään pidempi, eikä varmasti ylettäisi hyllylle yhtään paremmin.
"Ja kyllähän tuo apu kelpaisi, mutta en tiedä miten sinäkään sinne ylettäisit... ellei jompikumpi sitten nosta toista." Shin virnisti pienesti ja vilkaisi kaipaavasti hyllyn suuntaan. "Minä olen muuten Shinichi.. tulin Lyonsiin muutama viikko sitten."

[Daichi]

Daichi otti paremman asennon hyllyä vasten ja raapi takaraivoaan. Toinen näytti söpöltä punastuneena. Daichi hymyili itsekseen ja nyökkäsi toisille.
-Ehkä se oli tarkoitus…yllättää sinut.
Poika sanoi pörröpäälle ja iski pienesti silmää. Taas se alkoi, Daichi ei vain ossannut hillitä itseään söpön miespuolisen henkilön edessä ja heittäytyi joskus melko mahdottomaksikin.
Sinisillä silmillään Daichi katsoi poikaa ja jatkoi hymyilyä, tuolla mustahiuksisella oli herttaisen oloinen hymy ja se sai Daichin oman hymyn vain leviämään. Toinen polvistui lattialle ja Daichi seurasi kuinka toinen alkoi noukkia tippuneita suklaalevyjä lattialta. Olisi tietysti ollut kohteliasta auttaa mutta ei se nyt ensimmäisenä käynyt pojan mielessä, jostain kumman syystä ajatukset olivat jossain muualla, ja silmät olivat hyvin tiukasti kiinni toisessa ja irotti ne vasta sitten pojan kropasta kun kuuli tämän puhuvan. Daichi nosti katseensa poikaan ja naurahti.
- Sieltähän minä… Eikö se paista jo kilometrien päähän?
Daichi vastasi pojalle ja hymähti leikkisän oloisena. Mukavaa löytää vihdoinkin joku toinen samasta paikasta tullut, sai ehkä puhua omaa kieltään ja jutella melko samoista asioista, ehkä. Poika kiinnitti katseensa hetken miettimisen jälkeen pojan huuliin ja siihen kuinka toinen nuolaisi niitä. Toinen taisi pitää suklaasta. Daichi virnisti tälle ja tuli kokonaan pojan viereen.
-Voit tietysti nousta minun olkapäilleni…
Daichi sanoi ja virnisti hieman ilkikurisen vihjailevasti, toivottavasti toinen ei juoksisi karkuun Daichin ehkä hieman hyökkäävänkin käytöksen takia.
-Ja olen Daichi.Mukava tutustua…minäkin olen uusi täällä.
Hän jatkoi hetken päästä ja nosti katseensa suklaalevyyn joka oli hyllyllä. Tietysti pääsisi helpommalla jos pyytäisi myyjältä apua mutta miksi Daichi pilaisi tämän hetken jonkun myyjän takia. Poika käänsi katseensa Shinichiin kysyvästi ja kohotti kulmaansa. Kyllä se suklaalevy sieltä vielä saataisiin.

[shinichi]

Shin oli jo alkanut tähyillä myyjää ja vilkaisi hieman yllättyneesti toista poikaa, kun tuo ehdotti nostavansa häntä. Ei hän nyt ihan tosissaan ollut ollut puhuessaan toisen syliin nousemisesta, mutta toinen tuntui olevan tosissaan. Poika vilkaisi vielä kerran ympärilleen näkemättä ainoatakaan myyjää, joka voisi häntä auttaa ja käänsi sitten taas tummat silmänsä Daichin suuntaan. Tuo oli siirtynyt aivan hänen viereensä ja Shin katsoi toisen tuikkivia, sinisiä silmiä, jotka olivat harvinaiset japanilaiselle. Toinen poika esitteli juuri itsensä ja kohotti sitten kysyvästi kulmaansa. Shin ei voinut olla virnistämättä pienesti Daichille.
"No, jos todella uskot jaksavasi nostaa minut.."
Poika meni taas polvilleen lattialle ja laski varovasti kantamuksensa hyllyn viereen. Noustuaan ylös nuorukainen avasi vartaloaan myötäilevän nahkatakin ja liutti sen yltään, tiputtaen sen sitten huolettomasti lattialle. Lopuksi Shin vielä nappasi aurinkolasinsa otsaltaan ja heitti ne nahkatakin päälle. Hymyillen poika kääntyi taas Daichin puoleen.
"En halua, että nuo menevät rikki."
Shin työnsi toisen kätensä tiukkojen farkkujensa taskuun ja toisella hän siirsi muutaman itsepäisen hiussuortuvan silmiltään. Toisen käytös tuntui varsin... flirttaavalta, mutta Shin ei tehnyt siitä sen suurempia johtopäätäksiä, sillä saattoihan toinen vain olla luonteeltaan riehakas. Hauskalta tuo ainakin vaikutti ja Shin tunsi pienen virneen leviävän taas yleensä niin ilmeettömille kasvoillee. Toisessa oli jotain, mikä viehätti suunnattomasti Shiniä ja sai pojan yleisen varautuneisuuden rakoilemaan. Poika vilkaisi suklaan suuntaan.
"Miten tästä eteenpäin?"
Shin ei vieläkään tiennyt miten he onnistuisivat saamaan suklaalevyn tuhoamatta mitään, mutta ei voinut olla virnistelemättä jopa hieman odottavasti toisen edessä.

[Daichi]

Daichi naurahti toiselle pojalle ja nyökkäsi.
-Tottakai jaksan. Etkö huomaa muka mahtavia ja ylitsepursuavia lihaksiani??
Poika tokaisi Shinille huvittuneena ja teki pari lihastenpullistelu liikettä käsillään. Totuushan oli että jätkä oli oikea riuku ja kukkakeppi, Daichi tiesi sen itsekkin ja sanoikin koko lihasjutun pelkkänä vitsinä.
Daichi katsahti ylös hyllyyn ja laski katseensa poikaan joka laski ostoksiaan maahan. Daichi hyräili hiljaa samalla kun antoi sinisten silmiensä tutkia Shinichin kroppaa mahdollisimman huomaamattomasti vaikka yleensä sen huomasi erittäin selvästi että Daichi tuijotti. Toisen kroppa oli myös hoikka ja hento, niin kuin Daichillakin mutta melko moni japanilainen poika oli hieman hintelää tekoa. Toisen takin riisuminen sai Daichin virnistämään itsekseen ja miljoona pervoa ajatusta vilisi pojan mieleen samantien, kuitenkin ihan vain sen takia että ei tuntenut Shiniä kovin hyvin, päätti Daichi pitää suunsa kiinni. Jos toinen olisikin joku kauhea homokammoinen tai muuten arka ja juoksisi kiljuen karkuun kun huomaisi Daichin tuntevan vetoa samaan sukupuoleen.
Daichi seurasi toisen pojan liikkeitä kun hai laivaa, välillä virnistäen itsekseen ilosta ja lopuksi nyökkäsi Shinille kun tämä sanoi että ei halunnut aurinkolasiensa menevän rikki.
Daichi puhalsi haalean punertavan pinkit hiukset pois silmiltään ja hymyili toiselle kun tämä virnisti.
-No jos vaikka hyppäät olkapäilleni….
Poika sanoi toiselle ja veti lopuksi kysyvän ilmeen kasvoilleen. Niin koko homma olisi ainakin helpointa, tosin Daichi ei ollut varma jaksaisiko kannatella toista mutta ainahan sitä saattoi yrittää ja ei tuosta nyt suurta vahinkoa voisi syntyä jos hän ei jaksaisikaan kannatella Shiniä…Tosin siellä missä Daichi oli tekemässä jotain typeryyksiä, sattui ja särkyi aina jotain, joten pystyi olemaan melkein varma että nytkin kävisi jotain. Onneksi kuitenkin kummatkin pojista omisti nopeat jalat joita pystyi äärimmäisessä hätätilanteessa käyttämään apuna. Tosin Daichi sai yleensä pelkästään puhumalla itsensä milloin mistäkin tilanteesta ulos.
Poika katsoi hetken toista kunnes kääntyi hyllyä päin ja meni kyykkyyn maahan. Daichi katsoi Shiniä hymyillen hieman leikkisästi.
-Anna tulla vain. Kyllä me nyt yksi suklaalevy saadaan vai mitä…
Poika tokaisi iloisena ja taputti olkapäitään joille toinen voisi mennä istumaan.

[shinichi]

Shin nyökkäsi toiselle, kun tämä ehdotti, että hän nousee pojan olkapäille. Daichin laskeutuessa kyykyyn maahan Shin vilkaisi nopeasti ympärilleen varmistaakseen ettei ainakaan kukaan myyjistä katsellut heidän suuntaansa. Sitten poika siityi nopeasti toisen taakse ja puri miettivästi huultaan. Hänellä oli suuria epäilyksiä tämän tempun onnistumisesta, sillä kumpikaan pojista ei ollut mikään lihaskimppu, itseasiassa he olivat molemmat normaalia heiveroisemmän oloisia. Tästä tulee hauskaa.. Shin peitti naurunsa tukahtuneella yskäisyllä ja virnisti sitten.
"Tietty saadaan..Okei, sano jos olen liian painava tai huonossa asennossa."
Shin nykäisi housujaan hieman ylemmäs lantiolla ja asettui seisomaan aivan kiinni toiseen. Vilkaisten vielä kerran ympärilleen Shin heilautti toisen jalkansa kyykyssä olevan pojan olan yli. Pojan siirtyessä parempaan asentoon hänen farkkujen etumuksensa painui hetkeksi toisen niskaa vasten. Shin tunsi punastuvansa hieman ja kiitti onneaan ettei toinen voinut nähdä hänen kasvojaan.
Tämä on vähän noloa..
Poika liikahti hieman kauemmas ja asetteli jo toisen olalla olevan jalkansa niin että sai tuettua säärensä punapään kylkeä vasten. Vaaleiden farkkujen peittämä reisi painui toisen kaulaa ja poskea vasten, kun Shin nojautui eteenpäin saadakseen otteen hyllystä. Saatuaan tukea hyllyn reunasta poika vilkaisi alaspäin.
"Oletko valmis?"
Sitten Shin ponnisti toisenkin jalkansa irti maasta ja heilautti sen Daichin olalle. Hetken pörröpäinen japanilainen huojui uhkaavasti, istuessaan toisen olkapäillä, mutta sai pienen kiemurtelun jälkeen tuettua toisenkin säärensä toisen kylkeen. Virnistäen hän katsoi taas allaan olevaa poikaa.
"Eihän sinuun sattunut?"
Shin huojahti taas hieman sivulle ja painoi nopeasti jalkojaan toista vasten pysyäkseen pystyssä. Sitten hän kysyi huvittuneesti:
"Pääsetkö sinä ylös?

[Daichi]

Daichi odotti kärsivällisesti että Shin kapuisi tämän olkapäille.Toisen yskäisy sai pojan itsensäkkin virnistämään koska tajusi toisen tukahduttavan nauruaan. Daichi nyökkäsi pienesti toiselle ja tunsi hetken päästä kun Shin laittoi jalkansa Daichin olan yli. Poika hengitti syvään jotta pysyisi nahoissaan ja oli mekein jo lähellä että Daichi olisi alkanut nauramaan kauheasti. Tilanne oli hänen mielestään oikein koominen ja hauska, koko jutulle olisi voinut nauraa ja niin he varmaan tekivätkin sen jälkeen kun suklaalevy oltiin saatu turvallisesti ulos kaupasta.
Daichi tunsi pojan etumuksen painavan niskaa. Hän värähti pienesti ja hymyili… Daichilla ei ollut yhtään hullummat oltavat vaikka joutuikin kannattelemaan toista mutta ilollahan hän sen teki. Mikäs sen parempaa kun pääsee söpön pojan lähelle helposti ja poika ei edes pistä itse yhtään vastaan. Daichi meinasi vilkaista Shiniä mutta päätti olla tekemättä sitä, tilannehan voisi olla toiselle jo tarpeeksi tukala ja outo. Eihän Daichi sitä voinut tietää eikä oikeastaan halunnut yhtään enempää tehdä tilannetta Shinille vaikeammaksi.
Daichi oli aivan paikallaan ja tunsi kuinka toinen etsi itselleen parempaa asentoa, asetteli jalkojaan ja siirtyi hieman kauemmaksi. Toisen sääri painui Daichin kylkeä vasten tiukasti, oikeastaan ehkä vähän kipeästi mutta ei poika sanonut siitä mitään. Karhea farkku tuntui poskea ja kaulaa vasten mutta Daichilla ei ollut mitään syytä valittaa koska se ei tuntunut pahalta.
-Valmis!
Poika tokaisi Shinille ja nyökkäsi pienesti. Pian toinen oli heilauttanut toisenkin jalkansa Daichin olan yli ja poika tunsi kuinka Shin huojui hänen olkapäillään ja poika joutui jännittämään kroppansa jotta ei kaatuisi selälleen maahan, se ei olisi hyvä alku tälle.
Daichi katsoi ylös Shiniin ja hymyili.
-Ei sattunut, olit hellävarainen.
Poika tokaisi rempeään tapaansa ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin ja hengitti pari kertaa syvään. Daichi naurahti toisen kysymykselle ja taivutti kaulaansa niin että pystyi näyttämään toiselle kieltä.
Hän käänsi taas katseensa eteen. Daichi pujotti kätensä toisten jalkojen takaanta eteen ja otti niistä kiinni niin että Shinin jalat olivat nyt tukevasti Daichin käsien puristuksissa ja vielä pojan kylkiä vasten.
-Nyt sitten mennään…
Poika puuskautti suustaan ja ponnisti ylös.
Ylös nouseminen kävi helposti mutta tasapainon pitäminen oli ehkä hieman vaikeampaa. Daichi otti tahtomattaan muutaman askeleen taakse, taas askeleen eteen ja muutaman takaisin taakse.
-Wow wou wou!!!
Poika huusi ja heilui karkkihyllyn ja jonkun muun hyllyn välissä yrittäen mahdollisimman hyvin päästä suklaalevyä kohti.
Ei Shin paljoa painanut, hän oli oikeastaan todella kevyt mutta Daichi paralla ei vain ehkä ollut tarpeeksi voimaa ja toisen olisi ehkä pitänyt olla vielä vähän kevyempi jotta Daichin kokoisella hippiäisellä olisi voimaa pitää toinen olkapäillä.

[shinichi]

Shin nauroi toisen näytäessä kieltä ja virnisteli edelleen Daichin kietaistessa kätensä hänen sääriensä ympäri. Kun toinen ponnisti ylös, Shin tunsi huojahtavansa rajusti, mikä ei todellakaan auttanut Daichia säilyttämään tasapainoaan.
"Varo, varo, varoo.."
Shin henkäili jännittyneenä toisen heiluessa pitkin käytävää ja vingahti säikysti aina, kun Daichi ohitti jonku hyllyn hipoen sillä olevia tavaroita. Poika tarrautui toisen punertaviin hiuksiin ja yritti pysyä edes jotenkuten aloillaan toisen olkapäillä. Pojat alkoivat saada yleisöä ja Shin päätti, että levy oli saatava ja nopeasti.
"Vasemmalle."
Ihmeellistä kyllä, mutta toinen poika onnistui huojahtamaan juuri oikeaan suuntaan, vaikka Shin ei ollut varma kuuliko tuo edes häntä. Mustatukkainen japanilainen kuitenkin irrotti nopeasti otteensa Daichin hiuksista ja kurottautui levyn suuntaan. Pojan käsi osui hyllyn reunaan ja rystyset repeytyivät verille, mutta jotenkin poika onnistui saamaan suklaan käsiinsä. Voiton riemuisesti virnistäen hän kaappasi sen ja rutisti rintaansa vasten. Yksi myyjistäkin oli ehtinyt paikalle ja katseli järkyttyneen oloisena poikia. Shin virnisti hieman anteeksipyytävästi ja kiljaisi sitten, kun Daichi lähti taas hoippuvaan pitkin käytävää ja suunnisti uhkaavasti kohti hänen armaita aurinkolasejaan.
"Päästä irti!"
Shin ulvaisi kauhistuneena ja kiskaisi vähemmän hienovaraisesti säärensä toisen otteesta. Poika pudottautui maahan ja kompastui omiin jalkoihinsa peruuttaessaan kauemmas. Samalla hän piti kiinni Diachin paidan selkämyksestä ja tuli nykäiseeksi toista poikaa taaksepäin tipahtaessaa selälleen maahan.

[Daichi]

Daichi hoiperteli pitkin käytävää sinne tänne ja väänteli naamaansa kun toinen piti hiuksista kiinni. Ei kovaa mutta pienikin nykäisy sai pojan päänahan kihelmöimään.
Yleisöä kerääntyi uhkaavan paljon paikalle… osa pyöritteli päätään, ajatteli varmaan että mistähän nuokaan on tänne tullut tai että mielisairaalaan tuollaiset joutaa. Osa taas luultavasti ajatteli jotain ”perkeleen maahanmuuttajat” tai muuta vastaavaa. Toisia poikien toilailu näytti hymyilyttävän mutta myyjä näytti vähiten hilpeältä tuossa porukassa. Daichi hymyili hänelle pahoittelevaan sävyyn vaikka enemmänkin näytti siltä että poika hymyilisi piruuttaan ja nauraisi kohta paskaset koko kaupalle ja sen ääliöille myyjille.
Shin huusi jotain, ilmeisesti ajo ohjeita, Daichi ei kyllä kuullut mitä toinen oli sanonut mutta suunnisti vain jonnekkin päin, sattumalta oikeaan suuntaan. Välillä Daichi vilkuili ylös, mutta suurimmaksi osaksi piti katseensa suoraan edessä. Daichi tunsi kuinka ote hänen hiuksistaan hellitti ja poika huokaisi helpotuksesta, ehkä Shin oli saanut suklaalevyn.
Daichi hymyili tyytyväisenä ja olisi laskenut toisen jo alas jos olisi saanut vain vauhdin pysäytettyä. Mutta se ei ollut niin helppoa kun Shin heilui olkapäällä ja Daichin jalat pakostakin ottivat hajanaisia askeleita sinne tänne käytävällä.
Äkkiä kuului toisen pojan huuto, Daichi vilkaisi hieman jopa hätääntyneenä ylöspäin ja tunsi kuinka toinen riuhtaisi jalkansa pojan otteesta. Daichi tunsi kuinka paino oli hävinnyt tämän olkapäiltä ja vilkaisi taakseen mutta samaan aikaan nykäisy tuntui paidan helmassa. Poika kiljaisi säikähtäneenä ja menetti tasapainonsa jolloin lähti kaatumaan taaksepäin. Poika haroi käsillään jotta olisi saanut jostain kiinni. Käsi hipaisi hyllyn reunaa ja otti siitä kiinni, se ei ollut kovin hyvä idea tosin. Hylly kallistui hieman ja Daichi päästi siitä irti. Keikahdus oli kuitenkin sen verran suuri että satunnaisia tavaroita tipahteli hyllyltä lattia melkoinen määrä, osa Daichin niskaan ennekuin tämä rojahti selälleen maahan puoliksi Shinin päälle.
Poika sulki hetkeksi silmänsä ja kun avasi ne, oli suuri ihmispaljous kerääntynyt heidän ympärilleen ihmettelemään tuota äskeistä sirkusnäytöstä.

[shinichi]

Shin huudahti hieman hätääntyneesti, kun hylly keinahti uhkaavasti hänen suuntaansa Daichin napatessa kiinni siitä ja nosti käsivartensa ristiin kasvojensa ylle tavaroiden ropistessa alas. Helpotuksekseen hän kuitenkin huomasi ettei hylly enää uhannut kaatua hänen päälleen. Pojan helpotuksen huokaisu vaihtui kuitenkin nopeasti tuskaisaan ähkäisyyn, kun Daichi puolestaan rysähti hänen vatsansa päälle ja voihkaisten Shin painoi kätensä kasvoilleen.
Hetken hän vain makasi paikoillaan ja toivoi maan nielevän hänet, sillä tälläinen huomio ei miellyttänyt ujohkoa ja rauhallista nuorukaista eikä se, että toinen poika makasi hänen päällään paljon helpottanut Shinin oloa. Lopulta Shin kuitenkin huokaisi alistuvasti ja kohottautui istualleen. Hän katseli hetken heidän aiheuttamaansa kaaosta ja sitten ympärille kerääntynyttä väki joukkoa. Poika työnsi varovasti Daichin pois sylistään ja katsoi nolostuneena kiukkuiseen myyjään, joka aukoi suutaan naama punaisena.
"Hmmm... Anteeksi?"
Shin vilkaisi miettivästi ympärilleen ja otti sitten käteensä maahan tippuneen riisipaketin ja laittoi sen varovasti hyllyyn. Sitten hän kääntyi uudelleen myyjän puoleen ja yritti näyttää mahdollisimman hellyyttävältä ja söpöltä.
"Me olemme todella pahoillamme tästä ja siivoamme kyllä, mitä sotkimme, eikö niin Daichi."
Shin tönäisi punapäätä kylkeen, laittoi nopeasti toisen riisipakkauksen hyllyyn oikealle paikalleen ja kääntyi taas tapittamaan myyjää vetoavasti silmiin. Poika pelkäsi kaikesta nolostuksestaan huolimatta repeävänsä nauruun hetkenä minä hyvänsä ja nappasi huulensa hampaiden väliin purren sitä kipeästi. Samalla hän edelleen katsoi myyjää niin suloisesti kuin osasi ja tuo näyttikin jo leppyneen hieman. Suurin osa yleisostä tuntui ainakin heltyvän tummien silmien viattoman ilmeen alla.

[Daichi]

Daichi rötkötti selällään lattialla jalat levällään ja katseli kattoa. Poika oli lievästi shokissa, ei negatiivisessa mielessä vaan oikeastaan tuo oli hauskinta mitä Daichi oli pitkään aikaan tehnyt ja nyt poika yritti parhaansa mukaan sulatella sitä, pieni hymyn kare ilmestyi Daichin naamalle kun tämä tunsi Shinin tyntävän hänet pois sylistään.
-Wau...se...oli...siistiä...
Poika ähkäisi hiljaa ja makasi vieläkin lattialla selällään kuunnellen syrjäkorvalla kuinka toinen yritti selvittää tilannetta ja pyyteli anteeksi. Viimein Daichikin kohottautui hieman ylemmäksi ja katseli väkijoukkoa hymyillen suloisinta hymyään jonka osaa, oikeastaan sekaan oli päässyt myös hieman leikkisää ja ilkikurista hymyä. Daichi kohottautui vielä ylemmäksi ja istui nyt lattialla, poika katsoi hetken Shiniä,riisipakettia ja hyllyä kunnes käänsi katseensa taas muualle mietteliäänä. Shin puuhui jälleen myyjälle ja Daichi tunsi tönäisyn kyljessään.
-Mitäh?!
Poika sanoi hajamieliseen ääneen ja katsoi Shiniä,myyjää,Shiniä ja taas myyjää.
-Ai juu kyllä me nämä siivotaan, Ei huolta...mitään ei mennyt rikki ja niin pois päin.
Daichi sanoi ja tökkäsi erään rikki menneen karkkipussin hyllyn alle ja hymyili mös myyjälle niin suloisesti kuin pystyi ja vain kykeni. Syrjäsilmällä poika katsoi Shiniä joka näytti purevan huultaan...tämä sai Daichinkin repeämään naurusta joten poika puristi käsiään nyrkkiin ja katsoi ihmisjoukkoa samalla kun tukahdutettu naurunpyrähdys sai huulet ja posket hieman nykimään.
Luojan kiitos ihmisjoukko näytti jo olevan sulaa vahaa joten kaikki menisi hyvin. Daichi nousi hetken päästä ylös ja katsoi Shiniä yrittäen pidätellä nauruaan.
-Tules niin siivotaan jälkemme...
Daichi sanoi Shinille ja iski silmää. Tämän jälkeen poika kääntyi väkijoukkoa päin joka ei vieläkään ollut saanut itseään liikkeelle vaan tölläsi edelleen noita kahta.
-No niin eihän täällä enää ole mitään...jatkakaa, me jatkamme täällä...ööh...siivoamista.
Daichi tokaisi ihmisjoukolle ja naurahti perään kääntyen sitten Shiniä päin irvistäen tälle.

[shinichi]

Shin hymyili toisen iskiessä silmää ja jatkoi tavaroiden keräilyä. Väkijoukko alkoi hajaantua toisen pojan viimeisen tokaisun jälkeen, mutta myyjä mulkoili poikia vielä hieman epäluuloisesti. Shin vilkaisi nopeasti Daichiin ja totesi toisen ilkikurisen hymyn olevan kaikessa suloisuudessaan ei niin suurta luottamusta herättävä. Mustatukka mietti hetken ja marssi sitten toisen pojan luo, kietaisten toisen kätensä tämän olkapäille.
"Kyllä me ihan oikeasti siivotaan ja minä varmistan, että Daichi on kiltisti."
Sitten poika tuijotti vakavasti myyjää silmiin ja vastahakoisesti tuo lopulta nyökkäsi ja käveli takaisin kassalle, jättäen pojat kaksin. Heti myyjän kadottua nurkan taakse Shin lysähti nojaamaan vasten toisen pojan kylkeä, täristen äänettömästä naurusta. Tumma pää painui vasten Daichin olkaa, kun Shin yritti hillitä itseään ja saada takaisin normaalin tyyneytensä.
"Sori, kun kiskaisin sinut mukanani maahan... eihän sinua taaskaan sattunut?"
Shin kohotti pidätetystä naurusta punehtuneet kasvonsa toisen olalta ja katsoi huumoria tuikkivin silmin tämän kasvoja.
"Tiedätkö on ollut todella hauska tutustua sinuun, vaikka olosuhteet ovatkin ehkä ...hmmm hieman erikoiset?"
Poika nojautui taaksepäin ja seisoi taas suorassa toisen vierellä. Shin katsahti heidän ympärillään vallitsevaan sekasortoon ja sen jälkeen siirsi taas tummat silmänsä Daichiin. Toinen poika kiinnosti nuorukaista... eikä pelkästään kontrollin takia. Pieni hymy nousi Shinin kasvoille.
"Haluaisitko sinä ehkä mennä kahville tai jotain sen jälkeen, kun olemme siivonneet tämän sotkun? Ihan vain tutustumaan kunnolla tai voitaisiin tehdä jotain muutakin, jos haluat."
Poika katseli toista hieman kysyvästi ja tunsi pienen punan kohoavan poskilleen. Ihan kuin pyytäisin häntä treffeille... toivottavasti hän ei nyt kuvittele mitään ja jätä sen takia tulematta. Shin katsoi vielä hetken toista silmiin ja rykäisi sitten hieman hämmentyneesti ja alkoi nopeasti laitella tavaroita hyllyille.

[Daichi]

Dachi katsoi hajaantuvaa väkijoukkoa ja sen jälkeen myyjää. Poika hymyili tälle hieman, yrittäen herättää edes hieman luottamusta siihen että pojat kyllä siivoavat jälkensä. Daichi vilkaisi nopeasti Shiniä nyökäten tälle pienesti ja katsoi sitten myyjää kysyvästi. Hetken päästä tämä tunsi toisen pojan käden kietoutuvan olkapäilleen ja se sai Daichin hymähtämään itsekseen ja oli melko lähellä että poika ei alkanut hurraamaan ilosta. Daichi vilkaisi toista ja nyökkäsi sitten myyjälle.
-Niin aivan… henkilökohtainen valvojani tarkkailee minua kokoajan että en tee pahojani. Voit nukkua siis yösi rauhassa.
Daichi tokaisi myyjälle ja vetäisi naamalleen niin leveän hymyn että se näytti jopa tyhmältä ja ylitsepursuavan tyytyväisen iloiselta. Hetken tarkkailtuaan myyjä katosi pois ja Daichi huokaisi helpotuksesta. Vihdoinkin taas kahden. Poika tunsi toisen kylkeään vasten, se sai Daichin tuntemaan todella hyvää oloa sisällään, toisen pää nojasi olkaa vasten ja hyvä olo Daichin sisällä vain kasvoi. Poika katsoi Shiniä hymyillen ja naurahti pienesti.
-Sattunut? Minua? Minähän olen kuin terästä.
Poika sanoi rennosti ja virnisti Shinille yrittäen itsekkin pidätellä kauheata naurukohtausta painamalla huulet tiukasti yhteen ja näin ollen poika vain hytkyi hiljaa ja yritti pysyä mahdollisimman hyvin paikallaan. Daichi katsoi jonnekkin minne myyjä oli hävinnyt ja huokaisi syvään.
- Samoin…Olet mukava tyyppi. Ja olosuhteethan on vallan normaalit…ainahan kaikki tutustuvat uusiin ihmisiin näin.
Daichi tokaisi Shinille rennon kuuloisesti ja hymyili alkaen sitten itsekkin katselemaan ympärilleen kunhan oli hetkeksi taas uppoutunut Shinin silmiin tämän katsoessa poikaa.
Poika tökkäsi jalallaan maassa olevaa lakupötköä ja hymähti vilkaisten sitten Shiniä.
-tottakai minä lähden kahville sinun kanssa. Ja minulle on oikeastaan sama mitä teemme ja missä…aina keksii tekemistä.
Daichi vastasi Shinin kahvitarjoukseen ja hymyili. Shin punastui ja Daichi huomasi sen hyvin. Punastuminen oli aina yhtä herttaisen näköistä. Poika naurahti Shinin rykäisylle ja alkoi itsekkin latoa tavaroita mahdollisimman nopeasti hyllyyn. Mitä nopeammin tavarat olivat paikoillaan, sitä nopeammin he pääsisivät kahville ja…tutustumaan? Daichi poimi suklaalevyn maasta ja naurahti.
-Ja tästä kaikki lähti…haluatko vielä sen?
Poika kysyi toiselta huvittuneena ja katsoi tätä kysyvästi ojentaen suklaalevyä Shinille.

[shinichi]

Shin hymyili hieman nolosti ja nappasi suklaalevyn toisen kädestä.
"Kyllä minä haluan."
Poika siirsi suklaan huolellisesti muiden tavaroidensa joukkoon ja alkoi sitten kasata viimeisiä tavaroita hyllyyn. Niitä oli itseasiassa yllättävän vähän erityisesti Daichin siivousinnon, joka oli ilmennyt kahvitarjouksen jälkeen, takia. Hymyillen Shin asetti vielä yhden karkkipussin paikoilleen ja katsahti sitten ympärilleen. Käytävä näytti ihan siistiltä, mitä nyt muutamat tavarat olivat väärissä paikoissa, mutta muuten hyvä. Shin nyökkäsi tyytyväisenä ja virnisti sitten Daichille.
"Nopeastihan tämä tuli tehtyä."
Pörröpää vilkaisi vielä hyllyjä ja käveli sitten omien tavaroidensa luo. Poika kumartui ja kaappasi aurinkolasinsa kasan päältä tutkien ne nopeasti mahdollisten vaurioiden varalta. Helpottuneesti huokaisten Shin työnsi täydellisessä kunnossa olevat aurinkolasit taas otsalleen ja kumartui sitten nappaamaan takkinsa lattialta. Työntäessään käsiä sen hihoihin poika käänsi päätään Daichin suuntaan.
"Olitko sinäkin ostamassa jotain tästä vai tulitko vain tarjoamaan apua isojen lihaksiesi kanssa, kun huomasit minikokoisen pojan kamppailevan liian korkeiden hyllyjen kanssa?"
Shin virnisti ja kohotti kysyvästi kulmiaan samalla kun kyykistyi noukkimaan colapulloja ja suklaalevyjä syliinsä. Poika asetteli pullot käsivartensa varaan ja ojensi sitten vapaan kätensä levyjen suuntaan. Nähdessään äskeisessä tohinassa repeytyneet rystyset Shin säpsähti hieman ja mietti miten ei ollut niitä aijemmin huomannut. Poika katseli hetken kättään, mutta kohautti sitten välinpitämättömästi olkiaan ja ojensi kätensä ahnaasti rakkaan suklaansa suuntaan. Shin ei viitsinyt enää yrittääkkään hillitä käytöstään ja varoa Daichin seurassa, sillä oli jo punastellut toisen edessä kuten myös istunut tämän harteilla, maannut tämän alla ja selvinnyt ongelmista tämän kanssa. Toinen poika oli jo nähnyt välähdyksiä oikeasta Shinichistä eikä poika enää halunnut alkaa vetää mitään roolia vaan tahtoi todella tutustua toiseen.
Shin kohottautui hämmentyneenä. Poika ei oikein tiennyt miten olisi suhtautunut toiseen, sillä Japanissa hän ei olisi ikinä noussut asemaansa koulussa, jos olisi alkanut kaveerata jonkun tuntemattoman kanssa ja kertonut tälle itsestään. Mutta Daichin flirttailevassa ja rempseässä luonteessa oli jotain hyvin puoleensa vetävää. Eikä nyt häntä rumaksikaan voi sanoa... kaikea muuta.
Shin näpersi yhtä suklaalevyn käärettä ja mietti epävarmana mitä tekisi. Pikaisen ja kuumeisen pohdinnan jälkeen Shin päätti mennä virran mukana ja katsoa mitä tuo toinen poika tuo tullessaan. Tehtyään päätöksen epävarmuus katosi Shinistä ja hän hymyili aidon iloisesti toiselle, ilman sen suurempaa syytä.
"No menemmekö me nyt sinne kahville?"