|
Post by Valentina on Jul 27, 2006 16:53:27 GMT 2
Valentina huokaisi alistuneesti. "En minä voi pakottaakaan sinua." Nainen puhui hiljaa, laskien itsekin katseensa käsiinsä. Hetken aikaa hän vain silmäili kalpeita sormiaan, jatkaen kuitenkin, nostaen varoen katseensa tyttöön. "Haluaisitko mennä lepäämään? Ei tätä ole pakko jatkaa, jos et halua. Voimme kokeilla uudestaan jonain toisena päivänä." Vihdoin tuo sai luotua kasvoilleen tyynen hymyn. No panic, ei kukaan sinua tapa. Sinua halutaan vain auttaa. Ainoa vain, ettei auttaminen onnistu, jos sulkeudut sisällesi.
[ Örr... Jostain syystä ei oikein tahdo irrota, vaikka tällaisesta tilanteesta voisi ihan hyvin kirjoittaa pidempääkin. ]
|
|
|
Post by sabine on Aug 1, 2006 16:13:48 GMT 2
Sabine jäi katsomaan käsiään, kunnes hän sitten nosti varovaisena katseensa Valentinaan. "Ei se mitään.. Olen vain puhunut jo niin monille ongelmistani, että en oikein jaksaisi aloittaa uudelleen." Sabine hymyili hieman opettajalle, vaikkakin hänen huulensa nykivät koko ajan alaspäin. Sabine katseli hieman luokkatilaa, jotenkin uskonnonluokka oli hänestä rauhoittava paikka, niinkuin kirkoissa. Sabine ei ollut mikään himouskovainen, mutta hän tunsi olonsa aina oudon rauhalliseksi kirkoissa. Niinkuin joku olisi oikeasti suojelemassa häntä. Sabine hymyili opettajalle epävarman oloisena. "No, kyllä me voimme minun puolestani jatkaakin, en tahtoisi jäädä kamalasti muista jälkeenkään." Sabine otti uskonnonkirjansa käteensä, koittaen muistella, mihin hän oli jäänyt. Hän oli täysin rauhallinen, itkukohtaus oli mennyt ohitse, eikä häntä pelottanutkaan enää. Ei opettaja häntä söisi, hän vain tahtoi opettaa häntä, siinä se. "Tämä kirkkokuntien hajaantuminen on minusta kyllä aika vaikea osuus. Voisimmeko kerrata sen?" Hän käänsi katseensa kirjastaan opettajaan, katsellen tätä punastuen.
|
|
|
Post by Valentina on Aug 2, 2006 16:22:43 GMT 2
Valentina nyökkäsi sen enempää kyselemättä toisen sanoille. Katse oli laskeutunut jossain vaiheessa naisen omiin käsiin, hän tutkaili sormiaan. Kuitenkin tuo välistä vilkaisi tyttöä kulmiensa alta jättäen katseensa tuohon toisen alkaessa puhumaan taas opiskelusta. No, jos kerta kykenet, mikäs siinä. "Sinun pitää sitten myös kyetä keskittymään." Tuo totesi, nousten tuoliltaan ja hakien oman kirjansa pöydältä, istuen jälleen sille. Tuo etsi käsiinsä kirkkokuntien hajoamista koskevan osuuden, selosti tytölle syyt eroon, kahden suurimman kirkon väliset erot, kirkonkiroukset sun muut sälät, mitä aiheeseen liittyi. Ääni pysyi naisella yllättävän tasaisena, puheen sävyssä, kun tuo normaalisti kovensi äänensä tunnilla. Saaden selostuksensa loppuun, laski tämän kirjansa pöydälle vierelleen. "Haluatko taas vastata suullisesti kyselyihin, vai teetkö mielummin tehtävät vihkoosi tämän tunnin jälkeen?"
|
|
|
Post by sabine on Aug 3, 2006 20:58:44 GMT 2
Sabine nyökkäsi opettajalle, kyllä hän kestäisi. Ei hänellä ollut mitään hätää, piti vain saada jotain uutta ajateltavaa. Hän käänsi katseensa ja alkoi tekemään muistiinpanoja opettajan puheiden mukaan, kirjoittaen ylös päivämääriä, hajoamisen eri vaiheita ja syitä, muistellen kaikkea, mitä oli oppinut historian tunneilla. Hän kuuntelia, kunnes selostus loppui, huomaten tehneensä monta sivua muistiinpanoja, tuntien silmiensä särkeävän hieman. Hän käänsi katsettaan sitten opettajaa, nyökäten hymyillen. Hän sulki pienen vihreän muistiinpano vihon, laittaen kynän takaisin penaaliin, jossa oli pieni sinine mustekala tarra ja käänsi hymyilevänä katseensa opettajaan. "Minä voisin ottaa kyllä mielummin ne kotitehtävät, silmäni särkevät jo kamalasti, joten en ehkä jaksa enää. Ja käteni on jo vähän jumissa." Sabine alkoi keräilemään tavaroitaan, kääntäen katseensa uudelleen opettajaa kohti. "Milloin tulen sitten seuraavan kerran?" Sabine otti käteensä kalenterin, joka meinasi rähjähtää pöydälle, sillä koko muistivhiko oli täynnä päivämääriä, muistilappuja ja erilaisia muitakin tärkeitä ja muistettavia asioita, joita hänen piti hoitaa päivittäen. Isä oli saanut hänen vakuutettua, että hänen pitäisi jatkaa muutamia harrastuksia ja oli varannut hänelle hevosen koululta, joka olisi vain hänen käytössään tietyllä aikavälillä. Hän siirteli muutaman lappusen, kunnes sitten käänsi katseensa takaisin opettajaan, odottan tältä läksyjä ja seuraavaa tulokertaansa. //Kärsivällisesti olen kesästä lähtien odottanut vastausta, ennenkuin teen tämän. Oli kiva pelata, ensi kerrala kaiketi vähän suuremmalla mielenkiinolla. ^^ Kiitos ja kumarras.//
|
|