|
Post by Toki on Aug 19, 2007 8:43:30 GMT 2
[Fugou tänne~! (;]
Toki istahti pöydän ääreen hieman sivummalle. Suuri kirjapino löysi tiensä pöydälle ja Toki asettui sopivasti sen taakse istumaan. Eipähän kukaan ainakaan tulisi häiritsemään. Brunette nappasi pinon päälimmäisen kirjan ja avasi sen. Tylsää. Opiskelu oli alkanut maistua puulle, mutta pakko oli jaksaa vielä pari vuotta. Sen jälkeen koittaisi vapaus koulusta, tai ei nyt ihan, mutta niin oli kiva ajatella. Toki kiepautti saparon sormensa ympäri yhä uudelleen ja uudelleen, yrittäen päästä kirjan ensimmäisen lauseen yli. Mikä idea edes oli ollut laittaa hiukset saparoille?! No tällä hetkellä Tokin tukka oli niin pitkä, että sen sai jopa järkevännäköisesti saparoille, vaikka Toki oli aamulla peilin kautta todennutkin, että näytti aivan tytöltä. Matalalantioiset farkut ja tiukka t-paitakin ajoivat sitä asiaa. Tosin Tokilta puuttuivat rinnat.
Toki huokaisi äänekkäästi ja hyppäsi ensimmäisen lauseen yli. Napoleon oli Ranskan... 'Mitä helevettiä?!' Toki ei saanut mitään irti tekstistä, joten poika tyytyi sulkemaan kirjan ja paiskaamaan sen pinon päälimmäiseksi. Lukemisesta ei kyllä tulisi mitään. Tokilla oli liian energinen olo kirjastossa istuskeluun. Olisi pitänyt lähteä lenkille ennen opiskelua, tai sitten pyytää Nana ylimääräisiin harjoituksiin - nyt kun Tokia innosti harjoitella. Brunette painoi poskensa pöydän viileää pintaa vasten ja sulki silmänsä hetkeksi. Tuskin nukkumisesta tulisi mitään, mutta kaipa sitäkin voisi yrittää. Ehkä joku kiva poika luulisi häntä tytöksi ja tulisi juttelemaan. Seura olisi kyllä poikaa tällä hetkellä. Toki oli huomannut piristyvänsä päivä päivältä enemmän, ja piti olla joko johon purkaa hyvää mieltä, muuten se meni seinillä hyppimiseen tai juoksemiseen. Taas kerran Toki oli todistanut sitä, että yltäisi kohta maratoonarin tasolle, sen verran pitkiä lenkkejä pikkuinen juoksi.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 19, 2007 11:22:23 GMT 2
//Täältä tullaan. // Alex-nimellä haukuttu, pitkä teini-ikäinen poika pujotteli jossakin kirjaston hyllyjen välissä, näpläten mietteliäänä alahuulessa olevaa lävistystään. Oikeassa silmässä oli tälläkertaa hailakan vaaleansininen, pimeässä hohtava piilolinssi, ja mustat kajaalit oli vedetty normaalin tapaan kehystämään silmiä. Yllään pojalla oli tiukat, mustat nahkahousut, joista roikkui parin kilon eestä ketjuja, ja yläosan virkaa hoiti tällä kertaa musta T-paita, jonka selkämyksessä komeili tummanvioletti pääkallo. Varsin tukalat oltavathan moisissa vetimissä oli, mutta siihen oli kyllä parin vuoden aikana totuttu. Pojan katse etsiskeli musiikkiosastolta kirjaa, jossa olisi selvittelyjä metallimusiikin menneisyydestä. Kädessä oli jo valmiiksi englanninkielinen teos lemmikkihämähäkeistä, ja kun mitään hyvänoloista musiikkikirjaa ei löytynyt, päätti Alex hylätä ajatuksen kirjan etsimisestä, ja suunnata matkansa lähellä olevaan pöytään, jossa istuskeli myös suurinpiirtein samanikäinen tyyppi. Alex ei ollut aivan varma, oliko toinen tyttö vai poika. "Hei, saako tähän istua?", poika kajautti ilmoille saapasteltuaan aivan pöydän viereen, rennon virneen saattelemana, katseensa kierrellessä toisessa. Kyllä tämä taisi ihan poika olla, joskin hivenen pienikokoinen sellainen. Katse pysähtyi hetkeksi saparoihin, jotka huvittivat punatukkaista, mutta hyvässä mielessä vain. Oli hienoa, että maailmassa oli ihmisiä, jotka eivät ottaneet itseään niin vakavasti. Poika pyöritteli huomaamattaan punertavaa hiussuortuvaansa, läjäyttäen sitten hankkimansa hämähäkkikirjan pinon päällimmäiseksi. Joku kirjastonhoitaja heitti amerikkalaissyntyiseen paheksuvan katseen, mutta ei ilmeisesti viitsinyt (tai uskaltanut) ruveta jäkättämään siitä, että kirja saattaisi vaikka hajota jos sitä noin käsittelisi. Se kuitenkin antoi viestin hyvin perille tälle pojalle, ja hieman pahoittelevasti hän nyökkäsi kirjastonhoitajalle, kääntyen sitten jälleen Tokin puoleen.
|
|
|
Post by Toki on Aug 19, 2007 20:15:05 GMT 2
Toki hätkähti kuullessaan ääntä läheltään ja nosti päänsä pöydänpinnalta. Katse kohtasi punahiuksisen pojan, joka oli ilmeisesti puhunut hänelle. Eihän pöydän lähettyvillä muita ollut. Tokin kasvoille syttyi samantien ystävällinen hymy, ja brunette nyökkäsi toiselle pojalle. "Tottakai, mutta joudut pitämään seuraa minulle." Toki läppäisi kämmenensä puiselle pöydälle ja heilui hieman edestakaisin. Energia olisi pakko saada kulutettua tai hän räjähtäisi kuin mikäkin atomipommi ja aiheuttaisi kunnon tuhot. Sehän olisikin mukavaa. Punapää ei näyttänyt tutulta. Toki ei kai ollut nähnyt tätä, mutta eipä brunette ollut viime aikoina hirveästi ympärilleen katsellutkaan. Lattia sen sijaan oli tullut tutuksi sitäkin paremmin. Kyllä he näköjään ainakin samassa koulussa olivat. "Tuota... emme taidakaan tuntea ennestään. Olen Toki." Brunette hymyili sievästi ja kohotti kätensä tervehdykseen. Ihan mukavaahan se oli saada lisää tuttavia, eikä Toki valittanut seuransa laadusta - hänellä ei ollut varaa siihen. Harva kun enää halusi edes jutella Tokin kanssa.
Brunette huokaisi pienesti ja naputteli pöydän pintaa hieman turhan pitkillä kynsillään. Pitäisi ehkä leikata kynnetkin siinä samalla kun leikkasi hiuksia. Tokia ällötti se, että hiukset olivat päässeet kasvamaan hieman turhan pitkiksi. Enää ne eivät sopineet hänelle. Eipä sillä, että Toki olisi tällä hetkellä edes välittänyt siitä mitä muut ajattelivat hänen ulkonäöstään. Hänellä oli jo joku joka piti häntä jonain jumalan tasoisena, ja se riitti aivan hyvin. Nanakin jaksoi kannustaa lähes taukoamatta. Toisen pamauttaessa oman kirjansa pinon jatkeeksi Toki kohotti hieman kulmaansa. Ilmeisesti toinen oli oikeasti liittymässä seuraan, eikä vain kiusaamassa. Hieno homma. Tälläisiin ihmisiin törmäsikin nykyaikana harvoin. Ehkä tästä tulisi Tokin seuraava kultakimpale jossa roikkua kun maailma potki päähän. Saparopää kiskaisi kasvoilleen leveän virneen ja nojautui taaksepäin tuolilla. Nyt uskalsi ottaa jopa rennosti.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 23, 2007 14:26:09 GMT 2
//Anteeksi ihan älyttömästi kun olen jumittanut. Porukat eivät päästäneet meikäläistä kolmeen päivään koneelle vaikka miten yritin, mutta nyt viimein onnisti... :>\\
Pojan kasvoilla oli ystävällinen, leveä hymy tämän katsoessa toista samanikäistä. Pieni naurahdus kuului pehkopään huulien välistä toisen todetessa, että pitäisi sitten oikeasti seuraakin pitää eikä vain istua siinä tuppisuuna. Vielä mitä, sehän sopi Alexille paremmin kuin hyvin, seurasta ei ikinä saanut olla puutetta. Niinpä amerikkalaissyntyinen istahti vapaalle penkille, venytellen sitten käsiään kohti kattoa rennosti virnistäen. "Joo, ei olla ennen tavattu. Alex-nimellä mua haukutaan." Poika esitteli itsensä kevyen nyökkäyksen säestämänä, reipas hymy huulillaan. Antaessaan katseensa tutkia Tokia vielä tarkemmin, nuorukainen pääsi siihen tulokseen, että jumanvita, eihän hän ollut tätä tyyppiä ennen edes vilaukselta nähnyt, vaikkakin olisi todellakin pitänyt, sen verran mielenkiintoiselta tuttavuudelta tämä toinen vaikutti. Kivannäköinen, ja ensivaikutelmakin oli kohdallaan. Rento, hyvä fiilis tuntui selkeästi ilmassa, vaikka vielä ei oltu edes kunnolla puhetta aloitettu.
"Mutta siis, Saintissako sitä ollaan? Itse olen 12 A-luokalla ja suorittelen koulutyötäni...no, voisi vaikka sanoa, etten niin innostuneesti." Poika naurahti. Tosiaan, koulutyöt olivat jääneet vähän miinuksen puolelle. Juuri nyt eivät mitkään potenssit, eri maiden pääkaupungit tai eri kalalajien erottamiset jaksaneet innostaa. Jos totta puhuttiin, niin eiväthän ne olleet koskaan kiinnostaneetkaan. Pakko koulu oli kuitenkin jotenkuten hoitaa näin tulevaisuutta ajatellen, vaikka nuori rokkikukko oli yhä vahvasti sitä mieltä, ettei tulisi moisella paskalla, niin kuin sitä itse nimitti, mitään tekemään. Mutta, jos hän sitä ajatteli oikein kunnolla sillä vähäisellä järjellä, jota päänupista vielä löytyi, niin joutuipa myöntämään että no okei, jos nyt sitten nostaisi sen keskiarvon edes sinne 7.9:ään. Ja helvetti, miten sekin onnistuisi? Olemalla kiltisti hiljaa paikoillaan tunneilla kuin mikäkin hiton nörtti. Ei, ei se vain ollut punapäätä varten. Mutta kai sitä oli nyt pakko edes yrittää, vaikkei olisi voinut vähempää kiinnostaakaan.
|
|
|
Post by Toki on Aug 24, 2007 15:55:51 GMT 2
[Ei mitään. 8)<3]
"Hauska tavata, Alex~." Toki hymyili hieman vinosti Alexille. Poika vaikutti ihan mukiinmenevältä. Kyllä tästä seuraa saisi ekä jopa pidemmäksikin aikaa. Tokilla ei pahemmin ystäviä Saint Lyonsissa ollut, joten Alex olisi ihan mukava lisä siihen listaan. Alexin katseleminen sai Tokin tuntemaan olonsa hieman kiusalliseksi. Eihän brunette ollut ihan parhaimmillaan tällä hetkellä, mutta ehkä hän näyttäisi tarpeeksi suloiselta että Alex saisi päähänsä jäädäkin, eikä rynnätä pää kolmantena jalkana karkuun. Sehän siitä vielä puuttuisikin. "Jep jep, samassa paikassa opiskellaan. Meikä on 12 B luokalla, täyden kympin oppilas - tai ainakin yritän olla." Jo perheenkin vaatimuksien takia Tokin oli pakko opiskella täydellä teholla. Olihan hän nytkin opiskelemassa, tai oli ollut ennen kuin Alex oli liittynyt seuraan. Nyt opiskelusta tuskin tulisi kovinkaan kehuttavaa jälkeä. Huomiseksi pitäisi kuitenkin kirjoittaa hyvin tyhjentävä essee Napoleonista, eikä Toki tällä hetkellä tiennyt mitään muuta kyseisestä henkilöstä kuin, että tämä oli opetellut nunnien pyörittämässä tyttökoulussa! Sillä tuskin saisi kiitettävää essettä aikaiseksi, ellei Toki sitten rupeaisi pohtimaan, että mitä helvetti mies teki nunnien pyörittämässä tyttökoulussa!
Toki kohottautui hieman käsiensä varaan ja vilkaisi punapään pinoon lisäämää kirjaa. Hämähäkkejä? Mielenkiintoista. Toki ei ollutkaan koskaan pahemmin tutustunut siihen eläinlajiin, ainoastaan silloin kun äiti oli käskenyt sisäkköä häätämään suuren hämähäkin olohuoneesta. Muisto nauratti vieläkin Tokia. Brunette oli vain halunnut tutkiskella suurta mustaa hämähäkkiä, mutta äiti oli häätänyt sen talosta. Ilkeää. Hymy kohosi automaattisesti Tokin kasvoille. Pitäisi varmaan taas käydä jossain vaiheessa kotona visiitillä, ja hieman näyttämässä itseään. Tokia kyllä hieman huoletti mennä kotiin, kun keho oli täynnä arpia todistusaineistona hieman rajummasta elämästä sisäoppilaitoksessa. "Pidät hämähäkeistä?" Toki nyökkäsi kirjaa kohti ja katsahti Alexia. Kyllä punapää saisi jopa Tokin hyväksynnän. Miksipä sitä ei hankkisi erilaisia ystäviä? Jos tyytyi vain niihin täydellisiin klisee ihmisiin, ei oikein päässyt tuntemaan maailmaa. Nanan lisäksi olisi ihan kiva saada muitakin hieman outoja tuttavuuksia. Tai oikeastaan Tokin koko pieni ystäväkaarti Saint Lyonsissa koostui mitä erikoisimmista ihmisistä - löytyi albiinoa, kissapoikaa ja huumehörhöä. Alex sopisi joukkoon kuin nyrkki silmään.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 24, 2007 16:33:45 GMT 2
Pojan kasvoilla oli ja pysyi kokoajan tuo tuttu, samaan aikaan ystävällinen ja rento hymy, joka aina silloin tällöin muuttui virneeksi, joka paljasti nuorukaisen valkoiset pepsodent-hampaat. Erityisesti Tokin lausahdus, jossa tuo sanoi olevansa kympin oppilas, tai ainakin yrittävänsä, sai punapäisen pärstävärkille aikaan leveän virneen, joskin vain ja ainoastaan ystävällisessä mielessä. Myös nyökkäys sieltä tuli, pieni sellainen merkin tapaiseksi siitä, että kuunteli toisen puheita ihan tosissaan eikä vain ignoorannut tätä. [Haa, taas tuo sana~ 8)] Olihan se ihan hyvä, että edes jollain oli ylimääräisiä voimia, joita lahjoittaa koulutyöhön. Ja jep, veikkaus oli osunut oikein - Toki oli saman ikäinen amerikkalaisen kanssa, rinnakkaisluokalta. Hyvähyvä, saattaisi sitten joskus koulun käytävilläkin törmätä ja jäädä vähän jutustelemaan, mikäli toisesta parempikin tuttavuus tulisi. Tai vaikkei tulisikaan, niin mikäs siinä, voisi sitä silti jäädä vähän rupattelemaan. Kuten jo sanottu, seura kelpasi aina.
"Jeah, kyllähän meitsi hämähäkeistä pitää. Kotonta löytyy muutama tarantula, ja lisääkin oon ajatellut hankkia", poika kertoi suloisesti hymyillen, katsoen Tokia hetken ajan suoraan silmiin, suunnaten kuitenkin melko pian katseensa vähän muuallekin, sillä tiesi vallan mainiosti, että silmiin tuijotus saattoi jonkun mielestä tuntua ahdistavalta. Siistiä, että tässäkin oli vaihteeksi tyyppi, jota kiinnostivat moiset olennot, mitkä Alexillekin olivat lähellä sydäntä. Jos toinen innostuisi lisääkin kyselemään, niin mikäs siinä, sehän passaisi hyvin. Nyt kun kirjakin oli lähettyvillä, voisi siitä vaikka vähän näyttää, että minkälaisia otuksia heidän huushollisaan sitä oikein pidettiin.
Poika tutkiskeli jutustelutoveriaan nyt äskeistä tarkemmin, yrittäen painaa [Voi jee, meinasin ensin kirjoittaa että yrittäen apinaa x)] toisen kasvot mieleensä, vaikka tiesikin, ettei kasvomuistinsa kaikista parhaimmasta päästä ollut, ei sitten todellakaan. Tämä henkilö kuitenkin oli melko erottuva, joten kyllä kai Tokin luulisi muistavan. "Entäs ite, minkälaisista otuksista pidät?" Alex naurahti kepeästi, napaten sitten sormiensa väliin oman hiussuortuvansa, katosen sitä hetken. Kraah, olisikohan näitä pitänyt jo pikkuhiljaa vähän ruveta tasoittamaan? Ehkä olisi hieman pitänyt, ja sitä kauan suunniteltua värjäystäkin voisi kenties pikkuhiljaa ruveta toteuttamaan. Mustaa pohjaväriä, yhdistettynä vaikkapa neonvihreään. Nam, se olisi kyllä aika erikoinen näky. Vaikka toisaalta, hiukset rasittuisivat aika lailla, ja olihan tämä punertavakin sävy aika kiva. Siihen pitäisi palata sitten myöhemmin.
|
|
|
Post by Toki on Aug 24, 2007 17:05:44 GMT 2
"Ahaa!" Toki katseli Alexia hieman miettivästi tämän kertoessa kahdeksanjalkaisista ystävistään. Tokista tuntuisi että hän ei nukkuisi kunnolla sen jälkeen jos hän olisi tietoinen, että kämpässä olisi jokin iso ja kahdeksanjalkainen, todennäköisesti myös karvainen, otus. Brunette piti enemmän isoista eläimistä - kuten hevosista. Koiratkin menettelivät. Samassa Alex kysäisikin Tokin mieltymyksistä. "No hevosten kanssa olen työskennellyt polvenkorkusesta asti. Meillä on oma P.R.E kotona." Toki virnisti Alexille. Mitäköhän toinen ajatteli Tokin ei niin kovin miehekkäästä harrastuksesta? No eipä se ollut ainoa siltä sarakkeelta, mutta täytyi vain toivoa ettei toinen kipittänyt karkuun. Oli Toki tottunut kyllä elämään sen kanssa, että hänelle naurettiin harrastusten takia - kyllä hänelle naurettiin monen muunkin asian takia. Ratsastus nyt sattui vain olemaan yksi niistä asioista. Toki oli kuitenkin syntynyt taloon jossa oli hevonen, eikä sukupuoli merkannut mitään siinä kuka heräsi puoli 5 aamulla tekemään aamutallia ja päästämään Cáran tarhaan. Vaikka sisko sen kyllä usein teki, Toki kun oli hyvin aamu-uninen - ainakin tiettyinä päivinä. "Cárambo on ollut meillä jo ennen syntymääni, joten olen ollut pakostakin koko elämäni tekemisissä heppojen kanssa." Toki hymyili sievästi Alexille ja kallisti hieman päätään. Entä sitten jos hänellä ei ollut miehisiä harrastuksia? Kyllä hän voisi siltikin olla miehekäs.
Toki käänsi katseensa hetkeksi pois Alexista ja tutkiskeli kirjastoa. Ei sillä, että hän olisi pahemmin suuren kirjapinon takaa mitään nähnyt - taas yksi pituuskasvun keskeytymisen huonoja puolia. Sen takia Tokia aliarvioitiin koko ajan. Vaikka oli lyhyt, ei se tarkoittanut etteikö pystyisi samaan kuin pitkät. Toki oli monta kertaa nopeampi ja ketterämpi kuin liikuntaryhmän pitkät köriläät. "Harrastatko muuta kuin hämähäkkejä?" Toki kysäisi kääntäen katseensa takaisin Alexiin. Ei tämä varsinaisesti urheilulliselta näyttänyt, mutta ulkonäkö voisi tietysti pettää pahastikin. Ties vaikka Alexista paljastuisi joku maratoonari. Siinä tapauksessa Toki voisi saada seuraa jo ennestäänkin liian pitkille lenkeille. Lenkkeily oli kuitenkin mukava tapa viettää vapaa-aikaa, kun ei muutakaan tekemistä ollut - tai nyt kyllä oli.
Lenkkeily oli saanut väistyä musiikin tieltä. Mieluummin Toki kulutti aikaa Nanan kanssa harjoitellen kuin hölkäten hikisenä ympäri kaupunkia. Laulaminen oli huomattavasti hauskempaa, ainakin Tokin mielestä. Kilpailukin olisi kohtapuolin, ja harjoiteltavaa kyllä riitti vielä vaikka millä mitalla. Onneksi heillä oli pieniä apujoukkoja, kuten Kaoru. Toki ei kyllä pitänyt ajatuksesta, että kissapoika kirjaimellisesti vainosi häntä. Ei siinä mitään pahaa, jos toinen onnistuisi auttamaan heitä hieman maailmalle. Ehkä Toki pääsisi vihdoinkin toteuttamaan unelmaansa siitä laulajan ammatista.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 25, 2007 11:45:14 GMT 2
Poikasen kasvoille ilmaantui aidosti kiinnostunut, Tokiin suunnattu katse toisen kertoessa hevosharrastuksestaan, ja sievä hymykin hiipi vaivihkaa tämän kasvoille. Vai että hevosia? Kiintoisaa, vaikka Alexin oli kyllä pakko myöntää, että kyllä ne heposet vähäsen poikaa pelottivat. Aika hassua sinänsä, pelätä nyt hevosia mutta rakastaa jotain hämähäkkejä, joita yleensä kartettiin kuin ruttoa. Oh well, hän olikin tuollainen nuori kapinallinen, joka kiinnostui kaikesta oudosta ja yliluonnollisestakin. Hevosistahan poika ei tiennyt hölkäsen pöläystäkään, ainoastaan sen, että niillä oli neljä jalkaa ja ne hirnuivat. Niin, ja niillä yleensä myös ratsastettiin. "Vai sillä lailla. Minä en ole ikinä ollut hevosten kanssa tekemisissä, joten ovat vähän vieras asia minulle." Poika totesi harteitaan kohauttaen, kuitenkin herttaisen hymyn pysyessä kasvoilla, kuten aina. Olihan ratsastusta ihan hauska katsoa vaikka televisiosta, mutta ei Alex ollut ikinä hevosen kyydissä ollut. Ei, olipas - kerran pirpanaiässä äiti oli päästänyt pojan talutusratsastukseen tuttujen shetlanninponilla, jaa sen jälkeen tuo oli ruvennut miettimään maajussin uraa. Voi jestas, muisto todella hävetti poikaa. Onneksi sitä ei tarvinut sanoa ääneen.
Kun poika sitten rupesi kyselemään muista harrastuksista, hevari nyökkäsi hunajaisen hymyn kera. "Joo, kitaransoittoa ja laulamista, on oma bändikin, The Doom nimeltään. Niin ja lenkkeilen ja käyn salilla silloin tällöin, ja myös nyrkkeily on mun heiniäni.", tämä kertoi innostuneeseen sävyyn, katsellen Tokia ystävällisesti. Pääkopassaan tuo samalla hieman arvioi toisen ulkonäköä, mutta ei antanut sen näkyä päällepäin. Toinen oli kyllä suloinen ilmestys, se oli pakko myöntää. Miksiköhän Alex nykyään arvioi lähes jokaista vastaantulijaa jollain tapaa? Nah, hulluksi sitä oltiin varmaan tulossa. Tai olihan tuo aina hullu ollut, mutta kuitenkin...
//Mössöä. .___.\\
|
|
|
Post by Toki on Aug 25, 2007 12:00:53 GMT 2
Toki nyökkäsi Alexin sanoille tämän tietämättömyydestä hevosten suhteen. No, Toki oli aivan samassa tilanteessa hämähäkkien kanssa. Useimmat Tokin ystävistä olivatkin hyvin tietämättömiä hevosten suhteen. Shirokin oli pelännyt hevosia. Toki ei ihan ymmärtänyt hevospelkoa, mutta kai sitä voisi jotenkin verrata korkeanpaikankammoon - joka vaivasi Tokia erityisen vahvana. Brunette ei suostunut menemään mihinkään hevosta korkeammalle. Oman kämpän ikkunasta katsominenkin kirpaisi, varsinkin jos sattui vilkaisemaan alas. "Jos kiinnostaa, niin voin kyllä tarjoutua tutustuttamaan sinut hevosiin." Ei ollut ensimmäinen kerta kun Toki tarjoutui ratsastuksenopettajaksi. Shironkin hän oli uhannut opettaa ratsastamaan. Se olisi totisesti mukavaa jos joku kavereistakin ratsastaisi, niin ei tarvitsisi aina käydä talleilla yksinään. Yksin sattui olemaan hieman tylsää. Kyllähän siinä oli koko ajan työskentelypari, mutta ei se ollut sama juttu. Toki halusi seuraksi jonkun joka vastaisi jutteluun muutenkin kuin hörisemällä ja yrittämällä mutustaa kaikkea irtoavaa, ja ei irtoavaa.
Alexin ruvetessa kertoilemaan muista harrastuksistaan, Tokin kasvoille levisi leveä hymy. Hän ei siis ollut ainut bänditoiminnassa pyörivä. Siistiä. "Oh, olet kilpailijani!" Toki virnisti leveästi Alexille. Ei Toki suhtautunut tähän kilpailijana, ei Toki olisi edes osannut. Jotenkin se kilpailuhenki katosi, kun toinen oli niin mukava ja rento. "Minullakin on bändi. Toimin laulajana. Oikeastaan meillä on vasta jäsenten haku päällä, koska meitä on tällä hetkellä vain minä ja Nana." Toki hymyili herttaisesti Alexille. Musiikista puhuminen oli ihan mukavaa. Toki oli myös huomannut muitakin samoja harrastuksia Alexin listalla. Tokikin lenkkeili ja kävi salilla silloin tällöin. Nyrkkeilyä hän ei ollut kokeillut, eikä hänestä varmaan olisikaan siihen. Sen verran pieni ja heikko hän oli. Nyrkkeilysäkki vielä kolkkaisi hänet ennen kuin Toki pääsisi edes yrittämään säkin lyömistä. Laulajina he taisivat kyllä olla toistensa vastakohtia. Toki oli arka, mutta Alex vaikutti hyvin itsevarmalta. Todennäköisesti tämä oli kokeneempikin hommassa. Tokilla oli vielä ensimmäinen keikkakin edessäpäin. Nana saisi valaa häneen itseluottamusta niin hyvin kuin osaisi eikä se välttämättä siltikään riittäisi. Esiintymiskammosta oli vaikea päästä eroon. Kyllä opettajalle esiintyminen oli helpottanut, ja se että Nana lauloi mukana helpotti myös. Joskus Tokin olisi kuitenkin otettava niskoilleen se laulajan titteli, jotta Nana voisi olla kokopäiväinen kitaristi.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 25, 2007 22:04:50 GMT 2
Rokkikukko nyökkäsi pienikokoisemmalle suloisen hymynsä kera, naurahtaen sitten leikkimielisesti. Ajatus hänestä itsestään tiukissa ratsastushousuissa ja mustassa kypärässä huvitti poikaa suuresti, mutta ei sitä nyt täällä viitsinyt hirveää kohtausta järjestää. Sitäpaitsi Tokikin varmaan katsoisi toista kuin hullua, mikäli punapää rupeaisi räkättämään ajatuksilleen ja kieriskelemään lattialla vatsaansa pidätellen. Ja sitten tulisi iso paha kirjastotäti ja antaisi tälle lähtöpassit, ja se olisi sitten heihei ja kivojen valkotakkimiesten paikkeille. Kuitenkin, koska Alex oli hyvin avarakatseinen ja vastaanottavainen nuori, tuo päätti hyväksyä toisen ehdotuksen. Saisipahan jotain uuttakin kokeiltavaa. "Kelpaa, olisi hauskaa." Poika hymyili sulosesti silmät tuikkien, vilkaisten sitten pikaisesti ympärilleen. Ketään muita ei näyttänyt paikalla olevan, ainoastaan pyylevä kirjastotäti, joka asetteli kaempana kirjoja paikoilleen, sähisten kiukkuisesti itsekseen. Kummissaan, aavistuksen huvittuneena, poika nosti kulmiaan, joutuen sitten peittämään suunsa kädellään, ettei olisi pärskähtänyt. Vai sillä lailla, joku oli noussut väärällä jalalla sängyllä. Tuttujahan ei näkynyt, eikä täällä Ranskassa toistaiseksi paljoa sellaisia kyllä ollutkaan. Nopeasti tuo kuitenkin käänsi jälleen huomionsa samanikäiseen toveriinsa, tämä aloittaessa kertomaan omasta harrastuksestaan, joka, ihme ja kumma, natsasi juuri kohdalleen! Tämähän vain parani kaiken aikaa. Leveä hymy ilmaantui pojan kasvoille, ja tämä nyökkäsi reippaasti. "Vai olet sinäkin bändissä? Tämähän vain paranee kokoajan." Hetkinen...Oliko tämä toinen juuri maininnut Nanan? Kyllä muuten oli. "Nana? Minä olen muuten tavannut hänet, oikein mukavalta tytöltä vaikuttaa." Alex selitti innoissaan, siepaten sitten hiukan kulahtaneen laukkunsa, tonkien sitä jonkin aikaa. Pian sieltä löytyikin lompakko, jossa oli kuva kaikista bändin jäsenistä. Poika laittoi kuvan pöydälle, osoittaen sitten itseään kuvassa. "Jootota, tässähän minä olen, vieressä on paras ystäväni Kyo, bändin rumpali. Tuo pörrötukkainen tyyppi taas on meidän toinen kitaristi, Diego, ja tämä ilmeellä vetävä sinitukka on bändin basisti, Ed. Ei olla soitettu vielä vuottakaan yhdessä, mutta hyvin tullaan keskenään toimeen. Kunnon jätkiä ovat." Tuo kertoi Tokille hymyillen, antaen katseensa sitten kiertää vielä kerran kuvassa. Voi kun näillä olikin ollut hauskaa silloin, kun kuva oli otettu. Oli ollut pieni keikka juuri ennen kuvan ottoa, ja ihan fiiliksissä olivat kaikki olleet. Etenkin Diegolla oli mennyt överiksi, kun kitarasta oli mennyt kieli poikki. Alkuunhan se oli tietysti nolottanut, mutta nyt asialle jo naurettiin.
//Voe juma mitä roskaa. x} Koeta kestää...~\\
|
|
|
Post by Toki on Aug 26, 2007 10:13:01 GMT 2
"Hihi." Toki virnisti leveästi Alexille kun tämä antoi myöntymyksen heppailulle. Jes, ehkä Toki saisi käännytettyä jonkun tuttavistaan hevostenkin kannalle. Tähän mennessä kukaan ei ollut edes uskaltautunut käymään selässä. Ehkä Alex tekisi siinä poikkeuksen. Se olisi todella mukavaa. Saisi Tokikin jotain tekemistä, ja ehkä siinä saisi ruokahalun takaisin. Jatkuva laihtuminen alkoi olla hieman huolestuttavaa. Tokin pitäisi ruveta lihotuskuurille. Pitäisi vain keksiä jotain millä saisi ruokahalun palaamaan. Toki oli jo kokeillut melkeinpä kaikkea mässäilyn ja kotiruuan väliltä. Tosin kotiruoka oli vaikeampi juttu, kun Toki ei pahemmin uskaltanut vierailla kotona. Äiti taas rupeaisi paasaamaan siitä kuinka hänen pitäisi oppia pitämään huolta itsestään ja kaikkea muuta vähemmän tärkeää. Kyllähän Toki pitikin itsestään huolta, mutta entä sitten kun ei enää keksinyt mitään? Toki kiinnitti huomiota siihen, että Alex läppäisi käden suunsa peitoksi - ilmeisesti tämä yritti olla nauramatta - ja Toki vilkaisi tämän katseen suuntaan. Ensin Toki ei tajunnut yhtään mitään ja luulikin, että oli sanonut jotain huvittavaa, mikä oli saanut Alexin tyrskimään. Sitten hän huomasi kirjastotädin joka murahteli itsekseen. Vai niin, se siis Alexia huvitti. Vanhemmanpuoleinen nainen muistutti hieman Tokia pahimpina aamuina. Tokikin saattoi murahdella jos joku herätti hänet turhan aikaisin tai liian kovakouraisesti. Sisko oli ainut joka oli oppinut käyttämään tarpeeksi hienovaraisia ja kieroutuneita keinoja saadakseen Tokin heräämään pirteänä. Muille hän sitten murahtelikin.
"Juu-u," Toki vastasi alexin höpinään siitä, että tilanne oli muuttumassa koko ajan paremmaksi. Niinhän se oli. Heillä oli ainakin jotain yhteistä. Toisen sitten mainitessa Nanan, Toki kallisti pienesti päätään. "Ai jaa! Nana ei ole maininnut minulle mitään sinusta, tai sitten en vain osaa yhdistää sinua hänen kertomuksiin. Mukavaa että tunnette. Nana on loistotyyppi!" Toki virnisti leveästi ja nojasi päätään käsivarsiin, pitäen katseen Alexissa. Oli Nanan ansiota että Toki oli siinä juttelemassa Alexin kanssa, joten Toki olisi taas lisää kiitollisuudenvelassa jääräpäiselle punapäälle. Tämä oli saanut elämän maistumaan taas elämisen arvoiselta. Toki seurasi tiiviisti kun Alex kaivoi lompakkonsa ja esitteli bändin jäsenet. Voisi olla ihan hauska päästä katsomaan joskus kun pojat harjoittelivat. Saattaisi erota aika paljon Nanan ja Tokin riehumisesta ja leikkimisestä. Harkat olivat lähinnä vitsailua ja nauramista. Toki ei edes ollut varma missä välissä he oikein ehtivät harjoitella, mutta jotenkin taidot vain karttuivat koko ajan! "Hmm, voisi olla hauska nähdä joskus kun esiinnytte. Voisin ottaa mallia, sinä kun tunnut olevan hieman kokeneenpi tässä hommassa." Toki ei ollut laulamista pahemmin harrastanut ennen Nanan tapaamista. Ainoastaan suihku oli todella ylpeä Tokin laulutaidoista, ja se toimikin hyvänä yleisönä.
"Kävisikö jos tulisin joskus seuraamaan viattomasti sivulta?" Toki hymyili sievästi Alexille. Jos ei puhumalla, niin sitten vaikka flirttailemalla. Toki halusi tietää lisää Alexista ja tämän taidoista. Jos poika oli läheskään yhtä hyvä esiintyjä kuin hauska, niin Toki tulisi nauttimaan tämän katselemisesta. Ties vaikka siinä oppisikin jotain esiintymisestä, tai sitten ramppikuume nousisi entistäkin korkeammalle - tai sitten ei. "Voisi olla rentouttavaa nähdä vaihteeksi jonkun muun esiintyvän kun olen itse niin hermoheikko lavaesiintyjä." Tokin oli pakko naurahtaa itselleen. Oli siinäkin laulaja kun pelkäsi pyörtyvänsä lavalle jo ennen kuin keikka oli edes lähimaisemissa.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Aug 31, 2007 16:50:15 GMT 2
Poika soi Tokille hetki hetkeltä enemmän kiinnostustaan keskustelun ruvetessa rullaamaan yhä paremmin ja paremmin. Tästähän voisi kehittyä vaikka millainen ystävyyssuhde, eikä nuorukainen pistäisi missään nimessä sitä pahakseen - Toki vaikutti nimittäin älyttömän hyvältä tyypiltä, jonka kanssa viettäisi aikaansa mieluusti useamminkin. Suostuisikohan toinen joskus vaikka kahvilla käymään, viattomassa mielessä, tietenkin? Pitäisi kysyä jossakin välissä, kunhan ensin vähän höpöttelisi ja tutustuisi vielä paremmin. Ei saisi antaa liian innokasta tai päällekäyvää kuvaa, ei missään nimessä - muutenhan toinen saattaisi säikähtää toisen liiankin reipasta ja itsevarmaa suhtautumista, ja juttu saattaisi tyssätä siihen. "Onhan se hyvä tyyppi, totta kai. Silloin kivat hiuksetkin." Alex virnisti hyväntahtoisesti omille sanoilleen, mutta olihan se totta, ainakin punapään näkökannalta. Nanan hiukset tosin taisivat olla vielä aavistuksen leiskuvammat kuin amerikkalaissyntyisen pojan, mutta entä sitten? Erikoiset, ainoaa laatuaan.
Ilmeisesti Alex oli bändikuvineen tehnyt Tokiin ainakin jonkunmoisen vaikutuksen, kun toinen yhtäkkiä kysyikin, voisiko joskus tulla katsomaan näiden soittamista. Se sai hevipojan naamalle hunajaisen, suloisen hymyn. "Ilman muuta, meidän keikkailujahan saa aina tulla katsomaan. Ties vaikka faniksi rupeaisit." Tämä naurahti, sillä ei oikeastaan uskonut toisen pitävän heidän musiikistaan mitenkään kovin paljoa. Toinen ei nimittäin ainakaan Alexin silmiin näyttänyt miltään hevi -diggarilta, tosin ainahan niitä 'ulkonäkö voi pettää'-tapauksiakin saattoi tulla. Olihan eräs tyttökin joskus, Lily nimeltään, paljastunut suureksi Korn-faniksi, vaikka muuten typykkä oli näyttänyt aivan normaalilta tytöltä, sellaiselta kiltiltä ja herttaiselta, joka purkkapoppia kuuntelisi. Hetkinen, miksi Alex ajatteli normaalia? Ei kai sellaista ollutkaan, ei nykymaailmassa. Jokainen oli erilainen yksilö, joten oli kerrassaan naurettavaa puhua normaalista. No, ehkä massateini olisi ollut siinä tapauksessa parempi sana kuvaamaan sen tytön ulkonäköä - se tosin kuulosti aika kuivalta nimitykseltä niinkin mukavalle tyypille, kuin mitä Lily oli loppujenlopuksi ollut.
"Ei siinä mitään, esiintymällähän sitä oppii ja tottuu, tosin hyvö itsetunto on kaiken perusta." Poika hymyili herttaisesti, sukien ajatuksissaan hiuksiaan. Normaalisti suklaanruskeiden silmien katse pörräsi Tokissa ja tämän kasvoilla, ja hetken poika katsoi pienempää suoraan silmiin - nopeasti tuo hetki kuitenkin oli ohi, mutta sama hymy naamalla koko ajan pysyi. "Sulla on muuten kiva fleda," Alex sitten sanoi samalla käsiään kohti kattoa venytellen, huokuen sitä tuttua Alexmaista hyväntuulisuutta ja rentoutta. Äänessä oli mukana leikkisyyttä, mutta positiivisessa mielessä vain - ei pojalle olisi tullut mieleenkään haukkua toisen hiuksia, noin suloiset kun olivat.
|
|
|
Post by Toki on Sept 3, 2007 17:04:49 GMT 2
"Saa nähdä. Eihän sitä koskaan tiedä." Toki voisi kyllä aivan hyvin fanittaa Alexin tapaista rentoa ihmistä, mutta että ihan tämän bändiä? Toki ei oikein ollut ihmisiä jotka olivat fanaattisia johonkin. Ei musiikki voinut mitenkään luokitella materiaan, mutta jotenkin se ei vain ollut Tokille niin tärkeää, ainakaan kuuntelun ohella. Laulaminen sitten olikin täysin toinen asia. Sinänsä musiikki oli tärkeää, se yhdisti Tokin ja yhden hänen rakkaimmista ystävistään. Siinä oli jo hieman syytä pitää musiikista. "Voisin oikeasti tulla joskus katselemaan, ihan näin mielenkiinnosta." Alex ei vaikuttanut aivan purkkapopparilta, mutta eipä Tokikaan mitään purkkapoppia tehnyt. Ehkä he löytäisivät jotain yhteistä. Ja Toki oli kyllä hyvin avoin musiikin suhteen, joten kyllä hän kuuntelisi, vaikka sieltä sitten purkkapoppia paljastuisikin. "Uh." Olisi ollut aivan sama jos Alex olisi potkaissut hyvin tarkasti Tokia haaroväliin kun tämä sanoi, että hyvä itsetunto oli kaiken perusta. No niin, kuten sanottua, Tokilla oli ääni, ulkonäkö, mutta karisma uupui ja pahasti! "Jaa... Saa nähdä mitä tulee. Kaikkialla muualla sitä kyllä löytyy, mutta laulaminen on jotenkin vaikeaa. Kai siihenkin sitten tottuu..." Toki hymyili hieman hämmentyneenä Alexille. Jos toinen kerta sanoi, että siihen tottui ja oppi, niin Tokihan piru vie tekisi sen! Hän rupeaisi nauttimaan esiintymisestä, ja oppisi pitämään hauskaa lavalla. Sitten hän voisi olla ylpeä kun Lucas kehuisi häntä. Hih, siinä oli jo yksi syy päästä eroon esiintymiskammosta. Nanan avulla se varmasti onnistuisikin.
"Eh?" Toki kohotti katseensa Alexiin ja pieni puna levisi bruneten poskille. Oliko toinen vitsaillut vai tosissaan? Toki näytti kirjaimellisesti tytöltä nykyisen hiustyylinsä kanssa. No, ehkä Alex piti näteistä pojista. Tai sitten se ei ollut mitään henkilökohtaista. "Heh, en ole vähään aikaan jaksanut leikata hiuksiani, niin ne ovat hieman päässeet kasvamaan." Toki hymyili rehellisesti Alexille. Toinen oli mukavaa seuraa, vaikka Toki ei oloaan täysin varmaksi vielä tuntenutkaan. Vielä hieman avonaiset haavat estivät luottamasta samantien toiseen, vaikka Alex ei kyllä osoittanut mitään vihjeitä siitä, että aikoisi mukiloida tai raiskata Tokin samantien kun he olisivat kahden kesken. Ei, tuskinpa Alex tekisi mitään sellaista. Tokia rupesi hieman häiritsemään se, että Alexkin oli häntä reippaasti pidempi. Toki tunsi itsensä entistäkin lyhyemmäksi ja pienemmäksi - sekä huomaamattomammaksi. Joku kaunis päivä joku kävilisi pokkana hänen päältä ja huomaisi kysyä vasta jälkeen päin, että hei astuinko jonkin päälle? Huoh, Toki inhosi olla lyhyt. Hän oli varmasti yksi Saint Lyonsin lyhyimmistä pojista, ellei ollut jopa lyhyin.
Toki kohotti katseensa Alexiin ja tarkasteli vaihteeksi tämän silmiä. Ruskeaa, herttaista. Tosin Alexin toisen silmän piilolinssi hieman karmi Tokia, mutta eiköhän senkin kanssa oppisi elämään. Toki ainakin tahtoi yrittää, koska ei hän aikonut häätää Alexia seurastaan moisen pikkuseikan takia. Tokin oli kyllä pakko myöntää, että Alexin silmät olisivat olleet herttaiset ihan ruskeina. Toki olisi pitänyt siitä. Hän ei pahemmin ruskeasilmäisiä poikia tuntenutkaan. Ruskea oli jotenkin tunteikkaampi kuin Tokin oma vihreä. [hohhoh, meneepä syvälliseksi. *haukottelee*] "Hei, mitä sanoisit jos lähdettäisiin kahville tai jotain? Minulta ei ainakaan opiskelu täällä suju. Ellet sitten halua jäädä lukemaan?" Toki kysäisi kevyesti Alexilta. Mitäpä sitä turhaan kainostelemaan. Alex kieltäytyisi jos ei haluaisi Tokin seuraa, tai suostuisi, aivan miten parhaaksi näki. Toki halusi vain tietää toisen mielipiteen asiasta. Brunette olisi mielellään viettänyt hieman aikaa ulkoilmassa.
|
|
Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Sept 10, 2007 17:36:40 GMT 2
//Ei ole oikein ollut inspiraatiota tänne vastailla, joten suuret anteeksipynnöt keston puolesta. .__.\\
Allu virnisti toiselle leikkimielisesti tämän selitellessä pojulle siitä, että voisi oikeasti tulla katsomaan The Doomin mahtavaa keikkailua sun muuta. Hevipoika naurahti kevyesti ja nyökkäsi Tokille. "Tule ihmeessä, sittenpähän näet. Kai siinä samalla jotain oppiikin kun muiden säätöä seuraa." Poika naurahti. Säätöä, sitä jos mitä se oli, tosiaankin. Joskus meni aivan överiksi, eikä mistään tullut mitään - toiset tyypit saattoivat joskus pari kaljapulloa kulauttaa, ja kännissä meno sitten hurjaksi menikin. Alex kuitenkin varmistaisi, että silloin kun vierailijoita olisi, yksikään ei nauttisi alkoholia. Ties vaikka joku keksisi muuten vaikkapa yrittää raiskata innokkaita fanejaan.
Alex katsoi toisen reaktiota hiukan hämillään. Auts, oliko hän sanonut pahasti? No, onneksi tämä taisi aika äkkiä toipua Allu-pojan heitosta, tai siltä se ainakin vaikutti. Kait. "Tottuu tottuu, ehdottomasti. Muistan, kun meillä oli ensimmäinen pieni keikka - kaikkia jännitti älyttömästi, tosin mä olen soitellut jo toisessa bändissä aiemminkin, Amerikassa, nimittäin, niin ei ollut niin paha jännitys ku niillä muilla jätkillä." Poika hymyili suloisesti Tokille ja haroi samalla hiuksiaan. Niskaa oli alkanut jomottaa syystä tai toisesta, ja nopeasti poika hieraisi niskojaan. Aijai, olikohan sitä tultua liikaa moshattua musiikin tahdissa? Ilmeisesti, tosin saattoi tämä johtua koneella istumisestakin. No, oli miten oli, siihen tuskin voisi vaikuttaa juuri nyt. Ilme vaihtui peruslukemilta aurinkoiseen virnistykseen toisen ruvetessa pulpattamaan hiuksistaan ja siitä, että olivat vähän päässeet kasvamaan. Nuorukainen itse nimenomaan yritti hiuksiaan kasvattaa, tosin eivät nekään liian pitkiksi saaneet kasvaa, oli muutenkin aina silloin tällöin riesaa. Ainahan ponnarit sun muut oli keksitty, mutta jotenkin se ei tuntunut luonnolliselta vaihtoehdolta Alexin kaltaiselle metallistifriikille. Ei, kyllä nämä pitäisi aivan auki pitää. "Jaa-a. Itselläni on hiusten kasvatus meneillään, voisivat vielä aavistuksen kasvaa. Voisi kai värjätäkin jossain vaiheessa, kunhan ylimääräistä rahaa kertyisi. Maksaa niin pirusti tällaisten pitkien hiusten värjääminen," tämä sanoi irvistäen sitten hieman. Tosiaan, lyhyissä hiuksissa olisi sekin hyvä puoli, että niitten värjääminen tuskin maksoi niin paljoa kuin pitkien värjäys. Tosin, Alex ei ollut koskaan aiemmin hiuksiaan väräjnnyt kuin vappuväreillä, että ehkäpä nyt olisi jo aikakin vähän tyyliä uudistaa.
Seuraava ehdotus oli kuin musiikkia korville. Hymy tuntui ulottuvan korviin asti punapään katsoessa Tokia, ja kevyen nyökkäyksen tehostuksella tämä sanoikin: "Mikä ettei, hyvältä kuulostaa." Poika nosti laukkunsa syliin ja heitti olalle, valmiina lähtemään koska tahansa. "Onko toista ehdotusta sen kahvilla käynnin lisäksi? Kyllä sekin kelpaa, kunhan vain tuumin, että miten olisi vaikkapa puistoon meno tai vastaava?"
//Yhtä isoa takkua koko teksti...\\
|
|
|
Post by Toki on Sept 21, 2007 16:41:39 GMT 2
[sama ongelma tällä suunnalla, joten pahoittelen kestoa. >.<]
Toki virnisti leveästi kun Alex rupesi kertoilemaan ensimmäisestä keikastaan. Kaipa se tuli kaikilla se pieni jännitys, Tokilla se oli vain hieman rajumpaa kuin muilla. Kyllä siihen tottuisi, Toki pistäisi itsensä tottumaan siihen. Ei se voinut niin vaikeaa tehdä sellaista mistä oikeasti tiesi nauttivansa ja mitä halusi oikeasti tehdä. Toki oli haaveillut tästä mahdollisuudesta niin kauan kuin vain muisti, ja nyt se oli käsillä - ja mitä pikkuinen teki? jänisti? Ei se käynyt päinsä. Toki kyllä selviäisi haasteesta jonka maailma oli hänelle heittänyt. "Niinhän se taitaa olla. Kai se jännittäminen on ihan terveellistä." Toki hymyili ja kallisti hieman päätään katsellen pitkään Alexia. Pojasta saattaisi oikeastaan saada oikein mukavan kaverin. Ainakin tämä oli sosiaalinen ja taisi jopa oikeasti olla kiinnostunut Tokista. Mikäpäs siinä. Toki ei voinut kehuskella tämän hetkisillä ihmissuhteilla, kun kämppiskin oli lähtenyt edes lappua jättämättä. Kaipa pieni brunette kävi vain liikaa muiden hermoon, tai jotain. Ei Toki itstekään oikein tiennyt mikä siinä meni aina väärin. Alexin hiusten värjäämisasiaan Toki ei oikein osannut sanoa mitään. Hän ei itse ollut ikinä värjännyt hiuksiaan, koska oli ihan tyytyväinen omaan luonnollisen oranssiin sävyynsä. Tosin pieni liika oranssi sävy siinä oli, varsinkin auringonpaisteessa. Eipä kukaan ollut kylläkään siitä tullut huomauttamaan, joten eipä kai se ketään haitannutkaan. "Niinhän se taitaa olla." Toki hymyili Alexille ja antoi sitten katseensa kiertää hetken hiljaista kirjastoa. Toki voisi suunnata suoraan lähimpään ruokapaikkaan. Alkoi olla hieman nälkä, mikä oli kyllä aika erikoista. Toki ei ollut viimeisiin viikkoihin edes huomannut sitä, että oli jättänyt syömisen hieman pienemmälle huomiolle. Olihan hän lihonut jo nyt hieman menetettyjä kiloja takaisin, mutta kyllä normaaliin oli vielä matkaa. Lihaksiakin pitäisi kasvattaa.
Alex näyttikin oikeasti innostuvan ehdotuksesta lähteä kahville, tai ainakin punapään hymy oli sitä luokkaa. Toki piti Alexin kaltaisista ihmisistä, jotka ilmaisivat tunteensa selvästi. Hän itse kuului niihin pidättyväisiin ihmisiin, eikä hän esimerkiksi ikinä kertonut kenellekään jos jokin painoi mieltä - usein se jäi vielä muilta huomaamattakin. "Tottakai voimme jonnekin muualle. Ensimmäisenä tuli vain mieleen jokin ruokapaikka, kun en ole oikeastaan tänään pahemmin syönyt, ja muutenkin pitäisi saada hiemaan lihaa luiden päälle." Toki virnisti Alexille ja nojasi käsiensä varassa puiseen pöytään. "Mutta tietty voimme mennä puistoonkin, kyllä se käy." Toki ei ollutkaan käynyt pitkään aikaan puiston suunnalla. Nyt kun ei tullut edes juostua, niin reissut sille suunnalle olivat käyneet hyvin harvoiksi. Pitäisi ehkä aloittaa lenkkeilykin uudelleen, samoin tanssi. Lihasten kasvattaminen ei kuulostanut ollenkaan pahemmalta. Toki inhosi olla laiha, tai ainakin niin laiha kuin hän tällä hetkellä oli. Hmm, siinä olisikin vähän tehtävää, että saisi elämänsä takaisin raiteille.
"Joo, oikeastaan puisto kuulostaa ihan mukavalta vaihtoehdolta. Eipä tässä tuppukylässä paljoa tekemistä löydy." Toki otti vasta nyt mallia Alexin repun pakkaamisesta ja vilkaisi kirjapinoa pöydällä. Näh, kyllä hän pystyisi kirjoittamaan jotain päästäkin. Hän voisi selittää jotain siitä kuinka Napoleon kävi nunnien pyörittämää tyttökoulua. Noh, ehkä siitä ropsahtaisi jo muutama piste. Toki ainakin todistaisi tietävänsä pieniä yksityiskohtia herra N:n elämästä. Huuhaa, ketä kiinnosti? Toki soi kirjapinolla happaman mulkaisun ja nosti sitten olkalaukkunsa lattialta. Brunette tarkisti että laukussa oli kaikki paikoillaan - kierrevihko, penaali, kamera sekä paperilehtiö yhtäkkistä inspiraation purkausta varten. Kaikki oli pakoillaan ja Toki laski laukun läpän kiinni ja naksautti soljet kiinni. Hän olisi valmis lähtemään kun Alex olisi.
|
|