Maailmaa pakoon kirjojen luokse (sovittu)

[Edwina]

Edwina juoksi käytävää pitkin kohti kirjastoa.Hän hidasti askeliaan ja suuntasi kulkunsa kohti kirjaston nurkkapöytää jossa ei ollut ketään. Hän istahti tuolille ja huokaisi syvään.Tänään ei ollut mikään huippupäivä. Edwina mietti itsekseen.
Ensin opettaja oli ollut huonolla päällä.Tunnin päätteeksi hän oli pari kertaa kaatunut ja ruokalassa oli ruoka loppunut juuri silloin kun hän tuli syömään ja se inhotti myös.Hän huokaisi uudelleen.

Edwina muisti miksi oli tullut kirjastoon.Hän oli tullut kaikkea ulkopuolista maailmaa pakoon ja tekemään läksyjä ja niiden oheella esitelmää Sheakespearistä.Miksiköhän opettajan piti aina antaa hänelle kaikki ylimääräiset esitelmät?Edwina mietti.

[Dane]

Dane Dawson istui pyöreässä pöydässä keskellä kirjastoa. Eteensä se oli saanut biologian kirjan. Maikka oli laittanut poikarukan kirjoittamaan viisi sivuisen esitelmän jostain mistä tällä ei ollut hajuakaan, koska kundi nyt sattui jäämään kiinni oma toimisen loman ottamisesta toisin sanoen lintsaamisesta. Nöpönenä naputti kynän päällä pöydän pintaa ja haroi pörröisiä hiuksiaan. Päälleen jätkä oli saanut sen kammottavan koulupuvun, jota oli joutunut käyttämään jo muutaman päivän ajan. Silti kroko kengistä ei oltu luovuttu. Pakkomielle? Ehkäpä, mutta niin kauan kun se ei jätkää itseään häirinnyt hän antoi olla. Jostain kuului askeleita ja katse nousi edessä olevasta kirjasta. Varsin sievä mustahiuksinen neito istahti nurkkapöytään. Danen katse tutkiskeli tyttöä hetken. Tämä oli arviolta pari vuotta nuorempi kuin nuorukainen itse.

Huokaisten kroko kenkäinen poika nousi pöydästään ja käveli tytön pöydän luokse napaten tämän edessä olevan paperin. (Mä nyt oletan, että sillä sellanen on, jos se kerta on tullut tekemään jotakin esitelmää. Muoksin erillaiseksi jos ei ole.) Jätkä joutui kumminkin toteamaan ettei paperi oli täysin tyhjä. Tylsä ja valkoinen - niin kuin ne tavallisesti olivat. Tyhjä paperi päätyi takaisin tytön nenän eteen ja nöpönenä istahti tätä vastapäätä. "Vaikuttavaa neiti. Saat varmasti kympin esitelmästä, jossa ei ole sanan sanaa." Poika virnisti iskien silmää leikkisästi ja nosti samalla jalkansa viereiselle tuolille. Naistennaurattaja, mutta entäs sitten? Silmissä räiskyi nauru ja katse tutki tyttöä suhteellisen uteliaasti.

[Edwina]

(eipä tuo haitanut)
Edwina katsahti ylös pöydästä ja huomasi noin häntä vuoden tai kaksi vanhemman pojan tulleen pöydän luokse.Poika oli ottanut tyhjän paperin jolle Edwinan oli aikomus kirjoittaa jotain, mutta ei saanut mitään päähänsä. Jaahas,mitäköhän vielä käy tänä päivänä.tyttö mietti tuskastuneena.
"Kiitos,mutta en ole vielä edes aloittanutkaan." Edwina sanoi ja lisäsi hiljaa mielessään enhän edes tiedä mistä kerron.
Edwina katsoi poikaa jonka silmissä räiskyi nauru.

[Dane]

"Onnitteluni sen johdosta." Jätkä virnisti ja kallisti päätään. "On se kiva, että joku edes sentään ottaa opiskelun vakavasti." Olkiaan kohauttaen Dane vilkaisi tyttöä. "Kutsuvat Daneksi, sukunimellä et sitten tee yhtikäs mitään, joten sen mainitseminen lienee melko turhaa." Pojan esittäytymiset olivat aina enemmän tai vähemmän omalaatuisia. Ainakin erottui joukosta, mutta se jääköön muiden päätettäväksi erottuiko jätkä positiivisesti vai negatiivisesti joukosto.

[Lyhyttä, mutta mun inspis on taas kadonnut jonnekkin. :S]

[Edwina]

Edwinalta meni hetki tajuta mitä poika oli sanonut.Äkkiä hän ravisti päätään.
"Edwina" hän sanoi ja hymyili.
"Pakko tunnustaa että opettajat ovat olleet ilkeitä ja kun on muutenkin omia huolia." Edwina sanoi ja ihmetteli miksi hän ylipäätänsä olikaan sanonut tuon.Edwina nolostui.
"Etkö sinä tykkää tästä paikasta? " tyttö kysyi pojalta.

[Dane]

Edwina, ihan nätti nimi ja puki mustahiuksista tyttöä. "Vai Edwina?" Jätkä tuumi ääneen ja hieroi mietiskellen leukaansa. "Sehän on niiden tehtävä. Olla ilkeitä ja rajoittaa oppilaiden vapaa-aikaa mahdollisimman paljon määräämällä esseitä, sun muita." Hajamielisesti olkiaan kohauttaen Dane katsahti tyttöön. Kundi hymähti hiljaa ja pudisti päätään. "Kuka nyt ylipäätään pitää koulusta?" Kysyvä katse kohdistui vastapäätä istuvaan. Dane vilkaisi ympärilleen ja kavoi sitten askin esille. Kirjastossa tupakointi ei ehkä ollut sallittua, mutta tupakkahammasta kolotti, eikä nuorukainen jaksanut raahautua uloskaan polttelemaan.

Jätkä nappasi yhden syöpäkääryleen huuliensa väliin ja yritti samalla etsiä housujensa taskusta sytkäriä, mutta tuloksetta. Poika pyöritteli savuketta huuliensa välissä vilkaisten sitten samalla vastapäätä istuvaa tyttöä. Huokaisten savuke löysi tiensä takaisin askiin ja aski housujen taskuun. No, säästyisipä myöhemmälle ainakin. Jotain positiivistä siis.

[Edwina]

"No ehkäpä,mutta en ymmärrä että juuri minun päälleni laitetaan kaiken maailman esseitä jostain ihmeen Sheakespearistä.Muiden oppilaiden ei tarvitse tehdä mitään." Edwina sanoi.

Edwina huomasi kun poika otti tupakan ja etsi sytkäriä.Hän huomasi pojan katseen ja pudisti päätään.

"Ehkäpä minun olisi aika pitää joskus lomaa opiskelusta ja keskittyisin etsimään uusia kavereita." tyttö mutisi hiljaa.
"Oletko ollut täällä jo kauan? " tyttö tiedusteli pojalta.

[Dane]

Dane kallisti päätään aavistuksen verran. "No, se on sääli se, mutta minä en ole oikea ihminen pohtimaan sitä miksi opettajat laittavat sinun päällesi kaiken maailman esitelmät ja muut oppilaat eivät joudu tekemään mitään." Jätkä hymyili pahoittelevasti ja vilkaisi erään hyllykön luona hääräävää kirjastonhoitajaa. Mahtoi elämä olla tylsää, kun joutui päivästä toiseen hääräämään pelkkien kirjojen keskellä. No, Danesta nyt kaikki muukin oli varsin tylsää eli lähtekäämme ihan siitä ensimmäisenä.

"Älä rupea saarnaamaan minulle tupakan poltosta." Poika murahti huomatessaan tytön pudistavan päätään. Syöpäkääryle pyöri huulien välissä, kun käsi koitti etsiä sytytintä housujen taskusta. "Tiedän kyllä kuinka se vaikuttaa elämään pidemmällä tähtäimellä." Olimme siis ilmeisesti joskus olleet terveystiedon tunneilla? Ja ilmeisesti sieltä oli jäänyt jotakin korvien väliin.

Danelle nyt oli aivan sama ottaisiko joku lomaa opiskelusta ja keskittyisi etsimään uusia tuttavuuksia. "Se on täysin neidin oma asia." Poika kohautti olkiaan ja vilkaisi sivusilmällä pöydän toisella puolella istuvaa tyttöä. "Muutaman päivän. Entäs sinä?"

[Edwina]

Kun tyttö kuuli pojan sanat ettei hän saisi alkaa saarnaamaan,silloin hän purskahti naurun.Hänen mielestään poika oli todella huvittava kun hän puuttui joka asiaan.

Äkkiä hän lopetti nauramisen ja katsoi poikaa.
"Tulin eilen.Tiedätkö muuten mitään hyviä paikkoja joissa voisi illalla huvitella tai vapaa-ajalla?" hän sanoi

No niin, nyt en keskity enään niin paljon kouluun vaan hoidan sen jotenkuten.haluan etsiä uusia ystäviä.tyttö mietti.
"Onko sinullakin joku esitelmä vai? " edwina kysyi toiselta

[Dane]

Dane pyöräytti silmiään ja hieraisi niskaansa erittäin vaivautuneesti. Huokaisu karkasi pojan huulien välistä, kun hän vilkaisi pöydän toisella puolella nauravaa tyttöä. Hammastaan purren jätkä yritti hillitä itseään. Mikähän taas nyt oli ollut niin hauskaa? Niin, ja kyllä huumorintaju oli tällä hetkellä enemmän tai vähemmän hukassa. Tästähän puuttuisi vielä joku, jonka kurkkuun voisi hypätä kiinni. Miten niin muka ongelmia oman agressiivisuutensa hallitsemisessa? No, okei myönnettäköön ehkä vähän.

Poika loi puoliksi huvittuneen katseen tyttöön ja kohotti aavistuksen kysyvästi kulmiaan. Ai tiesikö hän? "Totta kai tiedän, mutta se on eri asia viihtyykö neiti itse sellaisissa paikoissa." Todellisuudessa jätkää ei ollut kiinnostanut ollenkaan lähteä seikkailemaan Ranskan yöelämään vaikka täällä saattaisi päästä johonkin baariin sisään. Kotipuolessa joutuisi odottamaan vielä muutaman vuoden.

"On, mutta yritäppä kertoa asiasta josta et tiedä paskan vertaakaan." Poika totesi hieman poissaolevasti. Niinpä, kuinka saattoi kertoa asiasta josta ei tiennyt hölynpölyäkään? No, Dane kyllä repäisisi jotakin erittäin fiksua paperille ennemmin tai myöhemmin. Mutta fiksukin oli niin suhteellinen käsite, että se tarkoitti eri ihmisille eri asiaa. Huoh, hankalaa.

[Edwina]

"Sanotaanko nyt näin että en yleensäkään saarnaa kenellekkään mistään tupakanpoltosta.En ainakaan tähän mennessä." tyttö sanoi.
"Onko minussa jotain huvittavaa vai? " tyttö kysyi ja hymyili.
Joku oli sentään saanut tytön nauramaan. Se oli hyvä asia.

"No ajattelin lähinnä semmoisia paikkoja jossa voisi vain oleskella ja jutella kavereiden kanssa,mutta ei koulun sisällä." tyttö sanoi ja hänen silmissään räiskyi nauru ja ilo.

"Mistä aiheesta sinä teet?" tyttö kysyi toiselta pöydän toisella puolella.
(häivyn kun peli on jumissa.)