Post by Françoise Athénaïs on Jun 12, 2007 21:40:53 GMT 2
//Elikkä tämä peli on vapaa. Kuka vain voi liittyä//
Kuuma, pölyinen ilma iski heti hänen keuhkoihinsa. Ilmassa tuoksui kirjojen ummehtunut haju, ja astuessaan pehmeiden nojatuolien ja lukulamppujen maailmaan Athy ei voinut itselleen mitään vaan kiihdytti askeliaan, joita piti normaalisti tasaisen tappavina, koska piti mekaanisuuden tuomasta tunteesta, jonka yhdisti loogisuuteen. Samalla tavalla kuin istuminen auttoi Poirotia ajattelemaan noilla harmailla aivosoluillaan, niin häntä auttoi käveleminen. Tasaisen tappava käveleminen. Athy hymyili sisäisesti kuvitellessaan miten vuoden loppuun mennessä hänen koulun asuntoonsa olisi jo muodostunut syvä ympyräinen vana kaikesta kävelystä.
Nuori nainen etsi katsellaan vapaata nojatuolia, ja nähdessään yhden lähellä klassisten romaanien hyllykköä hän istui alas. Istuessaan hän tarkisti vielä olivatko hänen isot neliskulmaiset tekolasinsa yhä silmillä, ennen kuin antoi itsensä nousta selailemaan romaaneja hyllykössä.
Selaillessaan H-kirjaimen kohdalla olevia kirjoja hän nappasi paksun teoksen, joka ei näyttänyt tutulta ja selasi sivuja läpi kun ohut räikeän värinen paperiliuska tipahti välistä.
Athy rypisti kulmiaan ja kumartui nostamaan liuskan, kun tajusi sen olevan pornoa.
Tyttö kohotti kyynisesti kulmiaan ja naurahti kylmästi jättäen liuskan maahan. Aivan kuten hän olikin arvellut, ei koulussa mahtanut olla montakaan ihmistä kunnollisilla aivosoluilla varustettuna. Joku raukka, luultavasti testosteronin orja oli yrittänyt luultavasti tehdä vaikutuksen isoon tissipariin, jotka oli sattunut huomaamaan tunnilla ja lukenut todella härskejä lehtisiä voidakseen verrata niiden vääristyneitä naishahmoja, isoja silikonijumalattaria kohteensa.
Athya nauratti hänen kuvitellessaan hintelän hahmon tärisevini hikoilevine sormineen pitelemässä kaunokirjallista romaania käytävällä vaanien unelmiensa kohdetta.
Tyttö istahti nojatuoliin ja avasi romaanin suupielen nykiessä uhkaavasti, ja korjasi isojen neliskulmaisten tekolasiensa asentoa. Miehet, miehet, miehet...Suurinosa ajatteli aivoillaan vasta siinä vaiheessa kun ei enää toinen ajatteleva asia toiminut. Athy salli itsensä hymyillä kyynisesti ja keskittyi sitten romaaniin upoten pikkuhiljaa sanoja vilisevään maailmaan.