Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 10:56:58 GMT 2
Dorine punehtui entisestään Kaorun sanoista. Sitten hän muisti, että vaikka kirjasto näyttikin autiolta ja olevan vailla juorukuningattaria, seinillä oli korvat ja ulkonäkö saattoi pettää. Kenties yksi noista pullonpohjalinssisistä hissukoista, jotka nyt olivat täysin keskittyneet matemaattisiin kaavoihin toisella puolen kirjastoa, repäisisi rakennuksesta päästyään hikipingon naamarin kasvoiltaan ja rientäisi ystävineen kahvilaan kertaamaan uusimpia juoruja. Varmuuden vuoksi Dorine vetäytyi takaisin omalle puolelleen pöytää ja virnisti pienesti.
"No jaa, alku on aina hankalaa", tyttö sanoi ja kohautti olkiaan. Kyllä hänkin muisti, miltä oli tuntunut siirtyä harrastelusta kilpailemiseen. Treenit olivat vaikeutuneet ja sekä kunto- että halliharjoitukset olivat muuttuneet kerta heitolla monta kertaa raskaammiksi. Silloin 14-vuotiaalle tytölle oli ollut kohtalaisen rankkaa hyppiä kolme kertaa viikossa tasajalkaa 500 askeleen kivirappusia ylös ja alas. Dorine hymyili itsekseen muistolle.
"Ai niin! Tule koska vaan haluat." Dorine oli tosiaan unohtanut, että oli joskus syksyllä luvannut viedä Kaorun jäähallille. Kenties nautitulla alkoholilla oli osuutta asiaan. "Sinulle voi tosin tulla vähän tylsää.." hän jatkoi mietteliäänä. Nykyään hän yritti viettää mahdollisimman paljon aikaa jäähallilla, mutta suurin osa siitä ajasta meni lihaskunnon ja perusjuttujen harjoittelemiseen, eikä huimiin hyppyihin tai taidokkaisiin piruetteihin. Askelharjoittelun katsominen voisi alkaa kyllästyttää asiaan perehtymätöntä nopeastikin.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 11:07:55 GMT 2
"Kyllä tulen ja varmasti. Ja tuskin minä kyllästyn. Ja ainahan voin kehittää itselleni jotain tekemistä. Tahtoisin vain viettää enemmän aikaa kanssasi." Kaoru hymyili suloisesti Dorinelle. Kaoru oli tosiaankin viime aikoina jättänyt Dorinen hieman vähemmälle huomiolle. Siihen olisi kyllä luvassa parannusta. Kaoru oli sen verran kiitollisuudenvelassa tytölle, että! Vaikka Dorine väittikin, että he olivat tasoissa, ei Kaoru sitä sisäistänyt. Kaorulla olisi tuhat asiaa mistä tämä voisi kiittää Dorinea, eikä se siltikään riittäisi. Aina löytyisi jotain uutta kiitettävää.
"Ai niin! Minun onkin pitänyt antaa eräs asia sinulle." Kaoru nappasi laukkunsa lattialta [[Kyllä, sillä oli laukku mukana ^^;]]. Poika alkoi kaivella laukun sivutaskua ja sai käteensä kirjekuoren, jonka päälle oli tekstattu kauniilla käsialalla; Dorine. Kaoru ojensi kirjekuoren Dorinelle ja hymyili leveästi. "Se on valokuva rannalta. Ei sinä päivänä kun saimme sovittua välimme, mutta samanlaisella ilmalla. Ajattelin, että..." Kaoru ei oikein tiennyt miten muotoilisi sanansa. Kaorulle itselleen valokuva oli itsestäänselvä muisto Dorinesta, mutta ehkä tyttö ei tajuaisi sitä? Kaorulla oli muutenkin outo maku valokuvaamisessa. Tässäkin kuvassa oli ankean näköinen ranta, ja hiekalla lojui tupakka-aski, todennäköisesti sama jonka Dorine oli heittänyt pukukopista, ja meri raivosi taustalla. Angstikasta monet sanoisivat, mutta Kaorulle se oli yksi kaunis muisto rakkaimmasta ystävästään. Kaorulla oli mitä ihmeellisin tapa kerätä muistoja. Pojan pitäisi varmaan loikkia joku päivä kuvaamaan kirjastoakin, jotta muistaisi tämänkin päivän.
"Ilman kuvia, kaikki katoaa. Siksi ajattelin antaa sinulle tämän. Ettei se päivä jona sovimme välimme katoa." Kaoru hymyili pienesti ja pyöritteli sormiaan hermostuneena. Kaorulla oli monta valokuvaa muistuttamassa Dorinesta. Aurinkoinen ranta, surullinen ranta, täysi käytävä ja kulunut tupakka-aski. Kaikki muistuttivat omalla erikoisella tavalla Dorinesta. Samanlainen kokoelma löytyi myös muista Kaorun tuttavuuksistä. Destinystä, Mikeystä, Shirosta. Kaikilla oli oma kokoelmansa, mutta Dorinen kokoelma oli ehdottomasti suurin.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 11:22:33 GMT 2
[[unohin lisätä ton edellisen viestin loppuun et mulle tuli kamala deja vu ku luin sun viestiä >XDD semmonen kunnon, et tiesin mitä oot kirjottanu vaik en ollu viel lukenu. hyi]]
"Kiitos samoin. Anteeksi kun en ole oikein ottanut yhteyttä", Dorine sanoi virnistäen. Hänellä oli tosiaankin ollut paljon puuhaa, tärkeää ja vähemmän tärkeää. Ja päällimmäisenä tietenkin Mikey. Onneksi tyttö oli rohkaissut mielensä ja päättänyt ilmoittaa uutisesta Kaorulle, muuten olisi voinut kulua vaikka toinenkin viikko, ilman että he olisivat ehtineet tavata.
Dorine seurasi ihmeissään, kun japanilainen alkoi kaivella laukkuaan. Oliko tyttö unohtanut jotain Kaorun luo? Eipä kai, ei hän ainakaan uskonut, että olisi. Kun poika kaivoi esiin kirjekuoren, johon oli kirjoitettu kauniilla käsialalla hollantilaisen nimi, ihmetys tämän kasvoilla syveni. Vasta kun toinen selitti, mistä oli kyse, Dorine avasi suunsa ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Hän avasi kuoren ja veti esiin valokuvan. Kun hän näki valokuvapaperille ikuistetun, aution rannan ja taustalla tyrskyävän veden, muistot tulvivat hänen mieleensä, eikä tyttö voinut olla hymyilemättä. "Kiitos Kaoru", Dorine sanoi liikuttuneena [[lol ja sillee]] ja katsoi kuvaa vielä hetken haaveksuvan näköisenä, kunnes pujotti sen varovasti laukkuunsa, kovakantisen fysiikan kirjan väliin, jotta se varmasti säilyisi siistinä. "Laitan tämän kirjahyllyyni kunniapaikalle", hän naurahti. Ensin tosin pitäisi tehdä tilaa tälle tulevalle kunniapaikalle. Sitä osaa Dorinen kirjahyllystä, jota eivät täyttäneet valtavat määrät levyjä, peittivät lukuisat historia- ja taidekirjat. Historia, etenkin muodin ja kulttuurin historia, oli yksi tytön intohimoista ja olihan koulun historia melkein ainoa aine, jota hän todella tajusi ja josta hän oli kiinnostunut.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 11:42:02 GMT 2
[[ Apua. O.O ]]
"Kiitos itsellesi." Kaoru hymyili tytölle ja puraisi huultaan. Oli todella mukavaa, että tyttökin näytti tajunneen kuvan idean. Kaorulle se oli yksi rakkaista valokuvista. Ilman sitä päivää, Kaoru tuskin istuisi tässä Dorinen kanssa. Kyseisellä päivällä oli suuri merkitys Kaorun elämässä. ja oli mukavaa jos Dorinekin tajusi sen merkityksen. Kaoru virnisti leveästi Dorinen laittaessa kuvan visusti talteen. Se oli sama kuin tyttö olisi laittanut Kaorun talteen, ja tuntui todella hyvältä.
"Vai että ihan kunniapaikalle." Kaoru virnisti. Hänellä itsellään oli kokonainen kirjahylly täynnä kehystettyjä valokuvia. Jokaiselle ihmiselle ja kaupungille oma kohtansa. Ylähylly oli Dorinen. Ei tarvinnut kuin vilkaista hyllyyn ja sai Dorinen mieleen. "En ole vieläkään saanut sinusta kuvaa." Kaoru katsoi Dorinea huuli hieman mutrussa. Tottahan se oli. Jo syksyllä Dorine oli luvannut, että Kaoru saisi ottaa tästä kuvan, mutta vieläkään Kaorulla ei ollut kuvaa työpöydällä. Harmi. Kyllä Kaoru sen kuvan ottaisi, Dorinen olisi ihan turha pakoilla sitä seikkaa. Itsepä oli mennyt lupaamaan. Sitten Kaoru voisi pitää kahta rakastaan työpöydällään. Sekä Shiroa että Dorinea. Mitä Kaoru haluaisi kuvata Dorinessa? Shiron kädet olivat olleet itsestäänselvyys, mutta Dorine oli vaikeampi pala. Ehkä tämän kasvot, yksinkertaisesti. Toisaalta, Dorine ei olisi Dorine ilman muita ruumiinosia. Pelkät kasvot eivät riittäisi Kaorulle. Poika halusi koko Dorinen paperille.
"Tai ehkä minun olisi parempi maalata sinut, koska en koskaan saisi vangittua sinua filmille sellaisena kuin haluan." Kaoru päätti ottaa idean oikeasti harkintaan. Poika ei pahemmin ihmisten muotokuvia maalaillut, mutta ehkä olisi vihdoinkin aika kokeilla sitäkin. Shirokin oli kehunut hänen maalauksiaan. Silloin Kaoru saisi vapaat kädet luoda juuri sellaisen Dorinen kuin hän halusi. Koko Dorine oli mahdollista saada paperille.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 12:00:02 GMT 2
Kun Kaoru alkoi puhua Dorinen valokuvaamisesta, tyttö muisti kauhistuneena, että hänen ripsivärinsä olivat yhäkin pitkin poskia. Tuskinpa toinen sitä valokuvaa nyt aikoisi ottaa, mutta hollantilainen näyttäisi joka tapauksessa vähän inhimillisemmältä, kun saisi meikkinsä korjattua. Sitäpaitsi jos hän kulkisi koulussa meikit poskilla, joku joka tapauksessa kysyisi, mitä oli tapahtunut, eikä Dorine jaksanut selitellä koskaan asioitaan.
Sillä aikaa kun Kaoru suunnitteli, miten parhaiten ikuistaisi ystävänsä, Dorine kaivoi peilin laukustaan ja tutkaili vahinkojen laajuutta. Häntä ei varsinaisesti voinut kutsua turhamaiseksi, mutta yhtä kaikki tyttö piti hyvää huolta ulkonäöstään. Tyylikkäät vaatteet ja meikit olivat tärkeä osa hänen minuuttaan. "Kunhan pidät huolen, ettet maalaa minua tällaisena", hollantilainen naurahti ja kaivoi esiin meikkipussinsa. Tuskinpa Kaorua haittaisi, vaikka hän tässä nyt korjaisikin ehostuksensa.
[[lyhyt ja muutenki kaikin puoli surkee, mut tällä mennään]]
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 12:18:37 GMT 2
Kaoru seuraili kun Dorine kaivoi peilin ja meikkipussin esiin. Nyt vasta Kaoru huomasi tämän levinneet meikit. Eipä sillä ollut pahemmin vaikutusta, Dorine näytti siltikin hyvältä. "Entä jos maalaankin?" Kaoru heitti vitsikkäänä. Tosin Kaoru kyllä maalaisi Dorinesta täydellisen pikkuenkelin, tai keijun. Dorine oli ehkä enemmän toiveet täyttävä keiju, Shiro oli enkeli. Jep, Dorista tulisi keiju, Kaorun oma pikku Helinä.
"Teen sinusta keijun. Olet toteuttanut sen verran monta toivetta." Kaoru hymyili lämpimästi Dorinelle. Poika naputteli sormillaan pöytää ja katseli Dorinen tekemisiä. Kaoru ei varmaan koskaan kyllästyisi seurailemaan Dorinea. Vähän niinkuin tiedemiehet saattoivat seurata tuntikausia kärpäsen käytöstä lasipurkissa. Dorine oli Kaorun kärpänen, tosin vapaudessa. Dorinea ei suljettaisi lasipurkkiin, vaan tämä jaettaisi maailman kanssa. Kaoru ei ollut niin itsekeskeinen, että olisi pitänyt Dorinen kokonaan vain itsellään. Dorine oli mielenkiintoisempi vapaana.
[[Nyah, nyt ei inspis oikeen suostu yhteistyöhön. ;_; --> pätkää tuppaa.]]
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 18:58:19 GMT 2
[[sori en vastannu päiväl, ei tullu mitään järkevää ulos. >XD dori = kärpänen, sirkusnorsu ja keijukainen ]]
Hetkeksi Dorine keskittyi vain meikkiensä korjailemiseen. Meikkaaminen oli oma taiteenlajinsa ja siinä tarvittiin tarkkuutta ja värisilmää. Tyttö kaatoi meikinpoistoainetta vanulapulle ja aloitti huolellisen puhdistusoperaation. Onneksi he olivat hyllykön takana, kirjastonhoitajalla olisi voinut olla jotain sanottavaa kosmetologisten aineiden käsittelyn suhteen. Etenkin kun hollantilainen oli levittänyt kaiken tarpeellisen äsken lukemansa kirjan päälle.
"Keijun? Siitä vaan", Dorine sanoi ja kohotti katseensa peilistä. Hän ei tuntenut oloaan keijukaiseksi. Tai no ehkä jäällä ollessaan. Oikeastaan luistimilla liihotteleminen muistutti jollain tapaa keijukaisten tanssia jossain kuuluisassa baletissa. Olihan taitoluistelu kuitenkin jääbalettia. "Ehkä menninkäinen pikemminkin", tyttö naurahti yrittäessään putsata poskiaan mustasta ripsiväritöhnästä. Miten oli mahdollista, että pienen kyyneltulvan seurauksena meikit olivat heti poskilla, mutta kun niitä yritti sitten puhdistaa, ne pysyivät kuin spriiliukoisella tussilla vedetyt merkit?
[[yhyyy]]
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 19:08:52 GMT 2
"Eipäs. Sinä olet keiju, minä menninkäinen joka on erakoitunut omaan luolaansa." Kaoru naurahti kevyesti ja virnisti perään. Dorinen seurassa oli niin helppo olla oma itsensä. Tyttö sai Kaorusta esiin kokonaan uusia puolia. Kaoru ei ollut edes tiennyt sen iloisen ja kiusoittelevan pojan olemassa olosta ennen Dorinea. Nyt hän eli tämän pojan elämää ja nautti siitä, kiitos Dorinen. Taas yksi asia mistä kiittää Dori-keijua. Eikös keijuilla ollut tapana toteuttaa vain kolme toivetta? Ehkä keiju-vertaus oli sittenkin hieman ontuva. Olihan Dorine toteuttanut noin 500 toivetta jo nyt, ja tulisi varmasti toteuttamaan enemmän tulevaisuudessa. Ainakin Kaoru toivoi niin.
Harmi, että tämä oli viimeinen vuosi Saint Lyonsissa. Ei se loppuisi ihan vielä, mutta loppuisi kuitenkin aikanaan. Kaorun olisi lennettävä pesästä ja jätettävä Dorine ja muut. Ei hän voisi koko elämäänsä seurailla toisia. Joskus oli aika jättää menneet ja hymyillä tulevaisuudelle. Tosin Kaoru ei koskaan tulisi jättämään Dorinea, tai jos joutuisi, poika ampuisi itsensä. Pam, sinne menisi Kaoru Dorin ulottumattomiin. Ei elämää ilman loistavaa valoa. Ja Dorine oli Kaorun valo. "Tiedätkö vieläkään mitä teet koulun jälkeen?" Kaoru hymyili pienesti Dorinelle ja katsoi tätä uteliaana. Syksyllä tyttö oli sanonut, ettei ollut ollenkaan varma tulevaisuudestaan. Olisikohan tyttö saanut nyt vähän ilmaa siipiensä alle. Kaoru oli löytänyt itselleen mielenkiintoisen taiteisiin erikoistuneen koulun. Siellä pystyi valitsemaan pääaineekseen valokuvaamisen, joka olikin melkeinpä ainoa asia minkä takia Kaoru lähettäisi paperinsa sinne. Ilman valokuvausta ei olisi muistoja. Ja kaiken lisäksi koulu oli Ranskassa.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 19:33:32 GMT 2
"Ei menninkäisillä ole tuollaisia korvia", Dorine virnisti ja kurotti kätensä pörröttämään pojan hiuksia. Kaoru pörrötti aina hänen kiharoitaan, nyt olisi takaisinmaksun aika. Hollantilainen ei kuitenkaan jaksanut keskittyä toisen kuontalon sotkemiseen, vaan jatkoi operaatiota Meikkaa itsesi ihmiseksi jälleen. Hän oli päässyt jo kolmanteen vaiheeseen, eli silmämeikin restaurointiin.
Dorine jäi pohtimaan Kaorun kysymystä kulmat kurtussa. Olihan hän asiaa miettinyt, mutta.. mitään ei ollut vielä päätetty. "No tuota.. olen ajatellut, että jään vielä tänne. Tai siis, 14. luokkahan on vapaaehtoinen ja.." tyttö mutisi. Hänen mieleensä tuli nyt vasta kauhistuttava mahdollisuus: Kaoru saattaisi lähteä tämän vuoden jälkeen eteenpäin elämässään. Ja luultavasti tämä lähtisikin. Sitten Dorine olisi taas yksin. Olisihan hänellä tietenkin Mikey.. Jos olisi. Kenties poika ei aidosti välittänyt hollantilaisesta, niin oli käynyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Oli typerää päättää tulevaisuuden suunnitelmistaan sen perusteella, mitä joku ystävä aikoi, mutta Kaoru oli enemmänkin kuin pelkkä ystävä. Tai siis, ei Dorinella ollut mitään romanttisia tunteita poikaa kohtaan, mutta kuitenkin. Hän oli puhunut totta sanoessaan, miten tärkeä Kaoru hänelle oli. "Entä sinä?" tyttö kysyi alakuloiseen sävyyn. Kenties poika oli lähdössä takaisin Japaniin. Tai maailmaa kiertämään, niin kuin tämä oli aiemmin puhunut.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 20:01:28 GMT 2
"No löysin erään mielenkiintoisen taidekoulun täältä Ranskasta. Kielitaitoni on parantunut sen verran, että voisin ajatella hakevani sinne. Saisin opiskella valokuvausta. Ja jos sinä jäät tänne, voin aina tulla käymään. Junalla pääsee ainakin käsitykseni mukaan hyvin helposti tänne." Tuntui kamalalta ajatella Dorinen jättämistä, mutta niin se vain oli. Joskus oli pakko erota. Eivät he voisi ikuisuuksia olla tässä koulussa. Jos Kaoru osaisi pysäyttää ajan, hän olisi pysäyttänyt sen jo silloin rannalla ja jäänyt kahdestaan Dorinen kanssa ikuisuudeksi sinne. Kenenkään ei olisi tarvinnut häiritä heidän elämää, eikä pakottaa eroamaan. Ei ystäviä jätetty.
"Tai jos en pääse sisään, jään tänne. Otan mallia sinusta. Enkä tiedä pärjäisinkö uudessa koulussa ilman sinun tukeasi..." Kaoru naputteli pöytää ja vilkuili vähänväliä Dorinea. Ehkä tämä pitäisi häntä aivan avuttomana. No siäthän Kaoru omalla tavallaan olikin. Ei hän pystynyt mihinkään ilman muiden apua. Enintään itsensä tuhoamiseen. Ei kyllä siihenkään. Kaikkeen tarvittiin aina joku muu. Kaoru ei ollut mitään yksinään. Kyllähän Kaoru varmasti löytäisi jonkun uuden kiusattavakseen, mutta silti. Saint Lyonsissa oli jotain erikoista, ei kouluna, vaan tämän paikan ihmisissä. He saivat Kaorun hymyilemään. "Todennäköisesti he käännyttävät minut samantien portilla takaisin." Kaoru nojaili käteensä ja katseli kun Dorine korjaili meikkejään. Ei Dorine tänne yksin jäisi, olisihan tällä Mikey, mutta Kaoru halusi olla lähellä jos tyttö tarvitsisi häntä.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 3, 2007 20:10:19 GMT 2
"Kyllä sinä sinne pääset", Dorine sanoi hiljaa. Kaoru pääsisi mihin taidekouluun vain ikinä hakisikin, se oli selvää. Tyttö ei vain halunnut myöntää sitä itselleen. Kenties japanilaiselta puuttuisi jotain, eikä häntä hyväksyttäisikään siihen kouluun. Tai ehkäpä sattuisi jokin vahinko tai sekaannus, eikä pojan hakemusta edes käsiteltäisi. Tai kenties lehmät eräänä iltana paljastaisivat lentokykynsä ja räjäyttäisivät maan taidekoulut taivaan tuuliin niin, että Kaorun olisi pakko jäädä Saint Lyonsiin.
"Minun tulee sinua ikävä", Dorine hymähti. Hän ei halunnut ajatella Kaorun menettämistä nyt. Ei nyt, kun hän oli juuri saanut viimeisen, paksun ripsivärikerroksen levitettyä ja näytti taas kuuluvan lajiin Homo sapiens sapiens. Tyttö keräsi ympäri pöytää levinneet meikkausvälineensä takaisin punaiseen pussukkaan ja loi vielä viimeisen silmäyksen taskupeiliin, ennen kuin taittoi sen kiinni. Hän räpäytti muutaman kerran silmiään pitääkseen kyyneleet loitolla. Tulevaa oli turha murehtia. Koulun päättymiseen oli toisaalta enää muutama kuukausi. No jaa, lehmillä oli vielä aikaa oppia lentämään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 20:28:28 GMT 2
"Njaa, saa nähdä." Kaoru pyöritteli päätään ja rummutteli lattiaa kengänkärjellä. Kuka sitten olisi kertomassa Kaorulle ettei käärmeitä tai torakoita ollut olemassa, vaan ne olivat pelkkiä satuolentoja, jotka opettaja oli keksinyt niin, että pienet pojat pysyisivät vuoteissaan? Kuka pitäisi Kaorusta huolen jos hän joutuisi jättämään Dorinen? "Toisaalta, en tiedä uskallanko hakea. Kuka minut sitten pitää järjissäni?" Kaoru saattaisi oikeasti hypätä ikkunasta naru kaulassa jos joutuisi jättämään Dorinen. Poika olisi vahingossa sekoittanut köydet ja joustavat köyden sijaan kaulaan joutuisikin tukeva köysi. Ja Kaoru hyppäisi, mikään ei enää pelastaisi. Siksi Kaorua pelotti. Kaoru ei halunnut kohdata maailmaa ilman Dorinea ja muita.
"Minunkin..." Kaoru painoi katseensa maahan. Kappas, kirjastossahan oli likaiset lattiat. Paljonko täällä maksettiin siivoojille? He ansaitsisivat palkanalennuksen, tai -ylennyksen jos se inspiroisi heitä siivoamaan. "En tiedä pärjäänkö ilman teitä kaikkia." Kaoru hymyili pienesti Dorinelle. Ehkä Dorinen ymmärtäisi Kaorun pelot. Dorinesta oli ollut ennenkin apua. Tämä oli auttanut häntä Shironkin suhteen. Ehkä Dorine auttaisi tässäkin asiassa. Kaorulla oli vielä niin paljon opittavaa, ja poika tiesi sen itsekin.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 5, 2007 20:16:01 GMT 2
"Kyllä sinä saat uusia ystävä", Dorine hymähti alakuloisesti. Hän oli varma, että Kaoru pärjäisi. Mutta hän ei todellakaan ollut varma, pärjäisikö itse? Tyttö päätti kuitenkin olla sanomatta mitään, Kaorun piti saada itse päättää tulevaisuudestaa, ilman, että kukaan oli painostamassa. Vaikka Dorinelle tulisi kuinka kova ikävä, hän ei saisi kiristää japanilaista jäämään, jos tämä ei itse tahtonut.
"Kunpa olisit tullut tänne aikaisemmin. Ranskaan siis", Dorine naurahti pienesti. He olisivat ehtineet olemaan yhdessä paljon pidempään. Sillä oletuksella tietenkin, että olisivat edes tavanneet. Tyttö tosin oli ollut vielä muutama vuosi sitten niin arka ja epäitsevarma, että tuskin olisi uskaltanut avata suutaan Kaorun, tai yhtään kenenkään seurassa. Viides vuosi Saint Lyonsissa oli todellakin kääntänyt Dorinen elämän ylösalaisin, mutta ainoastaan positiivisessa mielessä. Tällaista muutosta hän oli elämäänsä kaivannutkin ja se oli yksinomaan hänen uuden ystävänsä ansiota.
[[sukkaaaa]]
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 5, 2007 20:29:34 GMT 2
"Njaah, en olisi niinkään varma. Enkä varmasti löydä ketään sinun kaltaista." Kaoru hymyili Dorinelle. Dorinen seurassa ei tarvinnut parsia kuplaa ehjäksi. Dorinen seurassa pärjäsi hyvin ilmankin. Ulkoilma tuntui oikeastaan suorastaan hyvältä. Ei aina sitä tunkkaista Kaorun omaa ilmaa, mihin kukaan muu ei päässyt koskemaan. Kaoru oli päässyt melkein vapaaksi. Enää tarvittaisiin sama vapaudentunne ilman Dorinea. Siihen olisi vaikea pyrkiä.
"Niin, aina voi toivoa. Voin kyllä ihan hyvin pidentää Saint Lyonsia vuodella. Minulla ei ole mikään kiire täältä pois, kuten olen jo aikaisemminkin sanonut." Kaoru yritti taikoa kasvoilleen kannustavan hymyn, mutta epäonnistui täydellisesti. Heillä olisi ollut Dorinen kanssa niin paljon enemmän aikaa. Nyt heillä oli vain vaivainen vuosi, ehkä kaksi, jos Kaoru potkittaisiin pois taidekoulusta - joka oli hyvin todennäköistä, ja oikeastaan miellyttävä vaihtoehto. Mielellään Kaoru olisi lähettämättä edes koko papereita, mutta hänen oli pakko yrittää, muuten Kaoru vain pakoilisi taas itseään. Kyllähän hän aina pääsisi tervehtimään Dorinea. Eihän se tietenkään korvannut jatkuvaa lähelläoloa, mutta silti.
"Ehkä jätän kokonaan hakematta sinne taidekouluun." Kaoru naurahti ahdistuneena. Se olisi hyvästit unelmalle maailman valokuvaamisesta. Ties vaikka vuoden päästä ei olisi enää mahdollisuutta opiskella valokuvausta. Kumman unelma Kaoru valitsisi? Dorinen vai maailman? Sitä Kaorun pitäsi miettiä hetki yksinään ja keskustella itsensä kanssa aiheesta. Ehkä hän saisi purettua esiin vaihtoehdon jossa ei tarvitsisi luopua kummastakaan unelmasta. Kaorun unelmat eivät olleet silkkipaperia, niitä ei voinut leikellä. Ne piti säilyttää kokonaisina.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on Jun 5, 2007 20:58:38 GMT 2
"Lopeta jo tai ylpistyn liiaksi", Dorine naurahti. Häntä alkoi tosissaan pikku hiljaa ärsyttää se, kuinka Kaoru koko ajan ylisti hänen ainutlaatuisuuttaan. Jatkuva kehuminen oli epäilyttävää, ja hollantilainen odotti koko ajan kuulevan pojan suusta jotain sellaista kuin ”Olet tosi mahtava tyyppi, mutta minusta tuntuu, että olet mahtavempi ilman minua". Ehkä Kaoru sitten olikin tosissaan puheidensa kanssa, mutta Dorine tunsi olonsa vaivautuneeksi.
"Et ole tosissasi", tyttö henkäisi. Ei kai Kaoru ollut hänen takiaan päätöstään pyörtämässä? Dorine päätti välittömästi suhtautua positiivisemmin asiaan, kuitenkin niin, ettei poika kuvittelisi, että hän haluaisi päästä tästä eroon. "Älä heitä hukkaan tätä tilaisuutta", hän jatkoi hetken kuluttua ja onnistui hymyilemään ilman surusta tuikkivia silmiä. Kaoru tulisi onnelliseksi, jos pääsisi Saint Lyonsista siihen taidekouluun, mihin halusi. Dorinen pitäisi vain opetella elämään sen ajatuksen kanssa, ikävä helpottaisi kyllä. Ja ajatus siitä, että toinen olisi onnellinen, auttaisi kestämään.
Dorine vilkaisi ohimennen kelloaan ja kohotti hämmästyneenä kulmiaan. Aika oli liitänyt kuin siivillä, viisarit laukkasivat hiljalleen kohti kello kuutta. Kirjasto menisi kiinni seitsemältä ja tyttö oli ollut aikeissa lainata vielä jotain lukemista viikonlopuksi. "Haluatko auttaa minua etsimään jotain luettavaa?" hollantilainen kysäisi pirteästi ja pakkasi tavaransa.
|
|