Rankan yön jälkeen opiskeleminen maistuu puulta

[Ambroise]

(( Tämä on AmberMizu-ClydeViolet peli joten hushus muut ^^ ))

Kirjastossa oli yllättävän hiljaista. Kenties se johtui siitä, että suurin osa oppilaista oli tunnilla. Mizu ja Amber, serkukset, nauttivat vapaatuntiaan kirjastossa. Tai eihän se mitään nauttimista ollut, mutta tapa tappaa aikaa.
Mizu mulkaisi kirjansa ylitse serkkuaan, joka rötkötti puoliksi pöydällä. Poika oli haudannut kasvonsa pitkien, mustien hiuksiensa suojiin niin ettei musta silmä näkynyt. Amber oli ollut yökerhossa koko viime yön ja sitäkin edellisen. Elämä alkoi olla pelkkää ryyppäämistä ja soittamista. Kyllä koulukin mahtui mukaan.
Amber oli pukeutunut koulupukuun, joskin vaatteet oli laitettu päälle puolihuolimattomasti.
Mizun koulupuku taas oli moitteeton. Tyttö istui tuolilla, serkkunsa oikealla puolella ja oli lukevinaan ranskalaista romaania. Heidän piti lukea kirja äidinkielen tunnille. Tytön pitkät hiukset olivat auki ja ne olivat korkkiruuveilla. Haaleanvihreät silmät vilkaisivat aina tuon tuostakin serkkua, joka oli kalpeampi kuin tavallisesti. Mizu alkoi olla Amberista huolissaan. Toisen pitäisi hakea jostain apua.

[Violet]

Jostain, mitä ilmeisimmin tyhjästä ilmasta ilmestyi tavattoman pitkä nuori mies, jonka mustat hiukset roikkuivat miltei lanteilla saakka, peittäen tummasti meikattuja silmiä. Miehellä oli yllään läpikotaisin mustat vaatteet ja hän tutki tummanruskealla katseellaan mahdollisia vapaita paikkoja kirjaston lukusalissa.
Tuon nuorukaisen takaa ilmestyi toinen, hiukan värikkäämpi ilmestys, joka myös loi harmaan katseen saliin, kunnes äkkäsi eräässä pöydässä tutut kasvot. Tämä hiukan toista lyhyempi - muttei siltikään lyhyt - luurangon laiha nuorukainen loikki salin poikki piittamatta hiljaisuussäännöistä tai mistään muustakaan.
"Mizu-chan!" Nuorukainen huudahti iloisesti ja havaitsi sitten sivusilmällä tuon pöydällä puoliksi makaavan nuorukaisen ja viittasi poikaan peukalollaan.
"Onko tuolla kaikki ihan kunnossa?" Violet kysyi, nepaten mustavioletteja hiuksia kasvoiltaan. Hän istahti luunlaihoine vartaloineen tytön viereen ja nojasi päätään tuon olkaan.
"Miten sinulla menee Mizuko?" Violet kysyi hilpeästi, suoristautuen. Violetin seurassa ollut hujoppi istahti alas Amberin viereen ja vilkaisi ympärilleen, asetellen tupakan huulilleen ja sytyttäen sen. Hän jätti Mizun ja Violetin tyystin huomiotta ja keskittyi oitis tunnistamansa hahmoon.
"Amber, sinulla on tarpeeksi huono ryhti jo nyt, sinu ei tarvitse röhnöttää sitä yhtään huonommaksi. Saat vielä jonkun syövän ja kuolet", Clyde tuumi sarkastisesti, poltellen tupakkaansa.

[Ambroise]

Mizu siirsi katseensa kirjasta Violetin suuntaan ja hymyili tuolle. Tyttö soi myös nyökkäyksen ja hymyn Clydelle.
Hoikat sormet sivelivät nopeasti Violetin kasvoja.
”Hei Violet. Minulla menee hyvin, mutta olen hiukan huolistani tuosta karvakasasta.. Mites sinulla? ” Mizu kysyi pirteästi. Amber sai kuitenkin huolestuneen silmäyksen serkkunsa suunnalta.
”Amber riehuu liikaa..” tyttö aloitti, mutta serkun äkillinen ryhdistäytyminen sai Mizun hiljenemään. Tyttö tuijotti hetken serkkunsa kasvoja, mutta käänsi katseensa nopeasti pois Amberin läpitunkevista silmistä.
”Ja mitähän se sinulle kuuluu missä minä olen ja mitä minä teen, ma chérie? Enköhän osaa huolehtia itsestäni tarpeeksi hyvin, vai kuinka?”, nuorukainen tiuskaisi ja rojahti takaisin pöydän päälle.
”Ja mitä ryhtiini tule.. Se on mikä on.. ”, Amber lisäsi.
Mizu naurahti serkkunsa sanoille.
”Hah! Kun katsoo sinun silmääsi niin voi vain todeta, että et osaa pitää itsestäsi huolta”
”Älä sinä huoli silmästäni, Mizu. Se paranee kyllä. Ja minähän selitin sinulle mistä sain sen. Minä..”
”Joo aivan! Sinä juoksit päin ovea. Hah! Luuletko että uskon? ”, tyttö kysyi ja kumartui hiukan lähemmäs serkkuaan ja jatkoi sitten: ”Oliko se tyttö, joka löi sinua? Lähentelitkö liikaa? Mitä?”
Amber kohotti päätään ja mulkaisi serkkuaan. Sitten pää laskettiin taas alas. Hetken aikaa poika oli hiljaa. Sitten Amberin valtasi jonkinmoinen hihityskohtaus.
”Eikun poika.. Häntä oli mukava kiusata”

(Paskkooo... ))

[Violet]

Violet nojautui taaksepäin ja suuntasi katseensa Amberiin. Musta silmä ei yksin riittänyt hätkäyttämään heistä kumpaakaan, Clyde vain ynähti myötätuntoisesti ja taputti amberia kevyesti olalle, Violetin kääntyessä Mizun puoleen.
”Tänään”, Violet alkoi, ujuttaen kätensä laukkuunsa, ”taitaa olla hiukan erityinen päivä jollekulle!” Violet hihkaisi, vetäisten laukustaan pitkulaisen paketin, ja työnsi sen Mizulle.
”Päätimme hankkia sen sinulle, emme vain siksi että olet aivan uskomattoman kuumaa tavaraa, vaan myös siksi että olet lempparikitaristimme lemppariserkku”, Violet sanoi hymyillen ja tyrkytti pakettia lähemmäs.
Clyde nojautui taaksepäin, käsi Amberin takana selkänojalla, toinen käsi tupakkaa pidellen.
”Violet valitsi sen, mutta minä pääosin maksoin, siksi että tuo pummi on liian laiska hankkiakseen töitä”, Clyde sanoi, nostaen jalkansa pöydälle. Hän antoi päänsä vaipua takakenoon ja poltteli tupakkaansa kaikessa rauhassa, Violetin hyppiessä innoissaan sohvalla Mizun vieressä.

[Mizu]

Amber terästäytyi hieman ja suoristi nyt selkänsä heilauttaen hiuksiaan taaksepäin. Musta silmä ei ainakaan koristanut väsyneitä kasvoja. Onneksi Mizu oli kehottanut serkkuaan käymään pesulla. Muuten poika olisi haissut vanhalle viinalle. Amber seurasi serkkunsa reaktiota ja hymyili hiukan Mizun vieressä pomppivalle Violetille.

Haalean vihreät silmät suurenivat yllätyksestä kun Mizu otti paketin vastaan. Tyttö käänsi päänsä Clyden suuntaan ja naurahti hiukan. Hoikat sormet alkoivat aukoa pakettia varovasti, vaikka todellisuudessa hän olisi tahtonut repiä paketin riekaleiksi.
Mizu aukaistua paketin, tyttö otti käteensä korun, joka sieltä oli löytynyt.
”Oi, se on ihana!”, tyttö hihkaisi koskettaessaan mustaa samettinauhaa. ”Se on… Voi kiitos!”

[Violet]

Violetin kasvoille kohosi ihastunut hymy kun Mizu ilmensi ihastustaan korua kohtaan huudahtamalla. Kirjastoneiti loi ohi kulkiessaan heihin varoittavan katseen mutta Violet muodosti käsillään sydämen, joka hellytti tuon tuiman tädin. Sitten hän virnuili hiukan lisää Amberille.
”Haluatko, että meikkaan tuon toisen silmän samanlaisesti? Voisin tehdä sen, niin ne olisivat samaa paria”, Violet ehdotti. Clyde tarttui kirjaan ja neppasi sen kohti Violetia. Violet väisti ja mutristi huuliaan Clydelle.
”Mikä sinun ongelmasi on?” Clyde murahti Violetille, piittaamatta tuon yrityksistä näyttää suloiselta. Hän kääntyi kuitenkin Amberin puoleen. Hän tumppasi tupakkansa kirjaston lattiaan ja nojautui eteenpäin, vetäen kätensä Amberin takaa syliinsä.
”Minä en tajua mitä järkeä on tapella, jos ei pysty pitämään sen vertaa puoliaan, että välttyisi mustilta silmiltä”, Clyde tokaisi, virnuillen.
”Ei sillä kuitenkaan, että valittaisin”, Clyde tokaisi, kaivaen uuden tupakan, ”mustelmat sopivat bändin imagoon. Annan sinulle jonkin hupaisan lempinimen vielä tuota vauhtia. Amber Tappelija voisi olla hyvä.”
”Tai Amber Viinan Vaikutuksen Alaisena Riitapukari”, Violet huikkasi, nyt jalat Mizun sylissä ja sivuttain sohvan selkänojaan nojaillen, unelias ilme kasvoillaan.

[Ambroise]

Amber nosti päätään kuullessaan Violetin kommentin ja virnisti sitten noille kahdelle. Hän mutristi hiukan huuliaan Violetille, matkien tuota ja käänsi sitten huomionsa Clydeen.
”Se hyökkäsi kimppuuni kun olin vielä nukkumassa. Heräsin siihen kun se tyyppi löi minua ja karjui jotain mistä en pääsärystä johtuen. Seuraava muistikuvani onkin sitten se kun tyyppi potki minut ulos kämpästään ja sysäsi vaatteet syliini ja paiskasi oven kiinni. Ja Violet. Otan tarjouksesi vastaan.” Amber sanoi virnuillen hiukan Clyden kommentille. Sitten nuorukainen vakavoitui hiukan.
”Kuka jatkaa solistina kun Aki häipyi?”
Kysymys saattoi olla arka, mutta eihän Amber sitä tiennyt.
Mizu vilkaisi serkkuaan ja kiinnitti huomionsa Violetiin.
” Sinä se olet oikea hurmuri. Tuo kirjastonhoitaja ei lämpiäisi minulle vaikka mitä yrittäisin. Viime viikolle hän heitti minut ulos kun istuin tässä niin, että jalat olivat tuolilla” tyttö selitti hymyillen hiukan. Mizu kumartui painamaan päänsä Violetin mahalle, maaten puoliksi tuon päällä ja sulki hetkesi vaaleanvihreät silmänsä.
”Nukuttaa vähän..”
Amber hymähti serkulleen. Poika alkoi olla jo seurallisemmalla tuulella.
”Varmasti. Luit sitten koko yön siihen historian kokeeseen?”
”Hmmm..”

[Violet]

Violet silitti hieman Mizun hiuksia mutta ähkäisi sitten hiukan tuskastuneena.
"Kuule Mizu, en tahdo kuulostaa brutaalilta tai mitään, mutta sinulla on kohta Ranskan kovin hard on korvassasi jos et nouse siitä", Violet nauroi ja vilkaisi sitten Amberiin.
"Clyde laulaa. Hän lauloi TPH'n aikana ja jatkaa nytkin. Tosin Puppeteissa hä lauloi taustoja, Jameshän meidän tähtemme oli. Mutta kaipa tuolta kultakurkulta muutama veisu sujuu, kunhan ei yritä mitään liian vaativia temppuja äänensä kanssa." Violet ivasi, saaden toisen kirjan lentämään itseään kohti. Violet nauroi ja nappasi kirjan lennosta tällä kertaa. Mizun noustua hänen sylistään hän nousi sohvalta ja nappasi meikkipussukkansa laukustaan, astellen Amberin luo ja istuen hajareisin tuon syliin niin, että heidän lantionsa painuivat vastakkain.
"Minä toivun nopeasti, Amber. Älä suotta kainostele Akista puhumista seurassani. Totta, olin häneen kovin ihastunut, mutta se siitä. Hän on nyt missä ikinä onkaan, eikä minulla ole siihen sanomista", Violet hymyili, luoden meikkipohjaa Amberin kasvoille. Clyde vilkaisi heitä ja pyöräytti sitten silmiään.
"Varsin kevytkenkäinen tyyppi tuo meidän Violet", Clyde tuumasi, vaihtaen samalle sohvalle Mizun kanssa, nyt kun Violet valtasi alaa pitkillä ketaroillaan. Clyde poltteli tupakkaansa kaikessa rauhassa ja valui sohvalla miltei makaavaan asentoon, laskien päänsä takakenoon selkänojalle, mustien hiusten valuessa miltei lattialle saakka. Hänen päänsä ei liikkunut, mutta ruskeat silmät siirtyivät katsomaan väsynyttä Mizua.
"Koko yön, vai?" Clyde naurahti. Hän oli tehnyt niin joskus itsekin ja muisti miten väsynyt ja puuroinen olo oli aina seuraavana päivänä.
"Voitaisiin lähteä kahville, jos siitä olisi yhtään apua?" Clyde ehdotti, siirtäen katseensa jälleen kirjaston kattoa koristaviin maalauksiin.

[Mizu]

Violetin sanat kuullessaan, Mizu avasi ne vaaleanvihreät silmänsä ja mutristi hiukan suutaan. Meni vähän aikaa ennen kuin tyttö tajusi, mitä Violet oli sanonut ja nousi ylös nopeasti, silmien suuretessa hiukan ja pienen punan noustessa poskille.
”Aijuu.. Anteeksi..” tyttö mutisi hämmentyneenä.
Vaaleanvihreät, hieman haaleansävyiset silmät seurasivat kuinka kirja lensi päin Violetia. Tyttö naurahti hiukan, nojaten päätään taaksepäin ja sulkien silmänsä hetkeksi.
Amber virnisti serkulleen ja seurasi sitten hiukan vakavana Violetin kulkua hänen luokseen. Nuorukainen istui rentona toisen istuessa hänen syliinsä. Kitaristin kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään hämmennyksestä, tuon keho ei jäykistynyt eikä Amber yrittänyt karkuun. Jotain tälläistä hän oli odottanutkin Violetilta. Toinen kulmakarva nousi hiukan ylös, niissä meripihkan sävyisissä silmissä oli leikkisä ilme katseen lipuessa Violetin lantiolle ja noustessa sitten toisen silmiin, ilkikurisen ilmeen noustessa kasvoille.
”Toivut vai?” Amber sanoi hiljaa, kiusatakseen Violetia hieman.

Mizun silmät raottuivat hiukan tuon seuratessa muita pitkien, tummien silmäripsiensä lomasta. Hymy nousi niille täyteläisille, hiukan pulleille huulille.
”Totta. Mutta oikea hurmuri välillä” tyttö sanoi siirtäen katseensa vaivihkaa Clydeen. Sitten tyttö nyökkäsi hiljaa pienen mmm- äänteen kanssa.
”Minulla on tapana jättää ei-niin-kiinnostavat asiat viime tinkaan, kuten nyt historian lukeminen. Sitten yritän viimeisenä iltana ja yönä tankata kaiken päähäni, mikä ei tietenkään onnistu, ja nukun kokeen yli. Paha tapa, josta en pääse eroon” tyttö selitti virnistäen, katsoen toista yhä niiden pitkien ripsien lomitse.
”Kahvi tekisi hyvää. Ei vaan jaksa nousta ylös..”

[Violet]

"Niin, voisi kuvitella, että olen niitä, jotka jäävät ruikuttamaan kun rakkaus viedään pois..." Violet pysähtyi tuumimaan hetkeksi. Tottahan se vielä sattui, hän oli antanut Akin nähdä niin paljon itsestään, ja toinen oli vain.. jatkanut matkaansa. Mutta samalla se oli osoittanut hänelle, miten turhaa Akiin ihastuminen oli ollut ja miten turhaa moisen perään itkeminen olisi. Clydeen sattui enemmän, tyyppi kun oli ollut tosissaan menossa Asukan kanssa naimisiin. Violetia yksistään suututti, että Asuka, josta hän oli kuitenkin pitänyt kovin, oli päättänyt paeta Japaniin ja hylätä Clyden. Mutta samapa se, oli tyystin niiden kahden häviö, että olivat jättäneet heidät, sellaista se oli.
"Mutten minä ole", Violet sanoi, kumartuen lähemmäs kuin oli tarpeen meikatessaan Amberin silmään mustelman näköistä, epätasaista läikkää.
Clyde tarkasteli hetken ajan Violetin touhua ja nousi sitten ylös.
"Minä käyn hakemassa. Ketkä muut tahtovat?" Clyde kysyi, hieraisten mustien hiusten peittämää niskaansa. Violet ponkaisi suoraksi, painen vahingossa lantionsa tiukemmin Amberin omaa vasten.
"Minulle kahvia! Paljon maitoa ja kahdesti niin paljon sokeria, kiitos!" Violet sanoi, hymyillen niin suloisesti kuin osasi. Sitten hän palasi Amberin silmän meikkaamisen pariin.
"Seksi on sitäpaitsi muutenkin niin paljon rakkautta hienompi asia", Violet sanoi hiljaa Amberille ja virnisti sitten.
Clyde vilkaisi olkansa ylitse kahteen sylikkäin istuvaan nuorukaiseen ja sitten Mizuun.
"Oletko ihan varma, että tahdot jäädä tänne?" Clyde kysäisi sitten, lähtien itsekseen naureskellen etsimään kahviautomaattia.

[Mizu]

Amber kuunteli Violetin puhetta, istuen rentona aloillaan. Nuorukainen oli pahoillaan Violetin ja Clyden puolesta, se ilkikurinen ilme oli pyyhkäisty pois niiltä hiukan kulmikkailta, komeapiirteisiltä kasvoilta. Silmät seurasivat Violetin touhuja, ilmeen värähtämättä. Amber näytti jokseenkin mietteliäältä. Nuorukainen kuitenkin kavahti hiukan Violetin ponkaistessa suoraksi ja tuonlantion painautuessa tiukemmin vasten Amberin, rentoutuen kuitenkin nopeasti ja hymähtäen pienesti. Nuorukainen paransi asentoaan hiukan, hänen etumuksensa kosketti Violetin etumusta, lantioiden jäädessä vielä enemmän lähekkäin.
”Voi olla. Mutta kai minussa on sen verran romantikkoa, että pidän rakkautta tärkeämpänä” Amber totesi hymähtäen pienesti lauseensa perään.
”Ja kahvi, mustana”
Mizu, joka oli seurannut serkkunsa ja Violetin touhuja käänsi katseensa hiukan eksyneenä, kohotti vaaleanvihreiden silmiensä katseen Clydeen. Vilkaistuaan sitten vielä Violetiin ja Amberiin, tyttö kampesi itsensä istumaan, huokaisten pienesti väsymyksestä. Ehkä hän oli tosiaankin kahvin tarpeessa, vaikka joikin yleensä vain teetä, mutta kahvi piristi Mizua tavallista enemmän. Ei hän tänne jäisi katsomaan noita kahta. Varsinkaan jos jotain tapahtuisi.
”Ja olkaa kunnolla..” tyttö sanoi hiukan nauraen, kipittäen Clyden perään.

[Clyde]

Violet vilkaisi Mizua ja virnisti.
"Tietenkin, sisko, ainahan me", Violet sanoi, kumartuen jälleen Amberin silmän puoleen.
"Ehkä rakkaus on tärkeämpää, mutta sattuneesta syystä aion pitäytyä pelkässä seksissä niin kauan, että unohdan, miten tuskaa rakkaus onkaan ja sorrun jälleen. Siihen saattaa mennä aikaa. Eikä minulla ole sen kanssa kiirekään, koska minua on helppo rakastaa ruumiillisesti, mutta henkinen puoli vaatiikin sitten enemmän", Violet sanoi, kuulostaen yhä leikkisältä, vaikka tarkoitti jokaista sanaa. Violet oli vakaasti päättänyt olla rakastumatta kehenkään hyvin pitkään aikaan, ja se lupaus tulisi pitämään.
Clyde ei tarkoituksella harpponut, mutta kun oli miltei kaksimetrinen, niin kuin Clyde, askeleet tuppasivat olemaan pitkiä ja siksi hän käveli kohtalaisen kovaa. Hän kuitenkin hidasti vauhtia, kun tajusi Mizun seuraavan häntä. Pitkä nuorukainen vilkaisi olkansa ylitse ja pysähtyi odottamaan, että toinen saisi hänet kiinni. Hän virnisti kun tyttö vihdoin saavutti hänet.
"Arvasinhan, että tietyin yllyttimin sinut saisi siitä sohvalta ylös", Clyde sanoi hymyten ja asteli ulos kirjastosta, pitkin käytävää, kunnes näki ensimmäisen kahviautomaatin. Hän kaivoi housujensa takataskusta mustan nahkalompakon, josta roikkui ohuen kettingin päässä luusta veistetty risti. Clyde syötti ensimmäistä kahvikuppia varten kolikot koneeseen.
"Amber tahtoi mustana, niinhän?" Clyde tuumasi, naputellen tiedot koneeseen, laittaen sen hyrisemään.
"Tämä on ehkä kahvinkeittimen porinan jälkeen ihanin ääni maailmassa", Clyde sanoi, taputtaen hyrisevää konetta ja naurahti.