Kirjaa lukemassa ja uusia miettimässä.

[jeffcampell]

(Joo totanoin.. Olisi kiva saada joku mukaankin. Eh..)

Koulu on loppunut parisenkymmentä minuuttia sitten ja suurin osa ihmisistä on jo omilla teillään ollen enemmän tai vähemmän iloisia koulun loppumisesta. Huomenna koulua tosin olisi jälleen, senkin jälkeisenä päivänä ja sitä rataa, miten koulua nyt onkaan.


Kirjasto on hiljainen, ainahan se on hiljainen ellei paikalle ilmesty rettelöitsijöitä. Äänekkäitä tosin melko harvoin eksyy kirjastoon ja jos eksyykin heidät on pian lähetetty pois tai ovat itse lähteneet tylsästä ilmapiiristä. Jeff Campell niminen punapää haukottelee raukeana laskien repun viereensä, nojaamaan pöydänjalkaan jonka jälkeen itse istuutuu tuolille. Pöytää vasten laskeutuu paksuhko kirja ja se aukeaa, melkein koko kirja jo luettu. Kuutisenkymmentä sivua on pojalla vielä lukematta, se siis meinaa sitä että uusia kirjoja olisi katsastettava pian vanhojen tilalle. Jeff mumisee jotain hiljaa. "Tänne tuskin kukaan eksyy minua jututtamaan.." Poika mumisee sitten hiljaa nostaen silmilleen lukulasit joidenka avulla alkaa kirjaa lueskelemaan.

Poika lukee kirjaa hetken vaivautuneen näköisenä kunnes sitten uppoaa täysin tuon kirjan fantastiseen maailmaan. Tapahtuukohan tänään jotain erityistä vai lukeeko poika jälleen lähes koko päivän?

[matthew]

[vastailempa tähän suht. vanhahkoon viestiisi]

Matthewin koulu päättyi juuri. Hänellä oli ollut tylsääkin tylsempi matematiikan tunti. Itseasiassa kaksoistunti, jotka oli pidetty putkeen. Sitä ennen oli ollut biologiaa, jossa kärttyisä vanha akka oli ruinannut esseiden palauttamisesta. Essee olisi pitänyt palauttaa jo muutama päivä sitten eikä Matthewilla ollut hajuakaan mitä voisi kirjoittaa merten planktonpitoisuuden suhteesta polyyppeihin. Vai mikä se aihe olikaan. Matt kaivoi ruttaantuneen paperinpalasen repustaa, jossa oli vähän meribiologian muistiinpanoja + esseetehtävä. "Ah, meressä elävien planktonien ero protozeihin sekä rotiferoihin" Matt mumisi käytävävällä välittämättä ohimenevistä, kotiinpääsevistä ihmisistä. Hän sulloi paperin taskuunsa ja suuntasi ulos tupakalle.

Tupakan jälkeen hän palasi koululle ärtyneenä. Miksi antaisi typerän koulutehtävän pilata vapaa-aikaa? Hän käveli kohti kirjastoa tuupaten melko lujaa ohimenevää hentosta poikaa huutaen taaksensa "Katsoisit eteesi, rääpäle!". Typerät Ranskalaiset ,hän mietti ja saapuikin jo kirjastoon. Hän teki vahingossa äänekkään sisääntulon hiljaiseen pöly ja nörttitaivaaseen melkein kompastuen edessä olevaan pieneen kirjapinkkaan, jonka joku japanilaissyntyinen tyttö oli jättänyt lojumaan keskelle tietä. Matt pyyhkäisi housujaan katsoen ettei kukaan muu kuin japanityttö nähnyt ja jatkoi matkaansa heittäen tytölle murhaavan katseen.

Matt etsi hetken jotakin kirjaa, jossa edes mainittaisi meri, muttei löytänyt mitään. Ai, että hän inhosi kirjastoja. Niin hiljaista ja rauhallista.. Hän mumisi hiljaa pahoja sanoja, kunnes turhautui ja näki lähellään istuvan punahiuksisen pojan. Hän tarttui tätä hiuksista ja koitti kiskaista tämän ylös. "Hei, Missä täällä on meribilsan kirjat?" Hän kysyi hiiltyneenä turhasta etsimisestä..

[jeffcampell]

(Oh.. Huolestuinkin että tuleeko kukaan, jonkinaikaa sitten.. Ilmeisesti tuli.. Mmh..)

Kalpea terä hohkaa ilta-Auringossa samalla kun se laskeutuu leikaten ratsastajan maahan. Huuto kajahtaa tuossa kavioiden tahdittamassa paukkeessa pölyn irrotessa hiekkaisesta maasta. Sotisopaan sonnustautunut haltiaylimys laskeutuu hennolla ruumiillaan niin raskaan oloisesti hietikolle hiekan vain pölähdellessä, aivankuten kavioiden paukkeessa. Verinen miekka kohoaa uuteen iskuun ja pian on jälleen yksi henki viety, yksi ylimys vähemmän, yksi askel lähempänä vapautta.

Jeff Campell lukee kirjaansa siihen täysin uppoutuneena, päähenkilö peittosi vastustajansa, haltioiden ylimyksen, linnanherran jota niin kauan oli tuo urhoollinen, petturiksi lavastettu ritari etsinyt käsiinsä. Jeff mumisee jotain hiljaa kirjasta hymyillen, hän piti tästä kirjasta, hän piti siitä heti alussakin. Poika lueskelee kirjaansa kunnes jotain epämääräistä ääntä kuuluu ovelta päin. Kuin joku olisi kompuroinut? Jeff kohauttaa olkiaan vajoten sitten kirjansa pariin. Juuri kun Jeff pääsee taas kirjan niin valloittavaan maailman kuuluu pari askelta ja sitten joku on tarrannutkin poikaa hiuksista. Tuntiessaan pistävän kivun karjaisee, tai pikemminkin ulahtaa tuo punapää jotain kirosanojen tapaista. Poika nousee ylös kun tätä revitään kerta ylös ja hetken ulinan päästä Jeff katsoo toista vallan ärtyneen oloisena, kuka ei olisi.. "Mitä helvettiä?!" Jeff sihahtaa toiselle irvistellen pistävästä kivusta mikä hiuksissa tuntuu. Jeff on vähän kumarassa, ei hän voi seisoa suorassa jos lyhyempi repii tätä hiuksista.. "Pitääkö sinun perkele repiä hiuksista?!?" Jeff jatkaa hetken irvistelyn jälkeen tarttuen toista kädestä kiinni, yrittäen saada toista hellittämään otettaan..
(Sekavaa, koeta kestää..)

[matthew]

[onneksi minun tekstini on aina täysin selkeää ^^`]

Matthew katsoi kuinka toinen nousi ylös tuolistaan epämääräistä ääntä pitäen. Hän säpsähti toisen tarttuen hänen käteensä. Ei todellakaan odottanut moista nörtiltä. Eikä hän todellakaan odottanut toisen huutavan hänelle suutuspäissään suoraan namaan. Matt oli yleensä tottunut nörttipoikien alistuviin katseisiin ja hiljaisiin ääniin.

Kaveri taisi tosiaan tuimastua, Matt mietti ja päästi tämän letistä irti toisen yhä pidellen hänen kädestään kiinni. Matt yritti riuhtaista kätensä pois toisen otteesta ja perääntyi askeleen. Hän katsoi vihaiseen poikaan ja toisti kysymyksensä ohittaen pojan kysymyksen. "Tiedätkö missä on meri-bil-san kirjat?" Hän sanoi hyvin rauhallisesti ja melkeimpä hiljaa arvioiden toista, joka olikin yllättävän pitkä, mitä oli lukuasennossa näyttänyt. Näköjään tuota ei voisi pistää tekemään hänen esseetään. Ainakaan nätein keinoin. Poika näytti kuitenkin luutikulta, jonka saisi kaadettua tökkäämällä toista sormella rintaan tai puhaltamalla hieman. Ei mitään ongelmia saada vastaus ja ehkäpä jopa essee tehtynä suoraan nenän eteen. Matthew tarkkaili tuota häiritsevän paljon Irlantilaiselta näyttävää poikaa ja pysyi rauhallisena, mutta valppaana. Koskaan ei tiennyt mitä ihmisten päissä liikkui. Matt ei ollut ennen edes nähnyt tuota luikkua. Varmaan istui kaikki vapaa-ajat kirjastossa tai atk-luokissa. Mitähän tuo edes luki. Varmasti kemian kirjaa tai Ranskan vallankumouksesta.

Hän vilkaisi ympärilleen, eikä nähnyt ketään paitsi edelleen samojen hyllyjen kohdalla olevan Japskitytön.

[jeffcampell]

Toinen päästää kuin päästääkin otteensa irti, oliko tuo tervehdys? Ei tainnut olla.. Jeff sihisee jotain hieroskellen päänahkaansa sen jälkeen kun on itsekkin pästäänyt toisen kädestä irti. Jeff katsoo toista hetken vihaisena kunnes sitten rauhoittelee itseään hengittelemällä leppoisasti sisään ja ulos. Punapää ottaa pienet lukulasit silmiltään. Poika laskee lasinsa pieneen koteloon siirtäen kotelon sitten kirjansa viereen. Nyt poika kohottaa katseensa toiseen.. "Mistä minä tietäisin? En ole kerennyt tutustua moisiin kirjoihin, on parempaakin tekemistä.." Jeff sanoo sitten melko hiljaisella äänellä, hiljainen poika kun on. Toinen näyttää uhkaavalta, hän on jonkinsortin kovis? Noh, mitäpä tuosta, ei toinen kuitenkaan kovin tyhmä ole, kait. Punapää mumisee jotain istuutuen sitten tuolilleen katseen pysyessä toisessa. Missähän meribilsan kirjat muuten sijaitsevat? Ei aavistustakaan. Hetken tuumimisen jälkeen Jeff kohauttaa olkiaan, hän ei tosiaankaan tiennyt missä niitä kirjoja täällä on.
Kirjaston hiljaisuus oli rikkoutunut mutta nyt se oli lähestulkoon palautunut.. "Miksi sinä sitäpaitsi tulet sitä minulta kysymään?" Jeff kysyy sitten toiselta vaikka tietääkin näyttävänsä nörtiltä vallan paljon, kouluvaatteet yllään.

[matthew]

Matt katsoo kuinka poika ottaa lasinsa pois ja laittaa ne koteloon. Hän itse asiassa itsekin tarvitsisi lasit, sillä lukeminen aiheuttaa hänelle joskus päänsärkyä, muttei todellakaan aikonut hankkia sellaisia. Eipä hän usein edes lukenut.

Ai mistä ruipelo tietäisi? Luulisi, että tuo on tehnyt vastaavia tehtäviä jo aikoja sitten. Tai ehkä hänellä oli eri opettaja tai ehkä hän oli aikaisemmalla vuosiluokalla. Tiedä häntä, mutta ei kiinnostakkaan. Matt avasi suunsa ja vastasi toisen kysymykseen "No, näytät juuri sellaiselta, joka tietää kaiken ja vielä enemmän." Hän painotti ivallisesti ja halveksuvasti sanaa sellaiselta ja jatkoi " Ja tunnet kirjaston kuin omat, pienet ja heiveröiset kätesi". Matt vilkaisi luonteenomaisesti toisen käsiin ja katsoi sitten suoraan toisen vihreänharmaisiin silmiin. Matt siirsi painonsa toisen jalan varaan. Häntä häiritsi, että joutui katsomaan toista hieman ylöspäin, muttei viitsinyt perääntyäkkään.

Matt tunsi tyydytystä toisen istuuduttua takaisin tuolilleen. Näin hän näki paremmin toisen liikkeet ja oli pidempi. "Sinä nyt satuit olemaan sopivasti siinä hollilla" Matt virnisti hieman muistaen miltä toinen näytti hänen nostettua kaveri ylös. Matt oli aina tyytyväinen tekoihinsa. Hänestä huomasi, ettei ollut saanut kunnon eettistä kasvatusta pienenä. Hänen oli pakko vielä saada uteliaisuudenjanonsa tyydytetyksi ja vilkaisi huomaamattomasti mikä kirja toisella oli. Kappas. Ei Ranskan vallankumouksesta. Näytti joltakin prinssi,prinsessa kirjalta. plah.

Mitä nyt tehdä jos toinen ei oikeastikaan tiennyt missä meribilsan kirjat ovat. Kusettiko tuo? Ihan sama. Tyytyisikö hylättyyn vai pistäisikö jonkun tekemään hänen aineensa hänelle..