Opiskelua (sovittu)

[sabine]

Sabine käveli hiljaiseen kirjastoon, jossa hän näki muutaman oppilaan opiskelevan tai vain juttelevan hiljaisella äänellä. Hän itse aikoi viettää oikein mukavaa aikaa historian esitelmän teon kanssa. Hän haki itselleen muutaman pölyisen historian kirjan ja istuutui syrjäiselle pöydälle. Kun hän avasi ensimmäisen kirjan ja aivasti. Kirjat olivat kamalan pölyisiä, ainakin hänen makuunsa.
Sabine alkoi tutkimaan kirjaa, hakien niitä tietoja, joita hän tarvitsi ja kirjoitti niitä ylös muistiviholle, jonka hän oli ottanut mukaan ihan vain tätä tilaisuuttaa varten. Hän jatkoi kirjoittamista, vaikka hän tiesikin, että aika kului liian nopeasti ja ulkona alkoi ilma pimenemään.
Hän huomasi ohmiennen, että kirjaston hoitaa kävi laittamassa kirjastoon valoja päälle, hänen vielä jatkaessa esitelmän tekoa. Hänen silmänsä alkoivat jo särkemään, mutta se ei haitannut. Esitelmän piti ola valmiina viikon päästä ja hän ei voinut jättää sitä kesken nyt, kun oli saanut sen hyvälle alulle.
Ihmisiä tuli ja meni, muutama jäi katsomaan, mitä hän mahtoi kirjoittaa, mutta hän ei siitä välittänyt. Häntä kiinnosti vain oman esitelmänsä teko.
Hän oli jo tottunut pölyn hajuun, joten aivastelu ei enää härinyyt hänen tekemisiään. Hän pureskeli lyijykynäänsä niin, että hänen suussaan oli ikivä lyijyn maku. Hän kuuli yhä taustala pientä puheensorinaa, mutta se ei vain enää häntä kiinnostanut.
((Erin tänne, kun ehdit..))

[Erin]

[ja täältä tullaan ja vauhdilla ]

Erin suunnisti suihkulähteen ohitse kohti koulua iloisella mielellä. Häntä ei haitannut olla koululla perjantai-iltana ja vieläpä vapaaehtoisesti. Jokainen koulun oppilas joka edes vähän tunsi Eriniä olisi luullut tytön tulleen hulluksi saadessaan tietää mihin hän suunnisti juuri sillä hetkellä. Tyttö ei ollut kovin tunnettu opiskelijaksi. Ei niin etteikö tyttö saanut hyviä numeroita koulussa mutta se oli ihan hänen kämppiksensä ansioita. Poika oli saanut tytöstä pienen yli otteen ja käyttänyt sitä törkeästi hyväkseen. Poika oli antanut Erinin hitaasti jäädä koukkuun mangaan, japanilaiseen musta valkoisiin sarjakuviin, jotka poikkesivat tavallisista siten että niitä luettiin oikealta vasemmalle. Tämän jälkeen poika oli kirjaimellisesti kiristänyt Eriniä. Tilanne oli johtanut siihen että Erinin oli opiskeltava jotta saisi kämppikseltään uusia mangoja luettavaksi. Ajan kanssa tilanne oli rauhoittunut mutta poika oli pysynyt vaativana.

Harva siis tiesi Erinin olevan suuntaamassa koulun kirjastoon. Toisin sanoen vain hänen kämppiksensä, joka oli Erinin opiskelu innon takana. Mutta poikakaan ei tiennyt ettei Erin aikonut opiskella sinä iltana. Tyttö oli aikaisemmalla käynnillään huomannut kirjastosta löytyvän myös sarjakuvia ja oli nostanut toiveensa korkealle, että löytäisi jotain mielenkiintoista lukemista. Tietenkään hän ei halunnut että muut saisivat tietää hänen innostuksestaan ja mietti kuumeisesti miten peittäisi touhunsa. Ongelma ratkesi helposti tytön saapuessa kirjaston ovelle. Paikalla oli paljon muitakin opiskelijoita mutta sehän ei häirinnyt Eriniä ollenkaan. Se sai hänet vain hymyilemään enemmän. Opiskelu ratkaisi hänen ongelmansa. Tyttö suuntasi kohti historian hyllyä, pujotellen tuoleille istuvien jalkojen välissä. Hän nappasi ensimmäisen tarpeeksi ison kirjan hyllystä ja katsahti sitten ympärilleen.
Tyttö havaitsi hieman kauempana hyllyllä itseään lyhyemmän tytön painottelemassa muutaman tosi painavan näköisen kirjan kanssa. Tytöllä oli pitkät vaaleat hiukset, jotka eivät kuitenkaan olleet läheskään yhtä pitkät kuin Erinillä. Pieni hymy käväisi punatukkaisen tytön huulilla kun hän jatkoi matkaansa. Miten jotkut jaksoivatkaan opiskella ahkerasti, Erin ei voinut olla naurahtamatta ajatukselle. Tyttö käänsi selkänsä toiselle ja lähti suuntaamaan kohti mielenkiintoista hyllyä. Hän joutui kuitenkin pujottelemaan paljon koska melkein kaikki sohvat olivat varattuja. Pian tyttö saapui etsimänsä hyllyn kohdalle ja alkoi tutkia sitä keskittyneesti. Tyttö meinasi jo heti alkuunsa luovuttaa mutta pienen etsinnän tuloksena hän löysi etsimänsä. Mangaa, koulun kirjastosta löytyy mangaa, Erin ajatteli iloisesti. Hän oli hyvin onnellinen löydöstään. Pian hänen innostuksensa kuitenkin lakastui. Tytön harmiksi suurin osa valikoimista oli samoja jotka hän oli jo lukenut aikaisemmin, kämppiksensä varastoista. Tyttö löysi kyllä yhden joka kiinnosti häntä hieman. Vision of Escaflowne, Erin luki mielessään. Eikä tuota ole kuin muutama kirja. Erin tarttui viimeiseen ja havaitsi takakannesta että sarja päättyi siihen. Hitaasti hän asetti sen paikoilleen ja tarttui esimmäiseen ottaen sen mukaansa. Tämän jälkeen tyttö suunnisti kauimpaiseen nurkkaan jossa hän havaitsi yksinäisen nojatuolin. Tuoli tuntui kutsuvan häntä nimeltään, eikä Erin voinut kieltäytyä vaan marssi suoraan sen luokse istuen siihen kuin olisi ollut aina kyseisen tuolin omistaja.
Hän potkaisi kenkänsä jalastaan ja nosti jalkansa myöskin penkille. Hän laski ison historian kirjan polviaan vasten ja avasi sen summittaisesti jostain keskeltä. Sitten tyttö asetti kirjan päälle sarjakuvansa ja aloitti lukemaan sitä suurella mielenkiinnolla.

[sabine]

Sabine availi historian kirjoja ja oli juuri selasi niitä, varmistaen, että hänellä oli kaikki tieto kerättynä. Hän käveli kirjahyllylle, vieden juuri tutkimiaan painavia kirjoja takaisin, huomaten että yksi osa häneltä oli jäänyt ottamatta. Sabine alkoi katselemaan ympärilleen, jos joku olisi hakemassa siitä tietoja samalla tavalla kuin hänkin.
Hän löysikin tytön, joka luki juuri läheisellä tuolilla olevan tytön, joka näytti lukevan kirjaa kovin kiinnostuneen oloisena. Hiljaa Sabine siirtyi lähemmäs tyttöä, katsoen hiljaa, mitä hän mahtoi siitä hakea. Hän jäikin tytön lähelle, oli muka selaavinaan muita kirjoja, kunnes hän sitten huomasikin, että historian kirjassa oli paljon kiinnostavia kuvia.
Hän mietti hetken, uskaltaisiko hän pyytää tytöltä kirjaa lainaksi, joten hän jäi hetkeksi tutkimaan lähistöllä olevia hevoskirjoja, joita hän ei voinut oikein sietää. Lopulta, kun hän vartin verran tutkinut hevoskirjoja, hän kopautti tyttöä hellästi olkapäälle, varoen ettei tämä vain pelästyisi hirveästi ja puhui hyvin aralla äänelle. "Anteeksi, mutta saisinko tuon kirjan lainaksi hetkeksi?" Hän laittoi kätensä nopeasti suunsa eteen, lähinnä hyvin pelokkaana. Tämä saattasi suuttua hänelle, jos hän tämä halusikin pitää historian kirjan omanaan, jotta kukaan ei huomaisi hänen lukemaansa mangaa.

[Erin]

Päivän hiljaa kuluessa kohti iltaa, sai Erin myös luettua koko ajan lisää mangaa. Tämä on kyllä erittäin kiinnostava, Erin huomasi ajattelevansa iloisesti. Erin oli edennyt jo viidenteen kirjaan, kun hän hetkeksi nosti katseensa vilkaistakseen ympärilleen kirjastossa. Ihmis massa oli suuressa huoneessa vähentynyt ja enää ei näkynyt kuin muutamia oppilaista istumassa siellä täällä. Hän huomasi myös aikaisemmin näkemänsä vaalea hiuksisen tytön istuvan keskittyneesti kirjoihinsa. Erin hymähti mietteliäästi ja käänsi huomionsa takaisin kiinnostavampiin asioihin. Tyttö keskittyi todella innokkaasti lukemistoonsa ettei huomannut ympärillään tapahtuvia asioita. Sarjakuvakirja oli kerrassaan liian kiehtova jotta siitä olisi voinut kääntää huomiotaan pois.
Viimein hänen oli pakko tehdä se, kun tunsi jonkin tai jonkun koskettavan olkaansa. Erin käänsi katseensa vain huomatakseen katsovansa silmästä silmään samaa vaalea hiuksista tyttöä jonka oli nähnyt monesti. Tytön ääni oli arka ja lempeä. Puolet sanois oli mennä Eriniltä ohi korvien tytön hiljaisen äänen sävyn vuoksi ja se että tyttö peitti suunsa ei auttanut paljoa. Tyttö näytti vielä pelokkaalta, kuin toinen voisi suuttua hänen seuraavista sanoistaan. Erin tunsi pientä hämmennystä asian vuoksi mutta ei antanut sen näkyä kasvoiltaan. Hän loihti kasvoilleen iloisen ja lempeän hymyn, jotta toinen ei vähäisimmässäkään määrin luulisi hänen olevan vihainen tälle.
-Voi tietenkin saat sen, Erin lausahti iloisesti.
-Mutta en haluaisi että muut saisivat tietää mitä oikeasti puuhaan, joten voisitko olla ystävällinen ja tuoda jonkin kirjan tämän tilalle, tyttö lisäsi taputtaen tytön haluaa kirjaa. Erin ei tietenkään halunnut vaivata toista kamalasti mutta aina oli mahdollista että hänen kämppiksensä eksyisi kirjastoon ja tyttö jäisi kiinni touhuissaan.

[sabine]

Sabine helpottui jonkun verran, kun tyttö katsoi häntä lempeästi hymyilen, eikä mtienkään pelottavasti. Hän nyökkäsi tytölle, kyllä hän voisi tuoda hänelle uuden kirjan, hän itse asiassa voisi tuoda tuollaisen samanlaisen.
Sabine käveli takaisin paksujen historian kirjojen luokse, jossa oli kyllä jokin muu teksti, mutta paksuja historian kirjoja ne kyllä hänele olivat. Sabine kurotti hieman käsillään, saadakseen esille sellaisen paksun historina kirjan, ja juuri kun hän oli sellaista ottamassa, hän onnistui kaatamaan painavat historian kirjat kokonaan pois hyllyltä. suoraan hänen päälleen. Sabine meinasi suojata käsillään päänsä, mutta tippuva kirja oli häntä nopeampi. Sabine sai muinashistorian tietokirjasta kovan kolauksen päähänsä ja kaatui tajuttomana maahan.
Hetken päästä hän avasi silmänsä ja tunsi kamalan jomotuksen päässään. Hän katseli ympärillään olevaa kirjakasaa, alkaen nopeasti keräämään niitä, jotta kirjastonhoitaja ei tule sanomaan hänelle mitään.
((hmm...outoa.. Olisin voinut vaikka vannoa, että ehdin jo vastata tähän.. ))

[Erin]

Erin alkoi venyttelemään toisen lähtiessä etsimään toista kirjaa hänen hallussaan olevan tilalle. Ehkä hän oli istunut liian kauan aikaa paikoillaan, vaikka olikin välillä käynyt hakemassa uuden kirjan edellisen tilalle. Tytön onneksi niska ei ainakaan ollut pahasti jumissa ja mikään paikka ei ollut puutunut. Nopeasti tyttö sulki molemmat kirjat ja nousi seisomaan. Hän laski kirjat tuolille ja venytteli antoisammin. Pitkään sekään ei kestänyt. Tyttö kuuli kamalan rysäyksen samalta suunnalta johon toinen oli hänen kirjaansa lähtenyt hakemaan. Hetken tyttö empi lähtöään. Mutta viimein pieni huoli tuosta toisesta sai hänet lähtemään hitaasti kävelemään kohti kuulemaansa ääntä.
Perillä tyttö havaitsi suuren määrän iso ja painavia kirjoja lattialla. Tuo outo tyttö istui niiden keskellä. Erin huomasi myös huolen toisen kasvoillaan. Ja ymmärsi sen hyvin. Kirjastonhoitaja oli hyvin tiukka nainen joka piti tarkkaan huolen että kirjat palautettiin oikeille paikoilleen. Nopeasti tyttö siirtyi auttamaan toisen seisaalleen. Kirjat he kyllä saisivat hyllyyn yhteisvoimin.
-Voi, sinulla on ilkeän näköinen mustelma otsassasi, tyttö lausahti hiljaisella äänellä.

[sabine]

Sabine oli niin syventynyt paksuihin historian kirjoihin, että hänelle meni hetki tajuta, että joku oli tullut paikan päälle. Sabine sai osan kirjoista järjestettyä pinoon, katsellen samalla huolestuneena ympärilleen, missä se kirjastonhoitaja mahtoi luurata.
Sabine tunsi jonkun nostavan häntä ja hän hieman sävähti toisen kosketuksesta, mikä oli jo muodostunut hänelle tavaksi. Outoa kyllä, hän tiesi pelkäävänsä enemmän naisia, kuin miehiä. Hän ehti änkyttää jotain kiitokseksi, tuntien pienen punan kasvoillaan, joka vain syveni, kun tyttö huomautti hänen otsassaan olevasta mustelmasta.
Sabine kokeili hieman arastelevaa mustelmaa, se tuntui kamalan isolta, mutta onneksi siitä ei vuotanut verta. "Ei se mitään, olen minä pahempiakin kolhuja saanut. " Sabine kumartui ja otti käteensä yhden historian kirjoista, joka käsitteli lähinnä taiteen historiaa. "Tässä." Hän sanoi hymyillen tytölle.

[Erin]

Erin katsahti saamaansa kirjaa ja sitten tuota hymyilevää tyttöä. Pieni hymy alkoi puski tietään hänenkin kasvoilleen. Tyttö kuitenkin katsoi kirjan paikan hyllystä ja laittoi sen paikalleen. Sitten hän kumartui poimimaan muita kirjoja pinosta jonka tyttö oli jo saanut kerättyä. -Laitetaan nyt nämä yhdessä pois ja mietitään sitten muita asioita, Erin lausahti laittaessaan kirjoja hyllyyn. Viimein kaksikko sai kirjat hyllyyn ja saattoivat keskittyä muihin asioihin. Erin katsahti tuohon toiseen tyttöön ja hymyili lempeästi. -Kuule, jos sinua ei haittaa niin minusta meidän pitäisi saada jotain kylmää tuohon mustelmaasi. Sen sanottuaan tyttö tarttui toisen käteen ja lähti taluttamaan kohti vessaa, jonka muisti nähneensä tässä suunnassa kirjastoa

[tylsää, tyhmää tekstiä ja anteeksi autohittaus... minusta hieman pakollinen ja tarpeelinen että päästään eteenpäinkin..]

[sabine]

Sabine hymyili tytölle, keräten tämän kanssa kirjoja pois, jotta kirjaston kirjoja, laittaen niitä järjestykseen. Hän laittoi kirjat tiiviiseen riviin, koittaen saada jokaisen osan numerojärjestykseen.
Heidän saatuaan kirjat paikalleen Sabine kääntyi katsomaan tyttöä, joka piti hänen saamaansa kuhmua pahana. Hän huomasi tulevansa tytön mukana vessaan. Hän ei edes ymmärtänyt, miksi tyttö tuohutti niin paljon, kyseessä oli vain yksi pieni kolhu hänen päässään. ei se sentään maailmaa kaatanut.
Sabine ja Erin olivat saapuneet pieneen vessaan, jonka seinät olivat maalattua valkeiksi. Hän katseli kahta lavuaaria ja sai viimein sanottau vastaväitteensä. "Ei tämä kuhmu nyt mikään ole.. Kyllä se siitä aikanaan pienenee, eikä edes satu paljoa." Sabine sanoi hymyillen Erinille, joka oli häntä kohtaan yllättävän hoivaava.

[Erin]

Vessoille päästyään Erin otti monta palaa käsien kuivaus paperia ja kostuttu sitä kylmällä vedellä. Hän hymyili lempeästi toiselle tämän selittäessä, ettei kuhmu mikään paha ollut. -Eihän se olekkaan mutta tämä varmasti vähän auttaa, hän lausahti lempeällä äänellä. -Ja olihan tämä ainakin hieman minun syytäni, tyttö jatkoi hieman katuvana. Jos Erin olisi itse älynnyt antaa kirjansa ja hakea toisen tilalle ei tuolle tytölle olisi tätä tapahtunut. Niimpä hän piti itseään syyllisenä koko tapahtumaan. -Muutan minä olen Erin, tyttö esitteli itsensä hetken mielijohteesta. Olihan toisen hyvä kait tietää ketä syyttää tästä pienestä vahingosta. Erin painoi lempeästi märkää paperia toisen kuhmua vasten toivoen että se auttaisi hieman edes.

[taas lyhyttä, pahoittelen]

[sabine]

Sabine katseli Eriniä ihmeissään, huomaten tällä palasen paperia kädessään ja Sabine oli aikeissa estellä häntä. "Ei se minua haittaa.. Usko tai älä, olen minä kyllä kokenut pahenpaakin, en minä yhdestä kuhmusta kuole." Sabine naurahti hieman punastuneena. Hän katseli hetken tyttöä, kuin koittaen saada tämn varmistumaan hänelle.
Sabine naurahti hieman, siirsi hiuksia pois kasvoiltaan. "Ei se nyt kovin paljoa ollut. Minä vain tarvitsin sitä kirjaa esitelmääni." Sabine katseli tyttöä punastuneena, miettien olikohan hänen esitelmänsä vieläkin samassa paikaissa kuin mihin hän sen oli jättänyt.
Sabine hymyili tytölle punastuneena. "Ja minä Sabine." Sabine tunsi paperin palan ihollaan ja vährähti hieman. Hän otti tytön kädestä kiinni, jotta tämä ei voisi enää koskea häneen. Tämä uusi rohkeus sai hänet enemmän hämilleen kuin mikään muukaan, mutta hän oli juuri tajunnut yhden asian. Hänen tavaransa, aina tästä pienestä esitelmän raakaversiosta aina hänen omiin henkilökohtaisiin tavaroihinsa, olivat vieläkin kirjaston puolella. Kuka tahansa voisi ottaa ne ja käyttää niitä oman esitelmän tekoonsa. Sabine irrotti otteesna tytön kädestä. "Anteeksi.." Hän lähti pois vessasta, ripeästi juosten.
Hän löysi tavaransa koskemattomina ja alkoi nopeasti laittamaan niitä laukkuunsa, kunnes hän sitten päätti, että lähtisi kokonaan pois, tämä riitti jo tältä illallta. Kyllä hän voisi huomenna jatkaa tiedonkeruuta.

[Erin]

Eriniä hieman ihmetytti toisen ilmeiset estelut tuon pienen kuhmun suhteen. Mitä vikaa siinä olisi että sitä hieman painelisi viileällä. Eihän siitä jäisi sitten niin paha jälki. Tai ainakin näin hän itse ajatteli asiasta. Toisen nimi oli mielenkiintoinen ja se sai Erinin ajattelemaan monia eri asioita yhtä aikaa. Hän ajatuksensa laukkasivat ihan omia latujaan, kunnes ne katkesivat yhtäkkiä. Toinen oli tarttunut hänen käteensä. Tyttö katsoi toisen silmiä pitkään, hieman ihmetellen. Otteen irrottua,Erin kuuli hiljaisen anteeksi pyynnön. Hän ei ehtinyt edes reakoida kun toinen jo juoksi pois. Hän pyöstyi myöntämään itselleen että oli hieman hämmentynyt asian suhteen. Jokin ei nyt täsmännyt minkään kanssa. Niimpä Erin itsekkin lähti ripeästi kävelemään, suuntan jossa oli tytön nähnyt viimeksi. Ja pian hän näkikin tämän tunkemassa tavaroitaan laukkunsa. -Hei Sabinen, odotahan hieman, tyttö huudahti toiselle koittaen saada tämän huomion.

[sabine]

Sabine oli juuri saanut kaikki tavaransa laukkuunsa. Hän hymyili hiljaa, kaikki hänen tavaansa olivat vielä täällä, eikä siis mitään ollut kadonnut. Hän katseli hieman tavaroitaan, kunnes sitten kuuli jonkun huutavan hänen nimeään. Sabine pelästyi hänen kädessään oleva laukku kaatui maahan. Hänen tavaransa levisivät pitkin kirjaston lattiaa. Sabine kääntyi katsomaan Eriniä vapisten, hymyillen hieman epävarmasti. "Ai, an-anteeksi."
Sabine katsoi tyttöä hetken, kunnes hän sitten alkoi keräämään tavaroitaan, joista osa oli mennyt kirjaston hyllyjen alle. Hän alkoi poimimaan tavaroitaan, katsellen aina välillä häntä. "Anteeksi, minä..." Sabine sulki suunsa, keksimättä oikein mitään kunnollista sanottavaa. Hänen naamansa oli kokonaan punainen ja hänen kätensä tärisivät hänen etsiessä tavaroita ympäriltään.

[Erin]

Erin huomasi toisen vapinan selvästi. Sen näki jo kaukaakin. Tyttö taisi pelätä jotain todella paljon. Tai sitten tämä oli vain älyttömän ujo ja esiintymiskammoinen. Hän kyllä saattoi ymmärtää sen jollain tavalla. Tytön pahoittelu vaikutti hieman oudolta mutta Erin hymyili tälle lempeästi. -Ei se mitään, hän sanoi. -Sitä sattuu. He katselivat toisiaan kunnes Sabine alkoi keräämään tavaroitaan. Erin tunsi pientä syyllisyyttä ja alkoi auttamaan tätä. Tyttö vaikutti alkavan selittää käytöstään mutta jätti lauseen kesken. Toisen kasvot olivat tosi punaiset. Erin ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Ehkä tyttö pelkäsi hänen seuraansa.

[lyhyttä tekstiä]

[sabine]

Sabine kuuli tytön lauseet, mutta keskittyi keräämään omia tavaroitaan , koittaen miettiä jotain mitä sanoa tytölle. Hän löysi muutaman kynänsä läheisien kaapin alta ja keskittyi noukkimaan sieltä muutakin, kunnes hän sitten kääntyi tytön luokse. "Anteeksi, minulla oli tämä esitelmä kesken ja pelkäsin että joku samasta ryhmästä ryöstäisi ja käyttäisi omanaan ei sen enenpää." Sabine heilautti hieman kättään punastuneena, koittaen hälventää omaa punaansa kasvoiltaan. "Kiitos kun autat, mutta sinun ei todellakaan tarvitse auttaa. Kyllä minä tästä selviän, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tavarani leviävät pitkin kirjastoa." Sabine hymyili hiljaa, napaten muutaman tavaran tytön kädestä, jatkaen sitten omien tavaroidensa poimimista. Hän otti lattialle levinneen kansion ja laittoi papereita sinne takaisin hymyillen.