|
|
Post by adrian on Jan 12, 2007 19:31:07 GMT 2
Adrian selasi yhtä sairastuvan aulaan unohtuneista juorulehdistä pää kallellaan, silmissä lopen pitkästynyt katse. Vuoden vanha numero oli rypistynyt ilmeisen ahkerasta käytöstä ja mies muisteli aiemminkin lukeneen samat uutiset ja sarjakuvat, ehkä vuosi takaperin silloisen opinahjonsa suositussa kellarikuppilassa.
Valkoinen, lyhythihainen hoitajantakki oli saanut alleen sinä viileänä aamuna mustan, pitkähihaisen poolopaidan, jonka hihat tosin oli kääritty puoleenväliin kyynärvartta. Valkoiset kangashousut olivat vielä tahrattoman puhtaat ja vailla ryppyjä. Sairastupa tuoksui puhtaalle, sillä uusi työntekijä oli käyttänyt saapumista seuranneen iltapäivänsä pikkuisen odotushuoneen ja tutkimushuoneiden kuuraamiseen lattiasta kattoon. Avarat, kerroksettomat ikkunat, joita oli kaikilla muilla seinillä, paitsi tutkimushuoneeseen vievällä, olivat helpottaneet osaltaan siivousta, mutta kuumahan siinä oli tullut siitä huolimatta. Nyt, kahden suihkun, sikeästi nukutun yön ja reilun aamiaisen jälkeen edellisen päivän rehkiminen tuotti enää vain hiljaista tyydytystä hyvin tehdystä työstä. Vaikka sairastupa ei ehtinyt olla muutamaa viikkoa pitempään ilman hoitajaa, oli pöly ehtinyt kerääntyä ja hygienian suhteen tarkaksi opetettu Adrian oli tuntenut velvollisuudekseen poistaa pölypunkit huoneistosta.
Mies nousi nahkapäällysteiseltä tuolilta, heitti lehden telineeseen muiden samanlaisten sekaan ja asteli pienen valkoisen pömpelin luo, joka pullotti valkoisesta seinästä, ja väänsi radiota isommalle. Koko aamun oli ollut hiljaista rehtorin pikaista piipahtamista lukuun ottamatta. Jos pian ei tapahtuisi jotain, pitäisi hoitsun ruveta juttelemaan odotusaulan ainoalle kukkaparalle.
[Venyamin kai tänne kaveriksi.]
|
|
|
|
Post by venyamin on Jan 13, 2007 21:46:59 GMT 2
Venyamin käveli kohti koulun sairastupaa, yskien matkallaan. Hän oli kärsinyt koko viikon kamalasta yskästä, mutta koska hän oli aina ollut hyvin itsepäinen, hän ei koskaan suostunut menemään lääkärille, jos hänen tautinsa eivät rasittaneet hänen työtään ja hänen oli hankalaa opettaa enää, kun joutui pitämään pitkiä yskätaukoja. Hän avasi sairastuvan oven, mutta joutui pysäyttämään kulkunsa kamalan yskätauon takana.
Kun hän sai yskänsä rauhoittumaan, ja jatkoi matkaansa kohti sairaanhoitajaa, yskien hieman matkallaan. Venyamin katseli hieman ympäristöä, ja huomasi yllätykseksekseen, että sairastupa oli puhdas, jopa häiritsevän puhdas. Venyamin katseli hieman ympärilleen, etsien katsellaan sairastuvanhoitajaa, miettien olikohan yskä sekoittanut hänen näkökykyäänkin.
|
|
|
|
Post by adrian on Jan 14, 2007 2:15:10 GMT 2
Adrian hypähti säikähdyksestä Venyaminin kolistellessa paikalle. Hoitsu oli ehtinyt syventyä ajatuksiinsa ja unohtunut nojailemaan radioloovan viereen, selkä vasten puhtaanvalkoista seinää. Nyt tuo räpäytti silmiään ja taiteili kasvoilleen ystävällisen hymyn.
"Päivää." Nuori mies astui muutaman pitkän askeleen opettajan luo käsi ojossa. "Olen Adrian Temple, uusi hoitaja ja tänä aamuna ainoa vuorossa." Mies puristi Venyaminin kättä hetken ja päästi sitten irti. Opettajan hengitys vinkui hieman. Tarkaksi harjaantunut korva osasi erottaa pikkuvian isommasta ja nyt Adrianin kulmat kurtistuivatkin huolestuneesti.
"Kuulostaa aika pahalta. Tulkaahan." Hoitsu viittasi kädellään kohti tutkimushuoneeseen viettävää ovea. Kun Venyamin viivytteli hiukan, ilmeisesti uusi naama ei ihan vastannut odotuksia, pyysi Adrian miestä toistamiseen tutkimushuoneeseen. Hän odotti, kunnes asiakas oli mennyt edeltä ja kulki sitten itse sisään sulkien oven perässään. Adrian viittasi Venyaminin istumaan ja istuutui itse. Hoitsun tuoli oli pehmoinen, rullien päällä seisova toimistotuoli, jolla tuo rullasi pitkän pöytänsä päästä toiseen näpätäkseen stetoskoopin hyppysiinsä.
”Minun on nyt valitettavasti pyydettävä teitä avaamaan paitaanne sen verran, että saan kuunneltua keuhkot.. Poltatteko tupakkaa?” Hoitajamiehen silmät siristyivät hieman vastausta odottaessaan.
|
|
|
|
Post by venyamin on Jan 14, 2007 21:37:39 GMT 2
Venyamin käänsi katseensa kohti hoitaa, kätellen tätä hymyillen yhtä lämpimää hymyä, kuin jonka oli saanut toiselta. Hänen tapauksessaan hymy oli aina kuitenkin hieman tekaistu, mutta eihän sitä voinut kuitenkaan välttää.
"Venyamin Radoslav, hauska tavata."
Venyamin sai sekunniksi katsekontaktin toiseen, kunnes yskä kohtaus alkoi jälleen ja hän alkoi yskimään, siirtäen kuitenkin katseensa pois miehestä vasemmalle kohti lattiaa, jossa hän sai yskittyä rauhassa.
Jos Venyamin olisi ollut koulua käyvä teini-ikäinen, hän olisi sanonut tälle jotain sarkastista takaisin, mutta koska hän oli, ainakin vielä jonkin aikaa koulun opettaja, hän päätti pitää mölyt mahassaan aikuisten tapaan. Hänen yskänsä kuitenkin vei miehen huomion eikä hn sattunut kuulemaan tämän kehotusta, ennen toista kertaa, jolloin hän käveli toisen osoittamaan huoneeseen, istuutuen hoitopöydän vieressä olevaan tuoliin. Hän kuuli kuinka hoitaja sulki oven perässään ja osa hänestä koki pienen pakokauhun omaisen tunteen, hän ei ollut nimittäin ikinä pitänyt pienistä tiloista, ainakaan jos hän ei itse kyennyt hallitsemaan tilannetta mitenkään.Hän kuitenkin sai itsensä pian rauhoittumaan ainakin sen verran että ei enää hengittänyt kiivaammin, mikä lievitti jonkin verran hänen yskäänsä.
Venyamin katseli hetken hoitajan liikkeitä selkäsuorana, häntä oli nimittäin aina opetettu istumaan suorassa, vaikka se tuntuikin hieman naurettavalta. Hänen tarkkaavainen katseensa huomasi miehen ottavan käteensä stetoskoopin. Venyamin hymähti hieman toisen vastaukselle, ja höllensi hieman solmiottaan ja alkoi hiljaa avaamaan paitansa nappeja, kääntäen katseensa hoitajaan kuullessaan tämän kysymyksen.
"Jonkin verran, en kovin usein."
Hän tiesi jo kuinka typerältä hänen vastauksensa kuulosti hoitajan korvissa ja tiesi jo vanhasta kokemuksesta, että pian hänelle esittettäisin jatkokysymyksiä. Hän oli sitä pitänyt jotenkin typerältä, eihän hänen yskänsä voinut johtua tupakoinnista, hänhän oli aloittanut tupakanpolton jo Iso-Britannisassa, ja tämä paha tapa oli jatkunut siitä pitäen ilman yskänpuuskia. Ainakaan kovin isoja, nyt kun hän sitä tarkemmin ajatteli.
|
|
|
|
Post by adrian on Jan 17, 2007 17:08:39 GMT 2
[Tämä hahmo tökkii. Kunhan saadaan loppu tämä, viskaan ukon roskiin muiden kokeilujen sekaan. Kiitos jo kuitenkin tässä vaiheessa, että pelasit kanssani.]
"Ah. Selvä." Adrian rullasi tuolissaan Venyaminin eteen ja painoi stetoskooppinsa kuullotinta kämmentään vasten. Asiantuntevin ottein tuo kuunteli potilaansa keuhkot. Kulmat painuivat ryttyyn hiljalleen.
"Keuhkoistasi kuuluu hieman rohinaa. Minä kirjoitan sinulle tästä reseptin.." Adrian lykkäsi stetoskoopin takaisin pöydälle ja rullasi tuolillaan tietokoneelle kirjoittamaan. "Venyamin Radoslav." Mies näpytteli opettajan tietoja ylös puhuessaan ja vilkaisi sitten itse potilaaseen.
"Satunnaisen tupakanpolton ei pitäisi aiheuttaa tuota yksinään ainakaan. Jos sinulla on ollut flunssaa, tämä saattaa olla pahaksi äitynyt jäänne niiltä ajoilta mutta.." Näppäimistö jäi rauhaan, kun Adrian siirtyi hieman lähemmäs Venyaminia. "Suosittelisin lopettamaan siksi aikaa, että saat itsesi terveeksi. Muutaman päivän savuttomuus tuskin on sinulle iso ongelma?" Hoitsu hymyili, nappasi kynän valkoisen takkinsa rintataskusta ja kurkotti kaksoisklikkaamaan tietokoneelta tulostusnappulaa.
Tulostin hurisi aikansa ja sylki sitten koneella kirjoitetun reseptin, jonka Adrian nappasi pöydälle allekirjoitettavaksi.
"Määräsin sinulle aika tujua tavaraa. Älä ota aamulla, sillä tämä väsyttää." Hoitsu ojensi lappusen Venyaminille.
|
|
|
|
Post by venyamin on Jan 30, 2007 22:05:45 GMT 2
Venyamin värähti hieman, kun kylmä stetoskooppi osui hänen iholleen ja henfitti rauhallisesti, kun mies tutki häntä. Hän antoi toisen näpytellä tietokoneellaan rauhallisesti, tutkien samalla huonetta levottoman omaisesti. Hän käänsi katseensa takaisin lääkäriin, kun tämä alkoi puhumaan hänelle. Hän kuutneli toisen sanoja, naurahte himean kun toinen puhui hänelle.
"Ei ollenkaan, ainakaan en usko niin."
Hän otti kätenssä reseptin, hymyillen lääkärille kiitollisena ja oli aikeissa sanoa jotain, mutta juuri silloin yskänkohtaus iski. Hän yski hetken aikaa, kunnes hän sitten käänsi katseensa miestä kohti anteeksipyytäväisenä.
"Anteeksi, mitä sanoitte?"
Hän katsoi miestä yhä anteeksi pyytäiväneä, pitäen lappua tärisevässä kädessään.
|
|
