Post by Kyo on Aug 18, 2007 9:41:18 GMT 2
//Vapaa peli siis... :>//
Pieni, hyvin sirorakenteinen ja selvästi alipainoinen nuori poika istuskeli vaiteliaana ruokalassa, vakiopöydässään, johon ei ollut tälläkään kertaa odottamassa ketään seuraksi. Pojan mustat, kiiltävät ja hyvin hoidetut hiukset oli tupeerattu päältä ilmavaksi pehkoksi, ja tismalleen noin ne olivat olleet aamullakin - nuorukainen tosin oli saanut ravata vessassa useasti saman päivän aikana korjailemassa kampaustaan, tupeeraamassa lisää ja suihkimassa litrakaupalla lakkaa. Nyt mustahiuksinen tunsi olonsa lievästi sanottuna väsyneeksi päivän johdosta. Koulu oli alkanut kahdekslata ja loppunut kolmelta. Eihän se edes ollut pisin mahdollinen päivä, mutta kun lounaalla ei oltu syöty kuin pari salaatinlehteä, väsymys painoi ja kovaa. Niinpä poika nousi haukotellen seisomaan, vilkaisten sitten kelloa. Se läheni yhdeksää, eikä läksyistä oltu vielä huolehdittu. Matikanmaikka hirttäisi pojan, jos läksyt olisivat taas jääneet puolitiehen tai jos niitä ei olisi edes yritetty vääntää. No, ei voinut mitään, nyt ei kertakaikkiaan riittänyt voimia moisiin typeriin laskuihin.
Hitaasti laahustaen poika asteli ruokalan läpi toiselle puolelle, otti lasin käteen ja kaatoi siihen laktoositonta maitoa, rasvatonta. Pojan katse pallotteli ahneesti vieressä olevien hedelmien puoleen, ja hetken epäröityään ja mietittyään noiden värikkäiden ruokien kalorimääriä, tuo päätti lopulta kuitenkin ottaa kaksi omenaa. Hitaasti poika palasi omalle paikalleen maitolasin ja kahden omenan kera, ja rupesi nakertamaan toista omenaa nälkäisenä, epäluuloisen katseensa harhaillessa samalla muissa ruokalassa istuvissa tytöissä ja pojissa.
Pieni, hyvin sirorakenteinen ja selvästi alipainoinen nuori poika istuskeli vaiteliaana ruokalassa, vakiopöydässään, johon ei ollut tälläkään kertaa odottamassa ketään seuraksi. Pojan mustat, kiiltävät ja hyvin hoidetut hiukset oli tupeerattu päältä ilmavaksi pehkoksi, ja tismalleen noin ne olivat olleet aamullakin - nuorukainen tosin oli saanut ravata vessassa useasti saman päivän aikana korjailemassa kampaustaan, tupeeraamassa lisää ja suihkimassa litrakaupalla lakkaa. Nyt mustahiuksinen tunsi olonsa lievästi sanottuna väsyneeksi päivän johdosta. Koulu oli alkanut kahdekslata ja loppunut kolmelta. Eihän se edes ollut pisin mahdollinen päivä, mutta kun lounaalla ei oltu syöty kuin pari salaatinlehteä, väsymys painoi ja kovaa. Niinpä poika nousi haukotellen seisomaan, vilkaisten sitten kelloa. Se läheni yhdeksää, eikä läksyistä oltu vielä huolehdittu. Matikanmaikka hirttäisi pojan, jos läksyt olisivat taas jääneet puolitiehen tai jos niitä ei olisi edes yritetty vääntää. No, ei voinut mitään, nyt ei kertakaikkiaan riittänyt voimia moisiin typeriin laskuihin.
Hitaasti laahustaen poika asteli ruokalan läpi toiselle puolelle, otti lasin käteen ja kaatoi siihen laktoositonta maitoa, rasvatonta. Pojan katse pallotteli ahneesti vieressä olevien hedelmien puoleen, ja hetken epäröityään ja mietittyään noiden värikkäiden ruokien kalorimääriä, tuo päätti lopulta kuitenkin ottaa kaksi omenaa. Hitaasti poika palasi omalle paikalleen maitolasin ja kahden omenan kera, ja rupesi nakertamaan toista omenaa nälkäisenä, epäluuloisen katseensa harhaillessa samalla muissa ruokalassa istuvissa tytöissä ja pojissa.