|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 9:11:24 GMT 2
Tommy otti kännykkänsä takaisin ja jäi vihaisena mulkoilemaan arabinuorukaista. Mikä tuo oli hänen tavaroitaan viemään? Huivipää hieraisi nenäänsä ja tunki kännykän taskuunsa. Hän ei tajunnut vilkaista, puuttuiko muita hänen tavaroitaan.
Tommy oli juuri oikaisemassa itseään asfalttiin, tarkoituksenaan luultavasti ruveta nukkumaan, kun toinen päätti, että he lähtisivät nyt. Huivipää nousi kurdin avustuksella vaivalloisesti ylös ja huojui kuin palmu tuulessa. Nuorukainen huomasi, että myös toisella oli vaikeuksia kavellä suoraan, tosin ei läheskään niin pahoja kuin Tommylla, joka näytti kävelevän mutkikasta karjapolkua pysyen kuitenkin ihmeenkaupalla pystyssä.
"Tää ei nyt oikeen suju", Tommy totesi ja pysähtyi nojaamaan toisen olkapäähän. He olivat kävelleet ruhtinaaliset 200 metriä ja nuorukainen oli varma, ettei selviytyisi kämpilleen. "Soitetaan taksi", hän sanoi ja katsoi toista merkitseväksi. "Mä voin maksaa siitä puolet.. joskus", hän sanoi ajatus katketen lopussa. Eihän hän mistään saanut käteistä rahaa, joten sen maksun laita oli vähän niin ja näin. Ja Visaa hän oli vinguttanut jo ihan riittävästi yhdelle illalle. Hänellä menisi ikuisuus saada vanhempansa vakuuttuneeksi, ettei iltaan ollut sisältynyt muita päihteitä kuin alkoholia ja tupakkaa.
[ollaanko me kohta kakkossivulla, että saadan noi heivattua brittimme kämpälle. :'DDD]
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 9:22:29 GMT 2
Rafq nauroi toiselle. Kyllä he tämän asunnolle pääsisvät. Hän oli kävellyt humalassa läpi Lontoon ja päässyt ihan hyvin kotiin asti, kaikki kamat tallella, ihan elossakin(muutama tavaara vain lisää taskuissa) Eikä hänelle ollut käynyt mitenkään. Hän jatkoi matkaansa kuuntelematta toisen valituksia, eihän hän edes ymärtänyt, miksi toinen puhui koko ajan kännykästä, jota ei tällä edes ollut. "Älä jauho paskaa. Jatka vain matkaasi kyllä me sinne pääsemme." Hän jatkoi matkaanas eteenpäin, välittämättä vähääkään, että toisen seosta puheesta.
|
|