Tupruttelua

[Mikey]

[Noniin. (Korjatkaa jos teen jotain väärin) Peliin saa tulla kuka tahansa. Ajattelin vain, että Mikey saisi jumalalta merkin että koulussa on ihmisiä.. ]

Mikey pyöri ympäriinsä koulun pihalla. Hänellä ei ollut aavistustakaan mihin mennä.
Ihmiset kulkivat hänen ohitseen ja katsoivat nokkapystyssä hänen risaisia farkkujaan.
Mikey ei ollut vaihtanut koulupukua. Lähinnä siksi, että hän ei pitänyt siitä.
Joku toinen kerta sitten.. Hän ajatteli.
Kukaan ei pystähtynyt. Ei tervehtinyt tai kysynyt mitään. Hyvä niin, sillä Mikey ei olisi tahtonutkaan.
Lopulta hän äkkäsi lautaisen hökkelin. Rapistunut ja sopivan syrjäisä. Mikey katsoi ympärilleen nopeasti ja lähti hölkkäämään vajaa kohden.
Pihavarasto kenties..?
Ovi aukeni narahtaen. Klisee, mutta useinmiten vanhat ovet narisevat
Paikoista parhain. Mikey teki paremmin tuttavuutta majan kanssa. Kiersi sen nopeasti ympäri ja tutki tavaroita. Lapioita, Haravia, kottikärryt..

Mikey kaiveli taskujaan. Hän löysi ruttaantuneen tupakka-askin jossa oli vielä pari jäljellä.
Toisessa taskussa oli vaaleanpunainen sytkäri. Hyvin romanttista.
Mikey sytytti tupakan ja imaisi nautinnollisesti.
"aah.. Tätä ei olekkaan voitu harrastaa vähään aikaan.."
Hän puhalsi savut ulos nenästään.
Tupakka kärysi mukavasti.

[Dorine]

[[Dorine eksyy seuraksi, jos sopii?]]

Dorine löysi itsensä harhailemasta pihamaalta tietämättä itsekään, mitä oikein oli tekemässä. Tyttö kuunteli suurilla kuulokkeillaan musiikkia volyymit täysillä, eikä hänellä muutenkaan oikein ollut hajua ympäristön tapahtumista, joten ei ollut oikeastaan mikään ihme, että hän melkein törmäsi lautarakenteiseen pihavarastoon. Hereille hätkähdettyään Dorine avasi oven hetken mielijohteesta ja astui sisään pieneen varastotilaan.

Ensin hän ei nähnyt mitään, tunsi vain nenässään vahvan tupakansavun tuoksun. Kun tytön tummat silmät tottuivat hämärään, hän huomasi, ettei suinkaan ollut yksin.
Hollantilainen lehahti punaiseksi ja änkytti anteeksipyytävään sävyyn:
"E-en tiennyt, että täällä oli jo joku, anteeksi."
Hän ei kuitenkaan lähtenyt perääntymään, vaan katseli poikaa, jonka piirteet näkyivät yhä selvemmin, kun Dorine alkoi taas nähdä kunnolla. Hän ei tuntenut tätä, mutta tiesi tämän olevan muutaman luokan alempana, ja muisteli pojan nimen olevan Mike tai Michael tai jotain sellaista.

Dorinen katse siirtyi pojan kädessä olevaan tupakkaan.
Eikö hän pelkää tukehtuvansa tänne, Dorine mietti itsekseen. Pihavarasto oli tunkkainen jo ilman tupakansavuakin, eikä siellä ollut ikkunan ikkunaa. Tytöllä ei itse ollut mitään tupakoivia ihmisiä vastaan, mutta kerran kokeiltuaan hän oli todennut, ettei moista sotkua vapaaehtoisesti suussaan pitäisi.

[Mikey]

[juu. käy vallan mainiosti]
Mikey hätkähti oven auetessa. Auringon valo tulvi sisään. Sitten se taas katosi.
Joku oli hänen kanssaan. Mikey ei erottanut tulijaa. Hän imaisi tupakasta hermostuneesti ja vaihtoi jalkaa.
Pian hän hahmotti henkilön. Tyttö. Hän puuskahti ja pyöräytti silmiään.
Tämä tästä vielä puutuikin..

"Terve" Mikey mutisi. Hän laittoi taas tupakan huulilleen ja puhalsi savut nenästään.
Mikey hymyili itsekseen. Tästä voisi tulla vielä hauskaa..

[Dorine]

"Anteeksi", Dorine toisti konemaisesti ottamatta askeltakaan kohti ulko-ovea. Hän laski kuulokkeet korviltaan ja hetken aikaa Ramones ehti vielä soitella, ennen kuin hän sai iPodinsa sammutettua.
Tyttö ei tiennyt itsekään, mikä sai hänet jäämään siihen tupakansavuiseen pihavarastoon, mutta istahti kuitenkin epävarman näköisenä lautakasan päälle toiselle puolelle kopperoa.

Hän risti säärensä ja katseli ujosti poikaa. Kuka tahansa muu hänen luokkansa tytöistä olisi vain pamauttanut sisään pyytelemättä anteeksi ja luultavasti häätänyt nuoremman pojan, mutta Dorinella ei riittänyt uskallusta edes avata suutaan. Niinpä hän vain istuskeli lautakasalla tietämättä miten päin olisi. Kun ei keksinyt parempaakaan tekemistä, tyttö kiersi iPodinsa johdon kuulokkeiden ympäri ja työnsi koko hoidon varovasti mustaan koululaukkuunsa.

[Mikey]

Mikey irvisti vetäessään tupakkaa väärään kurkkuun. Hän nojaili tylsistyneenä vajan seinään ja yritti ajatella.
Tyttö tuijotti häntä. Mikey kiemurteli nolostuneesti ja vaihtoi asentoaan tiuhaan. Hän ei tuntenut oloaan kovin mukavaksi.
Tyttö ajatteli ilmeisesti jäädä..

"Onko sinulla nimikin?" Mikey sanoi närkästyneenä.
Toisaalta, ehkä juttuseura ei olisi pahitteeksi.
Tulokas oli selvästi häntä vanhempi. Joltain muulta luokka-asteelta. Ei näemmä kovin puhelias. Tosin ei Mikeykaan.
Mikey tunsi olonsa yhtäkkiä itsevarmemmaksi. Hänhän oli täällä ensin? Jos seura ei miellyttänyt, hän voisi vain pyytää tyttöä poistumaan tai lähteä itse.

Mikey poltteli tupakkansa loppuun ja tumppasi sen sitten pölyiseen lattiaan. Hän ei selvästi ollut ensimmäinen tupakoija täällä.
Lattialla näkyi vanhoja tupakantumppeja ja tuhkaa.
Poika istui puulaatikon päälle. Hän vilkaisi otsatukkansa alta toisellapuolella vajaa istuvaa tyttöä.
Hän hymähti.

[Dorine]

Dorine hätkähti ja punastui kuullessaan pojan ärsyyntyneen sävyn tämän äänessä.
Ehkä minun pitäisi lähteä.. hän mietti hämmentyneenä, mutta yritti sitten rohkaista itseään. Ujoudestaan huolimatta hän ei todellakaan nauttinut yksinolosta, päin vastoin. Ja sitäpaitsi, poikahan oli häntä nuorempi ja luultavasti nauraisi kavereineen itsensä kipeäksi, jos tyttö nyt luikkisi ulos häntä koipien välissä.

"Dorine. Entä sinä?" hän kysyi tavoitellen reippautta ääneensä. Hän nyppi hermostuneena punaista puuhelmirannekoruaan ja loi välillä varovaisen silmäyksen pojan suuntaan. Tämä lopetteli tupakkaansa ja tumppasi sen lattiaan muiden jämien sekaan. Jo ensimmäisellä viikolla uudessa koulussa, viisi vuotta sitten, oli juuri 13 vuotta täyttäneelle tyttöselle selvinnyt, mitä tässä lahoamispisteessä olevassa pihavarastossa tehtiin. Oli Dorine itsekin siellä muutaman kerran ollut, tosin kertaakaan hän ei itse ollut polttanut, kunhan oli vain pitänyt seuraa muille.

Dorine ei rohjennut avata suutaan sen enempää, joten hän keskittyi tuijottelemaan punaisten tennareidensa kärkiä toivoen, että poika aloittaisi keskustelun. Kenties se oli turha toivo, toinenkaan kun ei näyttänyt puheliaalta.

[Mikey]

Mikey kohotti kulmakarvojaan kuullessaan tytön nimen.
Ei siis amerikkalainen.. Eipä niin, että siinä olisi mitään pahaa..
"Michael virallisesti, mutta vihaan sitä nimeä. Sano minua Mikeyksi"
Älä mumisen Mikey. Se saa sinut kuullostamaan tyhmältä. Sitäpaitsi tyttö luulee että olet ujo

Mikey näpräsi paitansa helmaa. Hän voisi polttaa vielä yhden tupakan. Olisi jotain tekemistä.
Kuka tietää milloin seuraavaksi pääsen tänne.
Mikey epäröi hetken. Hän päättikin jättää polttamatta. Dorine luulisi varmasti, että hänellä on suurempiakin ongelmia.
Poika mietti, pitäisikö hänen sanoa jotain, ettei tilanne vaikuttaisi typerältä.

"mm.. tuota.. öh Dorine, millaista musiikkia kuuntelet?" Mikey kysyi.
Hänen teki mieli läimäistä itseään. Kuka järkevä ihminen kysyy ensimmäisenä musiikkimausta.
Mikey ei todellakaan ollut paras juttelija.

[tulee lyhyttä ja tyhmää tekstiä. en jaksa keskittyä]

[Dorine]

Dorine hymyili pojalle pienesti tämän esitellessä itsensä. Tuskinpa toinen sentään kovin vihamielinen oli, jos kerran nimensäkin kertoi. Hän hengähti helpottuneena, sillä oli pelännyt Mikeyn käyttäytyvän paljon kylmemmin ja tympeämmin tyttöä kohtaan. Dorine olisi halunnut luottaa enemmän ihmisiin, mutta ei voinut mitään sille, että aina kun joku yritti lähestyä häntä, tyttö suhtautui tähän varauksellisesti ja yleensä sillä oletuksella, että toinen halusi vain käyttää häntä hyväkseen.

Dorine yritti keksiä jotain puhuttavaa, mutta koska oli siinä lajissa tavattoman huono, tarttui siihen aiheeseen, minkä toinen tarjosi. Onneksi tämä aihe oli juuri sellainen, mistä tytöllä riitti puhuttavaa, olihan musiikki ollut tytön elämässä läsnä melkeinpä syntymästä lähtien. Hänen äitinsä oli viettänyt kaiken vähänkin vapaa-aikansa pianon edessä ja Dorine oli lähetetty pianotunneille heti kun ylettyi pianojakkaralta koskettimille.

"Rockia, punkia, vähän vanhempaa tavaraa. Beatlesia, Ramonesia, Misfitsiä. System Of A Downia, KoRnia", Dorine luetteli nopeaan tahtiin. Musiikki oli melkeinpä ainoa aihe, josta hän saattoi keskustella vapaasti, siitä puhuttaessa kun ei tarvinnut oikeastaan antaa palasia itsestään ja ajatuksistaan, jos ei halunnut.
"Entä sinä?" hän kysyi ja tutkaili poikaa. Jos Dorine ei olisi inhonnut ihmisten luokittelua yli kaiken, hän olisi varmaan tituleerannut Mikeyn jonkin sortin emorokkariksi, siltä tämä ainakin näytti. Angstinen olemus, mustat hiukset ja kajaalilla rajatut silmät. Dorine pani myös merkille toisen huulilävistykset. Hän muisteli, miten oli itsekin harkinnut snike bites-lävistyksiä muutama vuosi sitten, mutta oli sitten päätynyt madonnaan, jonka seuraksi oli myöhemmin ottanut toisenkin korun.

[Mikey]

Mikey nyökytteli Tytön kertoessa musiikkinkuuntelustaan.
Ei sittenkään ihan idiootti tapaus..
Hän tunnisti kaikki mainitut yhtyeet ja vieläpä oli kuullut kaikkia.
"Pidän myös Ramonesista. Tosin oma kuunteluni pyörii siinä emon ympärillä. Motion city Soundtrackia, FOB:ia, FFAF:ia, yms. Soittimesta löytyy kyllä mm. nightmare of you:ta ja Placeboa"
Mikey selitti innoissaan. Kerrankin aihe, mistä hän piti.
Tätä keskustelua voisi jatkaa vaikka maailmanloppuunsaakka.

Hän katsoi tyttöä mietteliäästi.
Penni ajatuksistasi Dorine.. Mikey tunsi pitkästä aikaa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta.
Siitä oli kauan kun hän oli viimeksi jutellut. Tai siis, hän ei tiennyt vastapuolesta kuin vasta nimen, arvellun iän ja musiikkimaun.
Silti..

"Osaatko soittaa mitään? Tai laulaa? Soitan kitaraa ja no.. laulan huvikseni. En mitenkään erikoisesti.." Mikey punastui viimeisen lauseen kohdalla.
Hän halusi kysyä paljon. Musiikista löytyisi paljon puhumista.
Mikey haaveili, että jonain päivänä, hän voisi perustaa bändin.
Kaikki mahdolliset tekijät piti tietää hyvän lopputuloksen saamiseksi..
Se on odottamista. Hyvää kannattaa tosiaan odottaa

[Dorine]

"Ramones on yksi lemppareistani ja onhan Placebokin aika jees", Dorine hymähti. Viime aikoina hän oli kuunnellut tosin entistä enemmän vanhaa tavaraa, viimeisimpänä tuttavuutena Dead Kennedys. The Beatles oli ollut hänen lempibändinsä jo ala-asteella ja seurakseen se oli saanut esimerkiksi Ramonesin ja The Strokesin.
Oli mukavaa päästä puhumaan musiikista. SLA:ssa Dorine oli törmännyt vain muutamaan sellaiseen, jota kiinnosti musiikki muutenkin kuin vain valtavirtaradiokanavien osalta.

"Minäkin laulan mielelläni. Ja olen soittanut pienoa muksusta lähtien", Dorine henkäisi. Heillähän oli enemmän yhteistä, kuin hän olisi ikinä osannut arvatakaan. Olikohan Mikey hyvä laulamaan? Entäs kitaran kanssa? Soittiko tämä jossain bändissä? Kysymykset risteilivät Dorinen mielessä, mutta hän sai pidettyä suunsa supussa, sillä ei itse ainakaan pahemmin pitänyt utelusta. Nyt kun hän oli pitkästä aikaa päässyt oikeasti keskustelemaan jonkun kanssa, hän ei halunnut ärsyttää toista kyselytulvalla.

[Mikey]

Mikey hymyili. Hän piti kuulemastaan.
Mikey järjesteli ajatuksiaan pässään.
Dorine = Hyvä musiikkimaku + musikaalisuus = 10 pistettä ja papukaijamerkki

"En soita itse missään, mutta tahtoisin kyllä. En ole kylläkään tutustunut kehenkään joka osaisi soittaa mitään. Et sattusi tuntemaan ketään?" Mikey virnisti.
Hän sytytti uudelleen tupakan. Savukiehkurat leijuivat hänen päänsä ympärillä.
Mikey imaisi nautinnollisesti syöpäkääryleestä ja puhalteli savuja hiljalleen nenästään.

Tämänkin tavan Mikey oli oppinut Häneltä. Pojalta isolla P-kirjaimella. Mitäpä Mikey ei olisi tehnyt hänen vuokseen.
Mikey varasti ja opetteli pahoja tapoja vain miellyttääkseen ihastustaan.
Totuus oli hapan kuin pihlajanmarja. Häntä oli vain käytetty törkeästi hyväksi ja sitten jätetty yhtä räikeästi.
Mutta rakkaus sokaisee.

[Dorine]

"En meidän lisäksemme. Tai no, luokallani yksi tyttö soittaa haitaria, mutta..", Dorine hymähti ja virnisti lauseensa lopuksi. Harmonikkamusiikki ei aivan vastannut sitä, mitä tyttö olisi bändiin kaivannut.
"Minusta tuntuu, että suurin osa täällä kuuntelee musiikkia ainoastaan radiosta, massatavaraa", hän sanoi hieman alakuloiseen sävyyn. Koska musiikki oli melkeinpä ainoa aihe, josta Dorine osasi luonnollisesti keskustella, olisi ollut helpompaa saada uusia ystäviä, jos muutkin olisivat enemmän kiinnostuneita musiikista.

Dorine katseli hiljaisena poikaa, joka sytytti itselleen uuden savukkeen. Mikeyn pään ympärillä leijuvat harmaat savuhahtuvat saivat pojan näyttämään mystiseltä ja taiteelliselta siinä pimeässä, ahtaassa pihavarastossa. Oli sekin varsinainen paikka hankkia tuttavuuksia: tupakansavuinen rötiskö.

"Millä luokalla sinä olet?" Dorine kysyi hetken kuluttua varmistaakseen arvailunsa. Mikey oli ilmeisesti uusi koulussa, koska tätä ei kummemmin ollut käytävillä näkynyt. Koska hollantilainen oli ollut SLA:ssa niin pitkään, hän tiesi ulkonäöltä melkein jokaisen vanhan oppilaan, vaikka oli puheväleissä vain muutaman harvan kanssa.

[Mikey]

"11a:lla. Tosin olen jäänyt luokalleni." Mikey mutisi.
Näin myöhemmin ajateltuna, vaikka mikey oli vieläkin aika kapinallinen, hän toivoi että olisi sittenkin opiskellut edes vähän.
Hänen ei tarvitsisi hävetä kertoessaan ikäänsä. Eikä varsinkaan kestää hölmistyneitä katseita.
Hän häpesi itseään. Välillä Mikey harkitsi koulun lopettamista. Mutta mitä hän hyötyisi?
vastaus: ei mitään. Kaikki päivät meinisivät melkeinpä hukkaan. Hänellä olisi ehkä aikaa keskittyä musiikkiin, mutta loppujen lopuksi Mikey oppi joskus jopa jotain koulussa.

"Tunnetko paljon porukkaa täältä?"
Mikey ei uskaltanut kysyä mitään mitä halusi.
Hän laittoi tupakan huulilleen. Savu kutitti Mikeyn nenää ärsyttävästi.
Tupakka kärysi hänen sormiensa välissä.

[Dorine]

Dorine hymyili pojalle osoittaakseen, ettei millään tapaa halveksinut poikaa tämän luokalle jäännin johdosta. Eihän tyttö itsekään ollut mikään luokan primus, eikä häntä koulunkäynti muutenkaan innostanut. Hollantilainen ei oikeastaan tiennyt, mitä aikoi tehdä tulevaisuudessa, hänellä ei ollut minkäänlaista toiveammattia, joten opiskelu tuntui turhauttavalta, kun kunnollista päämäärää ei ollut. Ennen, kuin hän oli joutunut lopettamaan taitoluistelun, oli Dorine suunnitellut muuttavansa harrastuksen ammatikseen, mutta nekin suunnitelmat olivat kariutuneet.

"Olen ollut täällä 13-vuotiaasta, mutta en oikeastaan tunne paljon ketään", Dorine hymähti. Hän ei viitsinyt mainita, että oli ujo, antisosiaalinen, huono ihmissuhteissa, huono puhumaan, hänellä oli huono itsetunto ja mitä vielä. Tuskinpa Mikeytä kiinnostivat hänen surkeat ongelmansa. Eiväthän ne ketään muutakaan kiinnostaneet.

[[kökkö ja lyhyt, sorii : <<]]

[Mikey]

Mikey katsoi tyttöä pää kallellaan. Hän hymyili.
Heillä oli paljon yhteistä. Mikey arveli, että tyttö ei pitkän SLA:taustastansa huolimatta ollut ns. kaikkien kaveri.
Ensivaikutelma tytöstä ei ollut puhelias, avoin ja rohkea. Enemmän ujo ja hiljainen, mutta ystävällinen.
Mikey oli ihan samanlainen. Hän oli aina ollut vähän syrjäänvetäytyvämpää tyyppiä.
Nyt hän uskalsi sanoa enemmän kuin mutiseminen, koska hän tiesi että hän ei pääsisi elämässä eteenpäin mutisemalla.

Mikey tajusi jotain tärkeämpää. Mitä? Mikey ei ollut varma.
Hän tiesi kyllä, että sisäinen kauneus oli tärkeämpää, mutta se ei ollut se asia ikävä kyllä.

"Oletko hmm.. seurustellut ikinä?"
Mikey punastui ja tuijotteli lattiaa jännittäen vastausta. Normaalisti Mikey ei kyselisi moisia.