Nikotiinin tarpeessa

[Brittany]

[[ Aki tänne, kiitos : D]]

Brittanyn oli koko aamun tehnyt mieli tupakkaa. Sopivaa tilaisuutta pienelle sauhuttelusessiolle ei kuitenkaan ollut ilmaantunut ennen kuin vasta ruokatunnilla, joten tyttö kärvisteli ensimmäiset tunnit tupakanhimossaan ja kiirehti sitten kellon soitua sen pihavaraston taakse, mikä oli kirjoittamattomin säännöin osoitettu oppilaiden tupakkapaikaksi.

Tyttö kaivoi Merit Ultimate -askin laukustaan ja sytytti kiireesti itselleen savukkeen. Hän imaisi tupakkaansa nautinnollisesti ja tunsi keuhkojensa täyttyvän sekoituksesta tervaa, hiilidioksidia, nikotiinia ja kaikkea muuta terveyttä edistävää yhdistettä.
Brittany puhalsi savun ulos pieninä renkaina ja istahti sitten epämääräisen romukasan päälle ihmettelemään maailman menoa. Nyt kun pahin tarve oli täytetty, ei hänellä ollut kiire mihinkään. Syömään ehtisi sitten myöhemminkin.

[Aki]

Uusi päivä ja uudet kujeet, eikös se niin ollut? No, ainakin melkein. Natsumi Aki, niin vihattu, mutta taas toisaalta ihailtu kundi käveli pitkin koulun käytäviä, S.L.A koulupuku päälläänsä, ainakin osittain. Koulupuvun takkia Aki kantoi kädessään ja valkoinen kauluspaita, mikä tuolla oli päällä, oli osittain avoin ja housujen päällä, ei siististi sisällä. Kravaattikin oli laitettu vain jotenkin päälle ja housutkin taisivat olla muutaman numeron liian suuret. Epäsiisti pukeutuminen, mutta kuka todella tässä koulussa pukeutui enää normaalisti? Epäsiistit ja erilaiset ihmiset olivat enemmän normaaleja, kuin normaalit ja siististi pukeutuvat.
Jostain omituisesta syystä Aki oli eksyytynyt sinne tupakkapaikalle, mistä tosin tätä mustapunahiuksista kundia ei koskaan näe. Eihän Aki missään nimessä koskisi tupakkaan, kundi kun ei tahtonut laittaa minkäänlaista riskiä sille, että menettäisi äänensä. Laulajaksihan mokoma halusi ja yritti ottaa sen niin tosissaan, kuin vain pystyi. Moisessa paikassa ei kuitenkaan näyttänyt olevan tällä kertaa paljoa ihmisiä. Aki jäi hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen, kunnes sitten äkkäsi sen tytön. Kyllä Aki suurinpiirtein tiesi kuka tyttö oli ja millä luokalla, tunsihan Aki kaikki koulun tytöt jollakin tapaa. Kuten se oli sen ja sen kaadon ystävän ystävä. Mutta että tämä henkilö oli sitten ihan tupakalla jo? Yleisesti Aki vähät välitti mitä muut ihmiset tekivät itselleensä, mutta tällä kertaa kelloissa kuului toisenlainen ääni. Pitkähkö japanilainen nimittäin lähti liikkeelle ja asteli siihen tytön luokse, napaten hyvinkin ketterästi tuon syöpäkääryleen tytön sormista ja hetti sitten sen maahan mitään sanomatta. tämän jälkeen Aki laittoi kätensä housunsa taskuun, kaivoi sieltä jotakin - pienen mansikkatikkarin ja heitti tuon sitten tytön syliin.
"Syö mielummin tikkaria. " Matala ääni puhui, viileästi ja suoraan.

( syö mielummin tikkaria XD VOE EI )

[Brittany]

Brittany oli niin keskittynyt tuijottelemaan kaukaisuuteen, että huomasi lähestyvän pojan vasta kun tämä nappasi hänen tupakkansa ja heitti tilalle tikkarin. Tyttö nosti katseensa yllättyneenä ja käänsi sulosuunsa mutrulle.
Nyt kun hän oli saanut tupakanhimonsa sammutettua, eipä tupakan menettämisellä ollut suurtakaan väliä, mutta Brittany tapitti kuitenkin tulijaa vihreillä silmillään mukamas kovinkin murheellisena. Hän avasi tikkarin paperikäärön ja työnsi sen sitten suuhunsa kuin paraskin pedofiilin päiväuni.

Tyttö ei virkannut mitään vaan ainoastaan tutki vierasta poikaa katseellaan kielikorun pallon kolahdellessa mansikanmakuista tikkaria vasten. Brittany muisti nähneensä pojan muutaman kerran käytävällä, mutta ei tiennyt tämän nimeä, tai mitään muutakaan. Tällä kertaa hän osasi kuitenkin päätellä pojan japanilaiseksi, sen verran tunnistettava poika oli.
Aika hyvännäköinenkin, Brittany mietti ja virnisti. Poika oli todellakin hirmu seksikäs hiustupsuineen ja avonaisine paitoineen.

[[ noo briitu on kokenut tikkarin imijä XD]]

[Aki]

Aki ei kääntänyt hetkeksikään niiden mustanruskeiden silmiensä katsetta pois tästä tytöstä, joka otti kuin ottikin tuntemattomalta kundilta tikkarin ja laittoi sen saman tien suuhunsa, alkaen jopa - ainakin Akin mielestä - leikkimään sillä. Akin ilme ei valahtanut yllätyneeksi tai miksikään muuksikaan, vaan se pysyi yhä tympääntyneenä, sellaisena, mikä kundin kasvoilla taisi miltei aina olla. Miksi tämä tyttö muistutti häntä eräästä henkilöstä? ...no, kunhan ei menisi itkemään laiturille ja viiltelemään ranteitaan, niin kuin se edellinen henkilö. Koska tyttö ei edes kiittänyt, vaan pelkästään virnisti, käänsi Aki lopulta katseensa pois, minkä jälkeen kundi kääntyi itsekin tuosta lähettyviltä ja lähti kävelemään tupakka-paikalta muualle. Hetkinen, tuossako se vain oli? Aki tuli, antoi tikkarin ja lähti sitten lipettiin? Nähtävästi, mutta kuka tosissaan ymmärsi mitä Akin päänsisällä tapahtui - tai tapahtuiko yhtikäs mitään.

[Brittany]

Brittany lutkutti tikkariaan vaitonaisena ja kohotti kulmakarvojaan yllättyneenä, kun poika kääntyi poispäin lähteäkseen. Pojan hiustupsu heilui valtoimenaan ja tyttö sai vain vaivoin pidäteltyä itseään juoksemasta pojan perään ja nykäisemästä tätä letin päästä.
Brittany ei oikein tiennyt, miten olisi suhtautunut tähän uuteen tuttavuuteen, joka vaikutti normaalia sekopäisemmältä.

Hetken mielijohteesta Brittany nappasi tikkarin suustaan ja huusi pojan perään: "Mikä sinun nimesi on?"
Hän ei halunnut päästää omituista japanilaista lähtemään ilman, että tämä kertoisi nimensä. Sen verran mielenkiintoiselta tapaukselta vaikutti poika, joka oli vaihtanut hänen tupakkansa tikkariin.
Ehkä alankin imemään Merit Ultimaten sijasta mansikkatikkareita.

[Aki]

Akin matka pysähtyi kuin seinään, kun tuo tyttö meni ja koski siihen lettiin, joka ihan jokainen ei uskaltanut koskettaa - varsinkaan tuolla tavalla kiskaista. Aki kohotti kulmaansa kysyvänä ja käänsi katseensa olkansa ylitse tyttöön, joka oli tullut hänen peräänsä. Ja miksiköhän? No, eihän se ollut kovinkaan uutta että tytöt juoksivat tuon japanilaisen perässä, mutta nykyään Aki ei vain tajunnut mitä oikeasti tytöt hänessä näkivät. Hyvän ulkomuodon? ..olivatko kaikki tosiaan niin vähää-älyisiä että antoivat tehdä hänen mitä vain kundi halusi? Kun tyttö sitten huuteli pienen matkana päästä - no eihän siinä ollut kuin ehkä metri - irvisti Aki pienesti, kunnes hymähtikin.
"Ei tarvitse huutaa, kuulen kyllä muutenkin. " Tuo mumisi, kunnes kääntyi tuon tytön puoleen paremmin, kallistaen aavistuksen verran päätäänsä. Vai oli tyttö kiinnostunut tietämään hänen nimensä. Eikö toinen jo tiennyt? Eivätkö ystävät olleet pelotelleet Akista, kundista joka mursi kaikkien sydämet ja vei neitsyydet mennessään?
"Aki. " Nuorukainen kuitenkin vastasi siihen kysymykseen, eihän hänellä ollut mitään syytä pimittääkkään tietoa itsestään.

[Brittany]

[[no joo, tarkoitin kyllä, että briitun teki vain mieli vetäistä (letistä) mutta ei se haittaa >XDD]]

Brittany ei tiennyt, mikä omituinen voima oli saanut hänet ryhtymään ajatuksista tekoihin, joten ensimmäistä kertaa pitkään aikaa hän hivenen hölmistyi.
Hetken tyttö pelkäsi japanilaisen suuttuvan, mutta tämä vaan kääntyi ja esitteli itsensä Akiksi.
Brittany hymyili ja tarkkaili hetken katseellaan itserakkaan tuntuista poikaa, kunnes esittäytyi: "Brittany Coates."
Hän ei uskonut, että Aki oli tytön nimestä kiinnostunut, mutta hyviin tapoihin se joka tapauksessa kuului, eikä Brittany siinä mitään menettänyt.

"Kelpaako namusedälle seura?" Brittany naurahti ja imi tikkariaan, joka maistui kyllä paljon paremmalle kuin tupakka. Ehkäpä hän käärisikin tästä lähtien sätkien sijasta karkkipapereita? Toisaalta taas, jos Brittanyn naisellinen varustus olisi ollut pienempi, häntä olisi muutenkin lyhyytensä vuoksi varmaan luultu yläasteikäiseksi, eikä hän halunnut antaa itsestään viattoman pikkutytön kuvaa, sillä sitä hän ei todellakaan ollut.

[[lol asdf ajattelen kaiken niinq kaximielisesti.]]

[Aki]

( taas huomataan miun lukutaitolahjat :'''D anteeksi! olisin kyl voinu pelata sen eritavallaki ^^' )

Vaikka tyttö esittäytyikin, Akin ilme ei valahtunut miksikään. Se vain jatkoi tuon tytön tuijottamista, ilmeettömästi ja tympääntyneesti. Brittany? Jotakin sellaista hän oli tuosta tytöstä kuullut, mutta se siitä. Kiltisti Aki kuitenkin nyökäytti päätäänsä kuin tervehdykseksi ja oli jo valmiina kääntymään lähtiäkseen kävelemään eteenpäin, kun sitten tyttö kysyikin jotakin muuta. Namusetä? Aki kohotti kulmaansa kysyvänä. Oliko tuo kenties vaan joku viaton ilmaisu, vai oliko tuo vain hyvin suora ehdotus?
"Eikö äitisi kertonut että namusetiä pitää varoa? " Aki tokaisi ja tuijotteli tyttöä. Oli se vastaus sitten mikä tahansa - kyllä tai ei, käänsi Aki katseensa sinne suuntaan minne oli ollut menossa. Sitten jotakin naksahti mokoman päässä ja se virnisti - tosin vain päässään, kasvot muuten olivat ilmeettömät.
"Jos kerta haluat, mutta en ole menossa enää koululle. " Lausuttuaan tuon, lähti Aki sitten liikkeelle, suunnaten askeleensa sinne ulos koulurakennuksesta, kohti järveä. Jos kerta saatiin tyttö seuraan niin pitihän sitä mennä paikkaan jossa ehkäpä ei olisi ketään muuta? Niin juuri.

[Brittany]

[[ ei se oo niin justiinsa >XDD en pahastunu]]

Akia ei joko kiinnostanut seura lainkaan, tai sitten hän ei vain näyttänyt sitä, mutta se ei oikeastaan haitannut Brittanya. Hän kaipasi juttukumppania joka tapauksessa, ei ollut niin väliä, vastailiko toinen pitkillä lauseilla vai yksittäisillä sanoilla.

"Ei, äiti kertoi vain, että minun pitää tulla Ranskaan rauhoittumaan", Brittany sanoi totuudenmukaisesti. Hänen äitinsä ei oikeastaan koskaan ollut älynnyt varoitella pikku tyttöään oikeista vaaroista, mutta esimerkiksi kynsien lakkaamisesta junassa oli varoitettu useammankin kerran. Vasta sitten, kun oli paljastunut, ettei Brittany ollutkaan niin viaton, kuin miltä oli vaikuttanut, tytön vanhemmat olivat ottaneet päälle ylisuojelevan vaihteen.
"En minä takaisin kouluun kaipaa", Brittany tuhahti. Hänellä olisi ollut vielä matematiikan kaksoistunti sekä äidinkieltä, mutta ketä kiinnostivat trigonometriset funktiot tai verbimuodot?

"Mihin ajattelit mennä?" Brittany uteli kävellessään Akin perään. Hänelle oli oikeastaan se ja sama, missä hän kuluttaisi aikaansa, kunhan se ei ollut koulun penkillä.

[Aki]

Akia olisi niiin mieli tehnyt sanoa tytölle, ettei toinen selvästikään ollut rauhoittunut, ainakin Akin mielestä, mutta kundi kuitenkin päätti pitää mölyt mahassaan. Käsiäänsä taskuissaan pidelen, lähti Aki kävelemään nyt eteenpäin, nähtävästi tyttö vierelläänsä. No, ainakin kaksikolla sentään oli jonkinlaista samanlaisuutta, kumpikaan ei tahtonut oikein välittää koulusta. Kyllähän Aki oli aikoinaan mielelläänkin käynyt koulua kunnolla, hyvät arvosanat olisivat varmasti tulevaisuudessa hyväkin asia, jos sitten musiikkiura ei lähtisikään käyntiin.

"Rannalle. " Vastaus tuli yllättävän nopeasti siihen tytön kysymykseen. Rannalle kouluvaatteissa? No tietenkin. Ei sää onneksi niin kuuma, tai kylmä ollut, etteikö tarkenisi ja ei hän sinne ollut menossa ottamaan aurinkoa, vaan aivan jotakin muuta.
"Toivottavasti et pelkää vettä. " Aki jatkoi, mutta ei kuitenkaan katsonut tyttöä. Olipas Aki jotenkin epäsosiaalisella tuulella. Nojaa, eikös Aki ollut aina joko sitten hirmu ilkeä, tai sitten hiljainen möllykkä.

[Brittany]

"Meinaatko hukuttaa minut, vai?" Brittany virnisti. Siinäpä vasta olisikin dramaattinen tapa kuolla ja kaiken lisäksi siitä saisi myyvän otsikon pikkukylän sanomalehteen. Tyttö hymyili itsekseen kuvitelmalleen ja jatkoi sitten taas uteliaana matkaa. Hän ei ollut vielä käynyt rannalla, joten paras oli vain seurata Akia. Ilma ei kylläkään ollut kaikkein otollisin rannalla loikoiluun, mutta eihän hän uimaan ollut menossakaan. Lyhyt hame ei välttämättä muutenkaan ollut oikea varuste hieman viileään säähän, mutta Brittany välitti enemmän kauniiden sääriensä esittelystä, kuin palelusta.

Aki ei kertaakaan katsonut Brittanyyn, mikä sai tytön pohtimaan, oliko toinen vain ujo, vai hirveän ylimielinen? Oli syy kumpi tahansa, Brittany päätti ylläpitää edes jonkinlaista keskustelua tylsyyden karkoittamiseksi.
"Oletko ollut täällä pitkään?"

[[lyhykäisyyttä löytyy, anteeks : <]]

[Aki]

Hukuttaa? Aki naurahti pienesti, ehkä enemmänkin kuivasti noille Brittanyn sanoille. Ei hän nyt sentään hukuttaa tyttöä aikonut, ei Aki sentään niin julma ihminen ollut, vaikka monesti kusipää kaikille olikin. Enemmänkin Aki oli tokaissut sanat sen takia, ettei joutuisi katselemaan miten Brittany roikkui hänen käsipuolessaan laiturilla koska pelkäsi vettä niin kovasti. Olihan niinkin tapahtunut, vaikka toisaalta..
Mustanruskeat silmät vilkaisivat tyttöä huomaamattomasti, kunnes ne kääntyivät takaisin eteenpäin. Näyttihän tämä tyttö olevan vallan suloisen näköinen - ehkä tosin liian samanlainen kuin muutkin. Merkitystä vain oli ulkonäöllä, minihameilla ja meikeillä. Tytöt, kaikki samanlaisia.. ainakin melkein.

"Pitkään? En..Puolivuotta. " Niin, tottahan se oli. Aki siirrettiin tuonne ensimmäistä kertaa noin puolivuotta sitten. Sitten kundi päätti karata, ennätti olla pari viikkoa karkuteillä ja nyt hän oli täällä jälleen kerran, tosin tarkkailussa. Jos hän olisi yhdenkin päivän poissa näkyvistä, lähtisivät poliisit hänen peräänsä. Miten.. ihanaa.

[Brittany]

Brittany nyökkäsi ja vaikeni sitten. Jokin pojan kylmässä asenteessa normaalisti iloisen ja kaikenlaisessa seurassa puheliaan ja itsevarman tytön hiljaiseksi. Aki ei varsinaisesti tehnyt hänen oloaan epämukavaksi tai epävarmaksi, mutta jokin tämän olemuksessa häiritsi.
Niinpä Brittany vain kulki vaitonaisena pojan vierellä rantaa kohti. Tuskinpa hän kärsisi pojan seurassa yhtään sen enempää kuin koulun penkilläkään, ja saipa ainakin hengitellä raikasta syysilmaa tunkkaisen pölyn sijaan.

Tytön suusta ei kuulunut kuin kielikorun kalahtelua tikkaria vasten, mutta hänen teki silti kovasti mieli sanoa jotain. Mutta mitä? Poika ei vaikuttanut siltä, että olisi halunnut vuotaa elämäntarinaansa hänelle, joten Brittany ei viitsinyt vaivautua sellaisia peruskysymyksiä, kuten "Mistä tulet, minne menet?" ja niin edelleen. Aki vaikutti todellakin hankalalta tapaukselta, mutta niin kiinnostavalta, että Brittany halusi tietää tästä enemmänkin.
Kunpa hän vaan olisi puheliaammalla tuulella, tyttö mietti ja huokaisi aikomaansa raskaammin.

[Aki]

Aki ei sanonut pitkään aikaan mitään, tuo nuorukainen vain käveli eteenpäin ja eli omissa ajatuksissaan. Kai Aki näytti siltäkin että olisi unohtanut tuon tytön olemassaolon kokonaan. Rantakin alkoi jo hiljalleen näkyä edessäpäin, kun Aki sitten lopulta päätti avata suunsa.
"Oletko aina noin hiljainen? " Oli ihme,ettei Aki tokaissut jotakin tylsyydestä. Monesti tytöt kyllä osasivat puhua hänen seurassaan, tosin monesti juuri niistä tyttömäisistä asioista, mutta olihan se totta, että oli myös niitä, jotka muuttuivat hyvin ujoiksi eivätkä uskaltaneet sanoa yhtään mitään. Mikä ihme hänessä oli sellaista ettei uskallettu puhua? Mustanruskeat silmät vilkaisivat tyttöä pienesti, kysyvänä. Oliko Aki kuitenkaan paras puhumaan hiljaisuudesta ja tylsyydestä, olihan herra itse täysin hiljaa? Ehkäpä se kuitenkin johtui siitä että Aki oli tottunut siihen, että hän sai olla silloin hiljaa kun halusi ja taas äänessä kun halusi, muiden hoitaessa loput hommat.

[Brittany]

Brittany oli täysin vaipunut ajatuksiinsa ja hätkähti melko lailla, kun Aki puhui.
"Päinvastoin", tyttö sanoi epätavallisen hiljaiseen sävyyn. Hän ei ollut aivan varma itsekään, mikä hänet veti niin hiljaiseksi tämän pojan seurassa. Ujoutta se ei voinut olla, sitä tunnetta Brittany ei ollut eläessään tuntenut ja tuskin tulisi tuntemaankaan.
"Entä itse?" Brittany esitti vastakysymyksen kääntäen katseensa pojasta kohti edessä siintävää rantaviivaa. Paikka näytti ihan mukavalta, hiekkaa näkyi pitkälle molempiin suuntiin ja aallot liplattivat hiljalleen rantaan. Jos olisi ollut kauniimpi ilma, Brittany olisi luultavasti heittänyt enimmät vaatteet yltään ja juossut veteen. Nyt hän kuitenkin tyytyi vain kulkemaan pojan rinnalla ja katselemaan ympärilleen. Ei ranta ihan Kalifornian lomaparatiiseja voittanut, mutta kelpasi kyllä paremman puutteessa.

[[pitäiskös tää siirtää rannalle, vai..?]]