Alex
Koulun nouseva tähti
- Twisted world
Posts: 85
|
Post by Alex on Jun 25, 2007 19:21:33 GMT 2
Itse olen uskollinen metallin kannattaja. [Sekä tietysti The 69 eyesin, joka goottirockiksi luokitellaan, mutta noh...] Etenkin industrial metal saa pään pyörimään, mutta myös muu menee. Karjuminen ja kiljuminen = mun juttu.
Minun suhteeni musiikkiin on hyvin vahva. En toki kirjoita itse biisejä muuta kuin todella harvoin, mutta kuuntelen sitä aina kun mahdollista. Se myös vaikuttaa minuun suuresti, ja vain hyvin harvoin pystyn tekemään muuta samaan aikaan kun kuuntelen musiikkia. Musiiki nostattaa aggressiota, saa mielen surulliseksi, synnyttää erilaisia ajatuksia...Vaikka mitä.
Bändejä ja artisteja, joita fanitan, on paljon. The 69 eyes, Korn, Ruoska, Marilyn Manson ja Turmion kätilöt nyt ainakin ovat maininnan väärtejä. Sen sijaan mistään popista tai japani-ihkutuksesta en ole koskaan ollut innostunut enkä varmaan koskaan olekaan.
Fanitus. Se on...No, en minä nyt osaa oikein sanoa. The 69 eyesin levyjä minulla on kolme, mutta esimerkiksi Kornin ja ruoskan levyjä nolla. Netistä kyllä löytyy, koneellakin on jotain. Keikoilla en paljoa käy, jo ihan senkin takia etteivät vanhemmat varmaan päästäisi mihinkään metallikarjunta-keikalle missä voi olla ties mitä hörhöjä. The 69 eyesin kyllä näin viime vuonna Lappeenranta Festivalseilla, ja Ruoskan haluaisin palavasti nähdä tulevilla Imatran festareilla, mutta haaveeksi taitaa jäädä ^___^' Turmion Kätilöiden keikat sen sijaan taitavat lähes kaikki olla K-18-luokkaa, enkä kyllä ole varma haluaisinko sinne mennäkään. Niiden musiikki on kyllä hyvää, mutta keikat ovat sitten aika rajua luokkaa. Ei oikein houkuta ajatus mennä katsomaan, kuinka bändin tyypit sammuttaa tupakoita kielellä, viiltelee itseään tai muuta yhtä pimeää. Ja saihan ne tässä jossain vaiheessa syytteenkin, kun jotkut olivat harrastaneet ties mitä kekalla ala ikäisten ollessa näkemässä [ei tosin vissiin bänin jäsenet, mutta silti]~
Joosiismoi x) Innostuin taas vaihteeksi vähän selittämään. No, ei voi minkään...8)
|
|
|
Post by satoya on Jun 30, 2007 20:05:44 GMT 2
Pari vuotta sitten hurahdin - yllätys yllätys - Dir En Grey'n musiikkiin, josta mukaan tuli joitain j-pop biisejä, joista tosin enää ei ole mitään jäljellä, j-rock jäi. Pop on kaikin puolin muutenkin hermoja raastavaa. Niinkuin myös hevikin. Näin ollen lähes kaikki musiikin kuunteluni keskittyy japanilaiseen rokkiin. Tarkemmin ottaen mukana liikkuu Dir en Grey, Gazette / The GazettE, Nightmare, 176biz, AILE, KuRt, Alice nine, Gackt, Lareine, Miyavi ja Panic Channel. Siinäpä ne jotakuinkin ovat. Enemmänkin tulee kuunneltua tällä hetkellä alkupään bändejä (176biz'n asti). Myöskin soundtrackeja löytyy. Loveless'n alkutunnarista en pääse koskaan eroon. Tsuki no Curse kulkee aina mp3:n biisien seassa. Loppubiisi on myöskin suloinen, mutta alku puree paremmin.
Musiikki on tärkeä osa elämää. En saletisti selviäisi kaiken maailman (ratsastus) kisamatkoilta, jos ei saisi kuunnella musiikkia ennen kuin alkaa sitten hommiin. Oikeastaan yksin ei ole hetkeä, koska musiikkia ei tulisi. Muuten pitääkin uhrata aikaa ystäville, joiden kanssa ei tarvitse kuunnella musiikkia, koska niin kovin moottori-, ja hölöturpia ovat, ettei tule väliä jossa musiikkia ehtisi kuunnella :'D Ratsastaessa kuitenkin (ellen ole valmennuksissa) kuuntelen musiikkia joko radiosta, tai mielummin mp3:sta, koska radiosta saattaa tulla huonoimmalla tuurilla kaikki pissaliisojen ah-niin-ihQt-biisit, jotka raastavat hermoja ja saavat hermot menemään. Tiedä sitten kumpi on kauheampaa, on sitä hautajaismusiikin kera ratsastettu eräissä kisoissa. Eipä sekään niin kannustavaa ollut. Mp3 ja ne biisit siellä kunniaan.
Musiikkia ei varsinaisesti tule itseltä ulos. Joskus jotain tulee rämpyteltyä, ja öristyä, muttei varsinaista 'tuotosta' ainakaan toistaiseksi ole sisältä kaivettu muiden kuultavalle. Kenties vielä kuitenkin.
Keikoilla en käy juurikaan, koska eivät suomalaiset, tai edes suomessa käyvät bändit jaksa kiinnostaa lainkaan. Japanilaisten ja jopa englantilaisten lyriikat purevat paremmin kiinni, muutenkin suomi on liian karu kieli ilmaisemaan mitään. Englanniksi kaikki kuulostaa paljon mukavammalta ja sävähdyttävämmältä. Kuitenkin mahdollisesti voisi mennä Ankkarokkiin katsomaan Dir En Grey'tä, jos nyt ei kisoja siihen satu. Levyjä tulee ostettua harvemmin, netistä sen sijaan imutetaan kaikki.
Näin meillä tänään :>
|
|
|
Post by Béatrice on Jun 30, 2007 21:19:13 GMT 2
Melkein kaikki menee, mutta enemmän korviin soi mukavasti kaikki rockista punkahtaviin ja ehkäpä myös metallimaailman biiseihin. Jotenkin popahtavat biisit, joita tuotetaan vain raha mielessä tai muuten vain massan mukana tulevat biisit saavat aikaan yökkäysrefleksejä nykyään, tosin olihan sitä aina aika, jolloin poppiakin kuunteli. Hiphop- ja rap kausiakin on ollut, mutta melko nopeasti ovat taakse jääneet, tämä emopunkrock (sisältää vähän kaikenlaista kaikista genreistä, sekä sekoituksia) on ilmeisesti tullut melko jäädäkseen, en sitten tiedä. Viime vuonna oli vielä tosin kova j-pop/rock kausi, mutta jotenkin alkoi tulemaan sekin hiukan kurkusta ulos, tosin en nyt korvatulppia ole hankkimassa jos kyseistä genreä jossain kuulen.
Musiikki yleensäkin on ollut melkein koko elämä miulle, en osaa edes kuvitella maailmaa ilman minkäänlaista musiikkia. Jostain on aina pakko kuulua jotain rytmiä tai sitten sitä on itse luotava. On se tullut huomattua, kuinka kävellessä kouluun (kun vielä oli kilometrin matka sinnekin) tuli kavereiden kanssa luotua ihan omia päästä vedettyjä sävelmiä ja siinä samalla riehuttua ja luotua ihania muistoja, että ei ilman musiikkia voisi elää, ainakaan minä.
Pari bändiä on löytynyt, joiden levyjä on hommannut jopa enemmän kuin sen yhden. Tosin on myös yksi bändi, jonka toista levyä en ole mistään edes löytänyt, jos joku löytää Katlan ensimmäisen levyn (ei nyt tässä muista nimeä) niin vinkatkaapa miulle asiasta ;> Näiden lempibändien fanitus on jäänyt melkolailla kotinurkkien puolelle, julisteita löytyy jonkin verran, levyjä on tullut ostettua pari kappaletta, muut on ikävä kyllä imutettu netistä levyjen löytymättömyyden vuoksi. Mainittakoon nyt, että ehdoton lempibändi on Good Charlotte, sitä seuraa tiiviisti Linkin Park ja Katla (suomalainen \o/ ). Good Charlotteen olin tutustunut jo poppia kuunnellessani, kun radiosta tuuttasi muistaakseni kyseisen bändin Little Things ensimmäiseltä levyltä, mutta varsinaisesti hurahdin koko bändiin seitsemännellä luokalla erään luokkatoverini innoittamana. Sain tältä lainaan kolmannen levyn jota sitten ihastuneena kuuntelin. Hankinpa nuo muutkin levyt siinä samalla kerralla kaveriltani lainaan (konetta en vielä tällöin omistanut) ja saatuani koneen tietysti pistin biisit koneelle. Ja vieläkin tulee rokattua ja itkettyä biisien mukana :> Kohta pääsen luultavasti jollekin GC:n keikalle, kunhan bändi palaa takaisin eurooppaan amerikan kiertueeltaan. Ruotsiin olisi hyvät saumat mennä kuuntelemaan, mutta pojat oli lupaillu tulla Suomeenkin piakkoin o/
"Japanilaisten ja jopa englantilaisten lyriikat purevat paremmin kiinni, muutenkin suomi on liian karu kieli ilmaisemaan mitään." - satoya Pakko tähän pistää kommenttia, näin minäkin ajattelin joskus, mutta Katlan biiseistä löysin jotain syvyyttä, suosittelen tutustumaan kyllä, käyttävät mielestäni hienosti suomen karua kieltä :>
|
|
|
Post by satoya on Jul 1, 2007 14:10:15 GMT 2
Yoo. Se riippuu vähän kuunteliasta. Mielestäni suomalaiset eivät saa sanottua niitä sanoja hyvin. Nyu. Tyrävyön lyrikat ovat koin hyviä, ja välillä peräti siedettäviäkin biisejä löytyy joihinkin mielentiloihin, muttei siltikään suomalaista. Ja turha luulla että olisin vain suomalaisista Tyrävyötä kuunnellut, löytyy noita muitakin. Uniklubi on kylläkin pohjanoteeraus ainaisten "huutelevien katuvalojen" (Kaupungin valot meidän nimeämme huutaa), eivät tunnu muuta osaavan kurkustaan kakistaa ulos. Kitararämpytykset ovat ihan siistejä osittain, mutta alkaa kyllästyttää. Eka levy heiltäkin meni vielä jotenkin, mutta sitten kaikki onkin syvältä. Enkä kyllä välttämättä suostuisi vanhaakaan enää kuuntelemaan. Ei ole se 'klubi' minun juttuni.
Jtn lisäystä, englannin kielisestä musiikista menee kyllä Fall Out Boy, ja ainakin vanhat Linkin Parkin biisit. Ooh. Ja Sturm und Drang (Drung - kumpi mahtoi olla) menee toisinaan, joka on sinänsä kiitettävä ihme. J-rock o/
Nooooh. Mielipiteensä ja makunsa kullakin :>
|
|
|
Post by Tommy on Jul 1, 2007 20:24:48 GMT 2
Eiks suomenkielisistä ees Apulanta saa sulta minkäänlaista rispektiä? Ne lyriikathan on ihan parsoja!
Tyrävyöstä tyksin itse, koska niillä on ainaki kolme biisiä, jotka kertoo mun toisesta kultapojusta, Andysta (ropehahmo <8)
Outoa, että pidän itteäni edelleen metallistina, vaikka vuoden ajan huudattanu pelkkää reggaeta :'DD lol.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 18, 2007 21:15:29 GMT 2
Eniten putoo tällä neidillä J-rock, Metalli, Heavy, Rock, Hardrock maybe same thing. Mut kans Funk, james brown on jumala. <3 J-rock on sitä mitä kuuntelen aivan joka päivä ps. rispektii suomalaisille lyriikoille! tyrävyö,apulanta ja don huonot haloo, oikeet musaa sellanen, niin suomalaisista.
|
|
|
Post by Daniel on Aug 19, 2007 21:02:27 GMT 2
Nightwish on tällä haavaa ainoa bändi, jonka olen huomannut kuuntelemisen arvoiseksi. Mikään muu yhtye tai laulaja ei saa aikaan samanlaista fiilistä joka ikisellä kuuntelukerralla. Kylmiä väreitä, lämmintä mieltä ja tunne, että tätä biisiä ei voi kuunnella tanssimatta tai laulamatta mukana. Lisäksi löydän lyriikoista useita viittauksia, jotka sopivat itseeni kuin nenä naamaan. Tunteenpurkauksiltakaan ei ole vältytty. Siinä bändissä on kaikki kohdallaan, vielä paremmin kuin vuosien 1996-2005 aikana.
|
|