Haaveileva mieli, kiihtynyt sydän [Sovittu]

[Zacharie]

Poika nautti jokaisesta suudelmasta, jonka Juno lahjoitti hänen paljaalle iholleen. Hän värisi kuumien huulten kosketuksesta alavatsansa seutuvilla ja tunsi halunsa kasvavan entisestään. Zack nyökkäsi sanattoman vastauksen Junon kysymykseen. Kun he nyt viimein olivat makuuhuoneessa, ei nuorukainen aikonut enää perääntyä. Juno oli varmasti kokenut niin naisten kuin miestenkin kanssa, joten pojalla tuskin oli mitään pelättävää ja vaikka pieni ääni tuon sisällä alleviivasi mustasukkaisesti sanaa kokenut, ei Zack halunnut murehtia nyt turhia.
Poika kohotti päätään niin, että ylettyi suutelemaan Junoa oma-aloitteisesti. Samalla hän nyhti toisella kädellään merkitsevästi miehen silkkipaidan helmaa. Kun Zack pitkän suudelman päätteeksi laski päänsä lepäämään takaisin vasten sängyn pehmoista pintaa, kuiskasi hän hiljaa: ”Minä tahtoisin nähdä sinut ilman tätä.” Poika hymyili ujosti kaiken himonsakin keskellä ja punastui makuuhuoneen hämärässä. Junon vartalon alle jäänyt nuorukainen ei pystynyt harmikseen itse riisumaan tiellä olevia vaatekappaleita miehen yltä, joten tuon oli pakko toivoa Junon toteuttavan hänen toivomuksensa. Pieni syntinen päähänpisto kehotti poikaa suostuttelemaan toista hieman. Zack lipaisi huuliaan ja nielaisi hieman epävarmana. Tämä oli pojan ensimmäinen kerta näin pitkällä intiimeissä leikeissä kenenkään kanssa ja vaikka Junon lempeä varmuus häivytti suurimmat pelot, jäi jäljelle kuitenkin annos epävarmuutta oman osaamisen suhteen. Poika hivutti itseään hieman alemmas ylettyäkseen suutelemaan miehen kaulan tyveä. Kostea kielenkärki tuli mukaan suudelmiin samalla, kun ne alkoivat verkkaisesti kulkea kohti Junon paljasta rintaa. Zack kiersi oikean kätensä miehen vyötärölle ja veti tuota varovasti lähemmäs itseään. Suudelmat saavuttivat viimein kohteensa, kun pojan huulet kulkeutuivat puoliväliin kiinteää, treenattua lihasta ja löysivät pehmoisen nännipihan. Nopea nuolaisu sai nännin kovettumaan ja nosti pienen hymyn Zackin huulille. Poika henkäisi syvään ja painoi huulensa ahnaasti herkän nipukan ympärille. Useiden kiihkeiden suudelmien ja muutaman hellän näykkäisyn jälkeen Zack huomasi vapaan kätensä etsiytyvän kuin itsestään Junon alavatsan tietämille.
”Ole kiltti.. Juno.” Poika nappasi miestä housunvyötäröstä ja veti toisen ihan kiinni itseensä, ihan kiinni haluunsa. ”Ole niin kiltti. Minä haluaisin niin katsella sinua ja pitää sinua hyvänä.” Zack huokaisi syvään väristen kauttaaltaan. Toivoen Junon pian heittävän ylimääräiset vaatteet yltään, poika päästi irti miehestä ja laski molemmat kätensä odottavasti sivuilleen sängylle.

[Juno]

Juno henkäisi, kun pojan huulet koskettivat hänen kovettunutta, herkkää nänniään ja puristi sormensa peitteen ympärille. Tähän asti Juno oli ollut melko varma pojan ensikertalaisuudesta, mutta nyt häntä epäilytti. Kun Zack sitten aneli häntä riisumaan vaatteitaan, Juno kumartui suutelemaan toista, virnistäen sitten vasten tuon huulia.
"Mitä tahansa sinä pyydät", Juno lupasi hiljaa ja suoristautui, riisuen silkkisen paitansa. Hänen käsivarttaan kiersi yhä se samainen käärmekoru, joka hänellä oli ollut aiemmin illalla. Sen vuorikristalliset silmät tuijottivat nyt Zackia, ja ikkunasta kajastava katulamppujen valo kimalteli sen silmissä ja hopeasta rakentuneissa suomuissa. Juno tiputti paitansa samaan läjään Zacharien paidan kanssa ja laski sitten kätensä housujensa vyötärölle, mutta pysähtyi hymyilemään kiusoitellen.
"Ei liikaa makeaa kerralla, sanotaan", Juno sanoi, kumartuen jälleen hyväilemään niin huulillaan kuin sormillaankin pojan ihoa. Junon kumartuessa, Zack saattoi erottaa hänen lapaluihinsa tatuoidut, koristeelliset perhosensiivet, jotka Juno oli ottanut joskus villeinä nuoruusvuosinaan, ja jotka olivat ikuisesti siinä muistuttamassa häntä menneisyydestään. Onneksi hän ei itse niitä nähnyt, sillä niihin liittyi paljon muistoja. Junon pitkät sormet kulkivat pitki Zacharien kylkeä, suudelmien painuessa tuon iholle, koko ajan vain alemmas. Junoa imarteli suunnattomasti se, että Zacharie tunsi häntä kohti suunnatonta halua, jonka Juno saattoi tuntea kätensä alla, pojan haarusta koskiessaan. Hänen teki mieli vapauttaa tuo vankilastaan, mutta toisaalta hän halusi kiusata poikaa vielä lisää. Niinpä hän tyytyi kuljettamaan sormeaan kevyesti housujen vyötärönauhan reunaa pitkin, tuon alavatsaa kutittaen. Junon käsi seikkaili Zackin farkkujen peittämällä reidellä, lipuen välillä reiden sisäpinnalle ja lähelle pojan haaroja, mutta vetäytyen sitten kauemmas, kiusaten poikaa kerjäämään lisää. Lopulta Juno itse kiipesi pitkin Zackin vartaloa, ja hänen pitkät sormensa huoliteltuine kynsineen keskittyivät avaamaan tuon housujen nappia. Hän suuteli Zacharien leukapieltä, samalla kun hänen kätensä taisteli vapauttaakseen Zacharien miehisyyden kankaisesta vankeudestaan. Hän upotti pojan kielisuudelmaan samaan aikaan, kun käsi vihdoin sai kohteensa vapaaksi ja pitkät, viileät sormet sivelivät sen vartta hellästi, yllyttäen sitä entisestään.

[Zacharie]

Zack heitti kädet suulleen vangitakseen huulilleen purkautuvan vaimean vaikerruksen, jonka Junon hävyttömät sormet saivat aikaan. Vartalo, joka oli hetkeksi jännittynyt äärimmilleen rentoutui lähes saman tien. Poika laski oikean kätensä sängyn sileälle pinnalle ja sulki silmänsä osin nolostuksesta – Juno nyt kuitenkin käsitteli pojan arinta aluetta – osin helpotuksesta ja osin siitä suuresta nautinnosta, jonka toisen kosketus sai aikaan. Zackin huulet hamusivat vasemman käden etusormen väliinsä. Pojan oli purtava itseään pitääkseen päänsä selvänä ja halunsa kurissa. Iloa ei jatkuisi pitkään, jos Juno ei pian lopettaisi..
”Älä lopeta, ole kiltti.” Että mitenkä?! Zack kirosi mielessään himon samentamia ajatuksiaan, mutta ei kyennyt muodostamaan suullaan pyynnön pyörtämiseksi vaadittavia sanoja. Halun sulattamat aivot olivat sanoneet sopimuksensa järjen kanssa irti ja kelluivat nyt sulassa sovussa sydämen seurassa jossain lantion tietämillä. Sen sijaan, että olisi toppuutellut rakastajaansa, nuorukainen ujutti kätensä itsensä ja itseään kiusaavan miehen väliin. Hän tarttui omistavasti Junon housujen etumukseen. Pehmoisen kankaan läpi sormet puristuivat miehen kovana sykkivän kalun varteen. Zack pysähtyi vasta nyt empimään. Oliko hän toiminut oikein? Uskalias ele oli tapahtunut ajattelematta, vaistojen ohjaamana. Eihän poika vain ollut liian hätäinen? Juno ei kuitenkaan kieltänyt rakastajansa puuhia, eikä vetäytynyt pois. Varmaankin tässä sitten toimittiin vielä oikein.
Poika käänsi päätään hieman ja kurottautui suutelemaan Junon kaulaa ihan korvalehden alta.
”Sinulla on vieläkin liikaa vaatetta, tiesitkö..” Nuorukainen laski päänsä takaisin sängylle ja jäi katselemaan Junon violetteja silmiä pieni hymynkare huulillaan. ”Ja minullakin.” Hitaasti tuo nousi käsivarsiensa varaan ja liu’utti samalla päällyshousunsa yltään kiskoessaan itseään ylöspäin sängyllä. Nopeasti ja huomaamattomasti Zack kiskoi varpaillaan mustat sukat jaloistaan ja jäi nyt pelkissä boksereissa napittamaan Junoa. Siniset silmät hohtivat kuumeisina. Poika oli enemmän kuin valmis ottamaan seuraavan askeleen, mutta ei kokemattomuuttaan tohtinut. Tähän asti tuo oli jäljitellyt paljon Junon kosketusta. Hän tiesi tietynlaisten juttujen tuovan nautintoa, koska ne olivat tuoneet sitä pojalle itselleen. Kuitenkin ainoa asia, mitä poika oppimilleen asioille osasi tehdä tässä vaiheessa, oli soveltaa niitä vähän. Vanhemman miehen olisi opetettava Zackille kaikki alusta loppuun saakka, ennen kuin tuo osaisi ja uskaltaisi itse tehdä aloitetta. Harmikseen pojan oli myönnettävä ujoutensa ja osaamattomuutensa. Zackin ei auttaisi muu, kuin antautua Junolle täysin ja toivoa, että mies nauttisi nuorukaisesta yhtä paljon kuin tuo kokeneesta rakastajastaan.

[Juno]

Juno virnisti pienesti, kun poika pyysi häntä jatkamaan. Juno jatkoikin, oikein mielellään, ja ynähti kun pojan käsi etsiytyi hänen haaroihinsa. Juno hymysi rohkaisevasti, kun poika sitten riisui housunsa. Juno valui tuon vartalolla alemmas, ujuttaen sitten viileillä, pitkäkyntisillä sormillaan Zackin boksereiden vyötärönauhaa alemmas, kunnes sai paljastettua lopullisesti vankilastaan sen, mitä havitteli. Zacharien sanat Junon vaatetuksesta tuntuivat kaikuneen kuuroille korville, sillä mies liu'utti Zackin bokserit pois tuon jalasta hitaasti, suukoilla tuon haaruksia kiusaten, muttei tehnyt elettäkään riisuakseen omia housujaan, niin kova kuin hänen himonsa olikin ja niin voimakkaasti kuin se sykkikin, vaatien vapautusta.
"Antaa sen odottaa", Juno sanoi hiljaa, kumartuen sitten osoittamaan huomiota sille, joka sitä tuntui eniten vaativan. Junon pehmeät huulet koskettivat kvyesti Zackin kalun vartta, pitkien sormien hyväillessä nuoren miehen paljasta reittä, piirrellen kiemuraisia kuvioita tarkoituksenaan saada tuo tuntemaan ne väreet, jotka myös Junon selkää pitkin kulkivat. Niin kokeneelta kuin Juno saattoikin vaikuttaa, miehiä hänellä oli ollut rakastajinaan vain kaksi, ja nekin yhden yön juttuja. Loput näistä liikkeistä hän perusti kokemuksilleen vaimonsa kanssa, vaikkei sitä tullut ajatelleeksi, sekä tietämykselleen miehen seksuaalianatomiasta. Jostain kumman syystä Juno ei myöskää halunnut, että Zacharie koskisi häneen liian intiimisti. Juno pelkäsi, että pyytäisi poikaa tekemään jotain sellaista, joka saisi tuon tuntemaan olonsa jälkikäteen hyväksikäytetyksi. Juno halusi vain, että Zacharie nauttisi tästä, aivan kuten hän nautti, jokaisella aistillaan ja täysin siemauksin.
Junon laventelinvioletit silmät painuivat kiinni, kun tuo hyväili huulillaan ja kielellään Zackia, sormien hieroessa vartta samaan aikaan hellästi, mutta niin, että se tuntui. Miehen vaaleat suortuvat karkailivat pinneillä kootusta kampauksesta ja hänen huuliltaan karkasi huokaus juuri ennen kuin hän nappasi Zacharien kalun pään suuhunsa, vakaana aikomuksenaan saattaa tuo sinne, minne jokainen nuori mies iltapäiväfantasioissaan toivoi pääsevänsä.

[Zacharie]

Zack, joka normaalin nuorenmiehen tavoin oli tähän asti käyttänyt käsiään ajoittaiseen tyydytyksennälkäänsä, oli menettää tajuntansa Junon vaihtaessa hyväilytaktiikkaa. Vaikka tilanne ei enää tässä vaiheessa ollut odottamaton, fellaation täysin erilainen tuntu sormiin verrattuna oli. Nuorukainen värähteli Junon alla. Hän tunsi hengästyvänsä, läkähtyvänsä hyvänolon tunteeseen, niihin kutkuttavan lämpimiin aaltoihin jotka kulkivat pojan alavatsalta aina korvannipukoihin saakka joka kerta kun Junon kostea kielenkärki kutitti sykkivän terskan alapintaa. Zack ei kyennyt enää peittämään kiihtyvää huohotusta ja tukahtunutta ininää, jotka karkasivat makuuhuoneen tihentyneeseen ilmaan todistuskappaleiksi Junolle miehen suorittamasta hyvästä työstä.
”Ole kiltti.. Älä.. Anna minunkin..” Zack kurkotti kättään kohti Junoa ja ylsi kuin ylsikin koskettamaan miehen lämpiminä hohkavia kasvoja. ”Minä en halua.. että tämä loppuu vielä.” Poika hengitti raskaasti. Hän käytti sanojensa vuoksi nautinnosta syntyneen tauon hyväkseen ja kohottautui istualleen. ”Minä haluan, että sinä opetat minua. Anna minun tuoda sinulle nautintoa, niin kuin sinä toit minulle..” Zack nielaisi vaivalloisesti ja yritti olla huomioimatta omaa noloa alastomuuttaan ja sitä säädytöntä meisseliä, joka huitoi ääneti huomiota takaisin itseensä. Poika kietoi kapeat käsivartensa Junon kaulaan ja kipusi miehen syliin hajareisin. Punertavat huulet hapuilivat Junon kaulaa ja poskea ja huulia.
”Se mitä sinä teit tuntui aivan liian hyvälle.” Zack hymyili Junon huulia vasten ja heitti sitten päätään taaksepäin. ”Minä olen ihan kuin humaltunut sinusta. Sinä olet niin kaunis ja niin lämmin ja..” Nuorukainen nojautui lähemmäs miestä ja ohjasi toisen kääntymään kohti vuoteen yläpäässä odottavia tyynyjä. Hellästi tuo painoi Junon paljaan ylävartalon vasten sängyn viileää peitettä.
”Anna minun pitää sinua hyvänä.” Kuumat ja kosteat huulet painoivat yksi toisensa jälkeen polttavia suudelmia Junon rintakehälle, nänneille ja siitä alemmas. Kun muutaman hetken kuluttua Zackin huulet kohtasivat kangasta, livautti tuo hoikat sormensa Junon housujen vyötärön alle ja varovasti kiskoen alkoi kuorimaan miestä ylimääräisestä vaatekerroksesta.
”Minä haluan niin pitää sinua hyvänä..” Poika painoi huulensa vasten mustien bokserien alla piilottelevaa elintä puhuessaan, mikä sai sanat vaimenemaan loppua kohti lähes kuulumattomiin. Pian tuo sai poistettua viimeisenkin verhon Junon upeaa kroppaa varjostamasta. Siniset silmät tutkivat jokaisen tuuman miehen solakasta, lihaksikkaasta vartalosta, jokaisen tuuman kerrallaan, kunnes katse hieman kierrellen ja epävarmana päätyi siihen samanmoiseen kohtaan, jota Zack ei itsessään koskaan oikein osannut nolostumatta katsoa. Junon vartalo oli kutsuva kauneudessaan, eikä poika miettinyt enempää. Hän teki hieman tilaa itselleen Junon jalkojen välissä suukotellen samalla verkkaisesti miehen sisäreisiä. Suudelmat kulkivat lähemmäs jalkojen yhtymäkohtaa samalla kun poika veti itseään himpun verran lähemmäs Junoa. Miehen kalu oli kivikova, kun nuorukainen viimein tarttui siihen yhtä omistavasti ja täynnä halua kuin aiemmin. Vaaleanpunainen kielenkärki nuolaisi Junoa samasta paikasta, jossa miehen kieli oli Zackista tuntunut hyvälle. Pojan huulet ja kieli kulkivat uteliaina miehen kalun päästä päähän aina vain uudestaan, kunnes tuo viimein upotti puoli pikku-Junoa suuhunsa. Mies oli puhdas kauttaaltaan ja maistui yhtä namille, kuin oli maistunut alakerrassa. Zack tapaili Junon toimia, imi hitaasti, suuteli ja nuoli unohtamatta aina välillä puristaa vähän kiihkeämmin opiskeluvälineen vartta. Vanhemman miehen kiveksillekin painettiin useita suudelmia, samoin kuin sisäreisille ja alavatsalle. Tuo kaikki oli aivan uutta pojalle, mutta Junon kiihottumisen lähestyessä nuorukaisellekin tuttua pistettä tuo hidasti puuhiaan ja vilkaisi sitten hieman toiveikkaasti vanhemman miehen kasvoja. Saisiko Zack yrittää saattaa Junon laukeamiseen saakka, vai tahtoisiko mies opettaa pojalle vielä uuden tempun?

[Juno]

Juno keskeytti puuhansa, kun nuori mies nousi istumaan. Hän ei ollut tajunnut tuon puhuneen lainkaan, niin keskittynyt hän oli ollut tuon tyydyttämiseen kaikin voimin. Nyt hän kuitenkin havaitsi, että hänen syliinsä kiipesi himokas, kivikovana seisova poika, joka tahtoi maksaa samalla mitalla takaisin. Juno hymyili ja alistui tuon suudelmille ja hyväilyille, kaatuen sopuisasti Zacharien kehotuksesta. Hän henkäisi tuntiessaan Zackin huulet ja sormet ihollaan, joka oli suorastaan huutanut huomiota, mutta joku oli röyhkeästi jätetty tyystin ilman kosketusta Junon toiveesta. Nyt hän tunsi jokaisen solunsa kurkottavan kohti pojan huulia ja sormia, saadakseen kauan kaivatun kosketuksen osakseen. Juno henkäisi tuntiessaan pojan riisuvan häntä, muttei osannut enää laittaa hanttiinkaan, vaan avitti hiukan takamustaan nostamalla toisen urakkaa.
Parkaisu karkasi Junon huulilta nuorukaisen huulien lopulta löytäessä tiensä hänen kalleuksilleen. Hänen kätensä lennähti sivulle ja sormet kipristyivät puristamaan peittoa, Junon haukkoessa henkeään. Zacharie ei tosissaan osoittautunut pettymykseksi, ei sitten millään. Juno joutui keräämään kaiken mielelujuutensa saadakseen itsensä murahtamaan vastalauseen. Hän nousi istumaan, vaikka se tuntui vaativan enemmän voimia kuin hänellä oikeastaan olikaan. Hän huohotti istumaan päästyään raskaasti, ja kohotti raukeasti kätensä pojan korvalle, pakottaen tuon katsomaan ylös. Juno kumartui antamaan toiselle suukon nenänpäähän ja työnsi Zacharien sitten makuulle. Hän kumartui uudestaan suutelemaan pojan huulia, virnistäen sitten.
"Zacharie, sinä.. huijasit minua.." Juno sanoi hiljaa, sipaisten toisen poskea. Hän näykkäisi Zacharien alahuulta kevyesti, kääntyen sitten niin, että saattoi hyväillä ja tulla hyväillyksi samaan aikaan. Hän kosketti huulillaan kevyesti Zacharien vartta ennen kuin ryhtyi siihen työhön, jonka oli ottanut hoitaakseen. Hän oli päättänyt kuljettaa pojan rajan toiselle puolelle.
Juno hyväili Zackia, kunnes tuo saavutti huippunsa ja Juno sai suuhunsa valkean lastin pojan siemennestettä. Hän tajusi lauenneensa itsekin vasta kun tähdet lakkasivat tanssimasta hänen näkökentässään ja hän avasi silmänsä kohdatakseen makuuhuoneen ja Zacharien. Hän havaitsi myös olevansa varsin hengästynyt. Jotain valui pitkin hänen leukaansa, joten Juno kohotti kätensä ja pyyhkäisi kasvojaan, kohottautuen istumaan ja sitten pois Zacharien päältä. Hän katsahti poikaan ja kumartui suutelemaan tuota. Kiittäminen ei tuntunut asialliselta, joten Juno kävi nuorukaisen viereen makaamaan, hyväillen sormillaan tuon sileää, nuorta ihoa.

[Zacharie]

Zacharien yli humahti polttava ja säkenöivä aalto vain hetkeä ennen kuin Juno purkautui hänen suuhunsa. Poika nielaisi suunsa tyhjäksi nopeasti, ennen kuin orgasmin turruttava vaikutus ehti pojan päänuppiin saakka. Nuorukainen makasi hetken hervottomana sängyllä, silmät suljettuna, Junon kirpeän maun poltellessa kurkunpäätä. Laukeamisensa hetkellä tuo oli puristanut sängyn peitteitä nyrkkiinsä, joka nyt viimein avautui muun vartalon rentoutuessa. Zack avasi silmänsä kasvoilla voipunut, onnellinen hymy. Hän suukotti varovasti Junon puolikovaa kalua, joka värähti hieman ärtyneenoloisena huulien alla.
Zack ei osannut sanoa mitään, kun Juno sitten painautui selällään makaavaa poikaa vasten. Vanhemman miehen sormenpäät tuntuivat viileiltä nuorukaisen tulikuumalla iholla. Poika hengitti syvään tasoittaakseen hengästyksensä ja hidastaakseen sydämensä sykkeen normaaliin. Kun hän tunsi pystyvänsä jälleen liikkumaan, kääntyi tuo Junoa vasten. Zack asetti toisen kätensä päänsä alle. Siniset silmät tuikkivat, kun ne viimein käännettiin tarkastelemaan violetteja sielunpeilejä. Nuori vartalo tärisi vähän lauenneen jännityksen nipistellessä lihaksia.
Tekiköhän tämä ilta Junon kanssa Zackista homon? Poika virnisti ajatukselleen tutkaillen samalla vaiti vanhemman miehen kasvoja. Jos teki, niin sitten sille ei mahtanut mitään. Juno oli näyttänyt oppilaalleen tien nautintoon, eikä tuo osannut tuntea sillä hetkellä muuta kuin kiitollisuutta ja vatsanpohjassa kuplivaa iloa. Poika etsi Junon käden omaansa ja huokaisi. Hän painautui ihan kiinni voipuneeseen rakastajaansa ja suuteli tuon sileää olkapäätä. Silmäluomet tuntuivat yhtäkkiä kovin raskailta ja niin paljon kuin poika olisikin tahtonut katsella rakastettuaan, kuulosti aina vain houkuttelevammalle ajatus laittaa silmät kiinni ja nukahtaa.
”Panevatkohan Nemesis ja Genesis pahakseen, jos minä tuppaudun sinun viereesi nukkumaan täksi yöksi?” Pojan oli räpyteltävä luomiaan pitääkseen itsensä tajuissaan. Hän vapautti Junon käden peittääkseen omallaan haukotuksen.
”Se olisi kauhean ikävää, kun ne ovat niin.. kauhean kivoja koiria.” Pojan silmät painuivat kiinni ja viimeiset sanat tulivat vähän hapuillen. Pienen hetken kesti hiljaisuutta ja Zack oli jo nukahtaa, kun ensimmäiset kylmänväristykset kulkivat yllättäen hänen ihollaan. Puolinukuksissa nuorukainen suukotti Junon huulia ja kysyi sitten, josko miehet voisivat mennä peiton alle. Kun päiväpeite oli taiteltu sängyn jalkopäähän poika pujahti viileän peiton alle iho kananlihalla. Hän hymyili vanhemmalle miehelle ja kun toinenkin sitten oli hivuttautunut peiton alle, kaappasi tuo Junon tiukkaan halaukseen.
”Sinä olet ihan hurjan ihana..”
Poika käpertyi miehen kainaloon pieneksi viattomaksi mytyksi ja nukahti onnellinen hymy huulillaan.

[Juno]

Juno siirtyi yhtälailla peiton alle pojan merkistä, vaikka olisi mielellään kuluttanut vielä hetken hyväillen nuoren miehenalun vartaloa, siinä kun tuntui olevan jokin juovuttava voima. Juno kuitenkin kietoi käsivartensa Zacharien ympärille ja rutisti toisen itseään vasten, painaen kasvonsa tuon sekaisiin hiuksiin ja vetäen sisäänsä niiden tuoksua. Juno hymyili Zackin kuiskaukselle ja ynisi myöntävästi, tarkoituksenaan sanoa Zacharieta vielä ihanammaksi, muttei saanut sanoja enää suustaan, sen verran väsynyt hän oli.
Juno heräsi ennen aurinkoa, mutta tunsi olonsa yllättäen varsin virkeäksi. Hän vilkaisi syleilyssään tyytyväisenä nukkuvaa nuorukaista ja hymyili. Hänen sydäntään kaihersi epäilys, että poika saattaisi tuntea katumusta herättyään, mutta Juno saattoi vain toivoa, ettei niin kävisi. Mies nappasi lämmittämänsä tyynyn, joka oli kyllästetty hänen tuoksullaan, ja ujutti sen varovasti sijaisekseen nuorukaisen syleilyyn, nousten sitten niin hiljaa kuin suinkin. Äänettömästi hän viikkasi nuorukaisen vaatteet ja kasasi omansa syliinsä, viedäkseen ne pyykkiin. Hän vilkaisi vielä kerran Zacharieta, ennen kuin luikahti vaatehuoneessa vierailtuaan pois makuuhuoneesta. Näin keväällä aamut saapuivat, vaikkakin aikaisemmin, yhä myöhään, joten pimeää riittäisi vielä muutaman tunnin ajan, ehkäpä yhdeksään saakka. Juno tepasteli alakertaan sylissään viikatut, puhtaat vaatteet, sekä eilisiltainen vaateparsi, ilman rihmankiertämää yllään. Hän rapsutti uneliaita koiriaan, jotka hän tapasi eteishallista loikoilemasta. Hän laskeutui vielä kerrosta alemmas, vieden likaiset vaatteet kodinhoitohuoneen pyykkikoriin, lajitellen ne saman tien eri koreihin. Sitten hän palasi yhtä kerrosta ylemmäs ja tassutteli huoneiston poikki suurempaan kylpyhuoneeseen, jossa hän asetti puhtaat vaatteet tasolle odottamaan. Kokemuksesta hän tiesi, että kylpyhuone oli tarpeeksi kaukana, ettei suihkun ääni kuuluisi tarpeeksi kovana makuuhuoneeseen, jotta siellä nukkuva poika heräisi. Juno havaitsi olevansa tavattoman hyvällä tuulella ja miltei lauloi suihkutellessaan.
Saatuaan suihkun suihkuteltua vaaleahiuksinen mies puki päälleen ja asettui peilin eteen laittamaan hiuksiaan, saaden aikaa monimutkaisen nutturakampauksen melko lyhyessä ajassa. Hän puki päälleen ja lähti hissuksiin koiriensa kanssa lenkille. Genesis ja Nemesis saivat juosta vapaina, sillä ne oli koulutettu sen verran hyvin, ettei niistä ollut haittaa satunnaisille vastaantulijoille, joita näin kuuden aikaan ei ollut paljon, mutta joitakin oikein aikaisia aamukukkujia käveli vastaan.
Palattuaan lenkiltä suunnillen tuntia myöhemmin Juno meni keittiöön laittamaan aamiaista heille. Samalla hän joutessaan kuunteli radiosta aamu-uutiset ja jotakin musiikkia, joka ei oikeastaan ollut hänen makuunsa, mutta tarpeeksi hyväntuulista, jotta sitä sieti kuunnella näin aikaisin aamulla. Juno oli niitä, joita saattoi tosissaan sanoa aamuvirkuiksi. Hän oli parhaimmillaan heti aamusta. Uneliain hetki hänellä oli keskipäivällä, ja iltaa kohti hän virkistyi taas. Saatuaan aamiaisen viimeistelyä vaille valmiiksi Juno hymyili ja kävi hakemassa portin pielessä olevasta postilaatikostaan postinsa, joka ei vielä kuuden aikaan ollut ollut siellä, mutta joka nyt, puoli yhdeksän maissa, oli sinne ilmestynyt. Juno selaili parhaillaan postilaatikkonsa sisältöä, kun talon ohi pyöräili kaksi tyttöä jotka huikkasivat hänelle tervehdyksensä. Heillä oli yllään koulupuvut, joten Juno ei voinut olla ihmettelemättä mistä he oikein olivat tulossa, mutta tervehti silti takaisin hymyillen yhtä aurinkoisesti kuin aina.
Palattuaan keittiöön hän laittoi kahvin tulemaan ja nojautui vasten keittiötasoa tarkastelemaan postiaan lähemmin. Mukana oli paitsi kaksi laskua ja aamun lehti, myös neljä kirjettä ja kaksi korttia, kaikki eri puolilta maailmaa, yksi postimerkitön, vaaleanpunainen, sydämin koristeltu kirje, joita Junon postilaatikosta löytyi miltei jokaisena aamuna. Junon kävi näitä lapsia sääliksi, sillä monet heistä olivat kolmen- tai neljäntoista, ja vannoivat hänelle ikuista rakkauttaan. Hänellä ei silti ollut sydäntä heittää kirjeitä pois, kuten ei myöskään kaikkia lahjoja, joita hänen porttinsa pieleen ja postilaatikkoonsa tuntui aika ajoin eksyvän. Niinpä Juno avasi vaaleanpunaisen kirjekuoren ja ryhtyi lukemaan neljä sivua pitkää rakkauden tunnustusta, joka oli uitettu jossain mansikantuoksua jäljittelevässä hajuvedessä.

[Zacharie]

[Anteeksi kauheasti, kun on kestänyt vastaaminen. -_-]

Nousevan auringon säteet kutittivat Zacharien hereille vaaleanpunaisista unistaan. Nuorukainen venytteli unenpöpperössä makeasti. Selkä rusahti suoristuessaan, poika oli jälleen nukkunut kerällä ja paikat tuntuivat puutuneille. Siinä loikoillessaan tuo havahtui ajatukseen, ettei voi olla omassa sängyssään. Lakanat olivat liian sileät ja tilaa ihan liian paljon, jotta poika olisi voinut maata tutussa huoneenkopperonsa nurkkaan lykätyssä petissä. Kun siniset silmät sitten rävähtivät auki tuon ajatuksen säikäyttäminä, muistui makuuhuoneen hämyssä edellinen ilta kaikessa kiihkeydessään saaden nuorukaisen punastumaan kauttaaltaan. Oliko hän todella..? Zack tunsi jalkovälinsä kihelmöivän. Mutta missä oli Juno? Poika työnsi ison ja pehmoisen tyynyn sylistään hattaraiset unensa unohtaneina ja valui sängystä. Hän säikähti vaatteidensa jo hävinneen etsiessään niitä lattialta, eikä voinut olla naurahtamatta löytäessään etsimänsä viikattuina alushousuja myöten sängyn päädystä. Puettuaan poika petasi sängyn ja lähti sitten etsimään tietä alakertaan. Matkalla tuo piipahti nopeasti vessassa selvittämässä hieman hiuksiaan ja tyhjentämässä rakkonsa. Perhanan vaikeaa puuhaa olisi ollut viimeisin, jos poika olisi tottunut pissimään seisaalleen. Zack pesi kätensä omenantuoksuisella saippualla ja pärskytti sitten viileää vettä hieman kasvoilleenkin. Kädet kuivattiin perusteellisesti pieneen, vieraille osoitettuun pyyhkeeseen. Hopeinen Ankh-koru vielä suoraan ja mustan kauluspaidan alle piiloon ja kaikki pojassa oli niin sievästi kuin vain sillä hetkellä oli mahdollista.
Zacharie hiipparoi vessasta rappusille ja lähti laskeutumaan alakertaan. Tuoreen kahvin tuoksu houkutteli tuon keittiöön. Genesis ja Nemesis kohottivat päitään maatessaan pitkin pituuttaan lattialla. Ne huiskauttivat häntiään raukeanoloisina ja painoivat yhtä aikaa päänsä takaisin alas. Aamuvirkkujen päiväuniaika varmaankin, pohti poika itsekseen astellessaan varovasti karvamöykkyjen yli peremmälle kahvin ja makean mansikkatuoksun täyttämään huoneeseen.
”Huomenta Juno.” Zack punastui rajusti uskaltautuessaan viimein kohtaamaan opettajansa katseen. Nuorukainen pelkäsi hirmuisesti miehen katuvan edellistä iltaa, eikä aluksi osannut kuin seisoa paikallaan ja tuijottaa varovaisena toista. Poika yritti lukea vanhemman miehen olemuksesta tuon tunnetiloja. Juno ei vaikuttanut ainakaan suoranaisesti vihaiselta, joten Zack saattoi huokaista helpotuksesta. Pojan silmään sattui miehen käsissään pitelemät vaaleanpunaiset kirjepaperit ja vino hymy kaartui tuon huulille.
”Minun kuuluisi nyt varmaan olla mustasukkainen sinusta.” Zack astui hieman epäröivin askelin Junon vierelle ja kumartui painamaan nopean muiskun tuon poskelle. Mies tuoksui huumaavalle, eikä nuorukainen olisi millään halunnut vetäytyä tuosta kauemmas. Niinpä nopea suukko poskella sai seurakseen muutaman verkkaisemman samanlaisen ja uskaltautuipa Zack näykkäämään hellästi Junon korvalehteä ennen kuin repäisi itsensä toisen läheltä. Poika henkäisi syvään ja kääntyi kiireesti kahvinkeittimen puoleen tajutessaan halunsa esittävän kiusallisia heräilemisen merkkejä. Onnekseen kahvi ei ollut ihan vielä valmis ja nuori mies jäi hurjan kiinnostuneena seuraamaan viimeisten pisaroiden tipahtelua tummaan juomaan.

[Juno]

Juno kohotti laventelinlilan katseensa kirjeen puolesta, kun Zacharie ilmestyi keittiön ovelle. Hänen pehmoisille huulilleen levisi hellä hymy.
"Huomenta, Prinsessa Ruusunen", Juno sanoi miltei kehräten, seuraten sitten katseellaan pojan liikkeitä huoneen poikki hänen luokseen. Koko eilinen ilta maistui hänen mielessään viinille ja pojan hiukan suolaiselle iholle, eikä Juno voinut muuta kuin sulkea silmänsä muutamaksi, hekumalliseksi sekunniksi, kun Zackin huulet hyväilivät häntä. Poika kuitenkin vetäytyi kauemmas ihan liian pian - siltä Junosta ainakin tuntui - ja tassutteli kahvinkeittimen luokse. Juno hymyili pienesti, laskien kirjeen pöydälle ja astellen miltei äänettömästi Zacharien taakse. Hän painoi lantionsa vasten toista, vieden kätensä tuon vyötäisille. Oikealla kädellään Juno siirsi Zacharien hiukset pois tieltä, kumartuen sitten suutelemaan raukein huulin tuon siroa niskaa.
"Minua imartelisi suunnattomasti, jos sinä olisit minusta mustasukkainen", Juno huokaisi vasten pojan ihoa, liu'uttaen huuliaan pitkin tuon niskaa, vasemman käden liukuessa hyväilemään pojan vatsaa ja kylkeä. Juno ei muistanut tunteneensa näin palavaa intohimoa ketään kohtaan pitkiin aikoihin, ja siksi hän ei olisi millään halunnut laskea Zacharieta luotaan. Hän tahtoi vain lukita pojan kultaiseen häkkiin ja hemmotella tuota loputtomiin, karata tuon kanssa jonnekin, mistä heitä ei koskaan älyttäisi etsiä ja elää vain maailman tappiin saakka kahdestaan tämän norjan, kauniin nuorukaisen kanssa. Juno tiesi, ettei se ollut rakkautta. Rakkaus vaati enemmän. Se vaati tunteja ja taas tunteja kehittyäkseen täyteen kukoistukseensa, mutta Juno oli varma myös siitä, että hän saattaisi hyvinkin oppia rakastamaan tätä enkeliä, joka oli tullut ja repinyt alas hänen suojamuurinsa, tökännyt häntä noilla uskomattomilla käsillään arkaan paikkaan ja saanut hänet polvilleen.
"Tule, syö minun kanssani, Zacharie, minä tahdon katsella sinua vielä hetken, ennen kuin meidän molempien on jälleen naamioiduttava ja palattava normaaleihin elämiimme", Juno kuiskasi toisen korvaan, laskematta kuitenkaan irti. Hän ei voinut. Hänen kätensä olivat kokonaan lakanneet tottelemasta järjen määräyksiä, ja nyt ne kietoutuivat hellästi nuorukaisen ympärille, rutistaen tuota jäntevää, laihaa vartaloa vasten. Juno ei halunnut olla erossa Zachariesta, ellei se ollut aivan välttämätöntä.
Lopulta olisi kuitenkin annettava periksi, joten Juno vetäytyi puoli askelta taaemmas, sipaisten kevyesti pojan selkää ja viitaten tuota istumaan aamiaispöydän ääreen. Pojan istuuduttua Juno nappasi kahvipannun keittimestä ja kaatoi heidän kuppeihinsa kahvia, jossa oli tänään kevyt, keväinen ja hunajainen sivumaku. Sen tehtyään pitkä mies vei kahvipannun takaisin keittimeen, niin että keitin saattoi poristella viimeisetkin vedet sisuksistaan pannuun. Hän oli vanhasta tottumuksesta laittanut sanomalehden valmiiksi oman kahvikuppinsa viereen, mutta nappasi sen nyt käteensä ja laski sen keittiötasolle. Hän ehtisi kyllä lukea sen myöhemmin, mutta hänen yhteinen aikansa Zackin kanssa oli rajallinen. Joku alkaisi taatusti kohta ihmetellä, missä poika oli, kenen luona tuo oli ollut ja lopulta Zacharie olisi vaikeuksissa, ja kaikki olisi Junon syytä.

[Zacharie]

Nuorukaisen iho kohosi kananlihalle ja kihelmöi Junon huulten kosketuksesta. Zackin polvet olivat pettää miehen kiusoittelevien sanojen vaikutuksesta. Hän sulki silmänsä ja hengitti kiivaasti sisään. Edellinen ilta oli tuntunut epätodelliselta, oudon rohkealta haavekuvalta vielä hetki sitten. Nyt, kun Juno kosketti pientä pörröpäistä poikaa, ymmärsi tuo viimein kaiken tapahtuneen oikeasti. Zacharien kasvot loistivat. Juno oli siinä oikeasti. Tämä kaikki oli tapahtunut ja tapahtui oikeasti. Ja kaikista tarjokkaista juuri Zack oli päässyt tuon täydellisen kauniin olennon lähelle. Nuorukainen ei muistanut koskaan tunteneensa oloaan paremmaksi.
Junon kosketuksen ja sanojen humalluttama poika ei olisi millään tahtonut liikahtaa paikaltaan, vanhemman miehen syleilystä. Kun toinen sitten päästi irti, ’liian pian’ vaikeroi jokainen solu rakkaudenkipeässä ruumiissa. Vastoin tahtoaan Zack kuitenkin nyökkäsi, puhuminen siinä tilassa ei onnistunut, ja kulki muutamalla verkkaisella askeleella pöydän ääreen. Edessä pian höyryävä kahvi tuoksui hyvälle. Junon puuhia silmät rävähtämättä seurannut poika kumartui lähemmäs kuppiaan haistaakseen lämpimät aromit paremmin. Yhtäkkiä, täysin varoittamatta jostain syvältä nuorukaisen sisältä kumpusi tukehduttava, valtava tunneaalto, joka oli älytön sekoitus jokaista suurta tunnetta joita Zackin sisällä oli koskaan risteillyt. Silmien taakse ilmestyi armeija polttavia kyyneleitä ja vatsaan ja kurkkuun ihan koski itkun sisällä pitäminen. Mitä tämä nyt oli? Zack oli jo hätääntyä. Hänen kasvonsa olivat yhä mukin puoleen käännettynä eivätkä siis näkyneen Junolle kovinkaan hyvin, mutta sekunnit kuluivat eikä kahviakaan ikuisesti voinut tuoksutella. Viimein tuo suoristi selkänsä ja kohotti punaisiksi värjääntyneet silmänsä Junon puoleen. Poika kokosi hieman vaivalloisesti kasvoilleen hymyn.
”Tuoksuu ihanalle tämä.”
Kahvikuppi höyrysi vielä voimakkaasti, kun Zack yritti hörpätä ensimmäisen kerran. Juoma poltti herkkiä huulia, eikä pojan auttanut kuin laskea muki takaisin pöydälle ja odottaa kahvin jäähtymistä. Poika nojasi hieman eteenpäin ja tuki kyynärpäänsä pöydän kannen ja leukansa väliin.
”Minulla on ihan kummallinen olo.” Punareunaiset silmät napittivat Junoa. Ne kuvastivat syvää hämmennystä ja hieman pelkoakin. Kokemattomana Zack ei osannut tunnistaa ja käsitellä tunteitaan kovin hyvin. Tämä kaikki oli uutta hänelle. Kipu, joka oli fyysistä eikä kuitenkaan ollut, kyyneleet, joista ei voinut sanoa johtuivatko ne ilosta vai surusta vai mistä. Kaikki oli ihan sekaisin nuorukaisen sisällä ja silti sekavuuden takana väikkyi kappale seesteistä onnellisuutta, rikkumatonta tyyneyttä. Kestäisi päiviä, viikkoja, jopa kuukausia, ennen kuin Zack tottuisi uusiin tuntemuksiin ja oppisi tunnistamaan ne. Tällä hetkellä vain yksi asia nousi majakaksi ylle päässä myrskyävän tunnemeren:
”Onko meidän ihan pakko? Enkö minä vain voisi jäädä sinun luoksesi?” Ja jo sanat lausuessaan poika tajusi, miten absurdilta ehdotukset kuulostivat. Junolla olisi varmasti menoa tänään ja seuraavinakin päivinä. Zack ei voisi omia elävää ihmistä niin kuin pehmolelua, vaikka sydämessään olisikin antanut kaikkensa jos sellainen olisi ollut mahdollista. Pöydälle nostettu käsivarsi suoristui ja pörröinen pää valui sen mukana niin, että nuorukainen melkein jo makasi puisella kannella. Korva käsivarttaan vasten painettuna, kasvot kohti muutaman tuuman päässä nököttävää kahvimukia, silmät tuijottamassa ei-mihinkään.
”Anna anteeksi. Minä tiedän kyllä, etten voi. Mutta saanhan minä tulla käymään taas?” Zacharie käänsi sen verran päätään, että näki pienen matkan päässä yläpuolellaan Junon violetin katseen. Oliko maailmassa mitään kauniimpaa kuin nuo silmät? Zackin maailmassa ei ainakaan ollut.

[Juno]

Junon violetit silmät tarkastelivat nuorta miestä tuon istuessa alas. Hänen kasvoilleen ilmestyi sekunnin murto-osassa osaaottava, murheellinen ilme, kun hän näki nuorukaisen punehtuneet silmät. Hän tiesi, mitä toinen oli käymässä läpi, ainakin luuli tietävänsä, ja niin kuin hän toivoikin, ettei näin olisi päässyt käymään, sitä ei käynyt enää estäminen. Juno laski otteensa irti sanomalehdestä ja asteli pojan luokse, laskien kätensä tuon olkapäälle.
"Zacharie, jos on maailmassa paikka, jossa voit näyttää tunteesi vapaasti, niin se on tämä talo. Sinä olet tänne koska tahansa tervetullut", Juno sanoi hiljaa, napaten käteensä patongin palasen. Se oli vastapaistettu, päältä rapea ja sisältä pehmoinen. Juno leikkasi sen puolikkaisiin ja voiteli kevyesti levitteellä, joka sekin näytti itsetehdyltä. Hän laski patonginpuolikkaat valkoiselle, violetein kukin yhdeltä laidalta koristellulle lautaselle, ja asetteli sitten päälliset huolella, taiteellista silmää ja omia makukokemuksiaan hyväksi käyttäen patongin puolikkaille, kunnes laski lautasen Zacharien eteen. Juno nappasi käteensä lasisen, pitkäkaulaisen pullon, johon oli liimattu värikäs etiketti.
"Multivitamiinijuoma, maistuu erinomaiselle, ja pitää hiukset kiiltävinä, kynnet vahvoina ja ihon silkin sileänä, se on minun salaisuuteni", Juno sanoi, pehmeästi naurahtaen.
"Tahdotko?" Juno tarjosi, kaataen mehua ensin omaan lasiinsa. Hän teki parhaansa saadakseen Zackin tuntemaan olonsa kotoisaksi, sillä Juno totta vieköön halusi, että jos jossain, täällä olisi Zackin koti, jonne poika uskaltaisi tulla milloin vain siltä tuntui. Hänen täytyisi ehkä järjestää muitakin oppilastapaamisia kotonaan, jottei Zacharien toivottavasti useat ja pitkäkestoiset käynnit vaikuttaisi epäilyttäviltä tarkkaileviin silmiin.Juno ei niinkään piitannut omasta maineestaan, mutta hän ei halunnut Zacharien saavan leimaa otsaansa. Poika ei saisi hetken rauhaa, jos luokkakavereiden keskuuteen leviäisi huhu homoilusta kuvaamataidon opettajan kanssa. Vaalea mies laski ajatuksissaan mehupullon kädestään, tajuten vasta nyt kaataneensa molemmat lasit täyteen, ja että pojan vastaus oli mennyt häneltä näiden ajatusten myötä täysin ohi korvien. Juno räpäytti silmiään ja huokaisi.
"Kuule, Zacharie", Juno aloitti, istuen alas poikaa vastapäätä. Vaivihkaa hänen jalkansa hipaisi pojan säärtä pöydän alla, mutta täysin tahattomasti. Juno kohotti laventeliset silmänsä poikaan, mutta unohti, mitä oli ollut aikeissa sanoa, jääden vain katselemaan Zackia, ihastuksissaan. Junon pitkät kynnet koskettivat kevyesti nuorukaisen käsivartta, unohtuen sitten sivelemään sitä haaveilevaisina, violettien silmien seuratessa sormien liikettä kuin kissa, joka vahtaa narua.
"Zacharie", Juno sanoi, rykäisten, "Zack, minä tiedän, ettei ole kauheampaa asiaa, minkä voisin sanoa, kuin se, jonka aion nyt sanoa, mutta koita ymmärtää minua. Minä ihan todella välitän sinusta, ja siksi haluan, että sinuun sattuu mahdollisimman vähän. Älä ota minua liian tosissaan, kuuletko? Maailma on täynnä miehiä, jotka ovat kauniimpia, viisaampia ja aivan takuulla parempia ihmisiä kuin minä. He ovat kaikki ihmisiä, jotka haluavat sinun parastasi, eivätkä ajattele vain itseään. Minä en nyt tarkoita sanoa, että haluaisin tämän loppuvan tähän, tai että meidän.. suhteemme välttämättä loppuisikaan, mutta... toisinaan on tärkeää kuunnella sydämen ja pallien lisäksi myös järkeä, Zack", Juno sanoi, hymyillen sitä lempeää, empaattista hymyään.

[Zacharie]

Zack kiitti Junoa leivistä silmillään. Hän kohotti viimein päänsä pöydältä ja pyyhkäisi silmäkulmiaan ihan vain varmistaakseen, että kyyneleet olivat pysyneet siellä missä pitikin. Sormet eivät kastuneet ja hyvä niin. Silmiä karvasteli kuitenkin ja Zacharie arvasi niiden juoruavan vielä pitkään sisäisestä liikutuksesta, vaan vahinko oli jo tapahtunut, sille ei voisi enää mitään.
Junon sanat sattuivat ja se näkyi. Poika antoi katseen laskea verkkaisesti syliinsä. Jotenkin vanhemman miehen kosketus ei enää tuntunut samalle noiden sanojen jälkeen. Järkytys sai aistit kalpenemaan ja häipymään sitten kokonaan pois. Zack veti hitaasti kätensä Junon käden alta ja tarttui sillä sitten täyteen mehulasiin. Lasi ei liikkunut, eikä katsekaan noussut kohtaamaan opettajan hyväntahtoista hymyä. Nuoren miehen sydämeen sattui, mutta hän yritti esimerkillisesti kerätä minuutensa palasia kokoon tunteiden sekamelskasta. Muutama minuutti kului pojan taholta vaitonaisissa merkeissä, mutta kun tuo viimein sai työnnettyä pahaa mieltä vähän taka-alalle ja ajatuksensa selkenemään hän vaikutti jälleen enempi vähempi omalta hyväntuuliselta itseltään.
”Onhan se niinkin.” Zack makusteli mehuaan kieli hieman liian turtana vielä maistaakseen kunnolla. ”Ooh! Tämä jos mikä maistuu piristävälle. Mitä kaikkea tässä on? Rypäle ja mango erottuu ainakin hyvin, ne ovat sen verran helposti tunnistettavia makuja. Pitää kyllä seuraavalla kauppareissulla napata tuollainen jääkaappiin vaikeita aamuja varten.” Poika hymyili huulillaan, mutta silmät eivät oikein vielä pysyneet tahdissa mukana, vaan vaikuttivat hitusen surullisilta edelleen. Kuitenkaan tuo ei aikoisi palata Junon viimeisimpiin sanoihin enää. Oli otettava järki käteen, niin kuin mies oli sanonut. Ei auttaisi pyytää ja rukoilla, ei auttaisi loukkaantua, sillä ei ollut Zacharien asia käskeä Junoa tuntemaan syvästi poikaa kohtaan. Zack oli ollut typerä jo ajatellessaankin, että Juno saattaisi rakastua häneen. Mutta oliko poika itsekään varma kaiken tunnemylläkän keskellä? Eihän rakastuminen nyt noin vain voi tulla ja teilata päin näköä. Miksi miehen sanat sitten ylipäätään sattuivat? Poika ärtyi hieman itselleen ja tuon uuden, selvän tunnetilan myötä olo helpottui. Silmien puna syveni, kun Zack viimein työnsi sekavan olon aiheuttajat tajuntansa perälle ja sulki niiltä paluutien järkähtämättömällä päättäväisyydellä, mutta hymy ei pettänyt hetkeksikään. Sen sijaan nuorukainen hätkähti kuin syvemmistäkin pohdinnoista hereille ja vaihtoi mehulasin kahvikuppiin.
”Ehkä minä jo uskallan maistaa tuota kahviakin.” Aikansa nesteeseen puhalleltuaan Zack hörppäsi mustaa juomaa. Vaikka hän oli hieman pelännyt uutta tunneaaltoa, sellaista ei tullut, vaan kahvi valui ongelmia tuottamatta makunystyröiden taakse ja aina mahaan saakka.
Punainen väri korosti sinisiä iiriksiä kauniisti saaden nuorukaisen muutenkin suurehkot silmät näyttämään isommilta ja viattomammilta ja hellyttävämmiltä. Zack hitusen viekkaana poikana keksi käyttää surun tuomaa etua hyväkseen ja suuntasikin pitkän kahvikupin tuijottelun jälkeen koiranpennunkatseensa syvälle Junon silmiin.
”Minä olen sinun, milloin vain tarvitset.” Zack nuolaisi kuivanneita huuliaan. ”Minä haluan olla yhtä paljon sinua varten kuin sinä voit olla minua varten. Ja minä lupaan olla vaivaamatta sinua tyhjänpäiväisillä. Älä vain hylkää minua kokonaan nyt, ole kiltti..”

[Juno]

Junosta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi revitty rinnasta, Zacharien reaktion myötä. Hän ei ollut tarkoittanut sanojaan ihan näin, mutta tiesi silti, että poika ymmärtäisi kyllä, enemmin tai myöhemmin. Juno oli lakannut itse uskomasta ikuiseen rakkauteen, muttei se tarkoittanut, että hänen täytyisi pilata romanttiset haaveet myös tältä nuorelta mieheltä, jonka oli jollain ihmeen tavalla onnistunut kietomaan pikkusormensa ympärille. Junosta tuntui pahalta, kun hän ei voinut vastata nuorukaisen tunteisiin yhtä voimakkaasti, mutta toisen heistä oli oltava aikuinen. Toisen oli pidettävä järki päässä, vaikka eilisiltana se olikin osoittautunut oletettua vaativammaksi tehtäväksi, ja johtanut pahoihin arviointivirheisiin, joita Juno ei - rehellisesti sanottuna - katunut piirun vertaa.
"Tahdotko sinä jotain, muroja, mysliä, jugurttia? Minä voisin paistaa kananmuniakin, jos tahdot. Sunny side up, niinhän?" Juno sanoi, hymyillen. Hän halusi niin kovasti saada nuo kauniit, siniset silmät jälleen tuikkimaan iloisina, että oli valmis vaikka nielemään miekkoja ja heittämään kärrynpyörää, jos tilanne sitä vaatisi. Juno kääri paitansa hihat ja tassutti jääkaapille, kaivaen esiin paketin kananmunia. Hetkeksi hän unohtui tuijottamaan kaapin sisältöä ja nappasi munien seuraksi vielä pekonipaketinkin. Hän laski pekonipaketin kananmunapaketin päälle ja kurotti kaapista vielä jotain, joka paljastui osittain syödyksi juustokakuksi. Se oli koristeltu viinirypälein, persikoin ja päärynäsiivuin, ja päällä oleva koristelu muistutti hiukan nauravaa ankkaa. Juno laski kakun pöydälle Zacharien eteen ja hymyili.
"Syöhän, poika, että jaksat kasvaa isoksi ja vahvaksi, niin kuin minä", Juno sanoi, häivähdys itseironiaa äänessään. Juno tassutti keittiön lattialämmikkeisten laattojen poikki hellan ääreen ja ryhtyi paistamaan pekoneja.
"Vai tahtoisitko sinä mieluummin munakkaan? Sellainenkin voisi järjestyä. Minulla on vaikka mitä, mitä sinne väliin voisi laittaa, paprikaa, sipulia, sieniä. Voisin jopa pieniä makkaraa, jos tahtoisit sellaista. Kerroinko sinulle, kun olin lomalla Englannissa, ja tilasin sitten sellaisen vanhan kunnon aamiaisen omaksi ilokseni ja aikani kuluksi. Ei kun, olikohan se sittenkään Englannissa, voi että kun en minä enää muista", Juno mutisi, käännellen pekoneja ritisevällä pannulla.
"Joka tapauksessa, aamiaiseen kuului sellainen musta makkara, jossa ei oikeastaan ollut lihaan lainkaan, tai ainakin niin minulle kivenkovaan väitettiin, vaan sen sisus oli ohraryyneistä tehty. Oletko sinä maistanut sellaista? Ai että se oli herkkua. Itseasiassa.." Juno kääntyi hetkeksi jääkaapin puoleen, penkoen ilmeisesti lihaosastoa, kunnes veti esiin muoviin pakattuja, mustia makkaroita.
"Näitä, oletko sinä koskaan syönyt?" Juno kysyi, heilutellen pakettia. Mies hymyili kauneinta mahdollista hymyään, kuin kunnon kotivaimo ainakin, koittaen parhaansa mukaan saada Zacharien paremmalle tuulelle. Paketin heiluminen kuitenkin hidastui ja pian pysähtyi kokonaan, Junon jäädessä katselemaan aamiaispöydän ääressä istuvaa nuorta miestä, joka oli nukkunut viime yön hänen sängyssään. Juno laski paketin hiljaa pöydälle ja asteli keittiön poikki, kunnes seisoi Zacharien vieressä. Siloin hän kumartui ja ohjasi pojan kasvoja lempeästi pitkillä sormillaan, kunnes saattoi painaa kevyen, hellän suukon tuon huulille.
"Minä en hylkää sinua, Zacharie, kuuletko. En hylkää sinua koskaan. Olen aina sinun tukenasi, kun minua tarvitset, mutta älä rakenna meidän varaamme pilvilinnoja, kuuletko?" Juno sanoi, katsoen vakavana syvälle Zacharien silmiin. Samassa äänekäs poksahtelu repäisi Junon takaisin todellisuuteen ja hän kiiruhti pekonien luokse, huomaten paistaneena ne perinjuurin kypsiksi.

[Zacharie]

Zack, joka oli hymyillyt silmiin ulottumatonta kestohymyä Junon puuhatessa aina vain lisää aamiaisvaihtoehtoja vieraalleen, vilkaisi eteensä asetettua juustokakkua ja virnisti tahtomattaan. Hedelmäankka kakun päältä virnisti takaisin. Juno oli kyllä aivan liian hyvä ollakseen totta. Mies oli kuin taikuri loihtiessaan jääkaappinsa uumenista aina vain erikoisempia herkkuja, eikä Zacharie osannut olla enää loukkaantunut tai viileä tai viekas. Nuorukainen napitti Junoa säihkysilmillään kasvojen sulaessa verkkaisesti ihastuneeseen hymyyn. Pahan mielen säilytyskomero tuntui yhtäkkiä ihmeen kevyeltä. Ehkä tämä tästä vielä suttaantuisi. Jos Juno vain todella pysyisi Zackille hitusen verran läheisempänä kuin muille oppilailleen, olisi tuo tyytyväinen. Poika vilkaisi tiskipöydälle unohdettuja vaaleanpunaisia kirjepapereita ja tunsi hetkellistä sympatiaa kirjeen tuntematonta lähettäjää kohtaan. Kuitenkin, niin kauan kuin Juno välitti Zackista muiden rakkaudenosoitukset saisivatkin luvan kaikua kuuroille korville. Poika päätti mielessään elää päivän kerrallaan ja olla murehtimatta liikoja. Päätös horjuisi tulevina aikoina kovastikin, mutta sillä hetkellä nuoren miehen mieli kohosi taas piirun verran ylemmäs kohti onnellisen huolettomuuden päämääräänsä.
Junon suudelmaan vastattiin suupielet hymyssä.
”En rakenna.” Zack iski Junolle silmää kuin salaliittolaiselle. ”Vasta kun minä saan sinulta luvan, niin sitten.” Poika virnisti ja nauroikin sitten.
”Tässä on jo tarpeeksi syötävää pienelle kylälle. Miten sinä luulet, että me saamme tuhottua tämän kaiken?” Zack hörppäsi mehumaan ja nakersi nurkan toisesta salaatinlehdin, leikkelerullin ja tomaatinsiivuin kyhätystä taideteoksesta. Sitten tuo muisti Junon aiemman kysymyksen ja kiirehti heti suunsa tyhjäksi nielaistuaan vastaamaan.
”Ai niin. En ole syönyt. En muista ainakaan. Pelkkää äidin ranskalaista keittiötä meillä. Ja nykyään koulun ruokia ja pikkumarketin anteja.” Poika napitti Junoa ja tuon pekoninpelastusyritystä mielenkiinnolla. ”Sinä se olet tainnut käydä maailman joka kolkassa. Olisi kyllä hienoa, jos meidän koulu järjestäisi joskus opintoretkiä ulkomaille. Minä en ole paljoa kotimaastani reissannut. Roomassa olen käynyt kahdesti ja sitten useampi vuosi takaperin, kun velipoika sai vanhemmat ylipuhuttua laskettelemaan, minut raahattiin Alpeille. Silloinkin oltiin Italian puolella.” Kesken tarinan Zackin silmännurkkiin ilmestyi ärtymisestä kertovia ryppyjä, jotka silisivät sitten nopeasti pojan saadessa muistelmansa loppuun. ”Se oli kyllä kamala loma se.” Poika irvisti, hymähti ja haukkasi sitten uuden palan leivästään.
Suupala toisensa perään patongin puolikas katosi nuorukaisen sisäpuolelle. Patongin levite maistui yrteille ja valkosipulille, ja paljon paremmalle kuin mikään äidin muinaisista luomukokeiluista. Huvittuneena Zack tajusi Junon olevan kuin etevämpi painos äidistään. Ajatus kuitenkin työnnettiin ellotuksen vallassa pois mielestä vain hetkeä myöhemmin. Pojan halu Junoa kohtaan koki totaalisen lopahtamisen niiden muutaman sekunnin aikana, joina miestä ja pojan äitiä yritettiin yhdistää keskenään. Halu kuitenkin palasi heti, kun äiti oli saatu pois mielestä. Edellisen illan hekuma sai nuoren miehen posket punottamaan aina kun mietteet eksyivät syystä tai toisesta lähimenneisyyteen. Noina hetkinä pieni innokas osa poikaa mankui huomiota osakseen ja Zackin oli keskityttävä kaikella tarmollaan loistavaan aamiaiseen ja vältettävä katsomasta vaaleahipiäistä, pitkää, kaunista miestä, joka aikansa puuhailtuaan ympäri keittiötä oli viimein päässyt nauttimaan itsekin kättensä tuotoksista. ’Kädet’, kaikui pojan mielessä ja tuo punastui uudelleen. Mitä kaikkea tuo olisikaan antanut, jos olisi saanut Junon uudelleen omakseen niin kuin vain muutamaa tuntia aiemmin yläkerrassa. Pörröinen pää loi sinisten silmien eteen rohkeita, kiusoittelevia kuvia miehestä ja hänestä itsestään nauttimassa aamiaisen sijaan toisistaan.
”Minä..” Zack yskäisi palauttaakseen kummallisen käheän äänensä takaisin normaaliksi. ”Minun pitäisi varmaan ihan pian lähteä. Sinulla on varmasti kiireitä ja minunkin pitäisi katsoa vähän koealuetta ja..” Poika raapi kuumottavaa poskeaan ja maistoi taas suullisen kahvia. ”Ja me varmaan näemme sitten maanantaina savityökurssilla seuraavan kerran.” Poika tuijotti kahvikuppiinsa ja pyöritteli jäljellä olevaa juomaa sen valkeita laitoja pitkin ilmeisen vastahakoisena nousemaan tuoliltaan.