Kielletty hedelmä...

[Mizu]

((Kirjoitan Mizun tunnuksilla näköjään. Sekavaa.))

Akin sanojen myötä Laran ilme kävi yhä surullisemmaksi ja.. vihaisemmaksi. vai niin sitten.. Alex olikin sitten... Akin takelteleva ääni yllätti hänet.
Lara käänsi yllättyneet kasvonsa toisen puoleen tuntiessaan toisen nojautuvan hänen olkapäähänsä ja sitten..Pieni huudahdus karkasi huulilta. Aki oli...
Lara kuunteli hätääntyneenä toisen kiroilua.
Apua! Mitä hänen pitäisi tehdä? Lara käänteli päätään kuin yrittäen nähdä tosia ihmisiä jotka olisivat voineet auttaa, mutta tietenkään ketään muuta ei näkynyt ja yritti saada ajatuksensa selvenemään. Hän yritti hengittää rauhallisesti. Mieti tyttö, mieti.. Lara nielaisi kuuluvasti.
"Aki.. Minä soitan ambulanssin.. Joku on nyt pahemmin vialla. Lääkäri auttaa sinua.." tyttö sanoi rauhallisella äänellä kumartuen siihen Akin lähelle. Liiankin rauhallisella. Silmistä kuvastui huoli toista kohtaan ja se miten peloissaan tyttö oli. Jos Akille kävisi jotain niin.. hän ei antaisi ikinä itselleen anteeksi..
Odottamatta toisen vastausta Lara penkoi laukkuaan ja löysi kännykkänsä. Hän näppäili nopeasti sairaalan numeron ja odotti. 'Vastaisivat nyt..' tyttö ajatteli kärsimättömänä seuraten Akia välillä. Jos toinen nyt kuolisi.. Niin hän ei antaisi itselleen anteeksi. Pian kuitenkin ääni toisessa päässä vastasi. Lara esitteli itsensä ja selitti tilanteen. Tytön ääni oli nyt hauras. Ei yhtään niin vahva ja rauhallinen kuin se oli äsken ollut.. Ruskeat silmät pysyivät hätääntyneenä toisessa.

[Aki]

Aki puri valkeita hampaitaansa yhteen, pidellen kipeästä, runnostusta kyljestäänsä kiinni, yrittäen kuin saada kipua loppumaan, mutta se ei loppunut. Aki oli kumartunut kaksin kerroin maahan, nojautuneena toiseen polveensa. Helvetin helvetti... Miksi hänen pitikään olla näin huonossa kunnossa ja vielä Laran, naisen edessä? Kiinni puristetut silmät kuitenkin raottuivat hivenen, Akin kuullessa Laran puhuvan ja aukenivat pian kokonaan, kun hän kuuli, miten Lara alkoi painelemaan kännykän numeroa ja puhumaan puhelimeen. Samassakos Aki liikahtikin, tosin onneksi vain pienesti, nimittäin olihan Lara siinä aivan hänen vieressä kumartuneena. Nopeasti vapaa käsi - ei siis se, joka puristi kylkeä - nappasi Laran puhelinta pitävästä kädestä kiinni, repi miltei väkisinkin puhelimen toisen kädestä ja katkaisi puhelun, kunnes kännykkä tipahti maahan Akin värähtäessä kivusta ja jännittyessä taas kauttaaltaan kivusta johtuen.
"Älä soita ambulanssia... mielummin taksi, tai ihan mitä tahansa, mutta..... helvetti. " Aki sihahti, hengähtäen katkonaisesti. Eikai hänellä ollut murtunut kylkiluu? ..ei nyt sentään. Ehkä alkoholin lamauttava vaikutus vain lakkasi ja kipu tuli nyt kovempana ja suorempana, eikä jäänyt alkoholin taakse.
"En halua huolestuttaa Asukaa... " Aki lopulta mutisi, suoristautuessaan sitten pikkuriikkisen, kovempien kipuaaltojen ollessa jo takanapäin. Toden totta, Asukaa ei saanut huolestuttaa sen enenpää, kuin tyttö oli. Hänen pikkusisarellaan oli ongelmia omastakin takaa, menneisyydessään ja tämänhetkisissä suhteissaan, ettei Aki tahtonut olla taakaksi.

[lara]

Lara puri hampaitaan yhteen ja katsoi toisen kamppailua kivun kanssa. Hän ojensi kätensä ja Aki pystyi tuntemaan kevyen kosketuksen olkapäässään. Käsi siveli hetken ajan toisen olkapäätä kunnes se vetäistiin pois. Että näin…
Tyttö vilkaisi toista ja nyökkäsi. Hän kurottui ottamaan kännykkänsä ja näppäili numerot soittaakseen taksin. Tai no Lara mietti hetken numeroita painaen silmänsä kiinni kunnes ne sitten tulivat mieleen.
Hän vilkaisi Akia ennen kuin aloitti soittamisen. Mitähän sairaalassa ajateltaisiin moisesta puhelusta? Toivottavasti nuo antaisivat asian olla eivätkä tulisi tutkimaan asiaa.
Laran mielestä Aki tarvitsi sairaalahoitoa, mutta.. Aki ei tuntunut olevan sitä mieltä. No, hän vaikka raahaisi akin lääkärille tai sitten hän raahaisi lääkärin Akin luo. Mutta pojan saamat vammat tutkittaisiin.
Tyttö tunsi syyllisyyttä siitä että toinen oli loukkaantunut vaikka se tietenkään ollut Laran vika, mutta.. Kai sillä oli jotain tekemistä sen rantajupakan kanssa..
Vihdoin numerosta vastattiin ja Lara pyysi taksia tulemaan heidän luokseen. Puhelu oli lyhyt ja Lara näpsauttikin puhelimen pian kiinni sulloen sen sitten laukkuunsa. Huolestunut katse jäi toiseen. Selviäisikö Aki? Entä jos vamma oli vakavampi?
”Tahdotko istua? Taksi tulee kohta.. ” Lara sanoi. Hänen katseensa etsi jotain jonka päällä olisi voinut istua ja hän äkkäsi ison, matalan kiven kauempana.
”Tuolla olisi kivi.. Se on luultavasti kylmä mutta sinun ei tarvitsisi kököttää tuolla tavalla..” tyttö mutisi.

[Aki]

Siinä missä Lara, toivoi Akikin, ettei paikalle pian pyrähtäisi ambulanssi, joka soiton kuullessaan olisi samantien lähtenyt etsimään, missä hakattu nuorimies oli. Aki ei todellakaan tahtonut lähteä sairaalaan, ei nyt, ei ainakaan näin humalassa ja sekavassa tilassa.. ja tietenkin heti sairaalassa haluttiin tietää lähin sukulainen ja koska mokomat eivät ehkä japaniin soittaisi, hälyttäisivät he Asukan paikalle.. ja voi luoja, sitä Aki ei tahtonut. Laran sitten lopettaessa puhelunsa ja puhuessa Taksin tulosta, nyökäytti Aki päätäänsä taksipuheille, mutta hymähti sitten pienesti istumisesta.
"Ei tarvitse. " Aki töksäytti, hengähtäen sitten muutamaan otteeseen syvään, kunnes sitten ponnisti kylkeen koskien ylös, että pääsi taas seisomaan, tosin huonon ryhdin kanssa. Mustanruskeat silmät vilkaisivat Laraa, kunnes Aki käänsi katseensa ja naurahti pienesti. Voi jestas mikä tilanne. Tyttö, jota hän oli satuttanut, joka oli miltei saanut hänen siskonsa tapettua - tai olikin, mutta tyttö saatiin takaisin henkiin - oli tässä hänen luonaan auttamassa. Mitäköhän vielä? ...keltasilmäinen poika tulisi ja heistä tulisi ystäviä? Se tästä puuttuisikin, vaikka tuo yhdistelmä oli jotakin, mitä ei varmasti ikinä tulisi tapahtumaan. Ei niin kauaa, kun hänessä henki pihisi. Aki laski katseensa sinne veretahrimaan kylkeensä, mutta ei siirtänyt enää kättäänsä sen päältä pois. Ei hän tahtonut järkyttää liiallisella verellä Laraa, vaikka olihan sitä valkeassa paidassa näkyvillä vaikka käsi olikin haavan päällä.