Iltahämärän aikaan

[Mew]

"Enpä usko, että minusta on siihenkään alaan." Mew naurahti.
Okei, poika ei halunnut puhua murheistaan joten puhu ääliö jostain muusta!

Mew hörpiskeli lisää mansikkateetä. Mistä hän voisi puhua. Jälleen kerran tyttö joutui siihen tilanteeseen missä pitäisi osata keksiä henkeävä puheenaihe. Kun Mew pääsee kotiin hän aikoo tehdä listan puheenaiheista ja voisi aina vilkaista sitä hätätapausten varalle. Juuri nyt oli sellainen tapaus. Tytön pää oli tyhjää tyhjempi. Siinä hän vain toljotti poikaa joka oli muotoillut hiuksistaan korvat. Aika erikoiset. Eih, nyt Mew sai taas sen kohtauksen. Aina kun tyttö näki jollakin häntä miellyttävät hiukset hänen teki mieli hipelöidä niitä.

Tokin kanssa ollessaan ympärillä oli kaikkia tökkäysvälineitä. Ruohoa, keppejä, kasveja..Nyt ei ollut mitään muuta kuin pöytä. Lusikka olisi ollut tehtvään mainio, mutta poika tuskin haluaisi päälleen mansikkateetä.

Ehkä pieni kosketus hiuskorviin ei haittaisi. Ihan pieni. Mew tökkäri pari kertaa korvia. "Kivat" Hän sanoi ja hymyili.

[Kaoru]

"Hah, niin vähän ajattelinkin." Kaoru hymähti pienesti ja kaatoi kaakaon loputkin kurkustaan alas. Muffinikin löysi tiensä pojan vatsaan. Kaoru olisi ollut valmis poistumaan tyylikkäästi paikalta, mutta taas hän olisi jättänyt yhden orastavan suhteen edes antamatta sille mahdollisuutta toteutua. Ei se käynyt päihinsä, eihän Kaoru?

Mewin koskiessa Kaorun hiuksia poika värähti pienesti. Perkeleen korvat, ihmiset katsoivat mieluummin niitä kuin Kaorua. Ei Kaoru kuitenkaan vetäytynyt kauemmas, katsoi vain Mewiä hieman oudosti.
"Jep. Itseluottamukseni asuu niissä." Kaoru hymyili pienesti ja pyöritteli kaakaokuppia pöydällä. Ehkä olisi Kaorun vuoro väsätä puheenaihe, vaikka kello alkoikin olla jo aika paljon.

"Sinähän olet Saint Lyonsissa? En ainakaan tiedä tästä lähettyviltä mitään muuta koulua." Kaorun hymy oli teennäisen ystävällinen, ehkä hieman liiankin teennäinen Kaorun mieleen. Poika ei ollut hyvä keskustelemaan normaaleista asioista, kuten koulu tai harrastukset. Kyllä, molemmat olivat osa Kaorun elämää, mutta ei niistä puhumaan innostunut. Mieluummin Kaoru puhui hieman syvällisempiä asioita. Niin oppi tuntemaan toista helpommin.

[Mew]

"Juu olen." Mew sanoi ja hymyili hieman. "Ja sinäkin ilmeisesti?"

Puhelinumero! Mew oli kokonaan unohtanut. Uskaltaisikohan hän antaa pojalle numeronsa vai olisiko se liian rohkeaa. Mew kaivoi laukustaan paperia. Paperia tosiaan olisi hyödyllinen omistaa, sillä laukku ei näyttäneen sisältävän sitä. Haa! Possukuvioinen käyttämätön nenäliina. Mikä onnenpäivä. Mew kirjoitti kuulakärkikynällä siihen nimensä ja liutti pöytää pitkin pojalle.

"Jos haluat joskus uudestaan kahville tai jotain.." Mew sanoi hieman ujosti ja hörppi lisää teetä. Tee menikin nopeaa tahtia. Mew säästeli viimeisiä tippoja siltä varalta, että tarvisi niitä jossain tilanteessa, missä hänen pitäisi kätkeä nolostumisensa.

Poika vaikutti näin aluksi mukavalta, että Mew lähtisi mielellään joskus toistekkin kahville.

[Kaoru]

Kaoru tuijotti Mewiä pitkään ja hymyili sitten hurmaavasti.
"Kyllä~." Poika venytti tarkoituksella vastaustaan. Kyllä, Kaoru flirttaili. Kädet nousivat leuan alle ja Kaoru katsoi Mewiä pieni hymy kasvoillaan. Eihän tytössä mitään valittamista ollut. Tämä oli nätti, hoikkakin näkyi olevan ja ihan mukavakin - ainakin paremman puutteessa. Nyt Kaorun pitäisi vain saada tämä hurmattua - mikä olikin hieman vaikeampi homma.

Kaoru katsoi pitkään paperilappua ja kohotti sen jälkeen katseensa Mewiin. Oliko tämä aivan varma tästä? Tiedätkös tyttöseni mitä puhelinnumeron antaminen tarkoittaa? Se ilmaisee, että sinulla on jotain mielenkiintoa. Hienoa.
Kaoru taikoi kasvoilleen flirttailevan hymyn ja työnsi paperilapun talteen taskuunsa.
"Sinun kanssasi lähden vaikka kaatopaikalle." Yh, liian lipevää. Kaoru kuitenkin kuittasi tämän pienellä naurahduksella. Kaoru oli huomannut käyttävänsä sitäkin paljon flirttailemiseen, jopa alitajuisesti.

Jos Mew olisi tiennyt kuinka kieroutunut Kaoru oikeastaan olikaan, tämä tuskin olisi istunut enää siinä vastapäätä rupattelemassa mukavia, saati sitten antamassa pojalle puhelinnumeroaan. Mew ei olisi Kaorun ensimmäinen uhri, toivottavasti tästä tulisi viimeinen - Kaoru ei kyllä jaksanut oikein uskoa siihen.

[Mew]

[Hui alkaa itteäkin pelottaa tuo Kartsa X'D]

Mew nauroi Kaorulle ja punastui hieman. Hmm eikai tämä vaan flirttailisi? Poika näytti hymyilevänkin paljon tytölle. Kummallista..

"Asun kaatopaikalla. Tai tarkemmin sanottuna kämppäni on lähes yhtä läävä." Mew naurahti. Ei tytön asunto niin lääväinen sentään ollut kuin kaatopaikka, mutta huone oli niin sotkuinen, että sitä voisi hyvin verrata kaatopaikaksi jos vertaa normaali siistiän asuntoon. Tytön pitäisi siivota se ennen kuin päästää ketään sisälle asuntoon. Ongelma vain oli, että ennen siivousta olisi hyvä purkaa muuttolaatikot. Sitä Mew ei haluisi tehdä. Ainakaan heti tänään. Laiska kun oli.

Mew oli antanut kahdelle jo samana päivänä numeronsa. Edistystä seuraelämään. Ehkä jatkossa tytön ei tarvitsis tuijotella harmaita asuntolan seiniä vaan voisi viettää sen ajan uusien tuttavuuksiensa kanssa.

Kaupassakin olisi syytä käydä. Tytön ruokakaapit eivät komeilleet mitään eineksiä mistä loihtisi maukkaan aterian. Pari nuudeli pakettia saattaisi olla kaapin pohjalla piilossa.

Mew huomasi taas kissapojan hymyilevän. Ehkä hivenen flirttaavasti. Mew toivoi ettei antanut pojalle väärää käsitystä mitä halusi suhteelta. Ehkäpä ystävän, ehkäpä jotain muuta. Tyttö yritti selvitellä asioita päässään.

[Kaoru]

[Mä tiedän. -.-'' Mä vaan yritän vihdoinkin saada Kartsasta sellasen kun se on. xD Tunteeton paskapää. ^^;]

"Vai niin, ei siis kauas tarvitse lähteä." Kaoru kohotti hieman kulmakarvaansa. Ei Kaoru itsekään voinut kehuskella asuntonsa siisteydellä. Maalaustarvikkeita löytyi jopa kengästä aamulla. Joku aamu poika löytäisi pensselinsä vessanpöntöstä, ja siinähän sitten maalailisi. Kaoru ei oikein vaivautunut siivoamaan jälkiään, varsinkaan kun maalaamisesta koitui aika paljon siivoamista. Kaorun olisi varmaan aika vaihtaa hieman siistimpiin lajeihin. Ehkä pitäisi pysyä lukemisessa?
Ehkä Mew päästäisi hänet asuntoonsa? Tuskin sentään. Ei tälläistä paskapäätä niin vain päästetty ovesta sisään. Dorikaan ei ollut päästänyt Kaorua kuin ovelle, tosin ei Kaoru ollut pidemmälle itse mennytkään. Olihan hän vain hakemassa seuralaistaan illanviettoon. Ei siinä tarvinnut toisen asuntoon tunkeutua. Muuten Kaoru olikin sitten viettänyt aikaansa omassa pienessä kotterossaan yksinään. Shiro oli käynyt kylässä, tosin tämä oli tullut melkein raiskatuksi. Taisi olla viimeinen kerta kun Kaoru otti ketään kylään luokseen. Kuinka Kaoru sitten uskaltaisi muka mennä jonkun toisen asuntoon?
Sinänsä vielä pahempi, että Kaorulle ei ollut väliä kumpaa sukupuolta ihminen edusti. Ihmiset oli tehty tasavertaisiksi, ja niinpä Kaoru kohteli heitä tasavertaisesti, ainakin tietyllä tasolla. Kyllä Kaorulle kelpasi miehetkin, ei siinä mitään.

[Mew]

"Eipä kai" Mew hymähti. Halusiko Kaoro nyt hänen asuntoonsa? Ei siinä mitään, mutta asunto oli niin läävä. Yli puolet tavaroista oli vielä pahvilaatikoissa ja pyykkit keskellä lattiaa. Keittiön tasoja ei oltu suuremmin jaksettu siivota ja uuni oli niin karmeassa kunnossa, että hyi olkoon.
"Voit tulla joskus käymään kunhan ensin saan kämpän kuntoon, että kehtaan tuoda sinne vieraita" Mew naurahti.
Jos Kaoro oikeasti haluaisi tulla tyttö joutuisi tekemään suursiivouksen kodissaan. Ehkä se olisi kannattavaa. Vaikka huoneen siisteydestä ei uskoisi niin Mew inhosi sotkua. Hän inhosi sitä niin paljon ettei viitsinyt edes siivota.
Mew hörppäsi viimeiset teen kulaukset mukista.

[Kaoru]

"Hmmm?" Kaorun mielenkiinto heräsi huomattavasti Mewin sanojen myötä. Oli tämä tosiaankin valmis toivottamaan Kaorun, hullun mielenvikaisen joka oli pahasti puutteessa, asuntoonsa? Enpä usko. Et taida tyttö tietää mihin olet sormesi saanut. Ei sillä etteikö Mewin sormet olisi kelvanneet Kaorulle, kyllä kelpasi ja enemmänkin. Ainoa asia oli se, että Kaoru ei kuitenkaan osaisi nauttia seksistä. Tuskin osaisi Mewkään. Ellei tyttö sitten ollut se jota Kaoru oli etsinyt, jota Kaoru kyllä epäili hyvin vahvasti. Silloinhan sen pitäisi tuntua huomattavasti erilaiselta? Jotenkin ihanalta ja humalluttavalta? Nyt tilanne ei eronnut mitenkään normaalista. Mew ei siis ollut se jota Kaoru oli etsinyt. Miksi Kaoru sitten piinasi itseään, ja kulutti vielä siihen päälle Mewin aikaa. Eiköhän tytöllä ollut parempaakin tekemistä kuin olla Kaorun epätoivoisen flirtin kohteena.

Kaoru pudisti päätään Mewille. Tuskin hän uskaltautuisi Mewin luo, ellei tällä sitten ollut pyjamabileitä kämpässään, ja sielläkin saisi olla yli 20 ihmistä, jotta Kaoru varmasti saisi pidettyä itsensä aisoissa.
"En antaisi ikinä anteeksi itselleni jos hyvää hyvyyttäni suostuisin kutsuun. Sinä et tiedä millainen paskapää osaan olla." Kaoru väläytti hurmaavan hymyn Mewille. Nyt tyttö tiesi ettei kannattanut, toivottavasti tiesi. Ehkä tämä tajuaisi pyytää puhelinnumeronsakin takaisin.

[Mew]

"Ai" Mew sanoi ja hänen mielialansa laski roimasti. Se siitä ystävästä. Päivä oli ollut niin mukava ettei ollut yllättävää, että vielä tulisi takaisku joka pilaisi päivän.

"Miten niin paskapää? Minusta sinä olet mukava.."

Kahvilassa ei ollut kuin muutama ihminen enää. Ehkä Mewinkin pitäisi lähteä. Hänen teki mieli vaan mennä suoraan kotiin ja nukkumaan. Kaorullakin oli varmasti parempaa tekemistä.

Kaoro saisi pitää numeron. Tytön oli turha pyytää sitä takaisin. Tuskin Kaoro soittaisi.

"Hmm..minun pitäisi varmaan mennä kämppääni..pitäisi huomenna jaksaa mennä kouluunkin" Mew sanoi ja nousi tuolistaan.

[Kaoru]

"Sinä et tunne minua." Kaoru hymyili pahoittelevasti Mewille.
"Saatan olla ihan hyvä tyyppi julkisella paikalla, mutta en suosittele hakeutumaan kanssani kahden kesken. En oikein... hallitse itseäni." Kaoru tuijotteli pöydässä olevaa tahraa ja yritti hinkata sitä ajatuksenvoimalla pois. Se oli ärsyttävä. Kuin piikki lihassa, ärsyttävää. Tuskin Mew edes enää haluaisi nähdä vaivaa hänen vuoksi. Ei kukaan koskaan jaksanut, joten ei Kaorukaan nähnyt vaivaa. Miksi nähdä vaivaa kun sai nähdä sitä kuitenkin yksin? Kyllähän Kaoru olisi voinutkin tutustua Mewiin, mutta jossain vaiheessa oltaisiin kuitenkin oltu siinä, että Kaoru halusi tämän kanssa sänkyyn - niin siinä kävi aina.

Kaoru katsahti Mewiä hieman surumielisesti kun tämä nousi tuolista. Poika nousi myös ja rypisti muffinin paperin kaakaomukiin.
"Saanko saattaa sinut edes kotiin ennen kuin eroamme?" Kaoru kysyi toiveikkaana. Ehkä heille voitaisiin edes antaa jotenkuten mukavat hyvästit, tai ehkä ei. Kaoru halusi kuitenkin osoittaa anteeksipyyntönsä, ja kai se jotenkuten onnistui jos Kaoru saattaisi Mewin kämpille.

[Mew]

Mew hymyili Kaorulle. Tälle ei yksinkertaisesti voinut olla vihainen. Ei Mew vihainen tietenkään ollutkaan. Vain hieman pettynyt.
"En tunnekkaan, mutta olisi kiva tutustua sinuun enemmän..Siis ihan kaveri mielessä" Mew sanoi.
"Saattaa?Tietysti." Mew hymyili tälle.

[Eli siirretäänkö nämä sitten Mewin kämpälle, vai?]

[Kaoru]

[Tai jos pelataan tää tässä kun Kaoruhan vaan saattaa sen ovelle, niin turha sitä on sinne siirtää. ^^]

'Kaverimielessä?' kaveri sattui olemaan Kaorulle hieman uusi käsite. Vasta Ranskaan muutettuaan hän oli tajunnut elämän kulun. Elämässä oli mahdollista jopa kiintyä ihmisiin ja pitää heistä. Kaikki eivät olleet selkään puukottajia. Kaoru oli saanut ensimmäisen ystävänsä - Dorinen. Tosin sekin oli opittu virheiden kautta. Kaoru oli tyhmänä mennyt ja ylittänyt ystävyyden rajat. Onneksi Dori oli antanut anteeksi Kaorulle.

"Kiitos." Kaoru nappasi Mewin käden käsikynkkään ja lähti kohti ovea. Matkalla poika huikkasi hyvästit myyjälle ja avasi sitten Mewille oven. Naiset ensin, niinhän Kaorulle oli opetettu. Kyllä Kaoru osasi olla herrasmies jos halusi, usein sen eteen piti vain nähdä hieman vaivaa. Ihan hyvin hän voisi jättää Mewille positiivisen kuvan itsestään. Ehkä, jos hän pystyisi.
Yritys ainakin oli kova. Harvoin Kaoru jaksoi yrittää. Mew oli siis poikkeustapaus. Tällä oli oikeudet Kaorun erityiskohteluun.

[Mew]

[Ouki n_n]

Tyttö havahtui Kaoron napatessa tämän käden kynkkäykseen[:'D]. Ja he kävelivät pois kahvilasta. Kaoro avasi ystävällisesti tytölle oven. Huomaavaista, Mew ei osannut odottaa Kaorolta näin herramies elkeitä vaikka muuten Kaoro olikin ihan ystävällinen.

He kävelivät pimeän kylän poikki kohti asuntoloita. Oli jo sen verran myöhä, että opiskelijoiden biletys oli alkanut ja jokapuolelta kuului pullon kilinää ja kännisiä örvellyksiä.

Vihdoin he olivat asuntolassa. Huone numero kolmekymmentäneljä. "Tämä ovi taitaa johtaa nuhjuiseen koppiini" Mew sanoi ja naurahti hieman.

Hän ei oikein tiennyt miten hyvästelisi pojan. Halaus? Pusu? Pelkkä tervehdys? Mew ei oikein tiennyt mikä sopisi tilanteeseen.

[Kaoru]

Kaoru seurasi Mewiä hiljaisena katsellen samalla ympärilleen. Ranskan yöelämä ei ollut sen kiinnostavampaa kuin Tokionkaan. Näin pienessä kylässä se vaan oli vielä kammottavampaa. Tuntui kuin kaikki kylän ihmiset olisivat kerääntyneet juuri tänä iltana juomaan ja juhlimaan kaduille. Kaorua ärsytti pelkkä tietoisuus känniläisistä, saati sitten se että heidät sekä kuuli että näki. Siltä ei voinut välttyä.

Vihdoin saavuttiin asuntolalle. Matka olikin ollut painostavan hiljainen ja pitkä. Mewin pysähtyessä ovensa eteen Kaoru puraisi huultaan. Kohta se varmaan olisi verillä. Tuskin sentään, oli Kaoru sitä pahemminkin pureskellut.
"Niin..." Kaoru vilkaisi kumpaankin suuntaan käytävällä. Ei ketään, hyvä niin. Kaoru ei halunnut ihmisten näkevän. Pitäisivät häntä vain kusipäänä.

Päätään pudistellen Kaoru tarttui Mewiä lanteilta ja vetäisi tämän itseään vasten. Toinen käsi meni tytön niskan taakse ja vetäisi tämän huulet Kaorun omia vasten. Suudelma oli lyhyt ja raju ja sen päätyttyä Kaoru käänsi selkänsä Mewille.
"En ole mikään hyvä ihminen, kuten huomaat." Kaoru hymyili itsekseen ja odotti sen verran jahka Mewillä olisi vielä jotain sanottavaa.

[Mew]

Mew ei ehtinyt edes ajattelemaan OMG OMG kun Kaoro jo vetikin tämän itseään vasten. Mew vastasi pojan suudelmaan missä poika olikin aika hyvä. Se oli ehkä parhaimpia suudelmia mitä Mew oli kokenut.

Tyttö punastui jälleen kerran. Kaoru ei onneksi nähnyt sitä kun oli kääntynyt pois päin tytöstä. Tyttö taisi olla hivenen pihkassa poikaan. Eihän sitä ikinä kertoisi pojalle.
Mew mietti mitä tälläisessä tilanteessa kuuluisi sanoa. Tyttö ei ollut ennen joutunut vastaavaan tilanteeseen.

"Ainakin olet hyvä suutelussa. Ja ihmisenäkään et ole hullumpi." ja naurahti.

[ja POJOING flirtti-Mew hyppäsi esiin :'D]